 |
| Pahiamos Beach, Kreetan parhaita rantoja |
Maailman terveellisin ruokavalio on kreetalaisilla
Näinhän sitä mainostetaan. Ja tutkineet ovat insinjöörit, että se pitää paikkaansa. Paljon kalaa ja kasviksia. Siis täydellisintä sapuskaa 5:2 -paastoilijalle, kun pöydässä on mistä voi valita! Eli vika ei ole ruuassa, vaan allekirjoittaneessa, jos kolmessa viikossa saa kerättyä neljä kiloa painoa.
Kreetalainen ruokahan on hyvänmakuistakin, jopa taivaallista. Oli se sitten traditionaalista tai creative cuisinea. Tavernoissa on tietysti eroja, mutta kokenut turisti älyää valita paikan jossa paikalliset istuvat, niin ei varmasti pety. Ai että, on se niin ylellistä istua rypäleköynnösten alla rantatavernassa, kuunnellen laiskasti laineiden loisketta, mezedeitä odotellessa viiniä siemaillen. Tai pikkupaikoissa Vanhan kaupungin mukulakivikaduilla, kiikkerillä tuoleilla, monenkielisen puheensorinan keskellä; siellä sirtaki soi ja kujakissat tuijottaa kuin transsissa jokaikistä käsiesi liikettäsi makupalojen toivossa (kyllä, niitä saa syöttää). Ja kun ruoka tuodaan, sillä herkuttelevat sekä silmät että suu. Saa antautua syömään ajan kanssa, nauttimaan joka suupalasta, kuten vain lomalla voi. Miten suloista on pienen ihmisen elämä juuri tässä ja nyt, carpe diem!
Siitä kun sitten pystyisikin vain lähtemään hiljakseen tallailemaan, näkymiä ihailemaan, tumman taivaan tuhansia tähtien alla, pitkin ja poikin kapeita kujia sirkkojen sirityksen tahdittamana (120dB), miksei myös ihmisvilinään kauppakaduille - ainahan jotakin ihan välttämättä tarvitsee - ja ehkäpä drinkille tai lattelle katukahvilaan... Ja siitä sitten suoraan kotihotellia kohti KÄYMÄTTÄ JÄÄTELÖBAARISSA TAI LEIVOSKAHVILASSA matkalla!
Olin reissussa kolme viikkoa, ja neljässä eri kohteessa eri puolilla saarta. Kaksi ensimmäistä paikkaa, Paleohora ja Loutros, sijaitsivat etelärannan puolella, ja sinne tämä herkkubaarihullutus ei vielä ole pesiytynyt. Kevein mielin sai siellä painaa pään tyynyyn illalla ja herätä uuteen aamuun pirteänä. Mutta Rethymnon - kadunvarret täynnä herkkuansoja! Sama Haniassa. Itkujen itku.
Vielä jos ensimmäisen, toisen ja kolmannen saikin ohitettua, niin neljännen kohdalla liukastui jo omaan kuolaansa ja taistelu oli hävitty. Pistaasi-kookos-kermavaahto-jäätelöannos vei voiton.
Että kyllä sinulle nyrkkiä heristän, Kreeta! Mutta annan saman tien anteeksi, niin rakas henkinen kotini olet jo kohta kolmekymmentä vuotta ollut. <3
Kunhan se jackpotvoitto kolahtaa, ostan vuorenrinteeltäsi sievän valkoiseksi kalkitun talon, josta voit suoda minulle 180 asteen merinäköalan. Siellä sitten kasvatan seinänvierustalla luomusti kurkkuja, tomaatteja ja zucchinia, puutarhastani poimin appelsiinit, sitruunat ja oliivit, maastosta keräilen sen seitsemän sortin yrtit, takapihalla kuopivat kanat pyöräyttää pöytään munat ja tuttu kalastaja kalmarit ja fisut. Omavaraisena en joudu houkutusten ääreen kuin kerran kuussa, kun lähden kahvia ja muuta kuivatavaraa hakemaan! Ja tokihan silloin voin hyvin mielin suoda ketterälle ja kapealanteiselle itselleni jättiannoksen frozen yoghurtia ja päälle jätskiä ja liköörikirsikoita ja kinuskimuruja. Ja kermavaahtoa. Ja suklaakastiketta. Kera nonparellien.
NÄIN MINUN PITI SYÖDÄ:
NÄIN MINÄ SÖIN...
Koska joku hullu kreikkalainen oli mennyt laittamaan kadunvarret täyteen näitä:
Kerran täällä vaan eletään :)
VastaaPoistaNo, niinhän se on :)
PoistaLomailun tarkoitushan on hemmotella itseään ja rentoutua eikä nipottaa joka suupalasta tai lankeemuksesta. Nuo valitsemasi annokset olisin minäkin ottanut :-)
VastaaPoistaTervehdys,
VastaaPoistaVoi kai näitä kommentoida vähän myöhässäkin. Löysin tämän blogin vasta äsken. :-)
Olipa mukava löytää joku, joka on kirjoittanut 5:2 -seurantaa paria kuukautta pitempään. Itselläni on toinen vuosi menossa. Aluksi tavoittelin miinusyhtä kiloa kuukaudessa, sittemmin olen ollut tyytyväinen kunhan suunta vain pysyy alaspäin. Kiirettä ei ole, mieluummin hitaasti, mutta pysyvästi. Tähän mennessä on lähtenyt 12 kiloa enkä ole vielä edes puolessa välissä.
Kommentoimaan riehaannuin, koska tuota lukiessani muistui mieleeni, miten takapakki ärsytti ja hidasti etenemistä pitkään. Pääsin ensimmäisen vuoden lopulla lihomaan loman vuoksi takaisin 1,3 kiloa. Arvelin, että pikkujuttu, katoaa kuukaudessa. Ei kadonnut. Seuraavien kuukausien aikana tuli sen sijaan vielä yksi kilo lisää. Olin ymmälläni. Jatkoin kuitenkin, koska paastoamisesta tuli hyvä olo. Jossain vaiheessa siirryin 2:1:een ja aloin taas laihtua. Ero 5:2:een tuntuu mitättömältä, mutta sillä oli merkitystä minun kohdallani. En oikeastaan vieläkäään tajua, mistä useamman kuukauden jumahtaminen johtui. Joku erikoisasiantuntija ehkä osaisi selittää, oikein tai väärin. Opin takapakista kuitenkin, että 5:2 (tai 2:1) on paitsi minulle ihmeen hyvin sopiva ja helppo myös toisinaan vähän säätöä vaativa laji.
Sittemmin olen yrittänyt löytää ihmisiä, joilla olisi pitkä kokemus tästä, mieluusti yli kaksi vuotta. Tekisi mieli tietää, onko etenemisessä jokin kaava tai taukoja, joihin voisi varautua. Toistaiseksi en ole löytänyt ketään, varsinkaan sellaista, jolla tahti olisi ollut yhtä hidas kuin itselläni tai joka kertoisi miten menee vuosi tavoitteen saavuttamisen jälkeen. Löytyy lähinnä lyhyitä sankaritarinoita, joissa kiloja lentelee pari kuukautta kuin telkkarin laihdutuspornossa konsanaan ja se oli sitten siinä, tavoite saavutettu, heippa. (+ melkoinen osa tarinoista katkeaa kesken kaikken.) Ei niihin voi verrata itseään.
Kiitos sinulle bloggaamisesta, joka on tästä maailmasta ja jatka ihmeessä raportointia!
No tervehdys, Hidas, ja onnittelut 12 kilosta!
VastaaPoistaJa kiva, jos näistäkin höpinöistä jotakin vertaistuen tapaista joku saa.
