Kuumat aallot kuljettaa - THE END -

Hormonihoito tehosi, aallokko vaimeni, blogi päättyy.

Kuusi vuotta sitten aloin kirjoittelemaan kuumista aalloistani, viattomana kuvitellen, että ne kestäisivät vuoden tai kaksi. HAH! Monen monta joulua ja juhannusta myöhemmin jouduin katsomaan karvasta totuutta silmiin; ei niillä ollut aikomustakaan loppua. Lääkärikin sanoi, että oireet saattavat kestää lopun elämän, mikä oli masentavinta mitä olin kuullut naismuistiin.

Viimeisinkin hermosäie napsahti sitten poikki keväällä, kun aallot alkoivat vaimentumisen sijasta vain pahentua. Luomuna oli ollut tarkoitus painaa loppuun asti, mutta toisin kävi, taivuin hormonikorvaushoitoihin. Ne alkoivat tehota noin kuukauden käytön jälkeen, enkä kadu päätöstä vaikka pienessä paineessa joudunkin elämään. Jos sairastun, niin sairastun. Pääasia, että nyt saan elää ilman hirvittäviä hikoilukohtauksia ja muita oireita, joista olen auliisti tässä blogissa kertonut.

Onhan täällä ollut muitakin aiheita vuosien varrella. Erityisesti laihdutus, josta uhmakkaasti lupasin luopua pari kirjoitusta sitten. Aion edelleenkin olla laihduttamatta - siinäpä lupaus, joka tuntuu mukavalta jo pelkästään lausua - mutta meinaan kyllä jatkaa vyötärön metsästystä eli vatsan alueen rasvakerrosten keventämistä kunhan elo tässä vähän rauhoittuu.

Nyt on ollut turhan hektistä terveellisen syömisen opettelua ajatellen; erikoista matkustelua ja erityisen hankalaa moneen osoitteeseen muuttamista monta viikkoa putkeen. Ja kuten aina erikoistilanteissa, en jaksa paneutua ruuanlaittoon enkä edes terveellisiin välipaloihin, vaan vedän pizzaa ja pikkuleipiä cokiksella. Pääasia, että saa äkkiä murua rinnan alle, niin pääsee taas jatkamaan puuhailua. Palaan kyllä ruotuun, kun tämä yletön touhuaminen on ohi. Muutaman viikon kuluttua. Ruokailun kannalta, siis.

Muilta osin erityinen ajanjakso elämässä ei kuitenkaan pääty tähän. Päinvastoin, tästä se vasta alkaa!
Nyt kun ei kuumat aallot enää kuljeta, vaan elämänvirta vie, on jänskää katsoa että minne.
Kunhan tämä vanhan elämän paketoiminen (ja nuorison auttaminen oman elämänsä alkuun) pian loppuu, niin aloitan uuden blogin "Mennan kolmas elämä". Sieltä saat lukea housesitting-keikoistani ja kokeilustani Kreikassa asumisesta, ja ties mistä muusta, mitä tämmöinen 58-vuotias täti-ihminen onnistuu toteuttamaan. Voit myös seurata, kuinka vyötärön metsästys etenee - tai sitten ei.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, Kuumat aallot kuljettaa kuittaa!

KIITOKSET SINULLE, RAKAS LUKIJANI

Eilen käväisin blogissa, jonka kirjoittaja tuskaili että mahtaakohan kukaan hänen tekstejänsä lukea. Laitoin tietysti rohkaisevaa palautetta, ja samalla tajusin, miten ihanaa on kun tietää että teitä lukijoita oikeasti on! Vakkareita sekä satunnaisia. Ettei ihan turhaan kirjoittele. Kun tekstien eteen joutuu usein näkemään jonniin verran vaivaakin, kaivamaan tietoa ja semmoista. Minkä teen kyllä mielelläni, siksihän tätä blogia pidänkin että voisin jakaa vinkkejä ja jopa vähän faktaakin.

Vaikka kirjoittelen vain harvakseen, on blogissani tähän mennessä vieraillut noin 148 000 kävijää/lukijaa. Olet yksi heistä, senkin höpönassukka siellä!  :)

Sydämelliset kiitokset sinulle ja ihanaa, valoisaa, rakkaudella kuorrutettua vuotta 2017!


Edit 19.8.2019: Lopetin blogin kirjoittamisen kaksi vuotta sitten mutta sen jälkeenkin on lukijoita käynyt yli 30 000, mikä aiheuttaa olon että pitäisikö jatkaa. Mutta pääaihe eli vaihdevuodet on hormonihoidoilla hallussa, ja toinen pääaihe eli painonpudotus... no, se polkee paikoillaan. Tai oikeastaan jojoilee, mikä on vielä pahempi juttu. Ei kannusta ketään, jos näkee etten vuosien yrittämisen jälkeen ole päässyt lähtöruutua pitemmälle. Kaikkein vähiten itseäni.

UUDENVUODENLUPAUS: LOPETAN LAIHDUTTAMISEN

                                                15 vuotta, aivan suotta

Näin on näreet. Kokonaiset 15 vuotta epäonnistumisia ja syyllisyyttä, joukossa vain pari valoisampaa vaihetta. (En sano, että jojottelua, koska inhoan sitä sanaa.) Kyllä tuosta jo tyhmempikin oppii, että sama kaava ei johda kuin samanlaiseen lopputulokseen. Ei enää painon kanssa painia siis!

