tiistai 29. lokakuuta 2013

TAHDON KOLME MIESTÄ





Sitten me kaikki neljä asutaan samassa citykartanossa meren rannalla keskellä kaupunkia. Jokaisella on oma kahdensadan neliön siipensä, josta pääsee yhdyskäytävää pitkin Päätaloon. Sinne saa tulla hengailemaan koska vaan huvittaa, pakko ei ole. Omia yövieraita saa jokaisella olla, mutta niitä ei tuoda Päätaloon. Sukulaisia sinne saa tuoda, mutta vain arkipyhinä, määrättyinä kellonaikoina. Niiden kanssa muilla ei ole velvoitetta seurustella. Ikinä.

Omassa siivessänsä kukin eläköön omaa elämäänsä miten tahtoo, mutta sinkkuna. Kahdenkeskiseen parisuhteeseen jos alkaa kaivata, niin okei, ei muistella pahalla - mutta huoneisto on tyhjennettävä per heti. Siellä mitään loiseläjiä kaivata...

Päätalossa tehdään kaikkea hauskaa, kaksisteen ja kolmisteen ja nelisteen (no ei SITÄ).

Jokaiselle pakollisia tilaisuuksia on vain yksi viikossa. Sitä kutsutaan Ilonpäiväksi, se on aina sunnuntaisin. Nelisteen -aika alkaa 14.00 maissa, jolloin valmistetaan yhdessä tajuton 4-5 ruokalajin lounas. Pitkän ja leppoisan ruokailun aikana heitellään hajanaisia mietteitä seuraavan Ilonpäivän menusta. Perjantaisin hankitaan seuraavan Ilonpäivän tarvikkeet, ja ennen kauppaan lähtöä juodaan pläänikaffet. Ei ole pakko osallistua, mutta jos haluaa yhtään sananvaltaa sapuskan suhteen, niin kannattaa olla paikalla klo 17.00 sharp; ei ole varmaa, että kukaan enää muistaa mitä kukin ehdotteli edellisen lounaan aikana.

Ilonpäivinä otetaan aina iisisti. Lounaan jälkeen mennään mahongilla ja sametilla verhottuun vintage -tupakkahuoneeseen nauttimaan kahvit ja konjakit ja kunnon kuubalaiset sikarit. Gramofonilla kuunnellaan rahisevaa 40-luvun bluesia tai Dean Martinia tai Etta Jamesia. Paradoksaalista kyllä, tupakkahuoneessa ei saa polttaa tupakkaa, se täytyy tehdä ulkoterassilla. Haisee niin pahalle.

Myöhemmin heitetään ehkä tikkaa tai maleksitaan rantaan syöttämään sorsia tai löhötään jättisohvilla takkatulen ääressä (talviaikaan), vaihtoehtoisesti aurinkotuoleilla altaan reunalla (kesäaikaan). Illalla katsotaan aina leffa.

Leffailtoja on itse asiassa kaksi: sunnuntaina vanhat leffat (ennen 90-lukua) ja keskiviikkona uudemmat. Mennään kategoria kerrallaan (trilleri, sota, komedia, draama, indie, sci-fi + keskiviikkoisin myös ensi-illat)), ja jokainen saa vuorollansa ehdottaa kolmea eri vaihtoehtoa ko. kategoriasta. Äänestetään, ja jos tulee tasapeli, niin ehdottajan ääni ratkaisee. Mutta keskiviikon leffailtaan ei siis ole pakko osallistua. Ainoastaan sunnuntai 14.00 alkaen vietetään nelistään.

Muita vapaaehtoisia Päätalon toimintoja ovat saunominen (sisäpuusauna lämpiää joka ilta, rantasauna perjantaisin), vapaamuotoinen jutustelu & juustonaksut, totinen ja kostonhimoinen kortinpeluurupeama sekä musisointi, joka onnistuu ihan kahteen pekkaankin mutta paremmin kolmisteen. Jos yksi vetää uruilla ja toinen skeballa ja kolmas rummuilla, niin hep, kepeästi irtoaa köyhän miehen uriah hiippiä.

Joka miehellähän on tietysti omassa siivessänsä äijähuone, jonne voivat sitten kutsua toisiaan tai kavereitaan pelaamaan biljardia ja Grand Theft Auton uusinta versiota ja kaikkia muita poikain pelejä. Tai katsokoot vaikka porealtaissansa pornoa seinänkokoisilta ruuduilta, ihan sama. Kunhan pitävät mielessä, että se ei sitten käy esileikistä. Mistä päästäänkin kahdenkeskiseen aikaan.

Kukin mies saa koska tahansa soittaa ja kysyä, että haluttaisko? Ja minä saan koska tahansa sanoa että nyt justiinsa ei kyllä huvita. Ja sitten ne voi olla silleen jonkun toisen kaa. Vastaavasti minä saan esittää kutsuja buduaarini puolelle, mutta siitä ei saa kieltäytyä kuin erittäin hyvällä syyllä. Jos on vaikka matkoilla taikka kipeänä (lääkärintodistus). Oma yövieras ei kelpaa syyksi, jos ei siitä ole ilmoitettu viimeistään edelliseen iltaan klo 20.00 mennessä.

Kaikkea muutakin kivaa tehdään kaksistaan. Kaukoviisaasti olen valinnut miehikseni kolme erilaista lajityyppinsä mallikasta edustajaa. Yksi on kätsy, toinen on koomikko ja kolmas on taiteilija. Vakivuoroja on kullakin vain yksi kahdessa viikossa, kun pitäähän minulla omaakin aikaa olla!

Kätsy on ihana perusjamppa, luontaisasti lihaksikas (ennemmin kuolisi kuin menisi salille peilin eteen kyykkimään), matalalta puhuva (silloin harvoin kun puhuu) ja osaa tehdä kaiken mihin tarvitaan työkaluja. Olenko se vain minä, mutta jotain lähes eroottista siinä on, kun mies vääntää keskittyneesti kesärenkaiden niitä pultteja auki tai vetää venettä talviteloille paljain käsin pakkasella tai ronkkii auki kylpyhuoneen lavuaarin tukkeunutta putkea värähtämättäkään inhosta. Tai kun se huomaa tienposkeen hyytyneen nissanin konepelti pystyssä, se menee ja korjaa jäähdyttimen ja kaasuttimen tai jotkut hihnat, napsauttaa sitten konepellin vähäeleisesti kiinni ja nyökkää, että eipä kestä. Ja minä pakahdun ylpeydestä siinä vieressä, minun mieheni, minun miehekäs osaava mieheni, muiskis!

Koomikossa rakastan eniten sen viiltävää älyä ja verbaliikkaa. Miten se huomaa asioista aina sen erilaisen puolen, kuinka se osaa asetella sanansa nerokkaammin kuin itse ikinä. Sen kanssa on mahtavaa pyöriä kaupungilla tarkkailemassa ihmisiä ja muuta elämää, kun se löytää kaikesta jotain yllättävää tai hervotonta tai kun se heittelee huimia sarkastisia huomautuksia tyypeille jotka sen ansaitsevat (ei muille, koska se ei ole ilkeä). Tottakai siinä on rutkasti stand-up koomikon vikaa, ja mitä isompi yleisö, sitä parempaa läppää. Joka toinen lauantai vietetään ensin päivä kaksistaan, mutta illalla on aina rutkasti mainetta niittäneet iltamat - ei siis ördebileet - ja jossain sopivassa vaiheessa oma hurmurini ottaa sanan ja tilanteen haltuun, eikä lopeta ennen kuin kaikilla on pissit housuissa. Mun ikioma rickygervais!

Taiteilija on sielukas ja syvällinen, maanis-depressiivinen narsisti. Sen luovuus hulluutta tai hulluus luovuutta, vaikea sanoa, mutta ei se ainakaan kylmäksi jätä. Sen ego on isompi kuin kellään, paitsi silloin, kun se tuntee itsensä lahjattomaksi pelleksi. Isoeleisesti se silloin repii ja tuhoaa kaiken, mitä on saanut aikaiseksi, ja antaa projektilleen kuolemantuomion. Se on traagista, ja me itketään yhdessä. Sukelletaan syviin vesiin ja parutaan kuinka me ollaan omahyväisiä mitättömiä itsekeskeisiä paskiaisia eikä ansaita edes elää, ja sitten ahdistutaan globaaleista asioista; ilmastonmuutoksesta, joukkotuhoaseista, kolmansien maiden köyhyydestä, valaiden itsemurharantautumisista... Tärisyttää olla niin melodramaattisia yhdessä, päätetään repiä ranteet rikki ja luovuttaa - paitsi ettei nyt heti kuitenkaan, ku oliks siel jääkaapissa viel sitä sunnuntaista marenkikakkua? Mä meen avaa punkun, ja hei, je t'aime cherie, olet unelmieni kohtalokas nainen!

Kaikilla kolmella miehellä yhteistä on se, että ovat jokainen perineet jättiomaisuuden (että ne kartanon kulut hoituu). Rahahuolia ei siis ole eikä tule. Eikä muitakaan huolia, kun jokainen saa olla kuin ellun kana omissa oloissaan paitsi välillä, kun itse jo haluaakin olla yhdessä. Joko kaksisteen yhdessä (siis minun kanssa, mieheni ovat heteroita) tai että hengaillaan kolmin tai neljin yhdessä, vaikka lehtiä haravoiden tai fudista katsellen. Miesten ei tarvitse kuunnella minun naistenjuttujani, sitä varten minulla on ystävät, eikä kenenkään kanssa ikinä tarvitse pohtia että missä me oikein mennään meidän suhteessa? Ei ahdista, kun ei ole pakko aina olla samaan aikaan samassa tilassa sen saman kanssa. Eikä riitoja tule jonninjoutavista arkiasioista niin kuin että ajetaanko Kouvolan vai Lahden kautta tai miksi sä toit hylakermaa kun varta vasten pyysin laktoositonta ja se on muuten todellakin sun vuoro käyttää koira, oon mäkin sikaväsynyt.

Ja minä saan nauttia suunnattomasti, kun en joudu sietämään synkkyyttä ja pahantuulisuutta - miten miehet onkin niin usein pahalla tuulella eikä kerro syytä kun ei usko että puhuminen auttaa? - enkä joudu siivoamaan kenenkään toisen jälkiä enkä hoivaamaan aikuista ihmistä enkä olemaan tilivelvollinen kenellekään. Kaikki me oltaisiin yhtä vapaita. Omasta tahdosta yhdessä kerran tai kaksi viikossa. Voisiko parempaa ollakaan?

Ainoaksi käytännön ongelmaksi näin alkuun saattaisi muodostua se, etten löydä kolmea perinyttä miestä, jotka haluavat neljän kimppaan keski-iän ylittäneen ja naturellisti ikääntyneen naisen kanssa. Voisiko niin huonosti käydä? Vaikka - kuten tarkkaavaiset huomasivatkin - en edes asettanut minkäänlaisia vaatimuksia iän, hiusten määrän tai kansalaisuuden suhteen? Ei maar, on tämän pakko olla sen verta houkutteleva tarjous, että vaivaiset kolme miestä löytyy jostakin maailman kolkasta.

Että saa laittaa sanaa kiertään.





maanantai 28. lokakuuta 2013

5:2 ja ateriat, Punainen soppa

Ei saa olla liian vaikeaa

Jos koko paastopäivän ketuttaa tai ärsyttää tai joutuu riutumaan itkien itsesäälissä, niin kuka sitä kauaa jaksaa. En minä ainakaan, kun olen jo pohjimmiltani laiska ja mukavuudenhaluinen nautiskelija. Siksi yritän tehdä tehdä paastopäivistä niin helppokulkuisia kuin suinkin mahdollista, ja näillä on menty jo kohta 3,5 kuukautta:

Aamulla hörpin ainakin kannullisen teetä. Lämmittää kuin villashaali hartioilla.

Aamiaisen tuuppaan niin pitkälle kuin mahdollista, jolloin se maistuu mahtavalta. Syön yleensä puuroa, joka myöskin lämmittää - ilmeisesti lämpö tuo sellaista turvallisuutta, jota kehoni ja mieleni tarvitsevat että jaksavat?

Joka välissä juon, niin ei tule olo että kun ei mitään saa ihminen suuhunsa laittaa, yyhyhyy. Jos olen liikenteessä, niin ryystän lähinnä kahvia ja vettä. Joskus zero cokista, vaikka inhoan ja pelkään aspartaameja, mutta kun se tuntuu muka tuovan energiaa. (Cokista on myös aina kotona jääkaapissa makeanhimohätätilanteiden varalta.) Jos taas vietän tyypillistä osa-aika freelancerin päivää kotona, niin juon paljon kuplavettä (jota vissyksi kutsun, mutta teen siis itse hanavedestä sodastreamkoneella), ne kuplat kun täyttää vatsaa. Ja kahvia tietysti. Ja kahvin kanssa naustiskelen jonkun pienen välipalan, jos on kova nälkä - aivan, sovellan!

