maanantai 16. helmikuuta 2015

5:2 paastoten... TUUNATTU 5:2


Tuunattu ja tuunattu, heh, voikohan tätä enää viiskakkoseksi kutsua ollenkaan. "Kahtena päivänä vain 500 kaloria" kun on melko lailla se asian ydin, ja juuri siihen kohtaan menin sitten söhimään - enää en laske, että pysynkö 500:ssa. En odotakaan saavani nobelia tällä muunnoksella, mutta puolustukseni on, että hei, tämä toimii, tähän pystyn. Jos joutuisin taas punnitsemaan ja laskemaan kaikki kalorit, en jaksaisi edes yrittää. Ennen jaksoin, mutta en enää.

Meidän suhteemme Viiskakkosen kanssahan alkoi kiihkeästi. Elokuusta 2013 maaliskuuhun 2014 meni hyvin, intopiukeana punnasin joka suupalan ja merkitsin ylös lähes desimaalin tarkkuudella. Ja kehittelin itse aterioitakin, että tulisi vaihtelua. Ei tehnyt tiukkaakaan, ja olin helkkarin tyytyväinen itseeni - vaikka painoa ei loppupeleissä pudonnutkaan kuin 6-7 kiloa.

Sitten lähdin reissuun pariksi viikoksi, enkä tietenkään Bangkokissa tai Yangoonissa (Burman pääkaupunki) mitään laskeskellut, kuka hullu niin tekisi. Kunpa olisinkin syönyt vain ruokaa - aasialainen ruokahan on kohtuullisen terveellistä, paljoine vihanneksineen - mutta ei kun piti joka päivä vetää ihania kermaisia jälkiruokia ja suklaisia vohveleita! Niin ja "eksoottisia" sipsejä. Jotka oli kiva huuhdella alas jänskännimisillä limonaadeilla. Ja sitä rataa.

No, reissun jälkeen jatkoin epäterveellistä puputusta vieä kotonakin pari kuukautta. Inhosin itseäni niin, että inhotukseeni söin aina vaan lisää jotakin lohtumässyä. Sitten kun vihdoin ja viimein sain tehtyä korjausliikkeen, oli jo kesän alku. Tunnollisesti, houkutuksista huolimatta jaksoin silti pitää kiinni uudelleen löytämästäni rytmistä. Kunnes elokuussa alkoi ihan tajuton sairastelukierre, josta viimeisimmät rippeet tuntuvat vieläkin kipuina kantapäässä. Siihen se sitten jäi, uudelleen aloittaminen tuntui niin ylivoimaiselta että jo ajatuskin itketti. Kunnes, hallelujaa, kuukausi sitten keksin, että olisi kai huimasti parempi sinne päin kuin ei ollenkaan.

Tämä uusi, tuunattu suhteeni Viiskakkosen kanssa on sellainen, että kahtena päivänä viikossa syön palttiarallaa 400-700 kaloria. Tarkkaan siis en tiedä, kun en laske, mutta vanhastaan on kuitenkin tuntuma mitä voi syödä ja mitä ei ja suurinpiirtein kuinka paljon. Lähes aina lusikoin aamiaiseksi jonkun herkullisen proteiinirahkan, lounaaksi kahvin kanssa omenan tai klementiinin, ja päivälliseksi ruokaisan salaatin. (Itse asiassa kutsunkin näitä kahta vähäkalorista päivää Salaattipäiviksi.) Ihmeellisen ja ihanan helppoa ja rentoa on ollut, kertakaikkiaan.

Ja viikon viitenä päivänä taas syön normaalisti, mutta vähän fiksummin kuin aiemmin. Välttelen tosissani valkoisia jauhoja ja sokereita, ja teen kotiruokaa tuoreista tarvikkeista (luomua aina kun löydän). Ihan hirmu iloinen olen joka päivä siitä, että älysin, epäluterilaisesti, rikkoa rajoja (hui!) sillä jo nyt tunnen itseni niin paljon terveemmäksi ja sutjakammaksi ettäh! Painoa on vain vähän lähtenyt, vaatimattomat kolme kiloa. Mutta silti!

Minen ole mikkään ruokaguru, enkä väitä että tämä olisi välttämäti hyväksi, mutta jaoinpahan nyt tämänkin kokemuksen. Vaikkapa rohkaisuksi muillekin astua ulos boxista, jos ei muuta.







9 kommenttia:

  1. Lohdutukseksi voin kertoa, että tuo 5:2 on sellainen paasto, että sen voi aina aloittaa alusta - ja että kolme kiloa on kuusi voipaketillista. Se on jo paljon se!
    Ja kiitos kehoituksesta, mutta mulla on jo otsis;)
    Tsemppiä eloon ja taistoon, arkeen ja juhlaan. Ja juhlassa ja matkoilla ei kaloreita lasketa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kun sen positiivisesti ajattelee niin hitto, kuusi voipaketillista on ihan kivasti. Kiitos vertauksesta. Ja onnittelut otsiksesta :)

      Juu ei matkoilla kaloreita lasketa, ei, enkä niitä muutenkaan laskisi jos ei olisi oikeasti pakko. Siis ihan lääkärin käskystä pitäisi nyt saada 10 kiloa veks. Se 10 kiloa, joka on tullut viime keväästä, jolloin kanssa piti saada 10 kiloa veks. Eli 10 + 10 = jo 20 kiloa tiputettavaa, kääk :/ mutta kymppi kerrallaan, heh. :)

      Poista
  2. Menna, olet olemassa vielä, hienoa! On ollut jo ikävä.

    Mitäs noista dieettien nimistä tai dieeteistä, pääasia, että itselläsi on hyvä olo. Minä ...kröhöm.. olen viettänyt viime syyskuusta asti suklaatonta syksyä ja se jatkuu edelleen. Muukin kovin makea on samalla jäänyt, kun olen tottunut Skyr-rahkoihin. Kiitos niistä kuuluu sinulle! Sinulta aikoinaan niistä luin ja pitkin hampain kokeilin. Hyviä!

    Puntarissa en ole käynyt, mutta monet vaatteet pyörii päällä, joten keväämmälä ajattelin sitten astua punnitsemaankin itseni jossain vaiheessa. Kyllä jokunen kilo on selvästi lähtenyt.

    Mukava kuulla sinusta, älä pidä yhtä pitkää taukoa! ♥

    VastaaPoista
  3. Voi kun olet ystävällinen, kiitos! Olen kyllä joo taukoa pitänyt, mutta ei ole ollut oikein mitään kerrottavaa. (Ja niinkuin toisesta blogista luit, niin olen ollut vähän huonossa hapessakin.) Mutta nyt sentään jotain tapahtui eli nitkahti tuo itsestä huolehtiminen taas vähän liikkeelle, uudella reseptillä :)

    Ja hyvä sinä, miten pystytkin pysymään suklaista ja muista nameista kaukana, vau! Ei ihme että housut pyörii päällä. Tuohon kun pääsis...

    Hei ja mukava kuulla sinustakin, aina! <3

    VastaaPoista
  4. Nykyään puhuu lääkärit paljon prosenteista ja olen aivan varma kolmen kilon pudotuksen susta olevan prosenteissa hyvä suoritus kun sun lähtöpaino ei ole hurjissa lukemissa :) Joka gramma poispäin on hyvästä, niin itseäni lohduttelen niin käytän suhun samaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kiki, niin optimistinen mun suhteen, mutta valitettavasti kyllä lähtöpaino nyt ON hurjissa lukemissa! Mutta tuo on totta, joka gramma lasketaan (kun se menee poispäin ;)

      Poista
  5. Voi että olenkin odotellut kuulumisia. Käynyt täällä välillä etsimässä comebackiä. WAU soot reissannu!!! Oooh, SIITÄ mä haluaisin ehdottomasti kuulla lisäää!!!! Mimmosta siellä maailmalla oli?? J good for you että olet menossa sitä kohti mitä itse haluat;)

    VastaaPoista
  6. No kun ei ole ollut mitään uutta, mistä kertoa. Piiitkään aikaan.

    Tällä hetkellä pitelen flunssaa Haniassa, Kreetalla. Edelliset kaksi viikkoa olin Rethymnonissa, ja toden totta menossa kohti sitä mitä haluan - ajatusltenukijako sie oot? :( Tai siis olen ollut yrittämässä, osaanko. Päätin, että koska ikää alkaa jo olla, niin jos ei nyt anna itselleen mahdollisuutta, niin kyllä haudassa kaduttaa! Eli ihan törkeästi pistin omaan projektiin vähän rahaa, ja aikaa meni syteen tai saveen. Jos menee syteen, öh tai saveen, niin ei haittaa - tuli sentään yritettyä!

    Noista muista reissuista on jo aikaa, tässä välissä on tullut käytyä muun muassa teknomusafestareilla, Ghentissä, Belgiassa :D

    Ehkä mun pitäis kirjottaa näistä aiheista oma juttunsa? Haluaisin kannustaa kaikkia pistämään vähän likoon omien haaveidensa eteen!

    VastaaPoista
  7. JOO, tuo omien haaveiden toteuttaminen on niin tärkee juttu, että siitä juttua!! Elämästä on lupa nauttia, (me naiset kyllä osataan hoitaa myös velvollisuuksia ihan riittämiin). Voih, miten mä haluaisinkaan koluta vielä maailmaa.. !
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista