Eloa naisen... MAAGISEN AJATTELUN AIKA

                                        Muistat vielä Kristiina Halkolan? Olet jo tavannut Kuoleman?

                                          Tämän näytelmän sinä haluat nähdä.

Jos muistat Kristiina Halkolan elokuvia, olet sitä ikäluokkaa, joka on jo istunut hautajaisissa. Olet ehkä menettänyt äitisi, isäsi, iäkkään sukulaisen, puolisosi tai parhaan ystäväsi. Kehtaan sanoa näin, koska olen itse sitä ikäluokkaa. Mutta ei sinulla välttämättä tarvitse olla aikuisia lapsia, eikä kymmeniä avioliittovuosia takana, jotta tämä tarina koskettaisi. Didionin sanoin:
- Vielä se tapahtuu teillekin. Yksityiskohdat vaihtelevat, mutta kyllä se tapahtuu. 

Näytelmän nimi on Maagisen ajattelun aika. Voisi se olla myös Maanisen ajattelun aika. Tarinan juju on aikajanalla kiemurtelevassa, lauseiden ja muistikuvien lankoja maanisesti sekoittavassa ajatussokkelossa, josta tyhjän päälle tipahtaneen ihmisparan pitäisi nähdä mitä todellisuudessa tapahtui, ja sitten tehdä päätöksiä, hoitaa asioita, yrittää muistaa, yrittää unohtaa, hahmottaa faktoja ja erottaa ne harhoista, siitä toivonhippusesta että jospa sitä ei tapahtunutkaan? Kaikki tämä näennäisesti tyynenä ja järkevänä, sillä niin me vaimot ja äidit toimimme. Me olemme vahvoja, ettei maailma romahda. Meidän täytyy olla, sillä kuka muu muka?

Monologinäytelmä Maagisen ajattelun aika perustuu samannimiseen kirjaan, joka perustuu todellisuuteen, tapahtumiin yhden vuoden ajalta kirjailija Joan Didionin elämästä. Mutta vaikka tapahtumat rajoittuvat lyhyeen ajanjaksoon, niin itse tarina rakentuu monilta vuosikymmeniltä. Tarinan päähenkilöt ovat Didion, aviomiehensä John Dunne, myöskin kirjailija, sekä aikuinen tytär Quintana.

Didion ja Dunne ovat ihmeellinen pariskunta, he kulkevat kaikkialla yhdessä. Käyvät yhdessä lounaalla joka päivä, matkustavat yhdessä, pohdiskelevat yhdessä, tapaavat yhdessä laajaa tuttavapiiriään, lukevat toistensa puolivalmiita tekstejä - elävät symbioosissa, mikä useimpia ahdistaisi. Mutta he ovat onnellisia. Muuten kyllä samanlaisia kuin me muut.

No okei, juuri tällä hetkellä onnea vähän varjostaa se, että Quintana, heidän ainokaisensa, makaa koomassa sairaalassa. Mutta kyllähän hän paranee! Didion pitäisi siitä huolta! Sinä olet turvassa, äiti on tässä! Kaikki ok! He ovat juuri palanneet sairaalasta tytärtä katsomasta, kun Dunne saa sydänkohtauksen, kesken illallisen, ja kuolee siihen paikkaan. Siitä alkaa sydäntä lämmittävä tarina, johon Didion meidät kietaisee. Alkaa vuosi, jonka hän eli maagisen ajattelun vallassa.

Didion on yhtä kuin Kristiina Halkola. Kristiina Halkola on yhtä kuin Didion. Hurmaavan Halkolan roolisuoritus on niin uskottava, upea ja mieleenjäävä, että kun joskus näen hänet toisessa roolissa, tulen ihmettelemään, että mitä Didion tuolla tekee! Halkola-Didion saa meidät nauramaan, nielemään itkua, ihastelemaan, hämmästelemään, ymmärtämään, turhautumaan mukana ja - no niin, ajattelemaan. Ajattelin siellä, että minäkin sanoisin noin, minäkin uskoisin noin! Mutta Didion ei ole hössöttäjä eikä melodramaattinen - siinä meidän eromme - hän on älykäs nainen hirveässä tilanteessa.

Ensimmäisenä aamuna miehensä kuoleman jälkeen, Didion heräsi sängyssä yksin ja hänen olonsa oli lyijynraskas kuten aina silloin kun he olivat riidelleet. Mutta tällä kertaa Didion ei millään muistanut, mistä he olivat riidelleet. Se ärsytti, sillä kuinka he voisivat sopia jos hän ei edes muistanut mitä riita koski. Sitten hän muisti. Sama tapahtui joka aamu usean viikon ajan. Ja pari kuukautta Dunnen kuoleman jälkeen Didion päättää lahjoittaa tämän vaatteet hyväntekeväisyyteen. Jätesäkki toisensa jälkeen täyttyi ja lähti. Mutta sitten tuli stoppi. Kengät. Miten hän voisi antaa pois kengät, Dunnehan tarvitsee niitä kun tulee? Vaikka Didion tajuaa, mitä ajattelee, hän ajattelee silti niin.

Pään sisällä tapahtuu paljon, mutta se ei ole suoralinjaista ajattelua. Siellä pyörii sekaisin isoja ja pieniä asioita kuin pyykkikoneen rummussa. Konkreettiset yksityiskohdat, ne on napattava joukosta. "Sairaalasta annetussa muovikassissa oli vakosamettihousut, villapusero ja vyö, ei muuta." Niistä pystyy pitämään kiinni. "He kysyivät, halusinko papin. Sanoin haluavani. Pappi ilmestyi ja sanoi sanansa. Kiitin häntä." 

Vasta neljä kuukautta myöhemmin Didion pääsee surutyön alkuun. Siihen mennessä hän on lukenut paljon suremista käsittelevää kirjallisuutta ja oivaltanut jotakin. "Toistaiseksi olin pystynyt vain suremaan surun syventymättä murheeksi. Suru oli passiivista. Se oli jotakin joka tapahtui. Murhe, surun tunteiden käsittely, vaati huomiota." 

Katsojana ajattelin, että kuinka sitä edes pystyisi antamaan huomiota omalle surulle, kun eli edelleen kriisitilassa. Pysyvä huoli ja pelko tyttären kohtalosta on perusteltua, Quintana on todella huonossa kunnossa. Välillä ennuste näytti jopa hyvältä, tyttö pääsi vähäksi aikaa pois sairaalastakin. Sitten tultiin taas lujaa alas ja jäätiin horjumaan kuoleman rajamaille. Johnin kuolemasta Didion ei voinut tuoreeltaan puhua Quintanan kanssa, vaikka tämä lyhyinä hereilläolon hetkinään kyseli että missä isä on, kuinka isä voi? Lopulta Didion kertoi, mutta joutui kertomaan sen vielä kahdesti uudestaan, koska Quintana ei pystynyt pitämään mielessään mitä asiasta oli jo puhuttu. Kohtuutonta, ajattelin minä. Ihan liian paljon kärsimystä yhdellä kertaa.

Toisaalta, tyttären asioiden hoitaminen tuo Didionin arkeen konkreettista tekemistä ja vie ajatukset muualle. Täytyyhän hänen esimerkiksi ottaa selvää kaikista toimenpiteistä ja lääkityksistä, että asiat tulevat tehdyksi oikein ja että mitään ei jää huomaamatta! Minäkin samassa tilanteessa lukisin kirjat ja tutkimukset ja ramppaisin sairaalan käytäviä D-dimeerikaaviot ja Farmakologian perusteet kainalossa. Näin samoin me äidit ajatellaan.

Näytelmässä Didion poukkoilee aiheesta ja muistosta toiseen, tästä hetkestä menneisyyteen ja takaisin. Se jättää katsojalle ilon oivaltaa ja rakentaa langoista vyyhteä, ja tekee näytelmän seuraamisesta kiehtovaa. Yhtään sanaa ei saa hukata. Eikä haluakaan hukata, muistelot ovat hauskoja tai liikuttavia tai kiinnostavia, tai kaikkea yhtä aikaa. Monenlaisia tapahtumia nousee pintaan. Paljon on sellaista, mihin on helppo samaistua.

Mietin, olenko koskaan ennen nähnyt näytelmää, jonka keskiössä on yli 50-vuotias nainen ja hänen päällisin puolin tavallinen arkinen elämänsä? Ei puumajuttuja, ei vitsailua vaihdevuosista, ei väkisin väännettyä huumoria jenkkakahvoista eikä mitään "hyväntahtoista" ikäpilkkaa? En ole, mutta nyt olen - ja ajattelen, että olen onnellinen. Sillä minähän riitän, me riitämme. Olemme ihan tarpeeksi hyviä juuri tällaisina kuin me olemme.

Didion piti muuten koko hääseremoniansa ajan aurinkolaseja päässään, etteivät muut näkisi kuinka hän itki. Miksi Didion itki?

Se selviää Teatteri Jurkassa. Mikäli onnistut saamaan sinne vielä lippuja. Muun muassa Hesarissa oli niin hyvä arvostelu, että pienen huoneteatterin ovella on riittänyt tunkua. Tee itsellesi ystävänpalvelus ja käy varaamassa liput heti taikka nyt :)

Kuvat Marko Mäkinen

Tiedoksi: Jos paria tekstissä olevaa suoraa lainausta ei löydy näytelmästä, niin se johtuu siitä, että luin kirjan juuri ennen näytelmää ja nämä kaksi sekoittuvat päässäni. Mutta kyse on samasta tarinasta, ja se välittyy samanlaisena, olipa muutama kohtaus tai repliikki mukana tai ei.

Waihdevuodet ASHWAGANDHA TAITAA VÄHÄN AUTTAA

Just, taas uusi "superfood" -villitys?

Kyllä ashwaganda superfoodeihin kai lasketaan, macan ja raakakaakaon ja gojimarjojen ym. joukkoon. Mutta kuuluuhan kymmenien superfoodien listaan myös nokkoset, pakurit, mustikat ja monet muut marjat, että ei ne kaikki mistään itäisiltä mailta tule eikä höpöhöpöä ole. Villityksestä en ole kuullut, oma löytöni on.

Ashwagandhasta löytyy tietysti netistä satoja sivuja tarinaa ja markkinointiturinaa, niitä uskokoon ken haluaa. Mutta: oma kokemukseni on että vau, se ihan oikeasti vaikuttaa!

Noin kuuden viikon käytön aikana olen ollut huomattavasti pirteämpi kuin normaalisti näin talven taittuessa kevääksi. Enkä ole saanut flunssan flunssaa, vaikka kaikki muut pärskivät, köhivät ja kuumeilevat.
Tosin vedän päivittäin myös isot annokset C-vitamiinia, eikähän sitä tiedä kuinka suuri merkitys tällä nykyisellä maidottomuudellanikin on. Paha mennä sanomaan, mistä mikäkin aiheutuu, ehkä kyseessä on kaikkien tekijöiden summa.

Joka tapauksessa, vielä kovempi juttu on, että ashwagandha on vähentänyt noin 80% sitä ahdistusta ja hermostuneisuutta, mikä iskee aina viisi minuuttia ennen kuumaa aaltoa. Tämä ainakin on ihan suora vaikutus vaihdevuosioireisiin.

(Ehkä joku miettii että no hellanduuleli, onpas kamalaa jos muutaman minuutin ahdistaa - mutta kun se tapahtuu noin kymmenen kertaa päivässä, niin laskutoimitukseni mukaan se tekee 27 250 ahdistusminuuttia viimeisen 3,5 vuoden aikana. Ei ihan pikku juttu.)

Toinen ashwagandhan suora vaikutus vv-oireisiin on unen laadun paraneminen. Kun otan sitä illalla noin tunti ennen nukkumaanmenoa, niin saan nopeammin unen päästä kiinni ja nukun sikeämmin. Ekan kerran herään kuumaan aaltoon vasta neljän tunnin jälkeen, kun aiemmin heräsin jo kahden tunnin päästä.

Ja sitten vielä tämä, jota moni pitäisi kai hyvänä: unen määrä on lyhentynyt. Vaikka menen nukkumaan vasta puoli yhden/yhden maissa, niin viimeistään seitsemältä katson jo virkeänä kelloa. Vaikka olen heräillyt aaltoihin aamuyöstä 2-3 kertaa.
TOSIN: nyt kun katu- ja siitepölykausi alkoi, on herääminen tuttuun tapaan vaikeata. Mutta siihen asiaan ei auta kai mikään. (Tai no muuttaminen Kreetalle jelppaisi. Mut ku ei o fyffee.)

Ashwagandha siis taitaa tosiaan vähän auttaa. Ainakin minua. Jos sinä, joka juuri nyt luet tätä, olet vilkaissut muita aiheesta kirjoittamiani juttuja, niin hiffaat kyllä kuinka iso juttu se on.

Mitä, miten, mistä?

Minä olen käyttänyt jauhemaista ashwagandhaa ihan vaan sekoitettuna puoleen lasiin vettä, joskus harvoin smoothiessa. Voisi sitä laittaa kai mihin tahansa nesteeseen. Taikka vaikka ujuttaa raakasuklaaseen, jossakin vinkattiin - ihan kuin tämmöinen tavis joskus oikeasti ryhtyisi niin työlääseen ja montaa raaka-ainetta vaativaan projektiin. Hippien hommaa on se :)
Ashwagandhaa saa myös kapseleina ja uutteena.

Netistä olen ashwagandhani tilannut, kuten tilaan muutkin luontaistuotteet. Ostan tietysti paljon kerralla, niin säästän postikulut. Tälläkin hetkellä on iso paketti odottamassa noutamista lähisiwasta, jippii! Mä olen niin lapsellinen, että riemastun joka paketista kuin joululahjasta, kun en ikinä muista mitä kaikkea olen tilannut :) Ashwagandhaa saa myös ihan kaupoista, ainakin täällä Helsinskissä.

En suosittele ashwagandhaa, enkä ole suosittelematta. Mutta minua auttoi - enemmän kuin mikään muu tähän mennessä. (Jos muistan oikein. Ei voi tietää. Jospa A. alkaisi auttaa muistiinkin?)


PIKALISÄYS: Lähdin keittämään kahvia ja sivusilmällä näin jonkin ruskean paketin hautautuneena pähkinäpussien ja kuivahedelmien alle... HAH! On se hippien homma ollut jossain vaiheessa jo aika lähellä, kun kerran tarvikkeetkin olen hankkinut :)

Ashwagandhasta muualla:

Perinteisesti ashwagandhaa keitetään hunajalla makeutetun lämpimän maidon kera ja otetaan kupillinen kahdesti päivässä.

 Ashwagandha sopii oikein hyvin esim. raakasuklaan joukkoon maistumatta lainkaan läpi.

Ashwagandha soveltuu erityisesti vaihdevuosiaan läpikäyvillä naisille. Kasvin ainesosat lisäävät serotoniinia aivoissamme, mikä edesauttaa hyvänolon tuntemuksiamme. Intiassa kasvia käytetään joogan ja mietiskelyn tukena sen mieltä kirkastavien ominaisuuksien vuoksi. 

Tärkeimmät vaikuttavat aineet ashwagandhassa ovat alkaloidit ja laktonit.

Stressin sietoa lisäävät ravintolisät ovat avuksi, kun elimistö on kovilla. Lisäravinteista erityisesti B-vitamiinit, magnesium, kalsium, sinkki, seleeni ja alfalipoiinihappo ovat tärkeitä. Myös rasvahapoilla on tärkeä merkitys erityisesti aivojen toiminnan ja toipumisen kannalta. Rohdoksista ja yrteistä ruusunjuuri, ashwagandha, reishi ja tulsi rauhoittavat ja auttavat kehoa ja mieltä tasapainoon.

(Ympyrätalon apteekin sivuilta, siis ap-tee-kin. Jopas, jopas.)

Tässä englanninkielisessä alzheimer-blogissa puntaroidaan ashwangan mahdollisia vaikutuksia:

http://www.alzheimers.net/2013-11-21/ashwagandha-for-alzheimers/

5:2 paastoten MAIDOTONTA & LIHATONTA

Kaksi kuukautta ilman maito- ja lihatuotteita. Näkyykö missään?

No paino ei ole pudonnut. (Tai luultavasti ei ole, takuuseen en voi mennä kun vaaka hajosi.)
Housut ei kuitenkaan pyöri jalassa vielä, siitä voi jotain päätellä.

Mutta, mutta, kyllä se silti tuntuu kropassa. Vatsa ei ole enää täynnä ilmaa, mikä on mahtavaa! Eikä enää tuntuu siltä, kuin koko olemus olisi liian raskas kantaa. Siis ei pelkkä keho, vaan tosiaan koko "minuus" on ennen ollut niin painava että on vetänyt selän köyryyn. Ehkäpä maidottomuus ja lihattomuus vaikuttaa pään sisällä?

Jaa miksikö tämmöiseen ryhdyin?

Ensinnäkin, lihaa en ole oikeasti halunnut syödä enää pariinkymmeneen vuoteen.  Vaan kun tekee perheelle ruokaa (tai eron jälkeen minulle ja pojalle,) niin on ihan älyttömän vaikea keksiä lihatonta ruokaa mikä täyttäisi kaksimetrisen harteikkaan pojanklopin. Niin paljon kasviksia ja papuja ja soijarouheita ei jaksa kotiin kantaakaan, että niistä saisi tarpeeksi tukevia aterioita. Eikä se erityisemmin edes tykkää kasvisruuista, salaattia toki lisukkeena syö. Tähän asti olen sitten syönyt samaa sapuskaa, ihan helppuden takia, kun on kamala homma tehdä kahta eri ruokaa - jo yhden keksiminen joka jumalan päivä tuntuu niin työläältä. Mutta nyt lähdin sille hankalammalle tielle: kasvissafkaa itselle ja bolognesea poitsulle. Kohta kaksi kuukautta on menty näillä.

No miksi sitten maito pois?

Siksi, kun halusin kokeilla. Lehdistä olen lukenut, mitä hyötyä siitä saattaisi seurata. Senhän jo mainitsinkin, että enää ei vatsa koko ajan pömpötä kuin vappupallo, mitä se ennen teki vaikka käytinkin laktoosittomia tuotteita. Tykkään! Toinen syy on se, että nyt kun käytän soijamaitoa, -jogurttia, -kermaa jne, niin eihän sitä tiedä vaikka se vähentäisi vaihdevuosioireitani. Soijaahan ihan suositellaan. Eikähän sitäkään tiedä, vaikka se pitkällä juoksulla auttaisi laihtumaankin. Soijamaidossa on enemmän vähätyydyttynyttä rasvaa, eli sitä terveellisempää.

Yksi yleinen luulo muuten on, että lehmänmaidosta ei voi luopua kun sitten ei saa kalsiumia. Höpsistä, ainakin Alpron soijamaidossa on tasan saman verran kalsiumia!

Mutta kuten sanottu, dramaattisia muutoksia ei ole (vielä) tapahtunut. Ehkä niitä ei vajaassa kahdessa kuukaudessa voi odottaakaan? Sitä paitsi, en ole ollut täysin ehdoton näissä asioissa (kuten en muissakaan), hyvin on laskiaispullat maistuneet ihan Mansikinmaitokermalla!

Entäs 5:2-päivät, mitenkäs ne onnistuvat?

Ihan hyvin. Ei mitään ongelmaa. Mutta ne välipäivät... Niissä on vähän sovittelemista, kun nyt olisi tärkeää syödä manteleita ja pähkinöitä. Lihan pois jättämisen takia. Helposti tulee rouskuteltua niitä kourakaupalla, kun ovat vaan niin hyviä. Mutta hitto kun niissä on paljon rasvaa. Hyvää rasvaa, mutta silti. On siis vaan opeteltava tyytymään pienempiin määriin. Mutta oppia ikä kaikki, ei kaikkea voi sisäistää kerralla, eihän?

Waihdevuodet: KOKEMUKSIANI VAIHDEVUOSIVALMISTEISTA

Huom! Julkaisin tämän alunperin jo 1,5 vuotta sitten. Aiheesta on kuitenkin tullut kyselyjä (varmaan yhden lehtijutun takia) ja tälläsin sen nyt tähän uusiksi (vähän päivitettynä) jotta löytyy helposti. Nythän minulla on jo viides vuosi menossa...

Jo kolme neljä vuotta kuumia aaltoja.
Ja se on ollut yhtä... sanonko? No sanon: yhtä helvettiä.

Tietysti, ja onneksi, on vuosien aikana aallokon korkeus sentään välillä vaihdellut. Loivemmat jaksot ovat kuitenkin kestäneet vain 3-4 viikkoa, kun rankoissa saa kitua 3-4 kuukautta. Nytkin alkamassa on jo kolmas peräkkäinen hikeä tursuva kuukausi, joka tuntuu vain pahenevan viikko viikolta. Niin on ihminen pieni ja voimaton luonnonvoimien kourissa!

Eikähän se hikoilu suinkaan ole ainoa oire; yhtä sietämättömiä ovat sekä aaltoa edeltävä ahdistuskohtaus ja aallon jälkeinen hypoterminen palelu, että äkillinen sydämen sykkeen nousu niin, että rintakehä rytisee ja korvissa humisee. Pahoina aikoina aallot vyöryvät ylle noin 30-60 minuutin välein. Öisin saa herätä 4-5 kertaa potkimaan peittoa päältään (vain päästäkseen onkimaan sitä lattialta puoli tuntia myöhemmin).

Ja toisin kuin luulisi, niin sään kalseus ei auta yhtään. Jos ei toki mikään muukaan, merkittävästi ainakaan. Ja mitä kaikkea olenkaan jo kokeillut - vaikka mitä! Varsinaisia vaihdevuosien hoitoon tarkoitettuja valmisteita ja muita juttuja.

Tosin en muista puoliakaan. Kun en muutenkaan muista enää mitään. Vaihdevuosioire kai sekin. On muistamattomuuteen toki muitakin syitä; jatkuva univaje, muun muassa. Ja liika koneella istuminen. Täti-ihminen ylikuormittaa aivonsa facebookin takia, aika noloa!

TUOTTEITA, JOITA OLEN TESTANNUT
& oliko niistä mitään hyötyä:

Berex-vitamiinivalmiste.

Sisältää foolihappoa, jota kovasti vv-oireisiin suositellaan. Ja kuutta eri B-vitamiinia, joten ainakin mielialaa sen pitäisi keventämän. En huomannut mainittavaa vaikutusta.

Carnosin Lady Soya.

Kuukauden käytön jälkeen pientä parannusta mielialaan, fyysisiin oireisiin ei juurikaan. Jatkan tehokkaamman luontaistropin etsimistä.

Chello Forte.

Kahden kuukauden kuuri, pientä vaikutusta mielialan vaihteluihin. Tätä on kehuttu, pettymys oli suuri kun ei auttanut fyysisiin oireisiin.

Ergotamin. Reseptilääke.

