sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Eloa naisen aikuisen: ULKONÄKÖPAINEISTA





What others think of me, is none of my business.


Tuon lauseen olen kirjannut Facebookiin lempisitaatikseni, vaan HAH! Ei todellakaan pidä paikkaansa. I DO care. 

Uskallan väittää, että jos joku naisihminen oikeasti tuohon asenteeseen nykymaailmassa kykenee, niin hän majailee joko suljetulla osastolla tai Antarktiksella akku tyhjänä ja laturi paskana. Molemmat vaihtoehtoja, joita olen itsekin harkinnut :) Kolmas vaihtoehto on pysytellä mahdollisimman paljon omassa kyökissä, mikä kokeilu onkin tässä parhaillaan menossa.

Aina ei ole meillä naisilla ollut näin. Ei ole tarvinnut välittää mitä muut sinusta ajattelevat ulkonäkösi takia, sillä muillakin piirteilläsi on ollut merkitystä. Tottahan nuoruutta on ennenkin jumaloitu, mutta ei hysteerisesti. Tokihan näteistä tytöistä ovat miehet tykänneet, mutta se nätteyskin on ollut makuasia isolla asteikolla. Jokaiselle on löytynyt ottajansa. Ja kun ne tyttöset (kuten pojatkin) ovat vanhenneet ja ulkonäöltään hiljalleen muuttuneet, niin sitä on pidetty yhtä normaalina asiana kuin että vesi jäätyy pakkasella. (Heh, funtsatkaa, ihanku luonnolla olis joku oma kiertokulku tai jotai muuta kreisii!)

Nyt luonnotonta on se, että vanhenee. Ei, oikeastaan se menee niin, että on luonnotonta jos ei yritä peitellä sitä että vanhenee. Siis jos on nainen. Lisäksi se on tahditonta muita kohtaan, vähän kuin niistäisi nenää hihaansa. Ei se nyt suoranaisesti kiellettyä ole, mutta ei sitä todellakaan ole kiva katsella! Tätä mieltä tuntuvat olevan miesten lisäksi myös yllättävän monet kanssasisaret.

Vielä 90-luvulla sekä lähiö- että seurapiiripissikset laitattivat silikonit ja hiustenpidennykset ja verhoutuivat vyölaukun pituisiin hameisiin "ihan itseään varten". Nykyään myönnetään suoraan, että muita varten. Mutta kuitenkin oikeastaan itseä varten, koska "kosmeettinen kirurgia parantaa naisen elämänlaatua". Mitä se ei kyllä tekisi, jos nainen asuisi metsämökissä yksiksensä. Joten toisten ihailusta se "parempi elämänlaatu"siis kuitenkin lähtee. 

Onhan tätä asiaa puitu vähän väliä, muka, erityisesti naistenlehdissä. Että hyi, hyi, on väärin tämä. Ja studioon on roudattu joku täydellisellä kasvoluustolla ja bambinsilmillä siunattu hohtavahampainen elämäntapaintiaani kertomaan meikitön selviytymistarinansa. - Shamaanileirillä murhasin isävihani ja synnyin uudestaan! 

Heti seuraavalle aukeamalle lehti onkin sitten ladannut uuvuttavan listan asioista, joita sinun pitää ostaa, nostaa, rullata, strechata, bauntsata, syväkuoria, tehohautoa ja age-synchronoida, sillä haluathan olla "Blondi, jonka ympärillä miehet matelevat" (oikea otsikko 40+-naisten lehdestä). Vai oletko sittenkin Viehkeä viettelijä, Seksikäs syöjätär tai Rohkea rokkimimmi? Tietysti syksyn muotiväreissä!

Kunpa en tietäisi näistä jutuista mitään, mutta (ihan lapsellisesta askarteluviritteisestä syystä) olen alkanut kantaa kotiin noita kauneusraamattuja lehtiroskiksesta - ja nyt pysyn väkisinkin vähän jyvällä ikuisen nuoruuden arkkitehtuurista. Tiedän, että kaivan omaa hautaani. Baz Luhrman kirjoittaa hienosti yhdessä biisissään: "Don't read beauty magazines. They will only make you feel ugly." Mutta Baz onkin mies; ei miehen tarvitse pysyä nuorena ja koreana ollakseen haluttava, päinvastoin, sex appeal se vaan kasvaa iän myötä. Siinä kun Jennifer satsaa (pelkästään) hiuksiinsa kymmeniä tuhansia, antaa Gere kuontalonsa vapaasti harmaantua - ja nousukierre Hottest Man Alive -listalla sen kun jatkuu. Just a gigolo, eh?

