5:2 paastoten: KIROAN SINUT, KREETA!

Pahiamos Beach, Kreetan parhaita rantoja

Maailman terveellisin ruokavalio on kreetalaisilla

Näinhän sitä mainostetaan. Ja tutkineet ovat insinjöörit, että se pitää paikkaansa. Paljon kalaa ja kasviksia. Siis täydellisintä sapuskaa 5:2 -paastoilijalle, kun pöydässä on mistä voi valita! Eli vika ei ole ruuassa, vaan allekirjoittaneessa, jos kolmessa viikossa saa kerättyä neljä kiloa painoa.

Kreetalainen ruokahan on hyvänmakuistakin, jopa taivaallista. Oli se sitten traditionaalista tai creative cuisinea. Tavernoissa on tietysti eroja, mutta kokenut turisti älyää valita paikan jossa paikalliset istuvat, niin ei varmasti pety. Ai että, on se niin ylellistä istua rypäleköynnösten alla rantatavernassa, kuunnellen laiskasti laineiden loisketta, mezedeitä odotellessa viiniä siemaillen. Tai pikkupaikoissa Vanhan kaupungin mukulakivikaduilla, kiikkerillä tuoleilla, monenkielisen puheensorinan keskellä; siellä sirtaki soi ja kujakissat tuijottaa kuin transsissa jokaikistä käsiesi liikettäsi makupalojen toivossa (kyllä, niitä saa syöttää). Ja kun ruoka tuodaan, sillä herkuttelevat sekä silmät että suu. Saa antautua syömään ajan kanssa, nauttimaan joka suupalasta, kuten vain lomalla voi. Miten suloista on pienen ihmisen elämä juuri tässä ja nyt, carpe diem!

Siitä kun sitten pystyisikin vain lähtemään hiljakseen tallailemaan, näkymiä ihailemaan, tumman taivaan tuhansia tähtien alla, pitkin ja poikin kapeita kujia sirkkojen sirityksen tahdittamana (120dB), miksei myös ihmisvilinään kauppakaduille - ainahan jotakin ihan välttämättä tarvitsee - ja ehkäpä drinkille tai lattelle katukahvilaan... Ja siitä sitten suoraan kotihotellia kohti KÄYMÄTTÄ JÄÄTELÖBAARISSA TAI LEIVOSKAHVILASSA matkalla!

Olin reissussa kolme viikkoa, ja neljässä eri kohteessa eri puolilla saarta. Kaksi ensimmäistä paikkaa, Paleohora ja Loutros, sijaitsivat etelärannan puolella, ja sinne tämä herkkubaarihullutus ei vielä ole pesiytynyt. Kevein mielin sai siellä painaa pään tyynyyn illalla ja herätä uuteen aamuun pirteänä. Mutta Rethymnon - kadunvarret täynnä herkkuansoja! Sama Haniassa. Itkujen itku.
Vielä jos ensimmäisen, toisen ja kolmannen saikin ohitettua, niin neljännen kohdalla liukastui jo omaan kuolaansa ja taistelu oli hävitty. Pistaasi-kookos-kermavaahto-jäätelöannos vei voiton.

Että kyllä sinulle nyrkkiä heristän, Kreeta! Mutta annan saman tien anteeksi, niin rakas henkinen kotini olet jo kohta kolmekymmentä vuotta ollut. <3

Kunhan se jackpotvoitto kolahtaa, ostan vuorenrinteeltäsi sievän valkoiseksi kalkitun talon, josta voit suoda minulle 180 asteen merinäköalan. Siellä sitten kasvatan seinänvierustalla luomusti kurkkuja, tomaatteja ja zucchinia, puutarhastani poimin appelsiinit, sitruunat ja oliivit, maastosta keräilen sen seitsemän sortin yrtit, takapihalla kuopivat kanat pyöräyttää pöytään munat ja tuttu kalastaja kalmarit ja fisut. Omavaraisena en joudu houkutusten ääreen kuin kerran kuussa, kun lähden kahvia ja muuta kuivatavaraa hakemaan! Ja tokihan silloin voin hyvin mielin suoda ketterälle ja kapealanteiselle itselleni jättiannoksen frozen yoghurtia ja päälle jätskiä ja liköörikirsikoita ja kinuskimuruja. Ja kermavaahtoa. Ja suklaakastiketta. Kera nonparellien.


NÄIN MINUN PITI SYÖDÄ:

NÄIN MINÄ SÖIN... 

Koska joku hullu kreikkalainen oli mennyt laittamaan kadunvarret täyteen näitä:

Waihdevuodet: AARGH! JO 4 VUOTTA AALTOJA!

Enää ei ihmisen lapsi edes muista, millaista elämä oli ennen.

Se oli varmaan tällaista? Mun elämä?

Kun neljä vuotta sitten aloitin tämän blogin pitämisen, kuvittelin olevani kuivilla vuodessa tai parissa. Hah! Vaan niinkin olisi voinut käydä. On paljon ärsyttävän onnekkaita naisia, jotka surffaavat aallokosta rantaan huimalla vauhdilla. Kaiken lisäksi on naisia, joille ei tule oikein mitään kunnon oireita - omassa lähipiirissänikin on niitä peräti kaksi!
Molemmat ovat päässeet tosi vähällä: muutama kuukausi pikkasen yöhikoilua, siinä kaikki.

Ja nekit tutut, joille on vähän reilummin oireita alkanut pukkaamaan, ovat hormonikorvaushoidoilla päässeet kuin koira veräjästä. Tosin sitähän ei voi tietää, miten emäntien käy kun jossain vaiheessa hoidot on pakko lopettaa. Joillekinhan aallot iskevät sitten rytinällä. Eipä kävis sekään kateeksi. Toisaalta: kaveri haki toissa viikolla hormonireseptin, ja gynekologi oli sanonut että näitä pillereitä voipi sitten popsia vaikka 10 vuotta. Ja jos sen jälkeen oireet alkaa, niin koko lopun elämänsä! Äimän käkenä Tytin kanssa mietittiin, että voiko se pitää paikkaansa, kun ei kuunaan ole sellaista kuultu. Tiedä häntä. Meikäläiselle ihan se ja sama, kun en voi niitä käyttää ollenkaan. Luomuna mennään.

Näiltä sivuilta voi vilkaista, miten montaa temppua olen hikipäissäni kokeillut helpotuksen toivossa. Joskus olen jotain löytänytkin, tai ainakin luullut löytäneeni. Mutta kyseessä onkin mitä luultavimmin ollut vain luonnollinen vaihtelu, jos keino ei ole pitkällä juoksulla auttanut. Kuvaanhan kuuluu, että muutaman kuukauden välein tulee 2-4 viikon helpompi jakso, joskus täysin oireeton (ainakin itselleni). Ensimmäisinä vuosina aloin aina heitellä kärrynpyöriä riemusta, mutta en enää. Olen alistunut. Makaan koristen lattialla. EI NÄMÄ LOPU KOSKAAN! Vasta kuolo mun korjaa. Sigh.

Okei, totuuden nimissä sanottakoon, että ON olemassa joitakin jippoja jotka vähän jelppaa. Mutta kun ne auttaa tosissaan vain vähän, niin ei maksa jaksaa vaivaa ikuisesti; että aina sinnittelisi vain kahdella kupillisella kahvia neljän sijaan, ja käyttäisi ruokien maustamiseen pelkkää suolaa ja sitäkin vain seitsemän kidettä, ja lähtisi "reippaalle lenkille raittiiseen ulkoilmaan" joka jumalan päivä, ja laihduttaisi miljoona kiloa ja pysyisi saavutetussa painossa. Kyllä, on tullut kokeiltua. Mutta ei ihmisen lapsi pitkään jaksa, kun palkinnoksi saa melkeinpä vain taputuksen päälaelle.

Kokeiltu on tietysti myös toinen toistaan kalliimmat pillerit, kapselit, jauheet, uutteet ja eliksiirit. Pah.
(Joillekin jokin niistä kyllä toimii, näin väittävät.)

Ainoa, mikä auttaa varmasti - joskin vain hetkellisesti - on tuuletin. Sellaista vain on hiukka hankala raijata mukana. Eikä ne Alepassakaan hyvällä katso, jos vetää heidän sähköänsä jatkojohdolla hyllyjen välissä. Ratikoissa taas ei ole töpseleitä. Paristokäyttöisiä tuulettimia ei ole olemassakaan, ei ihmisille ainakaan. Löytyy ainoastaan keijukaisille mitoitettu malli, jonka teho on köykäisempi kuin lehmän henkäys.

Kotioloissa tuuletin kyllä pelittää, täytyy vaan tietyissä pisteissä rampata laittamaan sitä päälle ja pois. Kun ihan joka paikassa sellaista ei voi pitää käden ulottuvilla. Tai voisi, jos olisi varaa hankkia ainakin keittiöön ja olohuoneeseen viisi masiinaa molempiin. Makkarissa pärjää yhdellä, vaan olisipa sellainen malli joka sammuu itsekseen vartin päästä! Vaan koska ei ole, niin ensin joutuu heräämään siihen helvetilliseen kuumuuteen ja juuri kun on nukahtanut, niin hyytävään kylmyyteen.

Mutta hei, nämähän on jo loppuunkuluneita juttuja. Mitäpä näitä samoja vuoden välein vuodattamaan. Toivonkin mitä hartaimmin, että vuoden päästä en istuisi enää vinkumassa tässä!

5:2 paastoten.. 6 kk = MIINUS 9 kg

Etanavauhtia, mutta en valita - paitsi biksujen puutetta

Eihän voi valittaa, kun tuloksia kerta näkyy. Yhdeksän kiloa, hei! Tuunattu viiskakkoseni toimii tosi hitaasti, mutta mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa. Vielä 11 kiloa pois vuoden loppuun mennessä, niin tavoite on saavutettu. Mutta se vaatiikin sitten jo vähän kirimistä. Vähemmän kermaherkkuja, enemmän liikkumista.*

Okei, siis muuten en valita, yhdeksän kiloa on bueno, mutta jos ihan totta puhutaan, olisihan se kiva jos mahtuisi jo nätimmät ja istuvammat vaatteet päälle. Muutkin koot kuin XXL, ja muutkin mallit kuin mahan ja takapuolen peittävät liehuvat tunikat. Joita löytyy valehtelematta tusina. Ah, kuinka niitä vihaankaan. Lähtevät kaapista kuin leppäkeihäät heti kun napakammat mallit päälle mahtuu!

Kyllähän niitä tyköistuviakin tällaiselle isolle immeiselle löytyisi, ei siinä mitään, vaan kun en halua esitellä keskivartalojumppapalloani yhtään enempää kuin on pakko. Mutta, toisin kuin tositeeveepissiksiä, niin mua ei pätkääkään häiritse jos kaltaiseni rehevät lyylit pukeutuu trikoisiin ja hihattomiin toppeihin. Se suorastaan ilahduttaa; hei maailma, katso, mä pistän päälle ihan just mitä haluan, ja jos se sua häiritsee niin buuhuu, mee itkemään sitä someen sun yhtä tyhjäpäisille kavereilles!

Mutta ne biksut. Voi kuinka mä haluaisinkaan pötkötellä aurinkopedillä bikineissä! Mutta, ja tämä on taivahan tosi, mun kokoisille ei ole olemassakaan bikineitä, semmoisia ei vaan valmisteta. Ainakaan sellaisia, joissa on ryntäille riittävästi tilaa. On vain mummouikkareita, joista en tykkää, koska ne peittää koko selän - ja se on just paras osa mua! Jos kerta osataan valmistaa tukevia ja ryhdikkäitä rintaliivejä DDDDDDDDDDD-tisseille, niin miksei bikineitä? Oikeesti? Jos sellaisia jostain löytyy, niin pliis, laitathan vinkkiä tulemaan. Kiitos!
Niin ja alaosan pitää sitten litistää vatsa, vaikka jollain väri/kuosi-illuusiolla. Tai jos ei löydy, voisin itseruskettavalla maalata vatsaan pystyraitoja, nehän hoikentaa. Kheh keh.

Vielä vähän "tuunatusta viiskakkosestani". Sehän tarkoittaa siis sitä, että en orjallisesti laske kaloreita (kuten aikaisemmissa yrityksissäni tein, enkä kauaa jaksanut, eikä pysyviä tuloksia syntynyt). Sen sijaan vietän viikossa kaksi salaattipäivää; aamulla vedän proteiinirahkaa, päällä mustikanmakuista rouhittua pellavansiementä ja tuoreita marjoja, iltapäivällä omenan (vain jos on kova nälkä) ja illalla herkullisen runsaan salaatin. Lipitän päivään mittaan paljon vettä, teetä, kahvia ja mansikka-limellä maustettua sodastream-vissyä.

Runsaalla salaatilla tarkoitan sellaista, joka ei meinaa mahtua isolle keittolautaselle. Jossa on kokonainen salaattinippu, kurkun kolmannes, tomaattia, paprikaa, retiisejä, ituja, versoja tms ja aina joku ruokaisa ainesosa, esim. chilipaahdettuja broilerinpaloja tai puoli purkkia tonnikalaa (vedessä, kalastettu delfiinejä vahingoittamatta) tai 7% paistijauhelihasta jokunen uunissa paistettu pyörykkä tai l00g lämminsavulohta, jotain tuommoista. Ja AINA supersimppeli salaattikastike, johon tulee MCT-öljyä (2rkl), omenasiiderietikkaa tai punaviinibalsamicoa, vähän vuorisuolaa ja pippuria. Nuo muut aineksethan voisi olla mitä vaan mausteita tai yrttejä, mutta öljyn pitää olla MCT.

(MCT-öljy auttaa painonpudotuksessa, googlaa vaikka. Siitä voi tehdä myös ihanaa Bullet proof-kahvia, googlaa vaikka.)

Minulle tuo 2 x salaattipäivä -systeemi on melko helppo. Joskus hirmu helppokin. Kun pitkitän ekan aterian eli aamiaisen aloittamista puoleenpäivään tai yli, niin salaattia tarvitsen vasta alkuillasta, ja sitten ilta hulahtaakin keposesti. Ai niin on mulla loppuillaksi mussutusvakkari: sokeriton salmiakkipurkka. Siitä saa just riittävästi suutuntumaa ettei iske leipä/pullahimo.

* Liikkumista aloittelen. Salit ja kaikki ryhmäjutut ahistaa, mutta kävely on ihan kivaa. Viime viikolla aloitin jopa jossain lehdessä esitellyn Neljän viikon kävelyohjelman, jossa noin 45-minuuttinen lenkki sisältää 5 intervallijaksoa. Ekat kerrat tuntui rankoilta, kyllä, mutta hitto, jo viikossa kunto koheni; eilen jaksoin vetää ylämäet samalla vauhdilla kuin tasaset! Onnekkaasti asun Keskuspuiston vieressä (se alkaa parin metrin päässä ulko-ovesta ja siellä riittää kävelypolkua ristiin rastiin kilometrikaupalla), joten kynnys lähteä ulos on matala. Siis nyt on matala, koska motivaatio on korkealla. Koska paino on pudonnut. Oi mikä ihana oravanpyörä!

Ja nyt pistän koneen kiinni ja hilpasen taas lenkille. Aurinkokin paistaa ja kaikki!

Tänään XXL, huomenna biksukokoa ;)

Puuh, lenkki ja suihku takana :)  ja mieleen tuli pari lisäystä:

1) Koska opin pätkäpaastojen aikana melko hyvin ruoka-aineiden kalorimäärät ulkoa, niin osaan koota salaatit niin että ne mahtuvat aamiaisen kanssa noin 500-600 kaloriin. Eli 5:2 pätkäpaaston sallittuun määrään. Siksi niihin ei voi lisätä esimerkiksi superterveellisiä pähkinöitä tai siemeniä, niitä voi napsia sitten muina päivinä.

2) Painonpudotus olisi huomattavasti nopeampaa, jos jättäisi viikon viitenä päivänä epäterveelliset mässyt ostamatta (jos ostaa, niin syö, ainakin tällainen kaappisyöjä). Tai ainakin kolmena päivänä jättäisi, viikonloppuna sitten vähän hölläisi. Mutta sekään ei tarkoita, että saisi vetää kokonaisen Ben & Jerry's -paketin yhdellä istumalla. Guilty!

3) Salaattipäiväni päivällinen ei aina ole salaattia. Nytkin hörppäsin kulhollinen porkkanasosekeittoa ja muutamat keitetyt parsakaalikukinnot. Kunhan suhteuttaa.

4) Pätkäpaaston varsinainen, tai ainakaan ainoa, tavoitehan ei ole laihtuminen. Se vaikuttaa elimistössä niin monin tavoin, että en ala niitä luettelemaan tässä kun olen aiemmissa postauksissa niistä kertonut. Itselleni muistisairauksien ja sydän- ja verisuonivaivojen ehkäisy/viivästyttäminen ovat ne tärkeimmät syyt. Edes niuhoimmat suomalaislääkärit eivät pysty viiskakkosen etuja kiistämään; jotain urputtaakseen hokevat lehdissä, että "niin joo mutta kun ei ihmiset jaksa sitä pitkään noudattaa ".
Mutta se laihtuminen, se on siis luxusbonus!

