Waihdevuodet: TÄTÄ EI NIIN JAKSAIS

Vuosi oireita takana. Mikä on muuttunut?

Ei mikään. Tuskainen hikikohtaus iskee noin tunnin välein, pisarat valuu pitkin naamaa ja yläkroppaa, ja sydän säklättää ylikierroksilla. Kohtausta edeltää muutaman minuutin tukehduttava ahdistus ja pahoinvointi, ja kohtauksen jälkeen alkaa hypoterminen palelu.

Ihokin kuivuu, ongelma josta olen tähän asti ollut autuaan tietämätön. Heti kun lämpötilat laskee ja tuuli kylmenee, olen taas pulassa; nyt kesällä olen just ja just pärjännyt ohuen kasvoöljyn varassa.

Rintoja kuumottaa, ne ovat arat ja molemmissa on kipeä kohta, jota painamalla kipu tuntuu kainalossa asti. Yritän olla kuvittelematta mitä se voisi tarkoittaa, mutta joskus yöllä kun oikein vihlaisee niin synkät aatokset pyrkivät pintaan: tämän ikäisenä äidillä puhkesi rintasyöpä, jep jep.

Ja se nukkuminen, hah. Kun läkähdyttävä kuumuus iskee, ei riitä että peitto lentää kaaressa sivuun. Haukkana pitää ponkaista vääntämään tuuletin päälle, ja päätä on riiputettava sängyn reunan yli että ilmavirta osuisi siihen. Ensimmäiset pari minuuttia. (Tuuletin on lattialla, jos se olisi ylempänä niin viima piiskaisi niskat kipeiksi.) Sitten kun pystyy taas heittäytymään petiin, ainoa siedettävä asento on leveä X. Siinä kun sitten jäähdyt sopivaksi ja vaivut uneen, niin pian heräät nokka jäässä ja keräät hytisten peitot ja yökkärin takaisin päälle.

Sitten vielä sokerina pohjalla migreenikohtaukset. Ei sentään joka päivä, ehkä 3-4 kertaa kuukaudessa, mutta ihan ilmankin pärjäisin, kiitos.

Vuosi sitten purnasin kyllä, mutta en epätoivoisesti, koska kuvittelin, että ennen pitkää löydän oireisiin huomattavaa helpotusta. Heti alkuun kehittelemäni luontaistuote-mix auttoikin kohtalaisesti, mutta sitten se jäi, osin rahanpuutteen takia. (Olen koko ajan persaukinen, en ala nyt selittää miksi.)

Ilmaisista keinoista olen kokeillut liikuntaa ja kuntoilua, vähän; motivaatiota on nakertanut milloin mikäkin kremppa, joka on pakottanut pitämään pitkiä taukoja. Nyt on jalka kävelykiellossa, kun menin ja teloin sen hölmöyksissäni - ei enää koipi noussut kuin nuorna likkana ja paukautin sääriluun täysillä kaiteeseen josta yritin loikata yli. Siitä on jo kaksi viikkoa, mutta edelleen jalka kipuilee ja on turvoksissa, tai siinä on oikeastaan sellainen puolikkaan avocadon kokoinen kova pahkura siinä iskukohdassa. Tätäkö se vanheneminen on, että haaverit paranee paljon hitaammin?

Sitten oli vielä ne jäätyneet olkapäät (frozen shoulder), ensin oikeassa, nyt vasemmassa kädessä. Seisovaa kipua ei enää ole, mutta rasitus vihlaisee ja jää sitten särkemään tunneiksi. Käden liikerataahan sairaus supistaa kanssa reippaasti, esimerkiksi rintaliivien pukemisesta on tullut ihme kiemurtelua.
Eihän tämä siis vaihdevuosioire ole, oikeasti, mutta sattuu sopivasti juuri tähän ikään. Japanissa sen nimi onkin "viisikymmenvuotiaan naisen sairaus"!

Jos jokin on vuoden aikana muuttunut, niin oma asenne: olen alistunut. Tää on nyt tätä. Ei mennyt ohi vuodessa, voi olla että vie viisikin. Tai kymmenen. Hormonihoitoja en silti ota vaikka henki menis. Phuuh, taas se alkaa. Voi ketunvillat.

Painonpudotus: Argh, kaikki tuli takaisin!

Huom! En millään ymmärrä, miksi juuri tämä vanha teksti näyttää pomppaavan ensimmäisenä esiin kaikista painonpudotus-teksteistäni. Kannattaa katsoa muitakin, jos aihe kiinnostaa, tämähän on pelkkä aivoton ruikutus :)
(lisätty 27.1.2012)

--------------------------------------------------------------------------------


Lähtöpaino 9.1. 2012: 82 kg
Paino alimmillaan: 77,9 kg >>> pudotus 4,1 kg
Paino 9.8. 2012: 82 kg

Seitsemässä kuukaudessa nelkä kiloa pois ja sama takaisin. Siis yhtä tyhjän kanssa kaikki kieltäymykset ja itsekidutus kuukausien ajan. Yyyhyhyy, tää on niin väärin, NIIN VÄÄRIN!

Koko karmeus ja tilanteen toivottomuus selvisi vasta tänään, kun pääsin pitkästä aikaa vaa'alle (edellinen kerta oli toukokuussa). Nyt täytyisi vaan yrittää kasata itsensä, joopa joo... mut kui?

Päällimmäisin tunne on, että en ala enää. Ihan turhaa kaikki. Miten tästä muka jaksaisi taas nousta uuteen yritykseen, kun lopputulos on sitten kuitenkin tämä. Kaiken huipuksi kuulun nyt sitten virallisesti jojottajiin; porukkaan, jota olen aina salaa säälinyt. Hah! Siitäs sain! Sekin vielä!

Huoh. Äsken vetämäni viineri ei lohduttanut yhtään. Mutta en keksi mitään muutakaan, millä lohduttautuisin. Kuka sitä Nyytiäkään lohdutti, no ei kukaan! Kaikki on tyhmää, kaikki on perseestä, kaikki on turhaa, mistään ei tuu mitään, buuhuhuu... - Ai mun vuoro? Kaks tommosta, kiitos. Joo ei tarvi laittaa pussiin, menee ihan näin!

Kahvit kaupungilla: Tampereen näkötorni + Mikkelin tori

Jos joku ei ole vielä käynyt munkkikahveilla Tampereen näkötornilla, niin se on synti ja häpeä ja vaatii asiantilan välitöntä korjaamista! Me käydään siellä joka kesä. Jo täällä Stadissa autoon istuessa alkaa kuola valua suupielestä..

Pyynikin mäellä töröttävä vanha näkötorni on tietysti nähtävyys vailla vertaansa, tai sieltä avautuva näkymä ainakin, mutta en muista minä vuonna olisin viimeksi siellä käynyt kun on niin kiire aina saada munkkia nassuun ettei sinne kerkiä. Vaikka eihän paikalle oikeasti hoppu housussa kannata rynnätä, takuuvarmana nimittäin on kahvilaan jonoa. Joskus vain muutama tyyppi, tai sitten kokonainen bussilastillinen kuten toissapäivänä. Mutta ei se haittaa, nopeastihan se menee kun palkinto on jo melkein huulilla: juuri paistettu, tuoksuva, lämpöinen, pehmoinen ja sokerinen maailman paras munkkirinkilä! Joka huuhdellaan alas tosi hyvällä, paikalla jauhetuista pavuista keitetyllä kahvilla (ja Omenalimulla, kuten meillä on tapana). Ahh, ahh ja ahhhh....

Mahtavuudessa ei kyllä jäänyt yhtään jälkeen tämänpäiväinen herkkuhetki Mikkelin torikahviossa (siis yhdessä niistä, isoimmassa, en tiedä mikä oli nimeltänsä). Ensinnäkin, lihis oli tietysti mahtava, ei mikään mössököntsä vaan rapeakuorinen ja sisältö irtonainen ja kivasti maustettu. Mutta jälkkäriksi (heh) sattumalta valitsemani jutska osoittautuikin herkkupullien kuningattareksi! Se oli kuin semmoinen pyöreä rahkapiirakka, mutta ei yhtään semmoinen kuin kaupan tiskiltä, vaan pullataikina oli napakkaa ja maistuvaa, rahka ihanan pehmeää ja kosteaa ja vaniljaista, ja sitä oli paljon, ja siinä päällä iso kasa ihan tuoreita mustikoita ja mansikoita. Se oli niiiiin hyvää että melkein itku pääsi. Tulee pitkä odotus seuraavaan kertaan, ensi kesään, huoh.

Pyynikin näkötornissa iso kahvi 1,80 e ja iso munkki 1,70 e.

Mikkelissä iso kahvi, lihis ja mustikka-mansikka-rahka-pulla noin 8,50 e.

* Hintoihin sisältyy muutoin fantastinen fiilis- ja maisemabonus, mutta kummassakaan paikassa ei kuulunut häivähdystäkään kovasta kaipaamistani murteista, höh. Eikä koko kaupungeissakaan. *

Kahvit kaupungilla: Rantakahvila Regatta

Molemmat on Meilahdessa, sekä oma koti että Cafe Regatta. Ollaan kuitenkin niin kaukana toisistamme kuin kaupunginosan sisällä mahtuu olemaan, ihan vastakkaisilla rajoilla. Meille pääsee 10-ratikalla ja noin 20 eri bussilla, mutta Cafe Regattaan joutuu kävelemään ehkäpä kilometrin verran Mannerheimintieltä tai Topeliuksenkadulta puolisen kilometriä. Kätsyintä sinne on mennä juurikin jalan tai fillarilla. Kyllä autollakin pääsee, mutta ei välttämättä ihan lähelle mikä voi jonkun mielestä olla kauheen ahistavaa :)

Regatan sijainti on mieletön, ihan rantaviivassa, huikea 180 asteen näkymä merelle (mitä ei uskois tosta valokuvasta, koska kuvaaja on istunut selkä merelle päin). Rantaa jatkuu sitten molempiin suuntiin niin pitkälle kuin silmä kantaa. Lähimmät rantanaapurit on Olympialaisiin (1952) rakennettu Soutustadion, (perin tasokas) ravintola Mestaritalli ja ainoa oikea Hietsun uimaranta toisessa suunnassa ja pääministerin kesäasunto, presidentin virka-asunto sekä Seurasaari toisessa suunnassa.

Regatta on oikea kahvila, ei kaljapaikka. Juuri paistetun korvapuustin tuoksu leijaili vastaan jo pitkälle. Itse otin kahvin kanssa ihanaa sitruunaista juustokakkua, slurps. Kahvilarakennus on hirmu soma ja pieni, semmonen XXL-leikkimökki, seinät pursuaa hulluja koriste-esineitä :) Aurinkoiselle terassille mahtuu ainakin 100 henkeä, enemmänkin. Erillinen vessa on supersiisti, ja sielläkin on seinillä kaikenlaista hupaista rompetta ja talo tarjoaa siteet ja tamponitkin (ja epärehellisille törkimyksille vaikka mitä; mitään ei ole lukittu piiloon, ihmisiin uskotaan, toivottavasti kannattaa!).

Luottamuksen huippu kyllä on, että kun vasta tilatessani älysin kysyä että käyhän teillä kortit, niin siihen iloinen nuori nainen että "meillä käy vaan käteinen, mutta ei hätää, voit maksaa sitten ensi kerralla!". En meinannut saada sanaa suustani, olen sentään ihan vieras enkä mikään kanta-asiakas. Heh. Vitsikästä oli sekin, että Regatassa ei santsikupista tarvitse maksaa mitään, sen sijaan he maksavat asiakkaalle 5 senttiä kun tämä hakee lisää :D

Tämäkin on metka juttu: Regatan pihapiiri on kuin mummolassa, on nurmikkoa ja keinua ja puisia penkkejä ja kukkia... Pihalla on myös nuotio, jossa saa itse paistaa makkaraa, aika spesiaalia ja varmaan talvella kivaa.

