tag:blogger.com,1999:blog-77555995516368507992024-03-05T08:23:43.915+02:00Kuumat aallot kuljettaaUnknownnoreply@blogger.comBlogger131125tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-52820133990079118552019-08-19T14:49:00.000+03:002019-08-19T14:49:08.315+03:00Vaihdevuodet TASAISTA TAASOli niin ankea tuo edellinen postaus ja varsinkin otsikko, että ajattelin päivittää tilanteen.<br />
<br />
ONGELMAT SELVISI OIKEALLA LÄÄKKEELLÄ<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Viime kerralla pauhasin kun kuumat aallot ja muut oireet palasivat. Sitten vihdoinkin apteekeista alkoi pitkän tauon jälkeen löytyä oikeaa lääkettä, Indivinaa, ja oireet pikkuhiljaa vaimenivat. Edelleen saan karseita hikoilukohtauksia jos joudun puuhaamaan jotain fyysisesti rankkaa, mutta muuten on ihan normiolo.<br /><br />Saas nähdä sitten mitä tapahtuu, kun hormonilääkitys täytyy lopettaa. Koska jossain vaiheessa niin tulee tapahtumaan. Se vähän hermostuttaa, vaikka turhaahan se on - käy niinku käy.<br /><br />Sitä paitsi, mistä sitä tietää onko enää edes hengissä muutaman vuoden päästä!<br /><br />Parasta vaan ottaa iisisti ja nauttia hyvistä asioista elämässä, niitä on vielä paljon.<br /><br /><br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWC3A0J0MkbpKwuX7zguuAopVCdEpIaEBKvrXrY_QXPW-tQsy7WRQMMbFXYtUJJeejRnbA8NCG6QedpyIgOMOL3U1y60i3ANJ9AxtfNZ70cbBU_DSBYpOkzWzT1ETTxm4WRWR3bwa6syAJ/s1600/NoStress.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="177" data-original-width="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWC3A0J0MkbpKwuX7zguuAopVCdEpIaEBKvrXrY_QXPW-tQsy7WRQMMbFXYtUJJeejRnbA8NCG6QedpyIgOMOL3U1y60i3ANJ9AxtfNZ70cbBU_DSBYpOkzWzT1ETTxm4WRWR3bwa6syAJ/s1600/NoStress.jpg" /></a></div>
<br /><br /><br /><br /><br />
<br /><br /><br /><br /><br /><br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-69445804253626870032018-07-24T15:32:00.000+03:002018-07-24T15:35:44.634+03:00Vaihdevuodet TAKAISIN HELVETTIIN<br />
<h2>
</h2>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnPmNjI8MzVu1lwPHfKgnk4gWmtgL-AxJfrAFpWsomd7dVoA6TqDcO8YtcmZaHOKGjJXS9tewkk5KSajq-pyjixG0OllZjBJM37AJBknw7IRZyQbe-KcZk-i0B7LOzC0FvoZm4_RViIGPN/s1600/IMG_0049.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1343" data-original-width="1600" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnPmNjI8MzVu1lwPHfKgnk4gWmtgL-AxJfrAFpWsomd7dVoA6TqDcO8YtcmZaHOKGjJXS9tewkk5KSajq-pyjixG0OllZjBJM37AJBknw7IRZyQbe-KcZk-i0B7LOzC0FvoZm4_RViIGPN/s320/IMG_0049.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rauha-kissa tässä kanavoi tunnetilaani.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Terve taas. Palasin tämän päivityksen tekemään, jotta tiedätte, että näinkin voi käydä:<br />
KUUMAT AALLOT ALKOIVAT UUDESTAAN.<br />
<br />
(Paljon ennen näitä helteitä, eivät siis liity toisiinsa.)<br />
<br />
Viime keväänä aloittamani Indivina-lääkityksen teho alkoi kolmisen kuukautta sitten vaimentua. Pikkuhiljaa tuli yöhikoilua ja aaltoja, laimeita kuitenkin. Pyysin lääkäriltä uutta reseptiä, vahvempaa annosta. Vaan kuinkas kävi - en saanut vahvempaa versiota enkä enää edes tavallistakaan, koska koko hemmetin Indivina oli loppunut koko Suomesta!<br />
<br />
Indivinalla ei ole rinnakkaistuotetta. Se on ainoa valmiste, joka on tarkoitettu naisille, joilla on ollut vaihdevuosioireita jo vuosia ennen lääkkeen aloitusta. Sain tilalle uuden valmisteen, jota oli tarkoitus käyttää ne kuukaudet ennen kuin Indivinaa taas saisi. Olisi luullut lääkärin etsivän tilalle valmisteen joka on niin lähellä Indivinaa kuin mahdollista, eikö?<br />
<br />
No, melko pian alkoi kipu alaselässä. Pidin sitä rasituskipuna, kun on ollut muuttoa ja muuta touhuilua. Sitten alkoi vuoto, oikein kirkasta kunnon verta, ja kova alavatsakipu. Ihan kuin menkat. Siinä sitten vedät henkeä ja kiroat ja huolestut; verenvuoto on todella huono juttu, jos viimeiset kuukautiset loppuivat seitsemän vuotta sitten JA kun käytössä on kuitenkin hormonikorvaushoito.<br />
<br />
Siitä sitten lääkäriin, joka silmät ymmyrkäisinä ihmettelee, että mitähän tässä nyt pitäisi tehdä, voi voi...<br />
- No jos vaikka laittaisit lähetteen Naistenklinikalle?<br />
<br />
Rempatun Naistenklinikan päivystyksessä oli hienoa ja siistiä, ja kun hoitaja näki kehnon kuntoni, ohjasi hän minut vielä erilliseen odotushuoneeseen pötköttelemään ja toi kipulääkettä. Kauhean hyvä palvelu! Tunnin päästä pääsin lääkärin tykö.<br />
<br />
En viitsi pitkästyttää selostamalla käyntiä sen kummemmin, mutta tutkittiin kunnolla. Labrat ja koepalat otettiin, vaikka lekurin diagnoosi olikin jo 90% valmis ultran jälkeen. Syy kipuihin ja vuotoihin oli uusi lääkkeeni, täysin vääränlainen! Minulle oli määrätty valmistetta, joka on tarkoitettu naisille, joilla vaihdevuodet ovat vasta ihan alussa. Ja sen kuuluukin aiheuttaa vuotoa! SIIS JUMALAUTA.<br />
<br />
Nyt on käytössä sitten valmiste numero kolme. Muutaman päivän käytön jälkeen kivut ja vuoto vähenivät ja lakkasivat pian kokonaan. Mutta, mutta - kuumat aallot ovat vaan jatkaneet yltymistään! Olo alkaa olemaan sama kuin ennen lääkityksiä, tosi paskamainen ja toivoton.<br />
<br />
Ei tässä muuta voi kuin odottaa, että sitä Indivinaa taas apteekkeihin tulisi. Eikä ole mitään takeita, että edes vahvempi Indivina enää toimisi. On tapauksia, joissa kuumat aallot ovat palanneet jäädäkseen vaikka mitä pilleriä olisi popsittu. Kertoi eräskin lääkäri.<br />
<br />
Toisin sanoen: kärsin ensin kuusi vuotta kamalia oireita luomuna, koska rintasyöpäriskini on normaalia suurempi, sitten taivuin hormonilääkitykseen kun vakuuttivat että riski on sen arvoinen - ja nyt ollaan sitten siinä jamassa, että on SEKÄ aaltoja ETTÄ tummanpuhuva riskipilvi pään päällä.<br />
<br />
Että kannattiko aloittaa hormonikorvaushoito?<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-59419720933694306322018-01-10T16:20:00.000+02:002018-01-15T10:56:37.815+02:00Uusi blogini: Yhden naisen kolmas elämä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
http://mvarish.blogspot.gr/<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHi3HEnvVNUDpvl4DgtBNEAfpyyImtW430mDW9eR16F_1AG0zSnuBYAwl5R_T7TQcKOgC96hbqr9MLqocBKKAWpTDokKN1XqXGOssU4nHQMHjJ2dbdciZQqPPExGpNzmayJGctCh0PjJgW/s1600/23022026_10156458548734587_497702981_n-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="678" data-original-width="960" height="282" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHi3HEnvVNUDpvl4DgtBNEAfpyyImtW430mDW9eR16F_1AG0zSnuBYAwl5R_T7TQcKOgC96hbqr9MLqocBKKAWpTDokKN1XqXGOssU4nHQMHjJ2dbdciZQqPPExGpNzmayJGctCh0PjJgW/s400/23022026_10156458548734587_497702981_n-1.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Siellä en valittele vaivojani, vaan kertoilen kokeiluistani. Tempuista, joita voin tehdä nyt, kun elän kolmatta elämääni; kun on ruuhkavuodet takana ja kuopuskin lähtenyt omilleen.<br /><br />Toistaiseksi blogiin on kertynyt vasta muutamia tarinoita Kreikassa asumisesta sekä housesittingistä. Ja vähän muutakin. Pieni paikkakunta Peloponnesoksella, jossa asustelen, tuntuu kirvoittavan fiktiivisiäkin tarinoita.<br /><br />En itsekään tiedä, mitä tuleman pitää jatkossa. Parhaani teen, ettei ainakaan nynnyilyksi mene. Siis elämä. Katsotaan mihin tämä viileämpi virtaus vie!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-30780973972208234572017-09-08T19:15:00.000+03:002019-08-19T15:00:58.532+03:00Kuumat aallot kuljettaa - THE END -<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlAOhjPEKDcYog94S_PV-zE-X8CoabzxJ26QVX46x-eF5vD99mrRgI0a6yAo-4lsEcrVJIzNb5buhkKl3G5epTawaqoF3e40Z0P6bz2qHuE7xA9ydljv6NC2wUrfrQiMj4pvpVem5keh15/s1600/Meren+pohjalta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="603" data-original-width="960" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlAOhjPEKDcYog94S_PV-zE-X8CoabzxJ26QVX46x-eF5vD99mrRgI0a6yAo-4lsEcrVJIzNb5buhkKl3G5epTawaqoF3e40Z0P6bz2qHuE7xA9ydljv6NC2wUrfrQiMj4pvpVem5keh15/s320/Meren+pohjalta.jpg" width="320" /></a></div>
<h3>
</h3>
<h3>
</h3>
<h3>
Hormonihoito tehosi, aallokko vaimeni, blogi päättyy.</h3>
<div>
<br /></div>
Kuusi vuotta sitten aloin kirjoittelemaan kuumista aalloistani, viattomana kuvitellen, että ne kestäisivät vuoden tai kaksi. HAH! Monen monta joulua ja juhannusta myöhemmin jouduin katsomaan karvasta totuutta silmiin; ei niillä ollut aikomustakaan loppua. Lääkärikin sanoi, että oireet saattavat kestää lopun elämän, mikä oli masentavinta mitä olin kuullut naismuistiin.<br />
<br />
Viimeisinkin hermosäie napsahti sitten poikki keväällä, kun aallot alkoivat vaimentumisen sijasta vain pahentua. Luomuna oli ollut tarkoitus painaa loppuun asti, mutta toisin kävi, taivuin hormonikorvaushoitoihin. Ne alkoivat tehota noin kuukauden käytön jälkeen, enkä kadu päätöstä vaikka pienessä paineessa joudunkin elämään. Jos sairastun, niin sairastun. Pääasia, että nyt saan elää ilman hirvittäviä hikoilukohtauksia ja muita oireita, joista olen auliisti tässä blogissa kertonut.<br />
<br />
Onhan täällä ollut muitakin aiheita vuosien varrella. Erityisesti laihdutus, josta uhmakkaasti lupasin luopua pari kirjoitusta sitten. Aion edelleenkin olla laihduttamatta - siinäpä lupaus, joka tuntuu mukavalta jo pelkästään lausua - mutta meinaan kyllä jatkaa vyötärön metsästystä eli vatsan alueen rasvakerrosten keventämistä kunhan elo tässä vähän rauhoittuu. <br /><br />Nyt on ollut turhan hektistä terveellisen syömisen opettelua ajatellen; erikoista matkustelua ja erityisen hankalaa moneen osoitteeseen muuttamista monta viikkoa putkeen. Ja kuten aina erikoistilanteissa, en jaksa paneutua ruuanlaittoon enkä edes terveellisiin välipaloihin, vaan vedän pizzaa ja pikkuleipiä cokiksella. Pääasia, että saa äkkiä murua rinnan alle, niin pääsee taas jatkamaan puuhailua. Palaan kyllä ruotuun, kun tämä yletön touhuaminen on ohi. Muutaman viikon kuluttua. Ruokailun kannalta, siis.<br />
<br />
Muilta osin erityinen ajanjakso elämässä ei kuitenkaan pääty tähän. Päinvastoin, tästä se vasta alkaa!<br />
Nyt kun ei kuumat aallot enää kuljeta, vaan elämänvirta vie, on jänskää katsoa että minne.<br />Kunhan tämä vanhan elämän paketoiminen (ja nuorison auttaminen oman elämänsä alkuun) pian loppuu, niin aloitan uuden blogin "Mennan kolmas elämä". Sieltä saat lukea housesitting-keikoistani ja kokeilustani Kreikassa asumisesta, ja ties mistä muusta, mitä tämmöinen 58-vuotias täti-ihminen onnistuu toteuttamaan. Voit myös seurata, kuinka vyötärön metsästys etenee - tai sitten ei. <br /><br class="Apple-interchange-newline" />Näihin kuviin ja tunnelmiin, Kuumat aallot kuljettaa kuittaa!<br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLBnSHo0NzV2-pxTukpoZDI9Mb1G5EzL7HIzH3EOisvw_yMNlhAI46U0Jsa2hP-FqayetashKrb77F5_s4kn4C9ofNAAbp11zzJ6aQQPDzDI0tmb875Jc1E_-rg6sYndat5Q2yKifsDoE3/s1600/BangkokNa%25CC%2588ko%25CC%2588alaMina%25CC%2588.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1092" data-original-width="1489" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLBnSHo0NzV2-pxTukpoZDI9Mb1G5EzL7HIzH3EOisvw_yMNlhAI46U0Jsa2hP-FqayetashKrb77F5_s4kn4C9ofNAAbp11zzJ6aQQPDzDI0tmb875Jc1E_-rg6sYndat5Q2yKifsDoE3/s320/BangkokNa%25CC%2588ko%25CC%2588alaMina%25CC%2588.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-46683897105408376542017-06-05T15:56:00.000+03:002017-06-06T15:52:57.615+03:00Vyötärön metsästys: osa 2 PROJEKTI YSKÄHTELEE<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5OvcNgA7VSn7Kia3Vz76TZUCFUjmY9yvSOhUruMowCssOJ5GPyIdTG9SP9w7z81M4CUMG2Q53wYhATruDvE7UG27C_PCMcW1FpWc7T6I-xFHIEJyU7BSdtYEASApD8KapOORhaupOmsYL/s1600/strawberry.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="225" data-original-width="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5OvcNgA7VSn7Kia3Vz76TZUCFUjmY9yvSOhUruMowCssOJ5GPyIdTG9SP9w7z81M4CUMG2Q53wYhATruDvE7UG27C_PCMcW1FpWc7T6I-xFHIEJyU7BSdtYEASApD8KapOORhaupOmsYL/s1600/strawberry.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mansikan itsepoiminta on ihan parasta!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Pakko tunnustaa, vaikka nolottaa, että vähän kehnosti on projekti lähtenyt alkuun. Sinänsä hullua, koska innostus on edelleen suuri, ja motivaatio. Silti havahdun lähes joka päivä siihen, että taas tuli ostettua kaupasta sokeria & vehnää jossakin muodossa. Yleensä berliininmunkkina.<br />
<br />
Eikä alkuvuodesta tosi hyvin alkanut terveellinen ruokavalio muutenkaan jaksa enää potkia. Vielä jokunen viikko sitten pystyin pitämään kiinni siitä, että joka aterialla oli paljon kasviksia, mutta nyt sekin on hiipunut. Hyvä kun saan tomaatin pilkottua lautaselle. Enkä tee enää kolmea fiksua ateriaa päivässä + välipaloja, ettei aterioiden välillä nälkä kasvaisi liian suureksi. <br />
<br />
Kaiken huipuksi olen sortunut taas typerään naposteluun; vähän väliä pitää käydä jääkaapilla tai muulla kaapilla kurkistamassa, että olisko täällä jotain pientä hyvää. Ja koska en ole noudattanut fiksua linjaa kaupassa, niin onhan siellä. (Tähän raskaus huokaus.)<br />
<br />
Jotain hyvääkin: en ole vielä heittänyt kirvestä kaivoon kuten kautta vuosien tässä vaiheessa olen tehnyt. Siis ihan aina. Nyt jaksan edelleen uskoa itseeni, en ole heittänyt tieten tahtoen läskiksi. Eli kyllä tästä vielä noustaan, pohjalta ei pääse kuin ylöspäin!<br />
<br />
Onpa turha päivitys, nollainformaatiota, ehkä ajattelet. Halusin kuitenkin jakaa tämänkin, koska tiedän, että en ole ainoa polulta hairahtunut. Yhdessä kaaduttiin, mutta hei, noustaan myös yhdessä! Kohta notkuu toripöydät ihania tuoreita makeita terveellisiä herkkuja, mansikoita ja herneitä, ja heti perään mustikoita, vadelmia ja herukoita, nomnom. Torilla tavataan, ystäväni?<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-75332378633154684932017-05-30T21:41:00.000+03:002017-06-29T18:36:34.942+03:00Waihdevuodet NYT NIITÄ HORMONIMYRKKYJÄ TÄNNE!<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQOecVKUAhX3MrZatU82oZXqRtpcCZNMvrK7sbQjwUbGe6O_lobHnAKf-paKKJHIaDXSzoUrIBlw-jXTO9WIljShGiJ3w3dDP2_ZixWPWsmANIwosbVXcbdA_E_4TIIrrgZ94L2lOqWFmD/s1600/hurjakuva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="960" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQOecVKUAhX3MrZatU82oZXqRtpcCZNMvrK7sbQjwUbGe6O_lobHnAKf-paKKJHIaDXSzoUrIBlw-jXTO9WIljShGiJ3w3dDP2_ZixWPWsmANIwosbVXcbdA_E_4TIIrrgZ94L2lOqWFmD/s320/hurjakuva.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">- JA VÄHÄN SASSIIN! *</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<b>Seitsemäs vuosi kamelin selän katkaisi</b><br />
<b><br /></b>
<br />
- Parasta myrkkyä mitä löytyy, ihan sama, kuollaan sitten siihen syöpään!<br />
Ei siinä lääkäriparka edes yrittänyt ottaa tilannetta haltuun, vaan kirjoitti ääneti reseptin. Varmaan oli ymmärtänyt parista lauseesta, että jos ihminen on kohta seitsemän vuotta kärvistellyt helvetillisissä kuumissa aalloissa ja kokeillut jo kaikkea muuta paitsi hormonikorvaushoitoa, on turha alkaa kyselemään mitään.<br />
<br />
Ennen apteekkia kävin sentään verikokeissa ja rintojen ultraäänitutkimuksessa. Mammografiaan yrittivät raijata väkipakolla, mutta en suostunut. Se on aina sattunut enemmän kuin kuuluisi, olen pyörtynytkin pari kertaa, ja nyt rintojen pienennyksen jälkeen jo pelkkä mielikuva prässikoneesta pisti hyperventiloimaan. Elokuisen leikkauksen jäljiltä rinnat ovat nimittäin edelleen arat ja niitä vihlookin aina välillä. Sormella jos painaa, niin sattuu. Mutta se ei haittaa, pieni hinta muutoin niin isosta ilosta. <br />
<br />
Ultrassa selvisi syy kosketusarkuudelle: molemmissa rinnoissa on useita pieniä kystia, leikkauksessa syntyneitä. Ne voivat kuulema kasvaa ja muuttua pahalaatuisiksi, tai sitten eivät. Mutta tämän epävarmuuden tienhän valitsin jo sillä hetkellä, kun päätin aloittaa hormonikorvaushoidon. Kuusi vuotta olin siitä kieltäytynyt, validista syystä: rintasyöpäriskini on koholla, koska äitini sairastui siihen 55-vuotiaana. Rankoista hoidoista huolimatta hän menehtyi 57-vuotiaana, vuotta nuorempana kuin mitä itse olen nyt.<br />
<br />
Tiedän, tiedän, ei saa antaa pelolle valtaa. Mutta ei se ole pelkoa, mitä nyt tunnen, se on alistumista. Kyllä se syöpä tästä puhkeaa. Näen jo itseni heräämästä leikkauksesta, jossa poistettiin toinen tai molemmat näistä herttaisenkeveistä rinnoistani. Tiedän, että viereiseen petiin sattuu joku sympaattinen, ylipirteä kolmentoista lapsen äiti, jonka reippautta kaikki ihailevat, ja joka yrittää puhkua minuunkin taisteluhenkeä. "Ei me tähän kuule kaaduta, sisko!" Mutta minä olen luuseri ja teeskentelen nukkuvaa.<br />
<br />
