perjantai 28. lokakuuta 2011

Waihdevuodet: LUONTAISMÖMMÖJÄ & LYRICA



Testiviikon tulos


Viikko sitten kehittelin vaihdevuosioireisiini pienen budjetin hoitotuotemixin, joka sisälsi macajauhoa, Femisoyaa, Pohjan akan yrttiuutetta, valeriaanakapseleita (nukahtamiseen) sekä useita rauhoittavia yrttiteelaatuja. Ja tummaa suklaata, jonka lisäsin hiljattain. D-vitskut ja gojimarjat on jo normikamaa, mutta lasketaan nekin nyt tähän mukaan.

No, sitten on aika julistaa testiviikon tulos: Toimiko? Kyllä ja ei.


Varsinaisia kuumien aaltojen fyysisiä olotiloja se loivensi hieman, siis hieman. Äkkihiki tulee kyllä yhtä usein ja yhtä nopeasti, mutta se terävin kärki on vähän madaltunut. Enää ei tunnu siltä, että silmämunat kypsyy puolipehmeiksi kohtauksen aikana.


Ihan takapuolesta on taas se, että aaltojen väliseen aikaan (noin 45-65 minuuttia) mixillä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta - joskohta ei suorastaan pahentanut sitä. Aaltoja Edeltävä Ahdistus eli AEA (eh heh heh) alkoi viime viikolla olla jo niin raju, että pelkäsin että nuppi sekoaa. Pakko oli nostaa tassut pystyyn ja kääntyä lääkärin puoleen - vaikka niin olin ajatellut etten ikinä!


On ihan yleistä ja hyväksyttävää hankkia mielialalääkkeitä vaihdevuosioireiden hoitoon, lähinnä juuri vaikean ahdistuksen tai masennuksen. Netistä selvisi, että niitä lääkkeitä on kuitenkin todella paljon ja erilaisia, erilaisiin vaikuttaviin aineosiin perustuvia. Tutkiskelin ja vertailin, ja osasin sitten pyytää sellaisia, joista on saatu hyviä tuloksia nimenomaan vaihdevuosioireiden hoidossa. Vaikuttavan ainesosan piti olla pregabaliini (josta tutkimus- ja testitietoa löytyi) ja sain reseptin lääkkeeseen nimeltä Lyrica. Tuossa pari tuntia sitten nappasin ensimmäisen, ja nyt vain odotellaan... joskus reagoin aika voimakkaasti lääkkeisiin, joten pikkasen hermostuttaa. Toisaalta, ei ole mitään menetettävääkään.


Tässä odotellessani voisin jakaa vaikkapa Robin "Dr Philin vaimo" McGraw'n käyttämän mixin (vaikka Robinin mielestä "sinun pitäisikin laatia itsellesi oma kokoelma yhdessä oman luontaistuotelääkärisi kanssa") Näitä samoja kamoja netissä suosittelee moni muukin ja ne ovat hankintalistallani seuraavina. Varmaan löytyy monenlaista kapselia, jotka näitä sisältävät, mutta vitsi kun en millään haluaisi lääketehtaiden purkkeja vaan ostaisin mieluummin aineet sellaisinaan (uutteina, öljyinä). Luomuina.

- B12, B6 ja E -vitamiinit
- Omega-3
- Helokkiöljy
- Pellavansiemenöljy
- Foolihappo
- Inositoli
Sitten on vielä tämä Tähkäkimikkiuute. Vähän arveluttavaa kamaa.
a) "Sen kykyä lievittää vaihdevuosiin liittyviä somaattisia ja psyykkisiä oireita on vahvistettu yhdessä kontrolloidussa ja useassa avoimessa tutkimuksessa. Uutteella on estrogeeninen vaikutus ja se vähentää luteinisoivan hormonin eritystä." (www.terveyskirjasto.fi) b) STT:n uutisen mukaan (HS 19.7.2006)" Tähkäkimikkiä sisältävien valmisteiden käyttö on suositeltavaa lopettaa. Lääkevalmisteissa käytetyn tähkäkimikin epäillään olevan haitallista maksalle. Tähkäkimikin arvioi vaaralliseksi Euroopan lääkeviraston alainen kasvisrohdosvalmistekomitea." 
Pitää siis selvitellä tätä vielä lisää, ennen kuin uskaltaa mennä tilaamaan esimerkiksi jenkkiläisistä nettikaupoista mitään. Tuoteselosteet täytyy tutkia todella tarkkaan (Tähkäkimikki = Black Cohosh).