Mitähän vielä keksisin kehua... Ai joo, koiria varten on isot vesikipot esillä. Niin ja huopia on tarjolla, jos alkaa ulkopöydissä viluttamaan. Ja ilmaista hupia tarjoavat aloittelevat melojat, jotka henkeä pidätellen keikkuvat merelle ihan siitä silmien edestä :)

Cafe Regatta, Merikannontie 10

Kahvi 2 euroa (+ ilmainen santsaus)
Juustokakku 3,90 euroa


Siis tuo tuossa missä lukee "kahvila":

(kartta on lainattu Merimelojien sivuilta)

Waihdevuodet: VULVODYNIA - VAIVA, JOTA LÄÄKÄRIT EI TUNNISTA

"Vessajuttuja 2:ssa" etäännyin varsinaisesta aiheesta (ummetus, virtsankarkailu) kertomaan muista syistä, jotka voi aiheuttaa kipua ja oireilua alavatsassa. Olin nimittäin juuri saanut kuulla erilaisista laskeumista. No, nyt sitten törmäsin Me naisissa (7/12) sairauteen nimeltä vulvodynia, joka niinikään aiheuttaa samantyyppisiä oireita! Ja minä tyhmä kun luulin, että nyt kun menkat on kärsitty ja synnytykset hoidettu, niin alapäässä vallitsee ansaittu lepo ja rauha (kunhan huolehtii, että vatsa toimii). Vaan ei, kaikenlaista kivaa voi vielä tulla eteen.

Nettiä tai lääkärikirjojahan siis ei todellakaan kannata alkaa pläräämään, muuten löytää itsestään kaikki sairaudet tinnituksesta Touretteen. Tästä vulvodyniasta halusin kuitenkin mainita, koska vaikkei sillä ole väliä etten minä ole siitä kuullut, niin väliä on sillä ettei siitä ole moni lääkärikään kuullut! Tai ainakaan ei tunnista sitä, niin gynekologi kuin olisikin, vaan pyörittelee vain silmiään tai kirjoittaa suoraan hiivalääkereseptin.

Lehtijutussa haastateltu HYKSin naistenklinikan asiantuntija Tomi Mikkola sanoo, että "yli 60% (meille) hoitoon hakeutuvista potilaista on käynyt jo vähintään kolmella lääkärillä". Ja yleensä he ovat ennättäneet kärsiä vulvodyniasta jo vuosikausia. Lääkäreiden tietämättömyys on törkeää, kun Mikkolan mukaan "Yleisimmän arvion mukaan vulvodyniasta kärsii 10-15 prosenttia naisista jossain elämänsä vaiheessa". Kävin tsekkaamassa, kuinka paljon 30-64-vuotiaita naisia Suomessa tällä hetkellä on, ja aika paljon on: noin 1,3 miljoonaa. Siitä kun laskee 10-15 prossaa, niin se tekee 130 000 - 195 000 naista!

Siispä lääkäreille (ja muillekin) tiedoksi, että vulvodynia on emättimen, ulkosynnyttimien tai ulkoisten sukupuolielinten kiputila. Sen alalaji nimeltä neuropaattinen vulvodynia on yleisin vanhemmilla naisilla. Oireita: jatkuva emättimen kiputila (muistuttaa hermovauriokipua) joka voi olla paikannettavissa tiettyyn kohtaan tai sitten ei, ja joka joka voi säteillä reisiin tai ristiselkään, alapään epämääräisiä tuntemuksia kuten polttelua tai viiltelyä, yhdyntäkipua, sekä jatkuvia virtsatie- ja hiivatulehduksia. Siinä yleisimmät.