Mitään helpotusta naisen paineisiin ei toden totta tule iän myötä. (Ryppyvoiteista en edes jaksa aloittaa, kuka hitto niitä sadan euron purkkeja oikeasti ostaa?) Ihan pahimmilta ilmiöiltä ollaan Suomessa vältytty: vielä ei odoteta kasikymppisten köpöttelevän otsa-silmäluomi-poskipää-leuka-huuli-kaula-rinnat-allit-kyynärpäät-vatsa-pakara-vagina-polviheltta-korjaamoihin - heitäkin jo on - mutta seiskakymppiseksi asti olisi tavistenkin pysyteltävä kuolemattomuuskuosissa. Ikäihmisten lehdessä iso-iso-äideille liimataan tekoripset, vedetään metallia luomeen, töpsytellään rypyt piiloon, sipaistaan kirsikkaa huuliin, "häivytetään masulinja" trendimekolla, ja ei kun "korkkarit jalkaan ja sambaamaan!" Hyvinkäällä Pirkko huokaa; on näytettävä hyvältä kahveja kaataessa Väinön Lions-klubin talkoissa, ja kun Väinöstä aika jättää, joutuu kisaamaan harvalukuisista miehistä palvelutalon päivätansseissa. Lehdistä on nähty, miten laitettuja naisia siellä käy. Parhailla on kuulema koko ajan vientiä, harmaavarpuset joutuu valssaamaan keskenään.

Okei mut joo, mikäs skenaario tässä nyt sitten niinku siintäis? Mitä voisin tehdä toisin, jotta pääsisin siihen tilaan, että vähät vieraitten ihmisten mielipiteistä välitän? Ei harmainta hajua! Jos löytyy hyviä ehdotuksia, niin tänne vaan, kiitos! Mutta pliis EI sitä kulunutta "Älä VÄLITÄ mitä muut ajattelee!" kun sehän tässä vähän oli niinku pointtina että on vaikea olla välittämättä :)

P.S. Tapanani on esittää asioita vähän kärjistetysti, toisin sanoen en ole tässä nyt itsaria suunnittelemassa, ei mitään hätää!

P.S.2 Eivät useimmat miehet moukkia ole. Esimerkiksi exäni ei koko 15-vuotisen yhdessäolomme aikana kertaakaan edes ilmeellään vihjannut, että vuosi vuodelta runsastuvampi ja valahtavampi ulkonäköni olisi alkanut häiritsemään. Vaikka varmaan on silmää naiskauneudelle siinä missä muillakin. Siitä propsit hälle.

4 kommenttia:

  1. Aloin postaustasi jo lukea eilen iltavuoron jälkeen mutten väsymykseltäni päässyt kuin kaksi kappaletta kun intosin jo kommenttia... päätin että jätän lukemisen aamuun ja tässä sitä ollaan.

    Nyt ajatukseni ovat hyvin nukutun yön jälkeen vielä rähmäiset mutta tottahan sinä kirjoitat. Turha minunkaan on sanoa deittiäijille että olen hyvännäköinen... hitostako minä tiedän.... rinnat roikkuu ja käsivarren alapuolelle on tullut pussit yläpuolen hauiksille. Kaula.... joko roikkuu tai on nesteissä....

    Minä olen joutunut luomaan mielikuvan itsestäni satunnaisten tapaamisten avulla. Luulen.... siis luulen, että minuun on helppo ihastua... no, tapaukset ovat ukkomiehiä olleet, joten ehkei heillä ole suuria vaatimuksia.

    Minä tyrkytyän tuota hyväksitulemisen tarvetta joka tuntuu ohjaavan omaa käytöstäni niin ihmis kuin eläinkasvimaailmassakin. Haluaisin että osaisin olla hyväksytty kaikessa. No, tämä on mun LRääni.

