Waihdevuodet: MITÄ SANOA KUN KUUMA AALTO YLLÄTTÄÄ?

Mitä ihmettä siinä voi tehdä, kun yhtäkkiä helahtaa punaiseksi kuin punajuuri vieraiden ihmisten seurassa?

Ihmisten ilmeistä näkyy kaikenlaista; toiset kuikuilevat katonrajaan kun nolostuvat minun puolestani, toiset hymyilevät vinosti tai vaihtavat merkitseviä katseita keskenään, jotkut emppaavat silmät kyynelissä kun luulevat että olen häpeissäni tai pahoittanut mieleni jostakin...

Heh, hyvä esimerkki tästä tapahtui koulun vanhempainillassa hiljattain. Normaalisti se on ihan sama mitä yritän siellä itsekseni piipittää, mutta nyt kävi niin että kesken kipakan väittelyn aalto iski ja tulenpuna leimahti naamaani - ja katso, kaikkien äänensävy muuttui hetkessä lempeäksi ja ymmärtäväiseksi, oli ihan hilkulla ettei koko porukka rynnännyt ympärilleni isohaliin!

Olen mietiskellyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että parasta olisi jos pystyisi yhdellä napakalla lauseella selittämään mistä on kyse. Ongelma hoituisi alta pois ja show voisi jatkua. Kenenkään ei tarvitsisi miettiä, olenko suuttunut tai saamassa juuri sydänkohtauksen. Minä ja kaikki muut voisimme keskittyä itse asiaan, mikä se sitten olisikin.

(Mielessäni näen itseni aina jossakin palaverissa, mutta voisihan kyseessä olla tuparit, joista ei tunne muita kuin kutsun esittäneen pariskunnan, tai jonkun toisen tapauksessa vaikka työhaastattelu.)

Ärsyttää, kun en millään keksi sitä napakkaa nappilausetta, jonka voisi heittää tilanteessa kuin tilanteessa. Ihan hirveen vaikeeta... Kun sen pitäisi sisältää faktaa - vaihdevuodet aiheuttavat rajua punastumista ja hikoilua - mutta ei kuulostaa tippaakaan anteeksipyytelevältä. Inhoan sitä, kun jo sana "vaihdevuodet" saa useimmat joko vaivaantumaan tai hihittelemään ja heittämään puoliääneen puhkikuluneita lausahduksia raivopäisistä hormonihirviöistä! Siis missään tapauksessa ei nöyristelyä, miksi hitossa pitäisi pyydellä anteeksi sitä että ihmisen elämään kuuluu erilaisia ikävaiheita, ja tämä on niistä yksi ja tähän kuuluu tiettyjä piirteitä. Ei. Vaan ne oireet pitäisi voida rennosti mainita, jotta eivät aiheuttaisi väärinkäsityksiä tai veisi turhaan huomiota olennaisesta. Lauseen pitäisi olla kuitenkin lyhyt ja kepeä, ettei kuulijalle tulisi olo että on joutunut fysiologian luennolle, ja mielellään humoristinenkin olematta kuitenkaan omaa itseä vähättelevä.

Ehdotuksia?

Waihdevuodet: PUHURIA PÄÄHÄN!

Kesä, wuhuu! Toisin kuin luulisi, niin se ei ollenkaan pahenna vaihdevuotiaan elämää, päinvastoin. Helteillä ei enää edes erotu joukosta, kun kaikilla hiki virtaa ja posket punottaa. Eikä kohonnut lämpötila pahenna kuumia aaltoja, koska eihän niitä mikään enää pysty pahentamaan; tukehtua meinaa joka tapauksessa ja vaatteet saa melkein kiertää kuiviksi tunnin välein. Toisaalta, ne aaltoja seuraavat hyytävät hytinäkohtaukset ovat laimentuneet ihan lölleiksi, vähän kun heittää huivia harteille niin hyvin pärjää.

Mielikin on iloisempi, kerta on aurinko ja vihreys ja sinisyys ja tuoksut ja pääskynpesä makkarin räystäällä ja hauskasti puliseva turistiparvi Sibeliuspatsaalla kun itse istuu siinä vieressä puiden siimeksessä, Helsingin jäätelötehtaan Maraschinon kanssa (siis sen jätskin, ei tehtaan latinotoimarin).

