5:2 sopii tai sitten ei

                            Kohtuuttomuus kaikessa!

Steitmentti

Ei ole olemassa vain yhtä hyvää tapaa pitää huolta terveydestään ja laihtua, ei ole. Mikä johtunee siitä, että emme ole kaikki samanlaisia. Ilman muuta on fiksua syödä aina suht' terveellisesti ja harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Karppaaminen on varmasti erinomaisen tepsivä tekniikka. Ja totta hemmetissä sokerin pois jättäminen on superhyvä systeemi. Kaikkihan nuo on toimivia ja terveellisiä keinoja, siispä pienet niille!

Tasainen, johdonmukainen ja  jokapäiväinen ei kuitenkaan vaan sovi meikäläiselle. En tunne kultaista keskitietä, en oikeastaan missään asiassa, vaan se on joko-tai. Kohtuuttomuus kaikessa. 5:2 on kuin allekirjoittaneelle räätälöity, siinä kun saa joko-tai-kiksejä kahteen suuntaan; kun pystyy paastopäivinä pitäytymään kurissa ja kieltäytymään houkutuksista, niin on joka kerta ihan voittajafiilis  - ja sitten, voi sitä orgastista riemua, kun saa seuraavana päivänä vetää lasagnea ja patonkia ja omenapiirasta vaniljakastikkeella! Ja kaiken päälle vielä joka päivä hyvä omatunto, ah miten henkisesti herkullista.

Älkää siis mulle alkako, edes hyvää hyvyyttänne ;)

Korjaus

Olen nolosti hehkuttanut moneen otteeseen, että Valion sokerittomista marjakeitoista tulee vain 2 kaloria per lasillinen. Väärin! Niistä tuleekin 20 kaloria/lasi. Kiitos systerille kun huomasit.

Vinkki 1

Kun paastopäivinä syö vain kevyesti, niin kandee ottaa muutenkin iisisti. Olkoonkin, että elämässä riittää huolia ja murheita, vaan niinhän aina. Oma light-päiväni sisältää Iijoki-sarjan sijasta chick-littiä (Sophie Kinsellan kirjat naurattaa ääneen, varinkin alkuperäiskielellä), Ajankohtaisen kakkosen sijasta nyrjähtäneitä komedioita tai stand uppia (Youtubesta löytyy) ja yksitoikkoisen imuroinnin sijasta vaikka astiakaapin sisällön uudelleenjärjestämistä luovasti vastoin järkeä ja käytännöllisyyttä (sen modifioimisesta saa sitten uuden projektin seuraavaksi kerraksi). Myös ääliötanssiminen ison peilin edessä huvittaa kohtuuttoman paljon ainakin itseä (perheen teinejä se ahdistaa, mutta kaikkihan niitä ahdistaa). Summa summarum: elämää ei pidä ottaa vakavasti, ei varsinkaan paastopäivinä!

Vinkki 2

Ehkä kaikki jo tekeekin näin, mutta jos ei, niin nyt kannattaa aloittaa pitämään kirjaa paastopäivän syömisistään. Ei pieniin lappusiin, jotka heittää illalla roskiin, vaan esimerkiksi kauniiseen muistikirjaan, joka on tätä projektia varten hankittu. Sekin motivoi. (Ei pidä aliarvioida psykologisia tekijöitä.)

Itse teen niin, että täytän jokaisesta päivästä yhden aa-nelosen. Sivun alkuun riipustan isoilla kirjaimilla päivämäärän ja jonkin iloisen kuvan (loikkaava kissa, naurava aurinko) tai huudahduksen tyyliin "Jeiii, taas mennään!" Itsepsyykkaamista, kyllä kyllä! Suurin hyötyhän kirjanpidosta on se, että ei tarvitse aina erikseen etsiä kalomääriä (saatika arvioida lonkalta) kun ne löytyy jo valmiina. Aterian kokoamisesta tulee iisipiisiä.

Kuvassa meidän kohtuuttoman rela Onni