Enää ei ihmisen lapsi edes muista, millaista elämä oli ennen.
 |
| Se oli varmaan tällaista? Mun elämä? |
Kun neljä vuotta sitten aloitin tämän blogin pitämisen, kuvittelin olevani kuivilla vuodessa tai parissa. Hah! Vaan niinkin olisi voinut käydä. On paljon ärsyttävän onnekkaita naisia, jotka surffaavat aallokosta rantaan huimalla vauhdilla. Kaiken lisäksi on naisia, joille ei tule oikein mitään kunnon oireita - omassa lähipiirissänikin on niitä peräti kaksi!
Molemmat ovat päässeet tosi vähällä: muutama kuukausi pikkasen yöhikoilua, siinä kaikki.
Ja nekit tutut, joille on vähän reilummin oireita alkanut pukkaamaan, ovat hormonikorvaushoidoilla päässeet kuin koira veräjästä. Tosin sitähän ei voi tietää, miten emäntien käy kun jossain vaiheessa hoidot on pakko lopettaa. Joillekinhan aallot iskevät sitten rytinällä. Eipä kävis sekään kateeksi. Toisaalta: kaveri haki toissa viikolla hormonireseptin, ja gynekologi oli sanonut että näitä pillereitä voipi sitten popsia vaikka 10 vuotta. Ja jos sen jälkeen oireet alkaa, niin koko lopun elämänsä! Äimän käkenä Tytin kanssa mietittiin, että voiko se pitää paikkaansa, kun ei kuunaan ole sellaista kuultu. Tiedä häntä. Meikäläiselle ihan se ja sama, kun en voi niitä käyttää ollenkaan. Luomuna mennään.
Näiltä sivuilta voi vilkaista, miten montaa temppua olen hikipäissäni kokeillut helpotuksen toivossa. Joskus olen jotain löytänytkin, tai ainakin luullut löytäneeni. Mutta kyseessä onkin mitä luultavimmin ollut vain luonnollinen vaihtelu, jos keino ei ole pitkällä juoksulla auttanut. Kuvaanhan kuuluu, että muutaman kuukauden välein tulee 2-4 viikon helpompi jakso, joskus täysin oireeton (ainakin itselleni). Ensimmäisinä vuosina aloin aina heitellä kärrynpyöriä riemusta, mutta en enää. Olen alistunut. Makaan koristen lattialla. EI NÄMÄ LOPU KOSKAAN! Vasta kuolo mun korjaa. Sigh.
Okei, totuuden nimissä sanottakoon, että ON olemassa joitakin jippoja jotka vähän jelppaa. Mutta kun ne auttaa tosissaan vain vähän, niin ei maksa jaksaa vaivaa ikuisesti; että aina sinnittelisi vain kahdella kupillisella kahvia neljän sijaan, ja käyttäisi ruokien maustamiseen pelkkää suolaa ja sitäkin vain seitsemän kidettä, ja lähtisi "reippaalle lenkille raittiiseen ulkoilmaan" joka jumalan päivä, ja laihduttaisi miljoona kiloa ja pysyisi saavutetussa painossa. Kyllä, on tullut kokeiltua. Mutta ei ihmisen lapsi pitkään jaksa, kun palkinnoksi saa melkeinpä vain taputuksen päälaelle.
Kokeiltu on tietysti myös toinen toistaan kalliimmat pillerit, kapselit, jauheet, uutteet ja eliksiirit. Pah.
(Joillekin jokin niistä kyllä toimii, näin väittävät.)
Ainoa, mikä auttaa varmasti - joskin vain hetkellisesti - on tuuletin. Sellaista vain on hiukka hankala raijata mukana. Eikä ne Alepassakaan hyvällä katso, jos vetää heidän sähköänsä jatkojohdolla hyllyjen välissä. Ratikoissa taas ei ole töpseleitä. Paristokäyttöisiä tuulettimia ei ole olemassakaan, ei ihmisille ainakaan. Löytyy ainoastaan keijukaisille mitoitettu malli, jonka teho on köykäisempi kuin lehmän henkäys.
Kotioloissa tuuletin kyllä pelittää, täytyy vaan tietyissä pisteissä rampata laittamaan sitä päälle ja pois. Kun ihan joka paikassa sellaista ei voi pitää käden ulottuvilla. Tai voisi, jos olisi varaa hankkia ainakin keittiöön ja olohuoneeseen viisi masiinaa molempiin. Makkarissa pärjää yhdellä, vaan olisipa sellainen malli joka sammuu itsekseen vartin päästä! Vaan koska ei ole, niin ensin joutuu heräämään siihen helvetilliseen kuumuuteen ja juuri kun on nukahtanut, niin hyytävään kylmyyteen.
Mutta hei, nämähän on jo loppuunkuluneita juttuja. Mitäpä näitä samoja vuoden välein vuodattamaan. Toivonkin mitä hartaimmin, että vuoden päästä en istuisi enää vinkumassa tässä!
