keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Waihdevuodet: MULLE ÄLÄ ALA

Alkuhuomautus: on tosi ystävällistä, että vakkariblogikaverit käyvät kommentoimassa toistensa tekstejä, mutta näihin vaihdevuosi- ja painonpudotusjuttuihini en oikeasti odota kommentteja kuin heiltä, joihin aihe oikeasti kolahtaa. Kiitos aikomuksesta kuitenkin!



Nonnih, aallot katalat tuli heti takaisin!


Mitä minä sanoinkaan siitä, että jos uskaltaa ääneen riemuita niin siinä käy huonosti? Niinpä. Katajaan kapsahdin että rytinä kävi. Kuumat aallot ja oheisoireet tuli kaikki takaisin. En ala niitä nyt luettelemaan, kun olen niin moneen kertaan niistä jo kertonut. Mutta kyllä kyrsii, voitte uskoa.

Aloin miettimään, että mitenköhän se näkyy päällepäin, että ihmisellä on vaihdevuodet menossa. Siis jos jätetään sivuun itsestäänselvyydet, kuten hikipisarat otsalla ja tumma puna kaulalla. Ainahan vitsaillaan, kuinka "vihaisiksi akoiksi" naiset muuttuvat hormoonihuuruissa tai mummotaudissa tai mitä niitä halventavia ilmaisuja nyt onkaan, mutta pitääkö se paikkansa?

Kun mietin omaa tuttavapiiriä, niin ei pidä. Kukaan ei riehu kuin mielipuoli, paitsi ne, jotka ennenkin riehuivat kuin mielipuolet. Mutta se ollaan huomattu, että mitään skeidaa ei oikein kukaan enää siedä kenenkään taholta. Mikä ilmaistaan selkeästi. Tulkitaanko se vihaisuudeksi, jos sanoo asiat suoraan, vaikka ei yhtään korottaisi ääntänsä?

Jos ajattelen omaa elämääni, niin juu. Mutta se johtuu osin siitä, että asun murrosikäisen kanssa, jolloin huutamista on kaikki mitä piltti ei haluaisi kuulla.
- Tuu syömään.
- Mitäh?
- Syömään.
- Joo joo joo, mitä sä raivoot!
- Ihan rauhallisesti puhun. Mutta tuu nyt, olen käynyt jo kerran sanomassa.
- JOO JOO, ÄLÄ HUUDA SIINÄ!
5 minuutin kuluttua:
- Tule nyt, oikeesti, ruoka jäähtyy.
- Mitäh?
- Syömään.
(Ei katsekontaktia, pelaaminen jatkuu.)
- Hei nyt, vauhtia.
- Häh?
- Että syömään, tule nyt.
- JOOJOO! Älä ragee!
- En ragee, mutta tule jo. On tosi epäkohteliasta odotuttaa toista, varsinkin jos se toinen on tehnyt sen ruuan.
- Ihan kohta!!
- Eikun nyt.
- JOO JOO JOO, MITÄ SÄ HUUDAT!

Mahtaisikohan päteä muuallakin, että ihmiset ei tykkää, kun niille sanotaan asioista vaikka sanottaisiin ihan rauhallisesti? Hmm, joitain muistoja nousee mieleeni...

Monen eri kaupan jonossa, kun viereen on auennut toinen kassa:
- Anteeksi, mutta eikö olisi oikeudenmukaista päästää ensimmäiseksi meidät, jotka olemme jonottaneet tässä jo pitkään?
- Ynh. (Ei hievahdakaan.)
- Minusta on epäreilua, että rynnätään tähän etummaisiksi, vaikka muut ovat jonottaneet pitempään.
- Mä nyt tulin tähän ekana!
- Niin tulit, se juuri olikin pointtini. Tulit tähän ensimmäiseksi, vaikka kuuluisit jonon hännille.
- Voitko lopettaa!
- Lopetan heti, kun sinä lopetat etuilun. Ole ystävällinen ja siirry jonon päähän.
- EI JUMALAUTA MITÄ PASKAA! (paiskaa korinsa maahan ja rynnii tiehensä)

Bussissa:
- Ei mul oo antaa takasin.
- Minä kyllä haluan lipun.
- Joo mut toi on liian iso raha.
- 20 euroa liian iso?
- Joo, ei oo vaihtorahaa.
- Mutta haluan ostaa lipun. Miten aiot ongelman ratkaista?
- Käy rikkoos pienemmäks!
- Ja sinäkö odotat tässä?
- En tietenkää! Sielt tulee vartin päästä seuraava.
- Minulla ei ole aikaa odottaa seuraavaa.
- Ei oo mun ongelma!
- Itse asiassa se on nimenomaan sinun ongelmasi. Minä aion nyt mennä ja istua tuonne penkille ilman lippua, jos et pysty myymään sellaista.
- YNGHMPH!

Lounasravintolassa:
- Anteeksi, tarjoilija? Tähän annokseen kuului ruokalistan mukaan keitetyt perunat eikä muusia. Myöskin tästä puuttuvat "kauden uunikasvikset".
- Onhan tos vihanneksii. (Osoittaa sormellaan muutamaa hassua, pakastimen jäljiltä vielä puolijäistä parsakaalinnykeröä ja porkkananpalaa)
- Niin... Ne ovat puolikylmiä. Eivätkä oikein vastaa mielikuvaa kauden kasviksista, koska ovat pakastevihanneksia suoraan pussista.
- Ei kukaan muu oo valittanu!
- Ahaa... Voisitko kuitenkin kysyä keittiöstä, olisiko muunlaisia kasviksia?
- Mut ne ON tähän vuodenaikaan tommosii!
- Öh.... (nielen vastalauseeni, että kyllä lokakuussa pitäisi vielä löytyä vaikkapa lanttua) Saisinko nyt kuitenkin perunat vaihdettua. Olisi ystävällistä, jos ne saisi nopeasti, kun muu perhe syö jo.
10 minuutin kuluttua:
- OLEPPA HYVÄ! (paukauttaa lautasen pöytään)

Miten näissä esimerkeissä nyt sitten näkyivät vaihdevuodet? No siten, että itse en aikaisemmin olisi vastaavissa tilanteissa sanonut mitään, olisin vain puhissut sisäänpäin. Olisin välttänyt avointa konfliktia, vaikka kuinka olisin ollut oikeassa ja toinen väärässä. Olisin ajatellut, että ei saa nipottaa, vaikka se olisikin ollut jo viidessadas kerta kun saan kylmiä vihanneksia. Että ei saa vaatia, eihän nyt minun takiani tarvitse. Niin, olisin ollut se kiltti tyttö, jonka yli saa kävellä kun ei se uskalla avata suutansa, ettei sille itselle tule paha mieli. Mutta ei enää, nyt pidän kiinni jokanaisen oikeudestani "huutaa", vaikka se ei yhtään miellyttäisi kuulijaa.

Näinkö ne vaihdevuodet siis näkyvät ulospäin? Jos näkyvät, niin ei se ainakaan hormoneista johdu. Muiden puolesta en voi puhua, mutta omalta kohdaltani tiedän, että ajan kulumisesta se johtuu. Kun vuodet ja vuosikymmenet vilisee ohi hirveätä vauhtia ja niin paljon asioita haluaisi vielä tehdä, niin ei tässä kertakaikkiaan enää viitsi tuhlata aikaansa muiden edessä matelemiseen tai takana jonottamiseen. Minun aikani on nykyään niin arvokasta, että ihan itse päätän mihin sitä käytän - ja jos ei se muita miellytä, niin voi voi, syyttäkööt minun puolestani hormoneja tai vaikka mormooneja ja katsokoot nakkaanko kakkaakaan.


Photo: slate.com






35 kommenttia:

  1. Kyllä sitä viimeistään tässä iässä onkin jo oikeus huutaa ja riehua, vai olenkohan nyt niin omissa aalloissani muhinut, etten enää tajua mitään. Sulla on vielä toi murkkukin siinä, jolla on sitte ne omat aallokkonsa. Uittumaistahan se on kun oikein hiostaa ja täristää. Olen joskus ihan pelästynyt itseäni, mutta lopulta kuitenkin nakkaan sen paskan. Onneksi edes välillä menne paremmin, kun senkin jaksais muistaa. Hyviä juttuja noi esimerkkikertomukset. Niinhän se menee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olis ;) Oikeasti meillä olis oikeus huutaa ja riehua minkä ikäsenä vaan, mutta sitä syystä tai toisesta kihisee vaan itsekseen - kunnes tulee tähän ikään. Mutta sitten jos vasta tässä iässä alkaa riehumaan, niin muut pistävät sen hormonimuutosten piikkiin tyyliin "se on ihan hullu nykysin, ei kande välittää" - ja pointti, jonka ehkä yritit saada perille, menee harakoille!

      Poista
    2. No hitto! Ensin sanotaan aina et sil on taas menkat. Ja nyt että on mummokuume!

      Poista
  2. Jospa tuo, että uskaltaa vaatia onkin elämänkokemuksesta tulevaa itsetuntoa, eikä hormonien aiheuttamaa.

    Joku viisampi nainen on jossakin haastattelussa sanonut, että "pieni pikaistuminen pitää vanhenevan naisen verenkierron toiminnassa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se varmaan on.
      Elämänkokemuksesta myös tulee se voima, ettei oikeasti enää välitä, mitä muut ajattelevat.
      Ja se pieni pikaistuminen varmasti antaa pontta tuoda asioita esille.
      Jos mahdollista, niin ei kuitenkaan huutaen, koska silloin kukaan ei ota vakavasti, menee hyvä adrenaliinipiikki hukkaan ;)

      Poista
  3. Mä koin pahimpana oireena valtavan ärtymyksen, jolloin tuli sanottua tosi rumasti, mikä kadutti jälkeenpäin. Hormonien jälkeen olo helpottui heti. Normaali suuttumus on ihan eri asia. Ethän sä edes sano pahasti noissa esimerkeissä.
    Ps. murkkujuttu on niin totta täälläkin. Jos muistat, mulla on samanikäinen. Yleisimmät lauseet on: "joo, kohta" tai "mitä sä rageet".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Rageaminen", sehän se on se oikea sana, ei "skitsoaminen"! Vähänkö poika rageis jos sais tietää, että pistin sen suuhun nolon skitsoomis-sanan :D

      Noissa esimerkeissä en sano pahasti juurikin siksi, kun olen tajunnut, että silloin sanomiseni pistettäisiin vaihdevuosihormonien piikkiin enkä saisi sanomaani perille. Mutta tottakai välillä käämit palaa ja sen huomaa ;)

      Olet oikeessa, että ärtymyksen takia tulee joskus sanottua rumasti, ja se kaduttaa ihan hirveesti. Varsinkin näiden meidän murkkujen kanssa, kun ne myös ärtymyksissään sanoo rumasti. Huoh.

      Poista
  4. Viime kesänä kuulin itseäni vanhemmalta naiselta (noin 60-v) syvän viisauden, jota jäin miettimään ihan kuukausikausiksi eteenpäin.

    "Vanhemmiten me naiset tulemme itsekkäämmiksi"

    Bingo. Me käytämme vuosia huoltaen sakkiamme, kasvattaen lapsiamme ja huoltaen perheen arkea. Me käytännössä vastaamme kaikesta arjen pyörittämisen liittyvästä asiasta - ruoasta, pyykistä, aikatauluista ja kuskaamisista. Onnekkaat ovat he, joiden puoliso osallistuu edes johonkin noihin aktiviteetteihin. Lyhyt otanta Pohjanmaalta kertoo naisten pyörittävän perheen arkea. Oman työn ohella.

