 |
| Pahiamos Beach, Kreetan parhaita rantoja |
Maailman terveellisin ruokavalio on kreetalaisilla
Näinhän sitä mainostetaan. Ja tutkineet ovat insinjöörit, että se pitää paikkaansa. Paljon kalaa ja kasviksia. Siis täydellisintä sapuskaa 5:2 -paastoilijalle, kun pöydässä on mistä voi valita! Eli vika ei ole ruuassa, vaan allekirjoittaneessa, jos kolmessa viikossa saa kerättyä neljä kiloa painoa.
Kreetalainen ruokahan on hyvänmakuistakin, jopa taivaallista. Oli se sitten traditionaalista tai creative cuisinea. Tavernoissa on tietysti eroja, mutta kokenut turisti älyää valita paikan jossa paikalliset istuvat, niin ei varmasti pety. Ai että, on se niin ylellistä istua rypäleköynnösten alla rantatavernassa, kuunnellen laiskasti laineiden loisketta, mezedeitä odotellessa viiniä siemaillen. Tai pikkupaikoissa Vanhan kaupungin mukulakivikaduilla, kiikkerillä tuoleilla, monenkielisen puheensorinan keskellä; siellä sirtaki soi ja kujakissat tuijottaa kuin transsissa jokaikistä käsiesi liikettäsi makupalojen toivossa (kyllä, niitä saa syöttää). Ja kun ruoka tuodaan, sillä herkuttelevat sekä silmät että suu. Saa antautua syömään ajan kanssa, nauttimaan joka suupalasta, kuten vain lomalla voi. Miten suloista on pienen ihmisen elämä juuri tässä ja nyt, carpe diem!
Siitä kun sitten pystyisikin vain lähtemään hiljakseen tallailemaan, näkymiä ihailemaan, tumman taivaan tuhansia tähtien alla, pitkin ja poikin kapeita kujia sirkkojen sirityksen tahdittamana (120dB), miksei myös ihmisvilinään kauppakaduille - ainahan jotakin ihan välttämättä tarvitsee - ja ehkäpä drinkille tai lattelle katukahvilaan... Ja siitä sitten suoraan kotihotellia kohti KÄYMÄTTÄ JÄÄTELÖBAARISSA TAI LEIVOSKAHVILASSA matkalla!
Olin reissussa kolme viikkoa, ja neljässä eri kohteessa eri puolilla saarta. Kaksi ensimmäistä paikkaa, Paleohora ja Loutros, sijaitsivat etelärannan puolella, ja sinne tämä herkkubaarihullutus ei vielä ole pesiytynyt. Kevein mielin sai siellä painaa pään tyynyyn illalla ja herätä uuteen aamuun pirteänä. Mutta Rethymnon - kadunvarret täynnä herkkuansoja! Sama Haniassa. Itkujen itku.
Vielä jos ensimmäisen, toisen ja kolmannen saikin ohitettua, niin neljännen kohdalla liukastui jo omaan kuolaansa ja taistelu oli hävitty. Pistaasi-kookos-kermavaahto-jäätelöannos vei voiton.
Että kyllä sinulle nyrkkiä heristän, Kreeta! Mutta annan saman tien anteeksi, niin rakas henkinen kotini olet jo kohta kolmekymmentä vuotta ollut. <3
Kunhan se jackpotvoitto kolahtaa, ostan vuorenrinteeltäsi sievän valkoiseksi kalkitun talon, josta voit suoda minulle 180 asteen merinäköalan. Siellä sitten kasvatan seinänvierustalla luomusti kurkkuja, tomaatteja ja zucchinia, puutarhastani poimin appelsiinit, sitruunat ja oliivit, maastosta keräilen sen seitsemän sortin yrtit, takapihalla kuopivat kanat pyöräyttää pöytään munat ja tuttu kalastaja kalmarit ja fisut. Omavaraisena en joudu houkutusten ääreen kuin kerran kuussa, kun lähden kahvia ja muuta kuivatavaraa hakemaan! Ja tokihan silloin voin hyvin mielin suoda ketterälle ja kapealanteiselle itselleni jättiannoksen frozen yoghurtia ja päälle jätskiä ja liköörikirsikoita ja kinuskimuruja. Ja kermavaahtoa. Ja suklaakastiketta. Kera nonparellien.
NÄIN MINUN PITI SYÖDÄ:
NÄIN MINÄ SÖIN...
Koska joku hullu kreikkalainen oli mennyt laittamaan kadunvarret täyteen näitä:
