keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Waihdevuodet KUMMA KÄÄNNE

Nytkö ne sitten loppuivat?


Olen ollut pitkään ihan hiljaa ja hissukseen, sillä niin outoja on tapahtunut että taikauskoisena pelkään pilaavani koko jutun jos kerron siitä. Joten hys, tästä ei sitten saa kertoa kelleen:

Kuumat aallot loppuivat. Täysin ja tyystin lakkasivat. Sen on täytynyt tapahtua vähä vähältä, koska en huomannut mitään outoa. Ja sitten kun huomasin, ehkä kuukausi sitten, en pystynyt enää edes muistamaan milloin niitä viimeksi oli ollut. Aika uskomatonta, että asia, joka tekee elämästä yhtä helvettiä voi kadota ilman että pitkään aikaan edes noteraa sitä!

No joka tapauksessa, aallot lähti. Mikä tarkoittaa, ettei enää releiden repimistä päälle ja päältä pois pitkin päivää ja yötä, eikä hikipalleroiden kuivailua ylähuulelta mitä kiusallisimmissa tilanteissa. Eikä myöskään hypoterminaalista palelua, mikä oli alunperinkin täysin käsittämätöntä ja eppää. Ja huom, ei enää edes itse kehittämääni mömmösekoitustakaan.

Ja sepä se vasta kummallista onkin, melkeinpä harmillista. Nimittäin tuon kehittelemäni luontaismömmösekoituksen kanssa kävi samoin kuin aaltojen, se pikkuhiljaa loppui koska en saanut täydennyksiä tehtyä rahapulassani. Joten nyt joudun pohtimaan, että kumpi oli ensin, muna vai kana. Johtuiko toinen toisesta vai toinen toisesta. (Tärkeä tieto sitten jos ja kun ne taas alkaa.) Vai oliko kyseessä pelkkä sattuma? Koko mixistä ainoa aines, jota enää käytän, on varsinainen lääke eli Lyrica. (Oma löytöni netistä, vaatii tosin lääkäriltä reseptin.)

Joten koko kuvio pistää kyllä miettimään että WTF? Ei kuumat aallot voi muutamassa kuukaudessa loppua, eihän? Yhtään en nyt uskalla netistä tietoa etsiä, koska jos siellä sanotaan että juu, taukoja tulee ja ne kestää 15 viikkoa, niin sitten ne kestää 15 viikkoa. Itseään toteuttavat ennusteet on niin mahdollisia, ainakin meikäläisestä, joka uskoo fyysisen ja henkisen yhteispeliin. Vaikka menisi jalka poikki, se voi johtua siitä yhteispelistä, ihan omasta kokemuksesta tiedän.

Olin nimittäin aikoinani tuskallisen kypsynyt mainonnansuunnitteluun, oksetti ja ällötti se manipulointi mitä siinä kuluttajille joutui tekemään. Itku kurkussa jouduin aamuisin raahaamaan vastahakoiset luuni mustan-valkoisen-teräksenpuhuvaan byrooseemme. (Hassu sattuma, että talon tärkeilevintä tiiminvetäjää voisi kuvailla täsmälleen samoin adjektiivein.) Aloin toivoa, että puu kaatuisi päälleni tai hissin lattia putoaisi altani, mutta tietysti siten, että en loukkaantuisi pahasti - vain sen verran, ettei tarvitsisi mennä enää pitkään aikaan töihin. Ja kuinkas kävi? Toiveeni toteutui! Alitajunta ohjasi minut firman juhlissa yökerhon tanssilattialle juuri samaan aikaan sellaisen emännän kanssa, joka tykkäsi sambata iloisesti loikkien. Iloisesti loikkasi hän stiletoillaan oikean jalkani päälle siten, että nilkan nivelsiteet repesivät rytinällä katkaisten pienen luunkin mennessään. Jalka kipsiin 6 viikoksi, ja ehdoton kielto edes käväistä työpaikalla; työnantajan vakuutus ei olisi korvannut, jos olisin mennyt siellä kaatumaan klasiovesta läpi. Tahi muuten itteäni lisää satuttamaan. - Voi jehna, kyllä nyt harmittaa, taisin huikata perään kun heitin sairaslomatodistuksen toimiston ovenraosta.

Nilkkavamma oli senlaatuinen, etten saanut yhtään ottaa kipsijalalla pohjakosketusta. Se teki alkuun vähän tiukkaa, rimpulakäsi kun olen. Ja kun asuttiin Pispalassa vanhan puutalon tokassa kerroksessa, jonne noustiin kierreportaita pitkin. Mutta se oli vain pieni itku suuresta ilosta.

Mutta vielä alkuperäiseen aiheeseen: kiitos, kiitos joka ilmansuuntaan että aalto-oireet katosivat, mutta voisiko joku mahti viedä vielä nämä PMS-vaivatkin pois? Kun mitäs virkaa ne enää toimittaa kun ei ole menstruaalejakaan? Eipä silti, mulle ei ole koskaan selvinnyt että mitä pointtia niillä ylipäänsäkään on. Siis jos lähdetään siitä, että kaikki ruumiintoiminnot on suunniteltu palvelemaan ihmisen pysymistä hengissä. Ketä se luola-aikoina palveli, että äijät sai kalikasta päähän jos lähestyi naisiaan kuukautisten alla? Hetkinen... No hyvänen aika, sehän palveli koko ihmiskuntaa! "Painu hittoon siittä vonkaamasta (piip) varmana sulle anna (piip:n piip)! -tyyppiset lausahdukset piti jo tuolloin miehet etäällä. Ja sehän taas esti naisia saamasta erilaisia tulehduksia, mikä puolestaan varmisti, että kohtu pysyi mahdollisimman pitkään elivoimaisena ja valmiina pukkaamaan ulos mukuloita. Joilla täytettiin maa. PMS-oireiden arvoitus ratkaistu! Ei se silti selitä, että miksi niitä edelleen pitää olla.

Jännempi juttu on nyt kuitenkin se, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Muutunko hirviöksi vai jumalattareksi? Muita vaihtoehtoja en aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta ole löytänyt, toisaalta en paljoa ole etsinytkään. Ne itseään toteuttavat ennustukset, ne itseään toteuttavat ennustukset...

5 kommenttia:

  1. Hei!
    Itseäni on auttanut iltasyönnin, -juonnin ja -saunomisen välttäminen. Samoin kevyt painonpudotus. Lisäksi ruokavaliota kasvispainotteisemmaksi ja vihreän teen litkimistä. Runsas ulkoilu kuului jo aiemminkin tapoihini.
    Näillä eväillä hikoilukohtaukset loppuivat yli vuodeksi. Mutta palasivat nyt ennen joulua aikaisempaa tiheämpinä. Tosin olin kyllä palannut vanhoihin huonoihin tapoihini (iltamässäily ja oluen litkiminen).
    Nyt on tipaton tammikuu ja uusi laihdutus menossa. Viime yö meni jo aika mukavasti, heräsin vain kerran.
    Tuntuu että itselläni ruokavalio ja painonpudotus olisivat ne parhaiten auttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsti, olet varmasti niin oikeassa. Noilla keinoin varmasti ainakin vähän vähenisivät vaivat. Tuohon suuntaan olen yrittänytkin mennä, mutta hidasta on edistyminen ollut. Nyt sitten tuli nämä suuremmat murheet, joten ei jaksa skarpata, mutta varmasti alan noudattamaan hyviä neuvojasi heti kun olotila ja mieliala vähän kohentuvat. Onneksi on kesä tulossa, aurinko auttaa aina!

      Poista
  2. Kiitos Kirsi kommentista, ihka ensimmäisestä kommentista mun blogiin, ihanaa! Niinkus näet olen ihan intona siitä että ylipäänsä sain kommentin :)) mutta kiitos, iloa on myös sen sisällöstä.

    Tai no... Kiva kuulla, että on keinoja jotka auttaa, mutta miksei ne voi olla helppoja ja herkullisia, tai edes helppoja, huoh. Mutta niinhän se on, ihan varmasti, että jos saisin hilattua ruokavalion fiksummaksi JA pudotettua semmoset 8-10 kiloa, niin se auttaisi ainakin jonkin verran. Ja liikunnan lisääminen auttaisi ihan varmasti kanssa. Mulla se ei ole ikinä ollut elämäntapana, eli on ihan uusi asia jota olen nyt vasta vuoden-pari yrittänyt opetella, vaihtelevalla menestyksellä... (Nyt on kaiken lisäksi vasen käsi melkeinpä kokonaan poissa pelistä vuoden verran vielä. Kyseessä on sellainen vaiva kuin "jäätynyt olkapää" joka jäykistää käsivarren ja typistää liikeradat ja kaiken lisäksi aiheuttaa pirullista särkyä jos kättä rasittaa.)

    Mutta joka tapauksessa, jo ylipäänsä terveyden takia mun pitäisi molemmat asiat opetella, oli vaihdevuosioireita tai ei. Kiitos siis, että muistutit asiasta!

    Ja hei JOS satut muistamaan, niin olisi hirveen kiva jos voisit myöhemmin, vaikka parin kuukauden päästä, palata asiaan ja kertoa, että hävisivätkö sun oireet taas kun nk. palasit ruotuun? Kiitti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli uhkailuja tk:sta että kolesteroliarvot kohonneet ja lääkitys olis paikallaan. Minä sanoin että antakaa aikalisä. Pitäisi muuttaa nyt elämäntapoja rutkasti monesta syystä että jos syksyllä uusi arviointi.

      Siis olen siirtynyt vähän kuin karppaamaan, koska painoa pitää pudottaa ja olen vielä moniallerginen joten leivän jättäminen ei ollut ongelma... potun kyllä ja possun.

      Alkon jätin kanssa, kun ollut parisen kuukautta migreeni. Ja selkää on jomottanut vuoden verran... sellaista ihmejomotusta, joka häiritsee yöllä.

      Noh perjantaina lainasin kirjastosta Maija Kajanin Sukellus kuumaan aaltoon. Ensinnäkin tiesin että on mömmöjen puolesta.

      Järkytykseksi sieltä luin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa että hikoilu yms... ei ole ainoita oireita. Vaan kolesterolit kohoaa ja mystisiä reumaa muistuttavia kiputiloja sormissa... (on niitäkin) selkäsärkyä ja jalkasärkyä etenkin polvissa.... estrogeenitason laskusta johtuviksi sanottiin. Ja minusta myös tuo jäätynyt olkapääkin oli siellä....

      Minulla on ahdistustakin. Aggressiota ja kaikkea migreenin lisääntymisen lisäksi... kolmisen vuotta sitten vaikeassa elämäntilanteessa sain beetasalpaajaa sydämentykytykseen.

      Ajattelen vain kauhulla että jos en olisi muuttanut saati korkealla olisi kynnys juosta lääkärissä, mulla olisi sellainen lääkearsenaali ihan sen vuoksi että kärsin ko. oireista jo siinä määrin etten tahdo suoriutua vaativasta työstäni.

      Ja se siitä kokonaisvaltaisesta hoidosta.... jos estrogeenin napsiminen on ratkaisu, otan sen syöpäpelkoisena keinoksi, sillä olen tässä nyt kolmisen vuotta ainakin kärsinyt ja menetän sijaisuudet työssäni jos alan siellä barrikadeille nousemaan sarvipäänä. Saati että saan tästä vuokra-asunnosta häädön. Uhkat on oikeasti moninaiset kohdallani.

      Poista
    2. Outsa, tuttuja oireita mullakin nuo erilaiset säryt sormissa, polvissa, nilkoissa, ja ahdistustilat on tosi rankkoja, ei kirjaimellisesti tahdo henki kulkea. Mutta tiedän, että ne liittyy näihin vaihdevuosiin, siksi en minäkään lääkärille niitä lähde esittelemään.

      Mutta sun tapauksessa varmasti kannattaisi aloittaa se estrogeenihoito, jos siltä tutuu, ja jos ei ole rintasyöpää perheessä jolloin se riski sairastua on suurempi; toisaalta lääkärit kyllä sanoo, että ei se riski silloinkaan niin suuri ole etteikö niitä voisi syödä. En tiedä... Se on ainakin varmaa, että ne auttavat, kaikki sanovat niin. Ja auttavat niin hyvin, että vievät kaikki oireet. Ainoa ongelma voi olla, että sitten kun se lääkitys jossain vaiheessa kuitenkin on pakko lopettaa, niin oireet alkavat. Mutta haittaako se sitten enää?

      Nyt on mulla vähän takki tyhjä, mutta heti kun jaksan, yritän alkaa lueskella itsekin, ehkä lainaan tuon saman kirjan.

      Poista