VIIKKO 2 natisee liitoksissaan laskiaispullan takia.
Ex-mies kävi heittämässä pojalle nimpparilahjan ja toi meille laskiaispullat. Se ryökäle! Hyvin tietää, että en voi niitä vastustaa JA tietää myös että laihdutan. Onko teon takana siis juonittelua tyyliin yritäpäs-alkaa-jonkun-muun-kaa?
No ei oikeesti. Harva tajuaa mikä mieletön pommi tuo mainittu leivonnainen on, kun se kuulostaa niin viattomalta. Eihän se pullataikinapulla paha voi olla, kuten vaikka viineri tai leivos. No ei niin. Mutta kun sinne väliin työnnetään mantelimassaa ja kermavaahtoa, niin komeudesta saa maksaa 14 pistettä! Koko loppupäivälle jää käyttöön 8 pistettä, jolla ei saa kahvimaitojen ja aamupuuron lisäksi kuin yhden kämäsen voileivän ja vihannessalaatin ilman kastiketta saati mitään fetaa tai muuta lisuketta. Että revi siitä.
Eikä tämä kurjuus tähän yhteen päivään jää, laskiaispullat kun on mun suurta herkkua, yhtä vuoden suurimmista. Seuraavana tuleekin sitten jo Runebergintortut, lähes yhtä roiseja pisteiltään nekin. Ja kun kondiittorit on näköjään yksiä paholaisia ja alkaa kuskaamaan niitä kauppoihin aina vaan aiemmin ja aiemmin, niin viikkokausia pötköön saa kaupoissa kulkea kiroillen ja mummoja tietään potkien. Tai sitten sortuu, kuten välillä väistämättä käy, ja siitä vasta mieli mustuukin. Ja sitten kun niistä päästään, niin tuleekin jo pääsiäinen. Että oikeastaan koko kevät on laihduttajan painajainen.
Mutta en masennu, onhan tästä kilvoittelusta jo kahdesti aiemmin selvitty. Se auttaa, kun ei käy kaupassa joka päivä niin ei tarvitse kiusauksia katsella, ja kun tankkaa itsensä täyteen oikeasta ruuasta ja sallituista herkuista kuten hedelmistä niin ei tee mieli mitään hyvää koko ajan. Eilen illalla kun teki "mieli jotain" en mennyt vanhasta muistista kaivelemaan kaappeja vaan raastoin kaksi isoa porkkanaa ja mätin raasteen suuhuni. Eihän se makunystyröitä hivellyt, mutta maha tuli sen verran täyteen ettei enää tehnyt mitään mieli. Voi luoja kun olin tyytyväinen itseeni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti