Uudistettu Kluuvin kauppakeskus. Pitihän se tsekata. Etenkin, kun markkinoinnissa käytettiin kovasti luomua porkkanana (ha, ha). Ihanalta kuulosti se, että erilliseen luomukerrokseen olisi pykätty vanhan ajan malliin lihakauppa, kalakauppa, leipäkauppa, vihanneskellari... vau!
No, omat odotukset oli kai niin kovat, että pettymyshän ssiitä tuli. Kodikkaan, maajussimaisen miljöön sijasta luomukerros olikin itse asiassa yksi tavallinen luomukauppa, jonne oli sijoitettu pienet erilliset tiskit tai myyntipisteet lihalle, kalalle, leivälle, maidolle... Tiskien yläpuolella roikkuvat kyltit oli muotoiltu neonvalosta, ja kaupan yleisilme oli kauhean kylmä ja steriili. Hyllyt notkuivat tavaraa, mutta niin kallista, että päättelin kohderyhmäksi hyvin tienaavat sinkut tai lapsettomat parit. Ei ollut meikäläisellä hilloa ostaa hilloa, 6-7 euroa pikkupurkista tuntui kovalta. Sijoitin kyllä saman summan herkullisen näköiseen, mutta kovin pieneen rusina-pähkinä-leipään (n. ranskanleivän puolikas). Hyvää oli.
Kauppaan oli pykätty myös kahvio, mutta jotenkin se näytti epäkutsuvalta... Ehkä se johtui siitä, että pöytiä hipoen kiemurteli pitkä ja hidas kassajono.
Pohjakerroksen aula oli uudistettu siten, että ennen niin avara ja valoisa tila oli nyt kapean ja ahtaan oloinen. Onhan graaniitinharmaa & lasi -yhdistelmä style, tykkäsin, mutta kun ei ollut paikkaa mihin istahtaa kaveria odottelemaan tai koipiaan lepuuttamaan niin uudistus oli huononnus. Huono homma oli sekin, että koko keskukseen ei meinannut löytää sisään. Kluuvikadun puolella ei ollut enää sisäänkäyntiä Kluuviin. Eestaas-harppoilun jälkeen pujottelin lopulta sisään Mäkkärin läpi.
Kahvit. Ne nautin pohjakerroksen Robert's Coffee'ssa. Tavallinen kahvi ja pala marjapiirasta 5,20 euroa. Ihan ok. Myyjättären reaktio oli alentuneen huvittunut, kun ihmettelin, miksi muutenkin lyhyt tiski oli ahdettu niin täyteen tavaraa, että tarjotinta ei voinut laskea mihinkään alas. Sitä piti tasapainotella vasemmalla kädellä, kun oikealla kurkotteli kahvia koneesta. Tytön mukaan "mut tää paikka on ollu tämmönen samanlainen jo pari vuotta..." Oukei. Sohva oli mukava, pari irtotyynyäkin. Parasta oli kuitenkin viereisen pöydän japanilaisturisti, nuori isä, joka tuuditteli lempeästi nappisilmävauveliaan uneen. Awww...
Olen käynyt samassa paikassa ihmettelemässä. Kajauksen teki aulan puuroaamiaisen hinta: 9 euroa. On siinä kuulemma muutakin kuin uunissa haudutettua puuroa, mutta anyways. Huoltoasemien kaurapuuro ja kahvikupillinen kuulostaa tämän rinnalla nostalgisen kaurismäkeläiseltä.
VastaaPoistaOhhoh, olipas puurolla hintaa joo. Huoltsikan aamupuurot jees, justiinsakin tuon nostalgiaextran vuoksi.
VastaaPoistaPeukutan myös vilpittömästi Laakson sairaalan (mun terveysaseman) kahvilan aamupuuroa, hinta 1 euroa. Sielläkin miljöö tuo rutkasti lisäarvoa, etenkin pitkä ikkunaseinä josta valo nätisti lankeaa. Ja kesällä ikkunain toisella puolen on iso ja ihana terassi luontonäkymällä.
Nyt kun tuli puheeksi, tajusin ekaa kertaa miten kaunis paikka se on. Kahvio sijaitsee valkoisen, avaran tilan eteläpäädyssä, pohjoispäädyssä on pääaula, keskellä iso "saareke" jonka sisään mahtuvat sekä kahvion myyntitiskitilat että auditorio. Tilassa on myös veistoksia ja vaihtuva taidenäyttely. Vitsi, vähänkö hieno paikka!
Ihan pakko oli pikkasen googlailla:
"Laakson sairaala rakennettiin 1920-luvulla alun perin tuberkuloosin hoitoa varten. Toiminta silloisessa Helsingin Tuberkuloosisairaalassa alkoi vuonna 1929. Sairaalarakennukset on suunnitellut arkkitehti Eino Forsman, ja ne ovat korjauksista huolimatta säilyneet pääosin alkuperäisessä ulkomuodossaan. Päärakennus on otettu käyttöön vuonna 1930, ja muut rakennukset vuoteen 1938 mennessä."
Kiva muuten kun kommentoit, Riitta, ainakin tiedän että joku lukee, jei!