Ylipäänsäkin näiden luontaistuotteiden ja rohdosten kanssa olen vasta vähän raaputtanut pintaa, lisää mömmövinkkejä löytyy niin paljon kuin jaksaa vain kaivaa. Eikä siinä vielä kaikki; on olemassa kokonainen aarrekammiollinen toisenlaisia, ei-kehonsisäisiä hoitokeinoja vv-vaivoihin. Jos hyvin käy, niin vaivat loppuu aiemmin kuin keinot :)


Tässä muuten yksi oma vinkkini tai paremminkin muistutus: juo, juo ja juo. Jos et juo päivittäin tarpeeksi, tulee päähän tahmea olo ja sormet turpoaa. Mutta älä vedä överiksi, siitäkin tulee huono olo. Kyllä sen tuntee, mikä on itselle sopiva määrä; omani huitelee jossain 1, 5 -2 litran hujakoilla. Perussetti sisältää pari lasillista hanavettä, pari mukillista aamuteetä, pari lasillista kivennäisvettä ruuan kanssa (kiitos Lidl halvoista vissyistä), termoskannullinen yrttiteetä, jonka litkin päivän aikana, 2-3 mukilllista kahvia, lasillinen tuoremehua, pari desiä maitoa teen ja kahvin kanssa ja mehukeittoa aamupuuron kanssa. Iisipiisiä!


Ja vielä, nyt kun vauhtiin päästiin, vinkki macajauheestakin: sekoita siitä ensin veden kanssa mönjä lasin pohjalle ja lisää päälle sitten tuoremehua tai marjakeittoa ja sekoita, niin pystyt vetäsemään sen ihan oksentamati alas. Eikä ala etomaan haju seuraavanakaan päivänä, vaikka se ihan apinan ripulille haiseekin, hrrrr...



P.S. Lääkkeen pitäisi jo vaikuttaa, eikä tässä ainakaan entistä pahemmalta tunnu, joten jei, näillä mennään!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Waihdevuodet: OIKEIN HYVIN HUONOSTI HOIDETTU, ELIXIA

FAKTA Viimeistään vaihdevuosi-iässä (45-55 vuotta) on välttämätöntä aloittaa liikunta. Hormonipitoisuuksien väheneminen voi muutoin johtaa kunnon romahtamiseen: lihasvoima vähenee, luut haurastuvat, paino nousee, tulee sydän- ja verisuonisairauksia ja diabetesta... vaivoja, joiden luulimme kuuluvan vasta vanhuuteen. Liikkua tulisi vähintään yleisen terveyssuosituksen mukaan: yhteensä 2,5 tuntia kestävyysliikuntaa (esim. kävely, pyöräily) ja 2 x 20 minuuttia lihaskuntoharjoittelua (esim. aerobic, kuntosali) viikossa. Lähde: UKK-instituutti

Säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio, jäkä-jäkä-jäkä... Ei lääkäriä tai asiantuntijaa, joka ei mantraa hokisi. Olipa ihmisen vaiva mikä tahansa. Niin ärsyttävää! Koska se on totta! Ja vaikea aloittaa!

Siksipä olenkin ihan onnessani, kun olen nyt päässyt alkuun. Minä, elävä säkkituoli, vihdoinkin treenikassi olalla! Startista saan kiittää alunperin systerin kaveria, joka antoi viikon lahjakortin Elixiaan, liikuntakeskukseen Talissa.

Itse asiassa aloitin jo puolitoista vuotta sitten, mutta heti alkuun tuli takapakkia kun oikea olkapää jäätyi eli siihen iski sairaus nimeltään frozen shoulder. Pakon sanelemana piti jäsenkorttikin pistää jäihin lähes vuodeksi. Mutta ei mitään, en antanut sen masentaa, tahdoin jatkaa hyvin alkanutta matkaa. Heti kun käsi alkoi taas toimia, palasin innoissani lähtöruutuun. Elixian nuoret työntekijät olivat taitavia ja ystävällisiä, oli kiva tuntea itsensä aina tervetulleeksi. Niinpä kun sopimukseni oli umpeutumassa lokakuun loppuun, olin ilman muuta varautunut jatkamaan sitä taas vuodella.

Kuten muutkin kuntokeskukset, myös Elixia houkuttelee koko ajan uusia jäseniä lupaamalla ilmaista jäsenyyttä, ilmaista tai minihintaista aloituskuukautta, ilmaisia personal trainer -palveluja yms. Valistuneena kuluttajana otin tietysti keskuksen vetäjään yhteyttä ja utelin, mitä mukavaa hänellä olisi tarjota jäsenyytensä uusiville. Hän lupasi oitis kaksi personal trainer -sessiota, mutta delegoi tarkan tarjouksen esittämisen myyntipäällikölle. Myyntiheppuli (jota vielä muutama kuukausi aiemmin näki Pitäjänmäentien varrella maanittelemassa uusia asiakkaita), soittikin pian. Ilahtuneena kyselin tarjouksesta, yllättyneenä ja pettyneenä kuulin vastauksen: no ei kuule mitään! Ei mitään?
Mieli tekisi kertoa yksityiskohtaisesti, miten veemäisesti ja ylimielisesti kloppi asian perusteli, mutta antaa nyt olla. Todettakoon vain, että en muista milloin viimeksi olisin tuntenut itseni niin nöyryytetyksi ja huonosti kohdelluksi.

Ei tämä tarina minun kannaltani huonosti päättynyt. Elixian vieressä sijaitseva liikuntakeskus SATS nimittäin lähestyi Kampissa shoppaillessani tekemään oikein hyvällä tarjouksella. Minkä lisäksi sain viikon tutustumispassin, jonka käytin jo, ja voi pojat; paikka oli todella tyylikäs, tilat viihtyisämmät ja salilaitteet uudemmat ja hienommat. Pientä ylellisyyttä on sekin, että talo tarjoaa suihkusaippuat, shampoot, hoitoaineet, jopa hiuslakat. Ei paha.

Mutta miten tarina tulee päättymään Elixian kannalta, jos samaa ikäsyrjintälinjaa jatketaan? Tuoreen Helsingin Sanomien artikkelin (23.10.) mukaan joka kolmas suomalainen on yli 65-vuotias vuonna 2035. Jos sukupuolijakauma olisi 50/50, niin se tekisi noin 900 000 naista. Mikä tarkoittaisi, että tällä hetkellä Suomessa olisi 900 000 41-vuotiasta naista. Juuri sen ikäistä, joka on näillä hetkillä aloittamassa säännöllistä liikuntaa (jos ei sitä jo harjoita). Hei Elixia, heistä voisi riittää muutama kymmenen tuhatta teillekin, jos osaisitte pelata korttinne tästä lähin paremmin!

Muuten, tuon alussa mainitun mantran jälkimmäinen osa on allekirjoittaneella myös työn alla. Terveellinen ruokavalio siintää jo ihan tuolla horisontissa. Kun silmiä sopivasti siristää, niin se melkein näkyy. Palaan asiaan tuonnempana, sillä siitä vasta riittääkin kerrottavaa  - positiivista tällä kertaa.

