torstai 7. kesäkuuta 2012

Painonpudotus: Plus miinus nolla


4 kuukauden jälkeen paino noin 80 kg        Pudotusta yhteensä noin 1 kg
Muutos: noin + 2 kg

Isän kuolemaan se pudotus sitten lopahti. Viimeksi kun punnitsin, kolmisen viikkoa sitten, oli takaisin päin tullut jo kaksi kiloa siitä vaatimattomasta kolmesta, johon olin vaivalla päässyt. Eli voisi sanoa, että helmikuun alusta alkanut projektin tulos on  + - 0.

Sellaista matalalentoa mennään edelleen, että en ihan heti pääse uuteen nousuun. Tavoite on, että elokuun puolivälistä jatkaisin. Silloin poika menee taas kouluun ja palaudutaan normaaliin päiväjärjestykseen. Nyt pitäisi vain selvitä tästä kesästä sortumatta mässäilyyn, mikä on vaikeaa, kun on lohtusyöjä. Jos pystyisi nyt alkuun edes yhden päivän pysymään tavoitteessa, että ei pullaa, ei jätskiä, ei irtareita, ei suklaata. Äsken meni taas kahvin kanssa raparperipiirakkaa ja suklaata, huoh, vaikka olin lujasti päättänyt aiemmin kauppaan lähtiessä että en osta mitään hyvää.

Painonvartijain pistelaskusysteemiä en aio syksyllä jatkaa. Se ei oikein lähtenyt, turha enää yrittää. 

Enkä myöskään ala karppaajaksi. Enkä aloita mitään muutakaan kuuria tai systeemiä. Rupeanpa vain fiksuksi syöjäksi, sellaisiahan kai suurin osa (rikkaiden länsimaiden) ihmisistä on. Eli a) enemmän kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, marjoja ja b) vähemmän sokeria ja valkoisia jauhoa ja c) oikeita rasvoja, ei "kevyitä" epäluomutuotteita. 

Kohta a olisi muuten helppo, ihanan makuisiahan ne kaikki on, mutta olen niiiiin laiska kuorimaan ja pilkkomaan ja liottelemaan ja hauduttelemaan, että joudun ensin opettelemaan uuden asenteen ruuanlaittoon. Tavoite ei enää saa olla se, että pääsisi mahdollisimman helpolla ja nopeasti. Plus joudun opettelemaan kasapäin uusia reseptejä, tähän asti kun kasvikset on syöty lähinnä joko keitettyinä, keitoissa tai (hyvin harvoin) uunissa valmistettuina. Ai niin, ratatouille kyllä paistuu pannulla nopeasti ja on sikahyvää, mutta äkkiä siihenkin kyllästyy.

Kohta b... Miksi, oi miksi ihmiset on menneet keksimään, että noista itsessään niin epähehkeistä aineksista saa eri tavoin mössäämällä aikaan ihania keksejä, pullia, piirakoita, kakkuja TAI toisin tavoin sekoittelemalla karkkia, karkkia, karkkia TAI kolmannella tavalla, rasvan kanssa, suklaata! Tämä kohta tulee olemaan kaikkein vaikein, sehän selvä. 

Kohta c kuulostaa sentään suorastaan vapauttavalta, ihanaa ettei enää tarvitse kytätä rasvaprosentteja! Eli tästä lähtien vain oikeaa voita, oikeaa juustoa, oikeaa jogurttia, ahhhh... Vaikeaa tulee olemaan kuitenkin (ainakin alkuun) se, että niitä on pakko opetella käyttämään viileän harkitusti eikä iloisesti lotraten. Mutta silti: jee!

Sydän luomuiloa sykkien olen lukenut lehdistä tutkimuksesta toisensa perään, joissa vakuutetaan, ettei rasvan lihottavuudesta ole mitään todisteita. Ei ole. Voin korvaavaa margariinia alettiin alunperin valmistamaan siksi, että teollisuusmaissa tarvittiin halpa raaka-aine massatuotantoon - ja massatuotannollehan syntyi huutava tarve, kun äidit siirtyivät ansiotöihin kodin ulkopuolelle eivätkä ennättäneet enää leipoa ja kokata kaikkea alusta alkaen itse. Pakkohan margista oli sitten alkaa pakkaamaan rasioihinkin ja myymään, kun ei kerran kukaan tuotetta kyseenalaistanut, ja etenkin kun markkinointiporukka keksi, että myydään sitä terveellisenä vaihtoehtona. Luoja mikä pokka! Mutta röyhkeyteenhän moni myyntityö perustuu, ja toimii, koska ei yksittäinen ihminen osaa eikä jaksa alkaa selvittelemään asioiden oikeaa laitaa - sitä paitsi, ihmiset eivät halua uskoa, että heille valehdellaan päin naamaa. Sitten jos joku tutkiva journalisti tai omaa polkuaan kulkeva lääkäri tutkimustyötä tekee, niin tulokset lytätään ja tutkijasta tehdään naurunalainen. Tupakkako muka epäterveellistä? Hakeudu hoitoon, kukkahattutäti!

Sama härskiys ja falskius pätee myös nykyisiin "kevyttuotteisiin", mitä se keveys sitten onkaan; jos rasvaa on vähemmän, niin sitten sokeria on enemmän, ja joka tapauksessa kaiken maailman kemikaaleja älyttömästi. Mitä enemmän teollisesti käsiteltyä ja lisäaineita sisältävää, sitä epäterveellisempää, pakkohan elimistön on siitä jollain lailla kärsiä. Ja kuka muka on laihtunut syömällä kevyttuotteita, kuka, jos on muuten syönyt normaalisti? Tänne saapi ilmottautua :)



3 kommenttia:

  1. Karkit, pullat, piirakat ja muut mässyt veke, taatusti laihdut! Ei niitä todellakaan saa vetää joka päivä!
    Tsemppiä ja kiitos mahtavista kynäilyistäsi, on ollut tosi hauskaa niitä lukiessa!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon tsemppauksesta, sitä ei voi koskaan saada liikaa!

    Lupaan yrittää parhaani, vaikka ei se hitto vie helppoa ole etenkään lähipäivinä; loppuviikoksi mennään nimittäin Tampereelle, ja siellä on ainakin kaksi PAKOLLISTA leivonnaiskohdetta. Ensinnäkin Pyynikin historiallisen Näkötornin munkkikahvit (jos joku ei tiedä, niin siellä paistetaan munkkeja nonstoppina aamusta iltaan loputtomalle herkuttelijavirralle) ja toiseksi Hämeenkadun Siilinkarin ihanat leivokset. Nääs.

    VastaaPoista
  3. Täzä:

    http://www.munkkikahvila.net/?page=3

    VastaaPoista