ON EES-TAAS PAREMPI KUIN PELKKÄ TAAS
Yli kolmekymppiseksi luulin oikeasti, että voisin syödä lopun elämääni suklaata ja sipsejä ja pysyä 65-kiloisena. (Olen 175 cm pitkä eli pituus-paino-suhde oli ihan bueno.)
Sitten kun kolmevitosena uskomaton tapahtui, lihoin 7 kiloa, olin varma että saisin ne pois pelkästään tahtomalla - olivathan ne tulleet tupakanpolton lopettamisen eli jalon syyn takia. Heti kun vain viitsisin tahtoa, niin kyllähän lähtis.
No, sitten lihoin vähän lisää... ja vähän lisää... Lopulta, 42-vuotiaana, painoin 80 kiloa. En silti ollut huolissani, olinhan aina sanonut että en välitä mitä painan (hah, laihojen sanoja!) vaan ainoastaan siitä, etten näyttäisi norsulta. Sitten näin kesälomalla vahingossa oman sivukuvani isosta peilistä, kun istuin hotelli Rosendahlin sängyllä - mahani kirjaimellisesti lötkötti reisien päällä ja jopa terävä leuka näytti pyöreältä (kait kun niitä oli kolme päällekkäin). Kun tulin tajuihini, ymmärsin, että nyt oli tullut aika alkaa tahtomaan kilot pois. Ei liene yllätys, kuinka siinä kävi. Oli pian pakko myöntää, että minä, siis ikuisesti hoikka minä, joutuisin laihdutuskuurille. Jojo-gongi kumahti ensimmäisen kerran.
Painonvartijoissa lähtikin 13 kiloa, hip huraa. Vannoin, etten päästäisi grammaakaan takaisin. Viime vuoden tammikuuhun mennessä oli tullut kaikki takaisin ja vielä 10 kiloa yli - 90 kg:n raja meni rikki! Sain kuitenkin kevään aikana laihdutettua pois 10 kiloa. Tämän kuun tammikuuhun oli tullut 2 kiloa takaisin. Sain laihdutettua 4 kiloa. Nyt lokakuuhun mennessä on tullut taas 6,5 kiloa takaisin - parissa kuukaudessa!
Voisin antaa lopullisesti periksi, kun ei tästä kerran mitään tule. Nauraa hyytävästi jojottamisen naurettavuudelle. Selittää nuttura tutisten jokaiselle, joka vain jaksaisi kuunnella, kuinka epäterveellistä jojoilu on. Ja sitten ahmia vain ja lihoa ja itkeä ja ahmia. Mutta ei, minulla on toinen plääni: jos en kerran pysty laihtumaan ja pysymään saavutetussa painossa, niin aion hitto vie jojottaa lopun elämääni!
Jotta ei se kävisi tylsäksi, aion vastakin kokeilla aina uusia dieettejä. Yhdellä saattaa lähteä viisi kiloa, toisella tulla viisi, ihan sama - en kuitenkaan koskaan jaksa pitkään pysyä valitulla radalla. Vähän kyllä jännittää, kuinka tämä Vähävehnäinen vintage tulee toimimaan... Jos se osoittautuu menestykseksi, voin patentoida sen ja tulla sikarikkaaksi. Ja sitten voin palkata George-Clooney-klooni-PT:n pitämään itselleni kuria :)
Muuten, VÄHÄVEHNÄINEN dieetti on isompi idea kuin miltä se kuulostaa. Mutta koska en halua pilata omia tsäänssejäni, niin en ala edes listaamaan mitä kaikkea se käytännössä tarkoittaa. Sen sijaan, kuten jo aiemmin totesin, aion edetä vain yhden pienen kauppareissun kerrallaan.
BJOING!
Hienoa.. luin monta kertaa että sulla on venäläinen dieetti. Heh. tulee kaalit ja punajuuret elävästi mieleen...
VastaaPoistaÄlä nyt masennu. Mä olen tyytyväinen rubensnainen. Ongelma on vain kolesteroli.... ja vaihdevuodet ja ainainen v---tus. Äh.
Aah hah hah, kaalilla ja punajuurilla saattais kilot lähteäkin - ja naapurit, sitä hajua ei kestäis kukaan :)
VastaaPoistaJoo en mä masennukaan! Päinvastoin, taidan alkaa hyväksymään itseni tämmöisenä, ja siihen hyväksymiseen kuuluu tuo jojoilukin, kert se on ehtaa minua, sekin.
Mut nää kuumat aallot sais luvan loppua, ketutusta ne aiheuttaa itse kullekin. Kele.
Vv-oireissa menee jokin sykli.. tällä hetkellä hikeä ei pukkaa kuin haistaessani testosteronin.. kahvi ei nyt laukaisekaan hikoilua takuuvarmasti. Lonkkia kolottaa öisin vaan en ole syönyt nyt pariin kuukauteen kaiketi luontaistuotettakaan, koska luulin hankkivani hormonikorvauslääkkeet.
VastaaPoistaAlan uskoa siihen teoriaan, että paino hakeutuu pakonomaisesti korkeimpaan olleeseen kilomäärään. Minulla kaiketi toisen lapsen odotusaikaiseen. Just toi maaginen 82 kg.
Ai sä aiot hankkia hormonihoidot, voi vitsi oon kade :/ Se tosiaan vie sitten kaikki oireet puh pah pelistä pois!
VastaaPoistaMutta ei, ei ei ei ei ei, se ei saa pitää paikkaansa että paino hakeutuisi siihen korkeimpaan jo olleeseen painoon! En suostu! Nope! Nein! Inte! Oxi! Korkeintaan se saa aina nousta ja jäädä toiseksi korkeimpaan - mikä siis mullakin olisi 82kg :)
(Nythän se putkahti siitäkin vähän yli, mutta putoaa varmasti tohon 82:een takasin heti kun tää berliininmunkkien yliannostuksesta johtuva turvotus laskee. Näin on jo alkanut tapahtua, puoli kiloa lähti alle viikossa...)
Ei tää paino harmittaisi yhtään tippaa, ei toden totta, jos olisin minäkin Rubensin ihannenainen, mutta kun olen pallo jossa neljä tikkua!
Huoh. Sitten tekee aina pahaa, kun näkee kuvissa nälkään kuolevia ;( joita on helevetin paljon ;( vaikka hyvin pystyttäisiin tällä planeetalla jokainen ruokkimaan jos jaettaisiin runsaus TASAPUOLISESTI. Voisin tietysti minäkin osallistua enemmän, jos en olisi itsekäs, liiasta ruuasta ruikuttava shithead...