Lisäksi vedän monta mukillista erilaisia teeksi kutsuttuja juomia, vaikka ne eivät sisällä itse teetä ollenkaan - teessä on kofeiinia, ei sitä mielin määrin voi vetää - joten oikeampi nimi olisi hauduke tai uute tms. Ne on ihania! Ja makuvalikoimat on valtavat, ainakin Ruohonjuuren tapaisessa luomukaupassa; en valehtele, jos sanon että löytyy 120 erilaista. Ihan marketeistakin löytyy nykyään ainakin muutamaa laatua. Tässä vain muutama esimerkki, on näköjään varastot päässeet vähiin, puuttuu esim. ehdoton lempparini YogiTea Licorice:



Kuvassa YogiTea Detox (puhdistava, mm. anista, kurkumaa, kanelia), Rooibos Vanilja ja Rooibos Verigreippi, YogiTea Lotus (mm. minttuja, mausteita, kukkia), Pure & Happy (mm. piparminttua, voikukkaa, lakritsinjuurta), Indian Spice (irtotavaraa teekaupasta, tuoksuu jumalaiselta), Sweet Kiss (voimakas aamuteeni, mm. mansikkaa ja kirsikkaa) ja Clipperin Snore & Peace (rauhoittava iltateeni, mm. sitruunaruohoa, kamomillaa, laventelia). 

Paastopäivää helpottaa myös se, että mietin jo edellisenä päivänä mitä söisin. Hankin valmiiksi tarvikkeet, ettei tarvitse paastopäivänä mennä kauppaan houkutusten keskelle. Katan aina kauniisti,  jotta silmätkin saa syödä. Ja pureskelen ruuan hitaasti, niin se kestää kauemmin, ha ha.

Lisäksi hemmottelen itseäni pienillä juttusilla: poltan kynttilöitä pitkin päivää, illalla sytytän lisäksi "jouluvaloja" ja valopalloja joita olen ripustellut ja lasikulhoihin kimputtanut ylt'ympäriinsä. Vaikka olen hajuallerginen, on tuoksuja, joista en saa oireita. Meillä kiehkuroi santelipuusuitsukkeen savut ja leijailee laventeli- tai greippiöljyn aromit! Ja kuten on tullut jo mainittua, varaan illaksi vain hauskoja tai romanttisia helposti sulavia kirjoja ja leffoja, joita sitten nautiskelen pehmoisen enkelihuovan sisällä. Päivän päätteeksi tuuditun lempeästi uneen rauhallisen ohjatun meditaation avulla...


Paastopäivän ateriat esimerkki nro 10, 503 kaloria

Aamiainen 170 kcal
- ruispuuro 150 kcal
- 2 dl sokton vadelmakeitto 20 kcal

Päivän kahvimaidot 1 dl 40 kcal

Välipala omena 90 g 36 kcal


Päivällinen 258 kcal


Punainen soppa sattumilla

1 keittoannos 144 kcal
Fetaa (8%) 50g 80 kcal
(tai raejuustoa, joka
on 85 kcal/100g)




Jälkkäriksi kahvia ja 1/3 Nutrilett 
Chocolate Crisp -patukkaa  33 kcal

Resepti (ihan omani) 2 annosta:


Porkkanaa 70g  23 kcal
Paprikaa 120g  36 kcal
Paseerattua tomaattia 500g 150 kcal
(tai tomaattimurskaa)
Pieni sipuli 50g  15 kcal
1 tl öljyä
1 kasvisfondikippo (12g)  18 kcal


Paprikasta leikataan kymmenkunta isompaa siivua, kaikki roippeet otetaan talteen.

Tomaattimurskat (mulla ei nyt ollut kuin paseerattua), kasvisfondi tai liemikuutio kattilaan, vähän vettä päälle, jätetään kiehumaan. 

Pilkotut sipulit ja kurkuma kuullotetaan öljyssä kuumalla pannulla. Mukaan heitetään reilunkokoiset porkkanapalat ja paprikanroippeet + vähän suolaa että maku irtoaa. Kaikki laitetaan 10 min päästä mukaan kattilaan. Annetaan kiehua pienellä lämmöllä, tarpeen mukaan vettä lisäillen 1/2 - 1 tunti.


Normaalisti tämän jälkeen soppa sauvasekoitettaisiin ja sen jälkeen laitettaisiin takaisin levylle ja sinne mukaan isot paprikanpalat, mutta nyt paastopäivän pitää olla pureskeltavaa, joten:

Paahda isoja paprikasiivuja pannulla, kunnes vähän ruskistuvat reunoista. Lisää kattilaan valmiin keiton sekaan, anna kiehua 5-10 minuuttia, jotta ne jäävät al denteksi.


Kaada lautaselle ja lisää fetapaloja päälle. Raejuustokin käy, jos on enää vähän päivän kaloreista käytettävänä. Huom! Tätä keittoa ei saa pilata liialla maustamisella, mikä on mun helmasynti, koska muuten ei paprikat ja porkkanat maistu millekään.









keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Eloa naisen HERMO MENI TÄLLÄ NAISELLA VÄÄRÄNLAISELLA


                                         Rrrräyh!


54v, 82kg eikä tästä enää parane - kestä se!

Pää meinasi räjähtää aamulla kun kuulin, että iltapäivälehdessä oli ollut artikkeli jossa joku "Anneli" oli kertonut vaihdevuosioireistaan, oikein kuvan kanssa - paitsi että kuva oli, tunnistamisen estämiseksi, otettu takaapäin!

"Annelin" takaraivoa aikansa tuijoteltuaan oli näyttelijä, kirjailija Kaarina Hazard ottanut ja referoinut juttua blogissaan (näin kuulin). En voi muuta kuin yhtyä Hazardin ihmettelyyn, että onko naisen ikääntyminen niin häpeällinen asia että se rinnastetaan jo rikokseen ja vaihdevuosi-ikäinen nainen rikollisiin, koska naiset ei uskaltaudu kuvattavaksi kuin selkäpuolelta, murhaajien ja raiskaajien tapaan? Eivätkä tohdi edes nimeään paljastaa!

Masentavinta on, että iltapäivälehti edes julkaisi jutun tuollaisena. Vai onko siellä tehty mainosdiili jonkun suuren kosmetiikkafirman kanssa ja sitä varten tieten tahtoen esitetty naisen vanheneminen niin vastenmielisenä asiana? Sitä tarina ei kerro. Joka tapauksessa tuonkin artikkelin ansiosta muutama uusi ryppyvoide sujahtaa tavaratalon hyllyltä ulkonäköään häpeävän kauppakassiin.

Okei, olen rähjännyt tästä asiasta jo monta kertaa. Mutta silti! Kuinka on mitenkään mahdollista, että muutama sata langanlaihaa mallityttöstä tai tv-julkkista tai leffatähtöstä voi toimia esikuvana miljoonille, miljoonille, miljoonille naisille ympäri maailmaa? Siten, että ne samat julkkikset pyörivät lehtikuvissa ja juorujulkaisuissa ja mainoksissa niin Alavudella kuin Atlantassakin. Muutaman vuoden pommituksen jälkeen nainen on tahtomattaan(kin) aivopesty uskomaan, että hän a) haluaa näyttää samanlaiselta ja b) hän pystyy näyttämään samanlaiselta kuin nuo photoshopattujen kuvien ikinuoret törröhuulet.

Mitäs pahaa siinä sitten on? Paljon. Ensinnäkin tietysti koko ulkonäkökeskeisyys; kuka enää opettaa lapsille, että hyvä elämä syntyy hyvistä teoista, toisten ihmisten kunnioittamisesta ja auttamisesta, henkisestä kehityksestä aineellisen sijaan? Ei kukaan, päinvastoin, jo lastenohjelmissa kilpaillaan siitä kuka on paras - mikseivät voisi vain esiintyä, silkasta ilosta? - ja loppupeleissä parhaus selviää stailaamisen kautta. Viesti on, että vaikka olisit kuinka hyvä tanssimaan tai laulamaan, niin se ei vielä riitä, pitää olla myös hyvännäköinen - ja mielellään aikuismaisesti, seksikkäästi. Pedofiileillä sen kun tallennukset pyörii.

Huono juttu on tietysti myös se, että ulkonäköpaineilla tehdään miljardibisnestä. Megayritykset tahkoavat rahaa myymällä turhia lupauksia, kauneusklinikat leikkelevät naisia muotopuoliksi suurista summista ja korjaavat sitten mokiaan yhtä suurista summista. Se on laillista kiristystä, sanan molemmissa merkityksissä.



Pahaa tekee, kun kuulee kahden naisen arvostelevan kolmatta tämän selän takana. Kuinka tämä on "päästänyt itsensä rupsahtamaan", eikä tajua että "ulkonäkönsä eteen pitää tehdä töitä". Tehdä töitä? Eikö yksi vanhenemisen iloista pitäisi olla juuri se, että ei tarvitse tehdä enää niin paljon töitä kuin nuorempana, kun on lapset jo muuttaneet kotoa, kesämökki saatu rempattua ja vanha äireekin saateltu hautaan? Että saisi ottaa rennosti, levätä laakereillaan, katsella pilviä ja lauleskella?

Kuntoliikunnan kyllä ymmärrän, tottakai, sen puoli tuntia päivässä nyt kävelee tai marjastaa mielikseen. Mutta että pitäisi hölkätä kymmenen kilometrin lenkkejä otsalampun valossa illalla ja raahautua aamuspinningiin kukonlaulun aikaan vain näyttääkseen supertimmiltä muiden silmiin, se on säälittävää. (Eri juttu jos tykkää noista lajeista, tietysti.) Sitäpaitsi, vaikka meitä iäkkäämpiäkin ihmisiä kalastellaan saleille - koska hei, kuntosalitkin on bisneksiä - niin ei niissä meistä tykätä.
"Mul meinaa laatta lentää joka kerta ku joudun pilatekses jonku keski-ikäsen löllöperseen taakse" oli  kommentti, joka aika hyvin kiteytti nuorempien ihmisten ajatuksia asiasta taannoin iltapäivälehden keskustelupalstalla. Alkuperäinen artikkeli kertoi jostakin never-heard-missukasta, joka oli salaa kuvannut salilla keski-ikäisen näköistä miestä ja ladannut kuvan FB-sivulleen, ja irvaili siellä kuinka ällöttävältä mies näytti vääränlaisissa vaatteissaan. Vaikka jutussa kerrottiin, että monet olivat naisen tempusta närkästyneet, niin kommenteissa yllättävän moni asettui kyllä naisen puolelle. Jos he saisivat päättää, niin kuntosaleille ei päästettäisi yli 30-vuotiaita, yli 55-kiloisia eikä alle 300 euron treenikuteisiin pukeutuneita.

Eksyinköhän jo asiasta...

Ahh joo, nyt tulee se pointti, josta aina vedän herneen nenään: koska niin moni on jo lähtenyt epätoivoiseen ja kalliiseen nuoruudenmetsästysleikkiin mukaan, niin meidän muiden, jotka näytämme luonnottomasti oman ikäisiltämme (siis vanhoilta), pitäisi mennä mukamas nurkkaan häpeämään! Kuinka helvetissä tässä näin pääsi käymään? Missä vaiheessa maailmankirjat näin sekaisin menivät? Ehkä siinä samassa vaiheessa kun oli juuri selvitetty, mitä ihmisen ei todellakaan pitäisi syödä, mutta päätetty, että tottahan sitä pitää saada rauhassa mainostaa ja myydä? Sillä niinhän se menee.

Yhteiskunnan päättävät elimet, terveydenhuoltolaitokset etunenässä, heristelevät nyrkkejään että "syökää ihmiset terveellisesti, hylätkää hyi-hyi jauhot ja sokerit ja lisäaineet, ei meillä ole varaa maksaa teidän diabetestenne ja sydäntautienne hoitoja" mutta samaan aikaan antavat autuaasti joka tuutista tursuta mainoksia, joissa tyrkytetään juuri sitä keinovärjättyä, sokerista ja/tai valkoisista jauhoista tehtyä, lisäainekyllästettyä paskaa. No mutta, mutta, eihän mainoksia voi kieltää, ne sanovat, ja minä kysyn, että miksi ei? Miksi ihmeessä ei? Onko se kiveen hakattuna jossakin Mooseksen kirjassa, että suuryrityksillä on oikeus valmistaa, myydä ja mainostaa mitä epäterveellisempää moskaa koska ne tienaa sillä ihan siasti? No eipä lue. Asioista päättävät ovat ihan itse niin päättäneet. "Ostakaa, ostakaa, mutta kun sairastutte, me tullaan sanomaan että mehän sanottiin ettei niitä saa syödä!"

Ei ole helppoa ihmisen lapsella.

En koskaan osta naistenlehtiä, kun en jaksa niitä mainoksia, enkä sankaritarinoita joissa ennen niin ruma ja lihava ja onneton "otti itseään niskasta kiinni" ja on nyt niin laiha ja kaunis ja onnellinen. Naimisiinkin pääsi. Mutta kävin äsken dyykkaamassa meidän talon lehtiroskiksesta ne aikakauslehdet jotka siellä sattui olemaan, kun jäi mietityttämään tuo mainontajuttu. Täytyyhän sen olla niin, että koska terveellisestä ravinnosta ja luonnollisista elintavoista meuhkataan niin paljon, niin se näkyy myös lehtimainoksissa. Eihän oikeasti voi olla, että lehdissä myytäisiin vain "nuorentavia" ja "kaunistavia" kemikaaleja ja kuteita ja lihottavia herkkuja, ei oikeesti.

