Painonpudotus: VIIKKO 9......... Eestaas, eestaas

9 viikon jälkeen paino 78,2 kg                                Pudotusta yht. 2,8 kg
Muutos:  0 kg

Viimeiset viisi viikkoa on menneet ihan päin persettä. Noussut kilon, laskenut kilon, noussut puol kiloa, laskenut puol kiloa... Välillä on hyvä fiilis ja uho päällä, sitten taas sorrun pizzaan ja pullaan. En noudata omaa neuvoani, että kaupasta ei saa ostaa kotiin sellaista, mitä ei saisi syödä. Kuin vaikeeta se on sisäistää, haloo?

Kyllä, kyllä, olen vihainen itselleni ja ihan syystä. Miksi en noudata systeemiä jonka TIEDÄN johtavan tulokseen? Miten se tällä kertaa on niin vaikeata, kun vuosi sitten onnistui ihan hyvin - silloin tuli tosi harvoin harhauduttua polulta, kun ei tehnyt edes mieli kiellettyjä herkkuja. Nyt tekee mieli. Tälläkin hetkellä  haaveilen lasagnesta ja mascarponejäätelöstä niin paljon, että sattuu! Nyt en kuitenkaan lähde italialaiseen vaan yritän saada tämän äkkiä kirjoitettua ja sitten keitän kahvit ja vedän muutaman viipaleen ihanaa pienleipomon paperiin pakattua luomuruisleipää, mmm... On sekin hyvää, oikeesti.

Appelsiineja olen vetänyt hullun lailla, ainakin 2-3 päivässä, kun on pitänyt saada edes jotenkin tasotettua rasvasten ja sokeristen herkkujen saldoa. Onneksi ne onkin niiiin hyviä nyt sesonkiaikana. Muuhun aikaan vuodesta aplareita ei söis erkkikään, mutta sitten onkin muita luonnonherkkuja - palkoherneet, mansikat, kirsikat, herukat, luumut, njam - joita voi vetää munkkipossun sijasta. (Voih, munkkiii, haluu munkkii kahvin kaa, yhyy...)

Mansikat on niin parasta, ja parhaista parhaita on itse kerätyt. Ne ei ole lojuneet laatikoissa pehmenemässä eikä alimmaisiksi ole piilotettu homeisia tai muuten vaan huonoja sattumia. Kun odotin kuopustani, vedin rautatablettien sijasta älyttömästi mansikoita ja hemoglobiinini oli korkeammalla kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. Oli neuvolatäti ihmeissään :) Loppukesän, helteisen loppukesän, viimeiset mansikat nypin pellolla istuallani kun en enää mahani kanssa taipunut kykkimään. Peffan alle olin taitellut muovin, jota aina nykäisin metrin eteenpäin pensaiden välissä, tipautin takapuoleni takaisin sen päälle ja eikun uuden puskan kimppuun! Toivottavasti pääsen ensi kesänä taas Kullå Gårdin mansikkamaille Porvooseen. (Kyllä niitä lähempääkin löytyisi, siellä käyminen vaan on jo traditio kun Henrin syntymävuonna 1997 aloitin.)

Siis tottakai nyt talvellakin on marjaa, hedelmää ja kasvista millä mällätä. Joka vuosi enemmän ja enemmän. Mansikoitakin saa lähikaupasta joka päivä vuoden ympäri. Ja oikeesti mahtavaa on se, että ainakin K-kaupoissa (mun lähi-) järkätään jotain kerran kuussa megapäivät jolloin hedelmiä ja kasviksia saa euron kilo/kappale. Tietysti kahmin niitä jääkaapin täyteen. Mutta MIELUUMMIN söisin kotimaista, ja VIELÄ MIELUUMMIN luomua. Se vaan ei onnistu jos ei muuta vähintään Kreikkaan (jonne kyllä riemusta kiljuen muuttaisinkin jos joku mulle talon sieltä antais!). Tai sitten tyydy pelkkiin lanttuihin ja porkkanoihin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Nyt tämä tyttö lähti kahvinkeittoon!