tiistai 24. tammikuuta 2012

Painonpudotus: VIIKKO 2... Pyh!


Viikon 2 jälkeen paino noin 81 kg.                                           Pudotusta yhteensä noin 1 kg.




Viikko 2 ei mennyt ihan putkeen. Vaikeaa pysyä erossa herkuista.
Laskiaispulla tiistaina, keskiviikkona iso hampurilainen ja lohkoperunoita Chico’sissa + päälle vielä Classic kermajäätelö. Eikä siinä vielä kaikki: parina päivänä pullapitkoa ja suklaata kotona. Damn.
Ei siis mikään mysteeri, ettei painoa putoa (ainakaan toivottua vauhtia, ilman kunnon vaakaa kun en tiedä varmuudella paljonko on lähtenyt vai onko ollenkaan). On kaksi sääntöä, joita pitäisi noudattaa, ja rikoin niitä molempia. Eli 1) ei pidä mennä shoppaamaan nälkäisenä ja 2) ei pidä ostaa kotiin mitään kiellettyä.
Miten tämä nyt on näin vaikeaa? Siitäkö se johtuu, että yritän yksin? Kahtena aiempana laihdutuskertana kun on pari-kolme ensimmäistä kuukautta menneet kuin leikiten. Ryhmän- tai kaverinpaine on auttanut tsemppaamaan, sitä kun ei millään haluaisi jäädä jälkeen muista. Siinä ei ole kyse kilpailusta, vaan siitä, että haluaa kokea sen saman voittajafiiliksen kuin muutkin, aina ja aina vaan uudestaan. 
Mutta kun ei ketään toista ole, pitäisi keksiä jotain muuta mistä saisi tukea kun itsekuri horjuu. Onkohan olemassa jotain CD:tä, jonka voisi laittaa pyörimään kun on tiukka paikka? Joku huutaisi sieltä että älä tee sitä, ei kannata, pysy lujana, maali häämöttää...! Kun lataisi sen iPodille, niin voisi pitää mukana kaupassa ja kaupungillakin. Hmm...
Se ainakin auttaa, kun pääsen aloittamaan SATSissa, liikuntakeskuksessa. Siitä tulee heti semmoinen olo, että kohti terveempää elämää ollaan menossa. Ehkä sitä lakkaa haksahtelemasta sitten kun saa kiksit pullan sijasta endorfiineista. Hope so. Itse asiassa jäsenyys on jo voimassa, voisin aloittaa vaikka huomenna vaikka tarkoitus oli vasta viikon päästä.
Niin ja nukkumaan pitäisi mennä aikaisemmin. Esimerkiksi nyt kun kello on 23.30. Mitä pitempään valvoo, sitä enemmän ennättää tulla mielitekoja. Täytyy selvittää se CD-asia kuitenkin ensin. (No niin, heti maha kurnahti vaikka takuulla ei ole oikea nälkä!)

torstai 19. tammikuuta 2012

Painonpudotus: Laskiainen, laihduttajan painajainen

VIIKKO 2 natisee liitoksissaan laskiaispullan takia. 


Ex-mies kävi heittämässä pojalle nimpparilahjan ja toi meille laskiaispullat. Se ryökäle! Hyvin tietää, että en voi niitä vastustaa JA tietää myös että laihdutan. Onko teon takana siis juonittelua tyyliin yritäpäs-alkaa-jonkun-muun-kaa?

No ei oikeesti. Harva tajuaa mikä mieletön pommi tuo mainittu leivonnainen on, kun se kuulostaa niin viattomalta. Eihän se pullataikinapulla paha voi olla, kuten vaikka viineri tai leivos. No ei niin. Mutta kun sinne väliin työnnetään mantelimassaa ja kermavaahtoa, niin komeudesta saa maksaa 14 pistettä! Koko loppupäivälle jää käyttöön 8 pistettä, jolla ei saa kahvimaitojen ja aamupuuron lisäksi kuin yhden kämäsen voileivän ja vihannessalaatin ilman kastiketta saati mitään fetaa tai muuta lisuketta. Että revi siitä.

