VÄHÄVEHNÄINEN IDEANI ON TOIMINUT
Ei pullan pullaa yli kahteen viikkoon! Olen niiiiin tyytyväinen itseeni. Ei haittaa, ettei se heti näy, olo keveni jo siitä kun onnistui ylittämään itsensä. Hyvä minä!
Eikö ole tehnyt mieli? On todellakin, joka ikisellä kauppareissulla. Ihan törkeesti. Kahviloiden ja pullapuotien ohi pitää kompastella silmät kiinni, vaikka ei se tuskaa helpota, sillä pelkkä ovelta luikertava munkkipossun tuoksukin vetää jalat veteläksi. Mutta minä tyttö olen hillinnyt itseni. Hyvä minä!
Etukäteen kierin itsesäälissä sen takia, että päiväkahvit - vuorokauden paras hetki - menee täysin tärviölle ilman leivonnaisia. Vaan ihmeen nopeasti sitä on tottunut vaihtamaan vehnäsen makeaan jugurttiin, rusinoihin ja pähkinöihin, pehmeisiin kookoskuutioihin, klementiineihin...Toimii paremmin kuin äkisti uskoisi. No, on joskus mennyt pari riviä tummaa suklaata, mutta pienempi paha se on kuin pikkuleipä, se kun on myös hyvä (siinä kun on niitä verenkiertoa edistäviä flavonoideja).
Niin juu, kaksi kertaa olen myös täysin tietoisesti, en hetken mielijohteesta, antanut itselleni luvan ostaa iki-ihanan kilpikonnaleivoksen Stockmannin Herkusta, ja nauttinut sen hyvällä omallatunnolla. Tiedän vanhastaan, että silloin tällöin pitää saada syödä hyvää; jos takaraivossa jyskyttää, että en IKINÄ ENÄÄ voi koskea leivoksiin, niin helposti lentää hanskat tiskiin ylivoimaisen koetuksen edessä. Sitä paitsi eihän niissä ole jauhoakaan kuin nimeksi :)
Ja syönhän minä aina pari palaa leipää sen kahvin kanssa, mutta ei vaaleita vaan rukiisia, joissa päällä juustoa tai kalkkunaa ja salaattia + kurkkua/tomaattia. Se osaltaan auttaa, kun kasaa leiville niin paljon tavaraa että niistä varmasti tulee kylläiseksi. Silloin vatsa ei vaadi enempää, pitää enää suu saada tyytyväiseksi ja se näköjään kelpuuttaakin monenlaiset makupalat.
Ehdottomasti vaikeinta on itsensä hillitseminen kaupassa. Se on ainoa todellinen ansa. Sen kun onnistuu kiertämään ostamatta kaappeihin edes "vierasvaraa" niin homma toimii, se todellakin toimii. Ainakin minulla. Hyvä minä!
Hei ja itseänsä passaa kehua minkä kerkiää. Sen pitäisi ihan todistetusti auttaa saavuttamaan tavoitteita, kun lataa aivojensa kovalevyn täyteen positiivista itsetsemppausta. Ei epäuskoisessa muodossa "joskus saan vielä laihdutettua" vaan rohkeasti preesensissä ikään kuin tavoite olisi jo hanskassa: Hyvä minä! Hillitsen itseni hienosti! Ai kun näytän sutjakalta! Olenpas ihana! Kiva pieni maha! Minä niin rakastan minua!
Tiedän, että skeptiset ivapäät naureskelevat näille metodeille, mutta se johtuu vain siitä, että he eivät tiedä asioista mitään. Eivätkä vaivaudu ottamaan selvää. Itsensä suggeroiminen on ihan arkipäivää huippu-urheilijoiden valmennuksessa, bisnesmiehistä puhumattakaan. Kautta aikojen on maailman suurilla johtajilla ja päättäjillä roikkunut työpöydän lampussa tai kylpyhuoneen peilissä tsemppilappuja. Lukekaa suurmiesten elämäkertoja, hekottelijat - tai sortukaa pullaan. Minä en. Hyvä minä!
Kuva: Hypnotherapy Bristol Thornbury
Hyvä sinä! Siitä se lähtee. Minäkin aloitin viime keväänä karppaamisen. 2 viikkoa sitä kesti. Mulla ei tehneet pullat ja makeat tiukkaa, mutta leipä. Ja nimenomaan ruisleipä. Siitä mä en saa näppejäni pidettyä erossa. Ja sitten siihen täyskarppaukseen olisi pitänyt sitä rasvaa syödä niin hirmuiset määrät, että vuosia kun on yrittänyt niitä eläinrasvoja - siis pahimpia sellaisia - välttää, niin mä en saanut sitä läskisatsia enää alas. Ei menny pekonit eikä rasvaset jugurtitkaan. Ja kerma ja rahka alko tulla yököttämään. Joten siihen sekin sitten jäi. Nyt mä taas suunnittelen (näitä mun projektejani), että jos vähän vähentäisin noita hiilareita. Mutta kun mä tykkään perunastakin! Joulun jälkeen sitten. Ei ennen.
VastaaPoistaMutta tsemppiä sulle, kun olet noin hyvin alkuun päässyt.
Kiitos lady, koskaan ei voi saada tarpeeksi virtuaalitukea!
PoistaTuo karppaus on ihan perkeleestä joo, on sitäkin tullut kokeiltua. Ne, kutka on lukeneet näitä mun narinoita pitempään, on huomanneet että keksin koko ajan uusia kokeiluja :D
Tämäkin, mistä nyt intoilen, on itse asiassa tuon sun tulevan hiilariprojektin pienoisversio. Jätän vain valkoset jauhot, sallin muut hiilarit. Ei ehkä maailman tehokkainta, mutta kun tiedän jo, että mikään täyskieltäytymien ei mun kohdalla pitempään toimi, niin en edes yritä. Sitten vaan romahtaa ja meni ihan hukkaan sekin kärvistely.
Mutta sehän ei tarkota, etteikö SULLA onnistuis tuo tuleva projekti. Otetaas sille! Sitten joulun jälkeen siis :)
Joo, minullakin toimii parhaiten tuollainen vapaaehtoinen asenne. Sitähän se lienee onkin mutta luterilaisuus tässäkin heitetään kehiin eli kärsi kärsi.
VastaaPoistaMeikäläinen varmaan tekisi niin että pitää vähän kärsiä ennen kilpparipullaa... siis nähdä vaivaa ko. tuotteen saamiseksi. Ja jos määriin vaikuttaa se että jää sen syömään itse kahvilaan tms... eikä pussillinen vahingossa tule kotiin...
Rajaan siis herkuttelua. Tosin mullahan on nämä allergiat jo sen verran rajaamasssa, mutta kolesterolin vuoksi tiedän miten itse voin vaihtaa ruokavaliotani radikaalistikin.
Eikä ehdottomamasti koskaan. Perunoita en ole paljoa ostanut ja en riisiäkään. Sen sijaan ostin tämän puolen vuoden aikana kaksi pussillista erikoismakaronia... jos tekee mieli ns. pastaa....
Ja grillimakkaroita on melkein aina jääkaapissa... käytän sitä pikaruokiin kun ei ole kuin jäisiä lihoja.... kuitenkin entiseen riisisianlihamättöön verrattuna, laitan kuitenkin niitä vihanneksia sen riisin ja sianlihan sijaan tosi paljon.
Eli perustyö on tehty ja kanava vaihdettu. Tosin en ole laihtunut. Vaikka työ on raskasta, luulen ettei tämä vuodenaika ole tarkoitettukaan laihduttamiseen. Sitä vaistomaisesti tekee työtä toppahaalarin saamiseksi eli rasvakerroksen lisäämiseen.
Aivoni ovat vasta heräämässä.... eikä pakkastakaa ole täällä kuin 12 ja lunta vain pari senttiä ellei yön aikana ole satanut.
Kukin tekee parhaansa. Sulla nuo allergiat rajoittaa, minkäs sille voi, mutta muutenhan sä oot tehny jo isoja säätöjä. Kyllä se ennen pitkää alkaa näkyä ihan varmana, siis jos tavoite on sama kun mulla että muutama kilo vyötäröltä veks. Suomen Huippumalliks jos tähtää, niin sitten pitää kyl ottaa radikaalimmat keinot käyttöön ;D
PoistaHei meillä etelässä lunta on metri, tu tänne hiihtään!
Onnittelut! Tiesän että itsensä kanssa taisteleminen on sitä vaikeinta, naapureista selviää helposti. Nykyään kun en enää juo, niin tilalle ovat tulleet kaikenlaiset herkut, mm. suklaata menee älyttömästi. Se hyvä puoli on etten liho joten voin syödä hyvällä omalla tunnolla. Sinä sen sijaan olet sitkeä sissi, minä en pystyisi samaan, varsinkin jos näkisin pellillisen silmämuna - tai muuta leivonnaisia niin se olisi menoa. Hatun nosto ja pusu, olet ne todella ansainnut!
VastaaPoistaPusu...mokkapusu, mmm...mansikkapusu, slurps :)
PoistaJotain hyvää sä oot edellisessä elämässäs tehnyt, kun et liho edes suklaasta. Onnittelut itselles siis :) Ja jos dokaaminen oli päässyt sulle ongelmaksi asti (en tiedä), niin vau, sen lopettaminen on vähän isompi juttu ku pullan!
Sinulle kanssa kiitos tuesta, Peppone, se auttaa ihmeen paljon vaikka tukija olis ihan vieras ihminen.
No laitankin sitten matkareppuni kuntoon ja pamautan teille, lakkaan kertaheitolla olemasta vieras :D
PoistaNiikkönä meinaat? Pitää sit varmaan lähtee verhoomaan tuo eteisen lattia sanomalehdillä ettet pilaa parkettia ku saapastelet sisään niillä kestomärillä läysäkkeilläs... :)
PoistaMinä koitan sinnitellä suklaan ja jäätelön herkuttelun vähentämisellä. Kakut ja pullat myös.
VastaaPoistaMasennuslääkkeiden aikaan 2-3 vuotta sitten tuli kiloja, ja tiedäthän kuinka vaikea niitä on saada pois. Jonkun verran olen jo saanut, ihan katsomalla, etten ihan joka päivä noita herkkuja syö.
Mutta koitan myös olla armollinen itselleni, kun joskus vaan ei jaksa olla niin tarkkana, huoh...
Sinnittelyähän se tuntuu olevan vähän joka naisen elämä, huoh. Jos kiloja kertyy just väärään paikkaan eli vyötärölle, niinku mulla, niin sitten on vähän pakko sinnitellä jo terveyden takia. Mutta jos niitä tulee takapuoleen ja reisiin, niin sehän on vaan naisellista! En tietenkään tiedä kumpaa mallia olet. Mutta armollinen sitä on itselleen oltava joka tapuksessa, ihan niinku sanoitkin ja ihan niinku oletkin. Hyvä Rantis!
VastaaPoistaMää nostan täällä myös hattua tälle suoritukselle; hyvä Menna :)Täytyykin kokeilla "munaruusu" lappujen sijasta jotain tsemppilappua :)
VastaaPoistaJuu juu, Post-it -pakka sileeksi vaan, kaikki peilit ja kaapinovet täyteen lappuja. Vessaan värkkäät oikeen pitkän listan, jota sitten muutkin saa opiskella. Nousee teinien tunnetusti huono itsetunto kohisten, ku ne siälä teiän vessassa kuiteskin ramppaa :)
VastaaPoistaEI TEHRÄ TÄSTÄ NY NUMEROO, Sinikka Nopolaa siteeraten. Mutta rupes nolottaa kun kaikki niin kehui, että hyvä Menna, nyt lähtee. Nimittäin muut kun Outsa ei varmaan ole lukeneet nuita mun vanhempia postauksia (en mäkään niitä pysty lukeen), joten ette voi tietää, että kohta mä oon taas ku maani myyny eikä innostuksesta tietookaan. En mahda sille mitään, se kuuluu asiaan kun on maanis-depressiivinen, eli bipolaarinen, kuten uusin termi kuuluu (välillä se oli kaksisuuntainen mielialahäiriö nimeltään).
VastaaPoistaEn ala tässä nyt luennoimaan kattavasti kyseisestä sairaudesta - jos se edes on sairaus, mun mielestä se on vaan pelkkä ruttomainen luonteenpiirre joka tekee elämän helevetin hankalaks. Lääkäreiden mukaan se juuri todistaa että kyseessä on sairaus, jos se vaikeuttaa jokapäiväistä elämää.
Eikä sitä voi mitenkään itse ohjailla. Sitä voisi verrata siihen, että menee ykskaks jalka poikki, ilman minkäänlaista ennakkovarotusta, ja se vie sitten aikansa ennen kun se paranee toimintakykyseksi. Että nilkuttamalla pääsee eteenpäin, mutta vaivalloistahan se tuppaa olemaan. Nyt puhun siis depressiovaiheesta. Maniavaiheissa taas mennään korkeella ja lujaa ja ollaan kaikkivoipaisia ja innovatiivisia eikä nukuta, ja syntyy esimerkiksi blogikirjotuksia tiuhaan - mutta ei siitä sen enempää. Depression ja manian välissä on tasasempi "normaalivaihe", hah hah joo :) Jos joku haluaisi piirtää diagrammin meikäläisen kunnosta, niin se onnistuis lukemalla blogia kronologisessa järjestyksessä :)
Otin tämän vaan puheeksi, etten sitten joudu sikana häpeemään kun dieetti taas lässähtää tai kun en jaksa edes lukea kenenkään blogeja viikkokausiin. Eiku hei, eihän tätä vissiin kukaan edes näe kun on täällä kommenttiosion pohjalla! Ei perrr...hana. No, ei anneta sen masentaa :)
Höh - taitaa aika monella olla ainakin dieettien osalta tuota ylä- ja alamäkeä. Ja mulla ainakin on viime aikoina ollut enemmän tuota alamäkeä. Syynsä on jokaisella - ja tällaisella mummotautisella monia. Eikä pienin niistä ole luonteenheikkous;)
PoistaEi me ihmetellä, jos tuosta repsahdat. Ja jos et aina jaksakaan blogata tai lukea, niin tuut sitten taas takas. Täällähän me odotellaan - jos ei olla välillä huililla itse kukin! Päivä kerrallaan mennään jokainen - välillä se yks eteen ja ne kaks taaksepäin. Jaksuja ja haleja.
Itselläni kun on masennus lähes pysyvänä kaverina, reilun vuoden verran olen ollut tk-eläkkeellä (vaikea masennus, kroonistunut), niin tasaisen huonosti onnistuu mitkään dieetit. Pikkasen aikaa jaksan yrittää esim pitää ruokapäiväkirjaa, kunnes revin sen kiroan koko hölmön itseni. Joskus sattuu sitten (jonkun aikaa) vähän parempi olo, ja silloin jaksan kirjoitella blogiin, kommentoida muita jne. Sitten välillä on tas ihan pakko olla vaan ja sinnitellä juuri ja juuri nämä arkiset jutut läpi.
PoistaJoten ei tosiaan mitään hämminkiä, jos repsahdat, antaa elämän mennä niinkuin se menee.
On ollut pakko tottua siihen, että vaikka kuinka harmittaa tekemättömät työt ym, niin ei vaan saa tehtyä ja aika senkun kuluu.
