sunnuntai 18. elokuuta 2013

Waihdevuodet JO 2 VUOTTA AALTOJA




Samaa, samaa ja yks ylläri


Eilen päätin, että jumantsukka, pakko saada skrivattua blogiin pitkästä aikaa. Kas kun tässä vietetään ihan merkkipäiviäkin, vaihdevuosien siis - jo 2 huikeaa vuotta! Ennen kuin alan kakun tekoon, luon katseeni hetkeksi menneeseen...





Tapahtunut tähän mennessä: 

Kuumat ja kylmät aallot sekä muut oireet alkoivat äkkirysäyksellä kumman flunssan aikana/seurauksena. Ensimmäisen vuorokauden tärisin jääkalikkana kolmen peiton alla, kurkku ja pää ja lihakset ja joka paikka kipeänä, ja hirveän ahdistuneena. Ei tuntunut tavalliselta flunssalta, eikä sitä siis ollutkaan, vaan elimistön hurja myllerrys ennen uuden elämänvaiheen alkamista.

Hormonikorvaushoitoja en uskaltanut aloittaa kohonneen syöpäriskin takia. Äitini kun kuoli rintasyöpään 56-vuotiaana käytettyään hormonihoitoja 3-4 vuotta.

Kalliiden vaihdevuosivalmisteiden sijasta kehittelin omia coktailejani: maca-jauhoa, salviauutetta, paljon vitamiineja, jos jonkinlaista yritteetä... en nyt muista kaikkea. Niin juu, soijahulluuskin iski jossakin vaiheessa; maidot ja jugurtit ja kermat ja tietysti Femisoya oli kova tuolloin kova sana. 
Kaikki nuo viritykset vähäsen auttoivat, niin luulin, tai sitten eivät - hankala sanoa, kun oireiden voimakkuudet vaihtelevat. 3-4 kertaa vuodessa ne lieventyvät joksikin viikoksi niin, että toivorikas uskoo jo koko shown vetelevän viimeisiään. Kyllä se syö naista sitten kun ne taas jatkuvatkin täysillä.

Viimein muutama kuukausi sitten ostin ensimmäisen vaihdevuosivalmisteen, Chellon, jota monikin on täällä suositellut. Ei se meikäläiseen paljoa vaikuttanut, vedin kyllä koko kahden kuukauden kuurin. Nyt kokeilussa on Carnosin Lady Soya (Tri Tolosen) ja näin kuukauden käytön jälkeen tuntuu, että se tehoaisi vähän enemmän. Oikeastaan nuo molemmat kyllä on auttaneet hippasen henkiseen puoleen - kuumaa aaltoa ennakoivaan muutaman minuutin ahdistukseen - mutta fyysisiin oireisiin eivät niinkään. No, napsin kyllä Carnosin-lootan loppuun ja kokeilen sitten taas jotain uutta.

Kuumat aallot siis lyövät edelleen ja hiki tirskuu ja purskuu. Onhan vaivan kanssa oppinut elämään, pakkohan se on, mutta kyllä aina vaan kyrsii kun on vieraampien ihmisten parissa tai vaikka vaan shoppaamassa ja naama helahtaa äkkiä puolukanpunaiseksi ja hiestä märäksi. Siis todellakin märäksi, ei mitään muutamia pikkuisia hikikarpaloita hiusrajassa. Joka laukussa ja taskussa pidän nenäliinapunttia, että saan enemmän tai vähemmän vaivihkaa pyyhittyä otsaa ennen kuin suuret pulleat pisarat alkavat tippua nenänpäästä ja valua poskia pitkin kaulalle.

Joka laukusta löytyy nykyään myös viuhkoja. On punaista, mustaa, sinistä, kermanvalkoista, kuvioilla tai blankkona. Ilman niitä ei mitenkään pärjää ainakaan kesällä. Niitä on muuten tosi vaikea löytää Suomesta. Hmm, oliskohan tässä markkinarakoa... pistetään mietintään.

Kotona on kaksi tuuletinta, makkarissa sekä avokeittiön ja olkkarin välisellä saarekkeella (jossa se kätsysti kääntyy hellan suuntaan). Näihin koneisiin oli pakko satsata, muuten ei pystyisi tekemään ruokaa eikä nukkumaan. Eikä olemaan viikkoa vuokramökillä tai paria yötä hotellissa - raahasin oikeasti oman tuulettimeni mukaan jopa hotelliin, kun en uskaltanut luottaa ilmastointiin. Heh.

