Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauneus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauneus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Eloa naisen HERMO MENI TÄLLÄ NAISELLA VÄÄRÄNLAISELLA


                                         Rrrräyh!


54v, 82kg eikä tästä enää parane - kestä se!

Pää meinasi räjähtää aamulla kun kuulin, että iltapäivälehdessä oli ollut artikkeli jossa joku "Anneli" oli kertonut vaihdevuosioireistaan, oikein kuvan kanssa - paitsi että kuva oli, tunnistamisen estämiseksi, otettu takaapäin!

"Annelin" takaraivoa aikansa tuijoteltuaan oli näyttelijä, kirjailija Kaarina Hazard ottanut ja referoinut juttua blogissaan (näin kuulin). En voi muuta kuin yhtyä Hazardin ihmettelyyn, että onko naisen ikääntyminen niin häpeällinen asia että se rinnastetaan jo rikokseen ja vaihdevuosi-ikäinen nainen rikollisiin, koska naiset ei uskaltaudu kuvattavaksi kuin selkäpuolelta, murhaajien ja raiskaajien tapaan? Eivätkä tohdi edes nimeään paljastaa!

Masentavinta on, että iltapäivälehti edes julkaisi jutun tuollaisena. Vai onko siellä tehty mainosdiili jonkun suuren kosmetiikkafirman kanssa ja sitä varten tieten tahtoen esitetty naisen vanheneminen niin vastenmielisenä asiana? Sitä tarina ei kerro. Joka tapauksessa tuonkin artikkelin ansiosta muutama uusi ryppyvoide sujahtaa tavaratalon hyllyltä ulkonäköään häpeävän kauppakassiin.

Okei, olen rähjännyt tästä asiasta jo monta kertaa. Mutta silti! Kuinka on mitenkään mahdollista, että muutama sata langanlaihaa mallityttöstä tai tv-julkkista tai leffatähtöstä voi toimia esikuvana miljoonille, miljoonille, miljoonille naisille ympäri maailmaa? Siten, että ne samat julkkikset pyörivät lehtikuvissa ja juorujulkaisuissa ja mainoksissa niin Alavudella kuin Atlantassakin. Muutaman vuoden pommituksen jälkeen nainen on tahtomattaan(kin) aivopesty uskomaan, että hän a) haluaa näyttää samanlaiselta ja b) hän pystyy näyttämään samanlaiselta kuin nuo photoshopattujen kuvien ikinuoret törröhuulet.

Mitäs pahaa siinä sitten on? Paljon. Ensinnäkin tietysti koko ulkonäkökeskeisyys; kuka enää opettaa lapsille, että hyvä elämä syntyy hyvistä teoista, toisten ihmisten kunnioittamisesta ja auttamisesta, henkisestä kehityksestä aineellisen sijaan? Ei kukaan, päinvastoin, jo lastenohjelmissa kilpaillaan siitä kuka on paras - mikseivät voisi vain esiintyä, silkasta ilosta? - ja loppupeleissä parhaus selviää stailaamisen kautta. Viesti on, että vaikka olisit kuinka hyvä tanssimaan tai laulamaan, niin se ei vielä riitä, pitää olla myös hyvännäköinen - ja mielellään aikuismaisesti, seksikkäästi. Pedofiileillä sen kun tallennukset pyörii.

Huono juttu on tietysti myös se, että ulkonäköpaineilla tehdään miljardibisnestä. Megayritykset tahkoavat rahaa myymällä turhia lupauksia, kauneusklinikat leikkelevät naisia muotopuoliksi suurista summista ja korjaavat sitten mokiaan yhtä suurista summista. Se on laillista kiristystä, sanan molemmissa merkityksissä.



Pahaa tekee, kun kuulee kahden naisen arvostelevan kolmatta tämän selän takana. Kuinka tämä on "päästänyt itsensä rupsahtamaan", eikä tajua että "ulkonäkönsä eteen pitää tehdä töitä". Tehdä töitä? Eikö yksi vanhenemisen iloista pitäisi olla juuri se, että ei tarvitse tehdä enää niin paljon töitä kuin nuorempana, kun on lapset jo muuttaneet kotoa, kesämökki saatu rempattua ja vanha äireekin saateltu hautaan? Että saisi ottaa rennosti, levätä laakereillaan, katsella pilviä ja lauleskella?

Kuntoliikunnan kyllä ymmärrän, tottakai, sen puoli tuntia päivässä nyt kävelee tai marjastaa mielikseen. Mutta että pitäisi hölkätä kymmenen kilometrin lenkkejä otsalampun valossa illalla ja raahautua aamuspinningiin kukonlaulun aikaan vain näyttääkseen supertimmiltä muiden silmiin, se on säälittävää. (Eri juttu jos tykkää noista lajeista, tietysti.) Sitäpaitsi, vaikka meitä iäkkäämpiäkin ihmisiä kalastellaan saleille - koska hei, kuntosalitkin on bisneksiä - niin ei niissä meistä tykätä.
"Mul meinaa laatta lentää joka kerta ku joudun pilatekses jonku keski-ikäsen löllöperseen taakse" oli  kommentti, joka aika hyvin kiteytti nuorempien ihmisten ajatuksia asiasta taannoin iltapäivälehden keskustelupalstalla. Alkuperäinen artikkeli kertoi jostakin never-heard-missukasta, joka oli salaa kuvannut salilla keski-ikäisen näköistä miestä ja ladannut kuvan FB-sivulleen, ja irvaili siellä kuinka ällöttävältä mies näytti vääränlaisissa vaatteissaan. Vaikka jutussa kerrottiin, että monet olivat naisen tempusta närkästyneet, niin kommenteissa yllättävän moni asettui kyllä naisen puolelle. Jos he saisivat päättää, niin kuntosaleille ei päästettäisi yli 30-vuotiaita, yli 55-kiloisia eikä alle 300 euron treenikuteisiin pukeutuneita.

Eksyinköhän jo asiasta...

Ahh joo, nyt tulee se pointti, josta aina vedän herneen nenään: koska niin moni on jo lähtenyt epätoivoiseen ja kalliiseen nuoruudenmetsästysleikkiin mukaan, niin meidän muiden, jotka näytämme luonnottomasti oman ikäisiltämme (siis vanhoilta), pitäisi mennä mukamas nurkkaan häpeämään! Kuinka helvetissä tässä näin pääsi käymään? Missä vaiheessa maailmankirjat näin sekaisin menivät? Ehkä siinä samassa vaiheessa kun oli juuri selvitetty, mitä ihmisen ei todellakaan pitäisi syödä, mutta päätetty, että tottahan sitä pitää saada rauhassa mainostaa ja myydä? Sillä niinhän se menee.

Yhteiskunnan päättävät elimet, terveydenhuoltolaitokset etunenässä, heristelevät nyrkkejään että "syökää ihmiset terveellisesti, hylätkää hyi-hyi jauhot ja sokerit ja lisäaineet, ei meillä ole varaa maksaa teidän diabetestenne ja sydäntautienne hoitoja" mutta samaan aikaan antavat autuaasti joka tuutista tursuta mainoksia, joissa tyrkytetään juuri sitä keinovärjättyä, sokerista ja/tai valkoisista jauhoista tehtyä, lisäainekyllästettyä paskaa. No mutta, mutta, eihän mainoksia voi kieltää, ne sanovat, ja minä kysyn, että miksi ei? Miksi ihmeessä ei? Onko se kiveen hakattuna jossakin Mooseksen kirjassa, että suuryrityksillä on oikeus valmistaa, myydä ja mainostaa mitä epäterveellisempää moskaa koska ne tienaa sillä ihan siasti? No eipä lue. Asioista päättävät ovat ihan itse niin päättäneet. "Ostakaa, ostakaa, mutta kun sairastutte, me tullaan sanomaan että mehän sanottiin ettei niitä saa syödä!"

Ei ole helppoa ihmisen lapsella.

En koskaan osta naistenlehtiä, kun en jaksa niitä mainoksia, enkä sankaritarinoita joissa ennen niin ruma ja lihava ja onneton "otti itseään niskasta kiinni" ja on nyt niin laiha ja kaunis ja onnellinen. Naimisiinkin pääsi. Mutta kävin äsken dyykkaamassa meidän talon lehtiroskiksesta ne aikakauslehdet jotka siellä sattui olemaan, kun jäi mietityttämään tuo mainontajuttu. Täytyyhän sen olla niin, että koska terveellisestä ravinnosta ja luonnollisista elintavoista meuhkataan niin paljon, niin se näkyy myös lehtimainoksissa. Eihän oikeasti voi olla, että lehdissä myytäisiin vain "nuorentavia" ja "kaunistavia" kemikaaleja ja kuteita ja lihottavia herkkuja, ei oikeesti.

Lehdet olivat Anna, Me Naiset (2 kpl), Kodin kuvalehti, Sara sekä Gloria. Näin mainokset jakautuivat:

Meikkejä, ihovoiteita ja hiustuotteita: 52 kpl
Koruja, muotia ja parfyymeja: 30 kpl
Lihottavia herkkuja: 21 kpl (suklaata, majoneesia, jäätelöä, viiniä, kuohuviiniä, rasvaista juustoa, kermaa, eineksiä)
Terveellisiä herkkuja: 4 kpl (tuoremehu, ruisnappeja x 2, vähäkalorinen mehujuoma)

Bonuksena Gloriassa oli vielä kolmen sivun artikkeli, jossa esiteltiin uusia keinoja "vanhenemisen vastustamiseksi". Jutun mukaan "Ihonhoidossa slogan '60 on uusi 40' pitää varmasti pian paikkansa". Jutussa haastateltu kansainvälisen kosmetiikkayrityksen edustaja kerskuukin, että "Anti-age-tuotteiden osuus kosmetiikkamarkkinoista on 40 prosenttia. Yliopistoissa koulutetaan anti-ageen erikoistuvia lääkäreitä, ja maailmalla järjestetään anti-age-kongresseja." Olen anti-puhekykyinen...

Vielä kauniiksi lopuksi, heh, 40+ julkkisnainen kujertaa meikkien keskeltä: "Mieheni sanoo, että kauneuteen laittamani rahat ovat hänelle!". Voi perse, olisivat edes itselles.


LISÄYS 31.10. Eivät edes ne kuvien mallitytöt ole luonnostaan mallitytön näköisiä ;)
(minuutin video photoshoppauksen taikavoimista)





keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Eloa naisen... INVISIBLE WOMAN

Miehet nyt vaan katselee naisia, eikö?


Eikä tarvitse olla mikään kaunotar, ne katselee joka tapauksessa. Suorittaa ainakin pikaisen skannauksen. Tietysti mitä nätimpi nainen, sitä pitemmiksi katseet venyy. Näin se vaan menee, turha minua on siitä syyttää. Luonnonlaki numero 1.

Luonnonlaki nro 2. näyttää olevan, että kun naisen ikä ylittää viidenkympin, niin miehet lakkaa katselemasta. Tai tarkemmin sanottuna ne viipyilevät silmäykset loppuu, jos nainen näyttää tavalliselta yli 50-vuotiaalta, oman ikäiseltään siis.

(Ja nyt turha hermostua siellä, että ei pidä paikkaansa, ei ainakaan minun kohdallani, kylläpäs vielä katsovat! Hyvä juttu sinulle.)

