Waihdevuodet: VESSAJUTTUJA & VATSATANSSIA

HUOM! Kannattaa lukea, vaikka olisit vasta 30-40 kieppeillä, ainakin jos vatsatanssi ei ole tuttu juttu.

Vaihdevuosi-iän hyvät puolet: on ihanaa, kun ei enää tarvitse panikoida tamponeiden ja siteiden takia. Ei ole yksi tai kaksi vaan satakaksi kertaa, kun ne on loppuneet ratkaisevalla hetkellä. Ja nehän on juuri sellaisia tuotteita, joita ei voi millään toisella tavaralla korvata. Tietty siksi lyhyeksi ajaksi voi tunkea puoli rullaa vessapaperia pikkareihin, että pääsee niitä äkkiä jostakin ostamaan tai kavereilta lainaamaan - tosin silloinkaan se ei ole ongelmatonta, jos on piukat valkoiset housut; ei ole kiva, että naisihmisen housuissa pullottaa. Mutta vielä hirveämpää on, jos alkaa kesken kaiken housut haaroista punertua (siellä saaressa firman kesäjuhlissa, just siellä).

--- Meillä kotona ei kovin perinpohjaisesti asiaa käsitelty, äiti vain ohimennen kerran tokaisi että sano sitten kun tarvitset tamponeita. Suosikin mainoksissa nätti O.B. voitti ankean Tampaxin 6-0, niitä sitten äitiltä tilasin kun aika koitti. Ja niissä uskollisesti pysyin siihen asti kunnes tulin raskaaksi. Olin jo 23 vuotta täyttänyt ja lapsen synnyttänyt, kun pistin ensimmäistä kertaa housuihini siteen! Heti kun oli mahdollista, palasin taas tuttuun ja turvalliseen tamponiin. Meni vielä vuosikymmen ennen kuin menkat kävivät niin runsaiksi, että jouduin hommaamaan siteitä öitä varten. Mutta olin silloin, ja olen edelleen, siteiden käytöstä sitä mieltä että ääh, ällöä. (Musta olisi tullut todella, todella huono sairaanhoitaja.) ---

No nyt joku siellä sanoo, että siihen ne kuukautisten loppumisen hyvät puolet sitten jäikin. Koska tamponit vaihtuu heti Tenoiksi. Hmm, niinhän sitä pelotellaan... Pakko sanoa, että en tiedä kuinka yleinen se inkontinenssivaiva oikeasti on; että tarvitseeko niitä siteitä/suojia/vaippoja yksi vai viisikymmentä naista sadasta. Itsellä ei tuota vaivaa ainakaan vielä ole, luojan kiitos; on varmaan hyvitystä ylimitoitetuista aalloista. Tai sitten en vain ole huomannut, koska en yski, naura tai juokse :)

En tiedä, johtuuko virtsanpidätysvaivojeni puute perintötekijöistä, vai siitä, että saatan huomaamattani vahvistaa lantionpohjalihaksiani tarpeeksi. Jumppaohjeitahan jaetaan joka suunnalta, mikä on tietysti pelkästään hyvä asia, mutta itse olen tehnyt tietoista lantionpohjalihasten jumppaa vain kuopusta odottaessani, 38-vuotiaana. Eli siitä on nyt... hetkinen...15 vuotta. (Voi luoja mä olen niin sketsiblondi, aloin miettiä vuosilukuja ja laskea niitä sen sijaan että olisin vain laittanut pojan iän! Aah hah hah, voiko näin tyhmä ollakaan :D

Juu että en tee jumppaa, mutta käyn puuskittain salilla ja siellä teen paljon reisiliikkeitä (koska en ole pystynyt käsiä käyttämään jäätyneen olkapään takia niin keskityn jalkoihin) JA teen myös puuskittain joogaharjoituksia. Lisäksi jorailen* kotona itsekseni. Luulen, että nuo kolme asiaa kaikki vahvistavat enemmän tai vähemmän lantionpohjalihaksia.

Harmittaa, kun nämä jäätynyt olkapää -vaivat alkoivat joskus kolme vuotta sitten, ensin oikeassa ja nyt vasemmassa kädessä. Jouduin jättämään vatsatanssin, jossa olin käynyt melko säännöllisesti jo yli kymmenen vuotta - se nimittäin on parasta mahdollista jumppaa lantionpohjalihaksille. Oikeasti. Siinä to-del-la-kin saa kyseiset lihakset kyytiä. Sen huomasi aina, kun oli ollut yhden kevät- tai syyskauden poissa, uuh, kyllä oli vatsa kipiänä ensimmäiset viikot taas kun aloitti uudestaan. Eli:

ALA VATSATANSSIA NIIN SÄÄSTYT TENOILTA!

Vatsatanssilla on muitakin etuja. Se tekee erittäin hyvää myös selälle (koska vahvistaa selkää tukevia lihaksia), itse asiassa selkävaivojen takia lääkäri sitä minulle hoidoksi määräsi silloin aikoinaan. Se tekee älyttömän hyvää myös rintarangalle, joka on jo nuorilla suomalaisnaisilla tanssiopen mukaan usein aivan jumissa, ja tietysti vaan pahenee iän myötä. Sama juttu niska-hartia-alueen kanssa. Onkohan mitään lihasryhmää, jota vatsatanssi ei voimistaisi ja samalla rentouttaisi?

Lisäksi: vatsatanssin voi aloittaa vaikka kuinka vanhana, niissä ryhmissä missä itse kävin ikähaitari ulottui 74-vuotiaisiin. Plus siinä löytävät naiseutensa he, jotka ovat aina kokeneet itsensä jotenkin epänaisellisiksi tai jäyhiksi. (Siksi) sitä harrastavat presidentitkin. Tarja Halonen oli aloittaessaan yli viidenkymmenen; olimme useita vuosia samassa ryhmässä ja voin sivuseikkana kertoa, että siinä on muuten älykäs ja hirveän hauska ihminen. Olisi voinut luulla presidentin pitävän matalaa profiilia, mutta kissanvillat, Tarja oli kova heittämään läppää ja kertomaan tarinoita ja kyseli rohkeasti neuvoja ja antoi meille muille vinkkejä, esimerkiksi kuinka ommella itse polvisuojat vanhoista olkatoppauksista :)

UUH, UMMETUSTA. Siinä toinen vaiva, joka koettelee vaihdevuosi-ikäistä. Itselläni on helposti ärtyvä paksusuoli (diagnoosia varten tehdään kolonoskopia, toooosi nasta toimenpide) ja olen joutunut pakon edessä opettelemaan näitä vessajuttuja jo vuosia sitten. Että miten päästä ummetuksesta nopeasti eroon. Sillä jos olisi usein ummetusta, niin olisi jatkuvasti suoli ärtynyt, ja siitä päästäisiinkin sitten pian syöpäleikkausjonoon. Mutta vaikka ihan normaali paksusuoli olisikin, niin ummetusta ei kyllä kannata pitkään pidellä. Jo pelkästään sen takia, että kun se skeida lilluu siellä suolessa, niin suolen seinämän läpi pääsee elimistöön aineita jotka kuuluisivat vessanpönttöön. Elimistö joutuu pieneen myrkytystilaan - siksi se näkyy (kelmeytenä) naamasta, kun ihminen lakkaa kakkaamasta :)

Ummetuksesta siis kannattaa hankkiutua eroon asap. Leseitä puuroon, ja päivällä kuituja muilla tavoin (täysjyvää, vihanneksia, hedelmiä) ja ainakin pari litraa vettä päivässä, kuivattuja luumuja iltapalaksi... Tähän ikään mennessä kaikki varmaan jo monet konstit tuntevatkin, mutta jos ei, niin googlaamalla löytyy lisävinkkejä. (Moni sanoo, että kahvi tyhjään vatsaan auttaa; en tiedä, kun en pysty, alkaa oksettaa ja sydän hakata ja polvet täristä.) Ne activiat ja vastaavat jugurtit on ihan hyviä, ennaltaehkäisyksi, mutta ei auta jos tarvitaan nopeasti tehoa.

Jos menee yli viikko ilman että vatsa toimii, niin sitten jo kipin kapin apteekkiin. Siellä neidit luultavasti osaavat neuvoa, mutta kokemuksesta tiedän, että eivät aina. Pellavan- ja psylliumsiemeniä luultavasti ensiksi tarjotaan, ja ne auttavatkin, jos ummetus on lievää. (Agiolax on siitä hassu, ja hyvä valmiste, että se tehoaa sekä ummetukseen että ripuliin; asia, mitä mun pienet aivot ei tahdo millään tajuta.) Mutta jos nuo eivät auta, niin sitten uudestaan apteekkiin vääntämään kättä farmaseutin kanssa joka vänkää että kyllä näiden olisi pitänyt auttaa, odotellaan vielä. Älä odottele. Jos ummetus on päässyt jo pahaksi, niin tarvitaan järeämpiä aseita, esimerkiksi Laxoberon-kapseleita ja Microlax-tuubeja. Kannattaa nähdä vaivaa ja käyttää rahaa, sillä ET HALUA että se pahenee suolitukokseksi. Ensinnäkin silloin jo kipu on hirveä, kovempi kuin menkat, melkein kuin synnytys ennen ponnistusvaihetta, et pysty istumaan etkä edes makaamaan kuin ihmeellisesti puolikyljellään. Ja sitten... Aargh, antaa olla, usko kun sanon, sitä et todellakaan halua.

Joku fiksu ihminen tietysti ennaltaehkäisisi koko vaivan syömällä aina runsaasti kuituja ja käymällä vessassa säännöllisesti - se sama tyyppi joka menee ajoissa nukkumaan ja muistaa ostaa konetiskiainetta tarvittaessa - mutta jos on niin kuin minä, niin eihän sitä muista/malta. Erityisen pahoja on lomamatkat, vatsani kun on niin vieraskorea ettei kehtaa hotellissa tai teboililla toimia. Lisäksi tulee jo valmiiksi pinkeään vatsaan vedettyä estottomasti ihan kaikkea kiellettyä moskaa päällekkäin, "kerran ollaan lomalla", mikä vaan päivä päivältä pahentaa asiaa. Sitten kun kotiin pääsee, niin alkaa rukoilemaan että pliis, pliis tule vessahätä, tule vaikka yöllä, mutta tule!

Luin äskettäin jostakin, että vessassa ei saisi istua pitkään, se roikkuva asento aiheuttaa kuulema pukamia. Noh, istuskelusessioita ei pysty välttämään jos on ummetusta, parempi ottaa rauhallisesti kuin pinnistellä otsasuonet pullistellen. Menkööt bussit ja alkakoon paltsut, niitä tulee lisää molempia, mutta uutta terveyttä ei. Itse olen ihan pokkana varannut vessaan sekä lehtiä että kirjoja sekä lukulasit, enkä roudaa niitä piiloon vieraiden takia.

Mitäs vielä... Tätä olen ihmetellyt, että kuinka yleinen vaiva hiivatulehdus mahtaakaan oikein olla?Ainakin lääkkeitä mainostetaan telkkarissa kohta enemmän kuin tarjousjauhelihaa. Aiheutuuhan tulehdusta tietysti monista syistä, mutta gynekologeja kun on haastateltu, niin ovat järjestään tuominneet nykyiset muoti-ilmiöt. Oikein säälittää nuoret naiset, jotka vahauttavat itsensä paljaiksi (toivottavasti ainoastaan omasta tahdostaan) ja käyttävät pikkuruisia stringejä ja kärsivät sitten jatkuvista hiivatulehduksista; luulisi että siitä on sitten kaukana se seksikkyys mitä on alunperin ajettu takaa? Enkä nyt tarkoita, että tämä koskisi ainoastaan nuorempia naisia, uumoilen vain että suuri osa ikäisistäni mimmeistä on ihan liian mukavuudenhaluisia moiseen rumbaan.


* Tajusin just, tuossa kun äsken taukotanssahtelin, että mun kotijorailuun sisältyy aika paljon juurikin noita vatsatanssiliikkeitä. Syvään ovat kahdeksikot juurtuneet :) Sydämestäni suosittelen napatanssia kaikille, jotka tykkää ihanista itämaisista rytmeistä ja kilisevistä lantiovöistä. Mutta jos on enempi fitness-henkinen, niin Pilates tai vastaava lie teholtaan samaa luokkaa.