Lehdet olivat Anna, Me Naiset (2 kpl), Kodin kuvalehti, Sara sekä Gloria. Näin mainokset jakautuivat:

Meikkejä, ihovoiteita ja hiustuotteita: 52 kpl
Koruja, muotia ja parfyymeja: 30 kpl
Lihottavia herkkuja: 21 kpl (suklaata, majoneesia, jäätelöä, viiniä, kuohuviiniä, rasvaista juustoa, kermaa, eineksiä)
Terveellisiä herkkuja: 4 kpl (tuoremehu, ruisnappeja x 2, vähäkalorinen mehujuoma)

Bonuksena Gloriassa oli vielä kolmen sivun artikkeli, jossa esiteltiin uusia keinoja "vanhenemisen vastustamiseksi". Jutun mukaan "Ihonhoidossa slogan '60 on uusi 40' pitää varmasti pian paikkansa". Jutussa haastateltu kansainvälisen kosmetiikkayrityksen edustaja kerskuukin, että "Anti-age-tuotteiden osuus kosmetiikkamarkkinoista on 40 prosenttia. Yliopistoissa koulutetaan anti-ageen erikoistuvia lääkäreitä, ja maailmalla järjestetään anti-age-kongresseja." Olen anti-puhekykyinen...

Vielä kauniiksi lopuksi, heh, 40+ julkkisnainen kujertaa meikkien keskeltä: "Mieheni sanoo, että kauneuteen laittamani rahat ovat hänelle!". Voi perse, olisivat edes itselles.


LISÄYS 31.10. Eivät edes ne kuvien mallitytöt ole luonnostaan mallitytön näköisiä ;)
(minuutin video photoshoppauksen taikavoimista)





torstai 10. lokakuuta 2013

5:2 ja Marokkolainen kasvispata

             
            Mmm, marokkolaista kasvispataa...





Esimerkkipäivä 9: 500 kaloria


Aamiainen 158 kcal
Ruispuuro 2 dl  150 kcal
S-ton mustikkakeitto 1dl 8 kcal

Päivän kahvimaidot 1 dl  40 kcal

Lounas 50 kcal
1/2 purkkia Ingman rasvatonta, Stevialla
makeutettua persikka-passion jogurttia 50 kcal
Kahvia












Päivällinen 229 kcal

Marokkolainen kasvispata 1 annos (240g) 150 kcal
Kurkkua 150g 15 kcal
Fetaa (8%) 40g  64 kcal

Pata on ihanan muhevaa, onneksi sitä jäi paljon niin voin huomenna popsia sitä couscousin ja pitaleivän kanssa, ahh! Näin paastopäivänä vedin sitä kuitenkin sellaisenaan, ja kyllä se kurkun ja fetan kera maistui myös ihan mahtavalta. Ajattelin, että nuo kylkiäiset vähän lieventäisivät tulisuutta, mutta eihän se mitään tulista ollut! Ensi kerralla aion laittaa vähän isommalla kädellä ainakin chiliä.



Marokkolainen kasvispata, 6 annosta

1 sipuli
(valkosipulia pari kynttä jos haluaa, minä en)
1 kesäkurpitsa
1 prk kikherneitä (säilyke)
3 porkkanaa
1-2 tomaattia
1 paprika
1-2rkl öljyä
1 kasvisfondi tai -liemikuutio
2,5dl vettä
1-2 rkl balsamietikkaa
500g paseerattua tomaattia
suolaa
1 tl raastettua inkivääriä
1 tl kurkumaa
1tl chilirouhetta (-jauhekin käy)
tai 1-2 chilipaprikaa
2 tl juustokuminaa
1 tl mustapippuria


Hienonna sipuli (ja jos käytät, niin valkosipuli ja chilit). Pilko paprika, porkkanat ja kesäkurpitsa reilunkokoisiksi paloiksi. Kaada paksupohjaiseen kasariin öljy kuumenemaan, ja kuullota ensin sipuli (ja valkosipuli ja chilipalaset), lisää inkivääri, kurkuma, chilirouhe ja juustokumina ja pyörittele kunnolla sekaisin.

Lisää vesi, kasvisfondi (tai liemikuutio), paseerattu tomaatti, porkkanat ja huuhdotut kikherneet. Anna kiehua, tiputa sitten lämpöä ja anna muhia kannen alla 20-30 minuuttia (kunnes porkkanalohkot on puolipehmeitä). Lisää tomaatti-, kesäkurpitsa- ja paprikalohkot, liraus balsamietikkaa, mustapippuri ja suolaa makusi mukaan. Hauduta vielä noin 15 minuuttia.

