Painonpudotus: Jojoilun olemus

Erillinen jatko-osa "VÄHÄVEHNÄINEN VINTAGE -DIEETTI" -päivitykseen:

       ON EES-TAAS PAREMPI KUIN PELKKÄ TAAS

En olisi kuuna kullanvalkeana uskonut, että minusta tulisi jojottaja.

Yli kolmekymppiseksi luulin oikeasti, että voisin syödä lopun elämääni suklaata ja sipsejä ja pysyä 65-kiloisena. (Olen 175 cm pitkä eli pituus-paino-suhde oli ihan bueno.)

Sitten kun kolmevitosena uskomaton tapahtui, lihoin 7 kiloa, olin varma että saisin ne pois pelkästään tahtomalla - olivathan ne tulleet tupakanpolton lopettamisen eli jalon syyn takia. Heti kun vain viitsisin tahtoa, niin kyllähän lähtis.

No, sitten lihoin vähän lisää... ja vähän lisää... Lopulta, 42-vuotiaana, painoin 80 kiloa. En silti ollut huolissani, olinhan aina sanonut että en välitä mitä painan (hah, laihojen sanoja!) vaan ainoastaan siitä, etten näyttäisi norsulta. Sitten näin kesälomalla vahingossa oman sivukuvani isosta peilistä, kun istuin hotelli Rosendahlin sängyllä - mahani kirjaimellisesti lötkötti reisien päällä ja jopa terävä leuka näytti pyöreältä (kait kun niitä oli kolme päällekkäin). Kun tulin tajuihini, ymmärsin, että nyt oli tullut aika alkaa tahtomaan kilot pois. Ei liene yllätys, kuinka siinä kävi. Oli pian pakko myöntää, että minä, siis ikuisesti hoikka minä, joutuisin laihdutuskuurille. Jojo-gongi kumahti ensimmäisen kerran.

Painonvartijoissa lähtikin 13 kiloa, hip huraa. Vannoin, etten päästäisi grammaakaan takaisin. Viime vuoden tammikuuhun mennessä oli tullut kaikki takaisin ja vielä 10 kiloa yli - 90 kg:n raja meni rikki! Sain kuitenkin kevään aikana laihdutettua pois 10 kiloa. Tämän kuun tammikuuhun oli tullut 2 kiloa takaisin. Sain laihdutettua 4 kiloa. Nyt lokakuuhun mennessä on tullut taas 6,5 kiloa takaisin - parissa kuukaudessa!

Voisin antaa lopullisesti periksi, kun ei tästä kerran mitään tule. Nauraa hyytävästi jojottamisen naurettavuudelle. Selittää nuttura tutisten jokaiselle, joka vain jaksaisi kuunnella, kuinka epäterveellistä jojoilu on. Ja sitten ahmia vain ja lihoa ja itkeä ja ahmia. Mutta ei, minulla on toinen plääni: jos en kerran pysty laihtumaan ja pysymään saavutetussa painossa, niin aion hitto vie jojottaa lopun elämääni!

Jotta ei se kävisi tylsäksi, aion vastakin kokeilla aina uusia dieettejä. Yhdellä saattaa lähteä viisi kiloa, toisella tulla viisi, ihan sama - en kuitenkaan koskaan jaksa pitkään pysyä valitulla radalla. Vähän kyllä jännittää, kuinka tämä Vähävehnäinen vintage tulee toimimaan... Jos se osoittautuu menestykseksi, voin patentoida sen ja tulla sikarikkaaksi. Ja sitten voin palkata George-Clooney-klooni-PT:n pitämään itselleni kuria :)

Muuten, VÄHÄVEHNÄINEN dieetti on isompi idea kuin miltä se kuulostaa. Mutta koska en halua pilata omia tsäänssejäni, niin en ala edes listaamaan mitä kaikkea se käytännössä tarkoittaa. Sen sijaan, kuten jo aiemmin totesin, aion edetä vain yhden pienen kauppareissun kerrallaan.

BJOING!

Waihdevuodet: FINE, TIPUTETAAN SITTEN 10 KILOA!

Pitää tiputtaa kiloja, koska se vähentää vaihdevuosivaivoja. Sanoo kaikki. Siispä Painonvartijoiden pistetaulukko esiin.


Kun nyt aloitan, saan itseni kondikseen ennen maailmanloppua 21.12. 2012!

Heh heh. Onneksi en ole ensimmäistä kertaa enona veneessä. Olen kerran aikaisemmin tiputtanut 15 kiloa, tässä ihan hiljattain, mutta se tuli kaikki takaisin... Mitäh, 8 vuotta sitten? Eikä! Hirveetä miten aika pinkoo. Mutta ei anneta sen nyt häiritä. Ajattelen positiivisesti, se on tärkeetä. Korjaan negatiivisen ajatuksen - "ei tästä mitään tuu" - heti positiivisella: "tiputan painoa vaivatta ja hyvillä mielin". Tai jotain tommosta, voimalauseet on vielä miettimättä.

Mutta muutoi painospudotusresepti on kristallinkirkkaana mielessä: Painonvartijoiden pistesysteemi. Ding ding ding. Sillä se 15 kiloa lähti silloin aikanaan ja sillä lähti 10 kiloa viime keväänä. Ja siitä vain kaksi kiloa on tullut takaisin, vain kaksi kiloa. Nyt oikeesti tiedän, miten lähteneet kilot pidetään poissa, mutta palataan asiaan kymmenen kilon päästä.

Itse asiassa alotin painonpudotuksen jo eilen, eli tämä on päivä numero 2. Eilen meni pisteet vähän yli, mutta otetaan se kiinni tänään. Niin pistesysteemi toimii. Päivittäinen pistemääräni on 22, ja eilen tuli 25, niin tänään sen on jäätävä 19:sta. Eikä se nyt edes ole päivälleen, pääasia että saan pidettyä viikon pistemäärän kasassa. Niin, ylihän se ei myöskään saa mennä! Sillon painonpudotus pysähtyy tai jopa taantuu.

Miksi et karppaa, kysyy joku. No, olen kokeillut joskus sitäkin, ja sekin toimii. Tuloksia tulee hitaammin, mutta niitä tulee, ja olo on aivan loistava koko ajan. Valinnan määräsi tällä kertaa yksinkertaisesti raha; sitä on vähän, ja pistesysteemi tulee halvemmaksi. Oi kyllä mieluummin vetäisin sisäfilepihviä ja haukea, mutta ei pysty ei kykene.

Törkeästi pelkistettynähän karppauksen ja pistesysteemin ero on siinä, että ensimmäisessä vältetään sokeria ja jälkimmäisessä rasvaa. Mutta monimutkaisempihan se jaottelu oikeasti on. Joka tapauksessa, useita tutkimustuloksia on silmiin sattunut (aih!) ja niissä todetaan, että molemmat systeemit toimii ihan yhtä hyvin. Siis painonpudotusta ajatellen. Terveellisyysmielessä karppaus saattaa olla parempi, en tiedä, mutta hitot siitä. Eletään terveellisemmin sitten kun paino on kohdillaan.

Anyways, valkoisia jauhoja ja sokeria välttelen nytkin (en hysteerisesti), mutta hiilihydraatteja en muuten laske. Ynnään ainoostaan kaloreista+rasvasta jollakin Painonvartijoiden ihmekaavalla kalkuloituja pisteitä. Se on kauheen helppoa, sillä joka ruualle ja ruoka-aineelle on määritelty pisteet valmiiksi, ei tarvii ite niitä miettiä. Harmi muitten kannalta, että Painonvartijat lopetti toimintansa Suomessa. Mutta onni omalta kannaltani, että olen säästänyt pistekirjat, nythän niitä ei saisi mistään.

Okei, en väitä että tämä silti olisi helppoa. Kiusauksia tietty tulee. Viime keväänä urakan teki helpommaksi se että tytär lähti mukaan, pieni vertaispaine auttaa kummasti. Ihan niinkuin liikunnankin kanssa. Ikkunan alta kulkevalla kävelytiellä marssii tuon tuostakin kaveruksia poninhännät heiluen :)

Pisteidenlaskun lisäksi aloitan minäkin säännöllisen liikunnan, kyllä! (Painoa ei pudoteta liikkumalla, kukaan ei jaksa niin paljon liikkua, mutta se auttaa kiinteyttämään kroppaa). Itse asiassahan aloitin kuntoilun jo yli vuosi sitten, mutta sitten tuli tämä hiton olkapää-käsi-vaiva enkä ole päässyt salille. Heh heh, "salille", kuulostaa kuin olisin enempikin kokenut urheilija :) "Sali" tarkoittaa nyt sitä, että alan utsia minkämoisia tarjouksia SATSilla on, sillä Elixiaan en enää mene kun kohtelivat siellä niin huonosti. (Tai alkuun oikein hyvin, mutta lopulta oikein hyvin huonosti kuten aiemmin tuolla kirjottelinkin). Siellä SATSissa kun saisi käytyä kaksi kertaa viikossa ja lisäksi pari kertaa viikossa reippaalla kävelyllä, niin vitsi! Sillehän ei mitään mahda, että mahaan jää roikkuvaa ällöläskiä johon ei auta kuin kirurgin veitsi (kirurgin kädessä, jolloin se maksaa maltaita). Mut hei, kaikkea ei voi saada. (Ehkä en edes uskaltaisi mihkään rasvaimuun mennä, kun mielessä kummittelee lehtijutut siitä kuinka Aurinkomatkojen toimitusjohtaja muinoin kuoli siihen, siis sinne leikkauspöydälle).

Ylipäänsä ei pitäisi saavutella mahdottomia, muuten pettyy ja heittää hanskat tiskiin ja uppoaa sohvan pohjalle maraboulevyn kanssa eikä ikinä enää yritä mitään kun kerran on niin luuseri. (Apua, nyt alko kuola valumaan suupielestä, ajattele jotain muuta, ajattele jotain muuta...öh, aplarit on herrrkullisia!) Itse asiassa, appelsiinit ON ihania, ja niistä tulee 0 pistettä :) Niillä on tosi helppo täyttää maha jos kauheesti nälättää ennen kauppaan lähtöä tai illalla, kun on kaikki pisteet jo käytetty. Kiitos ja kumarrus Marokkoon päin. Shukran.

Juu, että tällä zydeemillä meinaan tiputtaa 10 kiloa 4 kuukaudessa. Tai 4,5 kuukaudessa, sekin olisi hyvä. Heinäkuuhun mennessä, siis. Vajaa 2,5 kiloa kuukaudessa. No prob.

Ja nyt ruuanlaittoon! Hmm, tänään on mennyt jo 11,5 pistettä (puuroa, leipää, juustoa, jugurttia, maitoa puuroon ja kahviin ja teehen = ainakin 2 dl laktoositonta maitoa, 1,5 pistettä.)

Parasta siis tehdä tomaattista kasviskeittoa = 0 pistettä. Lisukkeena saa vetää paljon ruisleipää, kunhan pihistelee voin suhteen. 40% Oivariinista tulee vain 0,5 pistettä per teelusikallinen. Tomaatista, kurkusta, salaatista leivän päälle 0 pistettä. Ja todella tulee maha täyteen. Vaikka vetäisin kolme leipää, niin silti päivällisen kokonaispistemääräksi tulee vain 3,5 p!

Jää siis vielä pistettä jälkkäriä/iltapalaa varten, jiihaa Voisin väsätä vaikka hedelmärahkaa. Rahkaa + ananaspaloja omassa mehussa + vaniljasokeria + omenanpaloja, tekee vaan muutaman pisteen. Nam. Sitten telkkarin ääressä vielä vaikka pari aplaria (kirjan kanssa paha, kun menee sivut tahmeiksi), eikä varmana tule nälkä nukkumaan mennessä.

Kun tämä on tosi tärkeä juttu: ei saa päästää tulemaan nälkää, niin ei sorru ahmimaan kaikkea mitä kaupasta löytyy. Kaupasta siis, ei kaapista. Kaapissahan ei saa olla mitään herkkuja. On turha kiduttaa itteensä. Kun sitä ei ole, niin sitä ei syö. Niin pahaa suklaa- tai jäätelönhimoa ei ainakaan meikäläiselle ikinä tule, että jaksaisin varta vasten hilautua kauppaan sitä hakemaan - vaikka kauppa onkin melkein tuossa vastapäätä. Ja sen vieressä Pizzataxi. Se paikka on kyllä paras ohittaa laskettelulasit silmillä, sillä yksi pizza veisi koko päivän pisteet!

Vaikka, ja sehän tässä systeemissä on niin hienoa, jos vetäisin pizzan naamariin, voisin viikon aikana tasotella ne pisteet pois. Tai pisteitä voi säästellä valmiiksi jos on viikonloppuna menossa pilettään tai häihin tai haluu vaan vetää himassa juustonaksuja ja brietä :)