 |
| Mansikan itsepoiminta on ihan parasta! |
Pakko tunnustaa, vaikka nolottaa, että vähän kehnosti on projekti lähtenyt alkuun. Sinänsä hullua, koska innostus on edelleen suuri, ja motivaatio. Silti havahdun lähes joka päivä siihen, että taas tuli ostettua kaupasta sokeria & vehnää jossakin muodossa. Yleensä berliininmunkkina.
Eikä alkuvuodesta tosi hyvin alkanut terveellinen ruokavalio muutenkaan jaksa enää potkia. Vielä jokunen viikko sitten pystyin pitämään kiinni siitä, että joka aterialla oli paljon kasviksia, mutta nyt sekin on hiipunut. Hyvä kun saan tomaatin pilkottua lautaselle. Enkä tee enää kolmea fiksua ateriaa päivässä + välipaloja, ettei aterioiden välillä nälkä kasvaisi liian suureksi.
Kaiken huipuksi olen sortunut taas typerään naposteluun; vähän väliä pitää käydä jääkaapilla tai muulla kaapilla kurkistamassa, että olisko täällä jotain pientä hyvää. Ja koska en ole noudattanut fiksua linjaa kaupassa, niin onhan siellä. (Tähän raskaus huokaus.)
Jotain hyvääkin: en ole vielä heittänyt kirvestä kaivoon kuten kautta vuosien tässä vaiheessa olen tehnyt. Siis ihan aina. Nyt jaksan edelleen uskoa itseeni, en ole heittänyt tieten tahtoen läskiksi. Eli kyllä tästä vielä noustaan, pohjalta ei pääse kuin ylöspäin!
Onpa turha päivitys, nollainformaatiota, ehkä ajattelet. Halusin kuitenkin jakaa tämänkin, koska tiedän, että en ole ainoa polulta hairahtunut. Yhdessä kaaduttiin, mutta hei, noustaan myös yhdessä! Kohta notkuu toripöydät ihania tuoreita makeita terveellisiä herkkuja, mansikoita ja herneitä, ja heti perään mustikoita, vadelmia ja herukoita, nomnom. Torilla tavataan, ystäväni?
