Vaihdevuodet TASAISTA TAAS

Oli niin ankea tuo edellinen postaus ja varsinkin otsikko, että ajattelin päivittää tilanteen.

ONGELMAT SELVISI OIKEALLA LÄÄKKEELLÄ

Viime kerralla pauhasin kun kuumat aallot ja muut oireet palasivat. Sitten vihdoinkin apteekeista alkoi pitkän tauon jälkeen löytyä oikeaa lääkettä, Indivinaa, ja oireet pikkuhiljaa vaimenivat. Edelleen saan karseita hikoilukohtauksia jos joudun puuhaamaan jotain fyysisesti rankkaa, mutta muuten on ihan normiolo.

Saas nähdä sitten mitä tapahtuu, kun hormonilääkitys täytyy lopettaa. Koska jossain vaiheessa niin tulee tapahtumaan. Se vähän hermostuttaa, vaikka turhaahan se on - käy niinku käy.

Sitä paitsi, mistä sitä tietää onko enää edes hengissä muutaman vuoden päästä!

Parasta vaan ottaa iisisti ja nauttia hyvistä asioista elämässä, niitä on vielä paljon.

Vaihdevuodet TAKAISIN HELVETTIIN

Rauha-kissa tässä kanavoi tunnetilaani.

Terve taas. Palasin tämän päivityksen tekemään, jotta tiedätte, että näinkin voi käydä:
KUUMAT AALLOT ALKOIVAT UUDESTAAN.

(Paljon ennen näitä helteitä, eivät siis liity toisiinsa.)

Viime keväänä aloittamani Indivina-lääkityksen teho alkoi kolmisen kuukautta sitten vaimentua. Pikkuhiljaa tuli yöhikoilua ja aaltoja, laimeita kuitenkin. Pyysin lääkäriltä uutta reseptiä, vahvempaa annosta. Vaan kuinkas kävi - en saanut vahvempaa versiota enkä enää edes tavallistakaan, koska koko hemmetin Indivina oli loppunut koko Suomesta!

Indivinalla ei ole rinnakkaistuotetta. Se on ainoa valmiste, joka on tarkoitettu naisille, joilla on ollut vaihdevuosioireita jo vuosia ennen lääkkeen aloitusta. Sain tilalle uuden valmisteen, jota oli tarkoitus käyttää ne kuukaudet ennen kuin Indivinaa taas saisi. Olisi luullut lääkärin etsivän tilalle valmisteen joka on niin lähellä Indivinaa kuin mahdollista, eikö?

No, melko pian alkoi kipu alaselässä. Pidin sitä rasituskipuna, kun on ollut muuttoa ja muuta touhuilua. Sitten alkoi vuoto, oikein kirkasta kunnon verta, ja kova alavatsakipu. Ihan kuin menkat. Siinä sitten vedät henkeä ja kiroat ja huolestut; verenvuoto on todella huono juttu, jos viimeiset kuukautiset loppuivat seitsemän vuotta sitten JA kun käytössä on kuitenkin hormonikorvaushoito.

Siitä sitten lääkäriin, joka silmät ymmyrkäisinä ihmettelee, että mitähän tässä nyt pitäisi tehdä, voi voi...
- No jos vaikka laittaisit lähetteen Naistenklinikalle?

Rempatun Naistenklinikan päivystyksessä oli hienoa ja siistiä, ja kun hoitaja näki kehnon kuntoni, ohjasi hän minut vielä erilliseen odotushuoneeseen pötköttelemään ja toi kipulääkettä. Kauhean hyvä palvelu! Tunnin päästä pääsin lääkärin tykö.

En viitsi pitkästyttää selostamalla käyntiä sen kummemmin, mutta tutkittiin kunnolla. Labrat ja koepalat otettiin, vaikka lekurin diagnoosi olikin jo 90% valmis ultran jälkeen. Syy kipuihin ja vuotoihin oli uusi lääkkeeni, täysin vääränlainen! Minulle oli määrätty valmistetta, joka on tarkoitettu naisille, joilla vaihdevuodet ovat vasta ihan alussa. Ja sen kuuluukin aiheuttaa vuotoa! SIIS JUMALAUTA.

Nyt on käytössä sitten valmiste numero kolme. Muutaman päivän käytön jälkeen kivut ja vuoto vähenivät ja lakkasivat pian kokonaan. Mutta, mutta - kuumat aallot ovat vaan jatkaneet yltymistään! Olo alkaa olemaan sama kuin ennen lääkityksiä, tosi paskamainen ja toivoton.

Ei tässä muuta voi kuin odottaa, että sitä Indivinaa taas apteekkeihin tulisi. Eikä ole mitään takeita, että edes vahvempi Indivina enää toimisi. On tapauksia, joissa kuumat aallot ovat palanneet jäädäkseen vaikka mitä pilleriä olisi popsittu. Kertoi eräskin lääkäri.

Toisin sanoen: kärsin ensin kuusi vuotta kamalia oireita luomuna, koska rintasyöpäriskini on normaalia suurempi, sitten taivuin hormonilääkitykseen kun vakuuttivat että riski on sen arvoinen - ja nyt ollaan sitten siinä jamassa, että on SEKÄ aaltoja ETTÄ tummanpuhuva riskipilvi pään päällä.

Että kannattiko aloittaa hormonikorvaushoito?

Kuumat aallot kuljettaa - THE END -

Hormonihoito tehosi, aallokko vaimeni, blogi päättyy.

Kuusi vuotta sitten aloin kirjoittelemaan kuumista aalloistani, viattomana kuvitellen, että ne kestäisivät vuoden tai kaksi. HAH! Monen monta joulua ja juhannusta myöhemmin jouduin katsomaan karvasta totuutta silmiin; ei niillä ollut aikomustakaan loppua. Lääkärikin sanoi, että oireet saattavat kestää lopun elämän, mikä oli masentavinta mitä olin kuullut naismuistiin.

Viimeisinkin hermosäie napsahti sitten poikki keväällä, kun aallot alkoivat vaimentumisen sijasta vain pahentua. Luomuna oli ollut tarkoitus painaa loppuun asti, mutta toisin kävi, taivuin hormonikorvaushoitoihin. Ne alkoivat tehota noin kuukauden käytön jälkeen, enkä kadu päätöstä vaikka pienessä paineessa joudunkin elämään. Jos sairastun, niin sairastun. Pääasia, että nyt saan elää ilman hirvittäviä hikoilukohtauksia ja muita oireita, joista olen auliisti tässä blogissa kertonut.

Onhan täällä ollut muitakin aiheita vuosien varrella. Erityisesti laihdutus, josta uhmakkaasti lupasin luopua pari kirjoitusta sitten. Aion edelleenkin olla laihduttamatta - siinäpä lupaus, joka tuntuu mukavalta jo pelkästään lausua - mutta meinaan kyllä jatkaa vyötärön metsästystä eli vatsan alueen rasvakerrosten keventämistä kunhan elo tässä vähän rauhoittuu.

Nyt on ollut turhan hektistä terveellisen syömisen opettelua ajatellen; erikoista matkustelua ja erityisen hankalaa moneen osoitteeseen muuttamista monta viikkoa putkeen. Ja kuten aina erikoistilanteissa, en jaksa paneutua ruuanlaittoon enkä edes terveellisiin välipaloihin, vaan vedän pizzaa ja pikkuleipiä cokiksella. Pääasia, että saa äkkiä murua rinnan alle, niin pääsee taas jatkamaan puuhailua. Palaan kyllä ruotuun, kun tämä yletön touhuaminen on ohi. Muutaman viikon kuluttua. Ruokailun kannalta, siis.

Muilta osin erityinen ajanjakso elämässä ei kuitenkaan pääty tähän. Päinvastoin, tästä se vasta alkaa!
Nyt kun ei kuumat aallot enää kuljeta, vaan elämänvirta vie, on jänskää katsoa että minne.
Kunhan tämä vanhan elämän paketoiminen (ja nuorison auttaminen oman elämänsä alkuun) pian loppuu, niin aloitan uuden blogin "Mennan kolmas elämä". Sieltä saat lukea housesitting-keikoistani ja kokeilustani Kreikassa asumisesta, ja ties mistä muusta, mitä tämmöinen 58-vuotias täti-ihminen onnistuu toteuttamaan. Voit myös seurata, kuinka vyötärön metsästys etenee - tai sitten ei.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, Kuumat aallot kuljettaa kuittaa!

Waihdevuodet NYT NIITÄ HORMONIMYRKKYJÄ TÄNNE!

- JA VÄHÄN SASSIIN!  *

Seitsemäs vuosi kamelin selän katkaisi


- Parasta myrkkyä mitä löytyy, ihan sama, kuollaan sitten siihen syöpään!
Ei siinä lääkäriparka edes yrittänyt ottaa tilannetta haltuun, vaan kirjoitti ääneti reseptin. Varmaan oli ymmärtänyt parista lauseesta, että jos ihminen on kohta seitsemän vuotta kärvistellyt helvetillisissä kuumissa aalloissa ja kokeillut jo kaikkea muuta paitsi hormonikorvaushoitoa, on turha alkaa kyselemään mitään.

Ennen apteekkia kävin sentään verikokeissa ja rintojen ultraäänitutkimuksessa. Mammografiaan yrittivät raijata väkipakolla, mutta en suostunut. Se on aina sattunut enemmän kuin kuuluisi, olen pyörtynytkin pari kertaa, ja nyt rintojen pienennyksen jälkeen jo pelkkä mielikuva prässikoneesta pisti hyperventiloimaan. Elokuisen leikkauksen jäljiltä rinnat ovat nimittäin edelleen arat ja niitä vihlookin aina välillä. Sormella jos painaa, niin sattuu. Mutta se ei haittaa, pieni hinta muutoin niin isosta ilosta.

Ultrassa selvisi syy kosketusarkuudelle: molemmissa rinnoissa on useita pieniä kystia, leikkauksessa syntyneitä. Ne voivat kuulema kasvaa ja muuttua pahalaatuisiksi, tai sitten eivät. Mutta tämän epävarmuuden tienhän valitsin jo sillä hetkellä, kun päätin aloittaa hormonikorvaushoidon. Kuusi vuotta olin siitä kieltäytynyt, validista syystä: rintasyöpäriskini on koholla, koska äitini sairastui siihen 55-vuotiaana. Rankoista hoidoista huolimatta hän menehtyi 57-vuotiaana, vuotta nuorempana kuin mitä itse olen nyt.

Tiedän, tiedän, ei saa antaa pelolle valtaa. Mutta ei se ole pelkoa, mitä nyt tunnen, se on alistumista. Kyllä se syöpä tästä puhkeaa. Näen jo itseni heräämästä leikkauksesta, jossa poistettiin toinen tai molemmat näistä herttaisenkeveistä rinnoistani. Tiedän, että viereiseen petiin sattuu joku sympaattinen, ylipirteä kolmentoista lapsen äiti, jonka reippautta kaikki ihailevat, ja joka yrittää puhkua minuunkin taisteluhenkeä. "Ei me tähän kuule kaaduta, sisko!" Mutta minä olen luuseri ja teeskentelen nukkuvaa.

Näen itseni istumassa sytostaattihoidoissa, letku käsivarressa kuten elokuvissa, ja tiedän, että tulen voimaan niin pahoin että sitä ei osaa edes kuvitella. Olen eirtyisen herkkä voimaan pahoin, sitä aina ihmetellään kun olen syystä tai toisesta sairaalahoidossa. Anestesia- ja kipulääkkeet saavat oksentamaan ja yökkimään tyhjää vielä pari vuorokautta operaatiosta. En pysty juomaan, saatika syömään, ja kotiin lähtemisestä tulee aina vääntöä ja tuskien taival. Syöpämyrkkyjen jäljiltä olo on takuulla niin kamala, että haluaisi vain äkkiä päästä koiranputkea kasvamaan.

Sitten sädehoito, siihenkin joudun. Se ei kai satu eikä okseta, mutta kun on - tietysti - jumalaton ahtaan paikan kammo niin eihän siitä tuubiin ahtautumisesta mitään tule. Saan vain hankalan potilaan maineen eikä minulle tuoda peittoa, vaikka hampaat kalisten sitä rukoilen.

Peruukki vai ei? Lähtökohtaisesti olisin sitä mieltä, että kyllä, ehdottomasti. Niitähän on tosi kauniita, aidon tukan näköisiä. Saisi kerrankin kokeilla mitä on olla sähäkkä punapää tai dramaattinen mustatukka. Pulmusten Peggy tai Kleopatra. (On tietysti mahdollista, että persoona ei muutu mukana.) Mutta jotain vikaa peruukeissa on oltava, kun niin moni ei halua niitä käyttää. Kietovat mieluummin päähänsä huivin, joka istuu liian tiukasti ja syöpä näkyy kilometrin päähän. En edes omista huiveja! Mutta ehkä käy niin, että se, miltä juuri silloin näyttää, on murheista pienin. Tinder-profiilin luominen ei ehkä käy edes mielen vieressä.

Mutta hei, ennen kuin kaikki tuo kurjuus alkaa, niin on hetken aikaa aivan mahtava olo! Ei aaltoja, ei ahdistuskohtauksia, ei unettomia öitä, ei tuskaisen hikisiä hetkiä vieraiden ihmisten parissa, on tämä vaan niin ihanaa - paitsi ettei ole! Edelleen aallot tyrskyää, ihan yhtä kuumina! Ketuttaa ihan huolella, kun on ison riskin ottanut, eikä helpotusta ala kuulua. Okei, on aallot vähän sentään harventuneet, joten katsotaan nyt vielä. Vastahan tässä kolmatta viikkoa mennään.

Eikä sentään kaikki ole syvältä. Ärtyneenkin sielu hyrähtelee, kun valo on kirkasta, ilma lämmintä, meri sininen ja vihreys henkeäsalpaavaa!  <3 KESÄ <3



Note: Blogin tekstit sisältävät mustaa huumoria & sarkasmia



* Kuvani muokkauksesta kiitokset Hannulle!

Waihdevuodet JO VIISI PITKÄÄ VUOTTA KUUMIA AALTOJA!

CCCCKKKK!

                                                   Ei lisättävää. Aihe käsitelty.






Edessä rintojen pienennysleikkaus 

Semmoiseen olen menossa viiden päivän päästä. Ei se näihin viheliäisiin vaihdevuosioireisiin auta, mutta josko yli vuosikymmenen kestäneet niska-hartia-selkäkivut vähän edes hellittäisi. Olisi sekin jotain.

Aihe saattaa kiinnostaa muita samassa jamassa kituvia ja leikkausta harkitsevia? Jos näin on, voin raportoida aiheesta; sekä itse leikkauksesta, sairaala-ajasta että toipumisen eri vaiheista.

Luin, että työkykyiseksi toipuminen voi kestää kahdesta viikosta yli kahteen kuukauteen, riippuen mahdollisista komplikaatioista. Ja jonkinlaisia komplikaatioita tulee, löytämieni lähteiden mukaan, jopa 50%:lle naisista. Hurja luku.

Itse leikkaus jännittää vähän, myönnetään. Ja toipumisaika, se pelottaa; voi tulla sietämättömiä kipuja, haavat voivat repeillä, ne voivat tulehtua pahasti ja niitä voidaan joutua korjailemaan. Tai sitten paraneminen sujuu siedettävillä kivuilla ja nopeasti. Ei voi tietää.
 
Mutta sen tiedän varmuudella, että en tule nukkumaan sairaalassa, en muuta kuin nukutuksen ajan. Ilman tuuletinta en kertakaikkiaan kykene, tukehdun ja läkähdyn. Siksi en ole vuosikausiin voinut lähteä yökyläilemäänkään mihinkään. Vuokramökillekin roudasin oman tuulettimen.
Voi kunpa ne säälisivät siellä mummelia ja pumppaisivat mömmöillä tajun kankaalle päiväksi tai pariksi!

Waihdevuodet ASHWAGANDHA TAITAA VÄHÄN AUTTAA

Just, taas uusi "superfood" -villitys?

Kyllä ashwaganda superfoodeihin kai lasketaan, macan ja raakakaakaon ja gojimarjojen ym. joukkoon. Mutta kuuluuhan kymmenien superfoodien listaan myös nokkoset, pakurit, mustikat ja monet muut marjat, että ei ne kaikki mistään itäisiltä mailta tule eikä höpöhöpöä ole. Villityksestä en ole kuullut, oma löytöni on.

Ashwagandhasta löytyy tietysti netistä satoja sivuja tarinaa ja markkinointiturinaa, niitä uskokoon ken haluaa. Mutta: oma kokemukseni on että vau, se ihan oikeasti vaikuttaa!

Noin kuuden viikon käytön aikana olen ollut huomattavasti pirteämpi kuin normaalisti näin talven taittuessa kevääksi. Enkä ole saanut flunssan flunssaa, vaikka kaikki muut pärskivät, köhivät ja kuumeilevat.
Tosin vedän päivittäin myös isot annokset C-vitamiinia, eikähän sitä tiedä kuinka suuri merkitys tällä nykyisellä maidottomuudellanikin on. Paha mennä sanomaan, mistä mikäkin aiheutuu, ehkä kyseessä on kaikkien tekijöiden summa.

Joka tapauksessa, vielä kovempi juttu on, että ashwagandha on vähentänyt noin 80% sitä ahdistusta ja hermostuneisuutta, mikä iskee aina viisi minuuttia ennen kuumaa aaltoa. Tämä ainakin on ihan suora vaikutus vaihdevuosioireisiin.

(Ehkä joku miettii että no hellanduuleli, onpas kamalaa jos muutaman minuutin ahdistaa - mutta kun se tapahtuu noin kymmenen kertaa päivässä, niin laskutoimitukseni mukaan se tekee 27 250 ahdistusminuuttia viimeisen 3,5 vuoden aikana. Ei ihan pikku juttu.)

Toinen ashwagandhan suora vaikutus vv-oireisiin on unen laadun paraneminen. Kun otan sitä illalla noin tunti ennen nukkumaanmenoa, niin saan nopeammin unen päästä kiinni ja nukun sikeämmin. Ekan kerran herään kuumaan aaltoon vasta neljän tunnin jälkeen, kun aiemmin heräsin jo kahden tunnin päästä.

Ja sitten vielä tämä, jota moni pitäisi kai hyvänä: unen määrä on lyhentynyt. Vaikka menen nukkumaan vasta puoli yhden/yhden maissa, niin viimeistään seitsemältä katson jo virkeänä kelloa. Vaikka olen heräillyt aaltoihin aamuyöstä 2-3 kertaa.
TOSIN: nyt kun katu- ja siitepölykausi alkoi, on herääminen tuttuun tapaan vaikeata. Mutta siihen asiaan ei auta kai mikään. (Tai no muuttaminen Kreetalle jelppaisi. Mut ku ei o fyffee.)

Ashwagandha siis taitaa tosiaan vähän auttaa. Ainakin minua. Jos sinä, joka juuri nyt luet tätä, olet vilkaissut muita aiheesta kirjoittamiani juttuja, niin hiffaat kyllä kuinka iso juttu se on.

Mitä, miten, mistä?

Minä olen käyttänyt jauhemaista ashwagandhaa ihan vaan sekoitettuna puoleen lasiin vettä, joskus harvoin smoothiessa. Voisi sitä laittaa kai mihin tahansa nesteeseen. Taikka vaikka ujuttaa raakasuklaaseen, jossakin vinkattiin - ihan kuin tämmöinen tavis joskus oikeasti ryhtyisi niin työlääseen ja montaa raaka-ainetta vaativaan projektiin. Hippien hommaa on se :)
Ashwagandhaa saa myös kapseleina ja uutteena.

Netistä olen ashwagandhani tilannut, kuten tilaan muutkin luontaistuotteet. Ostan tietysti paljon kerralla, niin säästän postikulut. Tälläkin hetkellä on iso paketti odottamassa noutamista lähisiwasta, jippii! Mä olen niin lapsellinen, että riemastun joka paketista kuin joululahjasta, kun en ikinä muista mitä kaikkea olen tilannut :) Ashwagandhaa saa myös ihan kaupoista, ainakin täällä Helsinskissä.

En suosittele ashwagandhaa, enkä ole suosittelematta. Mutta minua auttoi - enemmän kuin mikään muu tähän mennessä. (Jos muistan oikein. Ei voi tietää. Jospa A. alkaisi auttaa muistiinkin?)


PIKALISÄYS: Lähdin keittämään kahvia ja sivusilmällä näin jonkin ruskean paketin hautautuneena pähkinäpussien ja kuivahedelmien alle... HAH! On se hippien homma ollut jossain vaiheessa jo aika lähellä, kun kerran tarvikkeetkin olen hankkinut :)

Ashwagandhasta muualla:

Perinteisesti ashwagandhaa keitetään hunajalla makeutetun lämpimän maidon kera ja otetaan kupillinen kahdesti päivässä.

 Ashwagandha sopii oikein hyvin esim. raakasuklaan joukkoon maistumatta lainkaan läpi.

Ashwagandha soveltuu erityisesti vaihdevuosiaan läpikäyvillä naisille. Kasvin ainesosat lisäävät serotoniinia aivoissamme, mikä edesauttaa hyvänolon tuntemuksiamme. Intiassa kasvia käytetään joogan ja mietiskelyn tukena sen mieltä kirkastavien ominaisuuksien vuoksi. 

Tärkeimmät vaikuttavat aineet ashwagandhassa ovat alkaloidit ja laktonit.

Stressin sietoa lisäävät ravintolisät ovat avuksi, kun elimistö on kovilla. Lisäravinteista erityisesti B-vitamiinit, magnesium, kalsium, sinkki, seleeni ja alfalipoiinihappo ovat tärkeitä. Myös rasvahapoilla on tärkeä merkitys erityisesti aivojen toiminnan ja toipumisen kannalta. Rohdoksista ja yrteistä ruusunjuuri, ashwagandha, reishi ja tulsi rauhoittavat ja auttavat kehoa ja mieltä tasapainoon.

(Ympyrätalon apteekin sivuilta, siis ap-tee-kin. Jopas, jopas.)

Tässä englanninkielisessä alzheimer-blogissa puntaroidaan ashwangan mahdollisia vaikutuksia:

http://www.alzheimers.net/2013-11-21/ashwagandha-for-alzheimers/

Waihdevuodet: KOKEMUKSIANI VAIHDEVUOSIVALMISTEISTA

Huom! Julkaisin tämän alunperin jo 1,5 vuotta sitten. Aiheesta on kuitenkin tullut kyselyjä (varmaan yhden lehtijutun takia) ja tälläsin sen nyt tähän uusiksi (vähän päivitettynä) jotta löytyy helposti. Nythän minulla on jo viides vuosi menossa...

Jo kolme neljä vuotta kuumia aaltoja.
Ja se on ollut yhtä... sanonko? No sanon: yhtä helvettiä.

Tietysti, ja onneksi, on vuosien aikana aallokon korkeus sentään välillä vaihdellut. Loivemmat jaksot ovat kuitenkin kestäneet vain 3-4 viikkoa, kun rankoissa saa kitua 3-4 kuukautta. Nytkin alkamassa on jo kolmas peräkkäinen hikeä tursuva kuukausi, joka tuntuu vain pahenevan viikko viikolta. Niin on ihminen pieni ja voimaton luonnonvoimien kourissa!

Eikähän se hikoilu suinkaan ole ainoa oire; yhtä sietämättömiä ovat sekä aaltoa edeltävä ahdistuskohtaus ja aallon jälkeinen hypoterminen palelu, että äkillinen sydämen sykkeen nousu niin, että rintakehä rytisee ja korvissa humisee. Pahoina aikoina aallot vyöryvät ylle noin 30-60 minuutin välein. Öisin saa herätä 4-5 kertaa potkimaan peittoa päältään (vain päästäkseen onkimaan sitä lattialta puoli tuntia myöhemmin).

Ja toisin kuin luulisi, niin sään kalseus ei auta yhtään. Jos ei toki mikään muukaan, merkittävästi ainakaan. Ja mitä kaikkea olenkaan jo kokeillut - vaikka mitä! Varsinaisia vaihdevuosien hoitoon tarkoitettuja valmisteita ja muita juttuja.

Tosin en muista puoliakaan. Kun en muutenkaan muista enää mitään. Vaihdevuosioire kai sekin. On muistamattomuuteen toki muitakin syitä; jatkuva univaje, muun muassa. Ja liika koneella istuminen. Täti-ihminen ylikuormittaa aivonsa facebookin takia, aika noloa!

TUOTTEITA, JOITA OLEN TESTANNUT
& oliko niistä mitään hyötyä:

Berex-vitamiinivalmiste.

Sisältää foolihappoa, jota kovasti vv-oireisiin suositellaan. Ja kuutta eri B-vitamiinia, joten ainakin mielialaa sen pitäisi keventämän. En huomannut mainittavaa vaikutusta.

Carnosin Lady Soya.

Kuukauden käytön jälkeen pientä parannusta mielialaan, fyysisiin oireisiin ei juurikaan. Jatkan tehokkaamman luontaistropin etsimistä.

Chello Forte.

Kahden kuukauden kuuri, pientä vaikutusta mielialan vaihteluihin. Tätä on kehuttu, pettymys oli suuri kun ei auttanut fyysisiin oireisiin.

Ergotamin. Reseptilääke.

YO-apteekin oma valmiste, joka tehdään odottaessa, ja jota ei myydä muualla. Lääkärin mielestä parasta mitä rahalla saa. Ei silti auttanut, vaan aiheutti pahoinvointia. Mikä saattoi tietysti johtua yhteisvaikutuksesta kaikkien muiden mömmöjen kanssa. 

Femisoya Plus.

Jauhe, jossa soijaa, pellavarouhetta, ruusunmarjaa... Tekee kuulema niin kylläisen olon, että sillä voi korvata parikin ateriaa. No ei tee. Otan sitä silti pari kuuria vuodessa, kun se maistuukin niin kivalle jugurtin tai piimän kanssa.

Goji-marja.

Uskomaton mineraali-, vitamiini-, hivenaine- ja proteiinipommi, superfood, jota on kiva napostella kourallinen päivässä. Ei vaan voi olla vaikuttamatta yleiskuntoon, ilman en uskaltaisi enää ollakaan! Mutta kandee katsoa, että on luomua, halvat papanat kun voi olla ties mistä ojan pohjalta.

Goji-mehu.

Samoja marjoja, juotavassa muodossa. Teelusikallinen päivässä riittää. Mutta varsinaisia vaihdevuosioireitahan goji ei helpota.

Jättihelokkikapselit.

Mitään en huomannut, mutta ehkä olisi tullut pitkäaikaisvaikutuksia ajan mittaan? Nyt on niin paljon korvaavia tuotteita käytössä, että ei ollut järkeä hankkia toista purkkia näitä.

Kromi.

Ei sinällään juuri vaihdevuosioireisiin tarkoitettu, mutta auttaa ehkä välillisesti koska vähentää makeanhimoa > auttaa laihtumaan > laihtuminen pienentää vv-oireita? Karkkihimo on lähes kokonaan kadonnut. Ei valitettavasti tehoa vanukas-, kermavaahto- & jäätelöhimoon.

Ladyvita 50+.

Ainoa vaikutus oli jatkuva nälkä. Jatkuva.

Lyrica. Reseptilääke. 

Sihtasin netistä aineita, joista on saatu tieteellisesti vahvistettuja tuloksia vaihdevuosioireiden hoidossa. Löytyi yksi: pregabaliini. Tämän tiedon välitin lääkärille, joka ei ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä aineesta, mutta oikeilla hakusanoilla löysi lääkeraamatustaan Lyrican. Sillä olikin kohtalaisesti vaikutusta, mutta vain kolotuksiin ja muihin fyysisiin oireisiin, ei hikoilukohtauksiin. Napsisin silti varmaan vieläkin, jos ei sattumalta olisi selvinnyt, että se on pääosin kroonisin sairauksiin tarkoitettu voimakas kipulääke - pikkuseikka, jonka lääkäri unohti mainita. 

Macajauho.

Maineensa veroinen, mitä hormonitoiminnan herättelyyn tulee. Epäilemättä saa “lakanat lepattamaan”, kuten Ruohonjuuren esittelytekstissä luvataan. Vaan ei se vanhenevaa sinkkutätiä paljoa lohduta, etenkin, kun se saa alavatsan tuntumaan siltä kuin menkat alkaisi uudestaan - eli lähtisi vielä se ainoa ilo koko vaihdevuosiprosessista! Onkohan se edes mahdollista? No, kuumia aaltoja maca ei ainakaan laimenna, vaikka nuori myyjätär sellaista lupailikin. Pistelen sitä silti pari pussillista vuodessa, koska se sisältää niin paljon kaikkea muuta keholle tarpeellista. Superfoodien aatelia. Tässä pätkä esittelytekstiä:

Maca sisältää mm. proteiinia, kuitua, B1-, B2- ja C-vitamiineja, alkaloideja ja aminohappoja sekä eri mineraaleja, kuten magnesiumia, kalsiumia, natriumia, kaliumia, kuparia, sinkkiä, rautaa ja mangaania.

Melatoniini 5mg. Reseptilääke.

Auttaa nukahtamaan, ihan varmasti. Uskon, että melatoniinin ansiosta saan myös nukuttua putkeen peräti 3-4 tuntia, mikä muutoin ei onnistu. Melatoniiniahan ihmisen elimistö tuottaa itsekin, eli ei ole mikään kemiallinen myrkky. Mutta vahvaa pitää olla minulle, mitkään reseptivapaat 1mg:n keijuversiot lähimarketin hyllyltä ei auta tuon taivaallista.

Melatoniini. Reseptivapaa. Miedompaa kuin äsken mainittu, tietysti, mutta monille sekin riittää uneen pääsemiseen.

Menoforce Strong.

Luontaistuotekaupan täti hehkutti kuinka kaikki ovat tätä kehuneet. Odotukseni olivat siis korkealla. Kahden kuukauden kuurilla ei kuitenkaan ollut huomattavaa vaikutusta.

MenoHop.

Hip, hop, tää on pop! sano myyjä. Tai jotain. Suosittu tai ei, aaltojen tempoa se ei hidastanut.

Pohjan akan yrttiuute.

Nojaa, ei kai se ota jos ei annakaan. Toista pulloa ei tämä akka kuitenkaan ostanut.

Propral. Reseptilääke.
Auttaa pahimpaan sydämentykytykseen. Onneksi tuli kerran pohdittua ääneen terveydenhoitajan vastaanotolla, että ei kai siitä mitään haittaa voi olla jos sydän hakkaa ihan hulluna kerran tunnissa. Joka päivä. On tehnyt sitä jo vuosia, kun on ollut näitä kuumia aaltoja. Mihin hän oikein huudahti, että no on! Lääkäri kirjoitti hoitajan pyynnöstä reseptin.

RegulatPro uute.

Luontaishoitajat kuulema vannovat Regulatin nimeen ja suosittavat mm. vakavasti sairaille, kuten syöpäpotilaille, jotta elimistö kestäisi rankat hoidot. Ja kyllä, esitteessä luvattiin sen auttavan myös vv-oireisiin. Auttoiko? Ei tietenkään. Ja tiedoksi: Regulatin maku on us-ko-mat-to-man kamala! "Appelsiininmakuista" my ass - noh, onneksi se on edes kallista. Eiku siis mitä häh...? :)
(350ml 60e).
Edit: 30.1.16:  Jalkaani vaivannut erittäin kivulias, jo aiemmin mainittu plantaarifaskiitti parani 2 kuukauden Regulatin käytön jälkeen (kokeilin sitä kampaajani Annen suosituksesta). Voi olla, että jalka olisi parantunut muutenkin, olihan sairaus kestänyt jo yli puoli vuotta, jona aikana jouduin vetämään rankat kipulääkitykset ja ottamaan muutamat kortisonipistokset. Ei voi tietää.

Salvisan salviauute.

Yhdessä macajauhon, Pohjan akan yrttiuutteen ja gojimarjojen kanssa tuntui nostavan mielialaa ja madaltavan aaltoja, mutta a) en tiedä, oliko se oleellinen aine mixissä ja b) mainittu mix ei kuitenkaan jaksanut tehota enää parin kuukauden käytön jälkeen.

Seronil. Reseptilääke.

Lopetin sen noin kuukausi sitten, kun luin, että SSRI-lääkkeet ovat pahaksi. Noin yleisesti. No eilen sitten lääkäri kertoi lehdessä, että "...vaihdevuosioireisiin ne ovat ainoa varmuudella helpotusta tuova lääke." Hah! Siinä siis syy, miksi (mieliala)oireeni ovat viime viikkoina olleet pahemmat kuin vuoteen, ei olisi pitänyt lopettaa! Ei muuta kuin pillerit takaisin käyttöön. Päätelmä: Seronil vähentää oireita, ainakin ahdistus-.

Shavatari lady balance.
Shavatari tarkoittaa terttuparsaa, eikä tässä luontaiskaupan yrttituotteessa muita aineosia ole. Se on kuulema perinteinen ayurvedinen hormonaalisten vaivojen helpottaja, mutta eipä minulle helpotusta tuonut tämäkään (2 kk kokeilujakso). Kauhean karhea pilleri, vaikea nielaista. Kallis.

 SoyaFlavona.

Kahden kuukauden kuuri juuri lopuillaan. Ei mitään vaikutusta, mutta syön sen silti loppuun kun ei roskiinkaan raaski heittää. Lisää en osta.

Soijajugurtit.

Saahan niistä soijaa, mutta myös niin paljon sokeria että lakkasin lusikoimasta niitä parin viikon jälkeen. Mahdollinen vaikutus jäi saavuttamatta. (Vaan kyllä ne maistuivat ihanilta...)

Soijamaito.

Koska sitä soijaa pitää joka tapauksessa jostakin saada, korvasin lehmänmaidon soijamaidolla. Huono idea, se kun ei käy teehen eikä kahviin koska menee kokkeroiseksi. Tulipahan kokeiltua.
Edit: Nykyisin on saatavilla nimenomaan kahviin tarkoitettua versiota, sitä vaan ei monesta kaupasta löydy. Lisäksi olen kuullut, että tavallinenkin soijamaito toimii, jos sen lisää hiukan jäähtyneeseen kahviin, koko ajan sekoittaen.

Tumma suklaa, 60-80% kaakaopitoisuus.

Nykytiedon mukaan sallittu herkku, jonka pitäisi auttaa jopa painonpudotukseen. Kunhan pysyttäytyy suosituksessa 20g/vrk. No, siitä en tiedä, mutta uskon suklaan sisältämän epikatekiinin verisuoni- ja sydäntauteja ehkäisevään vaikutukseen. Ja kohottaahan se mielialaa, herranen aika - suklaa!

Valeriaanakapselit. 

Löytyy eri merkkejä, mitä vahvempi, sen tehokkaampi. Auttaa rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten sekä jos niin sikana ahdistaa ettei henkeä saa. Ainakin, jos ottaa tuplasti enemmän kuin suositus on (mä en sitten sanonut tätä!).

Vitamiinit.

Ainakin B, C, D ja E. Deetä ja Eetä vähintään 1g. Tuskin tarvitsee perustella.

Yrtti-, marja- ja hedelmähaudukkeet.

Teeksi niitä kansanomaisesti kutsutaan, vaikka ne eivät sisälläkään teiiniä eikä kofeiinia, mitä teenlehdistä valmistetussa teessä luonnollisesti on. Niin on ihania makuja ja kymmeniä erilaisia sekoituksia. Toiset viilentävät, toiset lämmittävät, toiset virkistävät ja toiset rauhoittavat. Muun muassa Bedtime, Sleep Easy, Snore & Peace ja Chamomille & Vanilla ovat ihania iltajuomia, niitä voin varauksetta suositella. Ainakin nämä haudukkeet toimivat hyvänmakuisena nesteytyksenä, jos ei muuta; vettä kun ei aina jaksa sitä suositeltua 1,5 litraa päivässä lipittää.

MUITAKIN KOKEILUJA...

Liikunta. Olen satunnaisesti ja sykäyksittäin harjoittanut kävelylenkkeilyä ja salikuntoilua, mutta ihan liian vähän. (Kuten myös ääliötanssimista yksinäni suljettujen verhojen takana, liin harvoin sitäkin.) Tiedän, että liikunta auttaisi aivan saletisti jos sitä tekisi säännöllisesti. Jo puoli tuntia päivässä riittäisi. 

Joogankin aloitin, kävin peräti neljä kertaa. Ja harmonisin mielin lähdin sieltä aina kotia. Salikin oli niin kaunis ja tuoksui ihanalta! Uskon, että varmasti olisi jooga auttanut, jos olisin jatkanut sitä heti kun tuskainen jalkapohjavaiva alkoi hellittää. Mutta ei, kerran kun jättää jonkin kesken, niin on ylivoimaisen vaikea aloittaa uudestaan. Ainakin kun on pohjimmiltaan on laiska ja saamaton.

Saamattomuuden lisäksi tulee tosiaan aina vielä jotain kremppaa, joka estää senkin vähän mitä muuten yrittäisi; jalkaani kun iski plantaarifaskiitti, tulehdus kantapäässä, en pystynyt pariin kuukauteen kävelemään edes lähikauppaan. Oikeesti! Lääkärikin kielsi! Kesti 7-8 kuukautta, ennen kuin jalka kokonaan parani. Ja vaiva uusiutuu nopeasti, jos jalkaa rasittaa liikaa; esimerkiksi lenkkeily on poissa laskuista forever.

Painonpudotusta olen tietenkin yrittänyt, kukapa ei. Kolmen vuoden ja varmaan viiden eri dieetin avulla (mm. Painonvartijoiden pistesysteemi ja gluteenittomuus). Painoa on kuitenkin pudonnut vain 5 kiloa. Itse asiassa nekin kilot ovat lähtenyt yksinomaan 5:2 pätkäpaaston ansiosta. (Aiheesta lisää blogini 5:2-osiossa.) Mutta vaikka kiloja on pikkasen lähtenyt, eivät aallot ole lientyneet. Joten: ei toimi muutaman kilon painonpudotus.

Mielikuvaharjoituksia on kokeiltu, juu, katseltu sielun silmin itseä kellumassa Jäämeressä ja kuviteltu jääpalakylpyä. Ei tuottanut toivottua vilvoitusta kumpikaan.

Hengitysharjoitukset ovat tuttuja ennestään: sisäänhengityksellä keuhkot umpitäyteen ilmaa, hitaalla uloshengityksellä keuhkot ihan tyhjiksi, 1-3 sekunnin pidätys molemmissa ääripäissä. Toimii. Ainakin vähän. Se auttaa pikkaisen lieventämään ennen aaltoa iskevää ahdistuspuuskaa.

Rentoutusharjoitus/meditaatio. Toimii, auttaa nukahtamaan. Ainakin yhdessä melatoniinin kanssa. Mutta vaikutus ei kestä montaa tuntia.

Tuuletin toimii takuulla! Sellainen on ihan pakko olla ainakin makuuhuoneessa ja ruokapöydän päässä, muuten ei tulisi elämästä mitään. Makkariin olen sijoittanut sen niin, että yletyn makuultakin katkaisijaan helposti ja että ilmavirta ei posota suoraan kasvoihin. 

Viuhkoja olen hankkinut kymmenkunta eikä yksikään ole liikaa. Niitä pitää riittää joka laukkuun, sekä niihin kodin istumapaikkoihin, joihin tuulettimien hönkä ei ulotu. Viuhkat kandee hankkia ulkomaanmatkoilta, niin saa nättejä ja tyylikkäitä; kotimaisten köyhänmiehenbasaarien Japani-aiheiset paperiräppänät on meinaan aika noloja.
Paras viuhkamannekiini ikinä, päihittää ujot geishatytöt mennen tullen: Michael Monroe!

Viileä tyyny, josta olen kertonut omassa erillisessä jutussaan, oli hyvä hankinta. Ihana oli kierähtää sen päälle aallon alkaessa, tai vetää se syliin sikiöasentoon käpertyessä.Valitettavasti vain se lakkasi toimimasta vuoden päästä, pöh. Syynä saattoi olla se, että raahasin tyynyn mukaani Bangkokiin, ja koneen ruumassa sen vakuumisysteemi ehkä hajosi...? 

LadyCare magneetti.

Valmistajan mukaan LadyCare on kehitetty varta vasten vaihdevuosioireiden hoitoon.

Sen luvataan "tasapainottavan hormonitoimintoja lähettämällä staattista magneettikenttää".
Se asetetaan pikkareihin alavatsan kohdalle ja pidetään siinä yötäpäivää.

Nyt se on sitten jo pakko lähteä niitä mummoalkkareita hankkimaan, ei tuo mötikkä tavallisissa tangoissa tule pysymään. Hehe.

Waihdevuodet: AARGH! JO 4 VUOTTA AALTOJA!

Enää ei ihmisen lapsi edes muista, millaista elämä oli ennen.

Se oli varmaan tällaista? Mun elämä?

Kun neljä vuotta sitten aloitin tämän blogin pitämisen, kuvittelin olevani kuivilla vuodessa tai parissa. Hah! Vaan niinkin olisi voinut käydä. On paljon ärsyttävän onnekkaita naisia, jotka surffaavat aallokosta rantaan huimalla vauhdilla. Kaiken lisäksi on naisia, joille ei tule oikein mitään kunnon oireita - omassa lähipiirissänikin on niitä peräti kaksi!
Molemmat ovat päässeet tosi vähällä: muutama kuukausi pikkasen yöhikoilua, siinä kaikki.

Ja nekit tutut, joille on vähän reilummin oireita alkanut pukkaamaan, ovat hormonikorvaushoidoilla päässeet kuin koira veräjästä. Tosin sitähän ei voi tietää, miten emäntien käy kun jossain vaiheessa hoidot on pakko lopettaa. Joillekinhan aallot iskevät sitten rytinällä. Eipä kävis sekään kateeksi. Toisaalta: kaveri haki toissa viikolla hormonireseptin, ja gynekologi oli sanonut että näitä pillereitä voipi sitten popsia vaikka 10 vuotta. Ja jos sen jälkeen oireet alkaa, niin koko lopun elämänsä! Äimän käkenä Tytin kanssa mietittiin, että voiko se pitää paikkaansa, kun ei kuunaan ole sellaista kuultu. Tiedä häntä. Meikäläiselle ihan se ja sama, kun en voi niitä käyttää ollenkaan. Luomuna mennään.

Näiltä sivuilta voi vilkaista, miten montaa temppua olen hikipäissäni kokeillut helpotuksen toivossa. Joskus olen jotain löytänytkin, tai ainakin luullut löytäneeni. Mutta kyseessä onkin mitä luultavimmin ollut vain luonnollinen vaihtelu, jos keino ei ole pitkällä juoksulla auttanut. Kuvaanhan kuuluu, että muutaman kuukauden välein tulee 2-4 viikon helpompi jakso, joskus täysin oireeton (ainakin itselleni). Ensimmäisinä vuosina aloin aina heitellä kärrynpyöriä riemusta, mutta en enää. Olen alistunut. Makaan koristen lattialla. EI NÄMÄ LOPU KOSKAAN! Vasta kuolo mun korjaa. Sigh.

Okei, totuuden nimissä sanottakoon, että ON olemassa joitakin jippoja jotka vähän jelppaa. Mutta kun ne auttaa tosissaan vain vähän, niin ei maksa jaksaa vaivaa ikuisesti; että aina sinnittelisi vain kahdella kupillisella kahvia neljän sijaan, ja käyttäisi ruokien maustamiseen pelkkää suolaa ja sitäkin vain seitsemän kidettä, ja lähtisi "reippaalle lenkille raittiiseen ulkoilmaan" joka jumalan päivä, ja laihduttaisi miljoona kiloa ja pysyisi saavutetussa painossa. Kyllä, on tullut kokeiltua. Mutta ei ihmisen lapsi pitkään jaksa, kun palkinnoksi saa melkeinpä vain taputuksen päälaelle.

Kokeiltu on tietysti myös toinen toistaan kalliimmat pillerit, kapselit, jauheet, uutteet ja eliksiirit. Pah.
(Joillekin jokin niistä kyllä toimii, näin väittävät.)

Ainoa, mikä auttaa varmasti - joskin vain hetkellisesti - on tuuletin. Sellaista vain on hiukka hankala raijata mukana. Eikä ne Alepassakaan hyvällä katso, jos vetää heidän sähköänsä jatkojohdolla hyllyjen välissä. Ratikoissa taas ei ole töpseleitä. Paristokäyttöisiä tuulettimia ei ole olemassakaan, ei ihmisille ainakaan. Löytyy ainoastaan keijukaisille mitoitettu malli, jonka teho on köykäisempi kuin lehmän henkäys.

Kotioloissa tuuletin kyllä pelittää, täytyy vaan tietyissä pisteissä rampata laittamaan sitä päälle ja pois. Kun ihan joka paikassa sellaista ei voi pitää käden ulottuvilla. Tai voisi, jos olisi varaa hankkia ainakin keittiöön ja olohuoneeseen viisi masiinaa molempiin. Makkarissa pärjää yhdellä, vaan olisipa sellainen malli joka sammuu itsekseen vartin päästä! Vaan koska ei ole, niin ensin joutuu heräämään siihen helvetilliseen kuumuuteen ja juuri kun on nukahtanut, niin hyytävään kylmyyteen.

Mutta hei, nämähän on jo loppuunkuluneita juttuja. Mitäpä näitä samoja vuoden välein vuodattamaan. Toivonkin mitä hartaimmin, että vuoden päästä en istuisi enää vinkumassa tässä!

Waihdevuodet ja 5:2... SAIRASTELUKIERRE SOTKI KAIKEN

Niin hienosti kun piti jatkua 5:2 ja vaihdevuosivaivoihin piti alkaa kokeilla uusia keinoja, niin kaikki kaatuikin sairasteluun. Vaivaa tuli toisen päälle, ja kolmannen, ja neljännen... Ei onneksi mitään vakavaa ja pysyvää.

Jo alkaa ikä painaa. 

Nuorempana oli vähemmän vaivoja, ja nekin mitkä tuli, meni nopeasti ohi. Vaan toisin on nyt. Tässä esimerkkiä viimeisen kuukauden ajalta:

Jalkapohjaan tuli plantaarifaskiitti (tai joku jalkaholvin tulehdus, eri lääkäreiltä sain eri diagnoosit). Se aiheutti särkyä vaikka oli paikallaankin, seisomisen tai kävelemisen jälkeen kipua ei kestänyt ilman vahvoja lääkkeitä. Hoito-ohje oli lepoa sekä Arcoxia-reseptilääke & 1g Panadol kolmesti päivässä. Kortisonipiikkejäkin kokeiltiin. Mikään ei auttanut. Kiva oli lähteä Kreikan-lomalle jalkapuolena.

Ai niin, vuorokausi ennen lentoa tuli jo toinenkin vaiva. Ärtynyt paksusuoli tulehtui mutkasta pallean alta, ja kipu oli niin kova, ettei pystynyt nukkumaan eikä valvomaan. Ei muuta kuin päivystykseen. Siellä sain ensihoidoksi jotain tabuja ja ällöä litkua, ja koska ne vähän auttoivat, uskoin vaivan menneen ohi. Väärin luulin. Kreikassa sain heti ekana päivänä juosta apteekkeja läpi löytääkseni jotain päivystyksestsä saamaani lääkettä vastaavaa valmistetta, lopulta se onnistuikin. Onneksi siellä saa reseptilääkettä ilman... no, ilman reseptiä.

Sain myös neuvoja: jos haluaisin paksusuolen rauhoittuvan, särkylääkkeet pitäisi unohtaa. Mutta koska halusin pystyä edes vähän kävelemään, en voinut jättää kipulääkkeitä ottamatta. Niinpä sain aikalailla taiteilla lääkkeiden vuorottelun kanssa, ja vahtia tarkkaan myös syömisiäni, etten olisi ärsyttänyt elimistöäni yhtään enempää.

Kaksi päivää meni ja vatsakipu alkoi jo asettua, kun vyötärölle alkoi ilmestyä punaisia, kutiavia näppylöitä, jotka kasvoivat kiinni toisiinsa ja paisuivat. Luulin, että hotellihuoneessa oli luteita, ja sain aikaan melkoisen shown kun (oletuksestani pöyristyneet) hotellinpitäjät joutuivat myrkyttämään huoneeni ja järjestämään varahuoneen täpötäydestä talosta. Paisumat ja koko vyötärön alue alkoivat kuitenkin pian särkeä, joten eikun lääkäriin. Kävi ilmi, että vaiva ei johtunut mistään ötököistä, vaan vyöruususta! Siihen sitten viikon lääkekuuri ja linimenttiä viidesti päivässä. Päivittäin sain siis vetää jos jonkinlaista nappia, muun muassa nappeja joiden avulla kestäisin muita nappeja.

Viikon päästä alkoi olo jo helpottaa, ja kun kävin lääkärillä tsekkauksessa, sain luvan jopa uida ja oleilla auringossa. Mistä ennätinkin nauttia muutaman päivän. Sitten iski flunssa. Voitte uskoa, että tässä vaiheessa ei tiennyt pitikö itkeä vai nauraa. Taisin tehdä molempia.

Nyt vihdoin olen jo muuten kunnossa, mutta jalka ei vieläkään kestä seisomista tai liikkumista. Ja särkylääkkeiden takia on edelleen otettava myös vatsaa rauhoittavia valmisteita. Ja syötävä kunnolla, ettei vatsalaukku pääse tyhjäksi, jolloin se ärtyy helposti.

Että yritä tässä nyt sitten pitää mitään paastopäiviä, hah! Eikä mitään järkeä kokeilla uusia temppuja kuumiin aaltoihin nyt, kun en muiden lääkkeiden takia erottaisi mikä johtuu mistäkin.

Vaan ei tätä kurppaa näillä vitsauksilla vielä lannisteta. Jatkuu ensi numerossa.

Photo:Wiki Commons/public domain

Waihdevuodet JO 2 VUOTTA AALTOJA

Samaa, samaa ja yks ylläri

Eilen päätin, että jumantsukka, pakko saada skrivattua blogiin pitkästä aikaa. Kas kun tässä vietetään ihan merkkipäiviäkin, vaihdevuosien siis - jo 2 huikeaa vuotta! Ennen kuin alan kakun tekoon, luon katseeni hetkeksi menneeseen...

Tapahtunut tähän mennessä: 

Kuumat ja kylmät aallot sekä muut oireet alkoivat äkkirysäyksellä kumman flunssan aikana/seurauksena. Ensimmäisen vuorokauden tärisin jääkalikkana kolmen peiton alla, kurkku ja pää ja lihakset ja joka paikka kipeänä, ja hirveän ahdistuneena. Ei tuntunut tavalliselta flunssalta, eikä sitä siis ollutkaan, vaan elimistön hurja myllerrys ennen uuden elämänvaiheen alkamista.

Hormonikorvaushoitoja en uskaltanut aloittaa kohonneen syöpäriskin takia. Äitini kun kuoli rintasyöpään 56-vuotiaana käytettyään hormonihoitoja 3-4 vuotta.

Kalliiden vaihdevuosivalmisteiden sijasta kehittelin omia coktailejani: maca-jauhoa, salviauutetta, paljon vitamiineja, jos jonkinlaista yritteetä... en nyt muista kaikkea. Niin juu, soijahulluuskin iski jossakin vaiheessa; maidot ja jugurtit ja kermat ja tietysti Femisoya oli kova tuolloin kova sana. 

Kaikki nuo viritykset vähäsen auttoivat, niin luulin, tai sitten eivät - hankala sanoa, kun oireiden voimakkuudet vaihtelevat. 3-4 kertaa vuodessa ne lieventyvät joksikin viikoksi niin, että toivorikas uskoo jo koko shown vetelevän viimeisiään. Kyllä se syö naista sitten kun ne taas jatkuvatkin täysillä.

Viimein muutama kuukausi sitten ostin ensimmäisen vaihdevuosivalmisteen, Chellon, jota monikin on täällä suositellut. Ei se meikäläiseen paljoa vaikuttanut, vedin kyllä koko kahden kuukauden kuurin. Nyt kokeilussa on Carnosin Lady Soya (Tri Tolosen) ja näin kuukauden käytön jälkeen tuntuu, että se tehoaisi vähän enemmän. Oikeastaan nuo molemmat kyllä on auttaneet hippasen henkiseen puoleen - kuumaa aaltoa ennakoivaan muutaman minuutin ahdistukseen - mutta fyysisiin oireisiin eivät niinkään. No, napsin kyllä Carnosin-lootan loppuun ja kokeilen sitten taas jotain uutta.

Kuumat aallot siis lyövät edelleen ja hiki tirskuu ja purskuu. Onhan vaivan kanssa oppinut elämään, pakkohan se on, mutta kyllä aina vaan kyrsii kun on vieraampien ihmisten parissa tai vaikka vaan shoppaamassa ja naama helahtaa äkkiä puolukanpunaiseksi ja hiestä märäksi. Siis todellakin märäksi, ei mitään muutamia pikkuisia hikikarpaloita hiusrajassa. Joka laukussa ja taskussa pidän nenäliinapunttia, että saan enemmän tai vähemmän vaivihkaa pyyhittyä otsaa ennen kuin suuret pulleat pisarat alkavat tippua nenänpäästä ja valua poskia pitkin kaulalle.

Joka laukusta löytyy nykyään myös viuhkoja. On punaista, mustaa, sinistä, kermanvalkoista, kuvioilla tai blankkona. Ilman niitä ei mitenkään pärjää ainakaan kesällä. Niitä on muuten tosi vaikea löytää Suomesta. Hmm, oliskohan tässä markkinarakoa... pistetään mietintään.

Kotona on kaksi tuuletinta, makkarissa sekä avokeittiön ja olkkarin välisellä saarekkeella (jossa se kätsysti kääntyy hellan suuntaan). Näihin koneisiin oli pakko satsata, muuten ei pystyisi tekemään ruokaa eikä nukkumaan. Eikä olemaan viikkoa vuokramökillä tai paria yötä hotellissa - raahasin oikeasti oman tuulettimeni mukaan jopa hotelliin, kun en uskaltanut luottaa ilmastointiin. Heh.

Totuttuun tyyliin tässä on siis menty jo kaksi vuotta, aina eiliseen asti. Illalla alkoivat kummat alavatsakivut, jotenkin hämärästi tutut, ja suriseva päänsärky, ja lämpöä nousi... ei juma, ihan kuin olisi menkat olleet alkamassa! Ja kuinka ollakaan, alkoi vertakin tulla. Okei, ihan minimaalisesti, mutta silti. Ja edelleenkin on nämä minimenkat päällä. Että siis voi perseensuti, mitäs TÄMÄ nyt sitten on? Ei varmana ainakaan merkki siitä, että vaihdevuodet olisivat lähimainkaan loppumassa. Aargh.

Että tämmöinen lähtöjysäys kolmoskaudelle. Tuskin maltan odottaa, mitä muuta jänskää on tulossa.

Waihdevuodet: TÄTÄ EI NIIN JAKSAIS

Vuosi oireita takana. Mikä on muuttunut?

Ei mikään. Tuskainen hikikohtaus iskee noin tunnin välein, pisarat valuu pitkin naamaa ja yläkroppaa, ja sydän säklättää ylikierroksilla. Kohtausta edeltää muutaman minuutin tukehduttava ahdistus ja pahoinvointi, ja kohtauksen jälkeen alkaa hypoterminen palelu.

Ihokin kuivuu, ongelma josta olen tähän asti ollut autuaan tietämätön. Heti kun lämpötilat laskee ja tuuli kylmenee, olen taas pulassa; nyt kesällä olen just ja just pärjännyt ohuen kasvoöljyn varassa.

Rintoja kuumottaa, ne ovat arat ja molemmissa on kipeä kohta, jota painamalla kipu tuntuu kainalossa asti. Yritän olla kuvittelematta mitä se voisi tarkoittaa, mutta joskus yöllä kun oikein vihlaisee niin synkät aatokset pyrkivät pintaan: tämän ikäisenä äidillä puhkesi rintasyöpä, jep jep.

Ja se nukkuminen, hah. Kun läkähdyttävä kuumuus iskee, ei riitä että peitto lentää kaaressa sivuun. Haukkana pitää ponkaista vääntämään tuuletin päälle, ja päätä on riiputettava sängyn reunan yli että ilmavirta osuisi siihen. Ensimmäiset pari minuuttia. (Tuuletin on lattialla, jos se olisi ylempänä niin viima piiskaisi niskat kipeiksi.) Sitten kun pystyy taas heittäytymään petiin, ainoa siedettävä asento on leveä X. Siinä kun sitten jäähdyt sopivaksi ja vaivut uneen, niin pian heräät nokka jäässä ja keräät hytisten peitot ja yökkärin takaisin päälle.

Sitten vielä sokerina pohjalla migreenikohtaukset. Ei sentään joka päivä, ehkä 3-4 kertaa kuukaudessa, mutta ihan ilmankin pärjäisin, kiitos.

Vuosi sitten purnasin kyllä, mutta en epätoivoisesti, koska kuvittelin, että ennen pitkää löydän oireisiin huomattavaa helpotusta. Heti alkuun kehittelemäni luontaistuote-mix auttoikin kohtalaisesti, mutta sitten se jäi, osin rahanpuutteen takia. (Olen koko ajan persaukinen, en ala nyt selittää miksi.)

Ilmaisista keinoista olen kokeillut liikuntaa ja kuntoilua, vähän; motivaatiota on nakertanut milloin mikäkin kremppa, joka on pakottanut pitämään pitkiä taukoja. Nyt on jalka kävelykiellossa, kun menin ja teloin sen hölmöyksissäni - ei enää koipi noussut kuin nuorna likkana ja paukautin sääriluun täysillä kaiteeseen josta yritin loikata yli. Siitä on jo kaksi viikkoa, mutta edelleen jalka kipuilee ja on turvoksissa, tai siinä on oikeastaan sellainen puolikkaan avocadon kokoinen kova pahkura siinä iskukohdassa. Tätäkö se vanheneminen on, että haaverit paranee paljon hitaammin?

Sitten oli vielä ne jäätyneet olkapäät (frozen shoulder), ensin oikeassa, nyt vasemmassa kädessä. Seisovaa kipua ei enää ole, mutta rasitus vihlaisee ja jää sitten särkemään tunneiksi. Käden liikerataahan sairaus supistaa kanssa reippaasti, esimerkiksi rintaliivien pukemisesta on tullut ihme kiemurtelua.
Eihän tämä siis vaihdevuosioire ole, oikeasti, mutta sattuu sopivasti juuri tähän ikään. Japanissa sen nimi onkin "viisikymmenvuotiaan naisen sairaus"!

Jos jokin on vuoden aikana muuttunut, niin oma asenne: olen alistunut. Tää on nyt tätä. Ei mennyt ohi vuodessa, voi olla että vie viisikin. Tai kymmenen. Hormonihoitoja en silti ota vaikka henki menis. Phuuh, taas se alkaa. Voi ketunvillat.

Waihdevuodet: NASAKKAA SELITYSTÄ VAILLA VIELÄKIN

No kiitti hei, ei tullut yhtään ehdotusta! Täytyy siis yhä vaan itse yrittää keksiä se napakka ja kepeä, mutta täydellisesti äkillisen hikoilu- ja syväpunastuskohtauksen selittävä lause, mikä vapauttaa muut paikallaolijat miettimästä asiaa. Siis tilanteissa, joissa joutuu julkisesti puhumaan, olipa se sitten esitelmänpitoa sadalle kuulijalle tai vieruskaverijuttelua taloyhtiön hallituksen joulukahvipöydässä.

"Älkää säikähtäkö, en ole saamassa sairaskohtausta. Olen ikävaiheessa, johon monilla naisihmisillä kuuluu äkillisiä lämpötilan muutoksia, siitä punakkuus. Ihan normaalia. No niin, palataanpa aiheeseen..."

Ei ei ei, hirveän jäykkää.

"Hei muuten, jos joku sattuisi miettimään, että miksi aina välillä muutun ihan punaiseksi, niin se johtuu siitä, että olen ikävaiheessa, jossa ruumiin lämpötila heittelee ylös-alas. Vähän tylsää, mutta normaalia, niinkuin murrosiässä finnit." (sitten hymy ja heti perään muuta juttua)

No joo, kai tuo menettelisi. Siis jos on pitämässä puhetta. Mutta jos on vaikka jumissa kerrosten väliin juuttuneessa hississä puolituttujen kanssa, niin on kyllä liian muodollista. Sen pitäis mennä näin jotenkin näin:

"Apua, taas iski lämpöhalvaus, huh huh, onneks tää on ohimenevää... kuuluu asiaan... tässä ikävaiheessa... "

Eeeeiiii!

Hitto tää on vaikeeta. Varsinkin, kun ei halua käyttää ilmaisuja "mummotauti" tai "hormoonit jyllää" tai edes sanaa "vaihdevuodet", niihin kaikkiin kun liiittyy negatiivinen lataus; väheksyvä tai pilkallinen, ja lisäksi anteeksipyytelevä, jos itse sen sanoo. Noita voi käyttää vain, jos paikalla on pelkästään muita 50+ -ikäisiä naisia.

(Tuli pidettyä jumppatauko, kun radiossa alkoi soida ihana seitkytluvun euroviisubiisi Eres tu. Nyt on sitten hiki päässä muuten kuin aaltojen takia. Hemmetti miten hauskaa on, kun antautuu tanssimaan niin typerännäköisesti kuin ikinä pystyy! Jos ikinä kävisin jossain tanssipaikalla, ja jos joku taitavasti yllyttäisi, niin saattaisin vetää sielläkin jonkinlaiset misterbeanit :)

Mutta juu, takaisin asiaan... Entä jos lähestyisi asiaa toiselta kantilta, jotenkin näin:

"Muuten, arvatkaas mikä on parasta keski-iässä? No se, ettei jaksa turhia murehtia. Nuorempana olis nolottanut se että naama menee yhtäkkiä tulipunaseks, mut nyt sitä ei edes mieti, muuten kuin että ajattelin mainita ettei mulla ole mitään hätää - olen vain niin intona kun... saan olla täällä/ olette niin mahtava yleisö/ tää on niin kiinnostava aihe/ mulla on näin ihania kurssikavereita / meidän talossa on nyt kaupungin hienoin pyöräkellari!"

Ääh... Ei tästä mitään tule. Vaikka keksisinkin sen täydellisen lauseen, niin kämmeneenkö mä sen kirjottaisin, että osaisin sen sitten kanssa tarpeen tullen sanoa? Tuskin kuulostaisi luontevalta. Huoh. Täytyy kai vain luottaa siihen, että sopivat sanat pullahtaa suusta tarpeen tullen. Kunhan ei kuitenkaan olis ne kuuluisat viimeiset sanat...

Waihdevuodet: MITÄ SANOA KUN KUUMA AALTO YLLÄTTÄÄ?

Mitä ihmettä siinä voi tehdä, kun yhtäkkiä helahtaa punaiseksi kuin punajuuri vieraiden ihmisten seurassa?

Ihmisten ilmeistä näkyy kaikenlaista; toiset kuikuilevat katonrajaan kun nolostuvat minun puolestani, toiset hymyilevät vinosti tai vaihtavat merkitseviä katseita keskenään, jotkut emppaavat silmät kyynelissä kun luulevat että olen häpeissäni tai pahoittanut mieleni jostakin...

Heh, hyvä esimerkki tästä tapahtui koulun vanhempainillassa hiljattain. Normaalisti se on ihan sama mitä yritän siellä itsekseni piipittää, mutta nyt kävi niin että kesken kipakan väittelyn aalto iski ja tulenpuna leimahti naamaani - ja katso, kaikkien äänensävy muuttui hetkessä lempeäksi ja ymmärtäväiseksi, oli ihan hilkulla ettei koko porukka rynnännyt ympärilleni isohaliin!

Olen mietiskellyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että parasta olisi jos pystyisi yhdellä napakalla lauseella selittämään mistä on kyse. Ongelma hoituisi alta pois ja show voisi jatkua. Kenenkään ei tarvitsisi miettiä, olenko suuttunut tai saamassa juuri sydänkohtauksen. Minä ja kaikki muut voisimme keskittyä itse asiaan, mikä se sitten olisikin.

(Mielessäni näen itseni aina jossakin palaverissa, mutta voisihan kyseessä olla tuparit, joista ei tunne muita kuin kutsun esittäneen pariskunnan, tai jonkun toisen tapauksessa vaikka työhaastattelu.)

Ärsyttää, kun en millään keksi sitä napakkaa nappilausetta, jonka voisi heittää tilanteessa kuin tilanteessa. Ihan hirveen vaikeeta... Kun sen pitäisi sisältää faktaa - vaihdevuodet aiheuttavat rajua punastumista ja hikoilua - mutta ei kuulostaa tippaakaan anteeksipyytelevältä. Inhoan sitä, kun jo sana "vaihdevuodet" saa useimmat joko vaivaantumaan tai hihittelemään ja heittämään puoliääneen puhkikuluneita lausahduksia raivopäisistä hormonihirviöistä! Siis missään tapauksessa ei nöyristelyä, miksi hitossa pitäisi pyydellä anteeksi sitä että ihmisen elämään kuuluu erilaisia ikävaiheita, ja tämä on niistä yksi ja tähän kuuluu tiettyjä piirteitä. Ei. Vaan ne oireet pitäisi voida rennosti mainita, jotta eivät aiheuttaisi väärinkäsityksiä tai veisi turhaan huomiota olennaisesta. Lauseen pitäisi olla kuitenkin lyhyt ja kepeä, ettei kuulijalle tulisi olo että on joutunut fysiologian luennolle, ja mielellään humoristinenkin olematta kuitenkaan omaa itseä vähättelevä.

Ehdotuksia?

Waihdevuodet: PUHURIA PÄÄHÄN!

Kesä, wuhuu! Toisin kuin luulisi, niin se ei ollenkaan pahenna vaihdevuotiaan elämää, päinvastoin. Helteillä ei enää edes erotu joukosta, kun kaikilla hiki virtaa ja posket punottaa. Eikä kohonnut lämpötila pahenna kuumia aaltoja, koska eihän niitä mikään enää pysty pahentamaan; tukehtua meinaa joka tapauksessa ja vaatteet saa melkein kiertää kuiviksi tunnin välein. Toisaalta, ne aaltoja seuraavat hyytävät hytinäkohtaukset ovat laimentuneet ihan lölleiksi, vähän kun heittää huivia harteille niin hyvin pärjää.

Mielikin on iloisempi, kerta on aurinko ja vihreys ja sinisyys ja tuoksut ja pääskynpesä makkarin räystäällä ja hauskasti puliseva turistiparvi Sibeliuspatsaalla kun itse istuu siinä vieressä puiden siimeksessä, Helsingin jäätelötehtaan Maraschinon kanssa (siis sen jätskin, ei tehtaan latinotoimarin).

Joka tapauksessa, aaltoihin palaten, olen vihdoin älynnyt ottaa käyttöön tekniikkaa, jolla voi helpottaa oloa kotona ollessa. Nimittäin tuulettimet. Niitä pitää olla vähintään makkarissa, olkkarissa ja keittiössä. Ja niiden pitää olla kunnollisia, tukevia, tehokkaita ja hiljaisia - ei mitään ruotsalaisketjujen halpisrämpylöitä. En pystyisi istumaan tässä koneen ääressä enkä laittamaan ruokaa enkä nukkumaan yhtään täyttä tuntia ilman ihania tuulikoneitani. Vielä kun olisi kaukosäätimellä toimivia malleja! Toisaalta, saahan siinä pientä liikuntaa kun joutuu ottamaan pari ylimääräistä askelta aina aallon alkaessa ja loppuessa. Ainoastaan makkarissa jätän tuulettimen päälle koko yöksi; on helpompaa vetää peittoa päälle ja päältä pois kuin hyppiä tunnin välein ylös sängystä.

Sitten on tämä pieni manuaalituuletin, jota pidän mukana kassissa, eli viuhka. Okei, pakko myöntää että  toistaiseksi pikkiriikkisen nolottaa räväyttää se auki ja aloittaa leyhyttely. Ikäisessänikin ihmisessä istuu kai vielä pinnan alla pelko, että luuleeko nuo nyt että mä luulen olevani jotakin tai että mä olen kahjo? Vaikka totuus on se, että ketään ei voisi vähempää kiinnostaa. Joskus ratikassa pikkulapset rattaistaan tuijottaa silmät pyöreinä, mutta toisaalta, pikkulapset rattaistaan tuijottaa silmät pyöreinä jokaista joka katsekontaktiin suostuu. Rakastettavat mussukat!

Ostin muuten sellaisen minituulettimenkin, taskukokoisen, mutta se oli tosi surkea, nenäliinan heiluttelullakin saa isomman ilmavirran aikaan. Kaiken huipuksi se vielä hajosi heti ensimmäisellä käyttökerralla.

Onhan niitä muitakin ulkoisia apukeinoja, joita yritän opetella tai yritän muistaa opetella. Yksi itsestäänselvä on tietysti oikea pukeutuminen, eli pitäisi olla ohuita kerroksia joita on nopea kuoria pois, ja pitäisi käyttää vain puuvillaa tai pellavaa, vaikka silkkimekko sopisikin kesäpippaloihin paremmin (tekokuituja ei ikinä, tietenkään). Onneksi ei itsellä muuten ole tänä kesänä häitä tiedossa, ei omia eikä muiden ;)

Tämäkin on helppo, kunhan vain muistaisi hankkia: uusi termari jäävettä varten, yöpöydälle.

Tämä taas on tosi, tosi vaikea: vaatii hirveästi opettelemista, että lähtisi ajoissa, kun on koko ikänsä lähtenyt viime tipassa. Aina saa juosta kuin hirvi että ehtii ratikkaan/bussiin/terveyskeskukseen metsikön poikki...siinä sitten hikoilee kuin saunassa ennen kuin aalto edes alkaa.

Tämä keino taas vaatii vain viitseliäisyyttä: pitäisi harjoitella sellaista joogamaista hengitystä, että kun aalto alkaa niin vetäisi henkeä syvään sisään, pidättäisi hetken, ja sitten puhaltaisi pitkään ulos. Jatkaisi samaa rataa sitten sen koko 5-10 minuuttia. Pari kertaa olen muistanut kokeilla, mutta hitto kun alkaa päästä huipata... Tiedän, että se huimaus menee ohi, kunhan tarpeeksi harjoittelee. Aloitan heti, öö, huomenna?

