Seurasaaren kupeessa, ja Urho Kekkosen muinaisen virka-asunnon vieressä, sijaitsee kaunis, vanha puuhuvila. Meri pilkottaa lehmusten välistä, terassipöydät antavat vehreään puutarhaan. Sisältä talo on juuri niin hieno kuin entisen Meilahden kartanon mailla kuuluukin olla.
Kahvio on kohtalaisen suosittu, silmäätekeviäkin siellä kuulema näkee, ja ennen sinne saatiin helposti kesätyttöjä töihin. Nyttemmin... no niin, ongelma on paikan omistaja. Joidenkin mielestä eksentrinen puolalaisnainen tuo paikkaan eksoottista särmää, toiset taas ovat tyrmistyneet emännän töykeydestä ja haluttomuudesta kuulla asiakkaitaan. (Ja kuulema työntekijöitään, siksi heitä ei kai enää olekaan, ei ollut ainakaan viime viikolla.) Monet ovat valittaneet leivonnaisten tason laskeneen; että tarjolle laitetaan vanhoja torttuja ja kuivia pullia. Kahvilaatukin on kuulema vaihtunut "palkinnon saaneesta" kehnompaan. Tiedä häntä.
Itse olen käynyt siellä enää harvoin, edellisestä kerrasta on jo vuosia. Muistikuvani kuitenkin on, että ainakin makeat piiraat olivat ennen ihania ja niiden kanssa sai paljon paksua vaniljakastiketta. No, nyt otin raparperipiirakan palan, ja se oli ok, ihan riittävästi fylliä. Mutta pikkuisen siinä maistui kylmäkaapista tarttunut muu leivonnainen, olleet varmaan kylki kyljessä. Vaniljakastiketta ei saanut, koska "en minä ole ennättänyt tehdä!". Mikä oli aika yllättävää, koska olimme ystäväni kanssa paikan ainoat asiakkaat, ja kellokin oli jo puoli kaksi iltapäivällä.
Kun pääsimme kahveinemme pöytään, valtakuntaansa yksin hallinnoinut rouva istahti tyynesti lukemaan tablettiaan "omaan pöytäänsä" (josta kuulema ajaa muut pois). Mieli teki vinkata, että ehkä nyt ennättäisi sitä kastiketta vispaamaan? Vaan en uskaltanut. En myöskään sanonut mitään siitä, että muuten niin kivojen korituolien päällykset olivat kahvitahroja täynnä, ja - minkä huomasi vasta ylös noustua - ihan kosteita. Pakko sanoa, että ei sisälläkään liian siistiä ollut :(
Kahvio hehkuttaa näkyvästi ja kuuluvasti, että kahvia saa ottaa lisää samaan hintaan. Parasta onkin saada, kun kahvi ja piirakanpala maksavat 12,50 euroa - mikä on rouhea hinta siitäkin huolimatta, että ymmärtää siihen sisältyvän miljöölisän.
Suosittelenko? Paikan hulppean, joskin syrjäisen sijainnin ja kauniin rakennuksen takia kyllä. Tuoreina myös leivonnaiset hyviä. Verannan seinällä olleessa lapussa haettiin työntekijää, joten voihan olla että joku tarttui syöttiin ja palvelukin on nyt jo parempaa :)
Tamminiementien kahvila, Seurasaarentie
Kahvi 5 e
Tee 5 e
Pala raparperipiirakkaa 7,50 e
Huom! Presidentti Kekkosen entinen asunto, Meilahden kartanon "uusi" päärakennus Tamminiemen huvila, toimii nykyisin museona. Jos ei siellä ole vielä käynyt Kekkosen kautta muistelemassa, niin kannattaa mennä, jo pelkkä puistomainen tontti on niin ihana! (Siellä on myös oma kahviokin, jos ei tuo yllä mainittu nappaa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti