torstai 6. elokuuta 2015

5:2 paastoten.. 6 kk = MIINUS 9 kg

Etanavauhtia, mutta en valita - paitsi biksujen puutetta



Eihän voi valittaa, kun tuloksia kerta näkyy. Yhdeksän kiloa, hei! Tuunattu viiskakkoseni toimii tosi hitaasti, mutta mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa. Vielä 11 kiloa pois vuoden loppuun mennessä, niin tavoite on saavutettu. Mutta se vaatiikin sitten jo vähän kirimistä. Vähemmän kermaherkkuja, enemmän liikkumista.*

Okei, siis muuten en valita, yhdeksän kiloa on bueno, mutta jos ihan totta puhutaan, olisihan se kiva jos mahtuisi jo nätimmät ja istuvammat vaatteet päälle. Muutkin koot kuin XXL, ja muutkin mallit kuin mahan ja takapuolen peittävät liehuvat tunikat. Joita löytyy valehtelematta tusina. Ah, kuinka niitä vihaankaan. Lähtevät kaapista kuin leppäkeihäät heti kun napakammat mallit päälle mahtuu!

Kyllähän niitä tyköistuviakin tällaiselle isolle immeiselle löytyisi, ei siinä mitään, vaan kun en halua esitellä keskivartalojumppapalloani yhtään enempää kuin on pakko. Mutta, toisin kuin tositeeveepissiksiä, niin mua ei pätkääkään häiritse jos kaltaiseni rehevät lyylit pukeutuu trikoisiin ja hihattomiin toppeihin. Se suorastaan ilahduttaa; hei maailma, katso, mä pistän päälle ihan just mitä haluan, ja jos se sua häiritsee niin buuhuu, mee itkemään sitä someen sun yhtä tyhjäpäisille kavereilles!

Mutta ne biksut. Voi kuinka mä haluaisinkaan pötkötellä aurinkopedillä bikineissä! Mutta, ja tämä on taivahan tosi, mun kokoisille ei ole olemassakaan bikineitä, semmoisia ei vaan valmisteta. Ainakaan sellaisia, joissa on ryntäille riittävästi tilaa. On vain mummouikkareita, joista en tykkää, koska ne peittää koko selän - ja se on just paras osa mua! Jos kerta osataan valmistaa tukevia ja ryhdikkäitä rintaliivejä DDDDDDDDDDD-tisseille, niin miksei bikineitä? Oikeesti? Jos sellaisia jostain löytyy, niin pliis, laitathan vinkkiä tulemaan. Kiitos!
Niin ja alaosan pitää sitten litistää vatsa, vaikka jollain väri/kuosi-illuusiolla. Tai jos ei löydy, voisin itseruskettavalla maalata vatsaan pystyraitoja, nehän hoikentaa. Kheh keh.

Vielä vähän "tuunatusta viiskakkosestani". Sehän tarkoittaa siis sitä, että en orjallisesti laske kaloreita (kuten aikaisemmissa yrityksissäni tein, enkä kauaa jaksanut, eikä pysyviä tuloksia syntynyt). Sen sijaan vietän viikossa kaksi salaattipäivää; aamulla vedän proteiinirahkaa, päällä mustikanmakuista rouhittua pellavansiementä ja tuoreita marjoja, iltapäivällä omenan (vain jos on kova nälkä) ja illalla herkullisen runsaan salaatin. Lipitän päivään mittaan paljon vettä, teetä, kahvia ja mansikka-limellä maustettua sodastream-vissyä.

Runsaalla salaatilla tarkoitan sellaista, joka ei meinaa mahtua isolle keittolautaselle. Jossa on kokonainen salaattinippu, kurkun kolmannes, tomaattia, paprikaa, retiisejä, ituja, versoja tms ja aina joku ruokaisa ainesosa, esim. chilipaahdettuja broilerinpaloja tai puoli purkkia tonnikalaa (vedessä, kalastettu delfiinejä vahingoittamatta) tai 7% paistijauhelihasta jokunen uunissa paistettu pyörykkä tai l00g lämminsavulohta, jotain tuommoista. Ja AINA supersimppeli salaattikastike, johon tulee MCT-öljyä (2rkl), omenasiiderietikkaa tai punaviinibalsamicoa, vähän vuorisuolaa ja pippuria. Nuo muut aineksethan voisi olla mitä vaan mausteita tai yrttejä, mutta öljyn pitää olla MCT.

(MCT-öljy auttaa painonpudotuksessa, googlaa vaikka. Siitä voi tehdä myös ihanaa Bullet proof-kahvia, googlaa vaikka.)

Minulle tuo 2 x salaattipäivä -systeemi on melko helppo. Joskus hirmu helppokin. Kun pitkitän ekan aterian eli aamiaisen aloittamista puoleenpäivään tai yli, niin salaattia tarvitsen vasta alkuillasta, ja sitten ilta hulahtaakin keposesti. Ai niin on mulla loppuillaksi mussutusvakkari: sokeriton salmiakkipurkka. Siitä saa just riittävästi suutuntumaa ettei iske leipä/pullahimo.

* Liikkumista aloittelen. Salit ja kaikki ryhmäjutut ahistaa, mutta kävely on ihan kivaa. Viime viikolla aloitin jopa jossain lehdessä esitellyn Neljän viikon kävelyohjelman, jossa noin 45-minuuttinen lenkki sisältää 5 intervallijaksoa. Ekat kerrat tuntui rankoilta, kyllä, mutta hitto, jo viikossa kunto koheni; eilen jaksoin vetää ylämäet samalla vauhdilla kuin tasaset! Onnekkaasti asun Keskuspuiston vieressä (se alkaa parin metrin päässä ulko-ovesta ja siellä riittää kävelypolkua ristiin rastiin kilometrikaupalla), joten kynnys lähteä ulos on matala. Siis nyt on matala, koska motivaatio on korkealla. Koska paino on pudonnut. Oi mikä ihana oravanpyörä!

Ja nyt pistän koneen kiinni ja hilpasen taas lenkille. Aurinkokin paistaa ja kaikki!


Tänään XXL, huomenna biksukokoa ;)


Puuh, lenkki ja suihku takana :)  ja mieleen tuli pari lisäystä:

1) Koska opin pätkäpaastojen aikana melko hyvin ruoka-aineiden kalorimäärät ulkoa, niin osaan koota salaatit niin että ne mahtuvat aamiaisen kanssa noin 500-600 kaloriin. Eli 5:2 pätkäpaaston sallittuun määrään. Siksi niihin ei voi lisätä esimerkiksi superterveellisiä pähkinöitä tai siemeniä, niitä voi napsia sitten muina päivinä.

2) Painonpudotus olisi huomattavasti nopeampaa, jos jättäisi viikon viitenä päivänä epäterveelliset mässyt ostamatta (jos ostaa, niin syö, ainakin tällainen kaappisyöjä). Tai ainakin kolmena päivänä jättäisi, viikonloppuna sitten vähän hölläisi. Mutta sekään ei tarkoita, että saisi vetää kokonaisen Ben & Jerry's -paketin yhdellä istumalla. Guilty!

3) Salaattipäiväni päivällinen ei aina ole salaattia. Nytkin hörppäsin kulhollinen porkkanasosekeittoa ja muutamat keitetyt parsakaalikukinnot. Kunhan suhteuttaa.

4) Pätkäpaaston varsinainen, tai ainakaan ainoa, tavoitehan ei ole laihtuminen. Se vaikuttaa elimistössä niin monin tavoin, että en ala niitä luettelemaan tässä kun olen aiemmissa postauksissa niistä kertonut. Itselleni muistisairauksien ja sydän- ja verisuonivaivojen ehkäisy/viivästyttäminen ovat ne tärkeimmät syyt. Edes niuhoimmat suomalaislääkärit eivät pysty viiskakkosen etuja kiistämään; jotain urputtaakseen hokevat lehdissä, että "niin joo mutta kun ei ihmiset jaksa sitä pitkään noudattaa ".
Mutta se laihtuminen, se on siis luxusbonus!