Piti heti alkuun käydä katsomassa, että milloinkas olen itse viiskakkosen aloittanut, näköjään elokuussa 2013. Ohoh, kaksi ja puoli vuotta jo! Ja nyt pinnistelen muistaakseni, miten on oikein mennyt... Pitäisi varmaan kahlata nuo tekstit lävitse, että osaisi kertoa tarkasti, mutta näin lonkalta heittäsin, että ensin meni yli puoli vuotta hyvin, jouluunkaan ei systeemi romahtanut, mutta sitten tuli joku matka tai sairaus joka katkaisi kanan lennon... Eniveis, olin jo saanut 6-7 kiloa pois, mutta sitten 5:2 jäi katkolle, ja jossain vaiheessa onnistuin siihen palaamaan, ja sitten taas katkolle jne....
Ärsyttävää on, etten löydä tietoa, mistä painosta tarkalleen 2013 aloitin. Mutta kaikki ekassa rysäyksessä lähteneet 6-7 kiloa tuli takaisin korkojen kanssa, ja vuoden 2015 tammikuussa jouduin aloittamaan tilanteesta, että pudotettavaa oli aiemmin 10-12 kilon sijasta 20-22 kiloa! Siis ai-van järkyttävää.
Noh, viime vuonna ajalla tammikuu-elokuun loppu sain veks 10 kiloa. Ja näköjään tässä tekstissä manailen, että siitä tuli taas 4 kiloa takaisin Kreetan matkalla. Ja loppuvuosi meni ketutuksessa, enkä saanut grammaakaan pois vaikka jatkoinkin viiskakkosta (ahmin välipäivinä). Että kamalaa jojoilua. Ja kauhean sekavaa.
Mutta: taidan olla tällä hetkellä aika lailla lähellä sitä painoa, josta elokuussa 2013 aloitin. Ihan tarkkaa painoa en nyt tiedä, kun vaaka sanoi kyllästyneenä sopimuksensa irti enkä ole vielä ostanut uutta. Mutta tämä viimeisin rykäisy alkoi kunnolla vasta nyt tammikuun about puolivälissä, ja ilman vaakaakin tiedän että varmana on pari kiloa lähtenyt, sen tuntee - vaikkakaan ne saakelit kilot ei lähde vyötärön ympäriltä eli just siitä mistä pitäisi. Siltä alueelta lähtee kuulema ihan viimeisenä, että kiva.
(Vaikutusta tähän viimeiseen 2kiloa/2kuukautta -pudotukseen on aivan varmasti ollut sillä, että jätin maidon ja lihan pois. Kuinka paljon, tiedä häntä.)
Jonkinlainen vastaus pohdiskeluusi siitä, onko etenemisessä ja takapakeissa jokin kaava, olisi minun 2,5 vuoden sekaisella kokemuksellani seuraava: a) takapakki alkaa helposti, kun tapahtuu jotakin normista poikkeavaa (matka, joulu, sairastuminen) ja silloin kiloja tulee takaisin korkojen kera ja b) uskomatonta kyllä, satulaan pystyy taas noin 3-6 kuukauden päästä nousemaan, ja kiloja lähtee samaa (hidasta) vauhtia putoamaan.
Johtopäätös: ei vaan saisi päästää retkahtamaan.
Ja tämä siis oma tarinani, ehkei kellään muulla ole mennyt yhtä huonosti. Minuakin kiinnostaisi tietää, että mitä kuuluu kaikille, jotka alkuhuumassa saivat viisi-kymmenen-kaksikymmentä kiloa pois?
Summa summarum: kaikkien takapakkien ja jopa yli kymmenen paluukilon jälkeenkin olen taas viiskakkosella ja edelleen yhtä varmana, että systeemi toimii. Nyt jos oikeasti pääsisi siihen tavoitteeseen, jonka alun alkaen asetin, niin ei riemulla olisi rajoja. Toisaalta, sitten vasta suurin haaste alkaisi: kuinka pysyä siinä?
Mutta en aio stressata sitä vielä, onhan tässä aikaa pläänätä :)
Ja hei tuo 2:1 - onkohan se sitä, miltä kuulostaa, eli joka toinen päivä paastopäivä....? Siihen en kyllä taipuisi. Mutta kuulostaa kyllä tehokkaalta tavalta.