Totuttuun tyyliin tässä on siis menty jo kaksi vuotta, aina eiliseen asti. Illalla alkoivat kummat alavatsakivut, jotenkin hämärästi tutut, ja suriseva päänsärky, ja lämpöä nousi... ei juma, ihan kuin olisi menkat olleet alkamassa! Ja kuinka ollakaan, alkoi vertakin tulla. Okei, ihan minimaalisesti, mutta silti. Ja edelleenkin on nämä minimenkat päällä. Että siis voi perseensuti, mitäs TÄMÄ nyt sitten on? Ei varmana ainakaan merkki siitä, että vaihdevuodet olisivat lähimainkaan loppumassa. Aargh.

Että tämmöinen lähtöjysäys kolmoskaudelle. Tuskin maltan odottaa, mitä muuta jänskää on tulossa.







20 kommenttia:

  1. Ilahduin kun huomasin, että olet antanut elonmerkkejä itsestäsi.

    Kurja juttu, että edeleen v-vuodet jatkuvat. Mutta ei kai se harvinaista ole, valitettavasti, että useitakin vuosia kestävät.

    Itselläni on edelleen estrogeenilaastarit ja aion käyttää hamaan tulevaisuuteen.niiden myönteiset vaikutukset voittaasyöpäriskin, siis näin on minun kohdallani.

    Gynellä kävin toukokuussa ja tutkittiin verikokeella estrogeeni ja D-vitamiinipitoisuus. D-vitamiinia syön nyt 100 mikrogrammaa päivässä. Jos haluat lukea D-vitamiinin vaikutuksista, niin oma gyneni on kirjoittanut siitä:
    http://maijakajan.fi/

    Olisko syytä käydä muuten gynellä sinunkin, kun vuoto alkoi uudestaan. Vai onko se normaalia, en tiedä.

    Kiva kuitenkin kuulla elonmerkkejä sinusta, hyvää loppukesää,
    kirjoittelemisiin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No täällähän minä, olen vaan ollut tosi saamaton mitä bloginpitoon tulee. Luonnevamma. Mutta joo, olet varmaan oikeassa, ehkä pitäisi käydä gynellä...

      Luen varmasti tuon D-vitamiinjutun, olen jo valmiiksi kallellaan sen suuntaan; napsin viime talvikauden sitä 80 mikrogrammaa per päivä ja nyt kesä aikaan 40 mikrogrammaa. Mutta tosiaan luen jutusta lisää, kiitos linkistä.

      Ja hyvät loppukesät sullekin!

      Poista
  2. Itse lopetin hormoonihoidon, koska tädillä ja mummolla ollut rintasyöpä ja lääkäri suositti minua kestämään vähän aikaa aaltoja mieluummin. En halua ottaa sitä riskiä, että sairastun rintasyöpään, vaikka mahdollisuus olisi pienikin. Nukun paremmin kuitenkin kuumissa aalloissa kuin pelossa. Saattaahan sitä siltikin jotain tulla, mutta kyllä ne aallot helpottaa välillä. Liikunta ja vähähiilarinen ruoka on tuoneet suurta apua (vaikka liikunkin huonosti, mutta yritän parhaani). Tsemppiä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, tiedänhän mä että pitäis liikkua ja syödä fiksusti, se auttaisi sekä näihin aaltoihin että kaksisuuntaiseen. Mutta kun että ja sitku ;) Ehkä jonain päivänä terästäydyn.vähemmän

      Moni on sanonut, että elää mieluummin muutaman vuoden kuin kärsii kuumia aaltoja, ja siksi syö hormoneje. Itsekään en välitä satavuotiaaksi elää, mutta en myöskään haluaisi elää viimeisiä vuosiani sairastaen syöpää. Tietenkään en voi estää etteikö se tai jokin muu sairaus iskisi, mutta en halua promillenkaan vertaa edesauttaa sen syntymistä. Tsemppii sinnekin!

      Poista
    2. ... siis: "elää mieluummin muutaman vuoden VÄHEMMÄN..."
      (ääh, pitäisi aina lukea läpi ennen kuin postaa)

      Poista
  3. Koskeina, kuumina kesäöinä olen vaellellut omasta sängystä vierashuoneeseen, olohuoneen sohvalle, tv-huoneen sohvalle... Aina kun yksi peti kuumenee, siirryn seuraavaan. Pahimpina öinä olen olemme laittaneet ilmalämpöpumpun jäädyttämään.