Eikä tämä kurjuus tähän yhteen päivään jää, laskiaispullat kun on mun suurta herkkua, yhtä vuoden suurimmista. Seuraavana tuleekin sitten jo Runebergintortut, lähes yhtä roiseja pisteiltään nekin. Ja kun kondiittorit on näköjään yksiä paholaisia ja alkaa kuskaamaan niitä kauppoihin aina vaan aiemmin ja aiemmin, niin viikkokausia pötköön saa kaupoissa kulkea kiroillen ja mummoja tietään potkien. Tai sitten sortuu, kuten välillä väistämättä käy, ja siitä vasta mieli mustuukin. Ja sitten kun niistä päästään, niin tuleekin jo pääsiäinen. Että oikeastaan koko kevät on laihduttajan painajainen.

Mutta en masennu, onhan tästä kilvoittelusta jo kahdesti aiemmin selvitty. Se auttaa, kun ei käy kaupassa joka päivä niin ei tarvitse kiusauksia katsella, ja kun tankkaa itsensä täyteen oikeasta ruuasta ja sallituista herkuista kuten hedelmistä niin ei tee mieli mitään hyvää koko ajan. Eilen illalla kun teki "mieli jotain" en mennyt vanhasta muistista kaivelemaan kaappeja vaan raastoin kaksi isoa porkkanaa ja mätin raasteen suuhuni. Eihän se makunystyröitä hivellyt, mutta maha tuli sen verran täyteen ettei enää tehnyt mitään mieli. Voi luoja kun olin tyytyväinen itseeni!

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Painonpudotuspäivis: Vaa'assa vika jos paino ei tipu

1. VIIKON JÄLKEEN PAINO ARVIOLTA 81 KG.  
       
* KOKONAISPUDOTUS 1 KG TAI JOTAIN. 

Ilmeisesti tarvitaan toimiva vaaka, jos painon muutosta meinaa vahtia. 
Itselläni on retrovaaka jostakin seitkytluvulta, ilo silmälle mutta ei siitä punnitsemiseen ole. Kun kokeilin sitä kolmessa eri kohtaa lattialla, niin aina tuli eri paino, alin oli noin 79 ja ylin 81,5 kiloa. Joten uskaltaisko päätellä että paino on edes vähän pudonnut kun 82 kilosta alotin? 
Ei vielä parane juhlia. Nimittäin kävi ilmi vasta ekan laihdutusviikon viimeisenä päivänä, että pikkarainen Activia jogurtti maksaa peräti 3 pistettä! Olin merkinnyt siitä arviolta vain 1,5 pistettä joten joka päivä tuli siis sen verran liikaa. Ja mehän tiedetään, että ei saa mennä yhtään yli, muuten systeemi ei pelaa. Hemmetti.
Mutta vaaka-asiaan palatakseni: piakkoin pääsen punnaamaan itseäni pro-välineillä, sillä - tadaa - kävin eilen liittymässä liikuntakeskus SATSiin. Tein vuoden diilin, joten se on menoa nyt. Menoa laiskoille lihaksille siis, ei kiloille, sillä kuten joskus jo totesinkin niin liikkumalla on vaikea saada painoa putoamaan, vain ruokavalion muutos auttaa. Ja vielä tarkemmin: oikein radikaali ruokavalion muutos siksi aikaa, mutta vain siksi aikaa,  kunnes ylimääräiset läskit on lähteneet. Moni luulee, että Painonvartijain systeemeillä pitää pysyä jollain ihmedieetillä täältä ikuisuuteen, mutta ei pidä paikkaansa. Sitten kun on tyytyväinen painoonsa, niin voi palata taas ihan normaaliin ruokavalioon ja paino pysyy siinä mihin sen sai tiputettua.
Normaalilla ruokavaliolla tarkotan semmosta, että kaikkea kohtuudella. Tavallista kotiruokaa, tarpeeksi vihanneksia ja marjoja tai hedelmiä siinä mukana, ja ei ylenpalttista mässäilyä kuin silloin tällöin. Pizza-olut-suklaalevy-illan jälkeen kun syö pari päivää vähän kevyemmin niin hyvä. Ja siitä eteenpäin taas tavallista makaroonilaatkkoa tai broileripataa tai wokkia tai mitä nyt kukin tykkää popsia. Ne, jotka vetää vaan salaatinlehden päivässä, on anorektikkoja tai kiihkolaihduttajia, niistä ei kannata välittää.
Ja taas alan kuulostamaan kouluttajalta, hah hah hah! Huvittavaa, etenkin kun en edes tiedä että kiinnostaako nämä jutut ketään :) 

torstai 12. tammikuuta 2012

Painonpudotuspäivis: VIIKKO 1 Pistelaskuun totuttelua

Päätinkin pitää kunnianhimoisesta 10 kilon painonpudotuksestani (yksi keinoista joilla vähentää vaihdevuosioireita) erillistä päiväkirjaa. Ainakin itselleni siitä tulee olemaan hyötyä. Pitää palata pari päivää taaksepäin, jotta voin aloittaa tämän lähtöruudusta...

PÄIVÄKIRJA PAINONPUDOTUKSESTA
Aloituspäivä: 9.1. 2012
Aloituspaino: 82 kg
Tavoite: - 10 kg heinäkuuhun 2012 mennessä
Keinot: Painonvartijoiden pistesysteemi (omatoimisesti)
Liikuntaa 2-3 kertaa viikossa
VIIKKO 1 Pistelaskuun totuttelua
22 pistettä / päivä
Menossa neljäs päivä. 
Maanantaihan meni ihan susille, kun en edes muistanut koko juttua ja vedin heti aamusta pari paahtoleipää runsaalla voilla ja kermajuustolla. Lisäksi tein jumalaisia sämpylöitä (joita teen harvoin, mikään kodinhengetär en ole), enkä pystynyt vastustamaan vaan ahmin niitä kolme kerralla! Siispä päätin että ei vaiskaan, aloitankin vasta huomenna tiistaina. Että tehokas alku :D
Mutta aloitin kuin aloitinkin tiistaina. Ihan täysin en pysynyt pistemäärässäni 22, meni kolmella yli. Syykin selvisi jälkeenpäin: sinänsä loistava ruoka, salaatti, tuo kamalasti pisteitä jos siihen lotraa sekaan liikaa öljyä ja fetaa. Siis kaksi opetusta heti alkuun: älä tee sämpylöitä + hillintää salaattihärpäkkeiden kanssa.
Pistesysteemissähän kaikki syömiset laitetaan ylös, muuten olisi mahdoton pitäytyä oikeassa pistemäärässä. Ja pisteet pitää merkitä HETI, vaikka kauppakuitin takapuolelle, muuten niitä ei illalla muista! Itse olen hankkinut tarkoitusta varten mielettömän kauniin muistivihon ja hyvän kirjoitustussin. Kaikki, mikä auttaa, kannattaa asian eteen tehdä. Itse olen kauneudenpalvoja, siksi suloiset kirjanpitovälineet ja siksi kaunis kattaus aina kun siihen on aikaa. Koskaan, siis koskaan, ei ruokaa saa rynniä ahmimaan seisaaltaan pää jääkaapissa ja toinen jalka vielä eteisessä. Silloin sitä vetää liikaa, eikä edes nauti yhtään.
Jotta pistesysteemistä saa jonkinlaisen käsityksen, niin laitan tähän malliksi varsinaisen ekan päiväni kirjanpidon.
tiistai 10.1. 2012 22 pistettä
- maitoa 2 dl (koko päivän kahvit + teet) 1,5p
- puuro maidolla (+ 1 tl “ilmainen” sokeri)* 3p
- 2 x sämpylä + 2 tl “voi” (40% Oivariini) 5p
- 2 rkl tonnikalaa vedessä (arvio) 1p
- omena (pieni) 0,5p
- 2 x Craquette korppu + 2 tl “voi” 1.5p
- 2 x näkkäri + 2 x “voi” 2p
- sämpylä + 1 tl “voi” 2,5p
- 10% fetaa 3 rkl 3p
- oliiviöljy 2 rkl 3p
- 1-olut 1,5p
- omena (pieni) 0,5p
yhteensä 25p (3 pistettä yli siis)
Tämän ekan kirjanpidon kanssa vähän velttoilin, en jaksanut tsekata mitä 1-olut oikeasti “maksaa” vaan pistin arviolta, ei hyvä. Sama juttu Activian kanssa. Craquette-korppuja ei pistekirjasta edes löydy. (*”Ilmainen” sokeri (max 3 tl) on yksi monista päivittäin sallituista jutuista, joista ei mene pisteitä lainkaan.)
Vielä pistesysteemistä
On tärkeää, että ylös kirjataan oikeat määrät. Öljyä ei kannata vain lorauttaa pannulle, ainakaan aluksi, ennen kuin oppii arvioimaan että meneekö sitä 1 vai 3 ruokalusikallista. Erohan on 3 pistettä - 1/7 koko päivän pistemäärästä! Itse ainakin mittaan kiltisti lusikalla ainakin “kalliit” ruoka-aineet.
Myöskin tosi tärkeää on jättää “pienet muruset” popsimatta. Kulhosta napattu kourallinen pähkinöitä tai nachoja tai lapsen lautasen syöminen tyhjäksi muussista ja nakkikastikkeesta tekisi hyvinkin 3 pistettä. Suklaamoussen jämät pahimmillaan jopa 5p, yksi pieni annos kun maksaa 10 pistettä. Jos tuommoiset jättää merkitsemättä, etenkin päivittäin, niin silloin menee aina yli. Eikä paino laske. Siihen on syynsä, että kaikki lasketaan puolen pisteen tarkkuudella. SYSTEEMI TOIMII KUIN TAUTI KUNHAN PISTEISSÄ PYSYTÄÄN, se on ihan fakta.
Ohoh, alan kuulostaa ihan kouluttajalta! Harmi kun Painonvartijat lähti Suomesta, olisivat varmaan houkutelleet sinne duuniin hirmuliksalla (tai ilmasilla pisteillä :)
Tänään oli siis neljäs päivä ja pisteissä on pysytty, jos ne yhteensä laskee. Nyt kello huitelee jo kahdeksaa ja käytettävissä edelleen 11 pistettä, aika mieltsii! Tosin päivällinen on vielä syömättä, mutta se on eiliseltä jäänyttä nollapistekeittoa :) joten leipää saa vetää niin että napa rutisee ja vielä jälkkärit päälle. Hiphuraa, näin helppoahan tää olikin!

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Waihdevuodet: FINE, TIPUTETAAN SITTEN 10 KILOA!

Pitää tiputtaa kiloja, koska se vähentää vaihdevuosivaivoja. Sanoo kaikki. Siispä Painonvartijoiden pistetaulukko esiin.


Kun nyt aloitan, saan itseni kondikseen ennen maailmanloppua 21.12. 2012!

Heh heh. Onneksi en ole ensimmäistä kertaa enona veneessä. Olen kerran aikaisemmin tiputtanut 15 kiloa, tässä ihan hiljattain, mutta se tuli kaikki takaisin... Mitäh, 8 vuotta sitten? Eikä! Hirveetä miten aika pinkoo. Mutta ei anneta sen nyt häiritä. Ajattelen positiivisesti, se on tärkeetä. Korjaan negatiivisen ajatuksen - "ei tästä mitään tuu" - heti positiivisella: "tiputan painoa vaivatta ja hyvillä mielin". Tai jotain tommosta, voimalauseet on vielä miettimättä.

Mutta muutoi painospudotusresepti on kristallinkirkkaana mielessä: Painonvartijoiden pistesysteemi. Ding ding ding. Sillä se 15 kiloa lähti silloin aikanaan ja sillä lähti 10 kiloa viime keväänä. Ja siitä vain kaksi kiloa on tullut takaisin, vain kaksi kiloa. Nyt oikeesti tiedän, miten lähteneet kilot pidetään poissa, mutta palataan asiaan kymmenen kilon päästä.

Itse asiassa alotin painonpudotuksen jo eilen, eli tämä on päivä numero 2. Eilen meni pisteet vähän yli, mutta otetaan se kiinni tänään. Niin pistesysteemi toimii. Päivittäinen pistemääräni on 22, ja eilen tuli 25, niin tänään sen on jäätävä 19:sta. Eikä se nyt edes ole päivälleen, pääasia että saan pidettyä viikon pistemäärän kasassa. Niin, ylihän se ei myöskään saa mennä! Sillon painonpudotus pysähtyy tai jopa taantuu.

Miksi et karppaa, kysyy joku. No, olen kokeillut joskus sitäkin, ja sekin toimii. Tuloksia tulee hitaammin, mutta niitä tulee, ja olo on aivan loistava koko ajan. Valinnan määräsi tällä kertaa yksinkertaisesti raha; sitä on vähän, ja pistesysteemi tulee halvemmaksi. Oi kyllä mieluummin vetäisin sisäfilepihviä ja haukea, mutta ei pysty ei kykene.

Törkeästi pelkistettynähän karppauksen ja pistesysteemin ero on siinä, että ensimmäisessä vältetään sokeria ja jälkimmäisessä rasvaa. Mutta monimutkaisempihan se jaottelu oikeasti on. Joka tapauksessa, useita tutkimustuloksia on silmiin sattunut (aih!) ja niissä todetaan, että molemmat systeemit toimii ihan yhtä hyvin. Siis painonpudotusta ajatellen. Terveellisyysmielessä karppaus saattaa olla parempi, en tiedä, mutta hitot siitä. Eletään terveellisemmin sitten kun paino on kohdillaan.

Anyways, valkoisia jauhoja ja sokeria välttelen nytkin (en hysteerisesti), mutta hiilihydraatteja en muuten laske. Ynnään ainoostaan kaloreista+rasvasta jollakin Painonvartijoiden ihmekaavalla kalkuloituja pisteitä. Se on kauheen helppoa, sillä joka ruualle ja ruoka-aineelle on määritelty pisteet valmiiksi, ei tarvii ite niitä miettiä. Harmi muitten kannalta, että Painonvartijat lopetti toimintansa Suomessa. Mutta onni omalta kannaltani, että olen säästänyt pistekirjat, nythän niitä ei saisi mistään.

Okei, en väitä että tämä silti olisi helppoa. Kiusauksia tietty tulee. Viime keväänä urakan teki helpommaksi se että tytär lähti mukaan, pieni vertaispaine auttaa kummasti. Ihan niinkuin liikunnankin kanssa. Ikkunan alta kulkevalla kävelytiellä marssii tuon tuostakin kaveruksia poninhännät heiluen :)

Pisteidenlaskun lisäksi aloitan minäkin säännöllisen liikunnan, kyllä! (Painoa ei pudoteta liikkumalla, kukaan ei jaksa niin paljon liikkua, mutta se auttaa kiinteyttämään kroppaa). Itse asiassahan aloitin kuntoilun jo yli vuosi sitten, mutta sitten tuli tämä hiton olkapää-käsi-vaiva enkä ole päässyt salille. Heh heh, "salille", kuulostaa kuin olisin enempikin kokenut urheilija :) "Sali" tarkoittaa nyt sitä, että alan utsia minkämoisia tarjouksia SATSilla on, sillä Elixiaan en enää mene kun kohtelivat siellä niin huonosti. (Tai alkuun oikein hyvin, mutta lopulta oikein hyvin huonosti kuten aiemmin tuolla kirjottelinkin). Siellä SATSissa kun saisi käytyä kaksi kertaa viikossa ja lisäksi pari kertaa viikossa reippaalla kävelyllä, niin vitsi! Sillehän ei mitään mahda, että mahaan jää roikkuvaa ällöläskiä johon ei auta kuin kirurgin veitsi (kirurgin kädessä, jolloin se maksaa maltaita). Mut hei, kaikkea ei voi saada. (Ehkä en edes uskaltaisi mihkään rasvaimuun mennä, kun mielessä kummittelee lehtijutut siitä kuinka Aurinkomatkojen toimitusjohtaja muinoin kuoli siihen, siis sinne leikkauspöydälle).

Ylipäänsä ei pitäisi saavutella mahdottomia, muuten pettyy ja heittää hanskat tiskiin ja uppoaa sohvan pohjalle maraboulevyn kanssa eikä ikinä enää yritä mitään kun kerran on niin luuseri. (Apua, nyt alko kuola valumaan suupielestä, ajattele jotain muuta, ajattele jotain muuta...öh, aplarit on herrrkullisia!) Itse asiassa, appelsiinit ON ihania, ja niistä tulee 0 pistettä :) Niillä on tosi helppo täyttää maha jos kauheesti nälättää ennen kauppaan lähtöä tai illalla, kun on kaikki pisteet jo käytetty. Kiitos ja kumarrus Marokkoon päin. Shukran.

Juu, että tällä zydeemillä meinaan tiputtaa 10 kiloa 4 kuukaudessa. Tai 4,5 kuukaudessa, sekin olisi hyvä. Heinäkuuhun mennessä, siis. Vajaa 2,5 kiloa kuukaudessa. No prob.

Ja nyt ruuanlaittoon! Hmm, tänään on mennyt jo 11,5 pistettä (puuroa, leipää, juustoa, jugurttia, maitoa puuroon ja kahviin ja teehen = ainakin 2 dl laktoositonta maitoa, 1,5 pistettä.)

Parasta siis tehdä tomaattista kasviskeittoa = 0 pistettä. Lisukkeena saa vetää paljon ruisleipää, kunhan pihistelee voin suhteen. 40% Oivariinista tulee vain 0,5 pistettä per teelusikallinen. Tomaatista, kurkusta, salaatista leivän päälle 0 pistettä. Ja todella tulee maha täyteen. Vaikka vetäisin kolme leipää, niin silti päivällisen kokonaispistemääräksi tulee vain 3,5 p!

Jää siis vielä pistettä jälkkäriä/iltapalaa varten, jiihaa Voisin väsätä vaikka hedelmärahkaa. Rahkaa + ananaspaloja omassa mehussa + vaniljasokeria + omenanpaloja, tekee vaan muutaman pisteen. Nam. Sitten telkkarin ääressä vielä vaikka pari aplaria (kirjan kanssa paha, kun menee sivut tahmeiksi), eikä varmana tule nälkä nukkumaan mennessä.

Kun tämä on tosi tärkeä juttu: ei saa päästää tulemaan nälkää, niin ei sorru ahmimaan kaikkea mitä kaupasta löytyy. Kaupasta siis, ei kaapista. Kaapissahan ei saa olla mitään herkkuja. On turha kiduttaa itteensä. Kun sitä ei ole, niin sitä ei syö. Niin pahaa suklaa- tai jäätelönhimoa ei ainakaan meikäläiselle ikinä tule, että jaksaisin varta vasten hilautua kauppaan sitä hakemaan - vaikka kauppa onkin melkein tuossa vastapäätä. Ja sen vieressä Pizzataxi. Se paikka on kyllä paras ohittaa laskettelulasit silmillä, sillä yksi pizza veisi koko päivän pisteet!

Vaikka, ja sehän tässä systeemissä on niin hienoa, jos vetäisin pizzan naamariin, voisin viikon aikana tasotella ne pisteet pois. Tai pisteitä voi säästellä valmiiksi jos on viikonloppuna menossa pilettään tai häihin tai haluu vaan vetää himassa juustonaksuja ja brietä :)

maanantai 9. tammikuuta 2012

Waihdevuodet: KUIN OLISIN RASKAANA!

Tiesitkö: Naisen on mahdollista tulla raskaaksi aina siihen asti, kunnes kuukautiset ovat olleet poissa vuoden. Ehkäisyn voi kuitenkin lopettaa jo puolen vuoden kuluttua kuukautisten loppumisesta, mikäli niiden loppuessa nainen on yli 50-vuotias (Internet, professori Pertti Mustajoki). Stakesin mukaan 23 naista ikäryhmästä 48-52v on synnyttänyt viimeisen 10 vuoden aikana. 



Kuin olis raskaana! Ihan samanlainen tunne kropassa, sydänalassa pyörteilee välillä onnen aaltoja kuin vauvaa odotellessa... Kaiken huipuksi muutaman kerran päivässä tuntuu kuin rinnat humahtaisi pakahduksiin asti täyteen maitoa. Todella outoa. Ai niin ja hirveitä närästyskohtauksia, tuli odotusajat mieleen jo siitäkin kun seisoin Rennie-paketti kourassa apteekin kassalla. Mun hormonit on jotenkin epäkunnossa. Nyt, kun lapsentekoikä loppui, ne raukat lähettelee ihan paniikissa "Vauva tulossa, vauva tulossa" -hälytystä. Pimeetä.

Tai hetkinen, puoli vuotta kuukautisten loppumisesta, hmm... Päivyrin mukaan viimeiset (kunnolliset) menkat alkoivat heinäkuun puolivälissä, joten siitä kun laskee niin yy, kaa... tämän kuun puolivälissä tulee täyteen puoli vuotta. Eli tasan viikon kuluttua! Ei hitto, aika huvittavaa, vihoviimeinen viikko menossa ja vielä kroppaparka luulee voivansa tehdä vauvoja... snif... urhea, sinnikäs, koviakin kokenut kultainen kehoraukka, oikeastaan aika hirveen liikuttavaa... buuhuhuuu... (tyrsk, tyrsk).... No niin, yritän koota itseni.... Näköjään kaikki raskausajan oireet tulee, itku herkässä ja kaikki :) eli nyt JOS sattuisi suklaa/jäätelö/karkki/hampurilaishimo iskemään, niin se en olis minä vaan vaavi! Heh heh. Luojalle kiitos en muuten mitenkään pysty oikeasti olemaan raskaana!


Pistetään loppuun pieni vitsi:

With all the new technology regarding fertility, a 65 year-old woman gave birth to a baby. When she was discharged from the hospital and went home, her relatives came to visit.
- “May we see the new baby?” one asked. 
- “Not yet”, said the 65 year-old mother.
- “May we see the new baby now?” another relative
asked after 10 minutes had passed.
- " Not yet," said the mother.
After another few minutes had elapsed, they asked again. 
- "May we see the baby now?"
- "No," replied the mother.
Growing very impatient, they asked: 
- "Well, when we see the baby?"
- "When it cries," she told them.
- "WHEN IT CRIES? Why do we have to
wait until it CRIES?"
- Because I can't remember where I put it!






keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Waihdevuodet KUMMA KÄÄNNE

Nytkö ne sitten loppuivat?


Olen ollut pitkään ihan hiljaa ja hissukseen, sillä niin outoja on tapahtunut että taikauskoisena pelkään pilaavani koko jutun jos kerron siitä. Joten hys, tästä ei sitten saa kertoa kelleen:

Kuumat aallot loppuivat. Täysin ja tyystin lakkasivat. Sen on täytynyt tapahtua vähä vähältä, koska en huomannut mitään outoa. Ja sitten kun huomasin, ehkä kuukausi sitten, en pystynyt enää edes muistamaan milloin niitä viimeksi oli ollut. Aika uskomatonta, että asia, joka tekee elämästä yhtä helvettiä voi kadota ilman että pitkään aikaan edes noteraa sitä!

No joka tapauksessa, aallot lähti. Mikä tarkoittaa, ettei enää releiden repimistä päälle ja päältä pois pitkin päivää ja yötä, eikä hikipalleroiden kuivailua ylähuulelta mitä kiusallisimmissa tilanteissa. Eikä myöskään hypoterminaalista palelua, mikä oli alunperinkin täysin käsittämätöntä ja eppää. Ja huom, ei enää edes itse kehittämääni mömmösekoitustakaan.

Ja sepä se vasta kummallista onkin, melkeinpä harmillista. Nimittäin tuon kehittelemäni luontaismömmösekoituksen kanssa kävi samoin kuin aaltojen, se pikkuhiljaa loppui koska en saanut täydennyksiä tehtyä rahapulassani. Joten nyt joudun pohtimaan, että kumpi oli ensin, muna vai kana. Johtuiko toinen toisesta vai toinen toisesta. (Tärkeä tieto sitten jos ja kun ne taas alkaa.) Vai oliko kyseessä pelkkä sattuma? Koko mixistä ainoa aines, jota enää käytän, on varsinainen lääke eli Lyrica. (Oma löytöni netistä, vaatii tosin lääkäriltä reseptin.)

Joten koko kuvio pistää kyllä miettimään että WTF? Ei kuumat aallot voi muutamassa kuukaudessa loppua, eihän? Yhtään en nyt uskalla netistä tietoa etsiä, koska jos siellä sanotaan että juu, taukoja tulee ja ne kestää 15 viikkoa, niin sitten ne kestää 15 viikkoa. Itseään toteuttavat ennusteet on niin mahdollisia, ainakin meikäläisestä, joka uskoo fyysisen ja henkisen yhteispeliin. Vaikka menisi jalka poikki, se voi johtua siitä yhteispelistä, ihan omasta kokemuksesta tiedän.

Olin nimittäin aikoinani tuskallisen kypsynyt mainonnansuunnitteluun, oksetti ja ällötti se manipulointi mitä siinä kuluttajille joutui tekemään. Itku kurkussa jouduin aamuisin raahaamaan vastahakoiset luuni mustan-valkoisen-teräksenpuhuvaan byrooseemme. (Hassu sattuma, että talon tärkeilevintä tiiminvetäjää voisi kuvailla täsmälleen samoin adjektiivein.) Aloin toivoa, että puu kaatuisi päälleni tai hissin lattia putoaisi altani, mutta tietysti siten, että en loukkaantuisi pahasti - vain sen verran, ettei tarvitsisi mennä enää pitkään aikaan töihin. Ja kuinkas kävi? Toiveeni toteutui! Alitajunta ohjasi minut firman juhlissa yökerhon tanssilattialle juuri samaan aikaan sellaisen emännän kanssa, joka tykkäsi sambata iloisesti loikkien. Iloisesti loikkasi hän stiletoillaan oikean jalkani päälle siten, että nilkan nivelsiteet repesivät rytinällä katkaisten pienen luunkin mennessään. Jalka kipsiin 6 viikoksi, ja ehdoton kielto edes käväistä työpaikalla; työnantajan vakuutus ei olisi korvannut, jos olisin mennyt siellä kaatumaan klasiovesta läpi. Tahi muuten itteäni lisää satuttamaan. - Voi jehna, kyllä nyt harmittaa, taisin huikata perään kun heitin sairaslomatodistuksen toimiston ovenraosta.

Nilkkavamma oli senlaatuinen, etten saanut yhtään ottaa kipsijalalla pohjakosketusta. Se teki alkuun vähän tiukkaa, rimpulakäsi kun olen. Ja kun asuttiin Pispalassa vanhan puutalon tokassa kerroksessa, jonne noustiin kierreportaita pitkin. Mutta se oli vain pieni itku suuresta ilosta.

Mutta vielä alkuperäiseen aiheeseen: kiitos, kiitos joka ilmansuuntaan että aalto-oireet katosivat, mutta voisiko joku mahti viedä vielä nämä PMS-vaivatkin pois? Kun mitäs virkaa ne enää toimittaa kun ei ole menstruaalejakaan? Eipä silti, mulle ei ole koskaan selvinnyt että mitä pointtia niillä ylipäänsäkään on. Siis jos lähdetään siitä, että kaikki ruumiintoiminnot on suunniteltu palvelemaan ihmisen pysymistä hengissä. Ketä se luola-aikoina palveli, että äijät sai kalikasta päähän jos lähestyi naisiaan kuukautisten alla? Hetkinen... No hyvänen aika, sehän palveli koko ihmiskuntaa! "Painu hittoon siittä vonkaamasta (piip) varmana sulle anna (piip:n piip)! -tyyppiset lausahdukset piti jo tuolloin miehet etäällä. Ja sehän taas esti naisia saamasta erilaisia tulehduksia, mikä puolestaan varmisti, että kohtu pysyi mahdollisimman pitkään elivoimaisena ja valmiina pukkaamaan ulos mukuloita. Joilla täytettiin maa. PMS-oireiden arvoitus ratkaistu! Ei se silti selitä, että miksi niitä edelleen pitää olla.

Jännempi juttu on nyt kuitenkin se, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Muutunko hirviöksi vai jumalattareksi? Muita vaihtoehtoja en aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta ole löytänyt, toisaalta en paljoa ole etsinytkään. Ne itseään toteuttavat ennustukset, ne itseään toteuttavat ennustukset...