No kiitti hei, ei tullut yhtään ehdotusta! Täytyy siis yhä vaan itse yrittää keksiä se napakka ja kepeä, mutta täydellisesti äkillisen hikoilu- ja syväpunastuskohtauksen selittävä lause, mikä vapauttaa muut paikallaolijat miettimästä asiaa. Siis tilanteissa, joissa joutuu julkisesti puhumaan, olipa se sitten esitelmänpitoa sadalle kuulijalle tai vieruskaverijuttelua taloyhtiön hallituksen joulukahvipöydässä.
"Älkää säikähtäkö, en ole saamassa sairaskohtausta. Olen ikävaiheessa, johon monilla naisihmisillä kuuluu äkillisiä lämpötilan muutoksia, siitä punakkuus. Ihan normaalia. No niin, palataanpa aiheeseen..."
Ei ei ei, hirveän jäykkää.
"Hei muuten, jos joku sattuisi miettimään, että miksi aina välillä muutun ihan punaiseksi, niin se johtuu siitä, että olen ikävaiheessa, jossa ruumiin lämpötila heittelee ylös-alas. Vähän tylsää, mutta normaalia, niinkuin murrosiässä finnit." (sitten hymy ja heti perään muuta juttua)
No joo, kai tuo menettelisi. Siis jos on pitämässä puhetta. Mutta jos on vaikka jumissa kerrosten väliin juuttuneessa hississä puolituttujen kanssa, niin on kyllä liian muodollista. Sen pitäis mennä näin jotenkin näin:
"Apua, taas iski lämpöhalvaus, huh huh, onneks tää on ohimenevää... kuuluu asiaan... tässä ikävaiheessa... "
Eeeeiiii!
Hitto tää on vaikeeta. Varsinkin, kun ei halua käyttää ilmaisuja "mummotauti" tai "hormoonit jyllää" tai edes sanaa "vaihdevuodet", niihin kaikkiin kun liiittyy negatiivinen lataus; väheksyvä tai pilkallinen, ja lisäksi anteeksipyytelevä, jos itse sen sanoo. Noita voi käyttää vain, jos paikalla on pelkästään muita 50+ -ikäisiä naisia.
(Tuli pidettyä jumppatauko, kun radiossa alkoi soida ihana seitkytluvun euroviisubiisi Eres tu. Nyt on sitten hiki päässä muuten kuin aaltojen takia. Hemmetti miten hauskaa on, kun antautuu tanssimaan niin typerännäköisesti kuin ikinä pystyy! Jos ikinä kävisin jossain tanssipaikalla, ja jos joku taitavasti yllyttäisi, niin saattaisin vetää sielläkin jonkinlaiset misterbeanit :)
Mutta juu, takaisin asiaan... Entä jos lähestyisi asiaa toiselta kantilta, jotenkin näin:
"Muuten, arvatkaas mikä on parasta keski-iässä? No se, ettei jaksa turhia murehtia. Nuorempana olis nolottanut se että naama menee yhtäkkiä tulipunaseks, mut nyt sitä ei edes mieti, muuten kuin että ajattelin mainita ettei mulla ole mitään hätää - olen vain niin intona kun... saan olla täällä/ olette niin mahtava yleisö/ tää on niin kiinnostava aihe/ mulla on näin ihania kurssikavereita / meidän talossa on nyt kaupungin hienoin pyöräkellari!"
Ääh... Ei tästä mitään tule. Vaikka keksisinkin sen täydellisen lauseen, niin kämmeneenkö mä sen kirjottaisin, että osaisin sen sitten kanssa tarpeen tullen sanoa? Tuskin kuulostaisi luontevalta. Huoh. Täytyy kai vain luottaa siihen, että sopivat sanat pullahtaa suusta tarpeen tullen. Kunhan ei kuitenkaan olis ne kuuluisat viimeiset sanat...
