Ei mikään. Tuskainen hikikohtaus iskee noin tunnin välein, pisarat valuu pitkin naamaa ja yläkroppaa, ja sydän säklättää ylikierroksilla. Kohtausta edeltää muutaman minuutin tukehduttava ahdistus ja pahoinvointi, ja kohtauksen jälkeen alkaa hypoterminen palelu.
Ihokin kuivuu, ongelma josta olen tähän asti ollut autuaan tietämätön. Heti kun lämpötilat laskee ja tuuli kylmenee, olen taas pulassa; nyt kesällä olen just ja just pärjännyt ohuen kasvoöljyn varassa.
Rintoja kuumottaa, ne ovat arat ja molemmissa on kipeä kohta, jota painamalla kipu tuntuu kainalossa asti. Yritän olla kuvittelematta mitä se voisi tarkoittaa, mutta joskus yöllä kun oikein vihlaisee niin synkät aatokset pyrkivät pintaan: tämän ikäisenä äidillä puhkesi rintasyöpä, jep jep.
Ja se nukkuminen, hah. Kun läkähdyttävä kuumuus iskee, ei riitä että peitto lentää kaaressa sivuun. Haukkana pitää ponkaista vääntämään tuuletin päälle, ja päätä on riiputettava sängyn reunan yli että ilmavirta osuisi siihen. Ensimmäiset pari minuuttia. (Tuuletin on lattialla, jos se olisi ylempänä niin viima piiskaisi niskat kipeiksi.) Sitten kun pystyy taas heittäytymään petiin, ainoa siedettävä asento on leveä X. Siinä kun sitten jäähdyt sopivaksi ja vaivut uneen, niin pian heräät nokka jäässä ja keräät hytisten peitot ja yökkärin takaisin päälle.
Sitten vielä sokerina pohjalla migreenikohtaukset. Ei sentään joka päivä, ehkä 3-4 kertaa kuukaudessa, mutta ihan ilmankin pärjäisin, kiitos.
Vuosi sitten purnasin kyllä, mutta en epätoivoisesti, koska kuvittelin, että ennen pitkää löydän oireisiin huomattavaa helpotusta. Heti alkuun kehittelemäni luontaistuote-mix auttoikin kohtalaisesti, mutta sitten se jäi, osin rahanpuutteen takia. (Olen koko ajan persaukinen, en ala nyt selittää miksi.)
Ilmaisista keinoista olen kokeillut liikuntaa ja kuntoilua, vähän; motivaatiota on nakertanut milloin mikäkin kremppa, joka on pakottanut pitämään pitkiä taukoja. Nyt on jalka kävelykiellossa, kun menin ja teloin sen hölmöyksissäni - ei enää koipi noussut kuin nuorna likkana ja paukautin sääriluun täysillä kaiteeseen josta yritin loikata yli. Siitä on jo kaksi viikkoa, mutta edelleen jalka kipuilee ja on turvoksissa, tai siinä on oikeastaan sellainen puolikkaan avocadon kokoinen kova pahkura siinä iskukohdassa. Tätäkö se vanheneminen on, että haaverit paranee paljon hitaammin?
Sitten oli vielä ne jäätyneet olkapäät (frozen shoulder), ensin oikeassa, nyt vasemmassa kädessä. Seisovaa kipua ei enää ole, mutta rasitus vihlaisee ja jää sitten särkemään tunneiksi. Käden liikerataahan sairaus supistaa kanssa reippaasti, esimerkiksi rintaliivien pukemisesta on tullut ihme kiemurtelua.
Eihän tämä siis vaihdevuosioire ole, oikeasti, mutta sattuu sopivasti juuri tähän ikään. Japanissa sen nimi onkin "viisikymmenvuotiaan naisen sairaus"!
Jos jokin on vuoden aikana muuttunut, niin oma asenne: olen alistunut. Tää on nyt tätä. Ei mennyt ohi vuodessa, voi olla että vie viisikin. Tai kymmenen. Hormonihoitoja en silti ota vaikka henki menis. Phuuh, taas se alkaa. Voi ketunvillat.
Minullakin tämä hikoilu aiheuttaa nyt suuria ongelmia. Muttei se vielä ole tuolla tasolla. Ja oikeastaan viime päivinä olen ollut enemmän hypotermiassa eli helvetinmoisessa horkassa.
VastaaPoistaUnihäiriöt palasivat kun lopetin antihistamiinin. Ilmeisesti oli hyvä yhteisvaikutus, joskin tuntui ettei muuta ajatellut kuin nukkumista.
Mun ongelmani on ap:n hikoaminen siinä samalla, en tiedä valuuko hiki housuihin, mutta sama vaikka olisi kusta tirisyttänyt. Ja nyt kun olen pikkuhousun suojia käyttänyt, illalla huomasin että iho on palanut. Että se siitä suojasta sitten.
No samassa klubissa ollaan, Outsa. Jei. Tuo hypotermiakin on niin kamalaa, että joskus huokaa helpotuksesta (vaikka myös ahdistuksesta) kun kuumuuskohtaus iskee. Tai no, molempi pahempi. Kun siihen hikikohtaukseen kuuluu mulla se paniikkihäiriökohtauksen omainen ahdistuskohtaus, niin ei sekään kivaa ole. Huoh...
PoistaEn sitten näköjään saanut kuulua siihen porukkaan, joilla oireet kestävät vain vuoden verran. Saatika heihin, jotka eivät saa MITÄÄN oireita. Voi kun tästä semihelvetistä koituisi jotain hyvää ja hienoa sitten myöhemmin elämässä, siis jotain vielä parempaa kuin että se loppui sittenkini :D
Kuulostaa aika kamalalta tuollainen jatkuva hikoilu! Minulla noita hikikohtauksia tulee suht harvoin, mutta sydämentykytysta, pahoinvointia, ahdistusta ja apeaa mieltä on ihan riittävästi. Ja lihaksia ja niveliä kolottaa vähän väliä. Tiedä sitten johtuvatko kaikki vaivat vaihdevuosista vai viiraako muuten vaan päässä. Olenkin nyt jonkin aikaa syönyt mirtatsapiinia, joka on kyllä vähän parantanut mielialaa ja antaa kunnon yöunet. Lääkärin mukaan se myös vähentää hikoilua.
VastaaPoistaAntroposofinen gynekologini lohdutteli viime käynnillä, että vaihdevuosien jälkeen useilla naisilla alkaa uusi, luova ja energinen vaihe elämässä, kun voimia ei enää kulu kuukautiskiertoon. Toivottavasti näin käy!
Kirsti, ihan varmasti oli gynekologisi oikeassa. Voimia ei kulu niihin kuukautisiin, eikä kulu näihin vaihdevuosioireisiin! Tosin ei näistä oireista kovin moni suostu kärsimään, vaan valitsee hormonikorvaushoidon joka todellakin vie kaikki oireet pois. Ottaisin varmaan itsekin, jos ei olisi tuota syöpärasitetta...
VastaaPoistaTäytyykin googlettaa tuo mirtatsapiini, en ole kuullutkaan, kiitos vinkistä.
Ja vielä: ei sulla viiraa päässä :) kyllä nuo on ihan ehtoja vaihdevuosioireita, nivelkivutkin on aika yleisiä.
Huh, on sulla rankkaa! Lähetän roppakaupalla sympatiaa täältäpäin!
VastaaPoistaTulin etsimään vaihdevuosi-aiheista blogia, kun itselläni on ns. esivaihdevuosioireiluja. Kuukautiset tulevat edelleen, mutta hikoilua ennen menkkoja on yhä pidempään ja näin menkkojen alussa myös.
Tänään olin kirjastossa, kun hiki tuli norona ja oli pääkoppa pian kuin uinnin jäljiltä, selkä, niska ja kaula märkinä. Luulin, jo että tulee sydänkohtauskin, ja nappasin Diapamin. Mitenkähän pakkasella pärjää, jos kroppa on litimärkä? Iltakin on jatkunut hikoilun kourissa.
En käsitä, miten tällasta jaksaisi jatkuvalla syötöllä? Minulla kun vielä on vähemmän hikoilun kausia ainakin pari viikkoa kierrosta. Kauhulla ajattelen varsinaisia vaihdevuosia. Eikö siinä jo pimahda, jos saa jatkuvasti heräillä yöllä, ja päivätkin menee hikoillen ja tuskastuen?
Itse olen vielä erityisherkkää tyyppiä, ei ole hermot terästä. Ja fyysisiä sairauksia piisaa, ylipainoa ja köyhyyttä. Kiva, kun siihen päälle vielä vaihdevuodet!
Terveisin, 48v. hormonien riepottelema akan riepu.
Hei Akanriepu :) Alan kutsua sua nyt tolla nimellä, jos sopii, koska se olet ilmeisesti sinä kun olet äskettäin kommentoinut useampaankin kirjoitukseeni täällä - mikä on hirveen kivaa, kiitos siitä paljon!
VastaaPoistaVoi sua, huh huh, kuulostaa siltä että alat jo kuulua tähän klubiin. Ainakin hikoilun puolesta. Pakkasilla se ON tosiaan hankalaa, kun on pakko repiä huivit ja hanskat pois ja kulkea takki auki, ja antautua alttiiksi keuhkokuumeelle tai vähintään flunssalle. Ja sitten kun kohtaus on ohi, niin alkaa paleltaa ihan sikana kun on tosiaan hiki valunut joka puolella.
Pukeutumisen kanssa oon oppinut sen, että kannattaa olla useampi kerros ohuita, helposti riisuttavia vaatteita eikä yksi paksu villapaita, niin sitten kun pääsee sinne kirjastoon tai muihin sisätiloihin, niin saa nopeesti osan kledjuista veks. Mä siis oikeesti joudun ruokakaupassakin riisumaan vähintään takin. Ja jossain Forumissa kuorin kaikki päällimmäiset kerrokset ja retuutan niitä sitten kainalossa samalla kun yritän yhdellä kädellä hamuilla XL-kokoja alennusrekeistä :)
Vitsi kun voisin lohduttaa, että ei tää niin kauheeta ole, mutta... Tai no, oikeestaan voin lohduttaa, että mitä olen aihetta tutkinut, niin vain harvoilla on näin rankat oireet kuin mulla. Vain harvoilla! Pääset siis todennäkösesti helpommalla. Mutta jos sullakin kävis näin huono tuuri, niin... shit happens ;( Sitten ei auta muu kuin yrittää suhtautua kuin flunssaan: oireita voi koittaa lieventää, mutta taudin paranemista ei voi nopeuttaa.
Mutta hei, kuten totesin, niin älä säiky näistä mun tuskailuista, kun ei sun elämän tosiaan tarvitse näin sikaräkäpaskapersehelvetiksi muuttua :D
(Kiroilu auttaa vähäsen; pätee stressiin ylipäänsäkin, ihan tutkimustenkin mukaan, ihan vinkiksi vaan :)
Hei. Täällä myös yks samasta kärsivä. N. neljä vuotta sitten tuli ensi oireet, pidentyneet menkat ja yöhikoiluja. Sain siihen hormonikierukan ja se helpotti vuotoja ja onneksi hikoilukin meni ohi. Nyt on alkanut nuo "kuumat aallot" n. kuukausi sitten ihan tosissaan. Ennen sitä jo tuli masennusta, päänsärkyä, unihäiriöitä, selkä- ja nivelsärkyjä. En osannut heti tuohon vv-diagnoosiin niitä liittää. Nyt tajuan että ne on kaikki sitä. Ja siis nuo hikiaallot, ne on aivan helvetillisiä. Tulee työpäivän aikana n.10-15 kertaa. (laskettu on) Jostain syystä kotona on vähän helpompaa. Ihan samoin kuin sinulla, ensin tulee kuuma, sitten hirveän kylmä. Tosi kiva töissä veivata sitä villatakkia päälle ja pois, edestakaisin. Myös olkapäävaiva on sama kuin sinulla. Vasen olkapää on ihan jumissa ja haittaa osaltaan nukkumista sekin. Mukava on ollut lukea tätä sun blogia, tänään löysin tämän, enkä ehtinyt vielä kaikkea lukea. Ukko tuli tuohon konetta kerjäämään niin pitää jatkaa myöhemmin. Kiitos "vertaistuesta". :)
VastaaPoistat. Eikku, 47v. Pohjois-pohjanmaalta
Hei Eikku, ja kiitos kommentista (blogia koskien)! Ja totta turiset, ihan selkeästi nuo vaihdevuosioireita on; yleensähän ne noin nelikymppisenä alkaa, toisille tulee enemmän, toisille vähemmän. Oletko sä kokeillut jotain luontaistuotekaupan valmisteita? Itselläni ei ole niihin ollut varaa, mutta jotkut on jotain kapseleita kehuneet. Tosin ne kehut oon tainnut kaikki lukea jostain netin keskustelupalstoilta eikä tiedä mihin niistä voi luottaa - siellä pyörii pari tyyppiä säännöllisesti promoamassa tiettyjä tuotteita (eri nimimerkeillä, tietysti).
VastaaPoistaTuo sun olkapäävaiva ei välttämättä ole juuri se frozen shoulder, on parikin sairautta jotka aiheuttaa samantyyppisiä oireita. Radikaalisti rajoittunut liikerata viittaisi frozeniin, ja hermosärky... Kannattais tsekkautaa lääkärissä , koska jos olis tää frozen, niin sitten tartteisit vyöhyketerapeutin neuvoja (että mitä välttää ja toisaalta miten jumpata) Ja kipulääkettä ja kortisonipiikin joka toinen kuukausi ennen kuin menee niin pahaksi, ettei mikään enää auta!
Mutta joo, tsemppiä sulle kohtalotoveri, joskushan tän on PAKKO loppua hei! :)