Joka tapauksessa, aaltoihin palaten, olen vihdoin älynnyt ottaa käyttöön tekniikkaa, jolla voi helpottaa oloa kotona ollessa. Nimittäin tuulettimet. Niitä pitää olla vähintään makkarissa, olkkarissa ja keittiössä. Ja niiden pitää olla kunnollisia, tukevia, tehokkaita ja hiljaisia - ei mitään ruotsalaisketjujen halpisrämpylöitä. En pystyisi istumaan tässä koneen ääressä enkä laittamaan ruokaa enkä nukkumaan yhtään täyttä tuntia ilman ihania tuulikoneitani. Vielä kun olisi kaukosäätimellä toimivia malleja! Toisaalta, saahan siinä pientä liikuntaa kun joutuu ottamaan pari ylimääräistä askelta aina aallon alkaessa ja loppuessa. Ainoastaan makkarissa jätän tuulettimen päälle koko yöksi; on helpompaa vetää peittoa päälle ja päältä pois kuin hyppiä tunnin välein ylös sängystä.

Sitten on tämä pieni manuaalituuletin, jota pidän mukana kassissa, eli viuhka. Okei, pakko myöntää että  toistaiseksi pikkiriikkisen nolottaa räväyttää se auki ja aloittaa leyhyttely. Ikäisessänikin ihmisessä istuu kai vielä pinnan alla pelko, että luuleeko nuo nyt että mä luulen olevani jotakin tai että mä olen kahjo? Vaikka totuus on se, että ketään ei voisi vähempää kiinnostaa. Joskus ratikassa pikkulapset rattaistaan tuijottaa silmät pyöreinä, mutta toisaalta, pikkulapset rattaistaan tuijottaa silmät pyöreinä jokaista joka katsekontaktiin suostuu. Rakastettavat mussukat!

Ostin muuten sellaisen minituulettimenkin, taskukokoisen, mutta se oli tosi surkea, nenäliinan heiluttelullakin saa isomman ilmavirran aikaan. Kaiken huipuksi se vielä hajosi heti ensimmäisellä käyttökerralla.

Onhan niitä muitakin ulkoisia apukeinoja, joita yritän opetella tai yritän muistaa opetella. Yksi itsestäänselvä on tietysti oikea pukeutuminen, eli pitäisi olla ohuita kerroksia joita on nopea kuoria pois, ja pitäisi käyttää vain puuvillaa tai pellavaa, vaikka silkkimekko sopisikin kesäpippaloihin paremmin (tekokuituja ei ikinä, tietenkään). Onneksi ei itsellä muuten ole tänä kesänä häitä tiedossa, ei omia eikä muiden ;)

Tämäkin on helppo, kunhan vain muistaisi hankkia: uusi termari jäävettä varten, yöpöydälle.

Tämä taas on tosi, tosi vaikea: vaatii hirveästi opettelemista, että lähtisi ajoissa, kun on koko ikänsä lähtenyt viime tipassa. Aina saa juosta kuin hirvi että ehtii ratikkaan/bussiin/terveyskeskukseen metsikön poikki...siinä sitten hikoilee kuin saunassa ennen kuin aalto edes alkaa.

Tämä keino taas vaatii vain viitseliäisyyttä: pitäisi harjoitella sellaista joogamaista hengitystä, että kun aalto alkaa niin vetäisi henkeä syvään sisään, pidättäisi hetken, ja sitten puhaltaisi pitkään ulos. Jatkaisi samaa rataa sitten sen koko 5-10 minuuttia. Pari kertaa olen muistanut kokeilla, mutta hitto kun alkaa päästä huipata... Tiedän, että se huimaus menee ohi, kunhan tarpeeksi harjoittelee. Aloitan heti, öö, huomenna?

Sitten on vielä ihan uusi juttu, visualisointi, minkä luin jostakin. Se meni jotenkin niin, että pitäisi kuvitella että meneillään oleva kuuma aalto onkin viileää vettä, jossa rennosti kelluu ja että pään päälle satelee lunta... Hei, aletaaks et siinä kuuluu sit viel syödä jädee? Loikoillen luksusjahdin kannella komeen, rikkaan ja naimattoman tehtaanjohtajan kaa? :DD

Nöyrästi pyydän, että jos tiedät lisää vinkkejä, niin laitathan tulemaan, kiitos.
Ai niin, ja kiitos sähköposteista! Niitäkin saa tietysti laittaa jos ei halua tänne kommentoida.

Waihdevuodet: TAAS MENNÄÄN, JIPPII

Niinhän siinä kävi. Liki kaksi kuukautta kestänyt paussi vaihdevuosioireista on ohi. Kaikki oireet palasivat. Ai että kirpaisee. Hulluuksissani kun olin jo ennättänyt kuvitella, että se olisi ollut siinä.

