4. viikon jälkeen paino 78,2 kg. Pudotusta yhteensä 2,8 kg.
Nyt on menny kaksi viikkoa ihan hyvin. Vihdoin pääsin myös kunnon vaa’alle ja tiedän mitä oikeasti painan: 79,1 kg viikon 3 jälkeen, ja 78,2 kg nyt viikon 4. jälkeen.
Oma retrovaakanihan on näyttänyt koko ajan ihan mitä sattuu, ja aloituspainokin piti pistää ihan arpomalla. Nyt olen kuitenkin päätellyt ja päättänyt, että aloituspainoni olikin 81 kg eikä 82 kg. Eli sen mukaan mennään tästä eteenpäin.
Tämä oikea kunnon vaaka sijaitsee SATSissa, liikuntakeskuksessa, jossa viime viikolla aloitin. Siitäkin huolimatta, että ei ollut yhtään fiilistä päällä. Kaksi kertaa sinne kuitenkin raahauduin, laiskottelemaan. Mitään en tehnyt, josta olisi tullut edes pienoinen hiki, tai syke noussut. Totta on, että vasen olkapää ja käsi ovat poissa käytöstä, mistä aiheutuu ettei myöskään oikeaa kättä voi käyttää (kun toispuoleisuus on huono juttu), mutta jäähän sitä silti jalat ja keskivartalo. Niitä olisin voinut heilutella reippaammin ja pitempään. Ei pidä kuitenkaan olla itselleen liian ankara, joten olen iloinen että edes menin.
Sama se on tuon syömisen kanssa. Pisteitä saisi enää kertyä vain 20 päivässä, mutta tiukkaa tekee, tiukkaa tekee. Silti ei saisi äityä sättimään itseänsä, koska sitten tulee kurja olo, ja kun on kurja olo niin mitä silloin tekee? No syö tieteskin! Eikä oikeaa ruokaa, tietenkään, vaan jotakin rasvaista ja sokerista. Hemmotteluruokaa kert niin harmittaa. Ja siinä on se riski, että jos tulee oikein luuseriolo, niin sitä saattaa jättää koko leikin kesken. Huono tie siis tuo. Pitää vaan kannustaa itteensä ihan niin kuin kannustaisi kaveriansa tai jopa puolituttua: hyvä sinä, hienoa, jo melkein kolme kiloa, se on paljon, kolmasosa sun tavoitteesta, jei, yläfemmaaa!