Menna, ystäväsi aalloilla

maanantai 24. lokakuuta 2011

Kahvit kaupungilla: Kupponen henkevässä seurassa

Suomen Spiritualistisen Seuran ovi oli valmiiksi auki, mikä sopi teemaan, joka oli Avointen ovien päivä. Ilmaiset meedioistunnot ja tarot-tulkinnathan oli niin iso houkutin ja Alppitalo tuossa niin lähellä, että sain kuin sainkin itseni raahattua paikalle. Siitäkin huolimatta, että arvelin tuvan olevan täynnä joko spiritismilautoja kaupittelevia hurupäitä tai sitten hartaita, harmaita mummeleita. Ja olihan siellä niitä jälkimmäisiä, mutta vain ehkä viidesosa porukasta. Loput oli ihan sekalaista sakkia, paitsi että joukosta puuttui, ylläriylläri, kokonaan miehet.

Paitsi että yhtäkkiä ovensuuhun ilmestyikin yksi, semmonen parimetrinen ja nelikymppinen Martti Suosalon oloinen. Oli se ensin niin eksyneen näköinen siinä sukkasillaan, että jokainen meistä naisihmisistä olisi rientänyt hätiin jos se olisi katsekontaktin ottanut. Mutta hänpä kokosikin ihan itse itsensä ja siirtyi sivuilleen vilkuilematta, parilla pitkällä vetävällä askeleella myyntipöydän ääreen. Siitä tuli sitten turvapaikka. Kaikkihan me syrjäkarein vilkuiltiin ja odotettiin seuraavaa siirtoa, mutta ei se muuta tehnyt kuin selaili kirjaa toisensa perään. Tai ainakin oli selailevinaan. Mutta silti siitä ei saanut silmiään irti, sen habitus oli nimittäin niin huippu. Tyyppi seisoa törötti kaikessa komeudessaan jalat leveässä haara-asennossa, lantio edessä, hartiat takana, leuka vähän pystyssä ja pää vähän kallellaan ja omahyväinen hymynpilke toisessa suupielessä. Samanlaista reteyttä ei yleensä näe kuin savolaisen autokorjaamon pihalla! I-ha-na. Ja niin urheasti mukavuusalueensa ulkopuolella.

Muuta mielenkiintoista siellä ei sitten näyttänyt olevankaan, ja koska olin tullut tavoilleni uskollisena myöhässä niin kaikki meedio- ja tarotvuorot oli jo jaettu. Meinasin jo lähteä pois, mutta sitten joku tuli kysymään jonotanko henkiparannukseen, ja se tuntui vähän kohtalon johdatukselta ja uskaltauduin kokeilemaan. Tosi kultaisen oloinen täti piteli käsiäni omissaan, pidin silmiä kiinni ja tuli mukavan rauhallinen olo. En oikein osannut odottaa mitään. Sitten hän siirtyi taakseni seisomaan ja laski kädet harteilleni, ja silloin rinnassa rusahti lujaa, sydämen kohdalla, vähän kuin olisi salama iskenyt. Säikähdin tietysti ja sain tosissani pidätellä, etten räjähtänyt itkuun; tuntui, että jos olisin antanut mennä, ei sille olisi tullut loppua. En tiedä, mitä siinä tapahtui, enkä kysellyt. Jotain. Järkytys vaihtui kuitenkin nopeasti takaisin rennon rauhalliseksi ja lämpöiseksi oloksi.

Harmillista oli, että se karismaattinen miekkonen oli häipynyt poissaollessani paikalta. Olisin vaikka väkisin raahannut sen kokeilemaan sitä henkiparannusta; jotainhan se selvästi oli hakemassa, kun kerran paikalle oli tullut. No, toivottavasti se löysi etsimänsä sieltä myyntipöydästä.

Kahvit. Valkoisella liinalla katetulla pöydällä oli koruton kattaus: kahvia termarissa, Hyla-maitoa ja keksivati. Sekä purkki vapaaehtoista kolehtia varten. Mutta jotenkin siitä sähkäristä jäi niin autereinen olo, että pahvimukista juotu kahvi ja kaupan kaneliässät maistuivat aivan kertakaikkisen jumalaisilta.