Nythän en tiedä, että oletko palannut tänne lukemaan tätä litaniaani, mutta jos olet, niin olisi tosi mielenkiintoista kuulla sinun jatkoasi pätkiksen kanssa. Voiko siitä lukea jostakin? Jos ei, niin olisitko niin ihana että kävisit välillä täällä päivittämässä menoasi? Olisin kiitollinen!
Tervehdys taas,
PoistaEilen illalla oli jokin tekninen ongelma enkä saanut jätettyä vastausta, mutta tietysti tulin takaisin, kun kerran aloin kommentoida. + minulle on täällä vielä monia lukemattomia juttuja.
Kiitos tuosta tarinasta. Tein tulkintoja. Systeemi toimii, mutta jos pitää taukoja, ei ole turvassa. Silloin uhkaavat kaikki samat hankaluudet kuin muissakin dieeteissä eli painoa tulee takaisin, jopa korkojen kera. Ilmeisesti 5:2:ssa on kuitenkin jotain kohdillaan, koska olet sinnikkäästi aina palannut takaisin siihen, tai siis omaan versioosi, vaikka olet kokeillut muitakin tapoja, ainakin ennen 5:2:ta. Onko 5:2 siis kuin demokratia, ei hyvä, paitsi jos vertaa mihin tahansa muuhun järjestelmään?
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että se on kyllä toistaiseksi toiminut minun kohdallani varsin hyvin. Ei ole ollut kuin se yksi parin kilon takapakki, joka toisin vei hirveäsi aikaa, koska sen jälkeen oli vaikea päästä uudelleen rytmiin.
2:1 tarkoittaa, että joka kolmas päivä on paastopäivä. Käytännössä se lisää kuukauteen yhden tai kaksi paastoa eli varsin vähän. 5:2 seuraa viikkorytmiä, 2:1 on tasainen rytmi ja se tuntuu sopivan minulle paremmin. Kummassakin tapauksessa olen joustanut elämän mukaan. Jos paastopäivä sattuu sukujuhlien tai jonkin ruokailua sisältävän vierailun kohdalle, jätän sen väliin tai siirrän edelliselle/seuraavalle päivälle. 2:1 suojelee minua liian pitkiltä pastoväleiltä. Oma diagnoosini jumahtamisestani tauon jälkeen oli, että a) syön liikaa välipäivinä tai b)paastoja jää liika usein väliin tai c)liikun liian vähän ja aineenvaihdunta on hidastunut. 2:1 oli korjausliike kohtaan b ja se toimi. Nykyisin pisin tauko paastojen välillä voi olla vain kolme päivää, myös poikkeustapauksissa. Mikä pysyköön muistissa pääsiäisenä.
Pidän projektistani kirjaa vain itselleni, joten sitä ei voi seurata missään, mutta käyn kyllä mielelläni säännöllisen satunnaisesti päivittelemässä tilannettani täällä samalla, kun seuraan sinun juttujasi.
Hyvää pääsiäistä!
Heippah,
Poistakiva että tulit nyt ja aiot jatkossakin tulla välillä tänne päivittelemään! Olet meinaan ainoa "kollega", joten se tosissaan ilahduttaa ja varmasti auttaakin. Kiitos suuresti!
Teit niin hyvä tulkintoja että nyt itsekin ymmärrän paremmin omaa kiemurtelevaa polkuani. Ja tuo vertaus demokratiaan - ahhahhah, nappiin meni :D
Olet kyllä hemmetin hyvin pysynyt viiskakkosessa, oliko se nyt kaksi vuotta? Parin kilon takapakki nyt ei ole mitään!
Hmm. Tuo 2:1 on varmasti toimiva, mutta kuulostaa meikäläiselle liian tiukalta (vaikkei käytännössä ole paljon mitään eroa). Mua kun auttaa, että on viikon sisällä paljon liikkumavaraa päivien suhteen, etenkin kun erilaiset juhlapäivät tunkee vähän väliä päälle. Pääsiäinenkin just, perhana. Mä niin rakastan Mignon-munia! Takuuvarmana ainakin kaksi pistän poskeen :)
Sitä huolimatta, hyvää pääsiäistä sinulle ja kaikille muillekin!