Että yhtäkkiä sitä vaan muuttuu näkymättömäksi. Se on erikoinen tunne. Minulta ainakin vei useamman vuoden, ennen kuin totuin siihen. Tämä asia tuli puheeksi taas hiljattain, kun ystävä vuosien takaa kävi kahvittelemassa ja päästiin outoa juttua yhdessä päivittelemään.

Miksi asia sitten niin häiritsee? No, koska se on iso muutos, valtava suorastaan. Elämästä häviää yksi näkyvä ja tuntuva elementti. Oma rooli maailmankulussa muuttuu etkä itse mahda mitään. Onhan muutos usein hyväkin asia, mutta silloinkin se tarkoittaa, että entisen on ensin kuoltava.  Ja tuttujen asioiden kuolemaa joutuu suremaan, olipa se asia ollut hyvä tai huono tai muuttuipa tilanne parempaan tai huonompaan. Ja kyllähän tässä tilanne muuttuu huonompaan, tottakai, jos on tykännyt niistä katseista (kaikki eivät suinkaan tykkää). Vaikka yksi kolmevitonen nainen taannoin sanoikin, että hän oikein odottaa aikaa kun tulee (noin) vanhaksi, niin ei tarvitse enää välittää miltä näyttää! Lapsiparka.

Kun miehet lakkaavat katselemasta, niin kyllä se aiheuttaa hämmennystä. Kun minähän on edelleen minä, mitä hittoa! Vielä oudommalta sen täytyy tuntua luomusti vanhentuneista misseistä ja muista kaunottarista. Mitä korkeammalta tippuu, sitä kovemmin sattuu, sanotaan.

Muistan lukeneeni jonkun lehtijutun, jossa rohkaistiin lukijoita että "Tavallisen näköiset naiset, malttia, kun pääsette keski-ikään niin puntit tasoittuu!". Tuo voi hyvinkin pitää paikkaansa. Tunnen ainakin yhden "tavallisen näköisen", joka avoimesti riemuitsi minulle asiasta. Mutta mainitussa artikkelissa puhuttiin nelikymppisistä, juuri ruuhkavuotensa päättäneistä. Vähänpä se heitäkään lohduttaa jos kummankaan ikäluokan perään ei enää katsota. Jos siis on kokenut sen positiiviseksi eikä negatiiviseksi asiaksi noin alunperin.

Mitä muuta haittaa kuin harmitus siitä voi olla, että muuttuu näkymättömäksi? Ihan käytännön juttuja. Turhaan saat seisoskella tien varressa konepelti pystyssä, ritarit kaahaavat ohi että kurat lentää. Kadunkulmassa saat yksinäsi pyöriä kartta kädessä, ei herrat eikä hidalgot tarjoudu oppaaksi. Ja raahaa vaan ihan itse ne kolme tonnin painoista laukkuasi portaita ylös, vetreät miekkoset hilpasee tukka liehuen ohitse. Eikä ovetkaan enää aukene meille, jos ei itse niitä avata. (Yleistystä, yleistystä, ei tarvitse pillastua tästäkään.)

Mutta voiko näkymättömyydestä olla mitään iloa kautta hyötyä? No ainakin se, että roolit ovat vaihtuneet. Kun ennen joutui välttelemään katsomista miestä silmiin - paitsi jos oli oikeasti kiinnostunut siitä - niin enää ei tarvitse vältellä, ei todellakaan. Voit vaikka hyppiä päälläsi tamburiinit nilkoissa, etkä siltikään tule huomatuksi. Joten, tadaa, nyt sinä voit istuskella hilpein mielin katukahvilassa ja tiirailla vuorostasi mieskauneutta. Tulkoon kesä ja hihattomissaan kuljeksivat kollit!

EDIT 7.3. Lukuisien vastalauseiden vuoksi tässä myös vaihtoehtoinen suhtautumistapa omaan muuttuvaan ulkomuotoon (omalla kohdallani runsastuvaan sellaiseen):