perjantai 13. toukokuuta 2016

5:2... 5:2-PÄTKÄPAASTOLLA 20.6.2013 - 13.5.2016


... ja yhä jatkuu!



Lopputulosta en voi kertoa, kun ei se ole loppunut. Loppuneeko koskaan.
Välituloksia olen kyllä raportoinut kolmen vuoden mutkittelevalta matkalta..
Alla olevan seurantaraportin laadin lähinnä itselleni, koska en löytänyt netistä ainuttakaan selontekoa siitä, kuinka 5:2 pitemmällä aikavälillä toimii. 

Minkälaisia vaiheita tähän kolmen vuoden kertymääni sitten on on kuulunut?

Ensimmäisen noin puolen vuoden aikana sain tiputettua 6-7 kiloa. Sitten tapahtui jotakin, mikä pisti viiskakkosen katkolle.  Sitten jatkoin taas, sitten lopetin taas jne. Taukoja olen pitänyt monta, usean kuukauden pituisia, pisin taisi olla yli puoli vuotta. Tammikuussa 2015 jouduin aloittamaan noin 10 kiloa suuremmasta painosta kuin mistä alunperin lähdin kesäkuussa 2013!

Aloin muistella, mistä katkot johtuivat, ja miksi lihoin niiden aikana niin paljon. Katkot näyttivät alkaneen aina, kun olin ollut jollain pitemmällä reissulla, tai pitkinä juhlapyhinä (joulu, pääsiäinen) tai jos sairastelin (jolloin lohtuherkuttelin). Selvästikään minulla ei ole laisinkaan itsehillintää, kun olen tavallisuudesta poikkeavissa olosuhteissa.

Jos olen matkoilla, niin syön tietysti ulkona kaikki ateriat sekä välikahvittelut ja iltamussuttelut, ja tarjolla on valtavasti herkullisia vaihtoehtoja - toisin kuin kotona olisi. Valitsen tietysti ne kermaisimmat ja sokerisimmat ja rasvaisimmat,  koska ne nyt vaan ovat ihanimman makuisia, ja "eihän lomalla kaloreita lasketa". No ei lasketa, ei, mutta ei suurin osa ihmisistä siltikään mässytä samoja määriä epäterveellisiä herkkuja kuin minä. Syövät vaan ehkä tavallista tuhdimpaa ruokaa ja viekoittelevia jälkkäreitä, mutta jättävät pienen ladon kokoiset juustopiiraat ja kermaleivokset väliin. Yhtäkkiset moninkertaiset kalorimäärät lisäävät kaikilla helposti kilon painoa viikossa, ylikin, mutta useimmat ovat reissussa vain 1-2 viikkoa. Minä taas 3-4 viikkoa.

Joten syy ei ole ollut systeemissä. 5:2:ssa ei ole vikaa vaan minussa.
Miksi käyttäydyn poikkeustilanteissa kuin pikkukakara karkkikaupassa ilman aikuisen valvontaa. Miksi teen sellaista? En tiedä. Mutta se selittää, miksi onnistuin lihomaan aina katkon aikana 3-5 kiloa, jopa 10 kiloa sen yhden tosi pitkän tauon aikana. Samalla ylensyömisellä kaikki muutkin lihoisivat, vaikka eivät olisi kuulleetkaan 5:2:sta. Mutta normaalit ihmisethän eivät ylensyö, minulla on aivoissa joku feelu mikä pistää tekemään sitä aina kun on hyvä tekosyy ja kun "silmä välttää". Kenen silmä? Terapian tarpeessa olen.

5:2 on pistämätön systeemi, jolla saan kerta toisensa jälkeen palautettua itseni lähtöpisteeseen. Esimerkiksi tällä hetkellä olen suurinpiirtein samoissa mitoissa kuin olin kolme vuotta sitten (+-2kg) ja olen kuitenkin käynyt välillä 12kg korkeammalla.

5:2 -systeemiin on niin älyttömän helppo palata. Saa aloittaa aina puhtaalta pöydältä, ihan tuosta vaan - ei tarvitse hankkia minkään maailman pussikeittoja tai kapseleita tai jauheita tai liittyä mihinkään klubeihin. Lakkaa vaan tekemästä ruokakaupassa tyhmiä päätöksiä.

Vaan kuinka selviytyä vastaisuudessa poikkeusolosuhteissa ilman lankeemusta?

En todellakaan tiedä, ei harmainta hajuakaan. Onko ainoa keino pysytellä kotona neljän sisällä ettei joutuisi kiusaukseen? Eikö ikinä enää iloista peukuttamista Lievestuoreella tai Luxorissa? Höh, nyt tuli paha mieli. Mikähän lohduttaisi, hmm...eiku!