Malliltani olen iso. Pitkä ja hoikka olen ollut koko ikäni, kunnes työttömyyden ja masennuksen sekalainen (ja vaihdevuosien, käytän kyllä estrogeenilaastaria) yhdistelmä toi pariksi vuodeksi masennsulääkkeet. Eihän ne lääkkeet lihottaneet, vaan se, että olin kuin zombi, katselin TV:tä ja söin makeata. Onneksi jätin lääkkeet pois, aloin taas elää. Lisää tuli melkein 20 kg, osan olen vähiteleln saanut pois.
Tässä sekalinen selostus, VOIMAhaleja sulle, siskoseni!
Nonnii, kyllähän mä sen arvasin että te kaikki ymmärrätte, ajattelin kuitenkin että varmuuden vuoksi kerron nyt jo ennakkoon. Kiitos kun ootte noin kivoja <3
PoistaTässä ei näköjään voi vastauksiin vastata enää erikseen, mutta
Lady, noinhan se tietysti on että jokaisella murheensa, johtuu sitten samoista tai eri syistä. Kurjaa voi olla ilman masennustakin. Annetaan kaikki armoa itsellemme myös!
Ja Rantis, sulla on tosi rankkaa kun on jatkuva masennus päällä. Hyvä kuiteskin, että osaat elää sen asian kanssa että välillä ei vaan jaksa ja saa tehtyä mitään. Onneksi, ilmeisesti, sulla on hyvät ihmiset ympärillä, joille ei tarvitse selitellä ja anteeksipyydellä omaa "huonouttaan". Jotkut kun on semmoisia, että ne ei ymmärrä alkuunkaan; näitä "Otat vaan itseäs niskasta ja lähdet lenkille!" -tyyppejä :)
Kiitos molemmat jaksutoivotuksista ja haleista, joita lähetän samoin tein takaisin! Mutta en mä vielä tästä lähe komeroon murjottaan, kaikki on ihan hyvin :D
Voi rakas Menna, eihän sua kukaan hirteen vedä vaikka sille dieetille kävis kuinka kurjasti. Hittolainen sinä nainen, tämä maailmahan on täynnä pyhiä lupauksia ja perseelleen menneitä dieettejä, kunnonkohotuksia, tupakan polton lopettamisia etc. Mitä tulee tuohon sinun bipolaariseen mieleen, niin voin sanoa että olen onnellisesti elänyt viimeiset 12 vuotta elämästäni henkilön kanssa joka sairastaa kaksisuuntaista. Tuttua kauraa ovat hiljaiset päivät ja yhdessä yössä tehty suursiivous. Kun luin tuon sun "tilintekosi", aloin oikein laskemaan ja toesin että mulla on yksitoista henkilöä ystäväpiirissä joilla on sama diagnoosi. Eli nou hätä ja sitten iloisempiin aiheisiin; sinähän tunnet korppikotkat? No hyvä, sitten jos se sun dieettisi menee pepulleen, niin luulitko että ehdit syödä yksin ne kaikki hyvät jutut? Ei kuule, minulla on käsittämätön taito ilmaantua paikalle silloin kun jotain hyvää on tarjolla :D *Pussaa samalla naaman märäksi*
VastaaPoistaVoi sinnuu Peppone, osaat aina sanoa niin nätisti ja saada ihmisen hyvälle tuulelle <3 Vaan sitä mä kyllä ihmettelen, että mimmosta ihme sakkia sä oikeen vedät puolees hyvä mies? Ai niin joo, tämmöstä kummää! :D
VastaaPoistaTaidat kyllä korppi raukka joutua nokkimaan omia (jäisiä) eväitäs siellä, sillä jos jos jos tää seitsemäskymmeneskahdeksas dieetti nyt jotenkin täysin odottamatta kaatuskin, niin ne herkut ilmestyy ja katoaa kyllä aika altayksikön tähän naamariin... murusetkin nuolen pöydältä ennen ku kissat kerkiää knopata ne lattialle. Halit ja pusut sinnekkin senkin piristäjä :)
No katsos kun tämä elämäni ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, mm. sitä juomista kesti 27 vuotta joista viimeiset päätoimisesti. Sinä aikana ehtii tutustuun ihmiseen jos toiseenkin ja on niitä uusiakin samasta diagnoosista kärsiviä tullut tutuksi. En väitä että densoissa tai laitapuolen kulkijoissa esiintyisi tuota kaksisuuntaista enemmän, yhtä paljon sitä on ns. "terveissäkin". Jotkat ovat muuten monta kertaa heikommalla hapella psyykeongelmien kanssa kun ylpeys ja leimatuksi tulemisen pelko estävät hakemasta apua. Tiedän mistä puhun, kaksi johtavassa asemassa olevaa on itse mulle avautunut ja sanonut että jos he eivät tekisi työkseen sitä mitä tekevät, he hakisivat apua mutta pelkäävät sen tulevan julki. Perin surullista mielestäni.
