Mitä ihmettä siinä voi tehdä, kun yhtäkkiä helahtaa punaiseksi kuin punajuuri vieraiden ihmisten seurassa?
Ihmisten ilmeistä näkyy kaikenlaista; toiset kuikuilevat katonrajaan kun nolostuvat minun puolestani, toiset hymyilevät vinosti tai vaihtavat merkitseviä katseita keskenään, jotkut emppaavat silmät kyynelissä kun luulevat että olen häpeissäni tai pahoittanut mieleni jostakin...
Heh, hyvä esimerkki tästä tapahtui koulun vanhempainillassa hiljattain. Normaalisti se on ihan sama mitä yritän siellä itsekseni piipittää, mutta nyt kävi niin että kesken kipakan väittelyn aalto iski ja tulenpuna leimahti naamaani - ja katso, kaikkien äänensävy muuttui hetkessä lempeäksi ja ymmärtäväiseksi, oli ihan hilkulla ettei koko porukka rynnännyt ympärilleni isohaliin!
Olen mietiskellyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että parasta olisi jos pystyisi yhdellä napakalla lauseella selittämään mistä on kyse. Ongelma hoituisi alta pois ja show voisi jatkua. Kenenkään ei tarvitsisi miettiä, olenko suuttunut tai saamassa juuri sydänkohtauksen. Minä ja kaikki muut voisimme keskittyä itse asiaan, mikä se sitten olisikin.
(Mielessäni näen itseni aina jossakin palaverissa, mutta voisihan kyseessä olla tuparit, joista ei tunne muita kuin kutsun esittäneen pariskunnan, tai jonkun toisen tapauksessa vaikka työhaastattelu.)
Ärsyttää, kun en millään keksi sitä napakkaa nappilausetta, jonka voisi heittää tilanteessa kuin tilanteessa. Ihan hirveen vaikeeta... Kun sen pitäisi sisältää faktaa - vaihdevuodet aiheuttavat rajua punastumista ja hikoilua - mutta ei kuulostaa tippaakaan anteeksipyytelevältä. Inhoan sitä, kun jo sana "vaihdevuodet" saa useimmat joko vaivaantumaan tai hihittelemään ja heittämään puoliääneen puhkikuluneita lausahduksia raivopäisistä hormonihirviöistä! Siis missään tapauksessa ei nöyristelyä, miksi hitossa pitäisi pyydellä anteeksi sitä että ihmisen elämään kuuluu erilaisia ikävaiheita, ja tämä on niistä yksi ja tähän kuuluu tiettyjä piirteitä. Ei. Vaan ne oireet pitäisi voida rennosti mainita, jotta eivät aiheuttaisi väärinkäsityksiä tai veisi turhaan huomiota olennaisesta. Lauseen pitäisi olla kuitenkin lyhyt ja kepeä, ettei kuulijalle tulisi olo että on joutunut fysiologian luennolle, ja mielellään humoristinenkin olematta kuitenkaan omaa itseä vähättelevä.
Ehdotuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti