Vieläkö tästä noustaan?
Ulkomaanmatka, sairastelu, hammassärky, masennus, yleisvidudus... Tekosyitähän riittää, kun ei jaksa eikä huvita. Mitä pitempään veltostelu jatkuu, sitä vaikeammalta tuntuu edes yrittää uudestaan. Mutta hitto, yritän silti.
Koko maalis-, huhti- ja toukokuu menivät siis puihin mitä pätkäpaastoon tulee. Painoa kertyi lähes neljä kiloa (mikä ei ole mysteeri, kun joka päivä vetää herkkuja) eli puolet siitä, mitä olin aiemmin saanut pudotettua. Viimeiset neljä viikkoa uhosin tosissani että "aloitan ensi maanantaina", mutta vasta viime viikolla se onnistui. Nyt on sitten jo uusi maanantai, eli kolmas 5:2 -päivä menossa. Jippii? No toki jippii. Ihan turha itkeä maahan kaatunutta maitoa, ei itsensä sättiminen mitään auta; pää pystyssä uuteen nousuun vaan, tästä se taas lähtee!
Onneksi en sentään häpeäpäissäni haudannut hyviä kalorilistojani mihinkään, niistä on tosi paljon apua. Ei tätä jaksaisi, jos pitäisi joka ateriaa varten kaivaa erikseen tietoja. Suosittelen sivustoa fineli.fi, sieltä löytyy kaikki.
Ai että mitenkö nämä kolme paastopäivää sitten ovat menneet? Helposti, kiitos kysymästä. Kun vanhastaan tietää, että näläntunne tulee mutta myös menee, niin ei tartte panikoida. Eikä tarvitse pelätä, että entä jos alkaa huipata tai ei jaksa nälissänsä evää heilauttaa, sillä muistan ettei niin aiemminkaan käynyt. Jos jotakin, niin energiaa tulee lisää. Lähdenkin tästä puuhailemaan, trallalaa!
 |
| Ei enää näin! (Pitää kiertää Pyynikin näkötorni kaukaa, siis.) |
Elämä heittelee :( Mutta mukava kun tulit takaisin, välillä kävin jo tarkistamssa, että eikö se blogi nyt jo päivity...
VastaaPoistaJuu, täällä taas. Ei ole ollut aikaisemmin päivittelemistä ;) mutta josko nyt taas saisi jutun juuresta kiinni! :)
PoistaItselleen pitää olla lempeä jos ei jaksa tai huvita, sillä aina tulee se päivä, jolloin saa takaisin toimintakykynsä ja jaksamisensa :-)
VastaaPoistaNo niin just, pitää vaan jaksaa odottaa niitä parempia aikoja. Onneksi tähän ikään mennessä on jo melkein oppinut luottamaan, että tuleehan niitä :)
PoistaMukavaa nähdä sinut taas täällä :)
VastaaPoistaSamat sanat :)
PoistaMullakin on tarkoitus alkaa toden teolla saattaa aivoni kirkkaiksi ja metsästyskuntoon 5/2 lla. Sitähän kokeilin mutten jaksanut siinä vaiheessa ja tuli sitten muutakin ja homma on vain jäänyt tuonne hyvänä hautumaan. Puhunut olen monelle että kuinka se on loogista. Mutta mieluummin mätin kulhokaupalla ruokaa naamariin ja nyt sitä ollaan tässä tilassa josta ei enää ajatuksenvoimalla selvitä ilman todellisia tekoja. Haastetta lisää allergiakausi joka karsii jo muutenkin kapeaa hyvis-listaa... onneksi kyseessä on ohimenevä juttu ja kunhan koivu täälläkin on kukkinut palaan mutustamaan kasviksia ihan ilolla.
VastaaPoistaNiin se tosiaan menee, että kun on muutenkin kurja olo niin on vaikea pysyä hyvissä päätöksissä. Tässä viiskakkosessakin, vaikka kuinka tietää miten hyvä juttu se on. Sama se on kuntoilun kanssa, ainakin meikäläisellä, mutta ans kattoo josko pääsis senkin kanssa taas alkuun. Teillä siellä vielä koivu kukkii? No ei sitä kauaa kestä, eli tervetuloa kohta taas klubiin :)
PoistaKiva kun olet täällä taas - ja tylsäähän tämä elämä olisi, jos ei olisi mitään kaduttavaa;)
VastaaPoistaNo nimenomaan! Kyllä sen verran pitää pahojaan tehdä ettei ihan kaikki päivänvaloa kestä ;)
PoistaMoi :) !
VastaaPoistaMäkin elin niiiin terveellisesti about kuukauden verran, ja nyt oon monta päivää syöny sitä S:llä alkavaa herkkua (ei viitti sanoa ääneen ettei kellään vaan ala tekeen mieli..). Vaan NYT .. tai no HUOMENNA.. alkaa taas terve elämä täälläkin :)) Tsemppiä meille molemmille!
-Hellu ja Blackie Kahden Naisen Louukussa-
Voi meitä naisia, ollaan niin ihania kun jaksetaan kamppailla tuulimyllyjä vastaan :) Intoudutaan välillä, lepsutaan välillä, niin se menee kaikilla normaaleilla - erikseen on nämä vuorikiipeilijät ja muut marathonpelleilijät, pois se meistä!
PoistaNiin just, tsemppiä meille molemmille!