5:2 paastoten: KIROAN SINUT, KREETA!

Pahiamos Beach, Kreetan parhaita rantoja

Maailman terveellisin ruokavalio on kreetalaisilla

Näinhän sitä mainostetaan. Ja tutkineet ovat insinjöörit, että se pitää paikkaansa. Paljon kalaa ja kasviksia. Siis täydellisintä sapuskaa 5:2 -paastoilijalle, kun pöydässä on mistä voi valita! Eli vika ei ole ruuassa, vaan allekirjoittaneessa, jos kolmessa viikossa saa kerättyä neljä kiloa painoa.

Kreetalainen ruokahan on hyvänmakuistakin, jopa taivaallista. Oli se sitten traditionaalista tai creative cuisinea. Tavernoissa on tietysti eroja, mutta kokenut turisti älyää valita paikan jossa paikalliset istuvat, niin ei varmasti pety. Ai että, on se niin ylellistä istua rypäleköynnösten alla rantatavernassa, kuunnellen laiskasti laineiden loisketta, mezedeitä odotellessa viiniä siemaillen. Tai pikkupaikoissa Vanhan kaupungin mukulakivikaduilla, kiikkerillä tuoleilla, monenkielisen puheensorinan keskellä; siellä sirtaki soi ja kujakissat tuijottaa kuin transsissa jokaikistä käsiesi liikettäsi makupalojen toivossa (kyllä, niitä saa syöttää). Ja kun ruoka tuodaan, sillä herkuttelevat sekä silmät että suu. Saa antautua syömään ajan kanssa, nauttimaan joka suupalasta, kuten vain lomalla voi. Miten suloista on pienen ihmisen elämä juuri tässä ja nyt, carpe diem!

Siitä kun sitten pystyisikin vain lähtemään hiljakseen tallailemaan, näkymiä ihailemaan, tumman taivaan tuhansia tähtien alla, pitkin ja poikin kapeita kujia sirkkojen sirityksen tahdittamana (120dB), miksei myös ihmisvilinään kauppakaduille - ainahan jotakin ihan välttämättä tarvitsee - ja ehkäpä drinkille tai lattelle katukahvilaan... Ja siitä sitten suoraan kotihotellia kohti KÄYMÄTTÄ JÄÄTELÖBAARISSA TAI LEIVOSKAHVILASSA matkalla!

Olin reissussa kolme viikkoa, ja neljässä eri kohteessa eri puolilla saarta. Kaksi ensimmäistä paikkaa, Paleohora ja Loutros, sijaitsivat etelärannan puolella, ja sinne tämä herkkubaarihullutus ei vielä ole pesiytynyt. Kevein mielin sai siellä painaa pään tyynyyn illalla ja herätä uuteen aamuun pirteänä. Mutta Rethymnon - kadunvarret täynnä herkkuansoja! Sama Haniassa. Itkujen itku.
Vielä jos ensimmäisen, toisen ja kolmannen saikin ohitettua, niin neljännen kohdalla liukastui jo omaan kuolaansa ja taistelu oli hävitty. Pistaasi-kookos-kermavaahto-jäätelöannos vei voiton.

Että kyllä sinulle nyrkkiä heristän, Kreeta! Mutta annan saman tien anteeksi, niin rakas henkinen kotini olet jo kohta kolmekymmentä vuotta ollut. <3

Kunhan se jackpotvoitto kolahtaa, ostan vuorenrinteeltäsi sievän valkoiseksi kalkitun talon, josta voit suoda minulle 180 asteen merinäköalan. Siellä sitten kasvatan seinänvierustalla luomusti kurkkuja, tomaatteja ja zucchinia, puutarhastani poimin appelsiinit, sitruunat ja oliivit, maastosta keräilen sen seitsemän sortin yrtit, takapihalla kuopivat kanat pyöräyttää pöytään munat ja tuttu kalastaja kalmarit ja fisut. Omavaraisena en joudu houkutusten ääreen kuin kerran kuussa, kun lähden kahvia ja muuta kuivatavaraa hakemaan! Ja tokihan silloin voin hyvin mielin suoda ketterälle ja kapealanteiselle itselleni jättiannoksen frozen yoghurtia ja päälle jätskiä ja liköörikirsikoita ja kinuskimuruja. Ja kermavaahtoa. Ja suklaakastiketta. Kera nonparellien.


NÄIN MINUN PITI SYÖDÄ:

NÄIN MINÄ SÖIN... 

Koska joku hullu kreikkalainen oli mennyt laittamaan kadunvarret täyteen näitä:

Waihdevuodet: AARGH! JO 4 VUOTTA AALTOJA!

Enää ei ihmisen lapsi edes muista, millaista elämä oli ennen.

Se oli varmaan tällaista? Mun elämä?

Kun neljä vuotta sitten aloitin tämän blogin pitämisen, kuvittelin olevani kuivilla vuodessa tai parissa. Hah! Vaan niinkin olisi voinut käydä. On paljon ärsyttävän onnekkaita naisia, jotka surffaavat aallokosta rantaan huimalla vauhdilla. Kaiken lisäksi on naisia, joille ei tule oikein mitään kunnon oireita - omassa lähipiirissänikin on niitä peräti kaksi!
Molemmat ovat päässeet tosi vähällä: muutama kuukausi pikkasen yöhikoilua, siinä kaikki.

Ja nekit tutut, joille on vähän reilummin oireita alkanut pukkaamaan, ovat hormonikorvaushoidoilla päässeet kuin koira veräjästä. Tosin sitähän ei voi tietää, miten emäntien käy kun jossain vaiheessa hoidot on pakko lopettaa. Joillekinhan aallot iskevät sitten rytinällä. Eipä kävis sekään kateeksi. Toisaalta: kaveri haki toissa viikolla hormonireseptin, ja gynekologi oli sanonut että näitä pillereitä voipi sitten popsia vaikka 10 vuotta. Ja jos sen jälkeen oireet alkaa, niin koko lopun elämänsä! Äimän käkenä Tytin kanssa mietittiin, että voiko se pitää paikkaansa, kun ei kuunaan ole sellaista kuultu. Tiedä häntä. Meikäläiselle ihan se ja sama, kun en voi niitä käyttää ollenkaan. Luomuna mennään.

Näiltä sivuilta voi vilkaista, miten montaa temppua olen hikipäissäni kokeillut helpotuksen toivossa. Joskus olen jotain löytänytkin, tai ainakin luullut löytäneeni. Mutta kyseessä onkin mitä luultavimmin ollut vain luonnollinen vaihtelu, jos keino ei ole pitkällä juoksulla auttanut. Kuvaanhan kuuluu, että muutaman kuukauden välein tulee 2-4 viikon helpompi jakso, joskus täysin oireeton (ainakin itselleni). Ensimmäisinä vuosina aloin aina heitellä kärrynpyöriä riemusta, mutta en enää. Olen alistunut. Makaan koristen lattialla. EI NÄMÄ LOPU KOSKAAN! Vasta kuolo mun korjaa. Sigh.

Okei, totuuden nimissä sanottakoon, että ON olemassa joitakin jippoja jotka vähän jelppaa. Mutta kun ne auttaa tosissaan vain vähän, niin ei maksa jaksaa vaivaa ikuisesti; että aina sinnittelisi vain kahdella kupillisella kahvia neljän sijaan, ja käyttäisi ruokien maustamiseen pelkkää suolaa ja sitäkin vain seitsemän kidettä, ja lähtisi "reippaalle lenkille raittiiseen ulkoilmaan" joka jumalan päivä, ja laihduttaisi miljoona kiloa ja pysyisi saavutetussa painossa. Kyllä, on tullut kokeiltua. Mutta ei ihmisen lapsi pitkään jaksa, kun palkinnoksi saa melkeinpä vain taputuksen päälaelle.

Kokeiltu on tietysti myös toinen toistaan kalliimmat pillerit, kapselit, jauheet, uutteet ja eliksiirit. Pah.
(Joillekin jokin niistä kyllä toimii, näin väittävät.)

Ainoa, mikä auttaa varmasti - joskin vain hetkellisesti - on tuuletin. Sellaista vain on hiukka hankala raijata mukana. Eikä ne Alepassakaan hyvällä katso, jos vetää heidän sähköänsä jatkojohdolla hyllyjen välissä. Ratikoissa taas ei ole töpseleitä. Paristokäyttöisiä tuulettimia ei ole olemassakaan, ei ihmisille ainakaan. Löytyy ainoastaan keijukaisille mitoitettu malli, jonka teho on köykäisempi kuin lehmän henkäys.

Kotioloissa tuuletin kyllä pelittää, täytyy vaan tietyissä pisteissä rampata laittamaan sitä päälle ja pois. Kun ihan joka paikassa sellaista ei voi pitää käden ulottuvilla. Tai voisi, jos olisi varaa hankkia ainakin keittiöön ja olohuoneeseen viisi masiinaa molempiin. Makkarissa pärjää yhdellä, vaan olisipa sellainen malli joka sammuu itsekseen vartin päästä! Vaan koska ei ole, niin ensin joutuu heräämään siihen helvetilliseen kuumuuteen ja juuri kun on nukahtanut, niin hyytävään kylmyyteen.

Mutta hei, nämähän on jo loppuunkuluneita juttuja. Mitäpä näitä samoja vuoden välein vuodattamaan. Toivonkin mitä hartaimmin, että vuoden päästä en istuisi enää vinkumassa tässä!