Huom! En millään ymmärrä, miksi juuri tämä vanha teksti näyttää pomppaavan ensimmäisenä esiin kaikista painonpudotus-teksteistäni. Kannattaa katsoa muitakin, jos aihe kiinnostaa, tämähän on pelkkä aivoton ruikutus :)
(lisätty 27.1.2012)
--------------------------------------------------------------------------------
Lähtöpaino 9.1. 2012: 82 kg
Paino alimmillaan: 77,9 kg >>> pudotus 4,1 kg
Paino 9.8. 2012: 82 kg
Seitsemässä kuukaudessa nelkä kiloa pois ja sama takaisin. Siis yhtä tyhjän kanssa kaikki kieltäymykset ja itsekidutus kuukausien ajan. Yyyhyhyy, tää on niin väärin, NIIN VÄÄRIN!
Koko karmeus ja tilanteen toivottomuus selvisi vasta tänään, kun pääsin pitkästä aikaa vaa'alle (edellinen kerta oli toukokuussa). Nyt täytyisi vaan yrittää kasata itsensä, joopa joo... mut kui?
Päällimmäisin tunne on, että en ala enää. Ihan turhaa kaikki. Miten tästä muka jaksaisi taas nousta uuteen yritykseen, kun lopputulos on sitten kuitenkin tämä. Kaiken huipuksi kuulun nyt sitten virallisesti jojottajiin; porukkaan, jota olen aina salaa säälinyt. Hah! Siitäs sain! Sekin vielä!
Huoh. Äsken vetämäni viineri ei lohduttanut yhtään. Mutta en keksi mitään muutakaan, millä lohduttautuisin. Kuka sitä Nyytiäkään lohdutti, no ei kukaan! Kaikki on tyhmää, kaikki on perseestä, kaikki on turhaa, mistään ei tuu mitään, buuhuhuu... - Ai mun vuoro? Kaks tommosta, kiitos. Joo ei tarvi laittaa pussiin, menee ihan näin!
Kuulin eilen telkkarista että kehoon jää muistijälki siitä mikä oli suurin koskaan koettu paino ja siihen biologisesti keho pyrkii takaisin. Hiton kivaa....
VastaaPoistaOhjelma oli Dieetit puntarissa seuranta Yleltä ja sitä silloin tällöin satuin katsomaan ja kiinnosti etenkin nuo psykologiset seikat. Pitää olla valmis ja kuitenkin pitää itsestään sellaisena, eikä inhota ja siksi laihduttaa. Kaikennäköistä tuli esiin.
Outsa, kiitti ohjelmavinkistä, yritän muistaa/jaksaa katsoa sen Areenasta. Tällä hetkellä ketuttaa niin, etten heti pysty motivoitumaan edes siihen :(
VastaaPoistaMiksi se on niin vaikeaa se ylimääräisen vyötärörenkaan tiputtaminen? Miksi jotkut, kuten minä, himoitsee kaikkia sokerisia ja rasvaisia herkkuja, mutta toisten ei tee niitä yhtään mieli? Ääh, jos saisin sen ohjelman katsottua niin ehkä nuokin jutut sieltä selviäisi... Silti, olipa selitys asioille mikä tahansa, niin se olen yksin minä joka joudun ongelmista selviämään, kovalla työllä ja tuskalla ja morkkiksilla. Ääh...
Katsoin sen ohjelma-sarjan, kiinnostava. Pikkasen jäi kaivelemaan se, että kaikilla paitsi yhdellä oli paino palannut samoihin tuttuihin lukemiin kuin aiemmin. Se seurantajaksohan oli tehty vuoden kuluttua. Vaikka eihän sitä pitäis ihmetellä, kun itsellä on käynyt samoin niin monta kertaa...
VastaaPoistaJoo no mähän en sitten jaksanut motivoitua EDES sen ohjelman katsomiseen, jee. Mutta jos kerran lähes kaikilla sen ohjelman tyypeillä oli paino noussut takaisin, niin mitä hittoa? Pitäiskö tosta päätellä, että on oikeesti turha yrittää?
VastaaPoistaOnko niin, että ainoat joilla pudotettu paino pysyy alhaalla, on a) tosi rikkaat, joilla on omat Personal Trainerit ja gymit ja varaa tilata hyperterveellisiä herkkuja kotiin kuljetettuna joka päivä (Jennifer Aniston) tai b) yli-inhimillisellä itsekurilla varustetut MUISTAKIN syistä onnelliset ihmiset?
Itse nimittäin sain lopetettua tupakanpolton ikuisuus sitten, 1993, enkä ole sormenpäälläkään hipaissut röökiä sen jälkeen. Tuolloin lopettamisen aikaan olin juuri rakastunut = onnellinen. Oma teoriani: kehoon jää muistijälki siitä, millasissa fiiliksissä oli kun jotakin ratkaisevaa teki, ja jos hyvissä, niin se pitää ja jos hampaat-irvessä, niin ei pidä. En mä kyllä totakaan usko. Puuh.
On miettinyt tosi paljon tätä painospudotusta viime viikkoina (kun se on tasaseen koko ajan noussut), palaan siihen.