Alakerrassa, ratikkapysäkkirysän suuntaisessa kulmassa, sijaitsee pieni kahvio-ruokapaikka. Kiireisimmät vetävät sumpit siellä. Mutta se tunnettu kahvio, missä presidentitkin nimikkopöydässään käy, löytyy yläkerrasta. Yhtä ystävällisesti siellä otetaan vastaan rahvaskin, jopa jalkavaivaiset ja vauvat vaunuineen, sillä hissi vie, hissi tuo. Me ketteräkoipiset kiipeämme kyllä mieluummin portaita, rappukäytävä on niin kaunis ja tunnelmallinen.
Ensin kandee kiertää kyllä alakerta ja napata mukaan ainakin aina tuoreesta, pakastamattomasta ruhosta tehtyä naudan vähärasvaista jauhelihaa sekä Eromangan lihapiirakoita, niitä kun ei ruokakaupoista saa. Kyllä sieltä moni hakee tuoreet luomumunat, juustot, savusilakat, kyljykset, ruislimput ja leivokset sekä luksusviikunatkin.
Tänään 13. helmikuuta, tavallisena tiistaipäivänä kahden aikaan, kahvilan vanhan osan ovat kansoittaneet riskit harmaat citypantterit sekä iloinen saksalainen turistiryhmä. Yksi filmitähden näköinen, kalliisti pukeutunut ja hienostuneen oloinen vaalea lady siemailee valkoviiniä ja vilkaisee välillä ujosti hymyillen ympärilleen, mahtaakohan odotella nettideittiään. Toinen nainen juo punaviiniä ja juttelee tuttavallisesti henkilökunnan kanssa. Mikä ihme viinimaa Suomesta nyt yhtäkkiä on sukeutunut? Siis että ravintolassa ja baarissa, tottakai, mutta että mummojen kutomien villasukkien ja käsintehtyjen saippuoiden ympäröimässä Hakiksen hallin kahviossa? Ihmettelen sitä vieläkin.
Käyn kahviossa niin harvoin, että otan melkein aina samaa kun sitä ei muualta saa, eli sitä jo mainittua lihistä. Sillä jos en ota, ja näen naapuripöydässä sellaista mussutettavan, hirveä katumus iskee ja riipii koko loppupäivän. Sekä palanpainikkeeksi tietysti kahvin, joka on ihan normisumppia hyvää. Moni näyttää ottavan täytettyjä croissantteja, ihme modernia touhua sekin. On siellä kyllä ihania piiraitakin, ja pullaa ja muuta makeaa mahantäytettä, slurps.
Lihis + kahvi maksaa alle 5 euroa, en muista tarkkaa summaa. Tässä paikassa on kuitenkin sellaista vanhan ajan patinaa ja kiireetöntä tunnelmaa, että vaikka maksaisivat mitä, niin kävisin siellä silti aina kun vanhoille kotikulmilleni eksyn.
Kuva: Risto Meriluoto
Kuulostaa mukavalta paikalta, pitänee poiketa, kun Helsingissä taas tulee käytyä. Hakaniemen hallissa ja torilla usein poikkeankin.
VastaaPoistaEtkä ole vielä kahvilassa poikennut? No hopihop ensi kerralla sitten :)
PoistaOlen käynyt vaan siinä alakerran kahviossa. En ole tiennyt, että siellä ylhäällä on tuollainen helmi. Lupaan, että kun tulen hesaa seuraavan kerran, käyn siellä ja annan raportin.
PoistaTosin en käy Hesassa nykyän kuin 2-3 kertaa vuodessa, kun ystävättäreni muutti sieltä pois takaisin kotiseudulleen Pohjois-Karjalaan.
Heijaa mikä ilo sua odottaa! Ei itse kahvila niin ihmeellinen itsenään ole, mutta se atmosfääri, mikä syntyy niistä kaikista kojuista niillä sata vuotta vanhoilla käytävillä, se on ihan ainutlaatuinen. Joo muista se raportti.
PoistaHirvee flunssa, mutta otsikko sai raakkumaan sitä "Kuljen Hakaniemen rantaa" - biisiä :) Sää olet ihan oikeassa tuossa viiniasiassa. On se hyvä, että jostain vielä saa rehellisen lihiksen ja tavallisen sumpin :)
VastaaPoistaNiin eikä mitä tahansa rehellistä lihistä vaan aivan spesiaalin Eromangan lihiksen! Ne on ihan mielettömän hyviä, ihan erilaisia kuin mitkään muut. Eikä niitä tosiaan tahdo saada paljon mistään muualta kuin hallista. Eli jos halliin poikkeaa, niin pitää ehdottomasti ostaa semmonen, vaikka sitten alakerran leipomo-osastolta jos ei kahvioon kerkiä.
PoistaHallissa on ihana tunnelma! Kyllä minäkin siellä mielelläni viiniä siempailisin, mutta ei vaunujen kanssa kehtaa. Kahvi-karjalanpiirakka -kombolla mennään.
VastaaPoistaYmmärrettävää että k&k-komboon joudut tyytymään :) Siis ei mulla mitään viiniä vastaan tietenkään ole, mutta se vaan istuu vanhaan tupamaiseen hallin kahvioon niin kuin...öh... niin kuin manolo blahnikit torimyyjän jalkaan ;)
VastaaPoista