Jos joku ei ole vielä käynyt munkkikahveilla Tampereen näkötornilla, niin se on synti ja häpeä ja vaatii asiantilan välitöntä korjaamista! Me käydään siellä joka kesä. Jo täällä Stadissa autoon istuessa alkaa kuola valua suupielestä..
Pyynikin mäellä töröttävä vanha näkötorni on tietysti nähtävyys vailla vertaansa, tai sieltä avautuva näkymä ainakin, mutta en muista minä vuonna olisin viimeksi siellä käynyt kun on niin kiire aina saada munkkia nassuun ettei sinne kerkiä. Vaikka eihän paikalle oikeasti hoppu housussa kannata rynnätä, takuuvarmana nimittäin on kahvilaan jonoa. Joskus vain muutama tyyppi, tai sitten kokonainen bussilastillinen kuten toissapäivänä. Mutta ei se haittaa, nopeastihan se menee kun palkinto on jo melkein huulilla: juuri paistettu, tuoksuva, lämpöinen, pehmoinen ja sokerinen maailman paras munkkirinkilä! Joka huuhdellaan alas tosi hyvällä, paikalla jauhetuista pavuista keitetyllä kahvilla (ja Omenalimulla, kuten meillä on tapana). Ahh, ahh ja ahhhh....
Mahtavuudessa ei kyllä jäänyt yhtään jälkeen tämänpäiväinen herkkuhetki Mikkelin torikahviossa (siis yhdessä niistä, isoimmassa, en tiedä mikä oli nimeltänsä). Ensinnäkin, lihis oli tietysti mahtava, ei mikään mössököntsä vaan rapeakuorinen ja sisältö irtonainen ja kivasti maustettu. Mutta jälkkäriksi (heh) sattumalta valitsemani jutska osoittautuikin herkkupullien kuningattareksi! Se oli kuin semmoinen pyöreä rahkapiirakka, mutta ei yhtään semmoinen kuin kaupan tiskiltä, vaan pullataikina oli napakkaa ja maistuvaa, rahka ihanan pehmeää ja kosteaa ja vaniljaista, ja sitä oli paljon, ja siinä päällä iso kasa ihan tuoreita mustikoita ja mansikoita. Se oli niiiiin hyvää että melkein itku pääsi. Tulee pitkä odotus seuraavaan kertaan, ensi kesään, huoh.
Pyynikin näkötornissa iso kahvi 1,80 e ja iso munkki 1,70 e.
Mikkelissä iso kahvi, lihis ja mustikka-mansikka-rahka-pulla noin 8,50 e.
* Hintoihin sisältyy muutoin fantastinen fiilis- ja maisemabonus, mutta kummassakaan paikassa ei kuulunut häivähdystäkään kovasta kaipaamistani murteista, höh. Eikä koko kaupungeissakaan. *
Ruokavammaisena jää tällaisissa asioissa syrjään. Juu, kahvia, mutta sepä ei pelkiltään ole sama asia. Nyyh.
VastaaPoistaVoi Outsa parka ;( onpa kurjaa, kyllähän sitä nyt edes joskus pitäis saada mässyttää kaikkee ihanaa...
VastaaPoistaVAIKKAKIN onhan tuossa sun kurjuudessa se puoli, että ei kerry kiloja lanteille. Ja ONHAN niitä terveellisiäkin herkkuja olemassa, oikeesti, vaikka kuinka ja paljon, niitä ei vaan kahviloissa tarjoilla. Niitähän munkin pitäisi syödä sokeriherkkujen sijasta kun vatsa pullottaa kuin pallo ja jos vaatteita ostaisin, pitäis suunnistaa suoraan mammaosastolle :) (eikä ollut edes vitsi, huoh).
Hei Menna,
VastaaPoistatäällä yksi innokas bloginseuraaja lisää :). Kävin viime vuonna reikihoidossasi, olen Lunan ja Leon kummi,ehkä muistatkin minut. Törmäsin näihin sivuihin ihan sattumalta, varmaan jotain vaihdevuosijuttuja googlatessa...
Olen täysin samaa mieltä Pyynikin tornin munkeista: niitä parempia ei voi ollakaan!
Menna, seuraavan kerran kun käyt Pyynikin näkötornilla, laita etukäteen viesti! Asun edelleen siinä muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Voitaisiin juoda kupit kahvia ja muistella hetki vanhoja...
VastaaPoistaTottakai muistan sut, Kirsti! Ja kauheen kiva jos tän blogin jutuista on sulle hupia, välillä mietin että jaksaakohan kukaan näitä lukea... Reikit jäi sitten siihen, eli suhun, en oikein osaa markkinoida sellasta mitä suurin osa pitää höpöhommana :)
VastaaPoistaJohanna: Voi vinde ku olisinki tajunnu! Oon viettäny tänä kesänäkin neljä päivää (kolmet munkkikahvit) Tampereella... No mut ens kerralla sitten (jos satut oleen maisemissa etkä maailmalla jossain älyhienossa seminaarissa puhumassa :)
VastaaPoista