5:2 vaikka läpi harmaan kiven

Ei reseptejä tällä kertaa.

Viime viikolla laitoin tämän 5:2 -otsikon alle tekstin, joka ei kuulu tähän ollenkaan. (Nyt siirsin sen osioon, jossa käsittelen kuolemaa). Jutun alku on kuitenkin uudestaan tässä + vähän lisää: 

Nyt olisi lohtusyömisen paikka

En jaksa laittaa tähän reseptejä enkä muutakaan asia-asiaa, haluan vain rohkaista kaikkia jatkamaan vaikka mikä tulisi. Itselläni on nyt vaikea paikka, masennus puskee päälle ja post-traumaatinen stressi. Suklaa, jäätelö ja munkkipossut lohduttaisivat - sen viisi minuuttia, mikä niiden syömiseen menisi. Mutta tiedän, että jos nyt luopuisin hyvin alkaneesta 5:2 -elämästäni, tuntisin itseni täydelliseksi luuseriksi, ja siinä kaatuisikin sitten kaikki hyvät alut ja aikeet. Joten, periksi ei  anneta, perkele.

Se on nimittäin semmonen juttu, että KUN jaksaa - vaikka ääneen parkuen ja heviä naapurien iloksi luukuttaen - pitää ne pätkäpaastopäivänsä, niin tuntee itsensä pari kertaa viikossa voittajaksi. Lasse-fucking-Vireniksi! Minäkin. Edelleen. Vaikka olen tehnyt tätä jo monta kuukautta. Siksi pinnistelen nyt enemmän kuin koskaan. Ja jos minä pystyn, pystyt sinäkin!

HUOM. Nyt kun tulee joulu, saa kaiken lisäksi, bonuksena ja palkkiona mieltsistä tsempistä, pitää kokonaisen 5:2-vapaan viikon. Kokonaisen viikon, jep, sillä ei huolta; viiskakkoseen pystyy ihan takuulla palaamaan, kun antaa tietoisesti itselleen luvan siihen vapaaviikkoon ja päättää valmiiksi jo päivän milloin taas jatkaa. Helppoa kuin heinänteko :)

Hauskaa helppoa huoletonta ja itselle armollista joulua sekä lämpimiä halauksia kaikille <3

- ja hei, sitten vähän luovuutta niiden jouluvalojen kanssa!