Tarjoile kera couscousin tai quinoan sekä tuoreen pitaleivän (joita saa nykyään onneksi paistovalmiina, vaikka eihän ne missään nimessä itsetehtyjä päihitä).

Jos ei sinulla ole kaikkia tarvikkeita, niin sovella. Muutenkin maustamisen kanssa voit soveltaa.

5:2 ja Broileria kasviksilla

                    Proiskufilei papuin pääl





Esimerkkipäivä 8:  508 kaloria



Aamiainen 166 kcal



Ruispuuro 2 dl   150 kcal
S-ton mustikkakeitto 1 dl 8 kcal






Päivän kahvimaidot 1 dl  40 kcal


Lounas 99 kcal
Brownie Delight Bar   99 kcal
(mmmm... tosi hyvää)
Kahvi









Päivällinen 211 kcal

Broileria ja kasviksia pannulla
- 80g broilerin filesuikaleita 88 kcal
- 0,5tl öljyä (paistamiseen) 45 kcal
- 50g vihreitä pitkiä papuja 18 kcal
- 100g parsakaalia 35 kcal
Porkkanaraastetta  75g 25 kcal





keskiviikko 2. lokakuuta 2013

5:2 Picnic-salaatti kanafileillä


Miinus 5 kiloa!


Viisi kiloa on lähtenyt 2,5 kuukaudessa. Eihän se hirveästi ole, mutta olen ihan tyytyväinen, koska ei siihen ole hirveästi tarvinnut nähdä vaivaakaan. Jos haluaisin painon putoavan nopeammin, jättäisin parit herkut viikossa syömättä, mutta tämä vauhti riittää kyllä. Etenkin, kun en havittele pelkkää painonpudotusta, vaan parempaa elämänlaatua. Jos vältyn sairastumasta diabetekseen, syöpään tai muistisairauteen, niin se on jättipotti jo sinänsä. Laihtuminen on vain sokeri pohjalla.


Pussimuonat ihan vika vaihtoehto

Itse en ostele iltapäivälehtiä, enkä muitakaan lehtiä, joten sain vasta äsken kuulla että "pätkäpaastolla" myydään vaikka mitä dieettimukaruokaa. Itse erehdyin aikanaan ostamaan yhden sellaisen keiton ja voi hyvä isä miten se oli pahaa, hyi helvata! Miten on edes mahdollista valmistaa mitään niin hirveän makuista?

Eikähän niistä saa edes kylläistä oloa. Ainakin allekirjoittaneelle juuri se on tuikitärkeää, muuten en pystyisi koko hommaan. Pitää saada maiskuttaa ja rouskuttaa ja tuntea kuinka ruoka täyttää massun. Mutta jos ei ole mitään mahdollisuutta syödä oikeaa ruokaa, niin kaipa ne on parempi kuin ei mitään; jos pitää nenästä kiinni, niin saa ehkä nieltyäkin ;)


Toisia vaan edelleen jaksaa kyrsiä

Hahhaa, viimekertaiseen aiheeseen palatakseni: yhä enemmän ilmaantuu näitä sormi pystyssä paasaavia totuudentorvia, etenkin nettiin. "Tuo ei kyllä tule toimimaan" ja "ahmimiseen johtaa kuitenkin" ja "pakko olla epäterveellistä" ne korskuvat, ja päälle seuraa litania siitä, kuinka homma pitäisi hoitaa. Yleensä nuo ihmiset on jo valmiiksi laihoja ja hyväkuntoisia. Tai sitten muuten vaan besserwissereitä. Hei arvatkaas mitä - EVVK. Lällällällällieruuu! :D


Ateriat 489 kaloria esim. 7  


Aamiainen 93 kcal



1/2 verigreippi 200g 70 kcal
Mustikoita 50g 23 kcal






Päivän kahvimaidot 1 dl 40 kcal


* Lounas 166 kcal

Picnic-salaatti kanafileellä 
(jätin meloninpalat syömättä)









Päivällinen 190 kcal

Kasvispaistos:
tomaattia 100g 25 kcal
paprikaa 150g 45 kcal
sipulia 25g 15 kcal
oivariini 40% vajaa tl  25 kcal
omenaa 50g 20

Jälkkäri:
Piltti Punaposki 1 prk  60 kcal
(pikkasen lämmitettynä + päälle
osa aamuisista mustikoista)











* Söin poikkeuksellisesti lounaan, koska olin koko päivän juoksussa enkä halunnut että iskee järjetön nälkä. Kuva on Picnicin nettisivulta.