torstai 19. joulukuuta 2013

5:2 Tomaatti-vihanneskeitto

Jaksaa, jaksaa...!


Viiskakkosella puuskutetaan edelleen, vaikka alkoi välillä jo usko loppumaan. Tämän päivän jälkeen vielä ensi maanantai, siten alkaa viikon joululoma, wuhuu.

Olen löytänyt ihanan uuden vaihtoehdon aamiaiseksi. 
Se näkyy tuossa kuvassa, Profeel raejuustorahka tai jotain semmosta, en ala nyt kaivelemaan purkkia enää roskiksesta. On tosi hyvää ja pitää nälkää vähintään yhtä pitkälle kuin puurokin.

Sitten on tuo suklaapötkö, joka nyt vaan oli ihan pakko saada kahvin kanssa tänään. Mutta ensinnäkin se on tuommonen vähähiilarinen ja vähäkalorinen, ja toisekskin päivälliseksi voi sitten vetää kevyehköä keittoa. Kompensoimalla saa paastopäivinäkin namia nassuun.


Paastopäivän ateriat nro 13  483 kcl

Aamiainen 
Profeel rahkarae Kolme marjaa  150 kcal











Lounas
Nutrilett choco crisp    97 kcal
Kahvia  0 kcal
Kahvimaidot 1 dl          40 kcal











Päivällinen
Tomaattimurskaan tehty keitto,
jossa porkkanaa ja pakasteesta
vihannessekoitusta ja kasvislientä
----Yksi annos = puolet koko keitosta: 160 kcal











Jälkkäri:
Klementiini 100g     36 kcal
Pannullinen Rooibos Veriappelsiiniteetä  0 kcal











Palataan mestoille pyhien jälkeen, herkullista ja huoletonta joulunaikaa kaikille!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

5:2 vaikka läpi harmaan kiven

Ei reseptejä tällä kertaa.

Viime viikolla laitoin tämän 5:2 -otsikon alle tekstin, joka ei kuulu tähän ollenkaan. (Nyt siirsin sen osioon, jossa käsittelen kuolemaa). Jutun alku on kuitenkin uudestaan tässä + vähän lisää: 

Nyt olisi lohtusyömisen paikka


En jaksa laittaa tähän reseptejä enkä muutakaan asia-asiaa, haluan vain rohkaista kaikkia jatkamaan vaikka mikä tulisi. Itselläni on nyt vaikea paikka, masennus puskee päälle ja post-traumaatinen stressi. Suklaa, jäätelö ja munkkipossut lohduttaisivat - sen viisi minuuttia, mikä niiden syömiseen menisi. Mutta tiedän, että jos nyt luopuisin hyvin alkaneesta 5:2 -elämästäni, tuntisin itseni täydelliseksi luuseriksi, ja siinä kaatuisikin sitten kaikki hyvät alut ja aikeet. Joten, periksi ei  anneta, perkele.

Se on nimittäin semmonen juttu, että KUN jaksaa - vaikka ääneen parkuen ja heviä naapurien iloksi luukuttaen - pitää ne pätkäpaastopäivänsä, niin tuntee itsensä pari kertaa viikossa voittajaksi. Lasse-fucking-Vireniksi! Minäkin. Edelleen. Vaikka olen tehnyt tätä jo monta kuukautta. Siksi pinnistelen nyt enemmän kuin koskaan. Ja jos minä pystyn, pystyt sinäkin!

HUOM. Nyt kun tulee joulu, saa kaiken lisäksi, bonuksena ja palkkiona mieltsistä tsempistä, pitää kokonaisen 5:2-vapaan viikon. Kokonaisen viikon, jep, sillä ei huolta; viiskakkoseen pystyy ihan takuulla palaamaan, kun antaa tietoisesti itselleen luvan siihen vapaaviikkoon ja päättää valmiiksi jo päivän milloin taas jatkaa. Helppoa kuin heinänteko :)

Hauskaa helppoa huoletonta ja itselle armollista joulua sekä lämpimiä halauksia kaikille <3
- ja hei, sitten vähän luovuutta niiden jouluvalojen kanssa!






lauantai 7. joulukuuta 2013

Voi elämä... KUOLEVAA SILMÄSTÄ SILMÄÄN

Voi elämä... -osion tekstini käsittelevät kuolemaa.


Apua! En osaa auttaa!



Olimme pojan kanssa elokuussa Kreikassa. Teimme sitä mitä turistit tekevät; relasimme, tutkimme nähtävyyksiä, söimme välimerellisiä herkkuja pitkään ja hartaasti, nuuhkimme kukkivia pensaita, paijasimme katukissoja, annoimme katseen levätä meren syvässä turkoosissa, rötkötimme aurinkotuoleilla... Nautin joka sekunnista. Kunnes jotakin tapahtui.

Aallokko oli raju, laineet tyrskivät rantaan pyörittäen mukanaan hiekkaa ja kaikkea irtonaista, myös meitä ihmisiä. Se oli hauskaa, kuin huvipuistolaitteessa, aallot vain kieputtivat ja heittelivät miten tahtoivat eikä itse voinut kontrolloida menoa. Jos yritit seisoa pohjassa, niin yhtäkkiä hiekka katosi jalkojen alta ja humpsahdit uppeluksiin. Nauratti ääneen, se oli hervotonta. Kukaan ei tullut sanomaan, että tuo on vaarallista. Kello oli näet jo yli kuuden ja hengenpelastajien työaika loppunut. Rannalla oli kuitenkin vielä satoja lomailijoita.

Juuri tuona kertana poika ei jaksanut lähteä uimaan, joten kahlasin veteen yksin. Pitkälle en päässyt, kun huomasin että siinä kohdassa pyörteet olivat niin kovia että hiekkaa oli enemmän kuin vettä. Ilmankos siinä ei ketään muita ollut. Vasta noin sata metriä kauempaa löytyi parempi alue, jossa kyllä tyrskysi yhtä lailla mutta vesi oli kirkkaampaa. Meitä riemusta kiljahtelevia ja sukeltelevia ja vettä nenästään pärskiviä uimareita oli muutama kymmenen. Yhtäkkiä ihan selkäni takana joku alkoi huutaa "Voithia! Voithia!" Suomeksi "Apua!" Käännyin ympäri ja näin vedessä mahallaan kelluvan isokokoisen miehen, jota yritettiin kovassa aallokossa saada vedettyä rantaan niin että pää pysyisi pinnalla (mikä ei onnistunut tyrskyjen keskellä). Apua huutanut nuorimies oli juossut hakemaan rannasta pelastusrengasta, mutta tajusi takaisin tullessaan ettei se mitään auta ja heitti sen käsistään. Vaistomaisesti tartuin kiinni siihen ja ponnistelin rantaan yhtä matkaa paniikissa huutavien ja huitovien miesten kanssa.

Painava mies saatiin vedettyä sen verran vesirajaa ylemmäs, että vain jalkaterät ja nilkat jäivät veteen. Yritin mennä auttamaan vetämisessä, koska oli ahdistavaa kun mies jäi osittain veteen, mutta muut eivät pitäneet sitä tärkeänä. Jämähdin sitten vain seisomaan paikoilleni, parin metrin päähän maassa makaavasta ikäisestäni miehestä. Sydän jyskytti, jalkoja heikotti, halusin auttaa, mutta mitä voisin tehdä! En ainakaan voinut lähteä pois, halusin nähdä - me kaikki siellä rannalla halusimme nähdä - sen teeveestä tutun kohtauksen, kun hukkunut vihdoin alkaa yskiä vettä keuhkoistaan ja kaikki on hyvin. Nuoremmat miehet, jotka nopeasti paljastuivat miehen aikuisiksi pojiksi, olivat kääntäneet miehen kyljelleen. Suusta ja nenästä valui vettä. Miehen silmät katsoivat suoraan omiini. En koskaan, koskaan, koskaan tule unohtamaan sitä katsetta; hämmentynyttä, hämmästynyttä, pienen säikähtäneen pojan katsetta. 

Ympärillä huuto ja mekastus oli kova. Hukkuneen miehen vaimo huusi ja ulvoi tuskaansa, kaksi (ilmeisesti) naisen ystävää yritti pidellä häntä pystyssä mutta hän vajosi aina uudestaan maahan. Muut rannalle kerääntyneet ihmiset etsivät ystäviään ja perheenjäseniään. Joka puolelta kuului "Doctor! Is there a doctor?" ja huutoja, että onko kukaan kutsunut ambulanssia. Toiset huusivat että on kutsuttu ja monet näkyivät edelleen puhuvan hätäkeskukseen koska näyttivät viittoilevan ilmaan ohjeita paikasta ja vilkuilivat samalla rantakadulle päin.

Paikalle kiiruhti pienissä bikineissään nuori, vaalea, hentoinen nainen, joka esittäytyi lääkäriksi. Hän käski kääntämään miehen selälleen. Kun mies jysähti koko painollaan hiekalle, hänen vasen jalkansa nytkähti suoraan ylös ilmaan, koko jalka, 90 asteen kulmaan. Se oli kummallista. Sitten jalka jysähti takaisin alas. Näky yllätti, ja varmasti kaikilla vähän toivo virisi. Saman tien mies alkoi kouristella, tai tuo on liian voimakas ilmaisu... hänen kätensä ja sormensa värähtelivät hetken aikaa. Sitten hän valahti elottomaksi. Silmät jäivät auki, mutta nyt katse oli lasittunut. Hän oli lähtenyt. Lääkäri aloitti kuitenkin elvytyksen painelemalla miehen rintalastaa. Joka painalluksella suusta ja nenästä valui vaahtoa. Minuutit kuluivat. Lääkäri jatkoi epätoivoista elvytystä. Me muut paikallaolijat seisoimme kivettyneinä ja henkeä pidätellen, sekasorron äänet olivat hiljalleen vaienneet, vain tuskaisen vaimon mieletön huuto ja itku rikkoivat odottavan hiljaisuuden.

Kului viisi minuuttia, kymmenen, viisitoista. Lääkäri jatkoi painelua, pieni nainen, jonka kestävyys alkoi selvästi olla koetuksella. Toinen pojista yritti antaa tekohengitystä tietämättä alkeitakaan mitä tehdä. Lääkäri jatkoi painelua sanomatta sanaakaan. 20 minuuttia meni, ambulanssia ei vain kuulunut. Vaikka maallikko olenkin, niin tajusin että tarvittaisiin jo ihmettä. Mies ei ollut hengittänyt enää kohta puoleen tuntiin, eikä elvytyksestä ollut ollut apua. Lääkäri etsi välillä pulssia, turhaan, ja jatkoi sitten taas painelua, näön vuoksi, ponnettomasti ja taukoja pidellen.

Kun ambulanssimiehet vihdoin saapuivat, he ensimmäisenä kaivoivat esiin happinaamarin (vai miksi sitä nimitetään) ja toinen alkoi asetella sitä miehen kasvoille. Toinen etsi pulssia ja mitä nyt tekikin, vastasi sitten kollegansa kysyvään katseeseen kieltävästi. Kiirehtimättä, muiden auttamina, he saivat miehen nostettua paareille ja lähtivät viemään ambulanssiin. Miehen perhe ja sukulaiset vanavedessään. Me muut jäimme seisomaan edelleen niille sijoillemme. Katselimme vain toisiamme, kaikilla sama pelokas typertynyt ilme. Kukaan ei puhunut. Ei ollut mitään sanottavaa. Olimme shokissa. Pikkuhiljaa ihmiset poistuivat paikalta, kukin omaan suuntaansa, keräilivät tavaroitaan, huomasin että eivät puhuneet keskenäänkään mitään. Yritin kasata itseni ja hengitellä syvään ja näyttää tavalliselta, kun palasin tärisevin jaloin rantatuoleillemme. Poika oli onneksi autuaan tietämätön tapahtumasta, välimatkaa tapahtumapaikalle kun oli ollut niin paljon.

Seuraava yö meni valvoen ja päivä täristen, silmät tarkkaavaisina mutta ajatukset sumeina. Kuljin parin kilometrin pituista rantaa edestakaisin, varoitellen välillä ihmisiä menemästä veteen. Tajusin kyllä, miten järjetöntä se oli, mutta en pystynyt pysymään poissa sieltä. Lopulta alkuillasta poika tuli hakemaan pois ja menimme syömään ja yritin karistaa tapahtumaa mielestäni. Seuraava päivä meni jo paremmin, en mennyt rantaan vahtimaan ihmisiä, mutta muistikuvat singahtelivat päähän jatkuvasti, oli vaikea nukahtaa ja yöllä näin painajaisia. Ja tunsin syyllisyyttä, kun en ollut auttanut. Mutta minä en osannut, en kertakaikkiaan tiennyt kuinka toimia. Joka tapauksessa, kotiin tultiin aikanaan ja parin viikon kuluessa muistikuvien vilinä päässä rauhoittui.

Tapahtumasta kului kolme ja puoli kuukautta, ja luulin asian jo lähes unohtuneen. Mutta sitten, aivan odottamatta ja äkisti, painajaiset ja muistikuvat ja järkyttynyt tunnetila palasivat. Olin jatkuvasti hermostunut, ajatukset eivät pysyneet kasassa, purskahtelin itkuun ilman syytä, sydän jyskytti ylikierroksilla, migreeni iski joskus neljänäkin päivänä peräkkäin, kädet tärisivät, en muistanut mitä oli juuri hetkeä aiemmin tapahtunut tai sanoiko joku jotakin ja mitä... Siinä tilanteessa, niissä tunnelmissa, olisi ollut enemmän kuin helppoa antaa periksi masennukselle ja ahmimiselle - ja pilata siten painonpudotusyritys, taas kerran - mutta pinnistelin pysyäkseni pinnalla. Ja pysyinkin, loppujen lopuksi, vaikka en edes yrittänyt hankkiutua jonkun asiantuntijan pakeille puhumaan. Sitä monelta taholta kyllä suositeltiin. Mutta uskoni julkiseen terveydenhoitoon on vuosi vuodelta heikentynyt, enkä halunnut edes yrittää, olisin kuitenkin vain pahoittanut mieleni. Sitä paitsi, olihan noita post-traumaattisia stressitiloja ollut ja tullut elämäni aikana jo enemmän kuin laki sallii ja edelleen olin hengissä. En ihan täyspäisenä, mutta kuitenkin.

Harmittaa ja pyydän anteeksi etten saa tähän loppuun repäistyä optimista, positiivista loppulausetta. Nyt ei vaan lähde.



LISÄYS NOIN KAKSI VUOTTA MYÖHEMMIN:
Elämäni fiksuimpia tekoja: kävin elvytyskurssin

Syyllisyys tapahtumasta jäi painamaan raskaana. Se alkoi helpottaa, kun sain aikaiseksi ilmottautua SPR:n elvytyskurssille. Opetus oli tehokasta ja käytännönläheistä, siitä jäi varma ja hyvä olo; tiesin, että seuraavalla kerralla osaisin auttaa hädässä olevaa. Pystyisinkö pelastamaan kenenkään henkeä, siitä ei ole takeita, mutta ainakin pystyisin yrittämään. Tiedän, miten tulee toimia. Ja etten unohtaisi, kertaan välillä ohjeet mielessäni kohta kohdalta. Ne kun ovat erilaiset riippuen siitä, onko kyseessä tukehtuminen, tajuttomuuskohtaus, sydämenpysähdys, onnettomuudessa loukkaantuminen tai hukkuminen.

Jo pelkästään se on tärkeää muistaa, että vaikka näkisi tilanteen, jossa joku on jo elvyttämässä, niin ei saa ajaa ohi. Rintapainelu on äärettömän raskasta hommaa, sitä ei yksi ihminen jaksa kauaa tehdä, siihen tarvitaan muita ihmisiä vuorottelemaan. Kun harjoittelimme sitä kurssilla, niin useimmat meistä eivät jaksaneet tehdä sitä edes kolmea minuuttia yhtämittaa, minä meinasin läkähtyä jo kahden minutin paikkeilla. Ja oikeassa tilanteessa sitä olisi pakko tehdä, samalla rytmillä, siihen asti kunnes apujoukkoja tulee paikalle.

Yksi erittäin tärkeä asia minkä kurssilla opimme, oli siviilirohkeus. Aina pitää uskaltaa mennä auttamaan, oli kyseessä mikä tilanne tahansa. Pitää rohjeta antaa elvytystä, painella rintakehää silläkin uhalla, että uhrilta menisi esimerkiksi kylkiluita poikki. Kylkiluut paranevat, ja muunkinlaiset vammat saa korjattua, mutta jos henki lähtee, niin se on siinä. Tottakai mielessä voi käydä pelko, että uhrin omaiset syyllistäisivät ja vaatisivat ehkä rangaistuksiakin, mutta se pelko on työnnettävä syrjään kun tilane on päällä.

Ohjeiden lisäksi kannan nykyään aina mukanani verenvuodon tyrehdyttämiseen tarkoitettua kertasettiä, sekä huulimaskia, jotta en epäröisi alkaa elvyttämään henkilöä joka näyttäisi selvästi huumeenkäyttäjältä (joka voisi tartuttaa hivin tai muun sairauden).

Miksi kerroin tämän? Siksi, että sinäkin innostuisit menemään kurssille jos et ole sellaista jo käynyt. Kumpikaan meistä kun ei (enää) halua joutua tilanteeseen, jossa emme osaa auttaa, vaikka kyseessä on kanssaihmisen henki.

maanantai 4. marraskuuta 2013

5:2 PARI ATERIAA JA AURINKOA LAMPUSTA

Pimeällä vaikeaa, siis tulkoon valkeus!

Myönnettävä se on, nyt on ollut jo pari viikkoa vähän vaikeampaa. Paastopäivät kestää kyllä jotenkin, mutta hemmetti kun tulee muina päivinä syötyä ihan yli äyräiden niin ei tästä paino ainakaan putoa. Jokasyksyinen ilmiö: mitä pimeämpää ja kylmempää eli kurjempaa, sitä enemmän alkaa tehdä mieli lohtuhyvää. Jokainenhan tietää mitä se on; ei ainakaan selleriä.

Pimeys on siksikin huono juttu, että se voi laukaista kaamosmasennuksen. Olisi siis kaksi hyvää syytä, miksi lentää puoleksi vuodeksi Samoalle. Mutta koska se ei kroonisen finanssikriisin vuoksi ainakaan allekirjoittaneelta onnistu, niin päätin hankkia auringon kotiini. Ostin kirkasvalohoitolampun. Se on vasta kokeiluasteella, kolmatta päivää käytössä, eikä vaikutuksista voi vielä puhua (jos ei pientä päänsärkyä lasketa). Mutta uskon lujasti, että se pelastaa vielä talveni!

EDIT Kaksi talvea myöhemmin: Valohoitolampusta todella on hyötyä. Piristää selvästi. Ja sen käyttäminen on helppoa, kun se ei ole mikään solarium. Voi pitää läppäriä auki ja lukea uutisia tai katsella Youtubea tai mitä vaan, koska valoa ei tarvitse katsoa suoraan. Riittää, että se posottaa etuviistosta. Sain lahjaksi upean zen-värityskirjan; sen kiemuraisia kuvioita kun uppoutuu värittämään niin humahtaa helposti tunti tai puolitoista valohoidossa.

Jos suunnittelet nyt lampun ostamista, niin pari asiaa: sen tulee olla sertifioitu kirkasvaloHOITOlamppu, silloin siitä löytyy tarpeeksi tehoja eli ainakin 2500 luksia. Ja hyväähän ei saa halvalla, varaudu siis pulittamaan 180-300 euroa. Mutta on se sen väärtti.


Sitten taas pari 5:2 -ateriaa.

Päivän ateriat nro 11 : 501 kcal ja päivän ateriat nro 12 : 492 kcal



Päivä 11, kaloreita 501

Aamiainen 170 kcal
Ruispuuro  150 kcal
S-ton mustikkakeitto 20

Päivän kahvimaidot 1 dl  40 kcal













Päivällinen 291 kcal
Täytetyt tomaatit 
100g kurkkua 












Jälkkäri:
100g mustaherukoita 59 kcal
1/3 prk raejuustoa  30 kcal


Täytetyt tomaatit 


3 tomaattia 420 g = 105 kcal


1/3 purkkia kidneypapuja (60g) = 67 kcal

1/3 prk raejuusto (70g) = 30 kcal 

ripaus tinjamia

isompi ripaus juustokuminaa

1/2 tl  suolaa
1/ 2 tl musta- ja/tai viherpippuria
muutama tippa limeä
1 rkl soijakastiketta
(tai chilikastiketta)


Raejuusto, valutetut ja huuhdotut pavut sekä mausteet sekaisin. Tomaatit koverretaan ja pehmeä sisusmössö lisätään edellisen mössön sekaan ja laitetaan valumaan kunnes suhteellisen kiinteää. Ladotaan tomaatit uunivuokaan, kauhotaan täyte sisään, kaadetaan päälle soijakastiketta ja pistetään “kannet” päälle. Uunin keskitasolla, 200 asteessa, noin 20 minuuttia. Tarjoiluvaiheessa voi vielä lisätä pari tippaa chilikastiketta tai jotain muuta melko tujua mössön päälle.






Päivä 12, kaloreita 492

Aamiainen 210 kcal
Nutrilett Berry Boost Smoothie 210 kcal
(njam njam, ei aina puuroa)















Päivän kahvimaidot 1 dl  40 kcal













Päivällinen 242 kcal
Eiliseltä jäänyttä, uunissa paistettua 
kalkkunan rintafilettä 2 siivua 100g  175 kcal
Pannulla paahdettua tomaattia 100g  25 kcal
Maustekurkkua 50g  10 kcal

Jälkkäriksi: klementiini 80g   32 kcal



tiistai 29. lokakuuta 2013

TAHDON KOLME MIESTÄ





Sitten me kaikki neljä asutaan samassa citykartanossa meren rannalla keskellä kaupunkia. Jokaisella on oma kahdensadan neliön siipensä, josta pääsee yhdyskäytävää pitkin Päätaloon. Sinne saa tulla hengailemaan koska vaan huvittaa, pakko ei ole. Omia yövieraita saa jokaisella olla, mutta niitä ei tuoda Päätaloon. Sukulaisia sinne saa tuoda, mutta vain arkipyhinä, määrättyinä kellonaikoina. Niiden kanssa muilla ei ole velvoitetta seurustella. Ikinä.

Omassa siivessänsä kukin eläköön omaa elämäänsä miten tahtoo, mutta sinkkuna. Kahdenkeskiseen parisuhteeseen jos alkaa kaivata, niin okei, ei muistella pahalla - mutta huoneisto on tyhjennettävä per heti. Siellä mitään loiseläjiä kaivata...

Päätalossa tehdään kaikkea hauskaa, kaksisteen ja kolmisteen ja nelisteen (no ei SITÄ).

Jokaiselle pakollisia tilaisuuksia on vain yksi viikossa. Sitä kutsutaan Ilonpäiväksi, se on aina sunnuntaisin. Nelisteen -aika alkaa 14.00 maissa, jolloin valmistetaan yhdessä tajuton 4-5 ruokalajin lounas. Pitkän ja leppoisan ruokailun aikana heitellään hajanaisia mietteitä seuraavan Ilonpäivän menusta. Perjantaisin hankitaan seuraavan Ilonpäivän tarvikkeet, ja ennen kauppaan lähtöä juodaan pläänikaffet. Ei ole pakko osallistua, mutta jos haluaa yhtään sananvaltaa sapuskan suhteen, niin kannattaa olla paikalla klo 17.00 sharp; ei ole varmaa, että kukaan enää muistaa mitä kukin ehdotteli edellisen lounaan aikana.

Ilonpäivinä otetaan aina iisisti. Lounaan jälkeen mennään mahongilla ja sametilla verhottuun vintage -tupakkahuoneeseen nauttimaan kahvit ja konjakit ja kunnon kuubalaiset sikarit. Gramofonilla kuunnellaan rahisevaa 40-luvun bluesia tai Dean Martinia tai Etta Jamesia. Paradoksaalista kyllä, tupakkahuoneessa ei saa polttaa tupakkaa, se täytyy tehdä ulkoterassilla. Haisee niin pahalle.

Myöhemmin heitetään ehkä tikkaa tai maleksitaan rantaan syöttämään sorsia tai löhötään jättisohvilla takkatulen ääressä (talviaikaan), vaihtoehtoisesti aurinkotuoleilla altaan reunalla (kesäaikaan). Illalla katsotaan aina leffa.

Leffailtoja on itse asiassa kaksi: sunnuntaina vanhat leffat (ennen 90-lukua) ja keskiviikkona uudemmat. Mennään kategoria kerrallaan (trilleri, sota, komedia, draama, indie, sci-fi + keskiviikkoisin myös ensi-illat)), ja jokainen saa vuorollansa ehdottaa kolmea eri vaihtoehtoa ko. kategoriasta. Äänestetään, ja jos tulee tasapeli, niin ehdottajan ääni ratkaisee. Mutta keskiviikon leffailtaan ei siis ole pakko osallistua. Ainoastaan sunnuntai 14.00 alkaen vietetään nelistään.

Muita vapaaehtoisia Päätalon toimintoja ovat saunominen (sisäpuusauna lämpiää joka ilta, rantasauna perjantaisin), vapaamuotoinen jutustelu & juustonaksut, totinen ja kostonhimoinen kortinpeluurupeama sekä musisointi, joka onnistuu ihan kahteen pekkaankin mutta paremmin kolmisteen. Jos yksi vetää uruilla ja toinen skeballa ja kolmas rummuilla, niin hep, kepeästi irtoaa köyhän miehen uriah hiippiä.

Joka miehellähän on tietysti omassa siivessänsä äijähuone, jonne voivat sitten kutsua toisiaan tai kavereitaan pelaamaan biljardia ja Grand Theft Auton uusinta versiota ja kaikkia muita poikain pelejä. Tai katsokoot vaikka porealtaissansa pornoa seinänkokoisilta ruuduilta, ihan sama. Kunhan pitävät mielessä, että se ei sitten käy esileikistä. Mistä päästäänkin kahdenkeskiseen aikaan.

Kukin mies saa koska tahansa soittaa ja kysyä, että haluttaisko? Ja minä saan koska tahansa sanoa että nyt justiinsa ei kyllä huvita. Ja sitten ne voi olla silleen jonkun toisen kaa. Vastaavasti minä saan esittää kutsuja buduaarini puolelle, mutta siitä ei saa kieltäytyä kuin erittäin hyvällä syyllä. Jos on vaikka matkoilla taikka kipeänä (lääkärintodistus). Oma yövieras ei kelpaa syyksi, jos ei siitä ole ilmoitettu viimeistään edelliseen iltaan klo 20.00 mennessä.

Kaikkea muutakin kivaa tehdään kaksistaan. Kaukoviisaasti olen valinnut miehikseni kolme erilaista lajityyppinsä mallikasta edustajaa. Yksi on kätsy, toinen on koomikko ja kolmas on taiteilija. Vakivuoroja on kullakin vain yksi kahdessa viikossa, kun pitäähän minulla omaakin aikaa olla!

Kätsy on ihana perusjamppa, luontaisasti lihaksikas (ennemmin kuolisi kuin menisi salille peilin eteen kyykkimään), matalalta puhuva (silloin harvoin kun puhuu) ja osaa tehdä kaiken mihin tarvitaan työkaluja. Olenko se vain minä, mutta jotain lähes eroottista siinä on, kun mies vääntää keskittyneesti kesärenkaiden niitä pultteja auki tai vetää venettä talviteloille paljain käsin pakkasella tai ronkkii auki kylpyhuoneen lavuaarin tukkeunutta putkea värähtämättäkään inhosta. Tai kun se huomaa tienposkeen hyytyneen nissanin konepelti pystyssä, se menee ja korjaa jäähdyttimen ja kaasuttimen tai jotkut hihnat, napsauttaa sitten konepellin vähäeleisesti kiinni ja nyökkää, että eipä kestä. Ja minä pakahdun ylpeydestä siinä vieressä, minun mieheni, minun miehekäs osaava mieheni, muiskis!

Koomikossa rakastan eniten sen viiltävää älyä ja verbaliikkaa. Miten se huomaa asioista aina sen erilaisen puolen, kuinka se osaa asetella sanansa nerokkaammin kuin itse ikinä. Sen kanssa on mahtavaa pyöriä kaupungilla tarkkailemassa ihmisiä ja muuta elämää, kun se löytää kaikesta jotain yllättävää tai hervotonta tai kun se heittelee huimia sarkastisia huomautuksia tyypeille jotka sen ansaitsevat (ei muille, koska se ei ole ilkeä). Tottakai siinä on rutkasti stand-up koomikon vikaa, ja mitä isompi yleisö, sitä parempaa läppää. Joka toinen lauantai vietetään ensin päivä kaksistaan, mutta illalla on aina rutkasti mainetta niittäneet iltamat - ei siis ördebileet - ja jossain sopivassa vaiheessa oma hurmurini ottaa sanan ja tilanteen haltuun, eikä lopeta ennen kuin kaikilla on pissit housuissa. Mun ikioma rickygervais!

Taiteilija on sielukas ja syvällinen, maanis-depressiivinen narsisti. Sen luovuus hulluutta tai hulluus luovuutta, vaikea sanoa, mutta ei se ainakaan kylmäksi jätä. Sen ego on isompi kuin kellään, paitsi silloin, kun se tuntee itsensä lahjattomaksi pelleksi. Isoeleisesti se silloin repii ja tuhoaa kaiken, mitä on saanut aikaiseksi, ja antaa projektilleen kuolemantuomion. Se on traagista, ja me itketään yhdessä. Sukelletaan syviin vesiin ja parutaan kuinka me ollaan omahyväisiä mitättömiä itsekeskeisiä paskiaisia eikä ansaita edes elää, ja sitten ahdistutaan globaaleista asioista; ilmastonmuutoksesta, joukkotuhoaseista, kolmansien maiden köyhyydestä, valaiden itsemurharantautumisista... Tärisyttää olla niin melodramaattisia yhdessä, päätetään repiä ranteet rikki ja luovuttaa - paitsi ettei nyt heti kuitenkaan, ku oliks siel jääkaapissa viel sitä sunnuntaista marenkikakkua? Mä meen avaa punkun, ja hei, je t'aime cherie, olet unelmieni kohtalokas nainen!

Kaikilla kolmella miehellä yhteistä on se, että ovat jokainen perineet jättiomaisuuden (että ne kartanon kulut hoituu). Rahahuolia ei siis ole eikä tule. Eikä muitakaan huolia, kun jokainen saa olla kuin ellun kana omissa oloissaan paitsi välillä, kun itse jo haluaakin olla yhdessä. Joko kaksisteen yhdessä (siis minun kanssa, mieheni ovat heteroita) tai että hengaillaan kolmin tai neljin yhdessä, vaikka lehtiä haravoiden tai fudista katsellen. Miesten ei tarvitse kuunnella minun naistenjuttujani, sitä varten minulla on ystävät, eikä kenenkään kanssa ikinä tarvitse pohtia että missä me oikein mennään meidän suhteessa? Ei ahdista, kun ei ole pakko aina olla samaan aikaan samassa tilassa sen saman kanssa. Eikä riitoja tule jonninjoutavista arkiasioista niin kuin että ajetaanko Kouvolan vai Lahden kautta tai miksi sä toit hylakermaa kun varta vasten pyysin laktoositonta ja se on muuten todellakin sun vuoro käyttää koira, oon mäkin sikaväsynyt.

Ja minä saan nauttia suunnattomasti, kun en joudu sietämään synkkyyttä ja pahantuulisuutta - miten miehet onkin niin usein pahalla tuulella eikä kerro syytä kun ei usko että puhuminen auttaa? - enkä joudu siivoamaan kenenkään toisen jälkiä enkä hoivaamaan aikuista ihmistä enkä olemaan tilivelvollinen kenellekään. Kaikki me oltaisiin yhtä vapaita. Omasta tahdosta yhdessä kerran tai kaksi viikossa. Voisiko parempaa ollakaan?

Ainoaksi käytännön ongelmaksi näin alkuun saattaisi muodostua se, etten löydä kolmea perinyttä miestä, jotka haluavat neljän kimppaan keski-iän ylittäneen ja naturellisti ikääntyneen naisen kanssa. Voisiko niin huonosti käydä? Vaikka - kuten tarkkaavaiset huomasivatkin - en edes asettanut minkäänlaisia vaatimuksia iän, hiusten määrän tai kansalaisuuden suhteen? Ei maar, on tämän pakko olla sen verta houkutteleva tarjous, että vaivaiset kolme miestä löytyy jostakin maailman kolkasta.

Että saa laittaa sanaa kiertään.





maanantai 28. lokakuuta 2013

5:2 ja ateriat, Punainen soppa

Ei saa olla liian vaikeaa

Jos koko paastopäivän ketuttaa tai ärsyttää tai joutuu riutumaan itkien itsesäälissä, niin kuka sitä kauaa jaksaa. En minä ainakaan, kun olen jo pohjimmiltani laiska ja mukavuudenhaluinen nautiskelija. Siksi yritän tehdä tehdä paastopäivistä niin helppokulkuisia kuin suinkin mahdollista, ja näillä on menty jo kohta 3,5 kuukautta:

Aamulla hörpin ainakin kannullisen teetä. Lämmittää kuin villashaali hartioilla.

Aamiaisen tuuppaan niin pitkälle kuin mahdollista, jolloin se maistuu mahtavalta. Syön yleensä puuroa, joka myöskin lämmittää - ilmeisesti lämpö tuo sellaista turvallisuutta, jota kehoni ja mieleni tarvitsevat että jaksavat?

Joka välissä juon, niin ei tule olo että kun ei mitään saa ihminen suuhunsa laittaa, yyhyhyy. Jos olen liikenteessä, niin ryystän lähinnä kahvia ja vettä. Joskus zero cokista, vaikka inhoan ja pelkään aspartaameja, mutta kun se tuntuu muka tuovan energiaa. (Cokista on myös aina kotona jääkaapissa makeanhimohätätilanteiden varalta.) Jos taas vietän tyypillistä osa-aika freelancerin päivää kotona, niin juon paljon kuplavettä (jota vissyksi kutsun, mutta teen siis itse hanavedestä sodastreamkoneella), ne kuplat kun täyttää vatsaa. Ja kahvia tietysti. Ja kahvin kanssa naustiskelen jonkun pienen välipalan, jos on kova nälkä - aivan, sovellan!

Lisäksi vedän monta mukillista erilaisia teeksi kutsuttuja juomia, vaikka ne eivät sisällä itse teetä ollenkaan - teessä on kofeiinia, ei sitä mielin määrin voi vetää - joten oikeampi nimi olisi hauduke tai uute tms. Ne on ihania! Ja makuvalikoimat on valtavat, ainakin Ruohonjuuren tapaisessa luomukaupassa; en valehtele, jos sanon että löytyy 120 erilaista. Ihan marketeistakin löytyy nykyään ainakin muutamaa laatua. Tässä vain muutama esimerkki, on näköjään varastot päässeet vähiin, puuttuu esim. ehdoton lempparini YogiTea Licorice:



Kuvassa YogiTea Detox (puhdistava, mm. anista, kurkumaa, kanelia), Rooibos Vanilja ja Rooibos Verigreippi, YogiTea Lotus (mm. minttuja, mausteita, kukkia), Pure & Happy (mm. piparminttua, voikukkaa, lakritsinjuurta), Indian Spice (irtotavaraa teekaupasta, tuoksuu jumalaiselta), Sweet Kiss (voimakas aamuteeni, mm. mansikkaa ja kirsikkaa) ja Clipperin Snore & Peace (rauhoittava iltateeni, mm. sitruunaruohoa, kamomillaa, laventelia). 

Paastopäivää helpottaa myös se, että mietin jo edellisenä päivänä mitä söisin. Hankin valmiiksi tarvikkeet, ettei tarvitse paastopäivänä mennä kauppaan houkutusten keskelle. Katan aina kauniisti,  jotta silmätkin saa syödä. Ja pureskelen ruuan hitaasti, niin se kestää kauemmin, ha ha.

Lisäksi hemmottelen itseäni pienillä juttusilla: poltan kynttilöitä pitkin päivää, illalla sytytän lisäksi "jouluvaloja" ja valopalloja joita olen ripustellut ja lasikulhoihin kimputtanut ylt'ympäriinsä. Vaikka olen hajuallerginen, on tuoksuja, joista en saa oireita. Meillä kiehkuroi santelipuusuitsukkeen savut ja leijailee laventeli- tai greippiöljyn aromit! Ja kuten on tullut jo mainittua, varaan illaksi vain hauskoja tai romanttisia helposti sulavia kirjoja ja leffoja, joita sitten nautiskelen pehmoisen enkelihuovan sisällä. Päivän päätteeksi tuuditun lempeästi uneen rauhallisen ohjatun meditaation avulla...


Paastopäivän ateriat esimerkki nro 10, 503 kaloria

Aamiainen 170 kcal
- ruispuuro 150 kcal
- 2 dl sokton vadelmakeitto 20 kcal

Päivän kahvimaidot 1 dl 40 kcal

Välipala omena 90 g 36 kcal


Päivällinen 258 kcal


Punainen soppa sattumilla

1 keittoannos 144 kcal
Fetaa (8%) 50g 80 kcal
(tai raejuustoa, joka
on 85 kcal/100g)




Jälkkäriksi kahvia ja 1/3 Nutrilett 
Chocolate Crisp -patukkaa  33 kcal

Resepti (ihan omani) 2 annosta:


Porkkanaa 70g  23 kcal
Paprikaa 120g  36 kcal
Paseerattua tomaattia 500g 150 kcal
(tai tomaattimurskaa)
Pieni sipuli 50g  15 kcal
1 tl öljyä
1 kasvisfondikippo (12g)  18 kcal


Paprikasta leikataan kymmenkunta isompaa siivua, kaikki roippeet otetaan talteen.

Tomaattimurskat (mulla ei nyt ollut kuin paseerattua), kasvisfondi tai liemikuutio kattilaan, vähän vettä päälle, jätetään kiehumaan. 

Pilkotut sipulit ja kurkuma kuullotetaan öljyssä kuumalla pannulla. Mukaan heitetään reilunkokoiset porkkanapalat ja paprikanroippeet + vähän suolaa että maku irtoaa. Kaikki laitetaan 10 min päästä mukaan kattilaan. Annetaan kiehua pienellä lämmöllä, tarpeen mukaan vettä lisäillen 1/2 - 1 tunti.


Normaalisti tämän jälkeen soppa sauvasekoitettaisiin ja sen jälkeen laitettaisiin takaisin levylle ja sinne mukaan isot paprikanpalat, mutta nyt paastopäivän pitää olla pureskeltavaa, joten:

Paahda isoja paprikasiivuja pannulla, kunnes vähän ruskistuvat reunoista. Lisää kattilaan valmiin keiton sekaan, anna kiehua 5-10 minuuttia, jotta ne jäävät al denteksi.


Kaada lautaselle ja lisää fetapaloja päälle. Raejuustokin käy, jos on enää vähän päivän kaloreista käytettävänä. Huom! Tätä keittoa ei saa pilata liialla maustamisella, mikä on mun helmasynti, koska muuten ei paprikat ja porkkanat maistu millekään.









tiistai 22. lokakuuta 2013

Eloa naisen HERMO MENI TÄLLÄ NAISELLA VÄÄRÄNLAISELLA


                                         Rrrräyh!


54v, 82kg eikä tästä enää parane - kestä se!

Pää meinasi räjähtää aamulla kun kuulin, että iltapäivälehdessä oli ollut artikkeli jossa joku "Anneli" oli kertonut vaihdevuosioireistaan, oikein kuvan kanssa - paitsi että kuva oli, tunnistamisen estämiseksi, otettu takaapäin!

"Annelin" takaraivoa aikansa tuijoteltuaan oli näyttelijä, kirjailija Kaarina Hazard ottanut ja referoinut juttua blogissaan (näin kuulin). En voi muuta kuin yhtyä Hazardin ihmettelyyn, että onko naisen ikääntyminen niin häpeällinen asia että se rinnastetaan jo rikokseen ja vaihdevuosi-ikäinen nainen rikollisiin, koska naiset ei uskaltaudu kuvattavaksi kuin selkäpuolelta, murhaajien ja raiskaajien tapaan? Eivätkä tohdi edes nimeään paljastaa!

Masentavinta on, että iltapäivälehti edes julkaisi jutun tuollaisena. Vai onko siellä tehty mainosdiili jonkun suuren kosmetiikkafirman kanssa ja sitä varten tieten tahtoen esitetty naisen vanheneminen niin vastenmielisenä asiana? Sitä tarina ei kerro. Joka tapauksessa tuonkin artikkelin ansiosta muutama uusi ryppyvoide sujahtaa tavaratalon hyllyltä ulkonäköään häpeävän kauppakassiin.

Okei, olen rähjännyt tästä asiasta jo monta kertaa. Mutta silti! Kuinka on mitenkään mahdollista, että muutama sata langanlaihaa mallityttöstä tai tv-julkkista tai leffatähtöstä voi toimia esikuvana miljoonille, miljoonille, miljoonille naisille ympäri maailmaa? Siten, että ne samat julkkikset pyörivät lehtikuvissa ja juorujulkaisuissa ja mainoksissa niin Alavudella kuin Atlantassakin. Muutaman vuoden pommituksen jälkeen nainen on tahtomattaan(kin) aivopesty uskomaan, että hän a) haluaa näyttää samanlaiselta ja b) hän pystyy näyttämään samanlaiselta kuin nuo photoshopattujen kuvien ikinuoret törröhuulet.

Mitäs pahaa siinä sitten on? Paljon. Ensinnäkin tietysti koko ulkonäkökeskeisyys; kuka enää opettaa lapsille, että hyvä elämä syntyy hyvistä teoista, toisten ihmisten kunnioittamisesta ja auttamisesta, henkisestä kehityksestä aineellisen sijaan? Ei kukaan, päinvastoin, jo lastenohjelmissa kilpaillaan siitä kuka on paras - mikseivät voisi vain esiintyä, silkasta ilosta? - ja loppupeleissä parhaus selviää stailaamisen kautta. Viesti on, että vaikka olisit kuinka hyvä tanssimaan tai laulamaan, niin se ei vielä riitä, pitää olla myös hyvännäköinen - ja mielellään aikuismaisesti, seksikkäästi. Pedofiileillä sen kun tallennukset pyörii.

Huono juttu on tietysti myös se, että ulkonäköpaineilla tehdään miljardibisnestä. Megayritykset tahkoavat rahaa myymällä turhia lupauksia, kauneusklinikat leikkelevät naisia muotopuoliksi suurista summista ja korjaavat sitten mokiaan yhtä suurista summista. Se on laillista kiristystä, sanan molemmissa merkityksissä.



Pahaa tekee, kun kuulee kahden naisen arvostelevan kolmatta tämän selän takana. Kuinka tämä on "päästänyt itsensä rupsahtamaan", eikä tajua että "ulkonäkönsä eteen pitää tehdä töitä". Tehdä töitä? Eikö yksi vanhenemisen iloista pitäisi olla juuri se, että ei tarvitse tehdä enää niin paljon töitä kuin nuorempana, kun on lapset jo muuttaneet kotoa, kesämökki saatu rempattua ja vanha äireekin saateltu hautaan? Että saisi ottaa rennosti, levätä laakereillaan, katsella pilviä ja lauleskella?

Kuntoliikunnan kyllä ymmärrän, tottakai, sen puoli tuntia päivässä nyt kävelee tai marjastaa mielikseen. Mutta että pitäisi hölkätä kymmenen kilometrin lenkkejä otsalampun valossa illalla ja raahautua aamuspinningiin kukonlaulun aikaan vain näyttääkseen supertimmiltä muiden silmiin, se on säälittävää. (Eri juttu jos tykkää noista lajeista, tietysti.) Sitäpaitsi, vaikka meitä iäkkäämpiäkin ihmisiä kalastellaan saleille - koska hei, kuntosalitkin on bisneksiä - niin ei niissä meistä tykätä.
"Mul meinaa laatta lentää joka kerta ku joudun pilatekses jonku keski-ikäsen löllöperseen taakse" oli  kommentti, joka aika hyvin kiteytti nuorempien ihmisten ajatuksia asiasta taannoin iltapäivälehden keskustelupalstalla. Alkuperäinen artikkeli kertoi jostakin never-heard-missukasta, joka oli salaa kuvannut salilla keski-ikäisen näköistä miestä ja ladannut kuvan FB-sivulleen, ja irvaili siellä kuinka ällöttävältä mies näytti vääränlaisissa vaatteissaan. Vaikka jutussa kerrottiin, että monet olivat naisen tempusta närkästyneet, niin kommenteissa yllättävän moni asettui kyllä naisen puolelle. Jos he saisivat päättää, niin kuntosaleille ei päästettäisi yli 30-vuotiaita, yli 55-kiloisia eikä alle 300 euron treenikuteisiin pukeutuneita.

Eksyinköhän jo asiasta...

Ahh joo, nyt tulee se pointti, josta aina vedän herneen nenään: koska niin moni on jo lähtenyt epätoivoiseen ja kalliiseen nuoruudenmetsästysleikkiin mukaan, niin meidän muiden, jotka näytämme luonnottomasti oman ikäisiltämme (siis vanhoilta), pitäisi mennä mukamas nurkkaan häpeämään! Kuinka helvetissä tässä näin pääsi käymään? Missä vaiheessa maailmankirjat näin sekaisin menivät? Ehkä siinä samassa vaiheessa kun oli juuri selvitetty, mitä ihmisen ei todellakaan pitäisi syödä, mutta päätetty, että tottahan sitä pitää saada rauhassa mainostaa ja myydä? Sillä niinhän se menee.

Yhteiskunnan päättävät elimet, terveydenhuoltolaitokset etunenässä, heristelevät nyrkkejään että "syökää ihmiset terveellisesti, hylätkää hyi-hyi jauhot ja sokerit ja lisäaineet, ei meillä ole varaa maksaa teidän diabetestenne ja sydäntautienne hoitoja" mutta samaan aikaan antavat autuaasti joka tuutista tursuta mainoksia, joissa tyrkytetään juuri sitä keinovärjättyä, sokerista ja/tai valkoisista jauhoista tehtyä, lisäainekyllästettyä paskaa. No mutta, mutta, eihän mainoksia voi kieltää, ne sanovat, ja minä kysyn, että miksi ei? Miksi ihmeessä ei? Onko se kiveen hakattuna jossakin Mooseksen kirjassa, että suuryrityksillä on oikeus valmistaa, myydä ja mainostaa mitä epäterveellisempää moskaa koska ne tienaa sillä ihan siasti? No eipä lue. Asioista päättävät ovat ihan itse niin päättäneet. "Ostakaa, ostakaa, mutta kun sairastutte, me tullaan sanomaan että mehän sanottiin ettei niitä saa syödä!"

Ei ole helppoa ihmisen lapsella.

En koskaan osta naistenlehtiä, kun en jaksa niitä mainoksia, enkä sankaritarinoita joissa ennen niin ruma ja lihava ja onneton "otti itseään niskasta kiinni" ja on nyt niin laiha ja kaunis ja onnellinen. Naimisiinkin pääsi. Mutta kävin äsken dyykkaamassa meidän talon lehtiroskiksesta ne aikakauslehdet jotka siellä sattui olemaan, kun jäi mietityttämään tuo mainontajuttu. Täytyyhän sen olla niin, että koska terveellisestä ravinnosta ja luonnollisista elintavoista meuhkataan niin paljon, niin se näkyy myös lehtimainoksissa. Eihän oikeasti voi olla, että lehdissä myytäisiin vain "nuorentavia" ja "kaunistavia" kemikaaleja ja kuteita ja lihottavia herkkuja, ei oikeesti.

Lehdet olivat Anna, Me Naiset (2 kpl), Kodin kuvalehti, Sara sekä Gloria. Näin mainokset jakautuivat:

Meikkejä, ihovoiteita ja hiustuotteita: 52 kpl
Koruja, muotia ja parfyymeja: 30 kpl
Lihottavia herkkuja: 21 kpl (suklaata, majoneesia, jäätelöä, viiniä, kuohuviiniä, rasvaista juustoa, kermaa, eineksiä)
Terveellisiä herkkuja: 4 kpl (tuoremehu, ruisnappeja x 2, vähäkalorinen mehujuoma)

Bonuksena Gloriassa oli vielä kolmen sivun artikkeli, jossa esiteltiin uusia keinoja "vanhenemisen vastustamiseksi". Jutun mukaan "Ihonhoidossa slogan '60 on uusi 40' pitää varmasti pian paikkansa". Jutussa haastateltu kansainvälisen kosmetiikkayrityksen edustaja kerskuukin, että "Anti-age-tuotteiden osuus kosmetiikkamarkkinoista on 40 prosenttia. Yliopistoissa koulutetaan anti-ageen erikoistuvia lääkäreitä, ja maailmalla järjestetään anti-age-kongresseja." Olen anti-puhekykyinen...

Vielä kauniiksi lopuksi, heh, 40+ julkkisnainen kujertaa meikkien keskeltä: "Mieheni sanoo, että kauneuteen laittamani rahat ovat hänelle!". Voi perse, olisivat edes itselles.


LISÄYS 31.10. Eivät edes ne kuvien mallitytöt ole luonnostaan mallitytön näköisiä ;)
(minuutin video photoshoppauksen taikavoimista)





torstai 10. lokakuuta 2013

5:2 ja Marokkolainen kasvispata

             
            Mmm, marokkolaista kasvispataa...





Esimerkkipäivä 9: 500 kaloria


Aamiainen 158 kcal
Ruispuuro 2 dl  150 kcal
S-ton mustikkakeitto 1dl 8 kcal

Päivän kahvimaidot 1 dl  40 kcal

Lounas 50 kcal
1/2 purkkia Ingman rasvatonta, Stevialla
makeutettua persikka-passion jogurttia 50 kcal
Kahvia












Päivällinen 229 kcal

Marokkolainen kasvispata 1 annos (240g) 150 kcal
Kurkkua 150g 15 kcal
Fetaa (8%) 40g  64 kcal

Pata on ihanan muhevaa, onneksi sitä jäi paljon niin voin huomenna popsia sitä couscousin ja pitaleivän kanssa, ahh! Näin paastopäivänä vedin sitä kuitenkin sellaisenaan, ja kyllä se kurkun ja fetan kera maistui myös ihan mahtavalta. Ajattelin, että nuo kylkiäiset vähän lieventäisivät tulisuutta, mutta eihän se mitään tulista ollut! Ensi kerralla aion laittaa vähän isommalla kädellä ainakin chiliä.



Marokkolainen kasvispata, 6 annosta

1 sipuli
(valkosipulia pari kynttä jos haluaa, minä en)
1 kesäkurpitsa
1 prk kikherneitä (säilyke)
3 porkkanaa
1-2 tomaattia
1 paprika
1-2rkl öljyä
1 kasvisfondi tai -liemikuutio
2,5dl vettä
1-2 rkl balsamietikkaa
500g paseerattua tomaattia
suolaa
1 tl raastettua inkivääriä
1 tl kurkumaa
1tl chilirouhetta (-jauhekin käy)
tai 1-2 chilipaprikaa
2 tl juustokuminaa
1 tl mustapippuria


Hienonna sipuli (ja jos käytät, niin valkosipuli ja chilit). Pilko paprika, porkkanat ja kesäkurpitsa reilunkokoisiksi paloiksi. Kaada paksupohjaiseen kasariin öljy kuumenemaan, ja kuullota ensin sipuli (ja valkosipuli ja chilipalaset), lisää inkivääri, kurkuma, chilirouhe ja juustokumina ja pyörittele kunnolla sekaisin.

Lisää vesi, kasvisfondi (tai liemikuutio), paseerattu tomaatti, porkkanat ja huuhdotut kikherneet. Anna kiehua, tiputa sitten lämpöä ja anna muhia kannen alla 20-30 minuuttia (kunnes porkkanalohkot on puolipehmeitä). Lisää tomaatti-, kesäkurpitsa- ja paprikalohkot, liraus balsamietikkaa, mustapippuri ja suolaa makusi mukaan. Hauduta vielä noin 15 minuuttia.

Tarjoile kera couscousin tai quinoan sekä tuoreen pitaleivän (joita saa nykyään onneksi paistovalmiina, vaikka eihän ne missään nimessä itsetehtyjä päihitä).

Jos ei sinulla ole kaikkia tarvikkeita, niin sovella. Muutenkin maustamisen kanssa voit soveltaa.

5:2 ja Broileria kasviksilla

                    Proiskufilei papuin pääl





Esimerkkipäivä 8:  508 kaloria



Aamiainen 166 kcal



Ruispuuro 2 dl   150 kcal
S-ton mustikkakeitto 1 dl 8 kcal






Päivän kahvimaidot 1 dl  40 kcal


Lounas 99 kcal
Brownie Delight Bar   99 kcal
(mmmm... tosi hyvää)
Kahvi









Päivällinen 211 kcal

Broileria ja kasviksia pannulla
- 80g broilerin filesuikaleita 88 kcal
- 0,5tl öljyä (paistamiseen) 45 kcal
- 50g vihreitä pitkiä papuja 18 kcal
- 100g parsakaalia 35 kcal
Porkkanaraastetta  75g 25 kcal





keskiviikko 2. lokakuuta 2013

5:2 Picnic-salaatti kanafileillä


Miinus 5 kiloa!


Viisi kiloa on lähtenyt 2,5 kuukaudessa. Eihän se hirveästi ole, mutta olen ihan tyytyväinen, koska ei siihen ole hirveästi tarvinnut nähdä vaivaakaan. Jos haluaisin painon putoavan nopeammin, jättäisin parit herkut viikossa syömättä, mutta tämä vauhti riittää kyllä. Etenkin, kun en havittele pelkkää painonpudotusta, vaan parempaa elämänlaatua. Jos vältyn sairastumasta diabetekseen, syöpään tai muistisairauteen, niin se on jättipotti jo sinänsä. Laihtuminen on vain sokeri pohjalla.


Pussimuonat ihan vika vaihtoehto

Itse en ostele iltapäivälehtiä, enkä muitakaan lehtiä, joten sain vasta äsken kuulla että "pätkäpaastolla" myydään vaikka mitä dieettimukaruokaa. Itse erehdyin aikanaan ostamaan yhden sellaisen keiton ja voi hyvä isä miten se oli pahaa, hyi helvata! Miten on edes mahdollista valmistaa mitään niin hirveän makuista?