    Mutta tuon logiikan mukaan arvojen muuttuessa ja markkinointipellejen niihin tarttuessa vaatimukset kasvavat.

    On lienee turhaa sanoa, että olisin tyytyväinen itseeni. Tavallaan koska tunnen uivani aina vastavirtaan Camel Bootsit jalassa, olen kapinalliseksi Cheksi heittäytynyt, enkä muka välitä.

    Olen lapsesta asti ollut pullukka tai tukeva ja sen leiman kannan jo ihan luontevasti. Olen Rubensnainen joka elää väärää aikaa.

    Kyllä miehillekin jo tarjotaan vaikka mitä parannusta, rusketusta ja meikkaamista. Suurin murhe kaiketi mieskunto. Enpä kadehdi.

    VVssä on meikäläisellä horrosvaihe. Ei mitään akuuttia, hikoilu ollut minimaalista. Ihan pelottaa mitä tulossa on.

    VastaaPoista
  2. No vide, kuulostaa lupaavasti siltä, että sulla EI olisi paineita ulkonäöstä. Että siis pitäis olla tietynlainen kelvatakseen. Siispä olin väärässä; jotkut pystyy, niinkun sinä, ottamaan tuon "ei kuulu mulle, mitä musta ajattelette" -asenteen. HYVÄ!

    Jäin itse illalla funtsimaan tota tekstiäni, ja luulenpa, että yks mikä aiheuttaa (mulle) paineita on se, että asun Stadissa, vieläpä kantakaupungissa. Eli kun piipahdan lähikauppaan sukkiksia ostamaan, olen Stockalla. Ympärillä kopsuttelee just niitä lehtikuvien näköisiä city foxeja (jos kohta muitakin, mutta ne jää näkymättömiksi allekirjoittaneen lailla).

    Paineet taitais olla aika paljon pienemmät, jos asuisin vaikkapa... no vaikka Houtskärissä, Saaristomerellä, 540 asukkaan paikkakunnalla, jossa käytiin viime viikolla syyslomalla.

    Itse asiassa sieltä löytyi semmoinen ihana pieni satusaari, jonne haluaisin rakentaa ihanan pienen satumökin, ja siellä sitten iltaisin takkatulen loimussa istuskelisin ja kuuntelisin meren raivoa ja taivaan jylinää ja saisin pääni tyhjäksi keinotekoisesta skeidasta. Jeee, uusi plääni, jo toinen tänään!

    (Mä en osaa laittaa sitä saaren kuvaa tähän mukaan, joudun postaamaan itsenään...)

    VastaaPoista
  3. Minun on nieltävä sanojani... asuu minussakin pieni pahis joka laittaa minut ranking listalla alas kun joku nuorempi tulee paikalle. Äh, mutta olen oikeasti kuitenkin enemmän tyytyväinen ja enempi vihoissani siitä että joudun siihen ympäristön paineeseen mitä pitäisi olla kun en itse halua. Tai kukapa ei haluaisi laihtua, mutta en minä olisi sen onnellisempi... päinvastoin.. pitäisi ottaa vahan nahkaa vekille sieltä sun täältä... tulisi tunne että hommaa voi korjata.

    Toisaalta mulla on niin kauhea vv ja LR, että kenties tämän sisäisen pahoivoinnin vuoksi nämä ulkonäköseikat ovat hyttysen pissaa minun kaikkeudessani.

    VastaaPoista
  4. NIIN, NIIN, just tuota mäkin raivoan, kun YMPÄRISTÖN paine aiheuttaa olon, että ei kelpaa tämmösenä. Että jos asuisin jossain maalla pienellä paikkakunnalla (missä maassa maailmassa tahansa) niin EN joutuisi elämään siinä paineessa ja voisi olla ihan onnellinen semmoisena kuin olen. Vain hihittelisin isseksein :D

    Tai no, en ehkä nyt justiinsa olisi onnellinen missään, kun täällä myös nää vaihdevuosivaivat tunnetusti ihan helvetillisiä. EIKÖ NÄÄ KOSKAAN LOPU!!!

    VastaaPoista