Kesä, wuhuu! Toisin kuin luulisi, niin se ei ollenkaan pahenna vaihdevuotiaan elämää, päinvastoin. Helteillä ei enää edes erotu joukosta, kun kaikilla hiki virtaa ja posket punottaa. Eikä kohonnut lämpötila pahenna kuumia aaltoja, koska eihän niitä mikään enää pysty pahentamaan; tukehtua meinaa joka tapauksessa ja vaatteet saa melkein kiertää kuiviksi tunnin välein. Toisaalta, ne aaltoja seuraavat hyytävät hytinäkohtaukset ovat laimentuneet ihan lölleiksi, vähän kun heittää huivia harteille niin hyvin pärjää.
Mielikin on iloisempi, kerta on aurinko ja vihreys ja sinisyys ja tuoksut ja pääskynpesä makkarin räystäällä ja hauskasti puliseva turistiparvi Sibeliuspatsaalla kun itse istuu siinä vieressä puiden siimeksessä, Helsingin jäätelötehtaan Maraschinon kanssa (siis sen jätskin, ei tehtaan latinotoimarin).
Joka tapauksessa, aaltoihin palaten, olen vihdoin älynnyt ottaa käyttöön tekniikkaa, jolla voi helpottaa oloa kotona ollessa. Nimittäin tuulettimet. Niitä pitää olla vähintään makkarissa, olkkarissa ja keittiössä. Ja niiden pitää olla kunnollisia, tukevia, tehokkaita ja hiljaisia - ei mitään ruotsalaisketjujen halpisrämpylöitä. En pystyisi istumaan tässä koneen ääressä enkä laittamaan ruokaa enkä nukkumaan yhtään täyttä tuntia ilman ihania tuulikoneitani. Vielä kun olisi kaukosäätimellä toimivia malleja! Toisaalta, saahan siinä pientä liikuntaa kun joutuu ottamaan pari ylimääräistä askelta aina aallon alkaessa ja loppuessa. Ainoastaan makkarissa jätän tuulettimen päälle koko yöksi; on helpompaa vetää peittoa päälle ja päältä pois kuin hyppiä tunnin välein ylös sängystä.
Sitten on tämä pieni manuaalituuletin, jota pidän mukana kassissa, eli viuhka. Okei, pakko myöntää että toistaiseksi pikkiriikkisen nolottaa räväyttää se auki ja aloittaa leyhyttely. Ikäisessänikin ihmisessä istuu kai vielä pinnan alla pelko, että luuleeko nuo nyt että mä luulen olevani jotakin tai että mä olen kahjo? Vaikka totuus on se, että ketään ei voisi vähempää kiinnostaa. Joskus ratikassa pikkulapset rattaistaan tuijottaa silmät pyöreinä, mutta toisaalta, pikkulapset rattaistaan tuijottaa silmät pyöreinä jokaista joka katsekontaktiin suostuu. Rakastettavat mussukat!
Ostin muuten sellaisen minituulettimenkin, taskukokoisen, mutta se oli tosi surkea, nenäliinan heiluttelullakin saa isomman ilmavirran aikaan. Kaiken huipuksi se vielä hajosi heti ensimmäisellä käyttökerralla.
Onhan niitä muitakin ulkoisia apukeinoja, joita yritän opetella tai yritän muistaa opetella. Yksi itsestäänselvä on tietysti oikea pukeutuminen, eli pitäisi olla ohuita kerroksia joita on nopea kuoria pois, ja pitäisi käyttää vain puuvillaa tai pellavaa, vaikka silkkimekko sopisikin kesäpippaloihin paremmin (tekokuituja ei ikinä, tietenkään). Onneksi ei itsellä muuten ole tänä kesänä häitä tiedossa, ei omia eikä muiden ;)
Tämäkin on helppo, kunhan vain muistaisi hankkia: uusi termari jäävettä varten, yöpöydälle.
Tämä taas on tosi, tosi vaikea: vaatii hirveästi opettelemista, että lähtisi ajoissa, kun on koko ikänsä lähtenyt viime tipassa. Aina saa juosta kuin hirvi että ehtii ratikkaan/bussiin/terveyskeskukseen metsikön poikki...siinä sitten hikoilee kuin saunassa ennen kuin aalto edes alkaa.
Tämä keino taas vaatii vain viitseliäisyyttä: pitäisi harjoitella sellaista joogamaista hengitystä, että kun aalto alkaa niin vetäisi henkeä syvään sisään, pidättäisi hetken, ja sitten puhaltaisi pitkään ulos. Jatkaisi samaa rataa sitten sen koko 5-10 minuuttia. Pari kertaa olen muistanut kokeilla, mutta hitto kun alkaa päästä huipata... Tiedän, että se huimaus menee ohi, kunhan tarpeeksi harjoittelee. Aloitan heti, öö, huomenna?
Sitten on vielä ihan uusi juttu, visualisointi, minkä luin jostakin. Se meni jotenkin niin, että pitäisi kuvitella että meneillään oleva kuuma aalto onkin viileää vettä, jossa rennosti kelluu ja että pään päälle satelee lunta... Hei, aletaaks et siinä kuuluu sit viel syödä jädee? Loikoillen luksusjahdin kannella komeen, rikkaan ja naimattoman tehtaanjohtajan kaa? :DD
Nöyrästi pyydän, että jos tiedät lisää vinkkejä, niin laitathan tulemaan, kiitos.
Ai niin, ja kiitos sähköposteista! Niitäkin saa tietysti laittaa jos ei halua tänne kommentoida.
Yövuoroon menossa ja juuri herätty ja ilmeisesti aallokossa on käyty ja kun kahvi on tippunut suihkussa käytyä... kahvi kuulema lisää.... että hatut siitäkin. Vähentää olen yrittänyt muttei lopettaminen tule kysymykseenkään. Ja ei sekään keino kuin vähentäisi aallokkoa tai sen voimakkuutta. Eli antaa sitten vyöryä. Tiedänpähän olevani elossa.
VastaaPoistaNo niinpä! Tulin just terveyskeskuksesta (epäilin että olis verenpainetta kun sydän tikittää hulluna ja joka toinen päivä iskee migreeni, mutta ei sitä kuitenkaan ollut), ja ohjeeksi tuli juurikin tuo että ei kahvia. HAH, sanon ma. Huumeensa kullakin, ja mulla se on kahvi JOTA SITÄKIN JUON VAIN NAURETTAVAT 4 KUPPIA PÄIVÄSSÄ. Ai niin ja se sokeri. Mutta olisko viina, rööki ja spiidi sitten paremmat vaihtoehdot? Ärr.. murr..
VastaaPoista