Uudenlaisen, armeliaamman elämän kaava on vähän hakusessa vielä. Mutta mitä siihen ei kuulu, on laihduttaminen siinä toivossa, että paino putoaisi samoihin lukemiin joissa se oli vielä 37-vuotiaana. Iän osaan sanoa noin tarkasti, koska 38-vuotiaana synnytin kuopukseni, iltatähteni, ja raskausaikana kertyneet kilot eivät lähteneetkään itsestään pois kuten esikoisen kanssa kävi. Päälle taisi pinoutua jokunen kilo lisääkin, ennen kuin huomasin mitään outoa. Aluksi en huolestunut, nauroin vaan; olihan se nyt hullunhauska näky kun maha pömpötti ja reisissä oli läskiä, olkavarsissakin löllyi jotain - minulla! Otatin miehelläni jopa "ennen" -valokuvan, jota voisin kauhistella pian tulevan "jälkeen" -kuvani rinnalla. 

Tilanne oli mielestäni hupaisa siksi, että olin koko elämäni ollut hoikka tekemättä asian eteen yhtään mitään. Kuvittelin, tottakai, että jollain minimaalisella korjausliikkeellä palautuisin ennalleni. Lakkaisin vaikka syömästä liikaa jäätelöä, tai juustonaksuja. Hiljalleen lakkasi naurattamasta, kun meni vuosi ja toinenkin enkä laihtunut ollenkaan. En silti vieläkään tosissani huolestunut, enhän tiennyt vielä jojoilusta muuta kuin että siitä oli tullut muotisana laihduttajien keskuudessa. Mutta minähän en kuulunut siihen joukkoon.

Olin 42, kun tajusin, että ei jumankauta, joutuisin aloittamaan laihduttamisen, oikean laihduttamisen! Muutaman kuukauden pyöriskelin huuli pyöreänä enkä keksinyt, mistä aloittaa. Sitten kirjauduin Painonvartijoihin, ja se systeemi sopi minulle. Ynnättiin päivittäin pisteitä, jotka löytyivät suoraan kirjasta, ei tarvinnut itse laskeskella kaloreita. Se oli helppoa, koska motivaatio oli suuri. 10 kuukaudessa pääsin tavoitteeseeni, laihduin 15 kiloa. Muistan kuin eilisen sen viimeisen ryhmätapaamisen Oulunkylän asukastalolla, jossa itkin ilosta ja hehkutin, että en ikinä enää päästäisi itseäni lihomaan! Ikinä! Oma vertaistukiryhmäni, jonka merkitys projektissa oli muuten valtava, taputti ja iloitsi mukana. Ainakin useimmat ihan vilpittömästi.

Muistan elävästi, kuinka ilma oli raikas ja linnut lauloivat, kun käytin Nelliä lenkeillä jalat tukevasti ilmassa - jos itselläni olisi ollut häntä, olisi se vispannut yhtä lujaa kuin pöhköllä lapinkoirallamme. Ja voi miten hyvilläni otinkaan vastaan ihmisten kehuja ja onnitteluja. Mutta sitä en muista, kuinka pitkään. Vuoden? Kaksi? Missä vaiheessa painoa alkoi taas salakavalasti kertyä?

Onneksi aloin kirjoittamaan tätä blogia... (täytyy käydä tarkistamassa milloin, hetkinen)... heinäkuussa 2011, viisi ja puoli vuotta sitten. Täältä löytyy näköjään paljon dataa painonpudotustaipaleeltani, noloja "oivalluksia" ja yrityksiä ja pettymyksiä, mutta onnistumisiakin. Merkityksellisin kirjoitus osuu Michael Mooreen ja 5:2-pätkäpaastoon. 

Aloitin viisi-kakkosen heinäkuussa 2013. Puolen vuoden päästä oli lähtenyt 7 kiloa, vuoden kuluttua 9 kiloa (vain kaksi kiloa lisää). Sitten tulikin takapakkia ja rutkasti: tammikuussa 2015 painoa oli 10 kiloa yli lähtöpainon! Jojoilua jatkui vielä kaksi vuotta. Ja nyt ollaan tilanteessa, että painan prikulleen saman kuin 15 vuotta sitten! Että eiköhän tämä ollut tässä. Ei enää puntareita, ei dieettejä, ei edes toimivaa 5:2:sta, koska en kykene saavutetussa painossa pysymään.

No mitä nyt, aionko vaan lihoa satakiloiseksi?

En sentään. Ryhdyn nyt tosissani toimiin jotta saisin muumimahani pienemmäksi, mutta vain koska sen sisällä lymyää kilokaupalla vaarallista viskaalista rasvaa. Sehän on sitä huonoa rasvaa, jota kertyy maksojen ja munuaisten ja haimojen ja mitä niitä sisäelimiä onkaan väleihin, ja aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja, diabetesta, jopa syöpää ja muuta vakavaa. Aion tehdä ainoastaan täsmätoimenpiteitä, joilla maha kutistuu, muualta saa sitten vastaavasti pullistua jos niikseen tulee. Koska ihan sama.

Kyse on siis terveydestä, ei ulkonäöstä ollenkaan. Sillä jos jotakin vihaan, niin tätä nykyajan ihan kaikenikäisiin kohdistuvaa fitness- ja kauneusvaatimusta! Aion uhallanikin kelvata juuri sellaisena kuin olen, lällätellen oikein. Olen sentään 57-vuotias. Ottaa päähän, että olen tuhlannut niin monia vuosia päästäkseni johonkin typerään painotavoitteeseen. 

Mitä sitten, jos saisinkin itseni yhtä hoikaksi kuin mitä olin kolmevitosena? Missä maailmankaikkeudessa se tekisi elämästäni yhtään onnellisempaa? Tärkeimmät asiat elämässäni ovat lapseni ja lapsenlapseni, jotka eivät rakastaisi minua takaisin yhtään vähempää vaikka painaisin jopa sen sata kiloa. Mun kultamuruseni! <3

5:2... 5:2-PÄTKÄPAASTOLLA 20.6.2013 - 13.5.2016

... ja yhä jatkuu!

Lopputulosta en voi kertoa, kun ei se ole loppunut. Loppuneeko koskaan.
Välituloksia olen kyllä raportoinut kolmen vuoden mutkittelevalta matkalta..
Alla olevan seurantaraportin laadin lähinnä itselleni, koska en löytänyt netistä ainuttakaan selontekoa siitä, kuinka 5:2 pitemmällä aikavälillä toimii. 

Minkälaisia vaiheita tähän kolmen vuoden kertymääni sitten on on kuulunut?

Ensimmäisen noin puolen vuoden aikana sain tiputettua 6-7 kiloa. Sitten tapahtui jotakin, mikä pisti viiskakkosen katkolle.  Sitten jatkoin taas, sitten lopetin taas jne. Taukoja olen pitänyt monta, usean kuukauden pituisia, pisin taisi olla yli puoli vuotta. Tammikuussa 2015 jouduin aloittamaan noin 10 kiloa suuremmasta painosta kuin mistä alunperin lähdin kesäkuussa 2013!

Aloin muistella, mistä katkot johtuivat, ja miksi lihoin niiden aikana niin paljon. Katkot näyttivät alkaneen aina, kun olin ollut jollain pitemmällä reissulla, tai pitkinä juhlapyhinä (joulu, pääsiäinen) tai jos sairastelin (jolloin lohtuherkuttelin). Selvästikään minulla ei ole laisinkaan itsehillintää, kun olen tavallisuudesta poikkeavissa olosuhteissa.

Jos olen matkoilla, niin syön tietysti ulkona kaikki ateriat sekä välikahvittelut ja iltamussuttelut, ja tarjolla on valtavasti herkullisia vaihtoehtoja - toisin kuin kotona olisi. Valitsen tietysti ne kermaisimmat ja sokerisimmat ja rasvaisimmat,  koska ne nyt vaan ovat ihanimman makuisia, ja "eihän lomalla kaloreita lasketa". No ei lasketa, ei, mutta ei suurin osa ihmisistä siltikään mässytä samoja määriä epäterveellisiä herkkuja kuin minä. Syövät vaan ehkä tavallista tuhdimpaa ruokaa ja viekoittelevia jälkkäreitä, mutta jättävät pienen ladon kokoiset juustopiiraat ja kermaleivokset väliin. Yhtäkkiset moninkertaiset kalorimäärät lisäävät kaikilla helposti kilon painoa viikossa, ylikin, mutta useimmat ovat reissussa vain 1-2 viikkoa. Minä taas 3-4 viikkoa.

Joten syy ei ole ollut systeemissä. 5:2:ssa ei ole vikaa vaan minussa.
Miksi käyttäydyn poikkeustilanteissa kuin pikkukakara karkkikaupassa ilman aikuisen valvontaa. Miksi teen sellaista? En tiedä. Mutta se selittää, miksi onnistuin lihomaan aina katkon aikana 3-5 kiloa, jopa 10 kiloa sen yhden tosi pitkän tauon aikana. Samalla ylensyömisellä kaikki muutkin lihoisivat, vaikka eivät olisi kuulleetkaan 5:2:sta. Mutta normaalit ihmisethän eivät ylensyö, minulla on aivoissa joku feelu mikä pistää tekemään sitä aina kun on hyvä tekosyy ja kun "silmä välttää". Kenen silmä? Terapian tarpeessa olen.

5:2 on pistämätön systeemi, jolla saan kerta toisensa jälkeen palautettua itseni lähtöpisteeseen. Esimerkiksi tällä hetkellä olen suurinpiirtein samoissa mitoissa kuin olin kolme vuotta sitten (+-2kg) ja olen kuitenkin käynyt välillä 12kg korkeammalla.

5:2 -systeemiin on niin älyttömän helppo palata. Saa aloittaa aina puhtaalta pöydältä, ihan tuosta vaan - ei tarvitse hankkia minkään maailman pussikeittoja tai kapseleita tai jauheita tai liittyä mihinkään klubeihin. Lakkaa vaan tekemästä ruokakaupassa tyhmiä päätöksiä.

Vaan kuinka selviytyä vastaisuudessa poikkeusolosuhteissa ilman lankeemusta?

En todellakaan tiedä, ei harmainta hajuakaan. Onko ainoa keino pysytellä kotona neljän sisällä ettei joutuisi kiusaukseen? Eikö ikinä enää iloista peukuttamista Lievestuoreella tai Luxorissa? Höh, nyt tuli paha mieli. Mikähän lohduttaisi, hmm...eiku!

5:2 paastoten MAIDOTONTA & LIHATONTA

Kaksi kuukautta ilman maito- ja lihatuotteita. Näkyykö missään?

No paino ei ole pudonnut. (Tai luultavasti ei ole, takuuseen en voi mennä kun vaaka hajosi.)
Housut ei kuitenkaan pyöri jalassa vielä, siitä voi jotain päätellä.

Mutta, mutta, kyllä se silti tuntuu kropassa. Vatsa ei ole enää täynnä ilmaa, mikä on mahtavaa! Eikä enää tuntuu siltä, kuin koko olemus olisi liian raskas kantaa. Siis ei pelkkä keho, vaan tosiaan koko "minuus" on ennen ollut niin painava että on vetänyt selän köyryyn. Ehkäpä maidottomuus ja lihattomuus vaikuttaa pään sisällä?

Jaa miksikö tämmöiseen ryhdyin?

Ensinnäkin, lihaa en ole oikeasti halunnut syödä enää pariinkymmeneen vuoteen.  Vaan kun tekee perheelle ruokaa (tai eron jälkeen minulle ja pojalle,) niin on ihan älyttömän vaikea keksiä lihatonta ruokaa mikä täyttäisi kaksimetrisen harteikkaan pojanklopin. Niin paljon kasviksia ja papuja ja soijarouheita ei jaksa kotiin kantaakaan, että niistä saisi tarpeeksi tukevia aterioita. Eikä se erityisemmin edes tykkää kasvisruuista, salaattia toki lisukkeena syö. Tähän asti olen sitten syönyt samaa sapuskaa, ihan helppuden takia, kun on kamala homma tehdä kahta eri ruokaa - jo yhden keksiminen joka jumalan päivä tuntuu niin työläältä. Mutta nyt lähdin sille hankalammalle tielle: kasvissafkaa itselle ja bolognesea poitsulle. Kohta kaksi kuukautta on menty näillä.

No miksi sitten maito pois?

Siksi, kun halusin kokeilla. Lehdistä olen lukenut, mitä hyötyä siitä saattaisi seurata. Senhän jo mainitsinkin, että enää ei vatsa koko ajan pömpötä kuin vappupallo, mitä se ennen teki vaikka käytinkin laktoosittomia tuotteita. Tykkään! Toinen syy on se, että nyt kun käytän soijamaitoa, -jogurttia, -kermaa jne, niin eihän sitä tiedä vaikka se vähentäisi vaihdevuosioireitani. Soijaahan ihan suositellaan. Eikähän sitäkään tiedä, vaikka se pitkällä juoksulla auttaisi laihtumaankin. Soijamaidossa on enemmän vähätyydyttynyttä rasvaa, eli sitä terveellisempää.

Yksi yleinen luulo muuten on, että lehmänmaidosta ei voi luopua kun sitten ei saa kalsiumia. Höpsistä, ainakin Alpron soijamaidossa on tasan saman verran kalsiumia!

Mutta kuten sanottu, dramaattisia muutoksia ei ole (vielä) tapahtunut. Ehkä niitä ei vajaassa kahdessa kuukaudessa voi odottaakaan? Sitä paitsi, en ole ollut täysin ehdoton näissä asioissa (kuten en muissakaan), hyvin on laskiaispullat maistuneet ihan Mansikinmaitokermalla!

Entäs 5:2-päivät, mitenkäs ne onnistuvat?

Ihan hyvin. Ei mitään ongelmaa. Mutta ne välipäivät... Niissä on vähän sovittelemista, kun nyt olisi tärkeää syödä manteleita ja pähkinöitä. Lihan pois jättämisen takia. Helposti tulee rouskuteltua niitä kourakaupalla, kun ovat vaan niin hyviä. Mutta hitto kun niissä on paljon rasvaa. Hyvää rasvaa, mutta silti. On siis vaan opeteltava tyytymään pienempiin määriin. Mutta oppia ikä kaikki, ei kaikkea voi sisäistää kerralla, eihän?

5:2 paastoten: KIROAN SINUT, KREETA!

Pahiamos Beach, Kreetan parhaita rantoja

Maailman terveellisin ruokavalio on kreetalaisilla

Näinhän sitä mainostetaan. Ja tutkineet ovat insinjöörit, että se pitää paikkaansa. Paljon kalaa ja kasviksia. Siis täydellisintä sapuskaa 5:2 -paastoilijalle, kun pöydässä on mistä voi valita! Eli vika ei ole ruuassa, vaan allekirjoittaneessa, jos kolmessa viikossa saa kerättyä neljä kiloa painoa.

Kreetalainen ruokahan on hyvänmakuistakin, jopa taivaallista. Oli se sitten traditionaalista tai creative cuisinea. Tavernoissa on tietysti eroja, mutta kokenut turisti älyää valita paikan jossa paikalliset istuvat, niin ei varmasti pety. Ai että, on se niin ylellistä istua rypäleköynnösten alla rantatavernassa, kuunnellen laiskasti laineiden loisketta, mezedeitä odotellessa viiniä siemaillen. Tai pikkupaikoissa Vanhan kaupungin mukulakivikaduilla, kiikkerillä tuoleilla, monenkielisen puheensorinan keskellä; siellä sirtaki soi ja kujakissat tuijottaa kuin transsissa jokaikistä käsiesi liikettäsi makupalojen toivossa (kyllä, niitä saa syöttää). Ja kun ruoka tuodaan, sillä herkuttelevat sekä silmät että suu. Saa antautua syömään ajan kanssa, nauttimaan joka suupalasta, kuten vain lomalla voi. Miten suloista on pienen ihmisen elämä juuri tässä ja nyt, carpe diem!

Siitä kun sitten pystyisikin vain lähtemään hiljakseen tallailemaan, näkymiä ihailemaan, tumman taivaan tuhansia tähtien alla, pitkin ja poikin kapeita kujia sirkkojen sirityksen tahdittamana (120dB), miksei myös ihmisvilinään kauppakaduille - ainahan jotakin ihan välttämättä tarvitsee - ja ehkäpä drinkille tai lattelle katukahvilaan... Ja siitä sitten suoraan kotihotellia kohti KÄYMÄTTÄ JÄÄTELÖBAARISSA TAI LEIVOSKAHVILASSA matkalla!

Olin reissussa kolme viikkoa, ja neljässä eri kohteessa eri puolilla saarta. Kaksi ensimmäistä paikkaa, Paleohora ja Loutros, sijaitsivat etelärannan puolella, ja sinne tämä herkkubaarihullutus ei vielä ole pesiytynyt. Kevein mielin sai siellä painaa pään tyynyyn illalla ja herätä uuteen aamuun pirteänä. Mutta Rethymnon - kadunvarret täynnä herkkuansoja! Sama Haniassa. Itkujen itku.
Vielä jos ensimmäisen, toisen ja kolmannen saikin ohitettua, niin neljännen kohdalla liukastui jo omaan kuolaansa ja taistelu oli hävitty. Pistaasi-kookos-kermavaahto-jäätelöannos vei voiton.

Että kyllä sinulle nyrkkiä heristän, Kreeta! Mutta annan saman tien anteeksi, niin rakas henkinen kotini olet jo kohta kolmekymmentä vuotta ollut. <3

Kunhan se jackpotvoitto kolahtaa, ostan vuorenrinteeltäsi sievän valkoiseksi kalkitun talon, josta voit suoda minulle 180 asteen merinäköalan. Siellä sitten kasvatan seinänvierustalla luomusti kurkkuja, tomaatteja ja zucchinia, puutarhastani poimin appelsiinit, sitruunat ja oliivit, maastosta keräilen sen seitsemän sortin yrtit, takapihalla kuopivat kanat pyöräyttää pöytään munat ja tuttu kalastaja kalmarit ja fisut. Omavaraisena en joudu houkutusten ääreen kuin kerran kuussa, kun lähden kahvia ja muuta kuivatavaraa hakemaan! Ja tokihan silloin voin hyvin mielin suoda ketterälle ja kapealanteiselle itselleni jättiannoksen frozen yoghurtia ja päälle jätskiä ja liköörikirsikoita ja kinuskimuruja. Ja kermavaahtoa. Ja suklaakastiketta. Kera nonparellien.


NÄIN MINUN PITI SYÖDÄ:

NÄIN MINÄ SÖIN... 

Koska joku hullu kreikkalainen oli mennyt laittamaan kadunvarret täyteen näitä:

5:2 paastoten... TUUNATTU 5:2

Tuunattu ja tuunattu, heh, voikohan tätä enää viiskakkoseksi kutsua ollenkaan. "Kahtena päivänä vain 500 kaloria" kun on melko lailla se asian ydin, ja juuri siihen kohtaan menin sitten söhimään - enää en laske, että pysynkö 500:ssa. En odotakaan saavani nobelia tällä muunnoksella, mutta puolustukseni on, että hei, tämä toimii, tähän pystyn. Jos joutuisin taas punnitsemaan ja laskemaan kaikki kalorit, en jaksaisi edes yrittää. Ennen jaksoin, mutta en enää.

Meidän suhteemme Viiskakkosen kanssahan alkoi kiihkeästi. Elokuusta 2013 maaliskuuhun 2014 meni hyvin, intopiukeana punnasin joka suupalan ja merkitsin ylös lähes desimaalin tarkkuudella. Ja kehittelin itse aterioitakin, että tulisi vaihtelua. Ei tehnyt tiukkaakaan, ja olin helkkarin tyytyväinen itseeni - vaikka painoa ei loppupeleissä pudonnutkaan kuin 6-7 kiloa.

Sitten lähdin reissuun pariksi viikoksi, enkä tietenkään Bangkokissa tai Yangoonissa (Burman pääkaupunki) mitään laskeskellut, kuka hullu niin tekisi. Kunpa olisinkin syönyt vain ruokaa - aasialainen ruokahan on kohtuullisen terveellistä, paljoine vihanneksineen - mutta ei kun piti joka päivä vetää ihania kermaisia jälkiruokia ja suklaisia vohveleita! Niin ja "eksoottisia" sipsejä. Jotka oli kiva huuhdella alas jänskännimisillä limonaadeilla. Ja sitä rataa.

No, reissun jälkeen jatkoin epäterveellistä puputusta vieä kotonakin pari kuukautta. Inhosin itseäni niin, että inhotukseeni söin aina vaan lisää jotakin lohtumässyä. Sitten kun vihdoin ja viimein sain tehtyä korjausliikkeen, oli jo kesän alku. Tunnollisesti, houkutuksista huolimatta jaksoin silti pitää kiinni uudelleen löytämästäni rytmistä. Kunnes elokuussa alkoi ihan tajuton sairastelukierre, josta viimeisimmät rippeet tuntuvat vieläkin kipuina kantapäässä. Siihen se sitten jäi, uudelleen aloittaminen tuntui niin ylivoimaiselta että jo ajatuskin itketti. Kunnes, hallelujaa, kuukausi sitten keksin, että olisi kai huimasti parempi sinne päin kuin ei ollenkaan.

Tämä uusi, tuunattu suhteeni Viiskakkosen kanssa on sellainen, että kahtena päivänä viikossa syön palttiarallaa 400-700 kaloria. Tarkkaan siis en tiedä, kun en laske, mutta vanhastaan on kuitenkin tuntuma mitä voi syödä ja mitä ei ja suurinpiirtein kuinka paljon. Lähes aina lusikoin aamiaiseksi jonkun herkullisen proteiinirahkan, lounaaksi kahvin kanssa omenan tai klementiinin, ja päivälliseksi ruokaisan salaatin. (Itse asiassa kutsunkin näitä kahta vähäkalorista päivää Salaattipäiviksi.) Ihmeellisen ja ihanan helppoa ja rentoa on ollut, kertakaikkiaan.

Ja viikon viitenä päivänä taas syön normaalisti, mutta vähän fiksummin kuin aiemmin. Välttelen tosissani valkoisia jauhoja ja sokereita, ja teen kotiruokaa tuoreista tarvikkeista (luomua aina kun löydän). Ihan hirmu iloinen olen joka päivä siitä, että älysin, epäluterilaisesti, rikkoa rajoja (hui!) sillä jo nyt tunnen itseni niin paljon terveemmäksi ja sutjakammaksi ettäh! Painoa on vain vähän lähtenyt, vaatimattomat kolme kiloa. Mutta silti!

Minen ole mikkään ruokaguru, enkä väitä että tämä olisi välttämäti hyväksi, mutta jaoinpahan nyt tämänkin kokemuksen. Vaikkapa rohkaisuksi muillekin astua ulos boxista, jos ei muuta.

5:2 ateria REHELLISET LIHAPULLAT

Hip hei, taas rullaa!

Paluu ruotuun onnistui ja paremmin kuin odotin: viitenä normipäivänä olen pystynyt jättämään jäätelöt ja leivokset väliin. Olen siis syönyt niin kuin normaali-ihminen söisi, tavallista (koti)ruokaa kaloreista piittaamatta mutta ilman övereitä päivittäisiä herkkuja. Ihan kuten 5:2:ssa on tarkoituskin. Vähänkö olen tyytyväinen itteeni! Uusi tyylini menee kyllä tositestiin heti kun liikkumisen ja seisomisenkin estävä jalkakipu paranee ja pääsen taas itse käymään kaupoissa. No se on sen ajan murhe, nyt iloitaan kun on aihetta!

Ja sitten esimerkkipäivä nro 13:  506 kcal

Aamiainen

Mikä löytö! Skyr-rahkassa vain 102kcal,

ja mieletön makuvalikoima!

Skyr rahka mango 102 kcal

Kahvimaidot 1 dl   40 kcal

*Vi-Siblin psylliumsiemenjauhe,

annosmitallinen   6 kcal

RegulatPro tehojuoma-annos  10kcal

Päivällinen

Ihanat lihapullat, 7kpl  255 kcal

(resepti alla)

Jääsalaattia nippu  13 kcal

Kurkkua 100g       10 kcal

Tomaattia 100g     25 kcal

suola, pippuri, omenaviini-

etikkaa 1/2 korkillista 2kcal

Jälkkäri + napostelu

vesimelonia 50g  20 kcal

1/3 pss Sisu salmiakki-

purkkaa (xylitol)  23 kcal

Rehelliset lihapullat 

koko satsi: 760 kcal

oma annos: 1/3 = 255 kcal

Naudan 10% jauhelihaa 400g  664 kcal 

Pieni kananmuna (50g)             66 kcal

Kasvisliemikuutio                     30

valko- ja maustepippuria
(mielellään myllystä pyöräytettynä)

Taikinaan ei laiteta mitään light-juttuja tai korvikkeita, eikä todellakaan korppujauhoja (turhaa hiilihydraattia). Eli tulee ihan puhdasta rehellistä LIHApullataikinaa.
Itse en käytä sipuliakaan, mutta jos laittaisin 1/2 sipulia, 50g, niin se tekisi 15 kcal lisää.
Mehevyyttä antamaan liotan yhden kasvis/lihaliemikuution kiehuvaan veteen (+ jäähdytän hetken) ja lisään sen muihin aineksiin viimeisenä, mausteiden kanssa. Se tekee taikinan kiinteäksi. Eikä tarvitse lisätä ollenkaan suolaa. 