6 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon! Minä olen samassa ajassa lihonut kymmenen kiloa.... ihan huomaamatta perskules. Ja siitä syystä aloittanut vaa'alla käymisen. Ja paluun kasvispohjaiseen ravintoon. Ja etenkin veden lisäämiseen aineena jota suuhun laitan. Eli nesteet kiertämään. Ja pitäisi liikkua enemmän mutta siihen on löytynyt vaivaa jos jonkinlaista jotka taasen johtuvat painonnoususta ja epäonnesta ja siksi ponnistelen tätä nykyä monta kertaa motivoimassa itseäni vaa'alla. Niin se menee. Ja painoa on 92 kiloa entisen 82 sijaan ja sekin oli paljon se. Onneksi ei harmita biksujen puute ja hinkitkin on kokoa C joten tässä muuta murhetta olekaan. Housuja on vaikea löytää kun takamus on levinnyt ja numerot tahtoo loppua. Tunikoihin olen alkanut tutustumaan vaan kovin kranttu niiden suhteen.

    VastaaPoista
  2. Voi tunnen tuskasi, Outi! Mulle kävi ihan samalla tavalla pari vuotta sitten: alkupaino oli 82, sitten sain sen pätkäpaastolla tippumaan 5 kiloa, sitten ne kilot tuli takaisin ja vuoden sisällä kymmenen kiloa lisää! Tiedän, mimmoista se on kun haluaisi liikkua, mutta koko ajan tulee jotakin ihan oikeata kremppaa joka estää sen. Paskajuttu on se. Mutta elä heitä toivoa - se kasvipohjainen ravinto ja runsas (veden) juominen varmasti tehoaa, hiljalleen mutta varmasti. Siis liikunta itsessäänhän ei laihduta, sitä vain tekee mieli tehdä kunnon kohentamisen vuoksi. Ruokavalio on 90% se, mikä painoa pudottaa. Lähetän täältä tsemppienergiaa!

    VastaaPoista
  3. Onnittelut yhdeksästä kilosta! Ja kiva kuulla sinusta.
    Minä olin syömättä sokeripitoisia koko talven ja paino putosi, en tiedä paljonko, kun en käynyt puntarilla. Kesällä olen jätskiä syönyt, joten takaisin on vähän tullut. Nyt olen ryhdistäytmässä jatkamaan sokeritonta. Minulle ei sovi nuo 5:2 jutut, vaan olen sillä linjalla, että syön vähemmän ja kulutan enemmän.

    Kävely on oivallinen tapa kuluttaa kaloreita ja nauttia luonnosta, suorastaan terapeuttista (metsässä varsinkin) ja minulla myös uiminen ja vesijuoksu järvessä. Puutarhassa touhuilu ja nuo betonityöt myös saavat hien pintaan.

    Hyvää kesän jatkoa Snulle Menna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rantis, niin sinustakin (aika harvakseen nykyään kun ennätän lukea blogeja). Ja kiitos onnitteluista, mutta hitto, lähtöpaino oli niin kova että EI KUKAAN ole huomannut mitään! Siis ei yksikään ole kysynyt että hei ootsä laihtunut? Höh. Vaikka enhän mä sen takia tätä tee :)

      Mitkä betonityöt? Täytyypä tulla vilkaseen sun sivuja heti ku kerkeen, sieltä varmaan löytyy vastaus että mitä siellä valetaan :)

      Samoin, aurinkoista ja lämmintä loppukesää Rantis!

      Poista
  4. K-kuppiin asti bikiniyläosia löytyy täältä: https://www.lumingerie.fi/bikinit
    Tuosta kaupasta paljolti ostin liivini ennen leikkausta.

    Oon kaipaillu sun postauksia ja miettiny, mitä sulle kuuluu. Mukava, kun taas kirjoittelit! Onnea yhdeksän kilon lähtemisestä :)

    VastaaPoista
  5. Ooh, ihanaa, kiitos kiitos kiitos RH! Mahtavan hyvä uutinen, jei! Sinne heti.

    Ja kiitos kysymästä, ihan hyvinhän/vaihtelevasti tässä on mennyt, mutta en ole pahemmin ennättänyt tätä blogia täydentämään. Tai no höpöhöpö, kai sitä olisi ennättänyt, mutta jos tuntuu ettei ole mitään annettavaa niin silloin ei ole pointtia kirjoittaakaan :)

    VastaaPoista