Kotona katsoin sivistyssanakirjasta, että mitä se spiritualismi tarkalleen ottaen on. "Käsitys, jonka mukaan välitön yhteys Jumalaan on tärkeämpi kuin kirkkolaitos, Raamattu ja sakramentit." Okei, ostan! Olin nimittäin käynyt jo edellisviikolla netissä tutkailemassa, miten kirkosta erotaan. Sattumaako?

torstai 20. lokakuuta 2011

Waihdevuodet: AINA PAHENEE, TEELLÄKÖ TOKENEE?

Kuumia aaltoja on alkanut tulla 35-47 minuutin välein! 



Yhtenä päivänä pidin nimittäin oikein kirjaa, etten vain kuvittelisi tai liioittelisi. Siis tiuhempaan kuin kerran tunnissa sai riuhtoa päällimmäisen vaatekerroksen pois, kunnes ylle jäi vain alusvaatteet ja hihaton toppi ja legginsit (jotka nekin piti kääriä niin ylös kuin sai). Ja sitten, kuten mittasin, 6-8 minuutin päästä sai jo kiireellä kiskoa kaikki takaisin ylle. Eikä niin suurta määrää jaksa päällensä vetääkään, että se riitäisi aaltojen jälkeiseen jääkauteen. Hrrr.


Okei, tuo vaatteiden eestaas vekslaaminen on tietysti rasittavaa, mutta ei mitään verrattuna siihen PMS potenssiin 10 olotilaan, joka alkaa muutamaa minuuttia ennen aaltoa: kurkkua kuristaa, ahdistaa, itkettää, raivostuttaa, on vaikea hengittää ja lopulta putoaa depressiokuiluun, jonka pohjalta ei usko pääsevänsä enää ikinä ylös. Vaikka kohtaus kestää vain 3-4 minuuttia, on se ihan helvettiä. Ja mihinkä se loppuu? No niihin p--keleen aaltoihin! Ja taas kuteet pois ja sitä rataa, tunnista toiseen, päivästä toiseen.

Äitini kuoli rintasyöpään 56-vuotiaana. Se poissulkee hormonilääkityksen, ja olin jo vuosia varautunut kestämään vaihdevuosivaivat pelkästään hammasta purren. Nyt, kun vasta kaksi kuukautta oli kulunut, sukelsin jo nettiin etsimään jotain, mitä tahansa! Ja kyllähän sieltä lääkkeettömiä vaihtoehtoja löytyy, voi hyvä isä. Kroonisen rahapulani takia jouduin rajaamaan pois kaikki hienot kapselit, joita varta vasten on vaihdevuosivaivoihin kehitetty. Ehkä pääsen kokeilemaan niitä myöhemmin. Jotain kuitenkin sain hankittua.

Pian nähdään, onko apua tästä satsista: macajauho, salviauute, Femisoya sekä postissa noutoa odottava Pohjan akan yrttiuute. Otin myös happotasaajaa närästykseen, joka on yhtä runsasta kuin raskausaikoina. Tuolla hyllyllä koreilee myös kokoelma yrttiteelaatuja: Women's Energy, Green Balance, Harmony for Body & Soul sekä Lotus. Lisäksi Bedtime sekä Sleep Easy Infusion ja valeriaanakapselit öitä varten.

Niin ne yöt, huh huh, ihan oma lukunsa vielä. Lyhyesti sanottuna: uni ei tule, sitten kun se tulee niin heräät tunnin välein hikikohtauksiin, käyt pissalla, sitten palelet, kiroilet, yrität rauhoittua, tuskastut, kuuntelet rentoutusnauhaa, käyt pissalla, kuuntelet nauhan uudelleen, vihdoin liu'ut uneen josta heräät taas tunnin kuluttua. Muutaman kierroksen päästä onkin jo uusi päivä johon heräät levänneenä ja virkistyneenä - not.

Mutta juu, nyt katsotaan pari päivää josko tuosta mixistä olisi apua.


Kahvit kaupungilla: UUSI KLUUVI

Uudistettu Kluuvin kauppakeskus. Pitihän se tsekata. Etenkin, kun markkinoinnissa käytettiin kovasti luomua porkkanana (ha, ha). Ihanalta kuulosti se, että erilliseen luomukerrokseen olisi pykätty vanhan ajan malliin lihakauppa, kalakauppa, leipäkauppa, vihanneskellari... vau!

No, omat odotukset oli kai niin kovat, että pettymyshän ssiitä tuli. Kodikkaan, maajussimaisen miljöön sijasta luomukerros olikin itse asiassa yksi tavallinen luomukauppa, jonne oli sijoitettu pienet erilliset tiskit tai myyntipisteet lihalle, kalalle, leivälle, maidolle... Tiskien yläpuolella roikkuvat kyltit oli muotoiltu neonvalosta, ja kaupan yleisilme oli kauhean kylmä ja steriili. Hyllyt notkuivat tavaraa, mutta niin kallista, että päättelin kohderyhmäksi hyvin tienaavat sinkut tai lapsettomat parit. Ei ollut meikäläisellä hilloa ostaa hilloa, 6-7 euroa pikkupurkista tuntui kovalta. Sijoitin kyllä saman summan herkullisen näköiseen, mutta kovin pieneen rusina-pähkinä-leipään (n. ranskanleivän puolikas). Hyvää oli.

Kauppaan oli pykätty myös kahvio, mutta jotenkin se näytti epäkutsuvalta... Ehkä se johtui siitä, että pöytiä hipoen kiemurteli pitkä ja hidas kassajono.

Pohjakerroksen aula oli uudistettu siten, että ennen niin avara ja valoisa tila oli nyt kapean ja ahtaan oloinen. Onhan graaniitinharmaa & lasi -yhdistelmä style, tykkäsin, mutta kun ei ollut paikkaa mihin istahtaa kaveria odottelemaan tai koipiaan lepuuttamaan niin uudistus oli huononnus. Huono homma oli sekin, että koko keskukseen ei meinannut löytää sisään. Kluuvikadun puolella ei ollut enää sisäänkäyntiä Kluuviin. Eestaas-harppoilun jälkeen pujottelin lopulta sisään Mäkkärin läpi.

Kahvit. Ne nautin pohjakerroksen Robert's Coffee'ssa. Tavallinen kahvi ja pala marjapiirasta 5,20 euroa. Ihan ok. Myyjättären reaktio oli alentuneen huvittunut, kun ihmettelin, miksi muutenkin lyhyt tiski oli ahdettu niin täyteen tavaraa, että tarjotinta ei voinut laskea mihinkään alas. Sitä piti tasapainotella vasemmalla kädellä, kun oikealla kurkotteli kahvia koneesta. Tytön mukaan "mut tää paikka on ollu tämmönen samanlainen jo pari vuotta..." Oukei. Sohva oli mukava, pari irtotyynyäkin. Parasta oli kuitenkin viereisen pöydän japanilaisturisti, nuori isä, joka tuuditteli lempeästi nappisilmävauveliaan uneen. Awww...

maanantai 17. lokakuuta 2011

Waihdevuodet ÄKKIPÄTSISTÄ, PÄIVÄÄ

FAKTA  Kuumat aallot ovat äkillinen ja voimakas kuumuuden tunne kehon yläosassa tai koko kehossa. Yli 60 % menopaussissa olevista naisista kokee niitä. Ne voivat olla mietoja kuin kevyt punastus tai niin voimakkaita, että ne herättävät sinut kesken syvän unen. (www.help-menopause.com)





Naisen vaihdevuodet tulevat olemaan tämän blogini kantava teema. Monta kirjoitusta aiheesta on siis luvassa. Jonkinlaisena alustuksena päätin käsitellä ilmaisun kuumat aallotSe on minusta huono. Ainakaan omat oireeni eivät tunnu ollenkaan aalloilta. Eivätkä kuumilta, koska kuuma on adjektiivina törkeän alimitoitettu. 

Aalto pitäisi korvata sanalla, joka ilmaisisi edes jotenkuten ilmiön voimakkuutta. Hyökyaalto olisi jo vähän parempi. Mutta kaikki aaltomaisuutta ilmaisevat sanat ovat kyllä huonoja, koska ne kuvaavat edestakaista liikettä. Eikä minun sisälläni ole edestakaista liikettä. Läkähdyttävä olo ei tule lainehtien ja varoitellen, vaan pasahtaa päälle kuin katkaisijasta kääntämällä. Ja pysyy ihan tasaisen kärventävänä pari minuuttia. Eikä se edes poistu aaltoillen, vaan hiljakseen hiipuen. Minkä jälkeen kehon valtaa hyytävä kylmyys, jonka aikana päälle on normaalin sisävaatekerran lisäksi vedettävä (enkä liioittele) collegepaita, villatakki, kaulahuivi ja vähintään kahdet villasukat. Miksi missään ei puhuta tästä painajaismaisesta jääkausi-ilmiöstä, joka on lähes yhtä paha kuin kuumuuskin?

Kuuma on siis tosiaan laittoman vähättelevä ilmaisu siitä läkähdyttävästä, näkö- ja havaintokykyä heikentävästä, tajunnan rajamaille vievästä olotilasta. Happi loppuu ja sydän jyskyttää. Aivan kuin sisuksissa olisi sadetin, joka ruiskuttaa tulikuumaa nestettä. Tai kuin oikein kipakat löylyt sähähtäisivät kiukaalta kehon keskipisteestä ja pasahtaisivat ihon sisäpintaan ja siitä läpi, höyrystyen nanosekunnissa isoiksi pisaroiksi ihon ulkopinnalle. Puolukanpunaiseksi muuttuneen ihon pinnalle; mikä sekin on kiva ilmiö jo ihan sinällään, tuo värinvaihdos.

Ne hikipisarat, miksei nekään voi olla normaalit, vaan suuria kummallisia pullukoita. Se selvisi minulle vasta hiljattain, kun satuin kävelemään peilin ohi otollisella hetkellä.  Voi luoja mikä näky, kuin koko naama vesikelloilla! Pahinta on, että toisin kuin olen luullut, ne eivät kuivukaan pois omia aikojaan, vaan jäävät lillumaan otsalle ja hytisemään ylähuulelle. Mietin niitä lukemattomia kertoja ratikassa ja kaupan kassajonossa, kun olen henkeä pidätellen vältellyt hien pyyyhkäisyä otsalta - kuvitellen, että siten kohtaus ei näkyisi päällepäin. Hah!

Terminologiaan vielä palatakseni: englanninkielinen ilmaisu hot flashes on huomattavasti osuvampi kuin kuumat aallot. Mieleen nousee myös muita ilmaisuja, joista pitäisin, kuten Hirveä hikipuuska, Saatanallinen sisuslöyly, Läkähdyttävät leimahdukset, tai lyhyesti Äkkipätsi. Raivoroihukin voisi toimia, siitä tulisi henkinen tilakin ilmi.

Mutta parasta kai pysyä tässä vähättelevässä kuumat aallot -sanaparissa.

Tämän tuskailun kirjoitin nyt 17.11.11.Tästä eteenpäin tulen raportoimaan ilmiöstä pääsääntöisesti omakohtaisiin kokemuksiini perustuen, mutta myös faktoja yritän kaivella esiin (vaikka tietoahan on netti pullollaan, jokaiselle helposti löydettävissä). Taannun ehkä kieliopillisesti kammottavaan kirjoitustyyliin - tai miten sitä tekstiä sattuukin sitten syntymään, mistäs minä tiedän. Kuten en sitäkään, tuleeko kukaan näitä koskaan lukemaan. Mikä onkin juttu, jota luulisi muidenkin bloginpitäjien poht... Apua, nyt se tuli taas, lopetan ennen kuin näppis sulaa!

Menna, ystäväsi aalloilta