Oireita on oikeastaan tullut vielä yksi lisää. Nanosekunnissa kiehuviksi kihahtavien aaltojen ja hyytävien palelukohtausten lisäksi saan nyt nauttia myös pahoinvoinnista. Laatta meinaa lentää ja päässä huippaa aina juuri ennen kuin kuuma aalto iskee. Eli samaan saumaan kuin äkillinen ahdistuskohtauskin alkaa. Oksettaa, pyörryttää, ahdistaa, itkettää ja suututtaa ja hiki pasahtaa otsalle ja tippuu nenänpäästä ja valuu pitkin selkää, ja naama ja rinnus hohkaavat puolukanpunaisina... Tästä ei pidot kuulkaa parane.

Niinpä olen taas alkanut etsiä lisää hoitokeinoja, monenlaista yrttiä ja uutetta on vielä kokeilematta. Uskon, että myös luontaistuotekauppojen purkeista apua löytyisi, ne vaan ovat meikäläiselle liian kalliita. Nythän vedän vaan edelleen noita macajauhoja ja salviauutetta ja perusvitskuja ja hivskuja ja gojeja ja montaa yrttiteelajia... Varmaan niistä on apua, mutta ei tarpeeksi.

Terveyskeskuksen omalääkärini, niin huvittava tapaus että olisi sketsihahmonakin epäuskottavan överi nenälaseineen ja hajamielisine höpöttelyineen, määräsi vaivoihini pillereitä. Sitä en olisi välttis halunnut vaan yritin saada lähetettä gynikselle, jossa olisi voitu läpikäydä koko oireisto ja ehkä mahdollisesti löytää jokin hormonihoitoa vastaava ratkaisu, mutta lähetteen sijasta sain käteeni vain reseptin. Tämä uusi lääke on nyt ollut muutaman päivän käytössä, eikä sillä ole ollut ainakaan mitään positiivista vaikutusta, mutta kokeillaan nyt vielä edes viikko lisää. Vaikka kyllä tympii, en haluaisi ihan lääke-lääkkeitä vetää vaan mieluummin luomukamaa. Tsih. Tämä uusi lääke on muuten sellainen, jota saa ainoastaan Yliopiston Apteekista, ne tekevät siellä sen itse. Ihme juttu. Mitä lie apteekin lattialta lakaistujen tabujäämien ja koirankakkahiukkasten sekoitusta, haisee ainakin järkyttävän pahalta.

Amerikkalainen Dr Christiane Northrup, liki gurun maineeseen noussut gynekologi ja synnytyslääkäri, on kirjoittanut muutaman 500-sivuisen opuksen aikuisen naisen jutskista. "Wisdom of Menopause" sisältää paljon ainakin itselleni uutta asiaa. Voi olla, että suomalaiset lääkärit eivät näitä asioita niele tai ainakaan kerro eteenpäin, koska Northrup on hyväksynyt perinteisen länsimaisen lääketieteen rinnalle myös itämaisia hoitokeinoja. Northrup ymmärtää fyysisen ja psyykkisen terveyden kulkevan käsi kädessä, myös hormonaalisten vaivojen ollessa kyseessä. Moni "vaiva" on merkki jostakin syvemmästä kuin vain fysiologisesta tapahtumasta.

Esimerkiksi PMS-oireisiin meillä naisilla liittyy usein ahdistusta, surua, masennusta, kiukkua, vihaa ym. Northrupin mukaan se ei johdu hormoneista sinänsä, vaan sen hetkinen hormonaalinen vaihe vapauttaa naisen pariksi päiväksi ympäristön palvelemisen ja miellyttämisen pakosta (karrikoidusti sanottuna) ja silloin pintaan pääsevät pulpahtamaan patoutuneet tunteet. Nainen kääntyy ikäänkuin sisäänpäin ja antaa hetkeksi (edes) alitajuntansa tiedostaa, mitä oikeasti haluaisi ja ei haluaisi. Vähän sama juttu kuulema vaihdevuosioireissa, paljon  monimutkaisempana ja laajempana vain.

Okei, nyt pitää lopettaa että ennätän ajoissa katsomaan Naistenosasto B4:ää. Tulee TV1:ltä keskiviikkoisin klo 19.55. Loistavaa brittiläistä mustaa huumoria, jota ymmärtääkseen täytyy olla jo jonkin verran elämää nähnyt nainen. Suosittelen.