PoistaNiin on. Monesti on tullut mieleen näistä tapauksista, joissa joku ajaa rekan alle, että onkohan niillä depressiovaihe päällä :( (Senhän kun varmaan tiedätkin, että kaikista mielen häiriötiloista bipolaarisilla on suurin itsemurhariski, noin 50%, mikä on järkyttävän paljon.)
PoistaDokaamalla tai muilla päihteillä bipojengi kyllä kuulema paljon "hoitaa" itseään, ihan niinkuin muutkin ihmiset joilla syystä tai toisesta panta päässä kiristää. Ei kai se sunkaan 27 vuoden keikka ihan pelkkää iloon juomista ollu. Rankka matka, dude, mutta upeeta että selvisit siitä hengissä - muutamaa aivosolua köyhempänä tosin, mutta hengissä :D (Oletan että diggaat hirtehishuumoria :)
Kyllä, ja siitä syystä ihemettelenkin että mistä sait ton muutaman? Tarkoitit varmaan sitä määrää mikä on jäljellä, sillä sinähän olet lueskellut blogiani? ;D
PoistaHAH HAH HAH! Mä oon lukenut vaan viimeiset 3-4 juttua, koko kuva ei ole näköjään auennut :D
PoistaTervehdys, eksyin tänne tuon Pepposen kautta ja koska pullat kiinnostavat, oli pakko tulla katsomaan mistä oli kyse :)
VastaaPoistaMinulle myös pullat ja muut leivonnaiset ovat se suurin kompastuskivi (hiilaririippuvainen kun olen). Nyt olen ollut kuutisen viikkoa syömättä oikeastaan mitään viljoja ja painoa on tippunut viisi kiloa. Vielä pitäisi toiset samanmoiset saada pois, jotta olisin tyytyväinen, mutta ehtii joulun jälkeen sitten jatkaa tätä.
Terve Puskissa (tsih, hauska nimi) ja kiva kun eksyit, saa poiketa toistekin :)
VastaaPoistaSiis voiko olla totta, VIISI kiloa? Vau, onnittelut, mahtava suoritus! Jätitkö sä muuta pois kuin viljat? Jahka saan nuo ärsyttävät kotityöt ja muut koneella istumista häiritsevät askareet alta pois, niin lähden tutkimaan että onko sulla oma blogi ja kerrotko siellä lisää tästä ikuisesti kiinnostavasta aiheesta...
Vähensin samalla sokereita, mutta nehän ovat usein yhdessä vehnäjauhojen kanssa esiintyviä ilmiöitä :)
PoistaOn mulla blogi, mutten siellä kauheasti puhu karppaamisesta, se kun tuntuu olevan kovin tunteita kuumentava asia monelle. Voin kyllä kertoa näin privaatisti, että olen enempi tai vähempi hyväkarppaillut nyt viitisen vuotta. Edellissyksynä olin malko tiukalla karppiruokavaliolla kaksi kuukautta ja sain pudotettua kahdeksan kiloa. Siinä on vain se, että heti kun aloittaa taas viljat niin turpoaa sen pari kiloa takaisin.
No niin just, eipä se sitten paljon hyödytä jos turpoaa takaisin. Minä en ainakaan pystyis jättämään leipää pois kokonaan. Mutta tosi hyvin sulla kyllä lähtee nuo kilot vaikka et ihan kokonaan viljasta luopuisikaan, eikö? Tuosta on joulun jälkeen sitten hyvä jatkaa!
PoistaTuun joka tapuksessa kurkkaamaan sun blogia myöhemmin - vaikka oon nyt jo lirissä, kun hyvä blogeja löytyy koko ajan lisää, eihän tässä kohta muuta ennätätä tehdäkään kuin lukea niitä! :)
Blogimania iskee :)
PoistaNiinpäh! Helkkari kun olisin pysyny vaan omissa oloissani enkä lähtenyt katsomaan että ketäs muita täällä on! Nysse on myöhästä, pikkusormi meni jo :)
PoistaÄlä yhtään murehdi :) Mää olen samanlainen, vaikka mää luulen, että kun olen blogissa kertonut, että saattaa tulla lappu luukulle ja viesti "Kiki on sairaslomalla" niin moni otti asian varmaan vitsinä. Tai luuli, että mää tarkoitan masennuksella pikkuista alakuloa ja paniikkikohtauksella "mua vähä ahdistaa" - huókausta :) Maniavaiheessa mää olen oma normi itseni potenssiin monta. Laita postauksia tulemaan jos postatuttaa ja jos on huonompi vaihe (vaikka ei se maniakaan nyt mikään hyvä vaihe ole, paitsi omasta mielestä silloin, kun on tilanne päällä) niin kyllä me lukijat täällä linjalla roikutaan ja laitat sitten kun jaksat :) Vaikkakin mää kyllä ymmärrän sun taipumusta murehtia :)
VastaaPoistaVoi Kiki - että samassa veneessä sitten ollaan :) Sun onneksi ei sentään samoilla aalloilla olla, toivon syvästi että et sitten aikanaan tämmöseen joutuiskaan! Ei tää myrsky nimittäin ainakaan lievennä bipopään fiilareita :D
VastaaPoistaJoo toi masennus -sana on kärsiny inflaation jo vuosia sitten... Vaikka eihän ne, jotka ei sitä ole kokeneet, voi oikeastaan tietää että lääketieteellisesti määritelty masennus on ihan jotain muuta kuin se parin viikon huono fiilis. Niillä ihmisillä se ylös-ulos-ja-lenkille -juttu varmaan onnistuukin, siksi ne luulee tietävänsä miten asia hoidetaan kun "itsestähän se vaan on kiinni" :) Kyllä säkin olet varmaan tuommosiin neuvojiin joskus törmännyt.
Eh heh, ei tosiaan ole hyvä se maniakaan (tai mulla hypomania), kun siitä tulee aina jonkin sortin seuraamuksia. Ja hei jippii, paniikkikohtauksiakin on siis meillä molemmilla! Pitäsköhän meidän perustaa joku klubi? Luulenpa, että ihan jo näistä omista blogipiireistä saatais tarpeeks porukkaa kasaan :D
Hyvä kun me ainakin nyt tiedetään, että vaikka toisesta ei aikoihin kuuluiskaan, niin ei se välttämättä ole heittänyt lusikkaa nurkkaan - se vaan istuu siellä nurkassa :)
Juu, ylös-ulos-ja-lenkille, siihen ajatukseen usein törmää :) Mää olen ollut aikoinaan niin masentunut, että mää kävin lattiakaivon päällä pisillä, koska mää en olisi jaksanut nousta pytyltä ylös. Ei siinä käynyt kyllä kertaakaan mielessä, että jos tässä vähän lähtisi haistelemaan raitista ulkoilmaa :)
VastaaPoistaHah hah, tiedän tunteen :) Mut hei, apua, älä kerro enempää näin julkisesti, kun ei yhtään tiedä ketkä kaikki näitä lukee! Vaikka uskonkin, että vaan mukavat ja hyväntahtoiset ihmiset mutta silti... Tai ehkä nyt on jo myöhästä alkaa olla varovainen, kun melkein kaikki on jo paljastettu :D
VastaaPoista