keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Waihdevuodet: TAAS MENNÄÄN, JIPPII

Niinhän siinä kävi. Liki kaksi kuukautta kestänyt paussi vaihdevuosioireista on ohi. Kaikki oireet palasivat. Ai että kirpaisee. Hulluuksissani kun olin jo ennättänyt kuvitella, että se olisi ollut siinä.

Oireita on oikeastaan tullut vielä yksi lisää. Nanosekunnissa kiehuviksi kihahtavien aaltojen ja hyytävien palelukohtausten lisäksi saan nyt nauttia myös pahoinvoinnista. Laatta meinaa lentää ja päässä huippaa aina juuri ennen kuin kuuma aalto iskee. Eli samaan saumaan kuin äkillinen ahdistuskohtauskin alkaa. Oksettaa, pyörryttää, ahdistaa, itkettää ja suututtaa ja hiki pasahtaa otsalle ja tippuu nenänpäästä ja valuu pitkin selkää, ja naama ja rinnus hohkaavat puolukanpunaisina... Tästä ei pidot kuulkaa parane.

Niinpä olen taas alkanut etsiä lisää hoitokeinoja, monenlaista yrttiä ja uutetta on vielä kokeilematta. Uskon, että myös luontaistuotekauppojen purkeista apua löytyisi, ne vaan ovat meikäläiselle liian kalliita. Nythän vedän vaan edelleen noita macajauhoja ja salviauutetta ja perusvitskuja ja hivskuja ja gojeja ja montaa yrttiteelajia... Varmaan niistä on apua, mutta ei tarpeeksi.

Terveyskeskuksen omalääkärini, niin huvittava tapaus että olisi sketsihahmonakin epäuskottavan överi nenälaseineen ja hajamielisine höpöttelyineen, määräsi vaivoihini pillereitä. Sitä en olisi välttis halunnut vaan yritin saada lähetettä gynikselle, jossa olisi voitu läpikäydä koko oireisto ja ehkä mahdollisesti löytää jokin hormonihoitoa vastaava ratkaisu, mutta lähetteen sijasta sain käteeni vain reseptin. Tämä uusi lääke on nyt ollut muutaman päivän käytössä, eikä sillä ole ollut ainakaan mitään positiivista vaikutusta, mutta kokeillaan nyt vielä edes viikko lisää. Vaikka kyllä tympii, en haluaisi ihan lääke-lääkkeitä vetää vaan mieluummin luomukamaa. Tsih. Tämä uusi lääke on muuten sellainen, jota saa ainoastaan Yliopiston Apteekista, ne tekevät siellä sen itse. Ihme juttu. Mitä lie apteekin lattialta lakaistujen tabujäämien ja koirankakkahiukkasten sekoitusta, haisee ainakin järkyttävän pahalta.

Amerikkalainen Dr Christiane Northrup, liki gurun maineeseen noussut gynekologi ja synnytyslääkäri, on kirjoittanut muutaman 500-sivuisen opuksen aikuisen naisen jutskista. "Wisdom of Menopause" sisältää paljon ainakin itselleni uutta asiaa. Voi olla, että suomalaiset lääkärit eivät näitä asioita niele tai ainakaan kerro eteenpäin, koska Northrup on hyväksynyt perinteisen länsimaisen lääketieteen rinnalle myös itämaisia hoitokeinoja. Northrup ymmärtää fyysisen ja psyykkisen terveyden kulkevan käsi kädessä, myös hormonaalisten vaivojen ollessa kyseessä. Moni "vaiva" on merkki jostakin syvemmästä kuin vain fysiologisesta tapahtumasta.

Esimerkiksi PMS-oireisiin meillä naisilla liittyy usein ahdistusta, surua, masennusta, kiukkua, vihaa ym. Northrupin mukaan se ei johdu hormoneista sinänsä, vaan sen hetkinen hormonaalinen vaihe vapauttaa naisen pariksi päiväksi ympäristön palvelemisen ja miellyttämisen pakosta (karrikoidusti sanottuna) ja silloin pintaan pääsevät pulpahtamaan patoutuneet tunteet. Nainen kääntyy ikäänkuin sisäänpäin ja antaa hetkeksi (edes) alitajuntansa tiedostaa, mitä oikeasti haluaisi ja ei haluaisi. Vähän sama juttu kuulema vaihdevuosioireissa, paljon  monimutkaisempana ja laajempana vain.

Okei, nyt pitää lopettaa että ennätän ajoissa katsomaan Naistenosasto B4:ää. Tulee TV1:ltä keskiviikkoisin klo 19.55. Loistavaa brittiläistä mustaa huumoria, jota ymmärtääkseen täytyy olla jo jonkin verran elämää nähnyt nainen. Suosittelen.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Painonpudotus: Minä matonen, Rakel raketti

10 viikon jälkeen paino 77,9 kg     Pudotusta yhteensä 3,1 kg
Muutos: 300 g



Kuva: mtv3.fi


Lehdestä luin, että Rakel Lignell laihdutti 50 kiloa. Hienoa Rakel! Kova veto ja loistava ajoituskin, 45-vuotiaana eli juuri ennen vaihdevuosien huippua (tätä kuumat aallot -vaihetta). Rakelin 50 kilon pudotus vei 1,5 vuotta eli ei mitään, itse kun yritin päästä vaivaisesta 11 kilosta 4 kuukaudessa - josta 2 on jo mennyt ja vasta 3 kiloa lähtenyt. Joudunkin säätämään tavoitettani, uusi olkoon: loput 8 kiloa neljässä kuukaudessa eli syksyyn mennessä. Säälittävää, varmaankin.