Näen itseni istumassa sytostaattihoidoissa, letku käsivarressa kuten elokuvissa, ja tiedän, että tulen voimaan niin pahoin että sitä ei osaa edes kuvitella. Olen eirtyisen herkkä voimaan pahoin, sitä aina ihmetellään kun olen syystä tai toisesta sairaalahoidossa. Anestesia- ja kipulääkkeet saavat oksentamaan ja yökkimään tyhjää vielä pari vuorokautta operaatiosta. En pysty juomaan, saatika syömään, ja kotiin lähtemisestä tulee aina vääntöä ja tuskien taival. Syöpämyrkkyjen jäljiltä olo on takuulla niin kamala, että haluaisi vain äkkiä päästä koiranputkea kasvamaan.<br />
<br />
Sitten sädehoito, siihenkin joudun. Se ei kai satu eikä okseta, mutta kun on - <i>tietysti</i> - jumalaton ahtaan paikan kammo niin eihän siitä tuubiin ahtautumisesta mitään tule. Saan vain hankalan potilaan maineen eikä minulle tuoda peittoa, vaikka hampaat kalisten sitä rukoilen.<br />
<br />
Peruukki vai ei? Lähtökohtaisesti olisin sitä mieltä, että kyllä, ehdottomasti. Niitähän on tosi kauniita, aidon tukan näköisiä. Saisi kerrankin kokeilla mitä on olla sähäkkä punapää tai dramaattinen mustatukka. Pulmusten Peggy tai Kleopatra. (On tietysti mahdollista, että persoona ei muutu mukana.) Mutta jotain vikaa peruukeissa on oltava, kun niin moni ei halua niitä käyttää. Kietovat mieluummin päähänsä huivin, joka istuu liian tiukasti ja syöpä näkyy kilometrin päähän. En edes omista huiveja! Mutta ehkä käy niin, että se, miltä juuri silloin näyttää, on murheista pienin. Tinder-profiilin luominen ei ehkä käy edes mielen vieressä.<br />
<br />
Mutta hei, ennen kuin kaikki tuo kurjuus alkaa, niin on hetken aikaa aivan mahtava olo! Ei aaltoja, ei ahdistuskohtauksia, ei unettomia öitä, ei tuskaisen hikisiä hetkiä vieraiden ihmisten parissa, on tämä vaan niin ihanaa - <i>paitsi ettei ole</i>! Edelleen aallot tyrskyää, ihan yhtä kuumina! Ketuttaa ihan huolella, kun on ison riskin ottanut, eikä helpotusta ala kuulua. Okei, on aallot vähän sentään harventuneet, joten katsotaan nyt vielä. Vastahan tässä kolmatta viikkoa mennään.<br />
<br />
Eikä sentään kaikki ole syvältä. Ärtyneenkin sielu hyrähtelee, kun valo on kirkasta, ilma lämmintä, meri sininen ja vihreys henkeäsalpaavaa! <3 KESÄ <3<br />
<br />
<br />
<br />
Note: Blogin tekstit sisältävät mustaa huumoria & sarkasmia<br />
<br />
<br />
<br />
* Kuvani muokkauksesta kiitokset Hannulle!<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-15375212696900241212017-02-06T18:13:00.000+02:002017-06-05T16:01:12.853+03:00Vyötärön metsästys: osa1 NYT SE ALKAA<br />
<br />
<h4>
</h4>
<h4>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHW4FOGeAnOhSyAa02HFg3beXU1Hyk2_Sn_K53Pf1RBmh0BbGY4xjgfXLUAKoAeP7v7KVbyTuATZboaWPXttkibKn0k8-9uVCvu_dHqfZN6p-Ku-NVe4Cusa-z9uN-qRT7PBJKDT8kUGDd/s1600/Tomput.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="174" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHW4FOGeAnOhSyAa02HFg3beXU1Hyk2_Sn_K53Pf1RBmh0BbGY4xjgfXLUAKoAeP7v7KVbyTuATZboaWPXttkibKn0k8-9uVCvu_dHqfZN6p-Ku-NVe4Cusa-z9uN-qRT7PBJKDT8kUGDd/s200/Tomput.jpg" width="200" /></a>Uusi projekti: Vyötärön metsästys</h4>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<br />
Sanoin, että lopetan laihduttamisen. Niin teenkin. Ei enää vaakaa.<br />
<br />
Mutta ryhdyin tositoimiin mahan kanssa, se on pakko saada pienemmäksi. Pakko. Uskon, että siellä on sisäelimien välissä pahaa viskaalista rasvaa, mutta ei sitä tutkittu ole. Ihan sama, pienemmäksi vatsa pitää saada. Vyötärö esiin. Kun vartalomalli on omppu, niin se on kyllä tosi vaikeata. Mutta ei se mahdotonta ole.<br />
<br />
Otin mäkilähdön projektiin liittymällä 8 viikon pituiselle verkkokurssille, jossa läskejä karistetaan syömällä. Ei siis pussikeittoja tai paastoamista (niin hyvä kuin 5:2-pätkäpaasto onkin). Tässä ohjelmassa syödään paljon, viisi ateriaa päivässä. Kaksi niistä on ruokaisia välipaloja, muut kolme kunnon aterioita. Aamiainen, lounas, päivällinen. Täyttäviä annoksia, joissa kaikissa tarpeeksi proteiinia ja rasvaa ja hyviä hiilihydraatteja. Siis lihaa, kalaa, raejuustoa ja kananmunia tms, rasvaa öljyistä, voista, pähkinöistä ja kasviksia ja palkokasveja ja juureksia puoli kiloa päivässä.<br />
<br />
Aivan valtava muutos meikäläiselle, jonka aamiainen on ollut lähinnä muroja ja lounas leipää, pullaa ja pannullinen kahvia. Eikä mitään välipalaa, päivällinen vasta 18-20 maissa. Ja sitten mitä myöhempään olen valvonut, sitä enemmän olen ennen nukkumaan menoa mussuttanut. Yleensä kaikkea epäterveellistä, sokeriahan pitää saada että pysyy hereillä. Koska onhan se elintärkeää saada vielä yksi jakso katsottua jostakin Netflix-sarjasta! (Olen idiootti, tiedän, niin typerä etten tajua miten voin ylipäänsä olla enää hengissä.)<br />
<br />
Tästä ohjelmasta (verkkokurssista) vielä, että tarkoituskaan ei ole yrittää päästä vyötäröläskeistä 8 viikossa. Duh! Ei, tavoite on päästä ihan oikeasti kiinni terveellisemmistä elämäntavoista. Oppia syömään oikeata ruokaa pari kertaa päivässä, niin ei pääse nälkä yllättämään. Koska nälkäisenä sitä tosi helposti sortuu berliininmunkkeihin tai mihinkä vaan, minkä nopeasti ja ennen kaikkea helposti saa nenänsä eteen. Eli jotain mässyä jolla pärjää siihen asti, että jaksaa tehdä ruokaa.<br />
<br />
Tiedän, tiedän. Onhan näitä oppeja lueskeltu lehdistä jo vuosikausia. Mutta asiasta lukeminen ja asian tekeminen ovat kaksi eri juttua, enkä itse olisi päässyt haikailua pitemmälle ilman tämmöistä valmiiksi laadittua ohjelmaa. On ihanaa, kun joku kertoo jokaiselle päivälle mitä tehdä, ei tarvitse kuin totella!<br />
<br />
Aloitin juuri neljännen viikon ja alan jo muistaa ulkoa, mitä ruoka-aineksia ateriaan tulisi kuulua. Esimerkkinä vaikka tämänpäiväinen aamiaiseni: kahden munan munakas, jossa paprikan paloja joukossa, lisäksi raejuustoa puoli purkkia, minitomaatteja, porkkanaraastetta, kurkkuviipaleita, muutama hasselpähkinä ja pari mukillista kahvia. Ihan helppoa!<br />
<br />
Okei, kurssin ohjelmaan kuuluu myös jokaiselle päivälle suunniteltu liikuntajuttu. Joku ihan simppeli, jonka voi tehdä kotona, kuten vatsarutistukset tai lankutus ja mitä niitä on. Sitä ennen lämmittelyksi vaikka kuntopyöräilyä.<br />
<br />
Noh, oma versioni liikuntaohjelmasta on se pelkkä pyöräily. (Eikä sitäkään joka päivä.) Mutta on minulla siihen hyvä perustelukin: tarkoitushan oli opetella fiksumpaa arkielämää, eikö, jonka voi ottaa tavaksi? Ihan suorilta voin sanoa, etten takuulla tulisi vastaisuudessa kotioloissa kyykkäilemään. Mutta siihen kuntopyöräilyyn voisin koukuttua. Kun se on niin helppoakin, koska pyörä löytyy kotoa.<br />
<br />
Ja sitten (rummunpärinää) tulos 3 viikon jälkeen: -2cm pois vyötäröltä. Ihan hiton hyvä alku minusta. Enää 13 senttiä ja tavoite on saavutettu!<br />
<br />
P.S. Ei tässä kaikki ollut, alkua vasta. Jatkossa tulen selvittämään, kuinka suolistoremppa tehdään ja miten se vaikuttaa, etsin täsmäliikkeet keskivartalon muokkaamiseen ja paljon muuta!Unknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-36370178652809933072017-01-09T16:32:00.000+02:002019-08-19T13:31:32.549+03:00KIITOKSET SINULLE, RAKAS LUKIJANI<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSTMjA8r99Iu76wQsonN04MdaYM6_IhlH2sV-4M1laE1aF_NzXf387OSX0ioulMWa3qUIeIYG_Y716RxyfNPQHUfiWPmEH57w01UPNQP9P0Cz_X1U00yB5JcgtdiqTmJfRoV_70al_kn14/s1600/heart.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="324" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSTMjA8r99Iu76wQsonN04MdaYM6_IhlH2sV-4M1laE1aF_NzXf387OSX0ioulMWa3qUIeIYG_Y716RxyfNPQHUfiWPmEH57w01UPNQP9P0Cz_X1U00yB5JcgtdiqTmJfRoV_70al_kn14/s640/heart.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
Eilen käväisin blogissa, jonka kirjoittaja tuskaili että mahtaakohan kukaan hänen tekstejänsä lukea. Laitoin tietysti rohkaisevaa palautetta, ja samalla tajusin, miten ihanaa on kun tietää että teitä lukijoita oikeasti on! Vakkareita sekä satunnaisia. Ettei ihan turhaan kirjoittele. Kun tekstien eteen joutuu usein näkemään jonniin verran vaivaakin, kaivamaan tietoa ja semmoista. Minkä teen kyllä mielelläni, siksihän tätä blogia pidänkin että voisin jakaa vinkkejä ja jopa vähän faktaakin.<br />
<br />
Vaikka kirjoittelen vain harvakseen, on blogissani tähän mennessä vieraillut noin 148 000 kävijää/lukijaa. Olet yksi heistä, senkin höpönassukka siellä! :)<br />
<br />
Sydämelliset kiitokset sinulle ja ihanaa, valoisaa, rakkaudella kuorrutettua vuotta 2017!<br />
<br /><br />Edit 19.8.2019: Lopetin blogin kirjoittamisen kaksi vuotta sitten mutta sen jälkeenkin on lukijoita käynyt yli 30 000, mikä aiheuttaa olon että pitäisikö jatkaa. Mutta pääaihe eli vaihdevuodet on hormonihoidoilla hallussa, ja toinen pääaihe eli painonpudotus... no, se polkee paikoillaan. Tai oikeastaan jojoilee, mikä on vielä pahempi juttu. Ei kannusta ketään, jos näkee etten vuosien yrittämisen jälkeen ole päässyt lähtöruutua pitemmälle. Kaikkein vähiten itseäni.Unknownnoreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-29655434162301062422017-01-08T17:17:00.000+02:002017-01-08T17:17:42.863+02:00UUDENVUODENLUPAUS: LOPETAN LAIHDUTTAMISEN<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<h3>
15 vuotta, aivan suotta</h3>
<div>
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr1RzAuvG3VMk6K4MfIwY-_IkUBy3iio-np0dtO8dcOW4hUXFKXWz7CSPc7bEMBVEefrCyjil9XLQgcd6LZOz-lNCnKy-UiCTUGhk1qWfvKE8n5-PJagscb8OUWWR5pc-wzma1VVg-i0uO/s1600/MennaRantaVarjo.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr1RzAuvG3VMk6K4MfIwY-_IkUBy3iio-np0dtO8dcOW4hUXFKXWz7CSPc7bEMBVEefrCyjil9XLQgcd6LZOz-lNCnKy-UiCTUGhk1qWfvKE8n5-PJagscb8OUWWR5pc-wzma1VVg-i0uO/s400/MennaRantaVarjo.jpg" width="300" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div class="p1">
<span style="font-size: small;">Näin on näreet. Kokonaiset 15 vuotta epäonnistumisia ja syyllisyyttä, joukossa vain pari valoisampaa vaihetta. (En sano, että jojottelua, koska inhoan sitä sanaa.) Kyllä tuosta jo tyhmempikin oppii, että sama kaava ei johda kuin samanlaiseen lopputulokseen. Ei enää painon kanssa painia siis!</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: small;">Uudenlaisen, armeliaamman elämän kaava on vähän hakusessa vielä. Mutta mitä siihen ei kuulu, on laihduttaminen siinä toivossa, että paino putoaisi samoihin lukemiin joissa se oli vielä 37-vuotiaana. Iän osaan sanoa noin tarkasti, koska 38-vuotiaana synnytin kuopukseni, iltatähteni, ja raskausaikana kertyneet kilot eivät lähteneetkään itsestään pois kuten esikoisen kanssa kävi. Päälle taisi pinoutua jokunen kilo lisääkin, ennen kuin huomasin mitään outoa. Aluksi en huolestunut, nauroin vaan; olihan se nyt hullunhauska näky kun maha pömpötti ja reisissä oli läskiä, olkavarsissakin löllyi jotain - <i>minulla</i>! Otatin miehelläni jopa "ennen" -valokuvan, jota voisin kauhistella pian tulevan "jälkeen" -kuvani rinnalla. </span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: small;">Tilanne oli mielestäni hupaisa siksi, että olin koko elämäni ollut hoikka tekemättä asian eteen yhtään mitään. Kuvittelin, tottakai, että jollain minimaalisella korjausliikkeellä palautuisin ennalleni. Lakkaisin vaikka syömästä liikaa jäätelöä, tai juustonaksuja. Hiljalleen lakkasi naurattamasta, kun meni vuosi ja toinenkin enkä laihtunut ollenkaan. En silti vieläkään tosissani huolestunut, enhän tiennyt vielä jojoilusta muuta kuin että siitä oli tullut muotisana laihduttajien keskuudessa. Mutta minähän en kuulunut siihen joukkoon.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: small;">Olin 42, kun tajusin, että ei jumankauta, joutuisin aloittamaan laihduttamisen, oikean laihduttamisen! Muutaman kuukauden pyöriskelin huuli pyöreänä enkä keksinyt, mistä aloittaa. Sitten kirjauduin Painonvartijoihin, ja se systeemi sopi minulle. Ynnättiin päivittäin pisteitä, jotka löytyivät suoraan kirjasta, ei tarvinnut itse laskeskella kaloreita. Se oli helppoa, koska motivaatio oli suuri. 10 kuukaudessa pääsin tavoitteeseeni, laihduin 15 kiloa. Muistan kuin eilisen sen viimeisen ryhmätapaamisen Oulunkylän asukastalolla, jossa itkin ilosta ja hehkutin, että en ikinä enää päästäisi itseäni lihomaan! Ikinä! Oma vertaistukiryhmäni, jonka merkitys projektissa oli muuten valtava, taputti ja iloitsi mukana. Ainakin useimmat ihan vilpittömästi.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: small;">Muistan elävästi, kuinka ilma oli raikas ja linnut lauloivat, kun käytin Nelliä lenkeillä jalat tukevasti ilmassa - jos itselläni olisi ollut häntä, olisi se vispannut yhtä lujaa kuin pöhköllä lapinkoirallamme. Ja voi miten hyvilläni otinkaan vastaan ihmisten kehuja ja onnitteluja. Mutta sitä en muista, kuinka pitkään. Vuoden? Kaksi? Missä vaiheessa painoa alkoi taas salakavalasti kertyä?</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: small;">Onneksi aloin kirjoittamaan tätä blogia... (täytyy käydä tarkistamassa milloin, hetkinen)... heinäkuussa 2011, viisi ja puoli vuotta sitten. Täältä löytyy näköjään paljon dataa painonpudotustaipaleeltani, noloja "oivalluksia" ja yrityksiä ja pettymyksiä, mutta onnistumisiakin. Merkityksellisin kirjoitus osuu Michael Mooreen ja 5:2-pätkäpaastoon. </span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: small;">Aloitin viisi-kakkosen heinäkuussa 2013. Puolen vuoden päästä oli lähtenyt 7 kiloa, vuoden kuluttua 9 kiloa (vain kaksi kiloa lisää). Sitten tulikin takapakkia ja rutkasti: tammikuussa 2015 painoa oli 10 kiloa yli lähtöpainon! Jojoilua jatkui vielä kaksi vuotta. Ja nyt ollaan tilanteessa, että painan prikulleen saman kuin 15 vuotta sitten! Että eiköhän tämä ollut tässä. Ei enää puntareita, ei dieettejä, ei edes toimivaa 5:2:sta, koska en kykene saavutetussa painossa pysymään.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: small;">No mitä nyt, aionko vaan lihoa satakiloiseksi?</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: small;">En sentään. Ryhdyn nyt tosissani toimiin jotta saisin muumimahani pienemmäksi, mutta vain koska sen sisällä lymyää kilokaupalla vaarallista viskaalista rasvaa. Sehän on sitä huonoa rasvaa, jota kertyy maksojen ja munuaisten ja haimojen ja mitä niitä sisäelimiä onkaan väleihin, ja aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja, diabetesta, jopa syöpää ja muuta vakavaa. Aion tehdä ainoastaan täsmätoimenpiteitä, joilla maha kutistuu, muualta saa sitten vastaavasti pullistua jos niikseen tulee. Koska ihan sama.</span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span style="font-size: small;">Kyse on siis terveydestä, ei ulkonäöstä ollenkaan. Sillä jos jotakin vihaan, niin tätä nykyajan ihan kaikenikäisiin kohdistuvaa fitness- ja kauneusvaatimusta! Aion uhallanikin kelvata juuri sellaisena kuin olen, lällätellen oikein. Olen sentään 57-vuotias. Ottaa päähän, että olen tuhlannut niin monia vuosia päästäkseni johonkin typerään painotavoitteeseen. </span></div>
<div class="p2">
<span style="font-size: small;"><br /></span></div>
<style type="text/css">
p.p1 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 12.0px Helvetica}
p.p2 {margin: 0.0px 0.0px 0.0px 0.0px; font: 12.0px Helvetica; min-height: 14.0px}
</style>
<br />
<div class="p1">
<span style="font-size: small;">Mitä sitten, jos saisinkin itseni yhtä hoikaksi kuin mitä olin kolmevitosena? Missä maailmankaikkeudessa se tekisi elämästäni yhtään onnellisempaa? Tärkeimmät asiat elämässäni ovat lapseni ja lapsenlapseni, jotka eivät rakastaisi minua takaisin yhtään vähempää vaikka painaisin jopa sen sata kiloa. Mun kultamuruseni! <3</span></div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU54Wfj84QAR7vs-Bn1xpx4DTO24YMzCWYhfsWdgqw22m296WZFxNmF58GCOak3mCvZoWBvMFutJhmHpswnNzCz_q6vPX7WGRX2sydU6EKrDTBRXrevjqJe2rGY7pG0yRBlHYOPi_SesYn/s1600/Kuva+693_2+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU54Wfj84QAR7vs-Bn1xpx4DTO24YMzCWYhfsWdgqw22m296WZFxNmF58GCOak3mCvZoWBvMFutJhmHpswnNzCz_q6vPX7WGRX2sydU6EKrDTBRXrevjqJe2rGY7pG0yRBlHYOPi_SesYn/s200/Kuva+693_2+%25282%2529.jpg" width="187" /></a></div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
<br /></div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-45378193928913744892016-09-27T21:33:00.002+03:002017-01-23T17:57:07.931+02:00Waihdevuodet MENKAT 5 VUODEN JÄLKEEN päivitys x 2<br /><br />