Eikähän niistä saa edes kylläistä oloa. Ainakin allekirjoittaneelle juuri se on tuikitärkeää, muuten en pystyisi koko hommaan. Pitää saada maiskuttaa ja rouskuttaa ja tuntea kuinka ruoka täyttää massun. Mutta jos ei ole mitään mahdollisuutta syödä oikeaa ruokaa, niin kaipa ne on parempi kuin ei mitään; jos pitää nenästä kiinni, niin saa ehkä nieltyäkin ;)


Toisia vaan edelleen jaksaa kyrsiä

Hahhaa, viimekertaiseen aiheeseen palatakseni: yhä enemmän ilmaantuu näitä sormi pystyssä paasaavia totuudentorvia, etenkin nettiin. "Tuo ei kyllä tule toimimaan" ja "ahmimiseen johtaa kuitenkin" ja "pakko olla epäterveellistä" ne korskuvat, ja päälle seuraa litania siitä, kuinka homma pitäisi hoitaa. Yleensä nuo ihmiset on jo valmiiksi laihoja ja hyväkuntoisia. Tai sitten muuten vaan besserwissereitä. Hei arvatkaas mitä - EVVK. Lällällällällieruuu! :D


Ateriat 489 kaloria esim. 7  


Aamiainen 93 kcal



1/2 verigreippi 200g 70 kcal
Mustikoita 50g 23 kcal






Päivän kahvimaidot 1 dl 40 kcal


* Lounas 166 kcal

Picnic-salaatti kanafileellä 
(jätin meloninpalat syömättä)









Päivällinen 190 kcal

Kasvispaistos:
tomaattia 100g 25 kcal
paprikaa 150g 45 kcal
sipulia 25g 15 kcal
oivariini 40% vajaa tl  25 kcal
omenaa 50g 20

Jälkkäri:
Piltti Punaposki 1 prk  60 kcal
(pikkasen lämmitettynä + päälle
osa aamuisista mustikoista)











* Söin poikkeuksellisesti lounaan, koska olin koko päivän juoksussa enkä halunnut että iskee järjetön nälkä. Kuva on Picnicin nettisivulta.



maanantai 30. syyskuuta 2013

Waihdevuodet IKIVIILEE TYYNY


                         Ihan maagista helpotusta 





Tuo tuossa on Chillowpillow, jonka riemukseni sain lahjaksi jokunen viikko sitten. Se on ihka oikea vilvoituskeksintö, jollaisia en aiemmin tiennyt olevan olemassakaan. Tyyny tuntuu viileältä pään alla; ei liian kylmältä, vaan sopivalta. Tosin meikäläisen pää hohkaa välillä niin kuumana, että jopa Chillow antaisi periksi jos lepuuttaisin siinä pollaani koko yön. Mutta hyvin se toimii, kun pistän sen pääni alle vasta kun kuuma aalto herättää - tai tarkemmin kuvailtuna kierähdän sen päälle. Saan nimittäin nukkua ylellisesti yksin parisängyssä, ja huikean suunnittelutyöni tuloksena petissä on nykyään normipuoli ja chillipuoli. Kylkeä kääntämällä lämpimästä viileään, hups vain - saisikohan tälle patentin...?

Se on kanssa tyynyssä hienoa, että se ei toimi kemikaaleilla tai sähköllä tai vieteristä vetämällä, vaan se "ladattiin" käyttöön siten, että se täytettiin vedellä ja paineltiin ilmat pois niin että sisään syntyi tyhjiö. Ja sen pitäisi toimia nyt sitten täältä ikuisuuteen. Pienet aivoni ei kyllä mitenkään pysty tajuamaan, että miten ja miksi joku pelkkä tyhjiö voi pysyä kylmänä lämpimässä? Lienee paranormaali ilmiö tai vähintäänkin taikuutta, mutta ihan sama kun kerta toimii ;)

Tässä linkki, jossa toiminta selitetään, josko joku muu ymmärtäisi:
http://labtex.fi/labtex-verkkokauppa/chillow-pillow/chillow-pillow-viilea-terapiatyyny

Olispa muuten mukavaa jos gynikset ja muut lääkärit osaisi neuvoa, että tämmöistäkin helpotusta on saatavissa, eivätkä vaan aina tuputtaisi niitä pillereitään. Hmph.






torstai 26. syyskuuta 2013

5:2 sopii tai sitten ei




                            Kohtuuttomuus kaikessa!



Steitmentti

Ei ole olemassa vain yhtä hyvää tapaa pitää huolta terveydestään ja laihtua, ei ole. Mikä johtunee siitä, että emme ole kaikki samanlaisia. Ilman muuta on fiksua syödä aina suht' terveellisesti ja harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Karppaaminen on varmasti erinomaisen tepsivä tekniikka. Ja totta hemmetissä sokerin pois jättäminen on superhyvä systeemi. Kaikkihan nuo on toimivia ja terveellisiä keinoja, siispä pienet niille!

Tasainen, johdonmukainen ja  jokapäiväinen ei kuitenkaan vaan sovi meikäläiselle. En tunne kultaista keskitietä, en oikeastaan missään asiassa, vaan se on joko-tai. Kohtuuttomuus kaikessa. 5:2 on kuin allekirjoittaneelle räätälöity, siinä kun saa joko-tai-kiksejä kahteen suuntaan; kun pystyy paastopäivinä pitäytymään kurissa ja kieltäytymään houkutuksista, niin on joka kerta ihan voittajafiilis  - ja sitten, voi sitä orgastista riemua, kun saa seuraavana päivänä vetää lasagnea ja patonkia ja omenapiirasta vaniljakastikkeella! Ja kaiken päälle vielä joka päivä hyvä omatunto, ah miten henkisesti herkullista.

Älkää siis mulle alkako, edes hyvää hyvyyttänne ;)



Korjaus

Olen nolosti hehkuttanut moneen otteeseen, että Valion sokerittomista marjakeitoista tulee vain 2 kaloria per lasillinen. Väärin! Niistä tuleekin 20 kaloria/lasi. Kiitos systerille kun huomasit.


Vinkki 1

Kun paastopäivinä syö vain kevyesti, niin kandee ottaa muutenkin iisisti. Olkoonkin, että elämässä riittää huolia ja murheita, vaan niinhän aina. Oma light-päiväni sisältää Iijoki-sarjan sijasta chick-littiä (Sophie Kinsellan kirjat naurattaa ääneen, varinkin alkuperäiskielellä), Ajankohtaisen kakkosen sijasta nyrjähtäneitä komedioita tai stand uppia (Youtubesta löytyy) ja yksitoikkoisen imuroinnin sijasta vaikka astiakaapin sisällön uudelleenjärjestämistä luovasti vastoin järkeä ja käytännöllisyyttä (sen modifioimisesta saa sitten uuden projektin seuraavaksi kerraksi). Myös ääliötanssiminen ison peilin edessä huvittaa kohtuuttoman paljon ainakin itseä (perheen teinejä se ahdistaa, mutta kaikkihan niitä ahdistaa). Summa summarum: elämää ei pidä ottaa vakavasti, ei varsinkaan paastopäivinä!


Vinkki 2

Ehkä kaikki jo tekeekin näin, mutta jos ei, niin nyt kannattaa aloittaa pitämään kirjaa paastopäivän syömisistään. Ei pieniin lappusiin, jotka heittää illalla roskiin, vaan esimerkiksi kauniiseen muistikirjaan, joka on tätä projektia varten hankittu. Sekin motivoi. (Ei pidä aliarvioida psykologisia tekijöitä.)

Itse teen niin, että täytän jokaisesta päivästä yhden aa-nelosen. Sivun alkuun riipustan isoilla kirjaimilla päivämäärän ja jonkin iloisen kuvan (loikkaava kissa, naurava aurinko) tai huudahduksen tyyliin "Jeiii, taas mennään!" Itsepsyykkaamista, kyllä kyllä! Suurin hyötyhän kirjanpidosta on se, että ei tarvitse aina erikseen etsiä kalomääriä (saatika arvioida lonkalta) kun ne löytyy jo valmiina. Aterian kokoamisesta tulee iisipiisiä.



Kuvassa meidän kohtuuttoman rela Onni

maanantai 16. syyskuuta 2013

5:2 Omia porkkanapihvejä parsakaalilla


- Onks porkkanoita, kysy pupu.


(Ääh, vanha vitsi, kaikkihan tuon muistaa.)* Siis asiaan: vaikka olen suuri kasvisruuan ystävä (alan varmasti vegetaristiksi sitten kun jälkimmäinenkin poikanen lentää pesästä), niin en osaa tehdä paljon mitään muuta kuin erilaisia paistoksia ja patoja ja salaatteja. Nyt kun 5:2 on iso osa elämää, niin olisi kiva osata muutakin. Netti tietysti pursuaa rsepetejä, mutta se on ihan tsägää jos sieltä löytyy sellaista josta oikeasti tykkää. Tänään kokeilin porkkana-kesäkurpitsa-feta-pihvejä, mutta märältä sahanpurulta maistuivat - ja otin kuvia ja kaikki, kun ajattelin laittaa tähän reseptin muita varten. Höh. Eiku taidanpa kuitenkin laittaa, suutuntuma oli kuitenkin ihan onnistunut, ja kyllä makukin paranisi jos niihin laittaisi enempi mausteita ja fetaa ja paistaisi kypsiksi ja rapeiksi asti ;)

Eli ihmiset hyvät, tänne saapi laittaa ihania kasvis- ja juurespihvien reseptejä, kiitos!