Liikuntaharrastus, jonka Rakel aloitti, jatkuu edelleen. Mutta, mutta... olisikohan 3-4 tuntia putkeen 6:na päivänä viikossa vähän liikaa? 3-4 tuntia päivässä, 6 päivää viikossa? Ziisus! Oma ohjelmani, 1 tunti 2-3 kertaa viikossa, on kuin hiiren kakka ponihaassa, enkä edes suunnittele lisääväni määrää - en kuitenkaan pystyisi pysymään siinä. Toivon, että Rakel pystyy, tai jos ei pysty, niin ei masentuisi siitä ja alkaisi ahmia.

Itselläni kulunut viikko meni ihan hyvin. Pysyin lujana kauppareissuilla ja kotikokkaamisissa, ainoastaan kaupungilla juodut pullakahvit tekivät tahran muuten puhtoiseen viikkoon. Onneksi pari päivää meni peräti alle pistemäärän, joten saldo pysyi. Ihan pikkasen harmittaa että tuhlasin ne yhteen voilla ja sokerilla leivottuun megapullaan, olisi ollut kiva nyt viikonloppuna vähän herkutella makealla. Mutta ei pysty, ruuaksi laitan tänään nimittäin intialaista sapuskaa johon tulee kookosmaitoa, se nielee hirveästi pisteitä. Naanleipä on kanssa aika pisterohmu, mutta ilman sitä ei safka maistuisi yhtä ihanalta. Mjam.

Joka tapauksessa, vaikka vain 300 g lähti viikon aikana, aloitan iloisin mielin ensi viikon. Tuntuu, että nyt sain vihdoin juonesta kiinni. Eikä haittaa, vaikkei maharenkaat lähtisi vauhdilla vaan matelemalla, hidas on kaunista :)

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Painonpudotus: VIIKKO 9......... Eestaas, eestaas

9 viikon jälkeen paino 78,2 kg                                Pudotusta yht. 2,8 kg
Muutos:  0 kg
Viimeiset viisi viikkoa on menneet ihan päin persettä. Noussut kilon, laskenut kilon, noussut puol kiloa, laskenut puol kiloa... Välillä on hyvä fiilis ja uho päällä, sitten taas sorrun pizzaan ja pullaan. En noudata omaa neuvoani, että kaupasta ei saa ostaa kotiin sellaista, mitä ei saisi syödä. Kuin vaikeeta se on sisäistää, haloo?
Kyllä, kyllä, olen vihainen itselleni ja ihan syystä. Miksi en noudata systeemiä jonka TIEDÄN johtavan tulokseen? Miten se tällä kertaa on niin vaikeata, kun vuosi sitten onnistui ihan hyvin - silloin tuli tosi harvoin harhauduttua polulta, kun ei tehnyt edes mieli kiellettyjä herkkuja. Nyt tekee mieli. Tälläkin hetkellä  haaveilen lasagnesta ja mascarponejäätelöstä niin paljon, että sattuu! Nyt en kuitenkaan lähde italialaiseen vaan yritän saada tämän äkkiä kirjoitettua ja sitten keitän kahvit ja vedän muutaman viipaleen ihanaa pienleipomon paperiin pakattua luomuruisleipää, mmm... On sekin hyvää, oikeesti.
Appelsiineja olen vetänyt hullun lailla, ainakin 2-3 päivässä, kun on pitänyt saada edes jotenkin tasotettua rasvasten ja sokeristen herkkujen saldoa. Onneksi ne onkin niiiin hyviä nyt sesonkiaikana. Muuhun aikaan vuodesta aplareita ei söis erkkikään, mutta sitten onkin muita luonnonherkkuja - palkoherneet, mansikat, kirsikat, herukat, luumut, njam - joita voi vetää munkkipossun sijasta. (Voih, munkkiii, haluu munkkii kahvin kaa, yhyy...)
Mansikat on niin parasta, ja parhaista parhaita on itse kerätyt. Ne ei ole lojuneet laatikoissa pehmenemässä eikä alimmaisiksi ole piilotettu homeisia tai muuten vaan huonoja sattumia. Kun odotin kuopustani, vedin rautatablettien sijasta älyttömästi mansikoita ja hemoglobiinini oli korkeammalla kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Oli neuvolatäti ihmeissään :) Loppukesän, helteisen loppukesän, viimeiset mansikat nypin pellolla istuallani kun en enää mahani kanssa taipunut kykkimään. Peffan alle olin taitellut muovin, jota aina nykäisin metrin eteenpäin pensaiden välissä, tipautin takapuoleni takaisin sen päälle ja eikun uuden puskan kimppuun! Toivottavasti pääsen ensi kesänä taas Kullå Gårdin mansikkamaille Porvooseen. (Kyllä niitä lähempääkin löytyisi, siellä käyminen vaan on jo traditio kun Henrin syntymävuonna 1997 aloitin.)
Siis tottakai nyt talvellakin on marjaa, hedelmää ja kasvista millä mällätä. Joka vuosi enemmän ja enemmän. Mansikoitakin saa lähikaupasta joka päivä vuoden ympäri. Ja oikeesti mahtavaa on se, että ainakin K-kaupoissa (mun lähi-) järkätään jotain kerran kuussa megapäivät jolloin hedelmiä ja kasviksia saa euron kilo/kappale. Tietysti kahmin niitä jääkaapin täyteen. Mutta MIELUUMMIN söisin kotimaista, ja VIELÄ MIELUUMMIN luomua. Se vaan ei onnistu jos ei muuta vähintään Kreikkaan (jonne kyllä riemusta kiljuen muuttaisinkin jos joku mulle talon sieltä antais!). Tai sitten tyydy pelkkiin lanttuihin ja porkkanoihin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Nyt tämä tyttö lähti kahvinkeittoon!