Vulvodyniaa voi hoitaa. Hoidoista sekä koko taudista ylipäätään löytyy lisätietoa muun muassa täältä: www.vdopas.com. Sieltä löytyy myös vertaistukiryhmä., lääkärit haloo!

* Lähdetietoa löysin siis netistä ja Me naisten jutusta *

Painonpudotus: Suklaa hoikistaakin

Anteeksi etten jaksa referoida alla olevaa tutkimusta, vaan pistän sen tähän sellaisenaan. Sen sisältö on kuitenkin niin tärkeä, että se pitää tuoda julki kaikilla maailman foorumeilla, myös tässä minun pikku blogissani ;) Siinä nimittäin kerrotaan, että 5 kertaa viikossa suklaata syövät olivat hoikempia kuin ne, jotka eivät syöneet suklaata - okei, vain vajaat kolme kiloa, mutta kuitenkin!

Omakohtaista kokemusta asiasta ei ole, vielä. Suklaa on kyllä maistunut, mutta kun kaikki muukin herkku on maistunut niin suklaan hoikistava vaikutus ei ole läskien alta näkynyt ;) Tähän asiaintilaan on tultava muutos, elokuun puoliväli voisi olla hyvä ajankohta alottaa (taas). Syksystä alkaen mussutan vain suklaata. Kasikutosta tai vähintään seiskakymppistä.

(En ole tallettanut ao. artikkelin lähdettä, pahoitteluni siitäkin, mutta se on melko varmasti HS-verkkolehti ja julkaistu hiljattain.)

Säännöllinen suklaan syönti saattaa alentaa painoindeksiä, kertoo Yhdysvalloissa tehty tutkimus.

Kalifornian yliopiston San Diegon kampuksen tutkijat selvittelivät statiinien eli kolesterolia alentavien lääkkeiden vaikutusta ihmisiin. Terveitä koehenkilöitä oli kaikkiaan 972, sekä miehiä että naisia. Heidän keski-ikänsä oli 57 vuotta.

Koehenkilöiden elämäntapoja ja ravintotottumuksia seurattiin säännöllisesti. Tutkimuksessa kysyttiin muun muassa, kuinka usein tutkimukseen osallistuvat söivät suklaata.

Tutkimustuloksista selvisi, että suklaan säännöllinen kulutus oli yhteydessä muita koehenkilöitä alhaisempaan painoindeksiin - huolimatta suklaan tuomista lisäkaloreista.

- Kaikki ovat olettaneet, että suklaa on jollakin tavalla perimmiltään paha asia, koska se on kaloripitoista ja koska sitä syödään tyypillisesti makeisena, sanoi tutkija Beatrice Golomb.

Suklaan tiedetään sisältävän aineenvaihduntaa edistäviä ainesosia kuten antioksidantteja. Nämä polyfenolit saattavat lisäksi torjua sydäntauteja ja edistää elimistön herkkyyttä insuliinille.

- Löydöksemme näyttää antavan tukea siihen laajaan tutkimustietoon, jonka mukaan kalorien laadullinen koostumus - ei ainoastaan kalorien määrä - on vaikuttaa loppujen lopulta eniten painoon, sanoi Golomb.

Suklaan vaikutus oli huomattava. Viisi annosta suklaata viikossa syövät koehenkilöt olivat 2,3-3,2 kiloa hoikempia kuin ne, jotka eivät syöneet lainkaan suklaata. Vaikutus oli sidottu nimenomaan suklaan syöntikertoihin, ei kokonaismäärään.

Harvardin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkija Eric Ding kehottaa yleisöä kuitenkin ottamaan huomioon suklaan sisältämän runsaan energian. Dingin mukaan parhaimman vaikutuksen suklaasta saa, jos sitä ei lisää muuhun kaloriannokseen vaan jättää suklaapäivinä syömättä jotakin muuta.

Tutkimuksessa on puutteensa. Koehenkilöiden määrä oli suppea eivätkä tutkijat ottaneet huomioon suklaan laatua. Tummaa suklaata pidetään terveellisempänä kuin vaaleaa.

Kahvit kaupungilla: Huvilakahvio päältä kaunis

Seurasaaren kupeessa, ja Urho Kekkosen muinaisen virka-asunnon vieressä, sijaitsee kaunis, vanha puuhuvila. Meri pilkottaa lehmusten välistä, terassipöydät antavat vehreään puutarhaan. Sisältä talo on juuri niin hieno kuin entisen Meilahden kartanon mailla kuuluukin olla.

Kahvio on kohtalaisen suosittu, silmäätekeviäkin siellä kuulema näkee, ja ennen sinne saatiin helposti kesätyttöjä töihin. Nyttemmin... no niin, ongelma on paikan omistaja. Joidenkin mielestä eksentrinen puolalaisnainen tuo paikkaan eksoottista särmää, toiset taas ovat tyrmistyneet emännän töykeydestä ja haluttomuudesta kuulla asiakkaitaan. (Ja kuulema työntekijöitään, siksi heitä ei kai enää olekaan, ei ollut ainakaan viime viikolla.) Monet ovat valittaneet leivonnaisten tason laskeneen; että tarjolle laitetaan vanhoja torttuja ja kuivia pullia. Kahvilaatukin on kuulema vaihtunut "palkinnon saaneesta" kehnompaan. Tiedä häntä.

Itse olen käynyt siellä enää harvoin, edellisestä kerrasta on jo vuosia. Muistikuvani kuitenkin on, että ainakin makeat piiraat olivat ennen ihania ja niiden kanssa sai paljon paksua vaniljakastiketta. No, nyt otin raparperipiirakan palan, ja se oli ok, ihan riittävästi fylliä. Mutta pikkuisen siinä maistui kylmäkaapista tarttunut muu leivonnainen, olleet varmaan kylki kyljessä. Vaniljakastiketta ei saanut, koska "en minä ole ennättänyt tehdä!". Mikä oli aika yllättävää, koska olimme ystäväni kanssa paikan ainoat asiakkaat, ja kellokin oli jo puoli kaksi iltapäivällä.

Kun pääsimme kahveinemme pöytään, valtakuntaansa yksin hallinnoinut rouva istahti tyynesti lukemaan tablettiaan "omaan pöytäänsä" (josta kuulema ajaa muut pois). Mieli teki vinkata, että ehkä nyt ennättäisi sitä kastiketta vispaamaan? Vaan en uskaltanut. En myöskään sanonut mitään siitä, että muuten niin kivojen korituolien päällykset olivat kahvitahroja täynnä, ja - minkä huomasi vasta ylös noustua - ihan kosteita. Pakko sanoa, että ei sisälläkään liian siistiä ollut :(

Kahvio hehkuttaa näkyvästi ja kuuluvasti, että kahvia saa ottaa lisää samaan hintaan. Parasta onkin saada, kun kahvi ja piirakanpala maksavat 12,50 euroa - mikä on rouhea hinta siitäkin huolimatta, että ymmärtää siihen sisältyvän miljöölisän.

Suosittelenko? Paikan hulppean, joskin syrjäisen sijainnin ja kauniin rakennuksen takia kyllä. Tuoreina myös leivonnaiset hyviä. Verannan seinällä olleessa lapussa haettiin työntekijää, joten voihan olla että joku tarttui syöttiin ja palvelukin on nyt jo parempaa :)

Tamminiementien kahvila, Seurasaarentie
Kahvi 5 e
Tee 5 e
Pala raparperipiirakkaa 7,50 e


Huom! Presidentti Kekkosen entinen asunto, Meilahden kartanon "uusi" päärakennus Tamminiemen huvila, toimii nykyisin museona. Jos ei siellä ole vielä käynyt Kekkosen kautta muistelemassa, niin kannattaa mennä, jo pelkkä puistomainen tontti on niin ihana! (Siellä on myös oma kahviokin, jos ei tuo yllä mainittu nappaa.)