Sitten on vielä ihan uusi juttu, visualisointi, minkä luin jostakin. Se meni jotenkin niin, että pitäisi kuvitella että meneillään oleva kuuma aalto onkin viileää vettä, jossa rennosti kelluu ja että pään päälle satelee lunta... Hei, aletaaks et siinä kuuluu sit viel syödä jädee? Loikoillen luksusjahdin kannella komeen, rikkaan ja naimattoman tehtaanjohtajan kaa? :DD

Nöyrästi pyydän, että jos tiedät lisää vinkkejä, niin laitathan tulemaan, kiitos.
Ai niin, ja kiitos sähköposteista! Niitäkin saa tietysti laittaa jos ei halua tänne kommentoida.

Waihdevuodet: TAAS MENNÄÄN, JIPPII

Niinhän siinä kävi. Liki kaksi kuukautta kestänyt paussi vaihdevuosioireista on ohi. Kaikki oireet palasivat. Ai että kirpaisee. Hulluuksissani kun olin jo ennättänyt kuvitella, että se olisi ollut siinä.

Oireita on oikeastaan tullut vielä yksi lisää. Nanosekunnissa kiehuviksi kihahtavien aaltojen ja hyytävien palelukohtausten lisäksi saan nyt nauttia myös pahoinvoinnista. Laatta meinaa lentää ja päässä huippaa aina juuri ennen kuin kuuma aalto iskee. Eli samaan saumaan kuin äkillinen ahdistuskohtauskin alkaa. Oksettaa, pyörryttää, ahdistaa, itkettää ja suututtaa ja hiki pasahtaa otsalle ja tippuu nenänpäästä ja valuu pitkin selkää, ja naama ja rinnus hohkaavat puolukanpunaisina... Tästä ei pidot kuulkaa parane.

Niinpä olen taas alkanut etsiä lisää hoitokeinoja, monenlaista yrttiä ja uutetta on vielä kokeilematta. Uskon, että myös luontaistuotekauppojen purkeista apua löytyisi, ne vaan ovat meikäläiselle liian kalliita. Nythän vedän vaan edelleen noita macajauhoja ja salviauutetta ja perusvitskuja ja hivskuja ja gojeja ja montaa yrttiteelajia... Varmaan niistä on apua, mutta ei tarpeeksi.

Terveyskeskuksen omalääkärini, niin huvittava tapaus että olisi sketsihahmonakin epäuskottavan överi nenälaseineen ja hajamielisine höpöttelyineen, määräsi vaivoihini pillereitä. Sitä en olisi välttis halunnut vaan yritin saada lähetettä gynikselle, jossa olisi voitu läpikäydä koko oireisto ja ehkä mahdollisesti löytää jokin hormonihoitoa vastaava ratkaisu, mutta lähetteen sijasta sain käteeni vain reseptin. Tämä uusi lääke on nyt ollut muutaman päivän käytössä, eikä sillä ole ollut ainakaan mitään positiivista vaikutusta, mutta kokeillaan nyt vielä edes viikko lisää. Vaikka kyllä tympii, en haluaisi ihan lääke-lääkkeitä vetää vaan mieluummin luomukamaa. Tsih. Tämä uusi lääke on muuten sellainen, jota saa ainoastaan Yliopiston Apteekista, ne tekevät siellä sen itse. Ihme juttu. Mitä lie apteekin lattialta lakaistujen tabujäämien ja koirankakkahiukkasten sekoitusta, haisee ainakin järkyttävän pahalta.

Amerikkalainen Dr Christiane Northrup, liki gurun maineeseen noussut gynekologi ja synnytyslääkäri, on kirjoittanut muutaman 500-sivuisen opuksen aikuisen naisen jutskista. "Wisdom of Menopause" sisältää paljon ainakin itselleni uutta asiaa. Voi olla, että suomalaiset lääkärit eivät näitä asioita niele tai ainakaan kerro eteenpäin, koska Northrup on hyväksynyt perinteisen länsimaisen lääketieteen rinnalle myös itämaisia hoitokeinoja. Northrup ymmärtää fyysisen ja psyykkisen terveyden kulkevan käsi kädessä, myös hormonaalisten vaivojen ollessa kyseessä. Moni "vaiva" on merkki jostakin syvemmästä kuin vain fysiologisesta tapahtumasta.

Esimerkiksi PMS-oireisiin meillä naisilla liittyy usein ahdistusta, surua, masennusta, kiukkua, vihaa ym. Northrupin mukaan se ei johdu hormoneista sinänsä, vaan sen hetkinen hormonaalinen vaihe vapauttaa naisen pariksi päiväksi ympäristön palvelemisen ja miellyttämisen pakosta (karrikoidusti sanottuna) ja silloin pintaan pääsevät pulpahtamaan patoutuneet tunteet. Nainen kääntyy ikäänkuin sisäänpäin ja antaa hetkeksi (edes) alitajuntansa tiedostaa, mitä oikeasti haluaisi ja ei haluaisi. Vähän sama juttu kuulema vaihdevuosioireissa, paljon  monimutkaisempana ja laajempana vain.

Okei, nyt pitää lopettaa että ennätän ajoissa katsomaan Naistenosasto B4:ää. Tulee TV1:ltä keskiviikkoisin klo 19.55. Loistavaa brittiläistä mustaa huumoria, jota ymmärtääkseen täytyy olla jo jonkin verran elämää nähnyt nainen. Suosittelen.

Waihdevuodet KUMMA KÄÄNNE

Nytkö ne sitten loppuivat?


Olen ollut pitkään ihan hiljaa ja hissukseen, sillä niin outoja on tapahtunut että taikauskoisena pelkään pilaavani koko jutun jos kerron siitä. Joten hys, tästä ei sitten saa kertoa kelleen:

Kuumat aallot loppuivat. Täysin ja tyystin lakkasivat. Sen on täytynyt tapahtua vähä vähältä, koska en huomannut mitään outoa. Ja sitten kun huomasin, ehkä kuukausi sitten, en pystynyt enää edes muistamaan milloin niitä viimeksi oli ollut. Aika uskomatonta, että asia, joka tekee elämästä yhtä helvettiä voi kadota ilman että pitkään aikaan edes noteraa sitä!

No joka tapauksessa, aallot lähti. Mikä tarkoittaa, ettei enää releiden repimistä päälle ja päältä pois pitkin päivää ja yötä, eikä hikipalleroiden kuivailua ylähuulelta mitä kiusallisimmissa tilanteissa. Eikä myöskään hypoterminaalista palelua, mikä oli alunperinkin täysin käsittämätöntä ja eppää. Ja huom, ei enää edes itse kehittämääni mömmösekoitustakaan.

Ja sepä se vasta kummallista onkin, melkeinpä harmillista. Nimittäin tuon kehittelemäni luontaismömmösekoituksen kanssa kävi samoin kuin aaltojen, se pikkuhiljaa loppui koska en saanut täydennyksiä tehtyä rahapulassani. Joten nyt joudun pohtimaan, että kumpi oli ensin, muna vai kana. Johtuiko toinen toisesta vai toinen toisesta. (Tärkeä tieto sitten jos ja kun ne taas alkaa.) Vai oliko kyseessä pelkkä sattuma? Koko mixistä ainoa aines, jota enää käytän, on varsinainen lääke eli Lyrica. (Oma löytöni netistä, vaatii tosin lääkäriltä reseptin.)

Joten koko kuvio pistää kyllä miettimään että WTF? Ei kuumat aallot voi muutamassa kuukaudessa loppua, eihän? Yhtään en nyt uskalla netistä tietoa etsiä, koska jos siellä sanotaan että juu, taukoja tulee ja ne kestää 15 viikkoa, niin sitten ne kestää 15 viikkoa. Itseään toteuttavat ennusteet on niin mahdollisia, ainakin meikäläisestä, joka uskoo fyysisen ja henkisen yhteispeliin. Vaikka menisi jalka poikki, se voi johtua siitä yhteispelistä, ihan omasta kokemuksesta tiedän.

Olin nimittäin aikoinani tuskallisen kypsynyt mainonnansuunnitteluun, oksetti ja ällötti se manipulointi mitä siinä kuluttajille joutui tekemään. Itku kurkussa jouduin aamuisin raahaamaan vastahakoiset luuni mustan-valkoisen-teräksenpuhuvaan byrooseemme. (Hassu sattuma, että talon tärkeilevintä tiiminvetäjää voisi kuvailla täsmälleen samoin adjektiivein.) Aloin toivoa, että puu kaatuisi päälleni tai hissin lattia putoaisi altani, mutta tietysti siten, että en loukkaantuisi pahasti - vain sen verran, ettei tarvitsisi mennä enää pitkään aikaan töihin. Ja kuinkas kävi? Toiveeni toteutui! Alitajunta ohjasi minut firman juhlissa yökerhon tanssilattialle juuri samaan aikaan sellaisen emännän kanssa, joka tykkäsi sambata iloisesti loikkien. Iloisesti loikkasi hän stiletoillaan oikean jalkani päälle siten, että nilkan nivelsiteet repesivät rytinällä katkaisten pienen luunkin mennessään. Jalka kipsiin 6 viikoksi, ja ehdoton kielto edes käväistä työpaikalla; työnantajan vakuutus ei olisi korvannut, jos olisin mennyt siellä kaatumaan klasiovesta läpi. Tahi muuten itteäni lisää satuttamaan. - Voi jehna, kyllä nyt harmittaa, taisin huikata perään kun heitin sairaslomatodistuksen toimiston ovenraosta.

Nilkkavamma oli senlaatuinen, etten saanut yhtään ottaa kipsijalalla pohjakosketusta. Se teki alkuun vähän tiukkaa, rimpulakäsi kun olen. Ja kun asuttiin Pispalassa vanhan puutalon tokassa kerroksessa, jonne noustiin kierreportaita pitkin. Mutta se oli vain pieni itku suuresta ilosta.

Mutta vielä alkuperäiseen aiheeseen: kiitos, kiitos joka ilmansuuntaan että aalto-oireet katosivat, mutta voisiko joku mahti viedä vielä nämä PMS-vaivatkin pois? Kun mitäs virkaa ne enää toimittaa kun ei ole menstruaalejakaan? Eipä silti, mulle ei ole koskaan selvinnyt että mitä pointtia niillä ylipäänsäkään on. Siis jos lähdetään siitä, että kaikki ruumiintoiminnot on suunniteltu palvelemaan ihmisen pysymistä hengissä. Ketä se luola-aikoina palveli, että äijät sai kalikasta päähän jos lähestyi naisiaan kuukautisten alla? Hetkinen... No hyvänen aika, sehän palveli koko ihmiskuntaa! "Painu hittoon siittä vonkaamasta (piip) varmana sulle anna (piip:n piip)! -tyyppiset lausahdukset piti jo tuolloin miehet etäällä. Ja sehän taas esti naisia saamasta erilaisia tulehduksia, mikä puolestaan varmisti, että kohtu pysyi mahdollisimman pitkään elivoimaisena ja valmiina pukkaamaan ulos mukuloita. Joilla täytettiin maa. PMS-oireiden arvoitus ratkaistu! Ei se silti selitä, että miksi niitä edelleen pitää olla.

Jännempi juttu on nyt kuitenkin se, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Muutunko hirviöksi vai jumalattareksi? Muita vaihtoehtoja en aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta ole löytänyt, toisaalta en paljoa ole etsinytkään. Ne itseään toteuttavat ennustukset, ne itseään toteuttavat ennustukset...

Waihdevuodet: OMALLA SEKOITUKSELLA MENNÄÄN

Viikko on taas mennyt ja olen äimän käkenä ja happy, happy, happy: oma sekoitukseni, joka sisältää macajauhoa, Femisoyaa, Pohjan akan yrttiuutetta, useita rauhoittavia luontaisteelaatuja,  tummaa suklaata, gojimarjoja sekä uusimpana ei-luontaistuotetta, vaan ihan virallista lääkettä, on toiminut! Se on ihan totta helkkari soikoon toiminut. Voisin sanoa, että oireet on laimentuneet ainakin kolmasosan verran, mikä on hemmetisti. Jiihaa!


Se, joka ei mistään horror-vaihdevuosioireista kärsi, ei voi käsittääkään miten iso merkitys asialla on jokapäiväiseen elämään. Mutta sille, joka kärsii, voin vain sanoa, että ei kannata pelätä lääkkeitä. Okei, olin itsekin lähtökohtaisesti niitä vastaan, mutta nyt pistän vaan kädet kiitollisena ristiin että menin ja kokeilin. 


En tiedä muista, mutta itse kuvittelin, että mielialalääkkeisiin jää koukkuun. Lääkäri kertoi, että niin kaikki luulevat, mutta se, mihin jäädään koukkuun, on rauhoittavat lääkkeet, ei mielialalääkkeet. Kaksi täysin eri asiaa, jotka me maallikot iloisesti sekoitetaan. 


Mutta nyt kun mulla on tämä toimiva mix, niin en uskalla jättää siitä mitään pois, oli lääke (Lyrica) mukana tai ei. Onneksi ne kaikki muut on sellaisia luontaistuotteita, joista ei pitäisi olla mitään haittaa pitkäänkään käytettynä. Parhaillaankin hörpiskelen tässä Lotus-teetä, joka on aivan jumalaista.


Nyt kun olo alkaa olla jo niin paljon siedettävämpi, että aivot jaksaa toimia, alan tosissani ottaa selvää erilaisista luonnonmukaisista hoitomuodoista, joilla oireita voi lieventää lisää. Miksi tyytyä 30% parannukseen, kun voisi päästä paljon enempäänkin. Tiedän, että esimerkiksi akupunktiota käytetään paljon vaihdevuosioireisiin, mutta taitaa olla aika tyyristä. On olemassa myös tee-se-itse-akupunktiota, oikeasti akupainantaa, jota voisi opetella. Kuten myös vyöhyketerapiaa, sitäkin voi opetella ihan kirjoista.


Sitten on vielä tietysti Reikihoito, mutta siitä lisää myöhemmin. On nimittäin sen verran paljon kokemusta siitä, että ei nyt ennätä kannata edes aloittaa. Täytyy vielä valmistella kysymykset huomisen Pyhäinpäivän haastatteluun. Ei siinä oikeasti mitään hehkuttamista ole, sillä en pääse jututtamaan vampyyriä tai noitaa. Anyways, Happy Halloween!

Waihdevuodet MINOON VAAN MINORITYN EDUSTAJA!

Jos olet näitä jorinoitani lukenut ja kauhistunut, niin lue sitten tämäkin:

NELJÄSOSALLE NAISISTA EI TULE MITÄÄN VAIHDEVUOSIOIREITA

Helpottiko? Voit hyvinkin kuulua niihin hannuhanhittariin. Tai sitten heihin, joiden ainoa vaiva on pelkät hedarit tai unihäiriöt. Tai sitten voit saada useampia oireita, mutta ne ovat niin lieviä, että eivät häiritse ruusuilla tanssimista (jota myös sun elämäksi kutsutaan). Tai sitten ne kestävät vain vuoden, mikä on ei-mitään. Useimmilla niihin kuitenkin menee 2-5 vuotta, alkaen siitä kun menkat muuttuu epäsännöllisiksi, ja voimistuen sitten kun menkat kokonaan loppuu. (Toisilla vaivat saattaa kestää jopa 10 vuotta, mutta ei nyt mietitä sitä.)

Itse satun kuulumaan siihen vähemmistöön, jolla on paljon ja sylettävän inhoja oireita. Pahimpina nuo korkeat kuumat aallot ja mielettömät mielialamyrskyt. Siksi mie ruikutan niin korkiilta ja kovvoo! Vaikka toisaalta liittyy tähän jotain hyvääkin: amerikkalaistutkimuksen mukaan voimakkaat oireet pienentävät rintasyövän mahdollisuutta peräti 40-60 % (HS 28.1.2011) Se on kova juttu!

Kenellekään, siis kenellekään, ei tule kaikkia näitä oireita mitä seuraavaksi luettelen. Ihan vaan siksi laitan, että jos niitä alkaa tulemaan ja ikä on kohillaan, niin ei tarvihe pelästyä että sairausko iski kun kyse lienee vaan luonnonvoimista: 

kuumat aallot (80%), masentuneisuus (75%), yölliset hikoilupuuskat, ärtyneisyys, hermostuneisuus, rintakivut, sydämen tykytys, päänsärky, nivel- ja lihaskivut, tuntohäiriöt käsissä ja jaloissa, haluttomuus, painonnousu, unihäiriöt, väsymys, aggressiivisuus, hermostuneisuus, ummetus, virtsaamisvaivat ja -karkailu, muistin huononeminen. Lisäksi: estrogeenitason vaihtelu tuntuu aivoissakin ja aiheuttaa PMS-tyylisiä mielialan vaihteluita kuten kiukkuisuutta, itkuisuutta sekä masennusta.

Tästä tuli nyt tämmöinen faktapläjäys, mutta aikaisemmista kirjoituksistani saattoi saada niin hurjan kuvan että tuntui tärkeltä jakaa vähän objektiivisempaakin tietoa asioista. Näitähän löytyy netistä ja kirjoista tuhansia sivuja, poimin tähän vain muutamia juttuja.

Huh, nyt kun sain tämän pelottelusta siinneen syyllisyyden tunnoltani voin kaatua höyhenenkevein mielin sänkyyn hikoilemaan ja pyörimään ;)

Waihdevuodet: LUONTAISMÖMMÖJÄ & LYRICA

Testiviikon tulos

Viikko sitten kehittelin vaihdevuosioireisiini pienen budjetin hoitotuotemixin, joka sisälsi macajauhoa, Femisoyaa, Pohjan akan yrttiuutetta, valeriaanakapseleita (nukahtamiseen) sekä useita rauhoittavia yrttiteelaatuja. Ja tummaa suklaata, jonka lisäsin hiljattain. D-vitskut ja gojimarjat on jo normikamaa, mutta lasketaan nekin nyt tähän mukaan.

No, sitten on aika julistaa testiviikon tulos: Toimiko? Kyllä ja ei.


Varsinaisia kuumien aaltojen fyysisiä olotiloja se loivensi hieman, siis hieman. Äkkihiki tulee kyllä yhtä usein ja yhtä nopeasti, mutta se terävin kärki on vähän madaltunut. Enää ei tunnu siltä, että silmämunat kypsyy puolipehmeiksi kohtauksen aikana.


Ihan takapuolesta on taas se, että aaltojen väliseen aikaan (noin 45-65 minuuttia) mixillä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta - joskohta ei suorastaan pahentanut sitä. Aaltoja Edeltävä Ahdistus eli AEA (eh heh heh) alkoi viime viikolla olla jo niin raju, että pelkäsin että nuppi sekoaa. Pakko oli nostaa tassut pystyyn ja kääntyä lääkärin puoleen - vaikka niin olin ajatellut etten ikinä!


On ihan yleistä ja hyväksyttävää hankkia mielialalääkkeitä vaihdevuosioireiden hoitoon, lähinnä juuri vaikean ahdistuksen tai masennuksen. Netistä selvisi, että niitä lääkkeitä on kuitenkin todella paljon ja erilaisia, erilaisiin vaikuttaviin aineosiin perustuvia. Tutkiskelin ja vertailin, ja osasin sitten pyytää sellaisia, joista on saatu hyviä tuloksia nimenomaan vaihdevuosioireiden hoidossa. Vaikuttavan ainesosan piti olla pregabaliini (josta tutkimus- ja testitietoa löytyi) ja sain reseptin lääkkeeseen nimeltä Lyrica. Tuossa pari tuntia sitten nappasin ensimmäisen, ja nyt vain odotellaan... joskus reagoin aika voimakkaasti lääkkeisiin, joten pikkasen hermostuttaa. Toisaalta, ei ole mitään menetettävääkään.


Tässä odotellessani voisin jakaa vaikkapa Robin "Dr Philin vaimo" McGraw'n käyttämän mixin (vaikka Robinin mielestä "sinun pitäisikin laatia itsellesi oma kokoelma yhdessä oman luontaistuotelääkärisi kanssa") Näitä samoja kamoja netissä suosittelee moni muukin ja ne ovat hankintalistallani seuraavina. Varmaan löytyy monenlaista kapselia, jotka näitä sisältävät, mutta vitsi kun en millään haluaisi lääketehtaiden purkkeja vaan ostaisin mieluummin aineet sellaisinaan (uutteina, öljyinä). Luomuina.

- B12, B6 ja E -vitamiinit
- Omega-3
- Helokkiöljy
- Pellavansiemenöljy
- Foolihappo
- Inositoli
Sitten on vielä tämä Tähkäkimikkiuute. Vähän arveluttavaa kamaa.
a) "Sen kykyä lievittää vaihdevuosiin liittyviä somaattisia ja psyykkisiä oireita on vahvistettu yhdessä kontrolloidussa ja useassa avoimessa tutkimuksessa. Uutteella on estrogeeninen vaikutus ja se vähentää luteinisoivan hormonin eritystä." (www.terveyskirjasto.fi) b) STT:n uutisen mukaan (HS 19.7.2006)" Tähkäkimikkiä sisältävien valmisteiden käyttö on suositeltavaa lopettaa. Lääkevalmisteissa käytetyn tähkäkimikin epäillään olevan haitallista maksalle. Tähkäkimikin arvioi vaaralliseksi Euroopan lääkeviraston alainen kasvisrohdosvalmistekomitea." 
Pitää siis selvitellä tätä vielä lisää, ennen kuin uskaltaa mennä tilaamaan esimerkiksi jenkkiläisistä nettikaupoista mitään. Tuoteselosteet täytyy tutkia todella tarkkaan (Tähkäkimikki = Black Cohosh).


Ylipäänsäkin näiden luontaistuotteiden ja rohdosten kanssa olen vasta vähän raaputtanut pintaa, lisää mömmövinkkejä löytyy niin paljon kuin jaksaa vain kaivaa. Eikä siinä vielä kaikki; on olemassa kokonainen aarrekammiollinen toisenlaisia, ei-kehonsisäisiä hoitokeinoja vv-vaivoihin. Jos hyvin käy, niin vaivat loppuu aiemmin kuin keinot :)


Tässä muuten yksi oma vinkkini tai paremminkin muistutus: juo, juo ja juo. Jos et juo päivittäin tarpeeksi, tulee päähän tahmea olo ja sormet turpoaa. Mutta älä vedä överiksi, siitäkin tulee huono olo. Kyllä sen tuntee, mikä on itselle sopiva määrä; omani huitelee jossain 1, 5 -2 litran hujakoilla. Perussetti sisältää pari lasillista hanavettä, pari mukillista aamuteetä, pari lasillista kivennäisvettä ruuan kanssa (kiitos Lidl halvoista vissyistä), termoskannullinen yrttiteetä, jonka litkin päivän aikana, 2-3 mukilllista kahvia, lasillinen tuoremehua, pari desiä maitoa teen ja kahvin kanssa ja mehukeittoa aamupuuron kanssa. Iisipiisiä!


Ja vielä, nyt kun vauhtiin päästiin, vinkki macajauheestakin: sekoita siitä ensin veden kanssa mönjä lasin pohjalle ja lisää päälle sitten tuoremehua tai marjakeittoa ja sekoita, niin pystyt vetäsemään sen ihan oksentamati alas. Eikä ala etomaan haju seuraavanakaan päivänä, vaikka se ihan apinan ripulille haiseekin, hrrrr...



P.S. Lääkkeen pitäisi jo vaikuttaa, eikä tässä ainakaan entistä pahemmalta tunnu, joten jei, näillä mennään!