<b>Päivitys 23.1.17 Leikkaus</b><br /><br />Olin pari viikkoa sitten Kätilöopistolla leikkauksessa. Tarkemmin laparoskopiassa, jossa tehtiin neljä reikää, joista instrumentit ja peilit ja ties mitä muuta tungettiin alavatsaan ja suoritettiin leikkaus niiden kautta. Yksi reikä navassa, kaksi alavatsan sivuilla, ja yksi alhaalla pikkarirajan alapuolella.<br /><br />Leikkaukseen lähettänyt lääkäri oli puhunut vain kystan poistosta, mutta ennen leikkausta sairaapedin vierelle ilmestyneet lääkärit - toinen varmaan kandi - sanoivatkin, että leikataan myös munasarjat veks. En älynnyt kysyä, että miksi. Leikkauksen jälkeen vanhempi kirurgi kävi sanomassa, että kysta ja toinen munasarja saatiin poistettua, mutta toista ei, kun sieltä lähti niin paljon "kiinnikkeitä lantion sivuseinämään". Poistamisen yrittäminen olisi voinut johtaa "ongelmiin", joista ainoa mitä lääkärin siansaksasta tajusin oli "sisäiseen verenvuotoon". Taaskaan en älynnyt kysyä mitään.<br /><br />Myöskään ei ollut kiva, kun lääkäri sanoi huolestuneeseen sävyyn, että "toivottavasti kivun aiheuttaja on nyt poissa". <i>Toivottavasti</i>? Eli kivut voisivat johtua jostain muusta syystä? Lääkäri vielä toisti saman lauseen ennen kuin lähti. Pitäisikö nyt <i>kuitenkin</i> olla huolissaan?<br /><br />Kaksi viikkoa olen toipuillut. Ekana yönä uskoin, että kuolen kipuun, ja olisin jo lähtenyt taksilla päivystykseen, jos en olisi ollut niin huonovointinen etten pystynyt päätä tyynystä nostamaan. Koko seuraavan päivänkin olin pahoinvoiva, edes vesi ei pysynyt sisällä. Olin edellispäivänä oksentanut itseni tyhjiin, joten oksensin sitten pelkkää vettä ja mahanesteitä. Ällöä. Kolmantena päivänä alkoi jo helpottaa, kipulääkkeet pitivät olon siedettävänä, sain syötyäkin varovaisesti, ja pystyin istumaan sohvalla. Hiljalleen kunto siitä parani.<br /><br />Vieläkään en silti voi pahemmin kotitöitä reuhtoa, ettei kova alavatsakipu iskisi sekä vuoto alkaisi ja/tai haavat alkaisi tihkua verta. Mutta ei se mitään. Sen sijaan enemmän ja enemmän mietityttää lääkärin pahaenteiset sanat. Voi piru, mitenkähän asiaan saisi lisäselvitystä? Jo pelkkä ajatus hyödyttömästä soittelukierroksesta HUS:in eri toimipisteisiin uuvuttaa. On meinaan kokemusta, että paljon pienempiäkään asioita ei helposti saa selville.<br /><br />No, näillä mennään. Enempää en päivittele, jos ei nyt jotain ihan ihmeellistä tapahdu. Hope not.<br /><br /><br /><br /><br /><br /><b>Päivitys 10.11. Lääkärintutkimus</b><br />
<br />
Kipuja on ollut jo puolentoista kuukauden ajan. Vuotoa 3-4- kertaa, tosi niukkaa ja vain päivän ajan. Eilen olin naistentautien poliklinikalla. 12-vuotiaan näköinen, mutta pätevän oloinen lääkäri tutki ja otti koepalan kohdusta tai sieltä päin (sattui!). Varmuuden vuoksi, vaikka "kaikki kuitenkin näytti hyvältä". Tai ei täysin hyvältä; limakalvo kohdussa oli ohentunut, mikä kuulema tapahtuu ajan myötä jos ei käytä hormonikorvaushoitoja. (Ironista kyllä, jos niitä käyttää limakalvo saattaa paksuuntua niin, että sinne voi syntyä kasvaimia.) No se kuulema kuitenkin selitti ne pienet vuodot.<br />
<br />
Ultralla sitten näki, että kipujen syy taas on suurella todennäköisyydellä kohdun seinämää painava kysta. Vaaraton kasvain siis. Se oli kuulema löydetty jo 2012, ja papereihin oli merkitty että seurataan sen kehittymistä. - Jaa, ei ole näköjään laitettu sulle kutsua tsekkaukseen, ihmetteli lääkäri.<br />
Kysta oli neljä vuotta sitten ollut 4 cm läpimitaltaan. Nyt se oli 8 cm. Se pitää poistaa, kutsun leikkaukseen pitäisi kuuluman kolmen kuukauden sisällä.<br />
<br />
Toivottavasti tästä katsauksesta oli hyötyä saman oireilun eteen joutuneelle.<br />
(Alla alkuperäinen teksti.)<br />
<br />
<h4>
</h4>
<h4>
Pitäisikö huolestua?</h4>
<div>
<br /></div>
<div>
Ärtynyt ja hermostunut olo, päätä jomottaa, alavatsaa särkee ja veri on punaista. Alkoi menkat ihan traditionaaliseen tapaan. Mutta miten se voi olla mahdollista? Sentään jo viisi vuotta viimeisistä kuukautisista! En enää edes muista mille hyllylle kaupassa suunnistaa tamponien hakuun. Tai ehkä niitä ei enää edes käytetä, ehkä tilalle on tullut joku hieno ionien kosketuksesta aktivoituva vaporisaattorikuula?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jos kyse olisi pelkästä vuodosta, veikkaisin heti että no nyt se syöpä sitten tuli. Halleluja. Mutta tämähän on selvästi vanhaa kunnon hormonitoimintaa, oireiden perusteella. Mikä ottaa päähän. Koska niin kauan kuin hormonitoimintaa on, niin kauan vaihdevuodetkin jatkuvat. Tämä helvetinliekeissä kituminen ei näköjään ikinä, ikinä lopu.<br />
<br />
Mikä neuvoksi? Lääkäriin en ainakaan heti lähde, mitäs se hyödyttäisi. Ainoa, mitä voisin kysyä, olisi että eihän tämä voi mitenkään liittyä rintojen pienennysleikkaukseen? Mutta se kuulostaa kyllä niin kaukaa haetulta, etten halua lähteä lekurin (todennäköistä) alentuvaa virnuilua kuuntelemaan. Tässä mielentilassa voisin purra siltä pään poikki.<br />
<br />
Kellään samaa kokemusta?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNSrKiwicRI4vzjoCDi6gLpXQzuuPPVKVZ-S3-e62ONUmBfoPNoJO8NVFNw7OaBAbjyAresEGq1iegcLbCXUUpwY_WRRjCXNRnPe8An0wXUewuxoJkh8IsEKI9E7uhDf56IuFdfpXLTId7/s1600/images+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNSrKiwicRI4vzjoCDi6gLpXQzuuPPVKVZ-S3-e62ONUmBfoPNoJO8NVFNw7OaBAbjyAresEGq1iegcLbCXUUpwY_WRRjCXNRnPe8An0wXUewuxoJkh8IsEKI9E7uhDf56IuFdfpXLTId7/s1600/images+%25281%2529.jpg" /></a></div>
<div>
<br />
<br />
<br />
<br />
EDIT 29.9.<br />
Ei ne kestäneet kuin vuorokauden! Hyvä kun en alkanut kummemmin hötkyilemään. <br />
<br />
Vähän kuitenkin googletin, ja selvisi, että yksi syy outoihin vuotoihin voi olla kohdun limakalvon paksuuntuminen. Mikä taasen voi aiheuttaa kohdunkaulan ja kohdunrungon syöpää. <br />
Limakalvon paksuuntumista esiintyy naisilla, jotka käyttävät hormonikorvaushoitoja.<br />
Itsehän en kyseisiä hoitoja käytä.<br />
<br />
EDIT 6.10. No, vaikka vuoto loppui, niin kipu jatkui. Jouduin sitten kuitenkin lääkärin pakeille. Tämä määräsi labrakokeisiin ja laittoi lähetteen naistentautien poliklinikalle. "Koska postmenopausaalisten vuotojen syy tulee aina tutkia." Palaan asiaan.<br />
<br />
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-16933530271214824382016-09-27T21:33:00.001+03:002016-11-10T15:25:57.040+02:00Waihdevuodet MENKAT 5 VUODEN JÄLKEEN päivitysPäivitys 10.11.<br /><br />Kipuja on ollut jo puolentoista kuukauden ajan. Vuotoa 3-4- kertaa, tosi niukkaa ja vain päivän ajan. Eilen olin naistentautien poliklinikalla. 12-vuotiaan näköinen, mutta pätevän oloinen lääkäri tutki ja otti koepalan kohdusta tai sieltä päin (sattui!). Varmuuden vuoksi, vaikka "kaikki kuitenkin näytti hyvältä". Tai ei täysin hyvältä; limakalvo kohdussa oli ohentunut, mikä kuulema tapahtuu ajan myötä jos ei käytä hormonikorvaushoitoja. (Ironista kyllä, jos niitä käyttää limakalvo saattaa paksuuntua niin, että sinne voi syntyä kasvaimia.) No se kuulema kuitenkin selitti ne pienet vuodot.<br /><br />Ultralla sitten näki, että kipujen syy taas on suurella todennäköisyydellä kohdun seinämää painava kysta. Vaaraton kasvain siis. Se oli kuulema löydetty jo 2012, ja papereihin oli merkitty että seurataan sen kehittymistä. - Jaa, ei ole näköjään laitettu sulle kutsua tsekkaukseen, ihmetteli lääkäri.<br />Kysta oli neljä vuotta sitten ollut 4 cm läpimitaltaan. Nyt se oli 8 cm. Se pitää poistaa, kutsun leikkaukseen pitäisi kuuluman kolmen kuukauden sisällä.<br /><br />Toivottavasti tästä katsauksesta oli hyötyä saman oireilun eteen joutuneelle.<br />(Alla alkuperäinen teksti.)<br />
<br />
<h4>
<br /></h4>
<h4>
Pitäisikö huolestua?</h4>
<div>
<br /></div>
<div>
Ärtynyt ja hermostunut olo, päätä jomottaa, alavatsaa särkee ja veri on punaista. Alkoi menkat ihan traditionaaliseen tapaan. Mutta miten se voi olla mahdollista? Sentään jo viisi vuotta viimeisistä kuukautisista! En enää edes muista mille hyllylle kaupassa suunnistaa tamponien hakuun. Tai ehkä niitä ei enää edes käytetä, ehkä tilalle on tullut joku hieno ionien kosketuksesta aktivoituva vaporisaattorikuula?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jos kyse olisi pelkästä vuodosta, veikkaisin heti että no nyt se syöpä sitten tuli. Halleluja. Mutta tämähän on selvästi vanhaa kunnon hormonitoimintaa, oireiden perusteella. Mikä ottaa päähän. Koska niin kauan kuin hormonitoimintaa on, niin kauan vaihdevuodetkin jatkuvat. Tämä helvetinliekeissä kituminen ei näköjään ikinä, ikinä lopu.<br />
<br />
Mikä neuvoksi? Lääkäriin en ainakaan heti lähde, mitäs se hyödyttäisi. Ainoa, mitä voisin kysyä, olisi että eihän tämä voi mitenkään liittyä rintojen pienennysleikkaukseen? Mutta se kuulostaa kyllä niin kaukaa haetulta, etten halua lähteä lekurin (todennäköistä) alentuvaa virnuilua kuuntelemaan. Tässä mielentilassa voisin purra siltä pään poikki.<br />
<br />
Kellään samaa kokemusta?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNSrKiwicRI4vzjoCDi6gLpXQzuuPPVKVZ-S3-e62ONUmBfoPNoJO8NVFNw7OaBAbjyAresEGq1iegcLbCXUUpwY_WRRjCXNRnPe8An0wXUewuxoJkh8IsEKI9E7uhDf56IuFdfpXLTId7/s1600/images+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNSrKiwicRI4vzjoCDi6gLpXQzuuPPVKVZ-S3-e62ONUmBfoPNoJO8NVFNw7OaBAbjyAresEGq1iegcLbCXUUpwY_WRRjCXNRnPe8An0wXUewuxoJkh8IsEKI9E7uhDf56IuFdfpXLTId7/s1600/images+%25281%2529.jpg" /></a></div>
<div>
<br />
<br />
<br />
<br />
EDIT 29.9.<br />
Ei ne kestäneet kuin vuorokauden! Hyvä kun en alkanut kummemmin hötkyilemään. <br />
<br />
Vähän kuitenkin googletin, ja selvisi, että yksi syy outoihin vuotoihin voi olla kohdun limakalvon paksuuntuminen. Mikä taasen voi aiheuttaa kohdunkaulan ja kohdunrungon syöpää. <br />
Limakalvon paksuuntumista esiintyy naisilla, jotka käyttävät hormonikorvaushoitoja.<br />
Itsehän en kyseisiä hoitoja käytä.<br />
<br />
EDIT 6.10. No, vaikka vuoto loppui, niin kipu jatkui. Jouduin sitten kuitenkin lääkärin pakeille. Tämä määräsi labrakokeisiin ja laittoi lähetteen naistentautien poliklinikalle. "Koska postmenopausaalisten vuotojen syy tulee aina tutkia." Palaan asiaan.<br />
<br />
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Unknownnoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-52343922391054352812016-09-14T19:07:00.003+03:002017-09-09T13:06:58.822+03:00Eloa naisen aikuisen RINTOJEN PIENENNYSLEIKKAUS, 4<br />
<br />
<h3>
Ei se ole kauneusleikkaus, lopputulos voi yllättää</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
Siinä leikataan ylimääräiset pois ja kurotaan loput ompeleilla kasaan. Mitään fyllejä ei pistetä. Kuten leikkauksesta päättänyt lääkäri etukäteen varoitti, ja vielä leikkaava lääkärikin tunti ennen leikkausta, niin rinnoista voi tulla keskenään erikokoiset ja -näköiset. Leikkauksen tavoitehan on terveydellinen, ei kosmeettinen. Kauneusleikkauksia tehdään hienoilla klinikoilla, niinkus kaikki tietääkin. <br />
<br />
Riippuu varmaan leikkaavasta lääkäristä, ja siitä millä tuulella tämä sattuu olemaan, että minkälaista jälkeä tulee. Minulle sattui ihana kirurgi, Susanna Kauhanen, jota oli lainattu Jorvin sairaalasta jonoja purkamaan. Samalla kun Susanna piirteli ihooni tussilla leikkausviivoja, hän kyseli aidosti kiinnostuneena mistä syystä minut veitsen alle ohjattiin. Ja naurahteli, kun (hermostuneena ja) tohkeissani hehkutin, mitä kaikkea ihanaa pystyisinkään leikkauksen jälkeen tekemään; erityisesti intoilin tietysti siitä, että pääsisin kunnolla liikkumaan, ja sitä myötä saisin hiljalleen vatsasta vaarallisen viskaalisen rasvan pois. Lääkärit on yleensä niin virallisia, että nousi vähän pala kurkkuun, kun Susanna ystävällisesti hymyillen ja lempeällä äänellä sitten sanoi, että on kuule ilo tehdä leikkaus näin motivoituneelle potilaalle. Kuka lääkäri on noin sydämellinen, ei kukaan! En olisi voinut olla kiitollisempi! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lopputulos? Sitä on vähän vaikea vielä sanoa, lopulliseen muotoonsa rinnat ovat kuulema asettuneet vasta vuoden kuluttua. Nyt, 2,5 viikkoa leikkauksen jälkeen, ne on vähän niin kuin maitotölkin pohjat. Jos leikattaisiin saksilla kahdesta tölkistä pohjaosat irti noin 13 cm:n korkeudelta ja täytettäisiin ne pullataikinalla, ja sitten tökättäisiin rintakehään kiinni, niin semmoset ne nyt on. Ilman lehmien kuvia. Mutta tämä ei siis jää pysyväksi olotilaksi. - Pitäisi pyöristyä melko luonnollisen näköisiksi, Susanna lupasi. Ja mä luotan Susannaan!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Joka tapauksessa, on mahtavaa että lääkärit katsoivat allekirjoittaneen sen verran lupaavaksi tapaukseksi, että pääsin leikkaukseen. Sehän ei siis ole itsestäänselvyys, siinä punnitaan tietysti riskit ja hyödyt. Täytyy esimerkiksi olla aika hyvässä fyysisessä kunnossa, että leikkaukseen voidaan laittaa, on siten pienempi mahdollisuus että potilas kupsahtaa käsiin. Ylipainoakaan ei saisi pahemmin olla. Mullahan oli virallisen painoindeksin mukaan lievää ylipainoa, mutta koska olin saanut puolentoista vuoden aikana 14 kiloa pois niin se riitti lääkärille. <br />
<br />
Jos kaiken muun hyvän päälle tisseistä muotoutuisi vielä luonnollisen näköiset, niin olisihan se kirsikka kakun päällä. Ja tullut yllättäen ja pyytämättä kuten salafaxit Annelille. <br />
Kiitokset siitä mahtavalle kirurgille jo etukäteen!</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ2EA46mvlzx8EGgvHy9e7URUNfbGSx1-3LhFK9TXvig-ZTQxI3Pfe2rYAsqOJJpU0lwyTJZRyw6H8PG1pBH-IZAmj8wqnfTtkSpSo5Jwf35JPjY2AGRyNWwBLDwubbe-KWctqMYtdQ-ni/s1600/milk.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ2EA46mvlzx8EGgvHy9e7URUNfbGSx1-3LhFK9TXvig-ZTQxI3Pfe2rYAsqOJJpU0lwyTJZRyw6H8PG1pBH-IZAmj8wqnfTtkSpSo5Jwf35JPjY2AGRyNWwBLDwubbe-KWctqMYtdQ-ni/s1600/milk.jpg" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0u5lD3fXIIo2O3Tl6S07c6raLv1SEfQT-5JyBJ2SjiRubNbVbogzgVbQDAZ2oosGWcYil6n4qnOgAasA5pjYF7PHe40L4-fTK5U8j4yydAC2k2cTGSAu3riM4FRZPWdgnRlNnu90WWiyn/s1600/milk.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0u5lD3fXIIo2O3Tl6S07c6raLv1SEfQT-5JyBJ2SjiRubNbVbogzgVbQDAZ2oosGWcYil6n4qnOgAasA5pjYF7PHe40L4-fTK5U8j4yydAC2k2cTGSAu3riM4FRZPWdgnRlNnu90WWiyn/s1600/milk.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /><br /><br />Loppukaneetti vuotta myöhemmin, 9.9.2017:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Mitä ulkonäköön tulee, niin rinnat ovat nyt jokseenkin täydelliset. Samankokoiset ja muutenkin identtiset, naisellisen pyöreät ja pehmeät, nännit oikeilla kohillaan, arvet huomaamattomiksi vaalenneet. En kerro tätä kehuskellakseni, vaan koska tiedän, että lopputulos kiinnostaa monia :)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Sisäpuolelta rinnat eivät ole yhtä hempeät. Välillä vihlaisee oikein kunnolla, ja on kipeitä kohtia jotka myöhemmin röntgenissä osoittautuivat kystiksi. Niitä on monta, ja jos huono tsägä käy, niin ne muuttuvat pahanlaatuisiksi. Seikka, jota en ehkä olisi halunnut kuulla, koska se kerrottiin siinä yhteydessä kun olin aloittamassa hormonikorvaushoitoa. Mutta meni jo. Aika näyttää. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Entä suosittelenko leikkausta? Ehdottomasti.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-59757560815524021882016-09-12T17:29:00.003+03:002016-09-12T17:29:46.686+03:00Eloa naisen aikuisen RINTOJEN PIENENNYSLEIKKAUS, 3<br />
<h3>
<br />2 viikkoa leikkauksesta - miltäs nyt tuntuu?</h3>
<br />
<br />
<div>
No helkkarin paljon paremmalta, kiitos kysymästä! </div>
<div>
<br />Haavat vähän kipuilee edelleen, mutta sen kestää. Kipulääkkeiden avulla. Yhden päivän yritin hurjastella ilman, mutta turhaa masokismia oli se. Teki liikkumisesta ihan mahdotonta, pienikin tärinä kun raastaa ja riipii rintoja - ja siis liikkumisella tarkoitan käymistä lähi-alepassa, tien toisella puolella. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Optikolla kävin kaikesta huolimatta yksi päivä, lukulaseilla kun saa heittää jo vesilintua vaikka vasta vuosi sitten hankin ne. Keskustaan pääsee meiltä ratikalla vartissa, mutta jo menomatkalla tuli huono olo, alkoi heikottaa ja oksettaa. Näin se näköjään keho reagoi, kun ikää on mittarissa jo 57 pykälää - toipuu hitaasti. Mutta siksihän sitä sairaslomaa kuukaudeksi määrättiin, että ottaisi ihan iisisti.<br /><br />(Äh, huomasin<b> </b>juuri,<b> taas kerran,</b> että ryhti on niin kumara että otsa lepää näppiksellä. Miten voi olla näin vaikeeta muistaa suoristaa selkää! - Ryhtiä pitää korjaamalla korjata, se ei tapahdu itsestään, painotti lääkäri.)<br /><br />Muuten kuuluu pelkkää hyvää. </div>
<div>
