Waihdevuodet ASHWAGANDHA TAITAA VÄHÄN AUTTAA

Just, taas uusi "superfood" -villitys?

Kyllä ashwaganda superfoodeihin kai lasketaan, macan ja raakakaakaon ja gojimarjojen ym. joukkoon. Mutta kuuluuhan kymmenien superfoodien listaan myös nokkoset, pakurit, mustikat ja monet muut marjat, että ei ne kaikki mistään itäisiltä mailta tule eikä höpöhöpöä ole. Villityksestä en ole kuullut, oma löytöni on.

Ashwagandhasta löytyy tietysti netistä satoja sivuja tarinaa ja markkinointiturinaa, niitä uskokoon ken haluaa. Mutta: oma kokemukseni on että vau, se ihan oikeasti vaikuttaa!

Noin kuuden viikon käytön aikana olen ollut huomattavasti pirteämpi kuin normaalisti näin talven taittuessa kevääksi. Enkä ole saanut flunssan flunssaa, vaikka kaikki muut pärskivät, köhivät ja kuumeilevat.
Tosin vedän päivittäin myös isot annokset C-vitamiinia, eikähän sitä tiedä kuinka suuri merkitys tällä nykyisellä maidottomuudellanikin on. Paha mennä sanomaan, mistä mikäkin aiheutuu, ehkä kyseessä on kaikkien tekijöiden summa.

Joka tapauksessa, vielä kovempi juttu on, että ashwagandha on vähentänyt noin 80% sitä ahdistusta ja hermostuneisuutta, mikä iskee aina viisi minuuttia ennen kuumaa aaltoa. Tämä ainakin on ihan suora vaikutus vaihdevuosioireisiin.

(Ehkä joku miettii että no hellanduuleli, onpas kamalaa jos muutaman minuutin ahdistaa - mutta kun se tapahtuu noin kymmenen kertaa päivässä, niin laskutoimitukseni mukaan se tekee 27 250 ahdistusminuuttia viimeisen 3,5 vuoden aikana. Ei ihan pikku juttu.)

Toinen ashwagandhan suora vaikutus vv-oireisiin on unen laadun paraneminen. Kun otan sitä illalla noin tunti ennen nukkumaanmenoa, niin saan nopeammin unen päästä kiinni ja nukun sikeämmin. Ekan kerran herään kuumaan aaltoon vasta neljän tunnin jälkeen, kun aiemmin heräsin jo kahden tunnin päästä.

Ja sitten vielä tämä, jota moni pitäisi kai hyvänä: unen määrä on lyhentynyt. Vaikka menen nukkumaan vasta puoli yhden/yhden maissa, niin viimeistään seitsemältä katson jo virkeänä kelloa. Vaikka olen heräillyt aaltoihin aamuyöstä 2-3 kertaa.
TOSIN: nyt kun katu- ja siitepölykausi alkoi, on herääminen tuttuun tapaan vaikeata. Mutta siihen asiaan ei auta kai mikään. (Tai no muuttaminen Kreetalle jelppaisi. Mut ku ei o fyffee.)

Ashwagandha siis taitaa tosiaan vähän auttaa. Ainakin minua. Jos sinä, joka juuri nyt luet tätä, olet vilkaissut muita aiheesta kirjoittamiani juttuja, niin hiffaat kyllä kuinka iso juttu se on.

Mitä, miten, mistä?

Minä olen käyttänyt jauhemaista ashwagandhaa ihan vaan sekoitettuna puoleen lasiin vettä, joskus harvoin smoothiessa. Voisi sitä laittaa kai mihin tahansa nesteeseen. Taikka vaikka ujuttaa raakasuklaaseen, jossakin vinkattiin - ihan kuin tämmöinen tavis joskus oikeasti ryhtyisi niin työlääseen ja montaa raaka-ainetta vaativaan projektiin. Hippien hommaa on se :)
Ashwagandhaa saa myös kapseleina ja uutteena.

Netistä olen ashwagandhani tilannut, kuten tilaan muutkin luontaistuotteet. Ostan tietysti paljon kerralla, niin säästän postikulut. Tälläkin hetkellä on iso paketti odottamassa noutamista lähisiwasta, jippii! Mä olen niin lapsellinen, että riemastun joka paketista kuin joululahjasta, kun en ikinä muista mitä kaikkea olen tilannut :) Ashwagandhaa saa myös ihan kaupoista, ainakin täällä Helsinskissä.

En suosittele ashwagandhaa, enkä ole suosittelematta. Mutta minua auttoi - enemmän kuin mikään muu tähän mennessä. (Jos muistan oikein. Ei voi tietää. Jospa A. alkaisi auttaa muistiinkin?)


PIKALISÄYS: Lähdin keittämään kahvia ja sivusilmällä näin jonkin ruskean paketin hautautuneena pähkinäpussien ja kuivahedelmien alle... HAH! On se hippien homma ollut jossain vaiheessa jo aika lähellä, kun kerran tarvikkeetkin olen hankkinut :)

Ashwagandhasta muualla:

Perinteisesti ashwagandhaa keitetään hunajalla makeutetun lämpimän maidon kera ja otetaan kupillinen kahdesti päivässä.

 Ashwagandha sopii oikein hyvin esim. raakasuklaan joukkoon maistumatta lainkaan läpi.

Ashwagandha soveltuu erityisesti vaihdevuosiaan läpikäyvillä naisille. Kasvin ainesosat lisäävät serotoniinia aivoissamme, mikä edesauttaa hyvänolon tuntemuksiamme. Intiassa kasvia käytetään joogan ja mietiskelyn tukena sen mieltä kirkastavien ominaisuuksien vuoksi. 

Tärkeimmät vaikuttavat aineet ashwagandhassa ovat alkaloidit ja laktonit.

Stressin sietoa lisäävät ravintolisät ovat avuksi, kun elimistö on kovilla. Lisäravinteista erityisesti B-vitamiinit, magnesium, kalsium, sinkki, seleeni ja alfalipoiinihappo ovat tärkeitä. Myös rasvahapoilla on tärkeä merkitys erityisesti aivojen toiminnan ja toipumisen kannalta. Rohdoksista ja yrteistä ruusunjuuri, ashwagandha, reishi ja tulsi rauhoittavat ja auttavat kehoa ja mieltä tasapainoon.

(Ympyrätalon apteekin sivuilta, siis ap-tee-kin. Jopas, jopas.)

Tässä englanninkielisessä alzheimer-blogissa puntaroidaan ashwangan mahdollisia vaikutuksia:

http://www.alzheimers.net/2013-11-21/ashwagandha-for-alzheimers/

Waihdevuodet: AARGH! JO 4 VUOTTA AALTOJA!

Enää ei ihmisen lapsi edes muista, millaista elämä oli ennen.

Se oli varmaan tällaista? Mun elämä?

Kun neljä vuotta sitten aloitin tämän blogin pitämisen, kuvittelin olevani kuivilla vuodessa tai parissa. Hah! Vaan niinkin olisi voinut käydä. On paljon ärsyttävän onnekkaita naisia, jotka surffaavat aallokosta rantaan huimalla vauhdilla. Kaiken lisäksi on naisia, joille ei tule oikein mitään kunnon oireita - omassa lähipiirissänikin on niitä peräti kaksi!
Molemmat ovat päässeet tosi vähällä: muutama kuukausi pikkasen yöhikoilua, siinä kaikki.

Ja nekit tutut, joille on vähän reilummin oireita alkanut pukkaamaan, ovat hormonikorvaushoidoilla päässeet kuin koira veräjästä. Tosin sitähän ei voi tietää, miten emäntien käy kun jossain vaiheessa hoidot on pakko lopettaa. Joillekinhan aallot iskevät sitten rytinällä. Eipä kävis sekään kateeksi. Toisaalta: kaveri haki toissa viikolla hormonireseptin, ja gynekologi oli sanonut että näitä pillereitä voipi sitten popsia vaikka 10 vuotta. Ja jos sen jälkeen oireet alkaa, niin koko lopun elämänsä! Äimän käkenä Tytin kanssa mietittiin, että voiko se pitää paikkaansa, kun ei kuunaan ole sellaista kuultu. Tiedä häntä. Meikäläiselle ihan se ja sama, kun en voi niitä käyttää ollenkaan. Luomuna mennään.

Näiltä sivuilta voi vilkaista, miten montaa temppua olen hikipäissäni kokeillut helpotuksen toivossa. Joskus olen jotain löytänytkin, tai ainakin luullut löytäneeni. Mutta kyseessä onkin mitä luultavimmin ollut vain luonnollinen vaihtelu, jos keino ei ole pitkällä juoksulla auttanut. Kuvaanhan kuuluu, että muutaman kuukauden välein tulee 2-4 viikon helpompi jakso, joskus täysin oireeton (ainakin itselleni). Ensimmäisinä vuosina aloin aina heitellä kärrynpyöriä riemusta, mutta en enää. Olen alistunut. Makaan koristen lattialla. EI NÄMÄ LOPU KOSKAAN! Vasta kuolo mun korjaa. Sigh.

Okei, totuuden nimissä sanottakoon, että ON olemassa joitakin jippoja jotka vähän jelppaa. Mutta kun ne auttaa tosissaan vain vähän, niin ei maksa jaksaa vaivaa ikuisesti; että aina sinnittelisi vain kahdella kupillisella kahvia neljän sijaan, ja käyttäisi ruokien maustamiseen pelkkää suolaa ja sitäkin vain seitsemän kidettä, ja lähtisi "reippaalle lenkille raittiiseen ulkoilmaan" joka jumalan päivä, ja laihduttaisi miljoona kiloa ja pysyisi saavutetussa painossa. Kyllä, on tullut kokeiltua. Mutta ei ihmisen lapsi pitkään jaksa, kun palkinnoksi saa melkeinpä vain taputuksen päälaelle.

Kokeiltu on tietysti myös toinen toistaan kalliimmat pillerit, kapselit, jauheet, uutteet ja eliksiirit. Pah.
(Joillekin jokin niistä kyllä toimii, näin väittävät.)

Ainoa, mikä auttaa varmasti - joskin vain hetkellisesti - on tuuletin. Sellaista vain on hiukka hankala raijata mukana. Eikä ne Alepassakaan hyvällä katso, jos vetää heidän sähköänsä jatkojohdolla hyllyjen välissä. Ratikoissa taas ei ole töpseleitä. Paristokäyttöisiä tuulettimia ei ole olemassakaan, ei ihmisille ainakaan. Löytyy ainoastaan keijukaisille mitoitettu malli, jonka teho on köykäisempi kuin lehmän henkäys.

Kotioloissa tuuletin kyllä pelittää, täytyy vaan tietyissä pisteissä rampata laittamaan sitä päälle ja pois. Kun ihan joka paikassa sellaista ei voi pitää käden ulottuvilla. Tai voisi, jos olisi varaa hankkia ainakin keittiöön ja olohuoneeseen viisi masiinaa molempiin. Makkarissa pärjää yhdellä, vaan olisipa sellainen malli joka sammuu itsekseen vartin päästä! Vaan koska ei ole, niin ensin joutuu heräämään siihen helvetilliseen kuumuuteen ja juuri kun on nukahtanut, niin hyytävään kylmyyteen.

Mutta hei, nämähän on jo loppuunkuluneita juttuja. Mitäpä näitä samoja vuoden välein vuodattamaan. Toivonkin mitä hartaimmin, että vuoden päästä en istuisi enää vinkumassa tässä!

Waihdevuodet ja 5:2... SAIRASTELUKIERRE SOTKI KAIKEN

Niin hienosti kun piti jatkua 5:2 ja vaihdevuosivaivoihin piti alkaa kokeilla uusia keinoja, niin kaikki kaatuikin sairasteluun. Vaivaa tuli toisen päälle, ja kolmannen, ja neljännen... Ei onneksi mitään vakavaa ja pysyvää.

Jo alkaa ikä painaa. 

Nuorempana oli vähemmän vaivoja, ja nekin mitkä tuli, meni nopeasti ohi. Vaan toisin on nyt. Tässä esimerkkiä viimeisen kuukauden ajalta:

Jalkapohjaan tuli plantaarifaskiitti (tai joku jalkaholvin tulehdus, eri lääkäreiltä sain eri diagnoosit). Se aiheutti särkyä vaikka oli paikallaankin, seisomisen tai kävelemisen jälkeen kipua ei kestänyt ilman vahvoja lääkkeitä. Hoito-ohje oli lepoa sekä Arcoxia-reseptilääke & 1g Panadol kolmesti päivässä. Kortisonipiikkejäkin kokeiltiin. Mikään ei auttanut. Kiva oli lähteä Kreikan-lomalle jalkapuolena.

Ai niin, vuorokausi ennen lentoa tuli jo toinenkin vaiva. Ärtynyt paksusuoli tulehtui mutkasta pallean alta, ja kipu oli niin kova, ettei pystynyt nukkumaan eikä valvomaan. Ei muuta kuin päivystykseen. Siellä sain ensihoidoksi jotain tabuja ja ällöä litkua, ja koska ne vähän auttoivat, uskoin vaivan menneen ohi. Väärin luulin. Kreikassa sain heti ekana päivänä juosta apteekkeja läpi löytääkseni jotain päivystyksestsä saamaani lääkettä vastaavaa valmistetta, lopulta se onnistuikin. Onneksi siellä saa reseptilääkettä ilman... no, ilman reseptiä.

Sain myös neuvoja: jos haluaisin paksusuolen rauhoittuvan, särkylääkkeet pitäisi unohtaa. Mutta koska halusin pystyä edes vähän kävelemään, en voinut jättää kipulääkkeitä ottamatta. Niinpä sain aikalailla taiteilla lääkkeiden vuorottelun kanssa, ja vahtia tarkkaan myös syömisiäni, etten olisi ärsyttänyt elimistöäni yhtään enempää.

Kaksi päivää meni ja vatsakipu alkoi jo asettua, kun vyötärölle alkoi ilmestyä punaisia, kutiavia näppylöitä, jotka kasvoivat kiinni toisiinsa ja paisuivat. Luulin, että hotellihuoneessa oli luteita, ja sain aikaan melkoisen shown kun (oletuksestani pöyristyneet) hotellinpitäjät joutuivat myrkyttämään huoneeni ja järjestämään varahuoneen täpötäydestä talosta. Paisumat ja koko vyötärön alue alkoivat kuitenkin pian särkeä, joten eikun lääkäriin. Kävi ilmi, että vaiva ei johtunut mistään ötököistä, vaan vyöruususta! Siihen sitten viikon lääkekuuri ja linimenttiä viidesti päivässä. Päivittäin sain siis vetää jos jonkinlaista nappia, muun muassa nappeja joiden avulla kestäisin muita nappeja.

Viikon päästä alkoi olo jo helpottaa, ja kun kävin lääkärillä tsekkauksessa, sain luvan jopa uida ja oleilla auringossa. Mistä ennätinkin nauttia muutaman päivän. Sitten iski flunssa. Voitte uskoa, että tässä vaiheessa ei tiennyt pitikö itkeä vai nauraa. Taisin tehdä molempia.

Nyt vihdoin olen jo muuten kunnossa, mutta jalka ei vieläkään kestä seisomista tai liikkumista. Ja särkylääkkeiden takia on edelleen otettava myös vatsaa rauhoittavia valmisteita. Ja syötävä kunnolla, ettei vatsalaukku pääse tyhjäksi, jolloin se ärtyy helposti.

Että yritä tässä nyt sitten pitää mitään paastopäiviä, hah! Eikä mitään järkeä kokeilla uusia temppuja kuumiin aaltoihin nyt, kun en muiden lääkkeiden takia erottaisi mikä johtuu mistäkin.

Vaan ei tätä kurppaa näillä vitsauksilla vielä lannisteta. Jatkuu ensi numerossa.

Photo:Wiki Commons/public domain

Waihdevuodet IKIVIILEE TYYNY

                         Ihan maagista helpotusta 

Tuo tuossa on Chillowpillow, jonka riemukseni sain lahjaksi jokunen viikko sitten. Se on ihka oikea vilvoituskeksintö, jollaisia en aiemmin tiennyt olevan olemassakaan. Tyyny tuntuu viileältä pään alla; ei liian kylmältä, vaan sopivalta. Tosin meikäläisen pää hohkaa välillä niin kuumana, että jopa Chillow antaisi periksi jos lepuuttaisin siinä pollaani koko yön. Mutta hyvin se toimii, kun pistän sen pääni alle vasta kun kuuma aalto herättää - tai tarkemmin kuvailtuna kierähdän sen päälle. Saan nimittäin nukkua ylellisesti yksin parisängyssä, ja huikean suunnittelutyöni tuloksena petissä on nykyään normipuoli ja chillipuoli. Kylkeä kääntämällä lämpimästä viileään, hups vain - saisikohan tälle patentin...?

Se on kanssa tyynyssä hienoa, että se ei toimi kemikaaleilla tai sähköllä tai vieteristä vetämällä, vaan se "ladattiin" käyttöön siten, että se täytettiin vedellä ja paineltiin ilmat pois niin että sisään syntyi tyhjiö. Ja sen pitäisi toimia nyt sitten täältä ikuisuuteen. Pienet aivoni ei kyllä mitenkään pysty tajuamaan, että miten ja miksi joku pelkkä tyhjiö voi pysyä kylmänä lämpimässä? Lienee paranormaali ilmiö tai vähintäänkin taikuutta, mutta ihan sama kun kerta toimii ;)

Tässä linkki, jossa toiminta selitetään, josko joku muu ymmärtäisi:
http://labtex.fi/labtex-verkkokauppa/chillow-pillow/chillow-pillow-viilea-terapiatyyny

Olispa muuten mukavaa jos gynikset ja muut lääkärit osaisi neuvoa, että tämmöistäkin helpotusta on saatavissa, eivätkä vaan aina tuputtaisi niitä pillereitään. Hmph.

Waihdevuodet JO 2 VUOTTA AALTOJA

Samaa, samaa ja yks ylläri

Eilen päätin, että jumantsukka, pakko saada skrivattua blogiin pitkästä aikaa. Kas kun tässä vietetään ihan merkkipäiviäkin, vaihdevuosien siis - jo 2 huikeaa vuotta! Ennen kuin alan kakun tekoon, luon katseeni hetkeksi menneeseen...

Tapahtunut tähän mennessä: 

Kuumat ja kylmät aallot sekä muut oireet alkoivat äkkirysäyksellä kumman flunssan aikana/seurauksena. Ensimmäisen vuorokauden tärisin jääkalikkana kolmen peiton alla, kurkku ja pää ja lihakset ja joka paikka kipeänä, ja hirveän ahdistuneena. Ei tuntunut tavalliselta flunssalta, eikä sitä siis ollutkaan, vaan elimistön hurja myllerrys ennen uuden elämänvaiheen alkamista.

Hormonikorvaushoitoja en uskaltanut aloittaa kohonneen syöpäriskin takia. Äitini kun kuoli rintasyöpään 56-vuotiaana käytettyään hormonihoitoja 3-4 vuotta.

Kalliiden vaihdevuosivalmisteiden sijasta kehittelin omia coktailejani: maca-jauhoa, salviauutetta, paljon vitamiineja, jos jonkinlaista yritteetä... en nyt muista kaikkea. Niin juu, soijahulluuskin iski jossakin vaiheessa; maidot ja jugurtit ja kermat ja tietysti Femisoya oli kova tuolloin kova sana. 

Kaikki nuo viritykset vähäsen auttoivat, niin luulin, tai sitten eivät - hankala sanoa, kun oireiden voimakkuudet vaihtelevat. 3-4 kertaa vuodessa ne lieventyvät joksikin viikoksi niin, että toivorikas uskoo jo koko shown vetelevän viimeisiään. Kyllä se syö naista sitten kun ne taas jatkuvatkin täysillä.

Viimein muutama kuukausi sitten ostin ensimmäisen vaihdevuosivalmisteen, Chellon, jota monikin on täällä suositellut. Ei se meikäläiseen paljoa vaikuttanut, vedin kyllä koko kahden kuukauden kuurin. Nyt kokeilussa on Carnosin Lady Soya (Tri Tolosen) ja näin kuukauden käytön jälkeen tuntuu, että se tehoaisi vähän enemmän. Oikeastaan nuo molemmat kyllä on auttaneet hippasen henkiseen puoleen - kuumaa aaltoa ennakoivaan muutaman minuutin ahdistukseen - mutta fyysisiin oireisiin eivät niinkään. No, napsin kyllä Carnosin-lootan loppuun ja kokeilen sitten taas jotain uutta.

Kuumat aallot siis lyövät edelleen ja hiki tirskuu ja purskuu. Onhan vaivan kanssa oppinut elämään, pakkohan se on, mutta kyllä aina vaan kyrsii kun on vieraampien ihmisten parissa tai vaikka vaan shoppaamassa ja naama helahtaa äkkiä puolukanpunaiseksi ja hiestä märäksi. Siis todellakin märäksi, ei mitään muutamia pikkuisia hikikarpaloita hiusrajassa. Joka laukussa ja taskussa pidän nenäliinapunttia, että saan enemmän tai vähemmän vaivihkaa pyyhittyä otsaa ennen kuin suuret pulleat pisarat alkavat tippua nenänpäästä ja valua poskia pitkin kaulalle.

Joka laukusta löytyy nykyään myös viuhkoja. On punaista, mustaa, sinistä, kermanvalkoista, kuvioilla tai blankkona. Ilman niitä ei mitenkään pärjää ainakaan kesällä. Niitä on muuten tosi vaikea löytää Suomesta. Hmm, oliskohan tässä markkinarakoa... pistetään mietintään.

Kotona on kaksi tuuletinta, makkarissa sekä avokeittiön ja olkkarin välisellä saarekkeella (jossa se kätsysti kääntyy hellan suuntaan). Näihin koneisiin oli pakko satsata, muuten ei pystyisi tekemään ruokaa eikä nukkumaan. Eikä olemaan viikkoa vuokramökillä tai paria yötä hotellissa - raahasin oikeasti oman tuulettimeni mukaan jopa hotelliin, kun en uskaltanut luottaa ilmastointiin. Heh.

Totuttuun tyyliin tässä on siis menty jo kaksi vuotta, aina eiliseen asti. Illalla alkoivat kummat alavatsakivut, jotenkin hämärästi tutut, ja suriseva päänsärky, ja lämpöä nousi... ei juma, ihan kuin olisi menkat olleet alkamassa! Ja kuinka ollakaan, alkoi vertakin tulla. Okei, ihan minimaalisesti, mutta silti. Ja edelleenkin on nämä minimenkat päällä. Että siis voi perseensuti, mitäs TÄMÄ nyt sitten on? Ei varmana ainakaan merkki siitä, että vaihdevuodet olisivat lähimainkaan loppumassa. Aargh.

Että tämmöinen lähtöjysäys kolmoskaudelle. Tuskin maltan odottaa, mitä muuta jänskää on tulossa.

Waihdevuodet: PUHURIA PÄÄHÄN!

Kesä, wuhuu! Toisin kuin luulisi, niin se ei ollenkaan pahenna vaihdevuotiaan elämää, päinvastoin. Helteillä ei enää edes erotu joukosta, kun kaikilla hiki virtaa ja posket punottaa. Eikä kohonnut lämpötila pahenna kuumia aaltoja, koska eihän niitä mikään enää pysty pahentamaan; tukehtua meinaa joka tapauksessa ja vaatteet saa melkein kiertää kuiviksi tunnin välein. Toisaalta, ne aaltoja seuraavat hyytävät hytinäkohtaukset ovat laimentuneet ihan lölleiksi, vähän kun heittää huivia harteille niin hyvin pärjää.

Mielikin on iloisempi, kerta on aurinko ja vihreys ja sinisyys ja tuoksut ja pääskynpesä makkarin räystäällä ja hauskasti puliseva turistiparvi Sibeliuspatsaalla kun itse istuu siinä vieressä puiden siimeksessä, Helsingin jäätelötehtaan Maraschinon kanssa (siis sen jätskin, ei tehtaan latinotoimarin).

Joka tapauksessa, aaltoihin palaten, olen vihdoin älynnyt ottaa käyttöön tekniikkaa, jolla voi helpottaa oloa kotona ollessa. Nimittäin tuulettimet. Niitä pitää olla vähintään makkarissa, olkkarissa ja keittiössä. Ja niiden pitää olla kunnollisia, tukevia, tehokkaita ja hiljaisia - ei mitään ruotsalaisketjujen halpisrämpylöitä. En pystyisi istumaan tässä koneen ääressä enkä laittamaan ruokaa enkä nukkumaan yhtään täyttä tuntia ilman ihania tuulikoneitani. Vielä kun olisi kaukosäätimellä toimivia malleja! Toisaalta, saahan siinä pientä liikuntaa kun joutuu ottamaan pari ylimääräistä askelta aina aallon alkaessa ja loppuessa. Ainoastaan makkarissa jätän tuulettimen päälle koko yöksi; on helpompaa vetää peittoa päälle ja päältä pois kuin hyppiä tunnin välein ylös sängystä.

Sitten on tämä pieni manuaalituuletin, jota pidän mukana kassissa, eli viuhka. Okei, pakko myöntää että  toistaiseksi pikkiriikkisen nolottaa räväyttää se auki ja aloittaa leyhyttely. Ikäisessänikin ihmisessä istuu kai vielä pinnan alla pelko, että luuleeko nuo nyt että mä luulen olevani jotakin tai että mä olen kahjo? Vaikka totuus on se, että ketään ei voisi vähempää kiinnostaa. Joskus ratikassa pikkulapset rattaistaan tuijottaa silmät pyöreinä, mutta toisaalta, pikkulapset rattaistaan tuijottaa silmät pyöreinä jokaista joka katsekontaktiin suostuu. Rakastettavat mussukat!

Ostin muuten sellaisen minituulettimenkin, taskukokoisen, mutta se oli tosi surkea, nenäliinan heiluttelullakin saa isomman ilmavirran aikaan. Kaiken huipuksi se vielä hajosi heti ensimmäisellä käyttökerralla.

Onhan niitä muitakin ulkoisia apukeinoja, joita yritän opetella tai yritän muistaa opetella. Yksi itsestäänselvä on tietysti oikea pukeutuminen, eli pitäisi olla ohuita kerroksia joita on nopea kuoria pois, ja pitäisi käyttää vain puuvillaa tai pellavaa, vaikka silkkimekko sopisikin kesäpippaloihin paremmin (tekokuituja ei ikinä, tietenkään). Onneksi ei itsellä muuten ole tänä kesänä häitä tiedossa, ei omia eikä muiden ;)

Tämäkin on helppo, kunhan vain muistaisi hankkia: uusi termari jäävettä varten, yöpöydälle.

Tämä taas on tosi, tosi vaikea: vaatii hirveästi opettelemista, että lähtisi ajoissa, kun on koko ikänsä lähtenyt viime tipassa. Aina saa juosta kuin hirvi että ehtii ratikkaan/bussiin/terveyskeskukseen metsikön poikki...siinä sitten hikoilee kuin saunassa ennen kuin aalto edes alkaa.

Tämä keino taas vaatii vain viitseliäisyyttä: pitäisi harjoitella sellaista joogamaista hengitystä, että kun aalto alkaa niin vetäisi henkeä syvään sisään, pidättäisi hetken, ja sitten puhaltaisi pitkään ulos. Jatkaisi samaa rataa sitten sen koko 5-10 minuuttia. Pari kertaa olen muistanut kokeilla, mutta hitto kun alkaa päästä huipata... Tiedän, että se huimaus menee ohi, kunhan tarpeeksi harjoittelee. Aloitan heti, öö, huomenna?

Sitten on vielä ihan uusi juttu, visualisointi, minkä luin jostakin. Se meni jotenkin niin, että pitäisi kuvitella että meneillään oleva kuuma aalto onkin viileää vettä, jossa rennosti kelluu ja että pään päälle satelee lunta... Hei, aletaaks et siinä kuuluu sit viel syödä jädee? Loikoillen luksusjahdin kannella komeen, rikkaan ja naimattoman tehtaanjohtajan kaa? :DD

Nöyrästi pyydän, että jos tiedät lisää vinkkejä, niin laitathan tulemaan, kiitos.
Ai niin, ja kiitos sähköposteista! Niitäkin saa tietysti laittaa jos ei halua tänne kommentoida.

Waihdevuodet: TAAS MENNÄÄN, JIPPII

Niinhän siinä kävi. Liki kaksi kuukautta kestänyt paussi vaihdevuosioireista on ohi. Kaikki oireet palasivat. Ai että kirpaisee. Hulluuksissani kun olin jo ennättänyt kuvitella, että se olisi ollut siinä.

Oireita on oikeastaan tullut vielä yksi lisää. Nanosekunnissa kiehuviksi kihahtavien aaltojen ja hyytävien palelukohtausten lisäksi saan nyt nauttia myös pahoinvoinnista. Laatta meinaa lentää ja päässä huippaa aina juuri ennen kuin kuuma aalto iskee. Eli samaan saumaan kuin äkillinen ahdistuskohtauskin alkaa. Oksettaa, pyörryttää, ahdistaa, itkettää ja suututtaa ja hiki pasahtaa otsalle ja tippuu nenänpäästä ja valuu pitkin selkää, ja naama ja rinnus hohkaavat puolukanpunaisina... Tästä ei pidot kuulkaa parane.

Niinpä olen taas alkanut etsiä lisää hoitokeinoja, monenlaista yrttiä ja uutetta on vielä kokeilematta. Uskon, että myös luontaistuotekauppojen purkeista apua löytyisi, ne vaan ovat meikäläiselle liian kalliita. Nythän vedän vaan edelleen noita macajauhoja ja salviauutetta ja perusvitskuja ja hivskuja ja gojeja ja montaa yrttiteelajia... Varmaan niistä on apua, mutta ei tarpeeksi.

Terveyskeskuksen omalääkärini, niin huvittava tapaus että olisi sketsihahmonakin epäuskottavan överi nenälaseineen ja hajamielisine höpöttelyineen, määräsi vaivoihini pillereitä. Sitä en olisi välttis halunnut vaan yritin saada lähetettä gynikselle, jossa olisi voitu läpikäydä koko oireisto ja ehkä mahdollisesti löytää jokin hormonihoitoa vastaava ratkaisu, mutta lähetteen sijasta sain käteeni vain reseptin. Tämä uusi lääke on nyt ollut muutaman päivän käytössä, eikä sillä ole ollut ainakaan mitään positiivista vaikutusta, mutta kokeillaan nyt vielä edes viikko lisää. Vaikka kyllä tympii, en haluaisi ihan lääke-lääkkeitä vetää vaan mieluummin luomukamaa. Tsih. Tämä uusi lääke on muuten sellainen, jota saa ainoastaan Yliopiston Apteekista, ne tekevät siellä sen itse. Ihme juttu. Mitä lie apteekin lattialta lakaistujen tabujäämien ja koirankakkahiukkasten sekoitusta, haisee ainakin järkyttävän pahalta.

Amerikkalainen Dr Christiane Northrup, liki gurun maineeseen noussut gynekologi ja synnytyslääkäri, on kirjoittanut muutaman 500-sivuisen opuksen aikuisen naisen jutskista. "Wisdom of Menopause" sisältää paljon ainakin itselleni uutta asiaa. Voi olla, että suomalaiset lääkärit eivät näitä asioita niele tai ainakaan kerro eteenpäin, koska Northrup on hyväksynyt perinteisen länsimaisen lääketieteen rinnalle myös itämaisia hoitokeinoja. Northrup ymmärtää fyysisen ja psyykkisen terveyden kulkevan käsi kädessä, myös hormonaalisten vaivojen ollessa kyseessä. Moni "vaiva" on merkki jostakin syvemmästä kuin vain fysiologisesta tapahtumasta.

Esimerkiksi PMS-oireisiin meillä naisilla liittyy usein ahdistusta, surua, masennusta, kiukkua, vihaa ym. Northrupin mukaan se ei johdu hormoneista sinänsä, vaan sen hetkinen hormonaalinen vaihe vapauttaa naisen pariksi päiväksi ympäristön palvelemisen ja miellyttämisen pakosta (karrikoidusti sanottuna) ja silloin pintaan pääsevät pulpahtamaan patoutuneet tunteet. Nainen kääntyy ikäänkuin sisäänpäin ja antaa hetkeksi (edes) alitajuntansa tiedostaa, mitä oikeasti haluaisi ja ei haluaisi. Vähän sama juttu kuulema vaihdevuosioireissa, paljon  monimutkaisempana ja laajempana vain.

Okei, nyt pitää lopettaa että ennätän ajoissa katsomaan Naistenosasto B4:ää. Tulee TV1:ltä keskiviikkoisin klo 19.55. Loistavaa brittiläistä mustaa huumoria, jota ymmärtääkseen täytyy olla jo jonkin verran elämää nähnyt nainen. Suosittelen.

Waihdevuodet: FINE, TIPUTETAAN SITTEN 10 KILOA!

Pitää tiputtaa kiloja, koska se vähentää vaihdevuosivaivoja. Sanoo kaikki. Siispä Painonvartijoiden pistetaulukko esiin.


Kun nyt aloitan, saan itseni kondikseen ennen maailmanloppua 21.12. 2012!

Heh heh. Onneksi en ole ensimmäistä kertaa enona veneessä. Olen kerran aikaisemmin tiputtanut 15 kiloa, tässä ihan hiljattain, mutta se tuli kaikki takaisin... Mitäh, 8 vuotta sitten? Eikä! Hirveetä miten aika pinkoo. Mutta ei anneta sen nyt häiritä. Ajattelen positiivisesti, se on tärkeetä. Korjaan negatiivisen ajatuksen - "ei tästä mitään tuu" - heti positiivisella: "tiputan painoa vaivatta ja hyvillä mielin". Tai jotain tommosta, voimalauseet on vielä miettimättä.

Mutta muutoi painospudotusresepti on kristallinkirkkaana mielessä: Painonvartijoiden pistesysteemi. Ding ding ding. Sillä se 15 kiloa lähti silloin aikanaan ja sillä lähti 10 kiloa viime keväänä. Ja siitä vain kaksi kiloa on tullut takaisin, vain kaksi kiloa. Nyt oikeesti tiedän, miten lähteneet kilot pidetään poissa, mutta palataan asiaan kymmenen kilon päästä.

Itse asiassa alotin painonpudotuksen jo eilen, eli tämä on päivä numero 2. Eilen meni pisteet vähän yli, mutta otetaan se kiinni tänään. Niin pistesysteemi toimii. Päivittäinen pistemääräni on 22, ja eilen tuli 25, niin tänään sen on jäätävä 19:sta. Eikä se nyt edes ole päivälleen, pääasia että saan pidettyä viikon pistemäärän kasassa. Niin, ylihän se ei myöskään saa mennä! Sillon painonpudotus pysähtyy tai jopa taantuu.

Miksi et karppaa, kysyy joku. No, olen kokeillut joskus sitäkin, ja sekin toimii. Tuloksia tulee hitaammin, mutta niitä tulee, ja olo on aivan loistava koko ajan. Valinnan määräsi tällä kertaa yksinkertaisesti raha; sitä on vähän, ja pistesysteemi tulee halvemmaksi. Oi kyllä mieluummin vetäisin sisäfilepihviä ja haukea, mutta ei pysty ei kykene.

Törkeästi pelkistettynähän karppauksen ja pistesysteemin ero on siinä, että ensimmäisessä vältetään sokeria ja jälkimmäisessä rasvaa. Mutta monimutkaisempihan se jaottelu oikeasti on. Joka tapauksessa, useita tutkimustuloksia on silmiin sattunut (aih!) ja niissä todetaan, että molemmat systeemit toimii ihan yhtä hyvin. Siis painonpudotusta ajatellen. Terveellisyysmielessä karppaus saattaa olla parempi, en tiedä, mutta hitot siitä. Eletään terveellisemmin sitten kun paino on kohdillaan.

Anyways, valkoisia jauhoja ja sokeria välttelen nytkin (en hysteerisesti), mutta hiilihydraatteja en muuten laske. Ynnään ainoostaan kaloreista+rasvasta jollakin Painonvartijoiden ihmekaavalla kalkuloituja pisteitä. Se on kauheen helppoa, sillä joka ruualle ja ruoka-aineelle on määritelty pisteet valmiiksi, ei tarvii ite niitä miettiä. Harmi muitten kannalta, että Painonvartijat lopetti toimintansa Suomessa. Mutta onni omalta kannaltani, että olen säästänyt pistekirjat, nythän niitä ei saisi mistään.

Okei, en väitä että tämä silti olisi helppoa. Kiusauksia tietty tulee. Viime keväänä urakan teki helpommaksi se että tytär lähti mukaan, pieni vertaispaine auttaa kummasti. Ihan niinkuin liikunnankin kanssa. Ikkunan alta kulkevalla kävelytiellä marssii tuon tuostakin kaveruksia poninhännät heiluen :)

Pisteidenlaskun lisäksi aloitan minäkin säännöllisen liikunnan, kyllä! (Painoa ei pudoteta liikkumalla, kukaan ei jaksa niin paljon liikkua, mutta se auttaa kiinteyttämään kroppaa). Itse asiassahan aloitin kuntoilun jo yli vuosi sitten, mutta sitten tuli tämä hiton olkapää-käsi-vaiva enkä ole päässyt salille. Heh heh, "salille", kuulostaa kuin olisin enempikin kokenut urheilija :) "Sali" tarkoittaa nyt sitä, että alan utsia minkämoisia tarjouksia SATSilla on, sillä Elixiaan en enää mene kun kohtelivat siellä niin huonosti. (Tai alkuun oikein hyvin, mutta lopulta oikein hyvin huonosti kuten aiemmin tuolla kirjottelinkin). Siellä SATSissa kun saisi käytyä kaksi kertaa viikossa ja lisäksi pari kertaa viikossa reippaalla kävelyllä, niin vitsi! Sillehän ei mitään mahda, että mahaan jää roikkuvaa ällöläskiä johon ei auta kuin kirurgin veitsi (kirurgin kädessä, jolloin se maksaa maltaita). Mut hei, kaikkea ei voi saada. (Ehkä en edes uskaltaisi mihkään rasvaimuun mennä, kun mielessä kummittelee lehtijutut siitä kuinka Aurinkomatkojen toimitusjohtaja muinoin kuoli siihen, siis sinne leikkauspöydälle).

Ylipäänsä ei pitäisi saavutella mahdottomia, muuten pettyy ja heittää hanskat tiskiin ja uppoaa sohvan pohjalle maraboulevyn kanssa eikä ikinä enää yritä mitään kun kerran on niin luuseri. (Apua, nyt alko kuola valumaan suupielestä, ajattele jotain muuta, ajattele jotain muuta...öh, aplarit on herrrkullisia!) Itse asiassa, appelsiinit ON ihania, ja niistä tulee 0 pistettä :) Niillä on tosi helppo täyttää maha jos kauheesti nälättää ennen kauppaan lähtöä tai illalla, kun on kaikki pisteet jo käytetty. Kiitos ja kumarrus Marokkoon päin. Shukran.

Juu, että tällä zydeemillä meinaan tiputtaa 10 kiloa 4 kuukaudessa. Tai 4,5 kuukaudessa, sekin olisi hyvä. Heinäkuuhun mennessä, siis. Vajaa 2,5 kiloa kuukaudessa. No prob.

Ja nyt ruuanlaittoon! Hmm, tänään on mennyt jo 11,5 pistettä (puuroa, leipää, juustoa, jugurttia, maitoa puuroon ja kahviin ja teehen = ainakin 2 dl laktoositonta maitoa, 1,5 pistettä.)

Parasta siis tehdä tomaattista kasviskeittoa = 0 pistettä. Lisukkeena saa vetää paljon ruisleipää, kunhan pihistelee voin suhteen. 40% Oivariinista tulee vain 0,5 pistettä per teelusikallinen. Tomaatista, kurkusta, salaatista leivän päälle 0 pistettä. Ja todella tulee maha täyteen. Vaikka vetäisin kolme leipää, niin silti päivällisen kokonaispistemääräksi tulee vain 3,5 p!

Jää siis vielä pistettä jälkkäriä/iltapalaa varten, jiihaa Voisin väsätä vaikka hedelmärahkaa. Rahkaa + ananaspaloja omassa mehussa + vaniljasokeria + omenanpaloja, tekee vaan muutaman pisteen. Nam. Sitten telkkarin ääressä vielä vaikka pari aplaria (kirjan kanssa paha, kun menee sivut tahmeiksi), eikä varmana tule nälkä nukkumaan mennessä.

Kun tämä on tosi tärkeä juttu: ei saa päästää tulemaan nälkää, niin ei sorru ahmimaan kaikkea mitä kaupasta löytyy. Kaupasta siis, ei kaapista. Kaapissahan ei saa olla mitään herkkuja. On turha kiduttaa itteensä. Kun sitä ei ole, niin sitä ei syö. Niin pahaa suklaa- tai jäätelönhimoa ei ainakaan meikäläiselle ikinä tule, että jaksaisin varta vasten hilautua kauppaan sitä hakemaan - vaikka kauppa onkin melkein tuossa vastapäätä. Ja sen vieressä Pizzataxi. Se paikka on kyllä paras ohittaa laskettelulasit silmillä, sillä yksi pizza veisi koko päivän pisteet!

Vaikka, ja sehän tässä systeemissä on niin hienoa, jos vetäisin pizzan naamariin, voisin viikon aikana tasotella ne pisteet pois. Tai pisteitä voi säästellä valmiiksi jos on viikonloppuna menossa pilettään tai häihin tai haluu vaan vetää himassa juustonaksuja ja brietä :)

Waihdevuodet: OIKEIN HYVIN HUONOSTI HOIDETTU, ELIXIA

FAKTA Viimeistään vaihdevuosi-iässä (45-55 vuotta) on välttämätöntä aloittaa liikunta. Hormonipitoisuuksien väheneminen voi muutoin johtaa kunnon romahtamiseen: lihasvoima vähenee, luut haurastuvat, paino nousee, tulee sydän- ja verisuonisairauksia ja diabetesta... vaivoja, joiden luulimme kuuluvan vasta vanhuuteen. Liikkua tulisi vähintään yleisen terveyssuosituksen mukaan: yhteensä 2,5 tuntia kestävyysliikuntaa (esim. kävely, pyöräily) ja 2 x 20 minuuttia lihaskuntoharjoittelua (esim. aerobic, kuntosali) viikossa. Lähde: UKK-instituutti

Säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio, jäkä-jäkä-jäkä... Ei lääkäriä tai asiantuntijaa, joka ei mantraa hokisi. Olipa ihmisen vaiva mikä tahansa. Niin ärsyttävää! Koska se on totta! Ja vaikea aloittaa!

Siksipä olenkin ihan onnessani, kun olen nyt päässyt alkuun. Minä, elävä säkkituoli, vihdoinkin treenikassi olalla! Startista saan kiittää alunperin systerin kaveria, joka antoi viikon lahjakortin Elixiaan, liikuntakeskukseen Talissa.

Itse asiassa aloitin jo puolitoista vuotta sitten, mutta heti alkuun tuli takapakkia kun oikea olkapää jäätyi eli siihen iski sairaus nimeltään frozen shoulder. Pakon sanelemana piti jäsenkorttikin pistää jäihin lähes vuodeksi. Mutta ei mitään, en antanut sen masentaa, tahdoin jatkaa hyvin alkanutta matkaa. Heti kun käsi alkoi taas toimia, palasin innoissani lähtöruutuun. Elixian nuoret työntekijät olivat taitavia ja ystävällisiä, oli kiva tuntea itsensä aina tervetulleeksi. Niinpä kun sopimukseni oli umpeutumassa lokakuun loppuun, olin ilman muuta varautunut jatkamaan sitä taas vuodella.

Kuten muutkin kuntokeskukset, myös Elixia houkuttelee koko ajan uusia jäseniä lupaamalla ilmaista jäsenyyttä, ilmaista tai minihintaista aloituskuukautta, ilmaisia personal trainer -palveluja yms. Valistuneena kuluttajana otin tietysti keskuksen vetäjään yhteyttä ja utelin, mitä mukavaa hänellä olisi tarjota jäsenyytensä uusiville. Hän lupasi oitis kaksi personal trainer -sessiota, mutta delegoi tarkan tarjouksen esittämisen myyntipäällikölle. Myyntiheppuli (jota vielä muutama kuukausi aiemmin näki Pitäjänmäentien varrella maanittelemassa uusia asiakkaita), soittikin pian. Ilahtuneena kyselin tarjouksesta, yllättyneenä ja pettyneenä kuulin vastauksen: no ei kuule mitään! Ei mitään?
Mieli tekisi kertoa yksityiskohtaisesti, miten veemäisesti ja ylimielisesti kloppi asian perusteli, mutta antaa nyt olla. Todettakoon vain, että en muista milloin viimeksi olisin tuntenut itseni niin nöyryytetyksi ja huonosti kohdelluksi.

Ei tämä tarina minun kannaltani huonosti päättynyt. Elixian vieressä sijaitseva liikuntakeskus SATS nimittäin lähestyi Kampissa shoppaillessani tekemään oikein hyvällä tarjouksella. Minkä lisäksi sain viikon tutustumispassin, jonka käytin jo, ja voi pojat; paikka oli todella tyylikäs, tilat viihtyisämmät ja salilaitteet uudemmat ja hienommat. Pientä ylellisyyttä on sekin, että talo tarjoaa suihkusaippuat, shampoot, hoitoaineet, jopa hiuslakat. Ei paha.

Mutta miten tarina tulee päättymään Elixian kannalta, jos samaa ikäsyrjintälinjaa jatketaan? Tuoreen Helsingin Sanomien artikkelin (23.10.) mukaan joka kolmas suomalainen on yli 65-vuotias vuonna 2035. Jos sukupuolijakauma olisi 50/50, niin se tekisi noin 900 000 naista. Mikä tarkoittaisi, että tällä hetkellä Suomessa olisi 900 000 41-vuotiasta naista. Juuri sen ikäistä, joka on näillä hetkillä aloittamassa säännöllistä liikuntaa (jos ei sitä jo harjoita). Hei Elixia, heistä voisi riittää muutama kymmenen tuhatta teillekin, jos osaisitte pelata korttinne tästä lähin paremmin!

Muuten, tuon alussa mainitun mantran jälkimmäinen osa on allekirjoittaneella myös työn alla. Terveellinen ruokavalio siintää jo ihan tuolla horisontissa. Kun silmiä sopivasti siristää, niin se melkein näkyy. Palaan asiaan tuonnempana, sillä siitä vasta riittääkin kerrottavaa  - positiivista tällä kertaa.

Menna, ystäväsi aalloilla