5:2 paastoten... TUUNATTU 5:2

Tuunattu ja tuunattu, heh, voikohan tätä enää viiskakkoseksi kutsua ollenkaan. "Kahtena päivänä vain 500 kaloria" kun on melko lailla se asian ydin, ja juuri siihen kohtaan menin sitten söhimään - enää en laske, että pysynkö 500:ssa. En odotakaan saavani nobelia tällä muunnoksella, mutta puolustukseni on, että hei, tämä toimii, tähän pystyn. Jos joutuisin taas punnitsemaan ja laskemaan kaikki kalorit, en jaksaisi edes yrittää. Ennen jaksoin, mutta en enää.

Meidän suhteemme Viiskakkosen kanssahan alkoi kiihkeästi. Elokuusta 2013 maaliskuuhun 2014 meni hyvin, intopiukeana punnasin joka suupalan ja merkitsin ylös lähes desimaalin tarkkuudella. Ja kehittelin itse aterioitakin, että tulisi vaihtelua. Ei tehnyt tiukkaakaan, ja olin helkkarin tyytyväinen itseeni - vaikka painoa ei loppupeleissä pudonnutkaan kuin 6-7 kiloa.

Sitten lähdin reissuun pariksi viikoksi, enkä tietenkään Bangkokissa tai Yangoonissa (Burman pääkaupunki) mitään laskeskellut, kuka hullu niin tekisi. Kunpa olisinkin syönyt vain ruokaa - aasialainen ruokahan on kohtuullisen terveellistä, paljoine vihanneksineen - mutta ei kun piti joka päivä vetää ihania kermaisia jälkiruokia ja suklaisia vohveleita! Niin ja "eksoottisia" sipsejä. Jotka oli kiva huuhdella alas jänskännimisillä limonaadeilla. Ja sitä rataa.

No, reissun jälkeen jatkoin epäterveellistä puputusta vieä kotonakin pari kuukautta. Inhosin itseäni niin, että inhotukseeni söin aina vaan lisää jotakin lohtumässyä. Sitten kun vihdoin ja viimein sain tehtyä korjausliikkeen, oli jo kesän alku. Tunnollisesti, houkutuksista huolimatta jaksoin silti pitää kiinni uudelleen löytämästäni rytmistä. Kunnes elokuussa alkoi ihan tajuton sairastelukierre, josta viimeisimmät rippeet tuntuvat vieläkin kipuina kantapäässä. Siihen se sitten jäi, uudelleen aloittaminen tuntui niin ylivoimaiselta että jo ajatuskin itketti. Kunnes, hallelujaa, kuukausi sitten keksin, että olisi kai huimasti parempi sinne päin kuin ei ollenkaan.

Tämä uusi, tuunattu suhteeni Viiskakkosen kanssa on sellainen, että kahtena päivänä viikossa syön palttiarallaa 400-700 kaloria. Tarkkaan siis en tiedä, kun en laske, mutta vanhastaan on kuitenkin tuntuma mitä voi syödä ja mitä ei ja suurinpiirtein kuinka paljon. Lähes aina lusikoin aamiaiseksi jonkun herkullisen proteiinirahkan, lounaaksi kahvin kanssa omenan tai klementiinin, ja päivälliseksi ruokaisan salaatin. (Itse asiassa kutsunkin näitä kahta vähäkalorista päivää Salaattipäiviksi.) Ihmeellisen ja ihanan helppoa ja rentoa on ollut, kertakaikkiaan.

Ja viikon viitenä päivänä taas syön normaalisti, mutta vähän fiksummin kuin aiemmin. Välttelen tosissani valkoisia jauhoja ja sokereita, ja teen kotiruokaa tuoreista tarvikkeista (luomua aina kun löydän). Ihan hirmu iloinen olen joka päivä siitä, että älysin, epäluterilaisesti, rikkoa rajoja (hui!) sillä jo nyt tunnen itseni niin paljon terveemmäksi ja sutjakammaksi ettäh! Painoa on vain vähän lähtenyt, vaatimattomat kolme kiloa. Mutta silti!

Minen ole mikkään ruokaguru, enkä väitä että tämä olisi välttämäti hyväksi, mutta jaoinpahan nyt tämänkin kokemuksen. Vaikkapa rohkaisuksi muillekin astua ulos boxista, jos ei muuta.