<br />Ensimmäisellä kerralla, kun vaihdoin haavateippejä, aikaa meni tyyliin tunti; jouduin sänkyyn huilaamaan kolmesti, kun lähti jalat alta ja silmissä sumeni. Seuraavalla kerralla vaihto sujui vähän paremmin, ja sitä seuraavalla jne. Eilen sain kaikki 10 teippiä vaihdettua samalla seisomalla, jei, siitä huolimatta että haavoissa oli vielä pari aukinaista kohtaa ja vähän kudosnestettäkin tirisi. Uuh.<br /><br />Olen alkanut tottua uuteen alapainotteiseen kroppaani. Mikä ihana tunne, kun ei niskassa roiku kilon punnuksia! Ja, ehkä näen harhoja, mutta ihan kuin kuin syvät urat olkapäissä olisivat madaltuneet. Siis ne rintaliivien olkaimista syntyneet. Oi ihanuutta, pääsen kohta ostelemaan sieviä rintaliivejä suloisissa kuoseissa! G-kupeille ei sellaisia ole, on vain valkoisia, mustia ja beessejä (yök). Eikä pienemmät liivit edes maksa paljon mitään, siinä kun kunnollisista isoista liiveistä joutuu pulittamaan kuusi kymppiä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Okei, tämä ei ehkä ole riemukasta, että nyt maha pömpöttää isompana kuin kummankaan raskauteni loppuvaiheessa. Mutta siitä lääkäri etukäteen varoitti. "Vatsa näyttää sitten suuremmalta." Todellakin! Vaan koska se ei tullut yllätyksenä, pystyn elämään asian kanssa. Ja heti kun kykenen, niin alan harrastaa sellaista liikuntaa, joka polttaa erityisesti vyötärönseutua paisuttavaa ja vaarallista viskaalista rasvaa. Koska mä voin! Koska mä ihan oikeasti kohta voin!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /><br /><br /><br /><br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-43063743364925868912016-09-05T18:52:00.002+03:002016-09-07T11:40:09.248+03:00Eloa naisen aikuisen RINTOJEN PIENENNYSLEIKKAUS, 2<br />
<br />
<b>Miksi leikkaukseen?</b><br />
<b><br /></b>
Tuossa aiemmin avasinkin jo vähän syitä leikkaukseen. Ykkönen oli kipu, jota oli kestänyt jo niin kauan etten edes osaa sanoa kuinka kauan. Ehkä 10, ehkä 15 vuotta. Niskat ja hartiat oli aina jumissa ja pieni särky päällä (myös päänsärky, jota paha jumitus aiheuttaa). Vuosien myötä koko yläselän alue alkoi kipuilla, lapaluiden alareunasta takaraivoon asti. Lapaluut ja selkärangan yläosa olivat kosketusarkoja nekin. Rinnat olivat tietysti kipeät myös, mutta niissä ei yleensä ollut nk. seisovaa särkyä, kipua tuntui liikkuessa. Hiljalleen alkoi tuntua kuin koko yläkroppa olisi mustelmilla, pienikin painallus, mihin kohtaan tahansa, sattui enemmän tai vähemmän. Ja kamalat kourut syntyi olkapäihin rintaliivien olkaimista!<br />
<br />
Asia tietysti paheni vuosien ja painonnousun myötä. Tietsikan äärellä röhnöttäminen siihen päälle vielä. Aikaisemmin niin hieno ryhti, jota aikoinaan rakennettiin koulun voimisteluopen toimesta - sitä puolapuilla ja renkailla roikkumisen määrää! - muuttui vähitellen kaameaksi kestokumaraksi. Siitä leuka pöydässä -asennosta yritän nyt muistaa opetella pois, se kun ei korjaannu automaattisesti sanoivat lääkäri ja hoitajat. Käskivät harjoitella peilin edessä. (Hahaha, pientä rajaa.)<br />
<br />
Vuosien mittaan tulivat tutuiksi kaikki maailman niska-hartia-venytykset. Itämainen tanssi, jota olen hehkuttanut monista syistä, teki myös tosi hyvää. Mutta se jäi jokunen vuosi sitten, kun ryntäistä oli tullut niin painavat että kaikki reipas liikkuminen sattui. Siis vatsatanssi sinänsähän on rauhallista, enempi venyttelynomaista ihan kuin vaikka pilates tai jooga, mutta se piti aina aloittaa hengästyttävällä vartin aerobikkauksella (ettei lihakset menisi jumiin) eikä sitä tietenkään pysty tekemään jos joutuu kannattelemaan rintoja käsillään. Eikä niin tukevia urheiluliivejä ole keksittykään että hunajamelonin kokoisia rintoja tukisivat.<br />
<br />
Samasta syystä en enää voinut osallistua mihinkään muuhunkaan ryhmäliikuntajuttuun.<br />
Ja tämäkin: edes reippailla kävelylenkeillä ei voinut enää käydä, kun ei sietänyt pienintäkään ylös-alas-liikettä! Kävelemisestä tulikin tasamaahiihtelyä ilman sauvoja.<br />
<br />
<br />
<b>Kuka käski?</b><br />
<b><br /></b>
Onnekkaasti olen saanut pitää saman terveyskeskuslääkärin jo kaksitoista vuotta. Raimo-lääkärini tiesi ja muisti jo valmiiksi näitä kroonisia vaivojani, ja kun muissa yhteyksissä tuli puheeksi että liikunnan harrastaminen on käynyt mahdottomaksi, hän päätti että nyt kyllä pitää asialle tehdä jotain. Kuntohan romahtaa muuten täysin. Ja kun olin päässyt niin hyvään alkuun laihduttamisenkin kanssa, että olin täynnä motivaatiota ja hinkua liikkumiseen. Raimo kysyi, mitä mieltä olisin rintojen pienennysleikkauksesta? Että radikaali toimenpidehän se on, mutta vaihtoehdot olivat rajallisia? Vaikka äkkiseltään ajatus pyörrytti, niin sanoin heti, että kyllä kiitos!<br />
<br />
Raimo laittoi sitten lähetteen menemään, ja kuukauden päästä tuli kutsu HYKSin plastiikkakirurgin vastaanotolle Töölön sairaalaan. Vastaanottoaulassa istuessani aloin tuntea syyllisyyttä. Eikö tämmöiset kunnalliset palvelut kuuluisi vain palovammapotilaille ja muille onnettomuuksien ja vakavien sairauksien uhreille? Miten sitä kehtaisi mennä tuhansien eurojen hintaiseen leikkaukseen, kun ei ollut henki vaarassa tai mitään? <br />
<br />
Hävetti, kun istuin hetken päästä kirurgin edessä enkä meinannut muistaa rintsikoiden kuppikokoa (G vai H?)! Että jos en sitä edes tiennyt, niin kuinka tärkeä se leikkaus muka oli. Tuntui, kuin kirurgi olisi ajatellut samaa, ja aloin jo ottaa takapakkia "kun onhan teillä tärkeämpääkin tekemistä". Mies naurahti, ja sanoi, että hän on se joka päättää onko leikkaus tarpeellinen vai ei. Ja hän on sitä mieltä, että kyllä se on. "<span style="font-family: Arial; font-size: 12.8px;">Vahva fysiatrinen indikaatio reduktioplastiaan." </span>Ja jos yhteiskunnan varoista olen huolissani, niin voisin vaikka miettiä, että tämä toimenpide säästää kustannuksia joita muuten tulisi tulevaisuudessa. Nousi pala kurkkuun helpotuksesta ja siitä, kuinka ystävällisesti kirurgi jaksoi suhtautua vaikka huokaisikin ensin ja melko varmasti vähän pyöritteli silmiään hoitajalle. No ei oikeasti, heh.<br />
<br />
Suurin piirtein tasan puolen vuoden kuluttua tuli sitten kutsu leikkaukseen - Tammisaaren sairaalaan! Soitin heti, että nyt on tapahtunut virhe, kas kun helsinkiläisiä ollaan oltu jo viiskytäviis vuotta. Mutta ei ollut virhe, vaan systeemi on kuulema mennyt semmoiseksi, että leikkauksia jaetaan Uudenmaan alueella ympäriinsä eri sairaaloille. Ääh! En todellakaan halunnut lähteä mihinkään jumalan selän taakse, entäs jos saisin vaikka vakavia komplikaatioita, sittenkö haettaisiin ambulanssilla kuitenkin Töölöön? Joten vaikka taas hävetti, nyt oma kiittämättömyys, niin en ottanut tarjousta vastaan. Tai siis kysyin, että eihän ole pakko tulla, eihän, enkö voi odottaa että omasta sairaalasta löytyy aika, sairaala kun sijaitsee vain kävelymatkan päässä kotoa? Seurasi soittelua sinne tänne, mutta kyllä se lopulta järjestyi.<br />
<br />
Kun leikkaus siis tehtiin kunnallisesti, tulossa ei ole suurta laskua. Ymmärtääkseni joudun maksamaan vain sairaalapäivistä (2), esikäynneistä (2), ehkä tikkien poistosta (tehdään huomenna haavapoliklinikalla) sekä jälkitarkastuksesta. Ennen leikkausta jouduin käymään mammografiassa ja laboratoriokokeissa, en tiedä tuleeko niistä laskua. Mutta tuskin monista satasista puhutaan. Vielä ei ole postilaatikko kolahtanut.<br />
<br />
<br />
<b><br /></b>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-2005328821326771812016-08-30T14:38:00.007+03:002017-09-10T22:51:50.275+03:00Eloa naisen aikuisen RINTOJEN PIENENNYSLEIKKAUS, 1<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2P1BlZJdZujy29xc84ENIUvlKkZrvOVniE2_ytvdMAM7qMocsvnYOgD2D00kqVF6JOv4SyqbGYUv2arcm0N4i7HMoHha6r0SkBZ4PamTG3EiqRXEgr_-GrzjIw3lyVzElJsTYNnhC-Vua/s1600/Ma%25CC%2588Sairaalassa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="929" data-original-width="1070" height="277" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2P1BlZJdZujy29xc84ENIUvlKkZrvOVniE2_ytvdMAM7qMocsvnYOgD2D00kqVF6JOv4SyqbGYUv2arcm0N4i7HMoHha6r0SkBZ4PamTG3EiqRXEgr_-GrzjIw3lyVzElJsTYNnhC-Vua/s320/Ma%25CC%2588Sairaalassa.jpg" width="320" /></a></div>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b>Kyllä läksi painoa harteilta!</b><br />
<br />
Siellähän se paino tuntuu, niskassa ja harteilla. Kipua ja jumitusta. Ryhti kuin ongenkoukulla. Bussipysäkille juostessa ryntäitä on pideltävä kaksin käsin ettei lapaluut nyrjähdä paikoiltaan, sillä siellä se paino tuntuu myös, lapaluissa. Ja koko yläselässä, jos tarkkoja ollaan. Niinpä kun rinnoista poikkastaan kilo pois, niin kevennys ei tunnu niinkään rintamuksessa vaan niska-hartia-yläselkä-seudulla. Ja niinhän sen pitääkin, sitä vartenhan leikkauksiin hakeudutaankin. Tuskin kukaan ihan huvin tai ulkonäön vuoksi haluaa niin isoon ja peruuttamattomaan operaatioon.<br />
<br />
Leikkaus tehtiin Töölön sairaalassa lauantaina - kyllä, lauantaisinkin leikataan, "jonon purkamista" sanoi hoitaja - ja nyt on tiistai. Eilen kotiuduin. Olo on vähän tuskastunut, koska toipumisen pahin vaihe on vasta alussa. Kivut vielä suunnilleen samaa luokkaa kuin sairaalassa. Ääh. Tätä pitäisi sitten jaksaa kuukausi. Paniikkihäiriökohtausta saa huiskia koko ajan taaemmas, se vaanii aina tilanteissa joissa on tukalaa eikä itse pysty vaikuttamaan asiaan. Pitää vaan muistaa hengittää, syvään sisään ja piiitkäään ulos.<br />
<br />
Kuukausi on aika, mitä sairaslomaa oli kirjoitettu (todistus ja muut paperit ilmestyivät yöpöydälleni kun kävin vessassa). Sinä aikana pitäisi kipujen vissiin lakata kokonaan, vai pitikö, en ole ihan varma? Ehkä joku sanoi, että se on yksilöllistä? No, kahdessa viikossa ne ainakin vähenevät, luki jossakin. Pahin kipu ei tunnu rintojen sisällä, vaan niiden alapuolella kulkevissa koko rinnan levyisissä haavoissa. Niiden päällä on vain ohutta haavateippiä, jota sairaalasta annettujen tukiliivien saumat painavat täysillä. Eikä sitä voi estää, sillä tukiliivejä on pakko pitää 24/7 kokonainen kuukausi. Apuah! Eiku syvään sisään, piiitkäään ulos...<br />
<br />
Tämä on tyhmä juttu, ja koskee luultavasti vain minua: itse kipu olisi ihan paniikitta siedettävissä, jos se ei johtuisi siitä mistä se johtuu, eli että liivien sauma painaa haavaa! Kyllä minä kipua kestän, on se kokeiltu, no big deal. Mutta pää ei kestä mielikuvaa, josta en hetkeksikään pääse irti, että on tuore haava joka juuri ja juuri pysyy kiinni jonkin huokoisen pikku teipinpätkän avulla ja sitten sitä<br />
hankaa ja painaa tiukasti jokin tiukka esine koko ajan! Huimaa ja oksettaa, uuh, eiku syvään sisään,<br />
piitkääään ulos...<br />
<br />
Samasta syystä alan hyperventiloida jo ajatuksesta, että joudun tulevina viikkoina repimään haavateippejä itse irti ja laittamaan uusia tilalle. Miten ikinä pystyn siihen, en tajua. Kun en pysty edes katsomaan niitä. Kun nolona kerroin tästä hoitajalle, joka vaihtoi osan teipeistä ennen lähtöäni, hän lohdutti että en ole kuulema ainoa joka on pyörtyä pelkästä ajatuksesta. Jo viaton verinäytteen ottaminen saa kuulema raavaitakin miehiä valahtamaan kalkinkalpeina permantoon - ja sitä ei edes tarvitse tehdä itse. Että joo.<br />
<br />
Kivusta vielä: jos en koko ajan näkisi mielessäni, mistä se johtuu, ei se olisi iso ongelma. Lääkkeet auttavat, vaikka eivät yhtä hyvin tietenkään kuin ne, joita sairaalassa tiputetaan suoraan suoneen.<br />
<br />
Mistä tulikin mieleen nukutus. Se ei tapahtunut niin kuin aina aikaisemmin. Ei tullut leikkauspöydän ympärille rauhoittavasti nyökytteleviä tyyppejä, hoitajia ja lääkäriä ja anestesialääkäriä, kuten odotin. En ollut edes leikkaussalissa. Olin vasta tullut kärrätyksi johonkin odotustilaan, joka näytti tarvikevarastolta, kun joku hemmo työnsin keltaisen maskin naamaani ja sanoi että tästä tulee happea ja kipulääkettä. Mitäh, siis mitäh? Mitä tapahtuu, kuka olet, eikä!<br />
<br />
Eli ei tullut ystävällistä ääntä sanomaan, että nyt sinua alkaa ihanasti ramaista, ajattele mukavia ajatuksia niin näet mukavia unia, nyt saat alkaa laskemaan kymmenestä alaspäin, kauniita unia... Se oli pettymys, olin odottanut sitä lempeää uneen vajoamista turvallisten ihmisten ympäröimänä. Liekö johtunut tuosta pettymyksestä ja turvattomuuden tunteesta, että sain heräämön puolella sitten pitkään ahdistuskohtauksia. Joille ei sanottavasti herunut sympatiaa.<br />
<br />
Noin teknisestihän leikkaus sujui hyvin, näin ymmärsin. 0,5 kiloa veks molemmista rinnoista.<br />
<br />
<b>Tässä tämmöinen yleiskatsaus, palaan vielä yksityiskohtaisemmin aiheeseen.</b><br />
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-8431970581303632112016-08-22T18:02:00.000+03:002016-09-05T19:00:28.574+03:00Waihdevuodet JO VIISI PITKÄÄ VUOTTA KUUMIA AALTOJA!<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRGNvjH_JLPfjdgpe4e3F2CyhZ-ulrePlG-n_wiswfTWTQMH51atV85j0iFNua5i_Mbad5b6jjdU9vhf7BEs3iXY5TnTJDMPp1C879qXWIMDjXyNufQfQQiy49gbUiLDUyoAaME7uA4R8q/s1600/images-4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="326" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRGNvjH_JLPfjdgpe4e3F2CyhZ-ulrePlG-n_wiswfTWTQMH51atV85j0iFNua5i_Mbad5b6jjdU9vhf7BEs3iXY5TnTJDMPp1C879qXWIMDjXyNufQfQQiy49gbUiLDUyoAaME7uA4R8q/s400/images-4.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
CCCCKKKK!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Ei lisättävää. Aihe käsitelty.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<b>Edessä rintojen pienennysleikkaus </b><br />
<br />
Semmoiseen olen menossa viiden päivän päästä. Ei se näihin viheliäisiin vaihdevuosioireisiin auta, mutta josko yli vuosikymmenen kestäneet niska-hartia-selkäkivut vähän edes hellittäisi. Olisi sekin jotain.<br />
<br />
Aihe saattaa kiinnostaa muita samassa jamassa kituvia ja leikkausta harkitsevia? Jos näin on, voin raportoida aiheesta; sekä itse leikkauksesta, sairaala-ajasta että toipumisen eri vaiheista.<br />
<br />
Luin, että työkykyiseksi toipuminen voi kestää kahdesta viikosta yli kahteen kuukauteen, riippuen mahdollisista komplikaatioista. Ja jonkinlaisia komplikaatioita tulee, löytämieni lähteiden mukaan, jopa 50%:lle naisista. Hurja luku.<br />
<br />
Itse leikkaus jännittää vähän, myönnetään. Ja toipumisaika, se pelottaa; voi tulla sietämättömiä kipuja, haavat voivat repeillä, ne voivat tulehtua pahasti ja niitä voidaan joutua korjailemaan. Tai sitten paraneminen sujuu siedettävillä kivuilla ja nopeasti. Ei voi tietää.<br />
<br />
Mutta sen tiedän varmuudella, että en tule nukkumaan sairaalassa, en muuta kuin nukutuksen ajan. Ilman tuuletinta en kertakaikkiaan kykene, tukehdun ja läkähdyn. Siksi en ole vuosikausiin voinut lähteä yökyläilemäänkään mihinkään. Vuokramökillekin roudasin oman tuulettimen. <br />
Voi kunpa ne säälisivät siellä mummelia ja pumppaisivat mömmöillä tajun kankaalle päiväksi tai pariksi!<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-73954841666842118482016-05-13T14:27:00.000+03:002016-05-13T14:27:28.222+03:005:2... 5:2-PÄTKÄPAASTOLLA 20.6.2013 - 13.5.2016<br />
<h3>
</h3>
<h3>
... ja yhä jatkuu!</h3>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lopputulosta en voi kertoa, kun ei se ole loppunut. Loppuneeko koskaan.<br />
<i>Välituloksia</i> olen kyllä raportoinut kolmen vuoden mutkittelevalta matkalta.. <br />Alla olevan seurantaraportin laadin lähinnä itselleni, koska en löytänyt netistä ainuttakaan selontekoa siitä, kuinka 5:2 pitemmällä aikavälillä toimii. </div>
<div>
<br />
Minkälaisia vaiheita tähän kolmen vuoden kertymääni sitten on on kuulunut?<br />
<br />
Ensimmäisen noin puolen vuoden aikana sain tiputettua 6-7 kiloa. Sitten tapahtui jotakin, mikä pisti viiskakkosen katkolle. Sitten jatkoin taas, sitten lopetin taas jne. Taukoja olen pitänyt monta, usean kuukauden pituisia, pisin taisi olla yli puoli vuotta. Tammikuussa 2015 jouduin aloittamaan noin 10 kiloa suuremmasta painosta kuin mistä alunperin lähdin kesäkuussa 2013!<br />
<br />
Aloin muistella, mistä katkot johtuivat, ja miksi lihoin niiden aikana niin paljon. Katkot näyttivät alkaneen aina, kun olin ollut jollain pitemmällä reissulla, tai pitkinä juhlapyhinä (joulu, pääsiäinen) tai jos sairastelin (jolloin lohtuherkuttelin). Selvästikään minulla ei ole laisinkaan itsehillintää, kun olen tavallisuudesta poikkeavissa olosuhteissa. <br /><br />Jos olen matkoilla, niin syön tietysti ulkona kaikki ateriat sekä välikahvittelut ja iltamussuttelut, ja tarjolla on valtavasti herkullisia vaihtoehtoja - toisin kuin kotona olisi. Valitsen tietysti ne kermaisimmat ja sokerisimmat ja rasvaisimmat, koska ne nyt vaan ovat ihanimman makuisia, ja "eihän lomalla kaloreita lasketa". No ei lasketa, ei, mutta ei suurin osa ihmisistä siltikään mässytä samoja määriä epäterveellisiä herkkuja kuin minä. Syövät vaan ehkä tavallista tuhdimpaa ruokaa ja viekoittelevia jälkkäreitä, mutta jättävät pienen ladon kokoiset juustopiiraat ja kermaleivokset väliin. Yhtäkkiset moninkertaiset kalorimäärät lisäävät kaikilla helposti kilon painoa viikossa, ylikin, mutta useimmat ovat reissussa vain 1-2 viikkoa. Minä taas 3-4 viikkoa.<br />
<br />
Joten syy ei ole ollut systeemissä. 5:2:ssa ei ole vikaa vaan minussa. <br />Miksi käyttäydyn poikkeustilanteissa kuin pikkukakara karkkikaupassa ilman aikuisen valvontaa. Miksi teen sellaista? En tiedä. Mutta se selittää, miksi onnistuin lihomaan aina katkon aikana 3-5 kiloa, jopa 10 kiloa sen yhden tosi pitkän tauon aikana. Samalla ylensyömisellä kaikki muutkin lihoisivat, vaikka eivät olisi kuulleetkaan 5:2:sta. Mutta normaalit ihmisethän eivät ylensyö, minulla on aivoissa joku feelu mikä pistää tekemään sitä aina kun on hyvä tekosyy ja kun "silmä välttää". <i>Kenen silmä</i>? Terapian tarpeessa olen.<br /><br />5:2 on pistämätön systeemi, jolla saan kerta toisensa jälkeen palautettua itseni lähtöpisteeseen. Esimerkiksi tällä hetkellä olen suurinpiirtein samoissa mitoissa kuin olin kolme vuotta sitten (+-2kg) ja olen kuitenkin käynyt välillä 12kg korkeammalla.<br /><br />5:2 -systeemiin on niin älyttömän helppo palata. Saa aloittaa aina puhtaalta pöydältä, ihan tuosta vaan - ei tarvitse hankkia minkään maailman pussikeittoja tai kapseleita tai jauheita tai liittyä mihinkään klubeihin. Lakkaa vaan tekemästä ruokakaupassa tyhmiä päätöksiä.<br /><br />Vaan kuinka selviytyä vastaisuudessa poikkeusolosuhteissa ilman lankeemusta? <br /><br />En todellakaan tiedä, ei harmainta hajuakaan. Onko ainoa keino pysytellä kotona neljän sisällä ettei joutuisi kiusaukseen? Eikö ikinä enää iloista peukuttamista Lievestuoreella tai Luxorissa? Höh, nyt tuli paha mieli. Mikähän lohduttaisi, hmm...eiku!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPcP5lUzN-njafYtwu88flYrWOC84UVE6vNeLdoJ1SjTW4sp5dDjhZNOfp0EBqEnpWDvlkOG3I00183ktarjRbufLDc4icsldTUoaaZ4NAxHQ5-Da5btBE90-Z0EQXjX465sVePvPvkjh2/s1600/CIMG0235.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="325" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPcP5lUzN-njafYtwu88flYrWOC84UVE6vNeLdoJ1SjTW4sp5dDjhZNOfp0EBqEnpWDvlkOG3I00183ktarjRbufLDc4icsldTUoaaZ4NAxHQ5-Da5btBE90-Z0EQXjX465sVePvPvkjh2/s400/CIMG0235.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-35034238270138629602016-04-12T20:45:00.000+03:002016-04-13T12:46:05.231+03:00Eloa naisen... MAAGISEN AJATTELUN AIKA<br />
<br />
<br />
Muistat vielä Kristiina Halkolan? Olet jo tavannut Kuoleman?<br />
<h3>
Tämän näytelmän sinä haluat nähdä.</h3>
<div>
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.jurkka.fi/tiedostot/MAAGISEN_AJATTELUN_AIKA/maaginen-press-3-Marko-Mkinen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.jurkka.fi/tiedostot/MAAGISEN_AJATTELUN_AIKA/maaginen-press-3-Marko-Mkinen.jpg" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
Jos muistat Kristiina Halkolan elokuvia, olet sitä ikäluokkaa, joka on jo istunut hautajaisissa. Olet ehkä menettänyt äitisi, isäsi, iäkkään sukulaisen, puolisosi tai parhaan ystäväsi. Kehtaan sanoa näin, koska olen itse sitä ikäluokkaa. Mutta ei sinulla välttämättä tarvitse olla aikuisia lapsia, eikä kymmeniä avioliittovuosia takana, jotta tämä tarina koskettaisi. Didionin sanoin:<br />
- <i>Vielä se tapahtuu teillekin. Yksityiskohdat vaihtelevat, mutta kyllä se tapahtuu. </i><br />
<br />
Näytelmän nimi on <b>Maagisen ajattelun aika</b>. Voisi se olla myös Maanisen ajattelun aika. Tarinan juju on aikajanalla kiemurtelevassa, lauseiden ja muistikuvien lankoja maanisesti sekoittavassa ajatussokkelossa, josta tyhjän päälle tipahtaneen ihmisparan pitäisi nähdä mitä todellisuudessa tapahtui, ja sitten tehdä päätöksiä, hoitaa asioita, yrittää muistaa, yrittää unohtaa, hahmottaa faktoja ja erottaa ne harhoista, siitä toivonhippusesta että jospa sitä ei tapahtunutkaan? Kaikki tämä näennäisesti tyynenä ja järkevänä, sillä niin me vaimot ja äidit toimimme. Me olemme vahvoja, ettei maailma romahda. Meidän täytyy olla, sillä kuka muu muka?<br />
<br />
Monologinäytelmä Maagisen ajattelun aika perustuu samannimiseen kirjaan, joka perustuu todellisuuteen, tapahtumiin yhden vuoden ajalta kirjailija Joan Didionin elämästä. Mutta vaikka tapahtumat rajoittuvat lyhyeen ajanjaksoon, niin itse tarina rakentuu monilta vuosikymmeniltä. Tarinan päähenkilöt ovat Didion, aviomiehensä John Dunne, myöskin kirjailija, sekä aikuinen tytär Quintana.<br />
<br />
Didion ja Dunne ovat ihmeellinen pariskunta, he kulkevat kaikkialla yhdessä. Käyvät yhdessä lounaalla joka päivä, matkustavat yhdessä, pohdiskelevat yhdessä, tapaavat yhdessä laajaa tuttavapiiriään, lukevat toistensa puolivalmiita tekstejä - elävät symbioosissa, mikä useimpia ahdistaisi. Mutta he ovat onnellisia. Muuten kyllä samanlaisia kuin me muut.<br />
<br />
No okei, juuri tällä hetkellä onnea vähän varjostaa se, että Quintana, heidän ainokaisensa, makaa koomassa sairaalassa. Mutta kyllähän hän paranee! Didion pitäisi siitä huolta! Sinä olet turvassa, äiti on tässä! Kaikki ok! He ovat juuri palanneet sairaalasta tytärtä katsomasta, kun Dunne saa sydänkohtauksen, kesken illallisen, ja kuolee siihen paikkaan. Siitä alkaa sydäntä lämmittävä tarina, johon Didion meidät kietaisee. Alkaa vuosi, jonka hän eli maagisen ajattelun vallassa.<br />
<br />
Didion on yhtä kuin Kristiina Halkola. Kristiina Halkola on yhtä kuin Didion. Hurmaavan Halkolan roolisuoritus on niin uskottava, upea ja mieleenjäävä, että kun joskus näen hänet toisessa roolissa, tulen ihmettelemään, että mitä Didion tuolla tekee! Halkola-Didion saa meidät nauramaan, nielemään itkua, ihastelemaan, hämmästelemään, ymmärtämään, turhautumaan mukana ja - no niin, ajattelemaan. Ajattelin siellä, että minäkin sanoisin noin, minäkin uskoisin noin! Mutta Didion ei ole hössöttäjä eikä melodramaattinen - siinä meidän eromme - hän on älykäs nainen hirveässä tilanteessa.<br />
<br />
Ensimmäisenä aamuna miehensä kuoleman jälkeen, Didion heräsi sängyssä yksin ja hänen olonsa oli lyijynraskas kuten aina silloin kun he olivat riidelleet. Mutta tällä kertaa Didion ei millään muistanut, mistä he olivat riidelleet. Se ärsytti, sillä kuinka he voisivat sopia jos hän ei edes muistanut mitä riita koski. Sitten hän muisti. Sama tapahtui joka aamu usean viikon ajan. Ja pari kuukautta Dunnen kuoleman jälkeen Didion päättää lahjoittaa tämän vaatteet hyväntekeväisyyteen. Jätesäkki toisensa jälkeen täyttyi ja lähti. Mutta sitten tuli stoppi. Kengät. Miten hän voisi antaa pois kengät, Dunnehan tarvitsee niitä kun tulee? Vaikka Didion tajuaa, mitä ajattelee, hän ajattelee silti niin.<br />
<br />
Pään sisällä tapahtuu paljon, mutta se ei ole suoralinjaista ajattelua. Siellä pyörii sekaisin isoja ja pieniä asioita kuin pyykkikoneen rummussa. Konkreettiset yksityiskohdat, ne on napattava joukosta. <i>"Sairaalasta annetussa muovikassissa oli vakosamettihousut, villapusero ja vyö, ei muuta." </i>Niistä pystyy pitämään kiinni. <i>"He kysyivät, halusinko papin. Sanoin haluavani. Pappi ilmestyi ja sanoi sanansa. Kiitin häntä." </i><br />
<div>
<br /></div>
<div>
Vasta neljä kuukautta myöhemmin Didion pääsee surutyön alkuun. Siihen mennessä hän on lukenut paljon suremista käsittelevää kirjallisuutta ja oivaltanut jotakin. <i>"Toistaiseksi olin pystynyt vain suremaan surun syventymättä murheeksi. Suru oli passiivista. Se oli jotakin joka tapahtui. Murhe, surun tunteiden käsittely, vaati huomiota." </i></div>
<br />
Katsojana ajattelin, että kuinka sitä edes pystyisi antamaan huomiota omalle surulle, kun eli edelleen kriisitilassa. Pysyvä huoli ja pelko tyttären kohtalosta on perusteltua, Quintana on todella huonossa kunnossa. Välillä ennuste näytti jopa hyvältä, tyttö pääsi vähäksi aikaa pois sairaalastakin. Sitten tultiin taas lujaa alas ja jäätiin horjumaan kuoleman rajamaille. Johnin kuolemasta Didion ei voinut tuoreeltaan puhua Quintanan kanssa, vaikka tämä lyhyinä hereilläolon hetkinään kyseli että missä isä on, kuinka isä voi? Lopulta Didion kertoi, mutta joutui kertomaan sen vielä kahdesti uudestaan, koska Quintana ei pystynyt pitämään mielessään mitä asiasta oli jo puhuttu. Kohtuutonta, ajattelin minä. Ihan liian paljon kärsimystä yhdellä kertaa.<br />
<br />
Toisaalta, tyttären asioiden hoitaminen tuo Didionin arkeen konkreettista tekemistä ja vie ajatukset muualle. Täytyyhän hänen esimerkiksi ottaa selvää kaikista toimenpiteistä ja lääkityksistä, että asiat tulevat tehdyksi oikein ja että mitään ei jää huomaamatta! Minäkin samassa tilanteessa lukisin kirjat ja tutkimukset ja ramppaisin sairaalan käytäviä D-dimeerikaaviot ja Farmakologian perusteet kainalossa. Näin samoin me äidit ajatellaan.<br />
<br />
Näytelmässä Didion poukkoilee aiheesta ja muistosta toiseen, tästä hetkestä menneisyyteen ja takaisin. Se jättää katsojalle ilon oivaltaa ja rakentaa langoista vyyhteä, ja tekee näytelmän seuraamisesta kiehtovaa. Yhtään sanaa ei saa hukata. Eikä haluakaan hukata, muistelot ovat hauskoja tai liikuttavia tai kiinnostavia, tai kaikkea yhtä aikaa. Monenlaisia tapahtumia nousee pintaan. Paljon on sellaista, mihin on helppo samaistua.<br />
<br />
Mietin, olenko koskaan ennen nähnyt näytelmää, jonka keskiössä on yli 50-vuotias nainen ja hänen päällisin puolin tavallinen arkinen elämänsä? Ei puumajuttuja, ei vitsailua vaihdevuosista, ei väkisin väännettyä huumoria jenkkakahvoista eikä mitään "hyväntahtoista" ikäpilkkaa? En ole, mutta nyt olen - ja ajattelen, että olen onnellinen. Sillä minähän riitän, me riitämme. Olemme ihan tarpeeksi hyviä juuri tällaisina kuin me olemme.<br />
<br />
Didion piti muuten koko hääseremoniansa ajan aurinkolaseja päässään, etteivät muut näkisi kuinka hän itki. Miksi Didion itki?<br />
<br />
Se selviää <b>Teatteri Jurkassa</b>. Mikäli onnistut saamaan sinne vielä lippuja. Muun muassa Hesarissa oli niin hyvä arvostelu, että pienen huoneteatterin ovella on riittänyt tunkua. Tee itsellesi ystävänpalvelus ja käy varaamassa liput heti taikka nyt :)<br />
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://www.jurkka.fi/tiedostot/MAAGISEN_AJATTELUN_AIKA/maaginen-press-6-Marko-Mkinen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://www.jurkka.fi/tiedostot/MAAGISEN_AJATTELUN_AIKA/maaginen-press-6-Marko-Mkinen.jpg" height="400" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvat Marko Mäkinen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Tiedoksi: Jos paria tekstissä olevaa suoraa lainausta ei löydy näytelmästä, niin se johtuu siitä, että luin kirjan juuri ennen näytelmää ja nämä kaksi sekoittuvat päässäni. Mutta kyse on samasta tarinasta, ja se välittyy samanlaisena, olipa muutama kohtaus tai repliikki mukana tai ei.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-69339078541833383512016-03-31T16:26:00.000+03:002016-09-19T14:25:32.051+03:00Waihdevuodet ASHWAGANDHA TAITAA VÄHÄN AUTTAA<br />
<b><br /></b>
<b>Just, taas uusi "superfood" -villitys?</b><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSMAyb0LlowYZGjEc-bRJCAoh4SfqDFiqu-xYP3YYWkSkjZ2yh7AQQkhmupbx2oUnpEQBxFskMr1h9wZZQYvNf-1lZVPRBDkPnsew6WZF9vpIiKUosp-2IJ-Gvv4BQJiXQvDko5aL-Su1_/s1600/images.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSMAyb0LlowYZGjEc-bRJCAoh4SfqDFiqu-xYP3YYWkSkjZ2yh7AQQkhmupbx2oUnpEQBxFskMr1h9wZZQYvNf-1lZVPRBDkPnsew6WZF9vpIiKUosp-2IJ-Gvv4BQJiXQvDko5aL-Su1_/s1600/images.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Kyllä ashwaganda superfoodeihin kai lasketaan, macan ja raakakaakaon ja gojimarjojen ym. joukkoon. Mutta kuuluuhan kymmenien superfoodien listaan myös nokkoset, pakurit, mustikat ja monet muut marjat, että ei ne kaikki mistään itäisiltä mailta tule eikä höpöhöpöä ole. Villityksestä en ole kuullut, oma löytöni on.<br />
<br />
Ashwagandhasta löytyy tietysti netistä satoja sivuja tarinaa ja markkinointiturinaa, niitä uskokoon ken haluaa. Mutta: oma kokemukseni on että vau, se ihan oikeasti vaikuttaa!<br />
<br />
Noin kuuden viikon käytön aikana olen ollut huomattavasti pirteämpi kuin normaalisti näin talven taittuessa kevääksi. Enkä ole saanut flunssan flunssaa, vaikka kaikki muut pärskivät, köhivät ja kuumeilevat.<br />
Tosin vedän päivittäin myös isot annokset C-vitamiinia, eikähän sitä tiedä kuinka suuri merkitys tällä nykyisellä maidottomuudellanikin on. Paha mennä sanomaan, mistä mikäkin aiheutuu, ehkä kyseessä on kaikkien tekijöiden summa.<br />
<br />
Joka tapauksessa, vielä kovempi juttu on, että ashwagandha on vähentänyt noin 80% sitä ahdistusta ja hermostuneisuutta, mikä iskee aina viisi minuuttia ennen kuumaa aaltoa. Tämä ainakin on ihan suora vaikutus vaihdevuosioireisiin.<br />
<br />
(Ehkä joku miettii että no hellanduuleli, onpas kamalaa jos muutaman minuutin ahdistaa - mutta kun se tapahtuu noin kymmenen kertaa päivässä, niin laskutoimitukseni mukaan se tekee 27 250 ahdistusminuuttia viimeisen 3,5 vuoden aikana. Ei ihan pikku juttu.)<br />
<br />
Toinen ashwagandhan suora vaikutus vv-oireisiin on unen laadun paraneminen. Kun otan sitä illalla noin tunti ennen nukkumaanmenoa, niin saan nopeammin unen päästä kiinni ja nukun sikeämmin. Ekan kerran herään kuumaan aaltoon vasta neljän tunnin jälkeen, kun aiemmin heräsin jo kahden tunnin päästä.<br />
<br />
Ja sitten vielä tämä, jota moni pitäisi kai hyvänä: unen määrä on lyhentynyt. Vaikka menen nukkumaan vasta puoli yhden/yhden maissa, niin viimeistään seitsemältä katson jo virkeänä kelloa. Vaikka olen heräillyt aaltoihin aamuyöstä 2-3 kertaa. <br />
TOSIN: nyt kun katu- ja siitepölykausi alkoi, on herääminen tuttuun tapaan vaikeata. Mutta siihen asiaan ei auta kai mikään. (Tai no muuttaminen Kreetalle jelppaisi. Mut ku ei o fyffee.)<br />
<br />
Ashwagandha siis <strike>taitaa</strike> tosiaan <strike>vähän</strike> auttaa. Ainakin minua. Jos sinä, joka juuri nyt luet tätä, olet vilkaissut muita aiheesta kirjoittamiani juttuja, niin hiffaat kyllä kuinka iso juttu se on.<br />
<br />
Mitä, miten, mistä?<br />
<br />
Minä olen käyttänyt jauhemaista ashwagandhaa ihan vaan sekoitettuna puoleen lasiin vettä, joskus harvoin smoothiessa. Voisi sitä laittaa kai mihin tahansa nesteeseen. Taikka vaikka ujuttaa raakasuklaaseen, jossakin vinkattiin - ihan kuin tämmöinen tavis joskus oikeasti ryhtyisi niin työlääseen ja montaa raaka-ainetta vaativaan projektiin. Hippien hommaa on se :)<br />
Ashwagandhaa saa myös kapseleina ja uutteena.<br />
<br />
Netistä olen ashwagandhani tilannut, kuten tilaan muutkin luontaistuotteet. Ostan tietysti paljon kerralla, niin säästän postikulut. Tälläkin hetkellä on iso paketti odottamassa noutamista lähisiwasta, jippii! Mä olen niin lapsellinen, että riemastun joka paketista kuin joululahjasta, kun en ikinä muista mitä kaikkea olen tilannut :) Ashwagandhaa saa myös ihan kaupoista, ainakin täällä Helsinskissä.<br />
<br />
En suosittele ashwagandhaa, enkä ole suosittelematta. Mutta minua auttoi - enemmän kuin mikään muu tähän mennessä. (Jos muistan oikein. Ei voi tietää. Jospa A. alkaisi auttaa muistiinkin?)<br />
<br />
<br />
PIKALISÄYS: Lähdin keittämään kahvia ja sivusilmällä näin jonkin ruskean paketin hautautuneena pähkinäpussien ja kuivahedelmien alle... HAH! On se hippien homma ollut jossain vaiheessa jo aika lähellä, kun kerran tarvikkeetkin olen hankkinut :)<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcSRRjWslZxr_OEFJ7pGsw_7efvREDeU9duTqIRmLqqkLFs5w0fx9h5XuK8IqVzn9XSOq5zGSfYq4pMa5SuGLK0D9GcHIopVDAkENwAz2m86XcUEGJDgJHKalFTNU9dPIrpraTk815h9t0/s1600/IMG_2579.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="247" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcSRRjWslZxr_OEFJ7pGsw_7efvREDeU9duTqIRmLqqkLFs5w0fx9h5XuK8IqVzn9XSOq5zGSfYq4pMa5SuGLK0D9GcHIopVDAkENwAz2m86XcUEGJDgJHKalFTNU9dPIrpraTk815h9t0/s320/IMG_2579.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Ashwagandhasta muualla:<br />
<br />
<div class="p4">
Perinteisesti ashwagandhaa keitetään hunajalla makeutetun lämpimän maidon kera ja otetaan kupillinen kahdesti päivässä.<br />
<span class="s1"><br class="Apple-interchange-newline" /> </span>Ashwagandha sopii oikein hyvin esim. raakasuklaan joukkoon maistumatta lainkaan läpi.</div>
<div class="p5">
<span class="s1"></span></div>
<div class="p7">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p8">
<span class="s1">Ashwagandha soveltuu erityisesti vaihdevuosiaan läpikäyvillä naisille. Kasvin ainesosat lisäävät serotoniinia aivoissamme, mikä edesauttaa hyvänolon tuntemuksiamme. Intiassa kasvia käytetään joogan ja mietiskelyn tukena sen mieltä kirkastavien ominaisuuksien vuoksi. </span></div>
<div class="p9">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p3">
<span class="s1">Tärkeimmät vaikuttavat aineet ashwagandhassa ovat alkaloidit ja laktonit.</span></div>
<div class="p10">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p10">
