 |
| Omin kätösin Koiviston mansikkatilalta poimittu 10.7. |
Kissanvillat sanon minä. Tuolla aiemmin hehkuttelin, että on se niin kiva kun kesä tulee, sitten on helppo olla mussuttamatta epäterveellisiä herkkuja kun kerran terveellisiäkin on tarjolla. Hah! Kyllä nuo herneet ja mansikat maistuukin, juu juu, mutta kun ei ne yhtään poista sitä pullannälkää! Eikä karkin, eikä limun, eikä...
Mansikat ON kyllä ihania. Käytiin äsken itsepoimintapelloilla, eikä mennyt kuin tunti että oli ämpäri täynnä, siis 6 kiloa. Niitä on nyt sitten vedetty niin että napa rutisee, mikä hyvä, jep jep. Mutta hitto kun tultiin kaupan kautta kotiin, niin eikös siellä syntynyt kuningasidea, että vaniljajäätelö on ihan must mansikoiden kanssa. Ja kun kerran sille tielle lähdettiin, niin kermavaahtoa kans. Että se siitä terveellisyydestä taas kerran.
Kaiken huipuksi unohtui tietysti ostaa se asia, minkä takia sinne kauppaan piti alunperin poiketa eli pakasterasiat. Nyt on sitten pakko lampsia kauppaan uudestaan. Huoh. No, täytyy ottaa se liikunnan kannalta ettei pännisi. Tosin puoti on niin lähellä, että melkein ikkunasta näkyy, ei siinä matkalla ihan kaikkia ylimääräsiä kaloreita saa kulutettua. Ehkä yhden. :)
Joskus se vaan on niin tätä. Joillakin jopa lähes poikkeuksetta.
VastaaPoistaNiinpä. Hulluinta on, että jos alan oikein maistelemaan sitä sokerista/rasvaista "herkkua" mitä suuhuni milloinkin tungen, niin en edes tykkää sen mausta, se saattaa olla ihan ällöttävää! Eli niin selvää lohtusyömistä kuin olla voi; hakee ja hakee sitä hyvää oloa jostakin, eikä muuta keksi tai laiskuuksissaan jaksa kuin ostella "jotain hyvää". Huoh.
VastaaPoistaOnni oli, että eksyin nuorena asumaan Kreikkaan tarpeeksi pitkäksi aikaa oppiakseni täysin irti suomalaisesta humalakuisesta juomisesta (mikä oli kuulunut automaattisesti asiaan täällä, jos bailaamaan lähdettiin). Oli ihmeellistä, että siellä humaltuneelle ihmiselle selän takana naurettiin eikä todellakaan pidetty sankarina. Sitä pidettiin yksinkertaisesti nolona. Ei siis ihme, että en muista kuin yhden ainoan kerran nähneeni paikallisen ihmisen kännissä. Ai niin, olihan siellä se kylähullu, mutta siitä nyt ei tiennyt että minkä takia se haisi pahalta ja itseksensä horisi.
Niin että jos en olisi sinne Kreikkaan eksynyt, niin voi olla että musta olisi tullut deeku. Tai nisti. Nikotinisti olinkin tosi pitkään, mutta pääsin lopulta irti. Sitten tuli tää sokeri/rasva-riippuvuus.
Olisi mahtavaa jäädä koukkuun liikuntaan! Mitenköhän se onnistuis... vielä ei ole ainakaan napannut, vaikka monenlaista on tullut vuosien aikana kokeiltua.