Waihdevuodet ÄKKIPÄTSISTÄ, PÄIVÄÄ

FAKTA  Kuumat aallot ovat äkillinen ja voimakas kuumuuden tunne kehon yläosassa tai koko kehossa. Yli 60 % menopaussissa olevista naisista kokee niitä. Ne voivat olla mietoja kuin kevyt punastus tai niin voimakkaita, että ne herättävät sinut kesken syvän unen. (www.help-menopause.com)

Naisen vaihdevuodet tulevat olemaan tämän blogini kantava teema. Monta kirjoitusta aiheesta on siis luvassa. Jonkinlaisena alustuksena päätin käsitellä ilmaisun kuumat aallot. Se on minusta huono. Ainakaan omat oireeni eivät tunnu ollenkaan aalloilta. Eivätkä kuumilta, koska kuuma on adjektiivina törkeän alimitoitettu. 

Aalto pitäisi korvata sanalla, joka ilmaisisi edes jotenkuten ilmiön voimakkuutta. Hyökyaalto olisi jo vähän parempi. Mutta kaikki aaltomaisuutta ilmaisevat sanat ovat kyllä huonoja, koska ne kuvaavat edestakaista liikettä. Eikä minun sisälläni ole edestakaista liikettä. Läkähdyttävä olo ei tule lainehtien ja varoitellen, vaan pasahtaa päälle kuin katkaisijasta kääntämällä. Ja pysyy ihan tasaisen kärventävänä pari minuuttia. Eikä se edes poistu aaltoillen, vaan hiljakseen hiipuen. Minkä jälkeen kehon valtaa hyytävä kylmyys, jonka aikana päälle on normaalin sisävaatekerran lisäksi vedettävä (enkä liioittele) collegepaita, villatakki, kaulahuivi ja vähintään kahdet villasukat. Miksi missään ei puhuta tästä painajaismaisesta jääkausi-ilmiöstä, joka on lähes yhtä paha kuin kuumuuskin?

Kuuma on siis tosiaan laittoman vähättelevä ilmaisu siitä läkähdyttävästä, näkö- ja havaintokykyä heikentävästä, tajunnan rajamaille vievästä olotilasta. Happi loppuu ja sydän jyskyttää. Aivan kuin sisuksissa olisi sadetin, joka ruiskuttaa tulikuumaa nestettä. Tai kuin oikein kipakat löylyt sähähtäisivät kiukaalta kehon keskipisteestä ja pasahtaisivat ihon sisäpintaan ja siitä läpi, höyrystyen nanosekunnissa isoiksi pisaroiksi ihon ulkopinnalle. Puolukanpunaiseksi muuttuneen ihon pinnalle; mikä sekin on kiva ilmiö jo ihan sinällään, tuo värinvaihdos.

Ne hikipisarat, miksei nekään voi olla normaalit, vaan suuria kummallisia pullukoita. Se selvisi minulle vasta hiljattain, kun satuin kävelemään peilin ohi otollisella hetkellä.  Voi luoja mikä näky, kuin koko naama vesikelloilla! Pahinta on, että toisin kuin olen luullut, ne eivät kuivukaan pois omia aikojaan, vaan jäävät lillumaan otsalle ja hytisemään ylähuulelle. Mietin niitä lukemattomia kertoja ratikassa ja kaupan kassajonossa, kun olen henkeä pidätellen vältellyt hien pyyyhkäisyä otsalta - kuvitellen, että siten kohtaus ei näkyisi päällepäin. Hah!

Terminologiaan vielä palatakseni: englanninkielinen ilmaisu hot flashes on huomattavasti osuvampi kuin kuumat aallot. Mieleen nousee myös muita ilmaisuja, joista pitäisin, kuten Hirveä hikipuuska, Saatanallinen sisuslöyly, Läkähdyttävät leimahdukset, tai lyhyesti Äkkipätsi. Raivoroihukin voisi toimia, siitä tulisi henkinen tilakin ilmi.

Mutta parasta kai pysyä tässä vähättelevässä kuumat aallot -sanaparissa.

Tämän tuskailun kirjoitin nyt 17.11.11.Tästä eteenpäin tulen raportoimaan ilmiöstä pääsääntöisesti omakohtaisiin kokemuksiini perustuen, mutta myös faktoja yritän kaivella esiin (vaikka tietoahan on netti pullollaan, jokaiselle helposti löydettävissä). Taannun ehkä kieliopillisesti kammottavaan kirjoitustyyliin - tai miten sitä tekstiä sattuukin sitten syntymään, mistäs minä tiedän. Kuten en sitäkään, tuleeko kukaan näitä koskaan lukemaan. Mikä onkin juttu, jota luulisi muidenkin bloginpitäjien poht... Apua, nyt se tuli taas, lopetan ennen kuin näppis sulaa!

Menna, ystäväsi aalloilta