<span class="s1"></span></div>
<div class="p2">
Stressin sietoa lisäävät ravintolisät ovat avuksi, kun elimistö on kovilla. Lisäravinteista erityisesti B-vitamiinit, magnesium, kalsium, sinkki, seleeni ja alfalipoiinihappo ovat tärkeitä. Myös rasvahapoilla on tärkeä merkitys erityisesti aivojen toiminnan ja toipumisen kannalta. Rohdoksista ja yrteistä ruusunjuuri, ashwagandha, reishi ja tulsi rauhoittavat ja auttavat kehoa ja mieltä tasapainoon.<span class="s1"></span></div>
<div class="p12">
<span class="s1">
(Ympyrätalon apteekin sivuilta, siis ap-tee-kin. Jopas, jopas.)</span></div>
<div class="p9">
<br />
<span class="s1"></span></div>
<div class="p13">
Tässä englanninkielisessä alzheimer-blogissa puntaroidaan ashwangan mahdollisia vaikutuksia:</div>
http://www.alzheimers.net/2013-11-21/ashwagandha-for-alzheimers/<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-8238671418413366442016-02-20T13:27:00.000+02:002016-02-21T12:19:51.323+02:005:2 paastoten MAIDOTONTA & LIHATONTA<br />
<b><br /></b>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6e8nxYRWGg6_7cNH8ToagLkEGr3kro59Vhgsm6PYEkhAwggX2eV7JIoTuZh46DZGEAGq0UDQSIo13SoR7-wLMgUlkrIIQHjYWA_ajMrV60S0-iKnreI_5PJL8Xi9RH6RFv52S6zO07M21/s1600/buddha.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6e8nxYRWGg6_7cNH8ToagLkEGr3kro59Vhgsm6PYEkhAwggX2eV7JIoTuZh46DZGEAGq0UDQSIo13SoR7-wLMgUlkrIIQHjYWA_ajMrV60S0-iKnreI_5PJL8Xi9RH6RFv52S6zO07M21/s320/buddha.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<b>Kaksi kuukautta ilman maito- ja lihatuotteita. Näkyykö missään?</b><br />
<br />
No paino ei ole pudonnut. (Tai luultavasti ei ole, takuuseen en voi mennä kun vaaka hajosi.)<br />
Housut ei kuitenkaan pyöri jalassa vielä, siitä voi jotain päätellä.<br />
<br />
Mutta, mutta, kyllä se silti tuntuu kropassa. Vatsa ei ole enää täynnä ilmaa, mikä on mahtavaa! Eikä enää tuntuu siltä, kuin koko olemus olisi liian raskas kantaa. Siis ei pelkkä keho, vaan tosiaan koko "minuus" on ennen ollut niin painava että on vetänyt selän köyryyn. Ehkäpä maidottomuus ja lihattomuus vaikuttaa pään sisällä?<br />
<br />
Jaa miksikö tämmöiseen ryhdyin?<br />
<br />
Ensinnäkin, lihaa en ole oikeasti halunnut syödä enää pariinkymmeneen vuoteen. Vaan kun tekee perheelle ruokaa (tai eron jälkeen minulle ja pojalle,) niin on ihan älyttömän vaikea keksiä lihatonta ruokaa mikä täyttäisi kaksimetrisen harteikkaan pojanklopin. Niin paljon kasviksia ja papuja ja soijarouheita ei jaksa kotiin kantaakaan, että niistä saisi tarpeeksi tukevia aterioita. Eikä se erityisemmin edes tykkää kasvisruuista, salaattia toki lisukkeena syö. Tähän asti olen sitten syönyt samaa sapuskaa, ihan helppuden takia, kun on kamala homma tehdä kahta eri ruokaa - jo yhden keksiminen joka jumalan päivä tuntuu niin työläältä. Mutta nyt lähdin sille hankalammalle tielle: kasvissafkaa itselle ja bolognesea poitsulle. Kohta kaksi kuukautta on menty näillä.<br />
<br />
No miksi sitten maito pois?<br />
<br />
Siksi, kun halusin kokeilla. Lehdistä olen lukenut, mitä hyötyä siitä saattaisi seurata. Senhän jo mainitsinkin, että enää ei vatsa koko ajan pömpötä kuin vappupallo, mitä se ennen teki vaikka käytinkin laktoosittomia tuotteita. Tykkään! Toinen syy on se, että nyt kun käytän soijamaitoa, -jogurttia, -kermaa jne, niin eihän sitä tiedä vaikka se vähentäisi vaihdevuosioireitani. Soijaahan ihan suositellaan. Eikähän sitäkään tiedä, vaikka se pitkällä juoksulla auttaisi laihtumaankin. Soijamaidossa on enemmän vähätyydyttynyttä rasvaa, eli sitä terveellisempää.<br />
<br />
Yksi yleinen luulo muuten on, että lehmänmaidosta ei voi luopua kun sitten ei saa kalsiumia. Höpsistä, ainakin Alpron soijamaidossa on tasan saman verran kalsiumia!<br />
<br />
Mutta kuten sanottu, dramaattisia muutoksia ei ole (vielä) tapahtunut. Ehkä niitä ei vajaassa kahdessa kuukaudessa voi odottaakaan? Sitä paitsi, en ole ollut täysin ehdoton näissä asioissa (kuten en muissakaan), hyvin on laskiaispullat maistuneet ihan Mansikinmaitokermalla!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4znlPRdmBmcnS86JMgkITxdzQskQw2XtfcogoVwzzzZGqz73Iewv1dKhPNrZCd-iWnt-QLM7WPgryo0tZTn9E_TmZ-3Cwv0S6nAmbygiJBzLMy6B07-WG0FLKUoodn-tjOUmyncTMI82A/s1600/juice-kidney-featured-.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="112" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4znlPRdmBmcnS86JMgkITxdzQskQw2XtfcogoVwzzzZGqz73Iewv1dKhPNrZCd-iWnt-QLM7WPgryo0tZTn9E_TmZ-3Cwv0S6nAmbygiJBzLMy6B07-WG0FLKUoodn-tjOUmyncTMI82A/s200/juice-kidney-featured-.jpg" width="200" /></a></div>
<b>Entäs 5:2-päivät, mitenkäs ne onnistuvat?</b> <br />
<b><br /></b>
Ihan hyvin. Ei mitään ongelmaa. Mutta ne välipäivät... Niissä on vähän sovittelemista, kun nyt olisi tärkeää syödä manteleita ja pähkinöitä. Lihan pois jättämisen takia. Helposti tulee rouskuteltua niitä kourakaupalla, kun ovat vaan niin hyviä. Mutta hitto kun niissä on paljon rasvaa. Hyvää rasvaa, mutta silti. On siis vaan opeteltava tyytymään pienempiin määriin. Mutta oppia ikä kaikki, ei kaikkea voi sisäistää kerralla, eihän?<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-24100152671791997762016-01-29T19:25:00.001+02:002016-02-21T14:30:14.992+02:00Waihdevuodet: KOKEMUKSIANI VAIHDEVUOSIVALMISTEISTA <div class="p1">
<span class="s1"><span style="font-size: x-small;">Huom! Julkaisin tämän alunperin jo 1,5 vuotta sitten. Aiheesta on kuitenkin tullut kyselyjä (varmaan yhden lehtijutun takia) ja tälläsin sen nyt tähän uusiksi (vähän päivitettynä) jotta löytyy helposti. Nythän minulla on jo viides vuosi menossa...</span></span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p2">
<br />
<span class="s1"></span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span></div>
<div class="p1">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWglel4AfCl1OrpJrn8-xq45edePQVSEicL9J9KYyyU_7BtVPxPzzKY97_vwL3K3L1SdXHMJjTtpzLb6x0z-Nsw3Hqymbm73nCzvdVatHD_DtfVIN1y-MmQvHOtIwITViZvgIQDZoSwy3_/s1600/images.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWglel4AfCl1OrpJrn8-xq45edePQVSEicL9J9KYyyU_7BtVPxPzzKY97_vwL3K3L1SdXHMJjTtpzLb6x0z-Nsw3Hqymbm73nCzvdVatHD_DtfVIN1y-MmQvHOtIwITViZvgIQDZoSwy3_/s400/images.jpeg" width="400" /></a><span class="s1"><b></b></span></div>
<div class="p1">
<b><span class="s1"><b><br /></b></span></b></div>
<div class="p1">
<b><span class="s1"><b><br /></b></span></b></div>
<div class="p1">
<b><span class="s1"><b><br /></b></span></b></div>
<div class="p1">
<b><span class="s1"><b><br /></b></span></b></div>
<div class="p1">
<b><span class="s1"><b><br /></b></span></b></div>
<div class="p1">
<b><span class="s1"><b><br /></b></span></b></div>
<div class="p1">
<b><span class="s1"><b><br /></b></span></b></div>
<div class="p1">
<b><span class="s1"><b><br /></b></span></b></div>
<div class="p1">
<b><span class="s1"><b><br /></b></span></b></div>
<div class="p1">
<b><span class="s1"><b><br /></b></span></b></div>
<div class="p1">
<b><span class="s1"><b><br /></b></span></b></div>
<div class="p1">
<b><span class="s1"><b><br /></b></span></b></div>
<div class="p1">
<b><span class="s1"><b><br /></b></span></b></div>
<div class="p1">
<b><span class="s1"><b><br /></b></span></b></div>
<b><span style="font-size: large;">Jo <strike>kolme</strike> neljä vuotta kuumia aaltoja.</span></b><span style="font-size: large;"> </span><br />
Ja se on ollut yhtä... sanonko? No sanon: yhtä helvettiä.<br />
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
Tietysti, ja onneksi, on vuosien aikana aallokon korkeus sentään välillä vaihdellut. Loivemmat jaksot ovat kuitenkin kestäneet vain 3-4 viikkoa, kun rankoissa saa kitua 3-4 <i>kuukautta. </i>Nytkin alkamassa on jo kolmas peräkkäinen hikeä tursuva kuukausi, joka tuntuu vain pahenevan viikko viikolta. Niin on ihminen pieni ja voimaton luonnonvoimien kourissa!</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
Eikähän se hikoilu suinkaan ole ainoa oire; yhtä sietämättömiä ovat sekä aaltoa edeltävä ahdistuskohtaus ja aallon jälkeinen hypoterminen palelu, että äkillinen sydämen sykkeen nousu niin, että rintakehä rytisee ja korvissa humisee. Pahoina aikoina aallot vyöryvät ylle noin 30-60 minuutin välein. Öisin saa herätä 4-5 kertaa potkimaan peittoa päältään (vain päästäkseen onkimaan sitä lattialta puoli tuntia myöhemmin).</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
Ja toisin kuin luulisi, niin sään kalseus ei auta yhtään. Jos ei toki mikään muukaan, merkittävästi ainakaan. Ja mitä kaikkea olenkaan jo kokeillut - vaikka mitä! Varsinaisia vaihdevuosien hoitoon tarkoitettuja valmisteita ja muita juttuja.</span><br />
<span class="s1"><br />
Tosin en muista puoliakaan. Kun en muutenkaan muista enää mitään. Vaihdevuosioire kai sekin. On muistamattomuuteen toki muitakin syitä; jatkuva univaje, muun muassa. Ja liika koneella istuminen. Täti-ihminen ylikuormittaa aivonsa facebookin takia, aika noloa!</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq6BwdsAZ7YsOYPMshq-iBDyjqoABx0WeLdp4WNw-R2RvX0wFT2JzWvDXFsB6yCFhfS_Ul2x1PqTBFf53-9V25-25hQuAs_i9yz7KRrn1-oFoOStsS8yhvPpItP1FNXPTC6zxY0mbItbKm/s1600/IMG_2445.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjq6BwdsAZ7YsOYPMshq-iBDyjqoABx0WeLdp4WNw-R2RvX0wFT2JzWvDXFsB6yCFhfS_Ul2x1PqTBFf53-9V25-25hQuAs_i9yz7KRrn1-oFoOStsS8yhvPpItP1FNXPTC6zxY0mbItbKm/s400/IMG_2445.JPG" width="400" /></a></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><span style="font-size: large;"><br /></span></b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><span style="font-size: large;"><br /></span></b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><span style="font-size: large;"><br /></span></b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><span style="font-size: large;">TUOTTEITA, JOITA OLEN TESTANNUT</span><br />
& oliko niistä mitään hyötyä:</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Berex-vitamiinivalmiste</b>.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Sisältää foolihappoa, jota kovasti vv-oireisiin suositellaan. Ja kuutta eri B-vitamiinia, joten ainakin mielialaa sen pitäisi keventämän. En huomannut mainittavaa vaikutusta.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
<b>Carnosin Lady Soya.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Kuukauden käytön jälkeen pientä parannusta mielialaan, fyysisiin oireisiin ei juurikaan. Jatkan tehokkaamman luontaistropin etsimistä.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
<b>Chello Forte.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Kahden kuukauden kuuri, pientä vaikutusta mielialan vaihteluihin. Tätä on kehuttu, pettymys oli suuri kun ei auttanut fyysisiin oireisiin.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Ergotamin. Reseptilääke.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">YO-apteekin oma valmiste, joka tehdään odottaessa, ja jota ei myydä muualla. Lääkärin mielestä parasta mitä rahalla saa. Ei silti auttanut, vaan aiheutti pahoinvointia. Mikä saattoi tietysti johtua yhteisvaikutuksesta kaikkien muiden mömmöjen kanssa. </span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
<b>Femisoya Plus.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Jauhe, jossa soijaa, pellavarouhetta, ruusunmarjaa... Tekee kuulema niin kylläisen olon, että sillä voi korvata parikin ateriaa. No ei tee. Otan sitä silti pari kuuria vuodessa, kun se maistuukin niin kivalle jugurtin tai piimän kanssa.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
<b>Goji-marja.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Uskomaton mineraali-, vitamiini-, hivenaine- ja proteiinipommi, superfood, jota on kiva napostella kourallinen päivässä. Ei vaan voi olla vaikuttamatta yleiskuntoon, ilman en uskaltaisi enää ollakaan! Mutta kandee katsoa, että on luomua, halvat papanat kun voi olla ties mistä ojan pohjalta.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
<b>Goji-mehu.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Samoja marjoja, juotavassa muodossa. Teelusikallinen päivässä riittää. Mutta varsinaisia vaihdevuosioireitahan goji ei helpota.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Jättihelokkikapselit.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Mitään en huomannut, mutta ehkä olisi tullut pitkäaikaisvaikutuksia ajan mittaan? Nyt on niin paljon korvaavia tuotteita käytössä, että ei ollut järkeä hankkia toista purkkia näitä.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Kromi.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Ei sinällään juuri vaihdevuosioireisiin tarkoitettu, mutta auttaa ehkä välillisesti koska vähentää makeanhimoa > auttaa laihtumaan > laihtuminen pienentää vv-oireita? Karkkihimo on lähes kokonaan kadonnut. Ei valitettavasti tehoa vanukas-, kermavaahto- & jäätelöhimoon.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Ladyvita 50+.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Ainoa vaikutus oli jatkuva nälkä. Jatkuva.</span><br />
<span class="s1"><br /></span>
<b>Lyrica. Reseptilääke.</b> </div>
<div class="p1">
<span class="s1">Sihtasin netistä aineita, joista on saatu tieteellisesti vahvistettuja tuloksia vaihdevuosioireiden hoidossa. Löytyi yksi: pregabaliini. Tämän tiedon välitin lääkärille, joka ei ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä aineesta, mutta oikeilla hakusanoilla löysi lääkeraamatustaan Lyrican. Sillä olikin kohtalaisesti vaikutusta, mutta vain kolotuksiin ja muihin fyysisiin oireisiin, ei hikoilukohtauksiin. Napsisin silti varmaan vieläkin, jos ei sattumalta olisi selvinnyt, että se on pääosin kroonisin sairauksiin tarkoitettu voimakas kipulääke - pikkuseikka, jonka lääkäri unohti mainita. </span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Macajauho.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Maineensa veroinen, mitä hormonitoiminnan herättelyyn tulee. Epäilemättä saa “lakanat lepattamaan”, kuten Ruohonjuuren esittelytekstissä luvataan. Vaan ei se vanhenevaa sinkkutätiä paljoa lohduta, etenkin, kun se saa alavatsan tuntumaan siltä kuin menkat alkaisi uudestaan - eli lähtisi vielä se ainoa ilo koko vaihdevuosiprosessista! Onkohan se edes mahdollista? No, kuumia aaltoja maca ei ainakaan laimenna, vaikka nuori myyjätär sellaista lupailikin. Pistelen sitä silti pari pussillista vuodessa, koska se sisältää niin paljon kaikkea muuta keholle tarpeellista. Superfoodien aatelia. Tässä pätkä esittelytekstiä:</span></div>
<div class="p4">
<span class="s1">Maca sisältää mm. proteiinia, kuitua, B1-, B2- ja C-vitamiineja, alkaloideja ja aminohappoja sekä eri mineraaleja, kuten magnesiumia, kalsiumia, natriumia, kaliumia, kuparia, sinkkiä, rautaa ja mangaania.</span></div>
<div class="p5">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p6">
<b>Melatoniini 5mg. </b>Reseptilääke.</div>
<div class="p1">
<span class="s1">Auttaa nukahtamaan, ihan varmasti. Uskon, että melatoniinin ansiosta saan myös nukuttua putkeen peräti 3-4 tuntia, mikä muutoin ei onnistu. Melatoniiniahan ihmisen elimistö tuottaa itsekin, eli ei ole mikään kemiallinen myrkky. Mutta vahvaa pitää olla minulle, mitkään reseptivapaat 1mg:n keijuversiot lähimarketin hyllyltä ei auta tuon taivaallista.</span><br />
<span class="s1"><br /></span>
<span class="s1"><b>Melatoniini. </b>Reseptivapaa. Miedompaa kuin äsken mainittu, tietysti, mutta monille sekin riittää uneen pääsemiseen.<br /><br /><b>Menoforce Strong.</b></span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Luontaistuotekaupan täti hehkutti kuinka <i>kaikki ovat tätä kehuneet. </i>Odotukseni olivat siis korkealla. Kahden kuukauden kuurilla ei kuitenkaan ollut huomattavaa vaikutusta.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>MenoHop.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Hip, hop, tää on pop! sano myyjä. Tai jotain. Suosittu tai ei, aaltojen tempoa se ei hidastanut.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Pohjan akan yrttiuute.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nojaa, ei kai se ota jos ei annakaan. Toista pulloa ei tämä akka kuitenkaan ostanut.</span><br />
<span class="s1"><br /></span>
<span class="s1"><b>Propral. </b>Reseptilääke.</span><br />
<span class="s1">Auttaa pahimpaan sydämentykytykseen. Onneksi tuli kerran pohdittua ääneen terveydenhoitajan vastaanotolla, että ei kai siitä mitään haittaa voi olla jos sydän hakkaa ihan hulluna kerran tunnissa. Joka päivä. On tehnyt sitä jo vuosia, kun on ollut näitä kuumia aaltoja. Mihin hän oikein huudahti, että no on! Lääkäri kirjoitti hoitajan pyynnöstä reseptin.</span><br />
<span class="s1"><br /></span>
