VÄHÄVEHNÄINEN IDEANI ON TOIMINUT
Ei pullan pullaa yli kahteen viikkoon! Olen niiiiin tyytyväinen itseeni. Ei haittaa, ettei se heti näy, olo keveni jo siitä kun onnistui ylittämään itsensä. Hyvä minä!
Eikö ole tehnyt mieli? On todellakin, joka ikisellä kauppareissulla. Ihan törkeesti. Kahviloiden ja pullapuotien ohi pitää kompastella silmät kiinni, vaikka ei se tuskaa helpota, sillä pelkkä ovelta luikertava munkkipossun tuoksukin vetää jalat veteläksi. Mutta minä tyttö olen hillinnyt itseni. Hyvä minä!
Etukäteen kierin itsesäälissä sen takia, että päiväkahvit - vuorokauden paras hetki - menee täysin tärviölle ilman leivonnaisia. Vaan ihmeen nopeasti sitä on tottunut vaihtamaan vehnäsen makeaan jugurttiin, rusinoihin ja pähkinöihin, pehmeisiin kookoskuutioihin, klementiineihin...Toimii paremmin kuin äkisti uskoisi. No, on joskus mennyt pari riviä tummaa suklaata, mutta pienempi paha se on kuin pikkuleipä, se kun on myös hyvä (siinä kun on niitä verenkiertoa edistäviä flavonoideja).
Niin juu, kaksi kertaa olen myös täysin tietoisesti, en hetken mielijohteesta, antanut itselleni luvan ostaa iki-ihanan kilpikonnaleivoksen Stockmannin Herkusta, ja nauttinut sen hyvällä omallatunnolla. Tiedän vanhastaan, että silloin tällöin pitää saada syödä hyvää; jos takaraivossa jyskyttää, että en IKINÄ ENÄÄ voi koskea leivoksiin, niin helposti lentää hanskat tiskiin ylivoimaisen koetuksen edessä. Sitä paitsi eihän niissä ole jauhoakaan kuin nimeksi :)
Ja syönhän minä aina pari palaa leipää sen kahvin kanssa, mutta ei vaaleita vaan rukiisia, joissa päällä juustoa tai kalkkunaa ja salaattia + kurkkua/tomaattia. Se osaltaan auttaa, kun kasaa leiville niin paljon tavaraa että niistä varmasti tulee kylläiseksi. Silloin vatsa ei vaadi enempää, pitää enää suu saada tyytyväiseksi ja se näköjään kelpuuttaakin monenlaiset makupalat.
Ehdottomasti vaikeinta on itsensä hillitseminen kaupassa. Se on ainoa todellinen ansa. Sen kun onnistuu kiertämään ostamatta kaappeihin edes "vierasvaraa" niin homma toimii, se todellakin toimii. Ainakin minulla. Hyvä minä!
Hei ja itseänsä passaa kehua minkä kerkiää. Sen pitäisi ihan todistetusti auttaa saavuttamaan tavoitteita, kun lataa aivojensa kovalevyn täyteen positiivista itsetsemppausta. Ei epäuskoisessa muodossa "joskus saan vielä laihdutettua" vaan rohkeasti preesensissä ikään kuin tavoite olisi jo hanskassa: Hyvä minä! Hillitsen itseni hienosti! Ai kun näytän sutjakalta! Olenpas ihana! Kiva pieni maha! Minä niin rakastan minua!
Tiedän, että skeptiset ivapäät naureskelevat näille metodeille, mutta se johtuu vain siitä, että he eivät tiedä asioista mitään. Eivätkä vaivaudu ottamaan selvää. Itsensä suggeroiminen on ihan arkipäivää huippu-urheilijoiden valmennuksessa, bisnesmiehistä puhumattakaan. Kautta aikojen on maailman suurilla johtajilla ja päättäjillä roikkunut työpöydän lampussa tai kylpyhuoneen peilissä tsemppilappuja. Lukekaa suurmiesten elämäkertoja, hekottelijat - tai sortukaa pullaan. Minä en. Hyvä minä!
Kuva: Hypnotherapy Bristol Thornbury