Ja hei paastopäivän mittaan kun olisi hyvä hörppiä paljon nesteitä, niin veden, kahvin ja teen lisäksi tykkään itse ryystää ainakin pullollisen vissyä, se kun täyttää vatsaa ja maistuu raikkaalta.
VINKKI! Ei kannata raahata sitä kaupasta, kun voi tehdä itse tämmöisellä porevekottimella:




* Edit 17.9. Pupuvitsi tuolla alhaalla kommenteissa Sannan pyynnöstä ;D



Mallipäivä 6:n ateriat   491 kaloria


Aamiainen 192 kcal



Ruispuuro 150 kcal
Raparperi-herukka-keitto 2 dl 2 kcal

päivän kahvimaidot 1 dl 40





Päivän mittaan juomia ainakin litra-kaksi...


Päivällinen 299 kcal




Keitettyä parsakaalia 100g 35
Kurkkua 50g 5 kcal
2 (itsetehtyä) porkkanapihviä 153 kcal
- resepti alla






2 omenaa Puttosen puusta 140g 56 kcal
(ex-anopin naapuri)








Itsepoimittuja mansikoita pakkasesta 100g 50 kcal









PORKKANA-KESÄKURPITSA-FETA-PIHVIT 4 ANNOSTA (a 153 kcal)



200g porkkanaa ja 100g kesäkurpitsaa
isona raasteena   84 kcal








2 lattialta kaavittua kananmunaa  120 kcal
(saa toki laittaa suoraan paketistakin)







0,5 dl kevytmaitoa 20 kcal










Fetaa 30g 75 kcal
(ei ollut enempää, 100g olis parempi)








1 dl vehnäjauhoja (65g)  223 kcal









2 tl öljyä 90 kcal







Suolaa, mustapippurirouhetta, paprikajauhetta, muskottipähkinää... tuore minttu olisi tehnyt terää, mutta sitä ei ollut. Suosittelen laittamaan mausteita reilulla kädellä.

Kaikki ainekset vain sekoitetaan keskenään ja annetaan muhia 10 minuuttia. Paistetaan pannulla (lettupannulla ne pysyy kasassa) pienellä lämmöllä rapeiksi asti. Itse tein niistä liian paksuja, jäivät keskeltä raa'aksi mössöksi! Älä siis tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon ;)


5:2 Kaupan porkkanapihvejä & paistetut kasvikset



Mitä väliä mitä syö? No, uuniperuna = lusikallinen sokeria


Tärkeintä on tietysti pysyä 500 kalorissa, mutta on kaksi syytä, miksi kannattaa kuitenkin vähän suunnitella mitä syö. Toinen on GI ja toinen GL, ja molemmat kuulostavat karppaustieteeltä. Mutta yksinkertaistettuna ne kertovat, miten ruoka-aine vaikuttaa verensokeriin. GL-arvo kertoo, kuinka paljon ruoka vaikuttaa verensokeriin, ja GI taas sen, että kuinka nopeasti se vaikuttaa verensokeriin. Jälkimmäinen on kiinnostavmpi 5:2 kannalta, sillä se vaikuttaa hetkessä olotilaan ja fiilikseen. Nimittäin se mikä menee nopeasti ylös, tulee nopeasti alas - ja kaikkihan me tiedetään, että kun verensokeri tipahtaa, niin tulee nuhjuinen ja väsynyt olo. Se taas puolestaan saa paastopäivän tuntumaan kidutukselta, ihan turhaan!

Mistä sitten tietää, miten vältellä sokeripiikkejä? Itse kun en todellakaan ole mikään ruokahifistelijä, olen mennyt ihan maalaisjärjellä: vähärasvaista lihaa (broileri, naudan paistijauheliha) joskus kalaa, ja paljon vihanneksia (erityisesti vihreitä ja kaaleja) ja hedelmiä (sikasokerisia vältellen) ja marjoja. Proteiini ja vähähiilihydraattiset sapuskat = bueno.

Kirjoista ja kansista löytyy tietysti yksityiskohtaista tietoa GL ja GI -indekseistä, ja tästä linkistä löytyvät määrät. Asteikko on 0-100, ja nyrkkisääntö: GI ei saa mennä yli 50 eikä GL yli 20.

GL ja GI -taulukko (KuntoPlus):
http://kuntoplus.fi/files/bonnier-ifo/attachments/Luettelo_GI-_ja_GL-arvoista.pdf

Pari esimerkkiä vielä huvin päiten:
corn flakes -murot GI: 80 ja GL: 20 VS puuro GI: 50 ja GL:10,
maito GI: 27 ja GL:3 VS soijamaito GI: 44 ja GL:8.
Ja ylläripylläri: jätski GI: 37 ja GL: 4!


Mallipäivä 5:n ateriat 500 kaloria

Aamiainen 166 kcal


XXL-riisikakku 50 kcal
salaattia 10g 1 kcal
kurkkua 50g 5 kcal
paprikaa 50g 10 kcal

+ 1/2 verigreippiä 60 kcal

ja päivät maidot 1 dl 40 kcal


Pitkin päivää vissyä, montaa erilaista teetä, kahvia...

Päivällinen 334 kcal

2 kpl (kaupan) porkkanapihviä 120 g 200 kcal
paistamiseen 40%-Oivariinia (1 tl) 5g 20 kcal
paistettu tomaatti 130g 33kcal
paistettuja vihreitä papuja 50g 17 kcal
paistettua paprikaa 50g 15 kcal








jälkkäriksi 2 nektariinia 100g 45 kcal


maanantai 9. syyskuuta 2013

5:2 Broilerin rintafile paistettuna


12, 24 vai 36 tuntia?


Nimimerkki "Hoo" kysyi, osaanko sanoa kuinka monta tuntia paaston pitäisi olla; riittääkö 24 tuntia vai pitäisikö olla 36? Hyvä kysymys. Johon en valitettavasti löytänyt yksiselitteistä vastausta. Vaikka etsin sitä sylttytehtaalta eli Michael Mosleyn kirjasta "The Fast Diet" (löytyy varmaan jo suomennettunakin).

Kirjassa kerrotaan, että Mosley kokeili monia erilaisia vaihtoehtoja lyhytpaastoamiseen, ja päätyi lopulta seuraavaan: aamiaista klo 7.30 ja päivällistä klo 17.30 - toisen kirjoittajan, Mimi Spencerin, mukaan se on "12 tunnin paasto". (En kyllä tajua laskentatapaa.) Spencer jatkaa, että koska 5:2 on vielä niin uusi juttu, niin ei ole olemassa yhtä takuuvarmaa mallia, kuinka sitä pitäisi toteuttaa. Itse hän on jakanut paastopäivän ateriansa kolmeen osaan - aamiainen, välipala, päivällinen - mikä toimii hyvin hänelle. Kirjan mukaan jotkut noudattavat "16 tunnin mallia: aamiainen vasta 11.00 maissa ja päivällinen 19.00 tienoilla". (En tuotakaan tajua, että miten se on laskettu.)

Itse noudatan seuraavaa kaavaa: edellisenä iltana napostelen yleensä jotakin pientä 20.00-21.00 maissa. Paastopäivänä syön aamiaista klo 12.00 ja päivällistä noin 18.00. Seuraavan kerran syön vasta seuraavana päivänä 10.00 maissa. En tosiaan tiedä, että mistä mihin se paastoaika oikein lasketaan, joten en pysty sanomaan paastopäiväni pituutta. Mutta 37 tunnin aikana menee vain 500 kaloria.

"The Fast Diet": Italialainen professori Valter Longo on tutkinut paaston vaikutuksia vuosia, ja kertoo, että hänen omansa sekä monet muut tutkimukset ovat osoittaneet miten jo lyhytaikainen paasto aikaansaa erittäin suuren määrän mitattavissa olevia terveysvaikutuksia (oma käännökseni). - You take a person, you fast them, and after 24 hours everything is revolutionised. Even if you took a cocktail of drugs (=lääkkeitä), very potent drugs, you will never even get close to what fasting does (suora lainaus).

Sitten pääasiaan eli ruokaan ;) 

Mallipäivä 4:n ateriat 496 kcal




Aamiainen 217 kcal

Keitetty kananmuna 60g = 80 kcal
Verigreipin puolikas 150g = 60 kcal
Vesimelonia 100g = 37 kcal
Maito 1 dl (koko päiväksi) = 40 kcal





Kahvia, teetä, vissyä, vihreää teetä, vettä noin 2 litraa päivän aikana...


Päivällinen 279 kcal

Paistettu broilerin rintafile 100g = 110 kcal     
Paistamiseen: Oivariini (40%) 20g = 80 kcal
Paistettua paprikaa 100g = 30 kcal
Keitettyä kukkakaalia 100g = 25 kcal

Mansikkakeitto (s-ton) 2 dl = 4 kcal
Mansikoita 60g = 30 kcal
(tehosekottimeen jäiden kanssa)