    * Tässä syvä kumarrus ja respekti kaikille äideille ja naisille *

    Sitten kun tulee aika, että aikaa jää johonkin muuhunkin kuin nälkäisten suiden täyttämiseen tai siivoushuoltoon - on aikaa ja mahdollisuuksia taas elää itselleenkin.

    Se meille suotakoon. Olemme sen ansainneet. Toivottavasti osaamme sen myös käyttää viisaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta joka sana, Tita. Allekirjoitan kaiken, hyvässä ja pahassa.

      Itse asiassa olen aloittanut yhden postauksen, johon olen noita asioita kirjoittanut, siksi en "raaskinut" laittaa niitä vielä tähän. Säästelen, etten sitten toistaisi itseäni. En vaan saa sitä tehtyä loppuun, kun haen oikeata fiilistä ettei siitä tulisi katkerata väninää.

      Mutta tosi hyvä, että ne tuli tähän mukaan sun suulla :)

      Poista
  5. Voi harmitutus, että tulivat aallot takaisin. Täällä taisivat alkaa. Mä olen vuoroin hikoillut kuin sika ja vuoroin palellut horkassa 3 peiton alla. Luulin jo, että vältän koko homman. Mullahan siis on ne hormoonit jemmassa ihan muuhun vaivaan eli alkavaan luukatoon, mutta kun en tykkää niitä käyttää, niin olen piilottanut ne hyvin. Pitää varmaan etsiä, jollei tämä tästä rauhoitu. Mulla on kyllä aiemminkin ollut samanlaisia oireita viime vuosina ennen menkkoja. Mutta nyt ei ole niitten aika, joten pahaa pelkään.
    Ja tuo puolensa pitäminen ei johdu hormooneista vaan ihan kokemuksen tuomasta viisaudesta! Joo-o!
    Meillähän ei enää murkkuikäisiä ole kuin Isäntä, mutta kyllä noiden nuorten aikuisten kanssakin saa karjua ihan samalla lailla. Mutta niin on saanut jo parikymmentä vuotta - enkä mä kai vaihdevuosista ole koko aikaa kärsinyt. Mutta tunnen kyllä naisia, joille vaihdevuodet aiheuttaa ihan oikeesti noita ärtymisongelmia ja niihin ei tehoa mitkään muut kuin hormoonit.
    No niin, mä lähden nyt peittojen alle - ja sitten vähän ajan päästä viskon ne jalkopäähän...
    Jotta nuku nyt tässä sitten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai voisko olla, että ne naiset jotka on tulleet ärtyisiksi vaihdevuosinaan, ovatkin olleet pinnan alla ärtyneitä viimeiset kolkyt vuotta, ja nyt on vaan alkanut valua yli äyräiden....?

      Mutta joo, voi sua kuule, kyllä nuo ihan selviä vv-oireita on :( Se paleleminen on vielä kauheempaa, eikö? Kun sitä voi kestää kolmekin tuntia, hikikohtauksen tukahduttavin vaihe taas kestää vaan 5-10 minuuttia.

      En tiedä, onko sulla nyt sama, mutta mulla alkoi koko vaihdevuosioireisto täysillä silleen, että ensin palelin horkassa peittokasan alla pari päivää - mitä nyt sitten välillä tuli se hirveä kuumuus. Mä luulin, että mä mä olen kipeä, ja kuume se vaan sahaa ylös alas. Sitten aloin ihmetellä, kun ei tullut mitään muita flunssan oireita, ja nousin lopulta ylös "sairasvuoteelta". Ja siitä asti on oireet olleet päällä.

      Että kyllä sä varmaan joudut kaivelemaan ne hormonilääkkeet esille, jos niitä oli aikomus käyttää. Alkavat kuulema toimia heti ja vievät ihan kaikki oireet huithelvettiin ;D

      Poista
    2. Vaihdevuosien lämpötilavaihtelut = rikkinäinen termostaatti, näin sen koen. Ja miestä naurattaa edestakainen villatakin pukeminen ja hetken päästä seuraava mini-striptease.

      Poista
    3. Kyllähän se miestä naurattaa, niin, vaan itkuksi vaihtuis jos itse joutuisi samaan myllyyn :) Muuten, kävin varta vasten ostamassa oikein kunnollisen, tukevan viuhkan, ja se on helkkarin hyvä vaikka sohvalla istuskellessa. Kesällä mulla sitten tuulettimet puhisee ruokapöydän suuntaan ja keittiössä sekä makkarissa, muuten ei tulis mitään.

      Poista
  6. Kuten olen blogissani ihmetellyt, aallot on siinä pahimmassa versiossaan jääneet pois mutta sen kaltaisia lieviä kuumennuskohtauksia on ollut vielä havaittavissa. Olisi muuten hauska tietää että onko homma oikeasti lientymässä vai vaan vuorotteluvapaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä olisi, samaa mä kanssa mietin vielä viikko sitten. No nyt ei taas tarvihe miettiä, kun takasin tulivat. Prkl.

      Mutta onhan sekin mahdollista, että ne sulla tosiaan vetelevät jo viimeisiään. Toisilla kestää 10 vuotta, toisilla vaan vuoden, miksei ne voisi siis loppuakin jo.

      Poista
  7. Tutulta kuulostaa. En riehu. No, vähän joskus, he. Mutta eniten ärsyttää ihan kaikki. Kauppareissulla täti, joka kälättää ihan koko ajan kovalla äänellä. Onks ihan pakko? Levittää tavaransa kahdelle kassalle, "kun nää mun tavarat ei mahdu mihinkään". Isoissa, leveissä kansallispuvuissaan purjehtivat naiset, jotka myös kailottaa kovalla äänellä. Argh!
    Kännyköihinsä juoruavat: "kun mä niinku oon täällä kaupassa, joo eiks ookki ihan siis kauhee keli.. kälä, kälä..." Onks niinku ihan aikusten oikeesti ihan pakko?


    Autoilijat, jotka ei osaa/viitsi käyttää vilkkua. Tulee kylkeen kiinni, "kun mä nyt vähän vaihdan kaistaa".

    Koville ottaa! Siis mulla....

    VastaaPoista
  8. Joo, niitä puhelimeen kalkattajia tekis mieli lyödä! Ihan vaan jos vetäis avokämmenellä, olis kiva kattoo miten ne reagois :D

    Ootko sä ihan varma, ettei nuo asiat olis ärsyttäneet sua ennenkin? Koska mitä on juteltu nuorempien aikuisten kanssa, niin samat asiat niitäkin riepoo. Niillä ei vaan yleensä ole voimavaroja lähteä avoimeen kahakkaan kenenkään vieraan kanssa, kun ei tiedä, minkälaista kiroilua sieltä tulee takaisin, eikä lapsi kainalossa halua ottaa sitä riskiä.

    Mehän taas, kröhöm, voidaan ihan rauhassa pistää idiootit ojennukseen, kun ei tarvitse huolehtia kuin oman mielen järkkymisestä - eikä se järky, ku me ollaan jo niin monessa liemessä keitettyjä kovia mimmejä!

    VastaaPoista
  9. MOi, mun blogin rakenteessa tehdään nyt muutoksia, ehkä siksi olen tipahtanut kyydistä.
    Joo kuumat aallot ainakin mulla on ajoittaisia, aina välillä luulin alussa miekin että herrajestas jee nehän on loppu! Ja sit ne tulee takas!! Aina. Tää aaltojen syklisyys on jo tullut tutuksi. Tervetuloa joukkoon Menna :)) Ruumis elää ihan omaa elämäänsä, ja mä katson ihmetellen vierestä millä aaltovaihteella milloinkin mennnään. Ja sinnittelen kyydissä

    Ja mä olen jostain lukenut että vaihdevuodet (tai no ehkä paremminkin sit kun ne alkaa olla ohi) tekee naisista itsevarmempia kun mieshormonit vihdoin pääsee vaikuttamaan. Eli oltaisko sen vuoksi ihan terveesti vihdoin jopa "vähän vihaisia" kiltteyssyndrooman jälkeen? Mä olen (siis ihan oikeesti!!) jopa tyytyväinenkin kun olen vihdoin ja viimein päässyt (ehkä liiallisesta) estrogeenista eroon. Jotain rohkeutta on tullut rutkasti lisää! Itse katson vahvasti sen johtuvan hormooneista, ei iästä, omalla kohdallani. Siinä mielessä olen eri mieltä sinun ja monen muun kanssa. Toki elämänkokemuskin ihmistä kasvattaa aina johonkin suuntaan. Toiset rohkaistuu tai sisuuntuu, mutta moni lannistuu ja luovuttaa iän myötä.

    Voe että sain makoisat naurut noista siun esimerkkitilanteista, noinhan se menee :))) Hyvä kuvaus muutenkin suomalaisesta "palvelukulttuurista" :))

    Luin muutkin kommentit, mahtavaa mimmienergiaa :)
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi perse. On siis odotettavissa useampia nousu- ja laskuvesiä ennen kuin aallot oikeesti loppuu. Äääääh!

      Ja miksei, voihan se olla noinkin, että kun estrogeenin määrä vähenee niin nainen alkaa puhua suunsa puhtaaksi. Tai sitten se on kaikki jo mainitut tekijät yhdessä, mitkä tekee meistä ärsyttävän epä-anteeksipyyteleviä ;) hähhähää maailma!

      (Ahaa, no hyvä että putoomisesi johtui vain blogin rakennezydeemeistä!)




      Poista
  10. Ja aivan überhyvä kuva!!! Oooh, se jäi mainitsematta. Tuijottelin sitä pitkään, se on suorastaan terapeuttinen.
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin se on lumoava. Törkeesti nappasin netistä, itse sentään tuunasin sen siniseks :)

      Poista
  11. jos on esimurkku-ikä, niin mullon varmaan esi-vaihdevuodet...

    VastaaPoista
  12. Niillon Riikka nimikin, perimenopaussi ;D Tervetuloa klubin ulkoportaille, beibe!

    VastaaPoista
  13. Bloggeri on jotenkin sotkenut päivityksiä ja tämä juttu on mennyt ohi! Siksi olen vasta nyt täällä kommalootassa. Luin nuo muut kommentit läpi, että en kovin toista samoja.
    Minustakin on niin, että ikä tuo itsevarmuutta ja silloin on helpompi sanoa suorat sanat, ei tarvitse enää sietää mitä tahansa kohtelua.
    Täysin yksimielisiä ei nykyään olla siitä, jättääkö vai poistaako munasarjat. Syy on se, että munasarjat tuottavat pieniä määriä mieshormoni testosteronia. Vaihdevuosissa sen tuotanto hiipuu hitaammin kuin estrogeenin.

    Minulta on poistettu kohtu ja munasarjat. Olen siis totaalisesti lisäestrogeenin varassa. Gynegologini mukaan pieni määrä testosteronia (joita munasarjat tuottavat) omasta takaa on naisille hyväksi, sillä tämä hormoni näyttää lisäävän aloitteellisuutta. Hän kertoi myös olevansa mukana tutkimusporukassa, jossa tutkitaan naiselle annettavaa testosteronia, siis ihan pieniä määriä, ja miten se vaikuttaa. Tämä siis naisille, joilta munasarjat on poistettu.
    Toukokuussa minulla on taas gynelle aika ja aion selvittää asiaa lisää. Kerron sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon vähän niinku sairaslomalla blogistaniasta :) mutta sen verran huikkaan takaisin, että erittäin mielenkiintoinen tuo testosteronijuttu. Eli tosi kiva jos sitten toukokuussa saamme kuulla lisää.