<br />
<div class="p1">
<span class="s1"><b>RegulatPro uute.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Luontaishoitajat kuulema vannovat Regulatin nimeen ja suosittavat mm. vakavasti sairaille, kuten syöpäpotilaille, jotta elimistö kestäisi rankat hoidot. Ja kyllä, esitteessä luvattiin sen auttavan myös vv-oireisiin. Auttoiko? Ei tietenkään. </span>Ja tiedoksi: Regulatin maku on us-ko-mat-to-man kamala! "Appelsiininmakuista" my ass - noh, onneksi se on edes kallista. Eiku siis mitä häh...? :) <br />(350ml 60e).<br />
Edit: 30.1.16: Jalkaani vaivannut erittäin kivulias, jo aiemmin mainittu plantaarifaskiitti parani 2 kuukauden Regulatin käytön jälkeen (kokeilin sitä kampaajani Annen suosituksesta). Voi olla, että jalka olisi parantunut muutenkin, olihan sairaus kestänyt jo yli puoli vuotta, jona aikana jouduin vetämään rankat kipulääkitykset ja ottamaan muutamat kortisonipistokset. Ei voi tietää.<br />
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="p1">
<b>Salvisan salviauute.</b></div>
</div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Yhdessä macajauhon, Pohjan akan yrttiuutteen ja gojimarjojen kanssa tuntui nostavan mielialaa ja madaltavan aaltoja, mutta a) en tiedä, oliko se oleellinen aine mixissä ja b) mainittu mix ei kuitenkaan jaksanut tehota enää parin kuukauden käytön jälkeen.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Seronil. </b>Reseptilääke.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Lopetin sen noin kuukausi sitten, kun luin, että SSRI-lääkkeet ovat pahaksi. Noin yleisesti. No eilen sitten lääkäri kertoi lehdessä, että "...vaihdevuosioireisiin ne ovat ainoa varmuudella helpotusta tuova lääke." Hah! Siinä siis syy, miksi (mieliala)oireeni ovat viime viikkoina olleet pahemmat kuin vuoteen, ei olisi pitänyt lopettaa! Ei muuta kuin pillerit takaisin käyttöön. Päätelmä: Seronil vähentää oireita, ainakin ahdistus-.</span><br />
<span class="s1"><br /></span>
<span class="s1"><b>Shavatari lady balance.</b></span><br />
<span class="s1">Shavatari tarkoittaa terttuparsaa, eikä tässä luontaiskaupan yrttituotteessa muita aineosia ole. Se on kuulema perinteinen ayurvedinen hormonaalisten vaivojen helpottaja, mutta eipä minulle helpotusta tuonut tämäkään (2 kk kokeilujakso). Kauhean karhea pilleri, vaikea nielaista. Kallis.<br /><br /> </span><b>SoyaFlavona.</b></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Kahden kuukauden kuuri juuri lopuillaan. Ei mitään vaikutusta, mutta syön sen silti loppuun kun ei roskiinkaan raaski heittää. Lisää en osta.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Soijajugurtit</b>.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Saahan niistä soijaa, mutta myös niin paljon sokeria että lakkasin lusikoimasta niitä parin viikon jälkeen. Mahdollinen vaikutus jäi saavuttamatta. (Vaan kyllä ne maistuivat ihanilta...)</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
<b>Soijamaito.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Koska sitä soijaa pitää joka tapauksessa jostakin saada, korvasin lehmänmaidon soijamaidolla. Huono idea, se kun ei käy teehen eikä kahviin koska menee kokkeroiseksi. Tulipahan kokeiltua.<br />Edit: Nykyisin on saatavilla nimenomaan kahviin tarkoitettua versiota, sitä vaan ei monesta kaupasta löydy. Lisäksi olen kuullut, että tavallinenkin soijamaito toimii, jos sen lisää hiukan jäähtyneeseen kahviin, koko ajan sekoittaen.</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Tumma suklaa, 60-80% kaakaopitoisuus</b>.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nykytiedon mukaan sallittu herkku, jonka pitäisi auttaa jopa painonpudotukseen. Kunhan pysyttäytyy suosituksessa 20g/vrk. No, siitä en tiedä, mutta uskon suklaan sisältämän epikatekiinin verisuoni- ja sydäntauteja ehkäisevään vaikutukseen. Ja kohottaahan se mielialaa, herranen aika - suklaa!</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Valeriaanakapselit. </b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Löytyy eri merkkejä, mitä vahvempi, sen tehokkaampi. Auttaa rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten sekä jos niin sikana ahdistaa ettei henkeä saa. Ainakin, jos ottaa tuplasti enemmän kuin suositus on (mä en sitten sanonut tätä!).</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Vitamiinit.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Ainakin B, C, D ja E. Deetä ja Eetä vähintään 1g. Tuskin tarvitsee perustella.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Yrtti-, marja- ja hedelmähaudukkeet.</b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Teeksi niitä kansanomaisesti kutsutaan, vaikka ne eivät sisälläkään teiiniä eikä kofeiinia, mitä teenlehdistä valmistetussa teessä luonnollisesti on. Niin on ihania makuja ja kymmeniä erilaisia sekoituksia. Toiset viilentävät, toiset lämmittävät, toiset virkistävät ja toiset rauhoittavat. Muun muassa Bedtime, Sleep Easy, Snore & Peace ja Chamomille & Vanilla ovat ihania iltajuomia, niitä voin varauksetta suositella. Ainakin nämä haudukkeet toimivat hyvänmakuisena nesteytyksenä, jos ei muuta; vettä kun ei aina jaksa sitä suositeltua 1,5 litraa päivässä lipittää.<br />
</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZIDlSH_86kOTa_hQozp-B4p2Jnez8J5bA0tUMnAwO_EU04UeYb_c8de58wEEh-NaWCPlo7L_8h0b7OsLa4X65jstjGqsVVtgZ2T4rHL8MjQ0IBvsWFmZOnrfJXq-0XifhOdFfIYKoKJ0T/s1600/IMG_1765.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZIDlSH_86kOTa_hQozp-B4p2Jnez8J5bA0tUMnAwO_EU04UeYb_c8de58wEEh-NaWCPlo7L_8h0b7OsLa4X65jstjGqsVVtgZ2T4rHL8MjQ0IBvsWFmZOnrfJXq-0XifhOdFfIYKoKJ0T/s320/IMG_1765.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b>MUITAKIN KOKEILUJA...</b></span></div>
<div class="p3">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Liikunta.</b> Olen satunnaisesti ja sykäyksittäin harjoittanut <b>kävelylenkkeilyä ja salikuntoilua</b>, mutta ihan liian vähän. (Kuten myös ääliötanssimista yksinäni suljettujen verhojen takana, liin harvoin sitäkin.) Tiedän, että liikunta auttaisi aivan saletisti jos sitä tekisi säännöllisesti.<b> Jo puoli tuntia päivässä riittäisi. </b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
<b>Joogankin</b> aloitin, kävin peräti neljä kertaa. Ja harmonisin mielin lähdin sieltä aina kotia. Salikin oli niin kaunis ja tuoksui ihanalta! Uskon, että varmasti olisi jooga auttanut, jos olisin jatkanut sitä heti kun tuskainen jalkapohjavaiva alkoi hellittää. Mutta ei, kerran kun jättää jonkin kesken, niin on ylivoimaisen vaikea aloittaa uudestaan. Ainakin kun on pohjimmiltaan on </span>laiska ja saamaton.</div>
<div class="p1">
<br />
Saamattomuuden lisäksi tulee tosiaan aina vielä jotain kremppaa, joka estää senkin vähän mitä muuten yrittäisi; jalkaani kun iski <b>plantaarifaskiitt</b>i, tulehdus kantapäässä, en pystynyt pariin kuukauteen kävelemään edes lähikauppaan. Oikeesti! Lääkärikin kielsi! Kesti 7-8 kuukautta, ennen kuin jalka kokonaan parani. Ja vaiva uusiutuu nopeasti, jos jalkaa rasittaa liikaa; esimerkiksi lenkkeily on poissa laskuista forever.</div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
<b>Painonpudotusta</b> olen tietenkin yrittänyt, kukapa ei. Kolmen vuoden ja varmaan viiden eri dieetin avulla (mm. Painonvartijoiden pistesysteemi ja gluteenittomuus). Painoa on kuitenkin pudonnut vain 5 kiloa. Itse asiassa nekin kilot ovat lähtenyt yksinomaan <b>5:2 pätkäpaaston</b> ansiosta. (Aiheesta lisää blogini 5:2-osiossa.) Mutta vaikka kiloja on pikkasen lähtenyt, eivät aallot ole lientyneet. Joten: ei toimi muutaman kilon painonpudotus.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
<b>Mielikuvaharjoituksia</b> on kokeiltu, juu, katseltu sielun silmin itseä kellumassa Jäämeressä ja kuviteltu jääpalakylpyä. Ei tuottanut toivottua vilvoitusta kumpikaan.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
<b>Hengitysharjoitukset</b> ovat tuttuja ennestään: sisäänhengityksellä keuhkot umpitäyteen ilmaa, hitaalla uloshengityksellä keuhkot ihan tyhjiksi, 1-3 sekunnin pidätys molemmissa ääripäissä. Toimii. Ainakin vähän. Se auttaa pikkaisen lieventämään ennen aaltoa iskevää ahdistuspuuskaa.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
<b>Rentoutusharjoitus/meditaatio</b>. Toimii, auttaa nukahtamaan. Ainakin yhdessä melatoniinin kanssa. Mutta vaikutus ei kestä montaa tuntia.</span></div>
<div class="p1">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx0bH7MKuRhXjmn0ilMdmNZTtUVyPW_NNC81et88MoNolznLEj3JeI9Gqs7Xm_HmlVAGiVQhaaUp2_PoRyCT442AWn1xg8laoHIELBAH3GOaNLEqw-GTd7Vxig59MHz2m_YvHqoddgSdbs/s1600/slide_227268_993126_free.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx0bH7MKuRhXjmn0ilMdmNZTtUVyPW_NNC81et88MoNolznLEj3JeI9Gqs7Xm_HmlVAGiVQhaaUp2_PoRyCT442AWn1xg8laoHIELBAH3GOaNLEqw-GTd7Vxig59MHz2m_YvHqoddgSdbs/s200/slide_227268_993126_free.jpg" width="133" /></a><span class="s1"><br />
</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Tuuletin</b> <b>toimii takuulla! </b>Sellainen on ihan pakko olla ainakin makuuhuoneessa ja ruokapöydän päässä, muuten ei tulisi elämästä mitään. Makkariin olen sijoittanut sen niin, että yletyn makuultakin katkaisijaan helposti ja että ilmavirta ei posota suoraan kasvoihin. </span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
<b>Viuhkoja</b> olen hankkinut kymmenkunta eikä yksikään ole liikaa. Niitä pitää riittää joka laukkuun, sekä niihin kodin istumapaikkoihin, joihin tuulettimien hönkä ei ulotu. Viuhkat kandee hankkia ulkomaanmatkoilta, niin saa nättejä ja tyylikkäitä; kotimaisten köyhänmiehenbasaarien Japani-aiheiset paperiräppänät on meinaan aika noloja.</span><br />
<span class="s1">Paras viuhkamannekiini ikinä, päihittää ujot geishatytöt mennen tullen: Michael Monroe!</span></div>
<div class="p2">
<span class="s1"></span><br /></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b>Viileä tyyny, </b>josta olen kertonut omassa erillisessä jutussaan, oli hyvä hankinta. Ihana oli kierähtää sen päälle aallon alkaessa, tai vetää se syliin sikiöasentoon käpertyessä.Valitettavasti vain se lakkasi toimimasta vuoden päästä, pöh. Syynä saattoi olla se, että raahasin tyynyn mukaani Bangkokiin, ja koneen ruumassa sen vakuumisysteemi ehkä hajosi...? </span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
</span></div>
<div class="p7">
<b>LadyCare magneetti.</b></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><b><br /></b></span></div>
<div class="p9">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAFYQixSnLNFT_A4fqw3QNJw5Y4eFKkJkUEYGqUr2tZZT5K-oA2Zq4P2kBwXaT48fcbG5R1AiUy1tqK7lPiACGJRvDGoGKmUgFj8wtx16HNRn7IskybylGiJeJTsH30jP8jC0Er1so1Nig/s1600/IMG_2453.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAFYQixSnLNFT_A4fqw3QNJw5Y4eFKkJkUEYGqUr2tZZT5K-oA2Zq4P2kBwXaT48fcbG5R1AiUy1tqK7lPiACGJRvDGoGKmUgFj8wtx16HNRn7IskybylGiJeJTsH30jP8jC0Er1so1Nig/s200/IMG_2453.JPG" width="164" /></a>Valmistajan mukaan LadyCare on kehitetty varta vasten vaihdevuosioireiden hoitoon.<span class="s2"></span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">
Sen luvataan "tasapainottavan hormonitoimintoja lähettämällä staattista magneettikenttää".<br />
Se asetetaan pikkareihin alavatsan kohdalle ja pidetään siinä yötäpäivää.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1">Nyt se on sitten jo pakko lähteä niitä mummoalkkareita hankkimaan, ei tuo mötikkä tavallisissa tangoissa tule pysymään. Hehe.</span></div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br /></span></div>
<br />
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="p1">
<span class="s1"><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
</span></div>
Unknownnoreply@blogger.com31tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-17605110326266776632015-10-22T19:16:00.001+03:002016-02-25T12:18:42.301+02:005:2 paastoten: KIROAN SINUT, KREETA!<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKSMbaNcrpB71jMwglLnw1TwGBbPQPp4eazesxlw0BkNSp5hru3CAJ1YCjnhjpQIF9MEbkmnZmLPNTtGEiZw76pSPeSlpTA49s3M9y5jrHeAnklt7hdr2YsWh7j06VLrzhY09VxAiiiFU1/s1600/kreeta3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKSMbaNcrpB71jMwglLnw1TwGBbPQPp4eazesxlw0BkNSp5hru3CAJ1YCjnhjpQIF9MEbkmnZmLPNTtGEiZw76pSPeSlpTA49s3M9y5jrHeAnklt7hdr2YsWh7j06VLrzhY09VxAiiiFU1/s400/kreeta3.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pahiamos Beach, Kreetan parhaita rantoja</td></tr>
</tbody></table>
<b><br /></b><b><br /></b><b>Maailman terveellisin ruokavalio on kreetalaisilla</b><br />
<b><br /></b>Näinhän sitä mainostetaan. Ja tutkineet ovat insinjöörit, että se pitää paikkaansa. Paljon kalaa ja kasviksia. Siis täydellisintä sapuskaa 5:2 -paastoilijalle, kun pöydässä on mistä voi valita! Eli vika ei ole ruuassa, vaan allekirjoittaneessa, jos kolmessa viikossa saa kerättyä <i>neljä kiloa</i> painoa.<br />
<br />
Kreetalainen ruokahan on hyvänmakuistakin, jopa taivaallista. Oli se sitten traditionaalista tai creative cuisinea. Tavernoissa on tietysti eroja, mutta kokenut turisti älyää valita paikan jossa paikalliset istuvat, niin ei varmasti pety. Ai että, on se niin ylellistä istua rypäleköynnösten alla rantatavernassa, kuunnellen laiskasti laineiden loisketta, mezedeitä odotellessa viiniä siemaillen. Tai pikkupaikoissa Vanhan kaupungin mukulakivikaduilla, kiikkerillä tuoleilla, monenkielisen puheensorinan keskellä; siellä sirtaki soi ja kujakissat tuijottaa kuin transsissa jokaikistä käsiesi liikettäsi makupalojen toivossa (kyllä, niitä saa syöttää). Ja kun ruoka tuodaan, sillä herkuttelevat sekä silmät että suu. Saa antautua syömään ajan kanssa, nauttimaan joka suupalasta, kuten vain lomalla voi. Miten suloista on pienen ihmisen elämä juuri tässä ja nyt, <i>carpe diem</i>!<br />
<br />
Siitä kun sitten pystyisikin vain lähtemään hiljakseen tallailemaan, näkymiä ihailemaan, tumman taivaan tuhansia tähtien alla, pitkin ja poikin kapeita kujia sirkkojen sirityksen tahdittamana (120dB), miksei myös ihmisvilinään kauppakaduille - <i>ainahan </i>jotakin ihan välttämättä tarvitsee - ja ehkäpä drinkille tai lattelle katukahvilaan... Ja siitä sitten suoraan kotihotellia kohti KÄYMÄTTÄ JÄÄTELÖBAARISSA TAI LEIVOSKAHVILASSA matkalla!<br />
<br />
Olin reissussa kolme viikkoa, ja neljässä eri kohteessa eri puolilla saarta. Kaksi ensimmäistä paikkaa, Paleohora ja Loutros, sijaitsivat etelärannan puolella, ja sinne tämä herkkubaarihullutus ei vielä ole pesiytynyt. Kevein mielin sai siellä painaa pään tyynyyn illalla ja herätä uuteen aamuun pirteänä. Mutta Rethymnon - kadunvarret täynnä herkkuansoja! Sama Haniassa. Itkujen itku.<br />
Vielä jos ensimmäisen, toisen ja kolmannen saikin ohitettua, niin neljännen kohdalla liukastui jo omaan kuolaansa ja taistelu oli hävitty. Pistaasi-kookos-kermavaahto-jäätelöannos vei voiton.<br />
<br />
Että kyllä sinulle nyrkkiä heristän, Kreeta! Mutta annan saman tien anteeksi, niin rakas henkinen kotini olet jo kohta kolmekymmentä vuotta ollut. <3<br />
<br />
Kunhan se jackpotvoitto kolahtaa, ostan vuorenrinteeltäsi sievän valkoiseksi kalkitun talon, josta voit suoda minulle 180 asteen merinäköalan. Siellä sitten kasvatan seinänvierustalla luomusti kurkkuja, tomaatteja ja zucchinia, puutarhastani poimin appelsiinit, sitruunat ja oliivit, maastosta keräilen sen seitsemän sortin yrtit, takapihalla kuopivat kanat pyöräyttää pöytään munat ja tuttu kalastaja kalmarit ja fisut. Omavaraisena en joudu houkutusten ääreen kuin kerran kuussa, kun lähden kahvia ja muuta kuivatavaraa hakemaan! Ja tokihan silloin voin hyvin mielin suoda ketterälle ja kapealanteiselle itselleni jättiannoksen frozen yoghurtia ja päälle jätskiä ja liköörikirsikoita ja kinuskimuruja. Ja kermavaahtoa. Ja suklaakastiketta. Kera nonparellien.<br />
<br />
<br />
NÄIN MINUN PITI SYÖDÄ:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy7ycCjqxGm_QLgFOTPr61oqqtFkutZrcyLAsT_5lWx9X4D1HpRgGaOKkItH2vNGJjIQ6x3wFSacv46Nibn431fIeol77KlASvxUDR77T9SEJkzGW1d4o1sfQbKWnqTEXffKJ6MaXwlDny/s1600/ruokakreeta.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy7ycCjqxGm_QLgFOTPr61oqqtFkutZrcyLAsT_5lWx9X4D1HpRgGaOKkItH2vNGJjIQ6x3wFSacv46Nibn431fIeol77KlASvxUDR77T9SEJkzGW1d4o1sfQbKWnqTEXffKJ6MaXwlDny/s320/ruokakreeta.jpg" width="320" /></a><br />
<br />
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;">NÄIN MINÄ SÖIN... </span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0ykcdBmRSFQ5GetUko7ZKpelP4pFydrkOYHVuS4bTjNv7ntSrd2piEeYP_1typEg3HuyREMGnssAfy1Z_QPyQJHjxPF2GRXoOnF3W_UGvonMYMx2hIJ0OxgJXnUfQ-hev2hnod1E5mc5S/s1600/12043167_10153758916089587_67873689835831681_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0ykcdBmRSFQ5GetUko7ZKpelP4pFydrkOYHVuS4bTjNv7ntSrd2piEeYP_1typEg3HuyREMGnssAfy1Z_QPyQJHjxPF2GRXoOnF3W_UGvonMYMx2hIJ0OxgJXnUfQ-hev2hnod1E5mc5S/s320/12043167_10153758916089587_67873689835831681_n.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjocUIxR1i7xCafKqQFczhLRZwX_lkcCxcHWh5nILMKJCGJ0n8Kw5I5r6hP2jb6XbXQ7f3ex8IcZhcbNI6wL-l7ZZKYIJAB1mwjqMXwDA7EtSHeDnpAFjevKerwIseyzDIEkKM53_aKJFbN/s1600/11219091_10153743038019587_4144500554286401883_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjocUIxR1i7xCafKqQFczhLRZwX_lkcCxcHWh5nILMKJCGJ0n8Kw5I5r6hP2jb6XbXQ7f3ex8IcZhcbNI6wL-l7ZZKYIJAB1mwjqMXwDA7EtSHeDnpAFjevKerwIseyzDIEkKM53_aKJFbN/s320/11219091_10153743038019587_4144500554286401883_n.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Koska joku hullu kreikkalainen oli mennyt laittamaan kadunvarret täyteen näitä:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTtBlAstdFSQuOLCfQGg91hBBvf8oMF1utdMPqlFfDxEXapbIxX1WfBTOkg_pPN2QlRsHFv8ZLahKuT0vBBx27BgzRS3u-IJC8hpfSnT2Ye8ewydZZZb7CU0rTAb-7vzM44-hQnpeBecgB/s1600/ruokakreeta2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="396" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTtBlAstdFSQuOLCfQGg91hBBvf8oMF1utdMPqlFfDxEXapbIxX1WfBTOkg_pPN2QlRsHFv8ZLahKuT0vBBx27BgzRS3u-IJC8hpfSnT2Ye8ewydZZZb7CU0rTAb-7vzM44-hQnpeBecgB/s640/ruokakreeta2.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />Unknownnoreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-80542073702276837242015-10-19T17:09:00.000+03:002016-01-31T16:28:16.110+02:00Waihdevuodet: AARGH! JO 4 VUOTTA AALTOJA!<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b>Enää ei ihmisen lapsi edes muista, millaista elämä oli ennen.</b><br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy6tcje1O_pOAVgEtJapchkVjD6zRYQMB61zVOPlmP7tc02_yC7mjyndzi2bhrA0XZ2Gjf8Ok5zRl1OtVv64QTvY5PsxQT3r3mC9pFzii2KS9uKP9tPm_VtFLy1Ywpd9I8IQmhFiCnthxY/s1600/images-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy6tcje1O_pOAVgEtJapchkVjD6zRYQMB61zVOPlmP7tc02_yC7mjyndzi2bhrA0XZ2Gjf8Ok5zRl1OtVv64QTvY5PsxQT3r3mC9pFzii2KS9uKP9tPm_VtFLy1Ywpd9I8IQmhFiCnthxY/s320/images-1.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Se oli varmaan tällaista? Mun elämä?</td></tr>
</tbody></table>
<b><br /></b>
Kun neljä vuotta sitten aloitin tämän blogin pitämisen, kuvittelin olevani kuivilla vuodessa tai parissa. Hah! Vaan niinkin <i>olisi voinut</i> käydä. On paljon ärsyttävän onnekkaita naisia, jotka surffaavat aallokosta rantaan huimalla vauhdilla. Kaiken lisäksi on naisia, joille ei tule oikein mitään kunnon oireita - omassa lähipiirissänikin on niitä peräti kaksi!<br />
Molemmat ovat päässeet tosi vähällä: muutama kuukausi pikkasen yöhikoilua, siinä kaikki.<br />
<br />
Ja nekit tutut, joille on vähän reilummin oireita alkanut pukkaamaan, ovat hormonikorvaushoidoilla päässeet kuin koira veräjästä. Tosin sitähän ei voi tietää, miten emäntien käy kun jossain vaiheessa hoidot on pakko lopettaa. Joillekinhan aallot iskevät sitten rytinällä. Eipä kävis sekään kateeksi. Toisaalta: kaveri haki toissa viikolla hormonireseptin, ja gynekologi oli sanonut että näitä pillereitä voipi sitten popsia vaikka 10 vuotta. Ja jos sen jälkeen oireet alkaa, niin koko lopun elämänsä! Äimän käkenä Tytin kanssa mietittiin, että voiko se pitää paikkaansa, kun ei kuunaan ole sellaista kuultu. Tiedä häntä. Meikäläiselle ihan se ja sama, kun en voi niitä käyttää ollenkaan. Luomuna mennään.<br />
<br />
Näiltä sivuilta voi vilkaista, miten montaa temppua olen hikipäissäni kokeillut helpotuksen toivossa. Joskus olen jotain löytänytkin, tai ainakin luullut löytäneeni. Mutta kyseessä onkin mitä luultavimmin ollut vain luonnollinen vaihtelu, jos keino ei ole pitkällä juoksulla auttanut. Kuvaanhan kuuluu, että muutaman kuukauden välein tulee 2-4 viikon helpompi jakso, joskus täysin oireeton (ainakin itselleni). Ensimmäisinä vuosina aloin aina heitellä kärrynpyöriä riemusta, mutta en enää. Olen alistunut. Makaan koristen lattialla. EI NÄMÄ LOPU KOSKAAN! Vasta kuolo mun korjaa. Sigh.<br />
<br />
Okei, totuuden nimissä sanottakoon, että ON olemassa joitakin jippoja jotka vähän jelppaa. Mutta kun ne auttaa tosissaan <i>vain vähän</i>, niin ei maksa jaksaa vaivaa ikuisesti; että aina sinnittelisi vain kahdella kupillisella kahvia neljän sijaan, ja käyttäisi ruokien maustamiseen pelkkää suolaa ja sitäkin vain seitsemän kidettä, ja lähtisi "reippaalle lenkille raittiiseen ulkoilmaan" joka jumalan päivä, ja laihduttaisi miljoona kiloa ja <i>pysyisi</i> saavutetussa painossa. Kyllä, on tullut kokeiltua. Mutta ei ihmisen lapsi pitkään jaksa, kun palkinnoksi saa melkeinpä vain taputuksen päälaelle.<br />
<br />
Kokeiltu on tietysti myös toinen toistaan kalliimmat pillerit, kapselit, jauheet, uutteet ja eliksiirit. Pah. <br />
(Joillekin jokin niistä kyllä toimii, näin väittävät.)<br />
<br />
Ainoa, mikä auttaa varmasti - joskin vain hetkellisesti - on tuuletin. Sellaista vain on hiukka hankala raijata mukana. Eikä ne Alepassakaan hyvällä katso, jos vetää heidän sähköänsä jatkojohdolla hyllyjen välissä. Ratikoissa taas ei ole töpseleitä. Paristokäyttöisiä tuulettimia ei ole olemassakaan, ei ihmisille ainakaan. Löytyy ainoastaan keijukaisille mitoitettu malli, jonka teho on köykäisempi kuin lehmän henkäys.<br />
<br />
Kotioloissa tuuletin kyllä pelittää, täytyy vaan tietyissä pisteissä rampata laittamaan sitä päälle ja pois. Kun ihan joka paikassa sellaista ei voi pitää käden ulottuvilla. Tai <i>voisi</i>, jos olisi varaa hankkia ainakin keittiöön ja olohuoneeseen viisi masiinaa molempiin. Makkarissa pärjää yhdellä, vaan olisipa sellainen malli joka sammuu itsekseen vartin päästä! Vaan koska ei ole, niin ensin joutuu heräämään siihen helvetilliseen kuumuuteen ja juuri kun on nukahtanut, niin hyytävään kylmyyteen.<br />
<br />
Mutta hei, nämähän on jo loppuunkuluneita juttuja. Mitäpä näitä samoja vuoden välein vuodattamaan. Toivonkin mitä hartaimmin, että vuoden päästä en istuisi enää vinkumassa tässä!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-41044585950127838092015-08-06T17:34:00.000+03:002016-09-13T13:19:47.603+03:005:2 paastoten.. 6 kk = MIINUS 9 kg<h3>
</h3>
<h3>
</h3>
<h3>
Etanavauhtia, mutta en valita - paitsi biksujen puutetta</h3>
<div>
<br />
<br /></div>
<div>
Eihän voi valittaa, kun tuloksia kerta näkyy. Yhdeksän kiloa, hei! Tuunattu viiskakkoseni toimii tosi hitaasti, mutta mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa. Vielä 11 kiloa pois vuoden loppuun mennessä, niin tavoite on saavutettu. Mutta se vaatiikin sitten jo vähän kirimistä. Vähemmän kermaherkkuja, enemmän liikkumista.*<br />
<br />
Okei, siis muuten en valita, yhdeksän kiloa on bueno, mutta jos ihan totta puhutaan, olisihan se kiva jos mahtuisi jo nätimmät ja istuvammat vaatteet päälle. Muutkin koot kuin XXL, ja muutkin mallit kuin mahan ja takapuolen peittävät liehuvat tunikat. Joita löytyy valehtelematta tusina. Ah, kuinka niitä vihaankaan. Lähtevät kaapista kuin leppäkeihäät heti kun napakammat mallit päälle mahtuu!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kyllähän niitä tyköistuviakin tällaiselle isolle immeiselle löytyisi, ei siinä mitään, vaan kun en halua esitellä keskivartalojumppapalloani yhtään enempää kuin on pakko. Mutta, toisin kuin tositeeveepissiksiä, niin mua ei pätkääkään häiritse jos kaltaiseni rehevät lyylit pukeutuu trikoisiin ja hihattomiin toppeihin. Se suorastaan ilahduttaa; hei maailma, katso, mä pistän päälle ihan just mitä haluan, ja jos se sua häiritsee niin buuhuu, mee itkemään sitä someen sun yhtä tyhjäpäisille kavereilles!<br />
<br />
Mutta ne biksut. Voi kuinka mä haluaisinkaan pötkötellä aurinkopedillä bikineissä! Mutta, ja tämä on taivahan tosi, mun kokoisille ei ole olemassakaan bikineitä, semmoisia ei vaan valmisteta. Ainakaan sellaisia, joissa on ryntäille riittävästi tilaa. On vain mummouikkareita, joista en tykkää, koska ne peittää koko selän - ja se on just paras osa mua! Jos kerta osataan valmistaa tukevia ja ryhdikkäitä rintaliivejä DDDDDDDDDDD-tisseille, niin miksei bikineitä? Oikeesti? Jos sellaisia jostain löytyy, niin pliis, laitathan vinkkiä tulemaan. Kiitos! <br />
Niin ja alaosan pitää sitten litistää vatsa, vaikka jollain väri/kuosi-illuusiolla. Tai jos ei löydy, voisin itseruskettavalla maalata vatsaan pystyraitoja, nehän hoikentaa. Kheh keh.<br />
<br />
Vielä vähän "tuunatusta viiskakkosestani". Sehän tarkoittaa siis sitä, että en orjallisesti laske kaloreita (kuten aikaisemmissa yrityksissäni tein, enkä kauaa jaksanut, eikä pysyviä tuloksia syntynyt). Sen sijaan vietän <b>viikossa kaksi salaattipäivää</b>; aamulla vedän proteiinirahkaa, päällä mustikanmakuista rouhittua pellavansiementä ja tuoreita marjoja, iltapäivällä omenan (vain jos on kova nälkä) ja illalla herkullisen runsaan salaatin. Lipitän päivään mittaan paljon vettä, teetä, kahvia ja mansikka-limellä maustettua sodastream-vissyä.<br />
<br />
Runsaalla salaatilla tarkoitan sellaista, joka ei meinaa mahtua isolle keittolautaselle. Jossa on kokonainen salaattinippu, kurkun kolmannes, tomaattia, paprikaa, retiisejä, ituja, versoja tms ja aina joku ruokaisa ainesosa, esim. chilipaahdettuja broilerinpaloja tai puoli purkkia tonnikalaa (vedessä, kalastettu delfiinejä vahingoittamatta) tai 7% paistijauhelihasta jokunen uunissa paistettu pyörykkä tai l00g lämminsavulohta, jotain tuommoista. Ja AINA supersimppeli salaattikastike, johon tulee MCT-öljyä (2rkl), omenasiiderietikkaa tai punaviinibalsamicoa, vähän vuorisuolaa ja pippuria. Nuo muut aineksethan voisi olla mitä vaan mausteita tai yrttejä, mutta öljyn pitää olla MCT.<br />
<br />
(MCT-öljy auttaa painonpudotuksessa, googlaa vaikka. Siitä voi tehdä myös ihanaa Bullet proof-kahvia, googlaa vaikka.)<br />
<br />
Minulle tuo 2 x salaattipäivä -systeemi on melko helppo. Joskus hirmu helppokin. Kun pitkitän ekan aterian eli aamiaisen aloittamista puoleenpäivään tai yli, niin salaattia tarvitsen vasta alkuillasta, ja sitten ilta hulahtaakin keposesti. Ai niin on mulla loppuillaksi mussutusvakkari: sokeriton salmiakkipurkka. Siitä saa just riittävästi suutuntumaa ettei iske leipä/pullahimo.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
* Liikkumista aloittelen. Salit ja kaikki ryhmäjutut ahistaa, mutta kävely on ihan kivaa. Viime viikolla aloitin jopa jossain lehdessä esitellyn Neljän viikon kävelyohjelman, jossa noin 45-minuuttinen lenkki sisältää 5 intervallijaksoa. Ekat kerrat tuntui rankoilta, kyllä, mutta hitto, jo viikossa kunto koheni; eilen jaksoin vetää ylämäet samalla vauhdilla kuin tasaset! Onnekkaasti asun Keskuspuiston vieressä (se alkaa parin metrin päässä ulko-ovesta ja siellä riittää kävelypolkua ristiin rastiin kilometrikaupalla), joten kynnys lähteä ulos on matala. Siis nyt on matala, koska motivaatio on korkealla. Koska paino on pudonnut. Oi mikä ihana oravanpyörä!<br />
<br />
Ja nyt pistän koneen kiinni ja hilpasen taas lenkille. Aurinkokin paistaa ja kaikki!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoCzfJUK2j9NCNrzuKwPeyf99XwV-Ti_Udjlur3i7jOZH3k3Jd6YXk0FR8a6G6evLOAz6ObhItyYV407hprCNykjCi0fmRIuOYKyfbQt0-dQyVg898FoWCuwXCTnWeYNRgIwIZMDLGK3n4/s1600/IMG_0930.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoCzfJUK2j9NCNrzuKwPeyf99XwV-Ti_Udjlur3i7jOZH3k3Jd6YXk0FR8a6G6evLOAz6ObhItyYV407hprCNykjCi0fmRIuOYKyfbQt0-dQyVg898FoWCuwXCTnWeYNRgIwIZMDLGK3n4/s400/IMG_0930.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tänään XXL, huomenna biksukokoa ;)</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br />
<br />
Puuh, lenkki ja suihku takana :) ja mieleen tuli pari lisäystä:<br />
<br />
1) Koska opin pätkäpaastojen aikana melko hyvin ruoka-aineiden kalorimäärät ulkoa, niin osaan koota salaatit niin että ne mahtuvat aamiaisen kanssa noin 500-600 kaloriin. Eli 5:2 pätkäpaaston sallittuun määrään. Siksi niihin ei voi lisätä esimerkiksi superterveellisiä pähkinöitä tai siemeniä, niitä voi napsia sitten muina päivinä.<br />
<br />
2) Painonpudotus olisi huomattavasti nopeampaa, jos jättäisi viikon viitenä päivänä epäterveelliset mässyt ostamatta (jos ostaa, niin syö, ainakin tällainen kaappisyöjä). Tai ainakin kolmena päivänä jättäisi, viikonloppuna sitten vähän hölläisi. Mutta sekään ei tarkoita, että saisi vetää kokonaisen Ben & Jerry's -paketin yhdellä istumalla. Guilty!<br />
<br />
3) Salaattipäiväni päivällinen ei aina ole salaattia. Nytkin hörppäsin kulhollinen porkkanasosekeittoa ja muutamat keitetyt parsakaalikukinnot. Kunhan suhteuttaa.<br />
<br />
4) Pätkäpaaston varsinainen, tai ainakaan ainoa, tavoitehan ei ole laihtuminen. Se vaikuttaa elimistössä niin monin tavoin, että en ala niitä luettelemaan tässä kun olen aiemmissa postauksissa niistä kertonut. Itselleni muistisairauksien ja sydän- ja verisuonivaivojen ehkäisy/viivästyttäminen ovat ne tärkeimmät syyt. Edes niuhoimmat suomalaislääkärit eivät pysty viiskakkosen etuja kiistämään; jotain urputtaakseen hokevat lehdissä, että "niin joo mutta kun ei ihmiset jaksa sitä pitkään noudattaa ". <br />
Mutta se laihtuminen, se on siis luxusbonus!<br />
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-7755599551636850799.post-49968985473675387102015-02-16T22:29:00.002+02:002015-06-16T00:59:06.875+03:005:2 paastoten... TUUNATTU 5:2 <br />
Tuunattu ja tuunattu, heh, voikohan tätä enää viiskakkoseksi kutsua ollenkaan. "Kahtena päivänä vain 500 kaloria" kun on melko lailla se asian ydin, ja juuri siihen kohtaan menin sitten söhimään - enää en laske, että pysynkö 500:ssa. En odotakaan saavani nobelia tällä muunnoksella, mutta puolustukseni on, että hei, tämä toimii, tähän pystyn. Jos joutuisin taas punnitsemaan ja laskemaan kaikki kalorit, en jaksaisi edes yrittää. Ennen jaksoin, mutta en enää.<br />
<br />
Meidän suhteemme Viiskakkosen kanssahan alkoi kiihkeästi. Elokuusta 2013 maaliskuuhun 2014 meni hyvin, intopiukeana punnasin joka suupalan ja merkitsin ylös lähes desimaalin tarkkuudella. Ja kehittelin itse aterioitakin, että tulisi vaihtelua. Ei tehnyt tiukkaakaan, ja olin helkkarin tyytyväinen itseeni - vaikka painoa ei loppupeleissä pudonnutkaan kuin 6-7 kiloa.<br />
<br />
Sitten lähdin reissuun pariksi viikoksi, enkä tietenkään Bangkokissa tai Yangoonissa (Burman pääkaupunki) mitään laskeskellut, kuka hullu niin tekisi. Kunpa olisinkin syönyt vain ruokaa - aasialainen ruokahan on kohtuullisen terveellistä, paljoine vihanneksineen - mutta ei kun piti joka päivä vetää ihania kermaisia jälkiruokia ja suklaisia vohveleita! Niin ja "eksoottisia" sipsejä. Jotka oli kiva huuhdella alas jänskännimisillä limonaadeilla. Ja sitä rataa.<br />
<br />
No, reissun jälkeen jatkoin epäterveellistä puputusta vieä kotonakin pari kuukautta. Inhosin itseäni niin, että inhotukseeni söin aina vaan lisää jotakin lohtumässyä. Sitten kun vihdoin ja viimein sain tehtyä korjausliikkeen, oli jo kesän alku. Tunnollisesti, houkutuksista huolimatta jaksoin silti pitää kiinni uudelleen löytämästäni rytmistä. Kunnes elokuussa alkoi ihan tajuton sairastelukierre, josta viimeisimmät rippeet tuntuvat vieläkin kipuina kantapäässä. Siihen se sitten jäi, uudelleen aloittaminen tuntui niin ylivoimaiselta että jo ajatuskin itketti. Kunnes, hallelujaa, kuukausi sitten keksin, että olisi kai huimasti parempi sinne päin kuin ei ollenkaan.<br />
<br />
Tämä uusi, tuunattu suhteeni Viiskakkosen kanssa on sellainen, että kahtena päivänä viikossa syön palttiarallaa 400-700 kaloria. Tarkkaan siis en tiedä, kun en laske, mutta vanhastaan on kuitenkin tuntuma mitä voi syödä ja mitä ei ja suurinpiirtein kuinka paljon. Lähes aina lusikoin aamiaiseksi jonkun herkullisen proteiinirahkan, lounaaksi kahvin kanssa omenan tai klementiinin, ja päivälliseksi ruokaisan salaatin. (Itse asiassa kutsunkin näitä kahta vähäkalorista päivää Salaattipäiviksi.) Ihmeellisen ja ihanan helppoa ja rentoa on ollut, kertakaikkiaan.<br />
<br />
Ja viikon viitenä päivänä taas syön normaalisti, mutta vähän fiksummin kuin aiemmin. Välttelen tosissani valkoisia jauhoja ja sokereita, ja teen kotiruokaa tuoreista tarvikkeista (luomua aina kun löydän). Ihan hirmu iloinen olen joka päivä siitä, että älysin, epäluterilaisesti, rikkoa rajoja (hui!) sillä jo nyt tunnen itseni niin paljon terveemmäksi ja sutjakammaksi ettäh! Painoa on vain vähän lähtenyt, vaatimattomat kolme kiloa. Mutta silti!<br />
<br />
Minen ole mikkään ruokaguru, enkä väitä että tämä olisi välttämäti hyväksi, mutta jaoinpahan nyt tämänkin kokemuksen. Vaikkapa rohkaisuksi muillekin astua ulos boxista, jos ei muuta.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com9