    Kyllä kai tämä elimistön vikantunut termostaatti pian alkaa toimimaan :-)









    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iihhihhii, ihanan lohduttavaa, etten ole ainoa öinen pyöriskelijä. Ja aivan, kyllä se termostaatti tästä korjaantuu ja sitten on vielä kymmeniä vuosi helppoa elämänä edessä, heleijjaa!

      Poista
  4. Ihanaa kuulla sinusta elonmerkkejä!
    Muuten en osaa kommentoida, paitsi että suositan sitä gyneä minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hengissä ollaan ja ihan ok-kunnossakin! Olen vaan niin ärsyttävän on-off-tyyppi, että välillä tulee pitkiä jaksoja etten vaan saa itseäni blogistaniaan. Ihan sama facebookin kanssa. Ja kaiken muunkin; esimerkiksi diggaan täysillä jotakin radioasemaa muutaman kuukauden, sitten lempi loppuu kuin seinään, ja etsin uuden lemppariaseman.

      Olen outo, tiedän, ja olisi kauhealta jos joku loukkaantuisi, kun en käy enää lukemassa ja kommentoimassa blogikavereiden juttuja ;( niissä kun ei ole mitään vikaa, päinvastoin, vika on minussa. Antakaa anteeksi!

      Poista
  5. Kokeilepa pyytää gyneltä Bellergal-resepti. Tehoaa hyvin kaikenlaisiin oireisiin (hikoilu, univaikeudet, kireä pinna). Valitettavasti itse en pystynyt sitä syömään rintasyöpälääkitykseni (antiestrogeeni) takia, kumoavat toistensa vaikutukset. Jokatapauksessa sitä tuli kokeiltua, eikä ollut kallistakaan, jotakin 8 euroa purkki.

    http://dzinninajatuksia.blogspot.fi

    VastaaPoista
  6. Hei kiitos miljoonasti vinkistä! Ja olen pahoillani, että joudut syömään rintasyöpälääkitystä, se meinannee, että sairastat juurikin rintasyöpää. Tsemppiä Dzinni Dzikki, ihana nimimerkki :) käyn tsekkaamassa blogiasi piakkoin.

    VastaaPoista
  7. Tervetuloa vaan vierailulle blogiini! Minulla on menossa jo toinen kierros rintasyöpää, ensimmäinen leikattiin ja hoidettiin kun olin 37-vuotias. Nyt sitten tällä kertaa sain nuo antiestrogeenit, jotka ovat aiheutttaneet menopaussin ja todella inhottavat ja sosiaalisestikin rajoittavat vaihdevuosioireet. Pää märkänä ei oikein huvita esiintyä julkisesti, vaikka sitä työni pitäisikin paljon sisällään.

    Blogissani on kaikkea muutakin naistenhömppää sairauskertomuksen lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi helv.... kuulostaa vieraan korviin kohtuuttomalta, mutta ilmeisesti olet asian kanssa oppinut elämään, tai pakkohan se on, halusi tai ei. Mutta heti tulen käymään kunhan ennätän, kiinnostaa kovasti!

      Poista
  8. Oletko rakastunut? Mulla alkoi menkat uudelleen endorfiini-hormoonimyrskyn seurauksena. Gyneni kertoi, että sellaista joskus tapahtuu vaikkei kovin tavallsta olekkaan. Joskus keho vaan luulee olevansa paljon, paljon nuorempi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No helkkari, en ole, mutta onneksi olkoon sulle, on varmaan ihanaa ja hurjaa olla siinä huumassa! (Siitäkin huolimatta että menkat alkoi taas)

      Joo en tosiaan ole, mutta: koko edellisen viikon elin ja tein kuitenkin jotain sellaista spesiaalia, mikä ehkä fuulasi elimistöä luulemaan, että ollaan nuoria taas... Hmmm.

      Poista
  9. Onpas kiva kuulla sinustakin taas. Ja harmi, ettei vieläkään helpota noiden aaltojen kanssa. Minä olen yrittänyt kesällä ajatella, että tässä helteessä hikoaa muutkin. Ja toivonut, että jospa se hikoilu edes laihduttaisi - mutta ei se pentele edes sitä tee! Kai tästä vaan on rämmittävä yli - toivottavasti polla kestää, sillä kyllä pipoa kiristää välillä ihan kunnolla. Mukavaa viikkoa sinne kuitenkin - mä lähden tästä googlailemaan tuota Dzinni-Dzinnin mainitsemaa Bellergalia!

    VastaaPoista
  10. Heippa taas, juu, ja niin on minustakin vähän helpompaa kesällä. Kun hiki virtaa muillakin. Ja ennen kaikkea: ei tule hyytäviä palelukohtauksia!

    Kyllä me pystytään tästä rämpimään läpi, koska iso- ja esiäiditkin on pystyneet ;)

    Mä aion kanssa ehdottomasti kokeilla tuota Bellergalia. Ja hyvää kesänjatkoa sinnekin - sanon tarkotuksella että KESÄN jatkoa, koska en suostu uskomaan että se olis loppu jo!

    VastaaPoista
  11. Hei,
    Sinusta taisi olla kirjoitus Kauneus ja Terveys -lehdessä kesäk. 2015? Mukavan näköinen ihminenhän sieltä lehden sivulta katsoi. Huomasin kuitenkin, että sinulla on ylipainoa. Itse olen 59v. ja kun olen saanut kiloja pois, ei vv-oireetkaan ole enää vaivanneet = ). Liikaa syödessäni, kuumia aaltojakin tulee. Rohkaisen sinua pudottamaan painoa. Siitä olisi apua muullekin terveydelle. Itse olen käyttänyt jo vuosia Zone-ruokavaliota lähinnä erääseen sairauteen, mutta sivutuotteena alkoi painokin pudota ja aika nopeasti. Itse en pysty paljoa liikkumaan, joten ihan ruokavalion ansiota oli painonpudotuskin. Haluaisin kertoa, että jos minäkin sain painoa pudotettua - kyllä kuka tahansa muukin pystyy = ). merja.hilden@haminetti.net

    VastaaPoista
  12. Liityn tähän onnellisten ja onnettomien joukkoon.

    Nainen 46 v. 1,5 vuotta sitten poistettiin kohtu, heti sen jälkeen oli kuumia aaltoja noin 3 viikkoa, mutta ne meni ohi, kunnes nyt vuosi sen jälkeen alkoivat uudelleen.

    Aivan järkyttävää. Olen aina ollut huono nukkumaan ja nyt siis en ole nukkunut enää ollenkaan, kuin jotain parin tunnin verran yössä. Illalla otan unilääkkeen, siitä sitten kahden tunnin päästä herään, kun kuuma aalto tulee. Sitten en enää nukukkaan, ellen ota toista, kolmatta tai neljättä unilääkettä. Minun elämä on siis mennyt täysin pilalle, kun en voi enää nukkua, ei löydy unilääkettä, joka tyrmää minut niin, etten heräisi kuumaan aaltoon.

    Veritulpan saaneena en voi käyttää hormoneja. Päivisin hallusinoin unettomuuden takia, näen mustia varjoja ja pelästyn kuollakseni niitä. Lääkärit ei voi enää auttaa. Olen kokeillut kaiken näköisiä luontaistuotteita mitä markkinoilta löytyy. Mikään ei ole auttanut. Olen tässä nyt sitten ollut puoli vuotta melkein täysin nukkumatta, eli kahden tunnin yöunilla mennään. Ainoa hyvä asia on, että olen kotirouva, eikä tarvitse mennä töihin. En kykenisi. Autoa en uskalla enää ollenkaan ajaa, kun olen kuin känninen unettomuuden takia. Tänään sitten sain taas uuden tuotteen Menoforce A.Vogel. Jollei se auta, niin peli on menetetty. Että tällaista täällä. Ei ole todellakaan ainakaan minulla leikin asia. Olen tässä jo miettinyt, että otanko hormonit suurista riskeistä huolimatta. Parempi se lyhyt elämä, kuin pitkä mikä on vaan kärsimystä. Jos tulee keuhkoveritulppa, niin tulkoot. Kusessa ollen. Äidilläni on ollut kuumia aaltoja jo yli 20 vuotta, mutta hän on ollut aina hyvä nukkumaan, joten pärjää. Minä en pärjää.
    Sinun blogisi on aivan mahtava. Miten olet itse pärjäillyt? Miten saat nukuttua? Ihanaa tietää etten ole yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi, taisit laittaa samantyyppisen kommentin johonkin toiseenkin tekstiin. Silloin näin sen liian myöhään, ihan kuten tämänkin. Mulla ei jostain syystä pitkään aikaan tullut s-postiin viestiä kommenteista. Nyt asia on korjattu. En ala vastaamaan tähän, et kuitenkaan näe sitä. Varmuuden vuoksi kerroin.

      Poista