      Poista
  14. Palelukohtaukseen ei mulla tunnu auttavan kuin todella kuumaan pitkään suihkuun meneminen. Veskin ovea ei kantsi silloin jättää auki, sillä viimeksi rupes palohälytin huutamaan, kun vesihöyry leijaili eteiseen... Yöllä ei oikein kehtaa suihkuun mennä kerrostalossa, joten on tyydyttävä moneen vaatekertaan ja lukuisiin fleece-peittoihin.

    Kirppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakon eessä ihminen keksii vaikka mitä keinoja, näköjään :) Ajaiskohan sauna saman asian? Voin laittaa tämän vinkin näkysälle kunhan taas jaksan nousta masennuksen suosta ja kirjoitella jotakin. Kiitos kun jaoit!

      Poista
  15. Mulla on auttanut nokare antihistamiinitablettia yöpalana. Eli ihan käsikauppa setiritsiiniä (Cetirizine täkäläisissä troppikaupoissa)otan iltasella, jos on jo useampi yö mennyt päreiksi kuumotusten kanssa.
    Nukun kuin lapsi enkä herää hikoiluihin.. Kannattaa kokeilla - en jaksa uskoa että olisin ainoa, jolle antihistamiini auttaa vv-oireihin!
    (Selvennykseksi: Olen erittäin altis kaikkien kemikaalien vaikutuksille, joten minulle riittää tuo neljännes tablettia. Ohjeenmukainen annostus on 1 antihistamiinitabletti 1-3 krt päivässä. Itse en voisi kuvitella pysyväni enää pystyssä tuolla määrällä!)
    terv. toinen hikikoppelo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, myös tämän vinkin laitan jakoon kun seuraavan kerran näistä kirjoittelen! Joku siitä varmasti saa apua, et tosiaan voi olla ainoa jolla tuo keino toimii.

      Mua se ei valitettavasti auta, kun joudun allergian takia vetämään jo valmiiksi joka päivä yhden Heinixin (tarkotuksella just sen, koska se on väsyttävä merkki). Huoh, mäkin olin joskus ihanan voimakkaasti reagoiva kaikenlaisiin kemikaaleihin, nyt vuosien myötä on tullut ja mennyt monenlaista kuuria ja tarviin tuhdimpia aineita että uni tulee (ja kestää edes 3-4 tuntia pötköön).

      Mutta näillä mennään, ja kiitos sulle koppelo ;D

      Poista
  16. Huomenta suuri rakkauteni! Sulle on kuule haaste tuolla Luostarissa joten tulehan käymään.

    VastaaPoista
  17. Kasviestrogeenia sisältää pellavansiemenrouhe, ja kun ottaa 1-2 ruokalusikallista päivittäin, voi saada apua hikoiluoireisiin ja kohonneisiin kolesteroliarvoihin.

    Ainakin mulla tepsii ihmeellisen hyvin hikoiluun, ja kolesteroli on laskenut 6,5:stä 5,8:aan. Saas nähdä, onko puolen vuoden kuluttua laskenut toi arvo lisää vai oliko vaan sattumaa.

    Kokeilkaa joku, sillä olis mielenkiintoista kuulla, saako joku muukin niin hyvin apua noinkin yksinkertaisesta keinosta. Eikä oo tyyristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon kun laitat(te) vinkkejä, yritän saada koottua niitä yhteen läjään jossakin vaiheessa, niistä on varmasti jollekulle lukijalle hyötyä. Tämmöinen itse koettu on arvokasta tietoa.

      Poista
  18. Niin, piti toivottaa vielä sympatioita sinne masennuksen keskelle! Sulla ei sitten aurinko auta ollenkaan siihen. Oisko päinvastoin. Mä taas kärsin kaamoksen aikaan kamalasta vetämättömyydestä ja painostavasta alakulosta. Nyt olen taas kuin eri ihminen. On meillä kullakin riesansa. Voimia sulle kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja nyt on masennusjakso menossa. Aurinko ei auta, valitettavasti, eikä mikään. Mutta kiitos empatiasta, se auttaa hetkeksi ainakin :)

      Poista