Sitten en paistakaan pannulla voissa, kuten olen aina tehnyt, vaan pellillä uunissa.

Pyöritellyt pallot asettelen leivinpaperille (pellissä kunnon reunat, koska rasvaa valuu).
Paistan uunissa 200-210 asteessa 20-25 minuuttia, niin että pintakin ruskistuu kuten oikeissa

lihapullissa.

Valunut rasva jää paperille, kun lusikalla pyöräyttää pullat irti siitä. 

- Lisäämällä taikinaan minttua, oreganoa ja pikkiriikkisen salviaa, ja korvaamalla maustepippurin mustapippurirouheella, pulliin tulee pieni kreikkalainen vivahde. Siihen sitten fetasalaattia kylkeen. Jos et käytä kahvimaitoa, säästät 40 kaloria, jolla saat esim. Apetina Classic fetaa noin 15g (37kcal).
- Italialaistyyppistä saat lisäämällä taikinaan lusikallisen tomaattipyrettä (10kcal) ja 1/3 tl basilikaa sekä 1/tl paprikajauhetta, huiskauksen rosmariinia, ja korvaamalla maustepippurin mustapippurilla.

* Vi-Siblin on täysin luonnonmukainen, psylliumsiemenistä jauhettu

rouhe, jonka sekoitan puoleen lasiin vettä ja kulautan heti alas. Sen

päälle pitää juoda 1-2 lasillista vettä, ettei se jämähdä sementiksi vatsaan.

Auttaa vatsaa toimimaan paastopäivinä, ainakin minulla.

5:2 Kolmen kuukauden "tauko"

Vieläkö tästä noustaan?

Ulkomaanmatka, sairastelu, hammassärky, masennus, yleisvidudus... Tekosyitähän riittää, kun ei jaksa eikä huvita. Mitä pitempään veltostelu jatkuu, sitä vaikeammalta tuntuu edes yrittää uudestaan. Mutta hitto, yritän silti.

Koko maalis-, huhti- ja toukokuu menivät siis puihin mitä pätkäpaastoon tulee. Painoa kertyi lähes neljä kiloa (mikä ei ole mysteeri, kun joka päivä vetää herkkuja) eli puolet siitä, mitä olin aiemmin saanut pudotettua. Viimeiset neljä viikkoa uhosin tosissani että "aloitan ensi maanantaina", mutta vasta viime viikolla se onnistui. Nyt on sitten jo uusi maanantai, eli kolmas 5:2 -päivä menossa. Jippii? No toki jippii. Ihan turha itkeä maahan kaatunutta maitoa, ei itsensä sättiminen mitään auta; pää pystyssä uuteen nousuun vaan, tästä se taas lähtee!

Onneksi en sentään häpeäpäissäni haudannut hyviä kalorilistojani mihinkään, niistä on tosi paljon apua. Ei tätä jaksaisi, jos pitäisi joka ateriaa varten kaivaa erikseen tietoja. Suosittelen sivustoa fineli.fi, sieltä löytyy kaikki. 

Ai että mitenkö nämä kolme paastopäivää sitten ovat menneet? Helposti, kiitos kysymästä. Kun vanhastaan tietää, että näläntunne tulee mutta myös menee, niin ei tartte panikoida. Eikä tarvitse pelätä, että entä jos alkaa huipata tai ei jaksa nälissänsä evää heilauttaa, sillä muistan ettei niin aiemminkaan käynyt. Jos jotakin, niin energiaa tulee lisää. Lähdenkin tästä puuhailemaan, trallalaa!

Ei enää näin! (Pitää kiertää Pyynikin näkötorni kaukaa, siis.)

5:2 Paastosapuskaa ravintelistakin

Kysyvälle kokataan

Paastopäivänä piti löytää meidän kolmen koplalle semmoinen ravintola, missä on ainakin tuoreista raaka-aineista tehtyä salaattia, tuhtia hampurilaista sekä jotain ihan kelpoa keliaakikollekin. Arvoimme Chicos'in*, perusruokalan. Se kannatti. Tarjoilija ei oikeasti yhtään huokaillut eikä hikoillut, kun vähän anteeksipyydellen esitimme kriteerimme. Minun oli sellainen, että annoksessa saa olla maksimissaan 400 kaloria, ei varmaankaan löydy kuin salaattia?

Tarjoilija siihen, että kyllä me lämmintä ruokaakin sinulle saadaan, ja yhdessä suunniteltiin safka yhtä listan valmiista annoksista muokaten : tuli broilerin rintafilettä 100g sekä lämpimiä kasviksia (paprikaa, sipulia, munakoisoa, omenalohkoja) ja tomaattiviipaleilla päällystetty iso kasa salaattia (ilman kastiketta). Broileri ja kasvikset paahdettiin eli paistettiin ilman öljyjä. Niistä tuli oikein rouheita.  Mausteita saa laittaa isolla kädellä, huikkasin vielä perään, ja jummijammi, älyttömän hyvää tuli. (Tarjoilija tsekkasi vielä kokilta kalorimäärät, jäi reilusti alle 400.)

Kun lähtiessä vuolaasti kiittelimme, tarjoilija toppuutteli hymysilmin, että älkääs nyt, täytyyhän meidän palvella kaikkia asiakkaita! Mitä siis opimme? Aina kannattaa kysyä.

Kuva: http://www.bradfitzpatrick.com/weblog/





Sitten taas yksi esimerkkipäivä   494 kcal
Tänään mentiin taas laiskan naisen mielikuvituksettomalla menyyllä:

Aamiainen
1 prk Profeel ananas raerahkaa 150kcal
Very Berry teetä  0 kcal

Päivän kahvimaidot 1dl 40kcal

Päivällinen
Porkkanakeittoa, 300g, 150 kcal
2 lasia vissyä 0 kcal


Jäikin hitokseen kaloreita iltapalaa varten, mikä hienoa,
koska teki kamalasti mieli makeaa:

Makea mansikkasmoothie  154 kcal

1,5 dl Gefilus täyspiimää  82 kcal
1 dl sokeritonta (mutta makeaa) vadelmakeittoa  20 kcal
1/2 Royal Gala luomuomenaa (on makea lajike) 20 kcal
50 g makeita mansikoita (pakkasesta, itse poimittuja)  25 kcal
1 tl Stevia makeutusainetta (puhdasta luomukamaa) 7 kcal


*Mannerheimintien Chico's, Kisahallia vastapäätä. Muita ko. ketjun paikkoja en tunne.

5:2 Lämmin chilibroilerisalaatti

Jo puoli vuotta viiskakkosta!

Ei ole tullut ajan myötä helpommaksi eikä vaikeammaksi. Tai no, ehkä siinä mielessä helpommaksi, että sekä kroppa että pää on tottuneet siihen, ettei keho saa joka päivä saman verran ruokaa. Ja että nälkä on vain tunne, joka menee ohi minuuteissa.

- Paljonkos on kiloja lähtenyt? on vakiokyssäri aina jos mainitsen viiskakkosen. No ei ole kauheasti lähtenyt, ei, noin seitsemän kiloa (vaihtelee 6-8 kilon välillä päivästä riippuen). Kunnon laihduttajan mielestä se ei ole mitään, sentään puoli vuotta! Mutta itse olen ihan tyytyväinen, etenkin, kun laihtuminen ei ole päätarkoitus vaan vain yksi kolmesta tavoitteesta; toiset kaksi ovat hyvä olo sekä pitkän tähtäimen terveysvaikutukset. Ja olo on ollut hyvä, ainakin fyysisesti, koko puolen vuoden ajan; en muista milloin olisin ollut näin energinen ja jotenkin kauheen... reipas. Jos ei näkisi itseään peilistä, luulisi olevansa hyvinkin sutjakassa kunnossa.

Aionko jatkaa tätä pitkäänkin? Aion. En keksi yhtään syytä, miksi lopettaisin.

Enhän edes saa lopetettua ateriavinkkien jakamista, vaikka sitä uhosinkin (syystä, että on olemassa ihan pro 5:2 reseptikirjakin). Mutta jo pelkästään Sannan iloksi :) pitää silloin tällöin jakaa, jos tulee keksineeksi tai löytäneeksi jonkun helpon reseptin.

Lämmin chilibroilerisalaatti  195 kcal

200g mitä vaan salaattia (tässä jäävuori-)   26 kcal
100g tomaattia    10 kcal
100g kurkkua     25 kcal
100g broilerinfilettä kuutioituna   110 kcal
chilijauhetta (hippunen tai 1 tl, vahvuuden mukaan)
suolaa
mustapippuria
2 rkl (20 ml) omenaviinietikkaa 4 kcal
1 tl (5g) 40% Oivariinia  20 kcal

Salaattikasvisten päälle kastikkeeksi pirskottelen 20 ml
omenaviinietikkaa (Balsamicoja vältän, niissä jopa 96kcal/100g).
Ei muutama pisara sitruunaakaan pahaa tekisi.

Broilerihomma menee näin: suikaleet tai pihvi leikataan saksilla
pieniksi paloiksi/kuutioiksi kulhoon. Niiden päälle mausteet, niin vahvasti
chiliä kuin tykkää, ja möyhitään käsin sekaisin, jotta joka broiskupalat maustuu
yltäpäältä. Ja paistetaan pannulla. Itse käytän 40% Oivariinia, jotta selviäisin
vähillä kaloreilla (1 tl = 5g = 20kcal). Vastaava määrä öljyä tekisi 45kcal.

Sitten vaan kumotaan mureat broilerinpalat kasvisten päälle. Mjam.


Huom! Samalla reseptillä saa myös loimulohisalaatin (tai lämminsavulohi- ) 220 kcal
Lohta: 100g
(Oivariini ja omenaviinietikka pois)



Rasvavinkki

Silloin kun käytän öljyä, en lorottele sitä pannulle, vaan kaadan teelusikallisen
pieneen kippoon, ja siitä sivelen pullasudilla pannulle. Yleensä puoli lusikallista
jää yli.  1/2 tl öljyä = 23kcal.

Semmoinen öljysumutin olisi muuten hyvä. Hankintalistalle!