Waihdevuodet: TAAS MENNÄÄN, JIPPII

Niinhän siinä kävi. Liki kaksi kuukautta kestänyt paussi vaihdevuosioireista on ohi. Kaikki oireet palasivat. Ai että kirpaisee. Hulluuksissani kun olin jo ennättänyt kuvitella, että se olisi ollut siinä.

Oireita on oikeastaan tullut vielä yksi lisää. Nanosekunnissa kiehuviksi kihahtavien aaltojen ja hyytävien palelukohtausten lisäksi saan nyt nauttia myös pahoinvoinnista. Laatta meinaa lentää ja päässä huippaa aina juuri ennen kuin kuuma aalto iskee. Eli samaan saumaan kuin äkillinen ahdistuskohtauskin alkaa. Oksettaa, pyörryttää, ahdistaa, itkettää ja suututtaa ja hiki pasahtaa otsalle ja tippuu nenänpäästä ja valuu pitkin selkää, ja naama ja rinnus hohkaavat puolukanpunaisina... Tästä ei pidot kuulkaa parane.

Niinpä olen taas alkanut etsiä lisää hoitokeinoja, monenlaista yrttiä ja uutetta on vielä kokeilematta. Uskon, että myös luontaistuotekauppojen purkeista apua löytyisi, ne vaan ovat meikäläiselle liian kalliita. Nythän vedän vaan edelleen noita macajauhoja ja salviauutetta ja perusvitskuja ja hivskuja ja gojeja ja montaa yrttiteelajia... Varmaan niistä on apua, mutta ei tarpeeksi.

Terveyskeskuksen omalääkärini, niin huvittava tapaus että olisi sketsihahmonakin epäuskottavan överi nenälaseineen ja hajamielisine höpöttelyineen, määräsi vaivoihini pillereitä. Sitä en olisi välttis halunnut vaan yritin saada lähetettä gynikselle, jossa olisi voitu läpikäydä koko oireisto ja ehkä mahdollisesti löytää jokin hormonihoitoa vastaava ratkaisu, mutta lähetteen sijasta sain käteeni vain reseptin. Tämä uusi lääke on nyt ollut muutaman päivän käytössä, eikä sillä ole ollut ainakaan mitään positiivista vaikutusta, mutta kokeillaan nyt vielä edes viikko lisää. Vaikka kyllä tympii, en haluaisi ihan lääke-lääkkeitä vetää vaan mieluummin luomukamaa. Tsih. Tämä uusi lääke on muuten sellainen, jota saa ainoastaan Yliopiston Apteekista, ne tekevät siellä sen itse. Ihme juttu. Mitä lie apteekin lattialta lakaistujen tabujäämien ja koirankakkahiukkasten sekoitusta, haisee ainakin järkyttävän pahalta.

Amerikkalainen Dr Christiane Northrup, liki gurun maineeseen noussut gynekologi ja synnytyslääkäri, on kirjoittanut muutaman 500-sivuisen opuksen aikuisen naisen jutskista. "Wisdom of Menopause" sisältää paljon ainakin itselleni uutta asiaa. Voi olla, että suomalaiset lääkärit eivät näitä asioita niele tai ainakaan kerro eteenpäin, koska Northrup on hyväksynyt perinteisen länsimaisen lääketieteen rinnalle myös itämaisia hoitokeinoja. Northrup ymmärtää fyysisen ja psyykkisen terveyden kulkevan käsi kädessä, myös hormonaalisten vaivojen ollessa kyseessä. Moni "vaiva" on merkki jostakin syvemmästä kuin vain fysiologisesta tapahtumasta.

Esimerkiksi PMS-oireisiin meillä naisilla liittyy usein ahdistusta, surua, masennusta, kiukkua, vihaa ym. Northrupin mukaan se ei johdu hormoneista sinänsä, vaan sen hetkinen hormonaalinen vaihe vapauttaa naisen pariksi päiväksi ympäristön palvelemisen ja miellyttämisen pakosta (karrikoidusti sanottuna) ja silloin pintaan pääsevät pulpahtamaan patoutuneet tunteet. Nainen kääntyy ikäänkuin sisäänpäin ja antaa hetkeksi (edes) alitajuntansa tiedostaa, mitä oikeasti haluaisi ja ei haluaisi. Vähän sama juttu kuulema vaihdevuosioireissa, paljon  monimutkaisempana ja laajempana vain.

Okei, nyt pitää lopettaa että ennätän ajoissa katsomaan Naistenosasto B4:ää. Tulee TV1:ltä keskiviikkoisin klo 19.55. Loistavaa brittiläistä mustaa huumoria, jota ymmärtääkseen täytyy olla jo jonkin verran elämää nähnyt nainen. Suosittelen.

Waihdevuodet KUMMA KÄÄNNE

Nytkö ne sitten loppuivat?


Olen ollut pitkään ihan hiljaa ja hissukseen, sillä niin outoja on tapahtunut että taikauskoisena pelkään pilaavani koko jutun jos kerron siitä. Joten hys, tästä ei sitten saa kertoa kelleen:

Kuumat aallot loppuivat. Täysin ja tyystin lakkasivat. Sen on täytynyt tapahtua vähä vähältä, koska en huomannut mitään outoa. Ja sitten kun huomasin, ehkä kuukausi sitten, en pystynyt enää edes muistamaan milloin niitä viimeksi oli ollut. Aika uskomatonta, että asia, joka tekee elämästä yhtä helvettiä voi kadota ilman että pitkään aikaan edes noteraa sitä!

No joka tapauksessa, aallot lähti. Mikä tarkoittaa, ettei enää releiden repimistä päälle ja päältä pois pitkin päivää ja yötä, eikä hikipalleroiden kuivailua ylähuulelta mitä kiusallisimmissa tilanteissa. Eikä myöskään hypoterminaalista palelua, mikä oli alunperinkin täysin käsittämätöntä ja eppää. Ja huom, ei enää edes itse kehittämääni mömmösekoitustakaan.

Ja sepä se vasta kummallista onkin, melkeinpä harmillista. Nimittäin tuon kehittelemäni luontaismömmösekoituksen kanssa kävi samoin kuin aaltojen, se pikkuhiljaa loppui koska en saanut täydennyksiä tehtyä rahapulassani. Joten nyt joudun pohtimaan, että kumpi oli ensin, muna vai kana. Johtuiko toinen toisesta vai toinen toisesta. (Tärkeä tieto sitten jos ja kun ne taas alkaa.) Vai oliko kyseessä pelkkä sattuma? Koko mixistä ainoa aines, jota enää käytän, on varsinainen lääke eli Lyrica. (Oma löytöni netistä, vaatii tosin lääkäriltä reseptin.)

Joten koko kuvio pistää kyllä miettimään että WTF? Ei kuumat aallot voi muutamassa kuukaudessa loppua, eihän? Yhtään en nyt uskalla netistä tietoa etsiä, koska jos siellä sanotaan että juu, taukoja tulee ja ne kestää 15 viikkoa, niin sitten ne kestää 15 viikkoa. Itseään toteuttavat ennusteet on niin mahdollisia, ainakin meikäläisestä, joka uskoo fyysisen ja henkisen yhteispeliin. Vaikka menisi jalka poikki, se voi johtua siitä yhteispelistä, ihan omasta kokemuksesta tiedän.

Olin nimittäin aikoinani tuskallisen kypsynyt mainonnansuunnitteluun, oksetti ja ällötti se manipulointi mitä siinä kuluttajille joutui tekemään. Itku kurkussa jouduin aamuisin raahaamaan vastahakoiset luuni mustan-valkoisen-teräksenpuhuvaan byrooseemme. (Hassu sattuma, että talon tärkeilevintä tiiminvetäjää voisi kuvailla täsmälleen samoin adjektiivein.) Aloin toivoa, että puu kaatuisi päälleni tai hissin lattia putoaisi altani, mutta tietysti siten, että en loukkaantuisi pahasti - vain sen verran, ettei tarvitsisi mennä enää pitkään aikaan töihin. Ja kuinkas kävi? Toiveeni toteutui! Alitajunta ohjasi minut firman juhlissa yökerhon tanssilattialle juuri samaan aikaan sellaisen emännän kanssa, joka tykkäsi sambata iloisesti loikkien. Iloisesti loikkasi hän stiletoillaan oikean jalkani päälle siten, että nilkan nivelsiteet repesivät rytinällä katkaisten pienen luunkin mennessään. Jalka kipsiin 6 viikoksi, ja ehdoton kielto edes käväistä työpaikalla; työnantajan vakuutus ei olisi korvannut, jos olisin mennyt siellä kaatumaan klasiovesta läpi. Tahi muuten itteäni lisää satuttamaan. - Voi jehna, kyllä nyt harmittaa, taisin huikata perään kun heitin sairaslomatodistuksen toimiston ovenraosta.

Nilkkavamma oli senlaatuinen, etten saanut yhtään ottaa kipsijalalla pohjakosketusta. Se teki alkuun vähän tiukkaa, rimpulakäsi kun olen. Ja kun asuttiin Pispalassa vanhan puutalon tokassa kerroksessa, jonne noustiin kierreportaita pitkin. Mutta se oli vain pieni itku suuresta ilosta.

Mutta vielä alkuperäiseen aiheeseen: kiitos, kiitos joka ilmansuuntaan että aalto-oireet katosivat, mutta voisiko joku mahti viedä vielä nämä PMS-vaivatkin pois? Kun mitäs virkaa ne enää toimittaa kun ei ole menstruaalejakaan? Eipä silti, mulle ei ole koskaan selvinnyt että mitä pointtia niillä ylipäänsäkään on. Siis jos lähdetään siitä, että kaikki ruumiintoiminnot on suunniteltu palvelemaan ihmisen pysymistä hengissä. Ketä se luola-aikoina palveli, että äijät sai kalikasta päähän jos lähestyi naisiaan kuukautisten alla? Hetkinen... No hyvänen aika, sehän palveli koko ihmiskuntaa! "Painu hittoon siittä vonkaamasta (piip) varmana sulle anna (piip:n piip)! -tyyppiset lausahdukset piti jo tuolloin miehet etäällä. Ja sehän taas esti naisia saamasta erilaisia tulehduksia, mikä puolestaan varmisti, että kohtu pysyi mahdollisimman pitkään elivoimaisena ja valmiina pukkaamaan ulos mukuloita. Joilla täytettiin maa. PMS-oireiden arvoitus ratkaistu! Ei se silti selitä, että miksi niitä edelleen pitää olla.

Jännempi juttu on nyt kuitenkin se, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Muutunko hirviöksi vai jumalattareksi? Muita vaihtoehtoja en aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta ole löytänyt, toisaalta en paljoa ole etsinytkään. Ne itseään toteuttavat ennustukset, ne itseään toteuttavat ennustukset...