YO-apteekin oma valmiste, joka tehdään odottaessa, ja jota ei myydä muualla. Lääkärin mielestä parasta mitä rahalla saa. Ei silti auttanut, vaan aiheutti pahoinvointia. Mikä saattoi tietysti johtua yhteisvaikutuksesta kaikkien muiden mömmöjen kanssa. 

Femisoya Plus.

Jauhe, jossa soijaa, pellavarouhetta, ruusunmarjaa... Tekee kuulema niin kylläisen olon, että sillä voi korvata parikin ateriaa. No ei tee. Otan sitä silti pari kuuria vuodessa, kun se maistuukin niin kivalle jugurtin tai piimän kanssa.

Goji-marja.

Uskomaton mineraali-, vitamiini-, hivenaine- ja proteiinipommi, superfood, jota on kiva napostella kourallinen päivässä. Ei vaan voi olla vaikuttamatta yleiskuntoon, ilman en uskaltaisi enää ollakaan! Mutta kandee katsoa, että on luomua, halvat papanat kun voi olla ties mistä ojan pohjalta.

Goji-mehu.

Samoja marjoja, juotavassa muodossa. Teelusikallinen päivässä riittää. Mutta varsinaisia vaihdevuosioireitahan goji ei helpota.

Jättihelokkikapselit.

Mitään en huomannut, mutta ehkä olisi tullut pitkäaikaisvaikutuksia ajan mittaan? Nyt on niin paljon korvaavia tuotteita käytössä, että ei ollut järkeä hankkia toista purkkia näitä.

Kromi.

Ei sinällään juuri vaihdevuosioireisiin tarkoitettu, mutta auttaa ehkä välillisesti koska vähentää makeanhimoa > auttaa laihtumaan > laihtuminen pienentää vv-oireita? Karkkihimo on lähes kokonaan kadonnut. Ei valitettavasti tehoa vanukas-, kermavaahto- & jäätelöhimoon.

Ladyvita 50+.

Ainoa vaikutus oli jatkuva nälkä. Jatkuva.

Lyrica. Reseptilääke. 

Sihtasin netistä aineita, joista on saatu tieteellisesti vahvistettuja tuloksia vaihdevuosioireiden hoidossa. Löytyi yksi: pregabaliini. Tämän tiedon välitin lääkärille, joka ei ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä aineesta, mutta oikeilla hakusanoilla löysi lääkeraamatustaan Lyrican. Sillä olikin kohtalaisesti vaikutusta, mutta vain kolotuksiin ja muihin fyysisiin oireisiin, ei hikoilukohtauksiin. Napsisin silti varmaan vieläkin, jos ei sattumalta olisi selvinnyt, että se on pääosin kroonisin sairauksiin tarkoitettu voimakas kipulääke - pikkuseikka, jonka lääkäri unohti mainita. 

Macajauho.

Maineensa veroinen, mitä hormonitoiminnan herättelyyn tulee. Epäilemättä saa “lakanat lepattamaan”, kuten Ruohonjuuren esittelytekstissä luvataan. Vaan ei se vanhenevaa sinkkutätiä paljoa lohduta, etenkin, kun se saa alavatsan tuntumaan siltä kuin menkat alkaisi uudestaan - eli lähtisi vielä se ainoa ilo koko vaihdevuosiprosessista! Onkohan se edes mahdollista? No, kuumia aaltoja maca ei ainakaan laimenna, vaikka nuori myyjätär sellaista lupailikin. Pistelen sitä silti pari pussillista vuodessa, koska se sisältää niin paljon kaikkea muuta keholle tarpeellista. Superfoodien aatelia. Tässä pätkä esittelytekstiä:

Maca sisältää mm. proteiinia, kuitua, B1-, B2- ja C-vitamiineja, alkaloideja ja aminohappoja sekä eri mineraaleja, kuten magnesiumia, kalsiumia, natriumia, kaliumia, kuparia, sinkkiä, rautaa ja mangaania.

Melatoniini 5mg. Reseptilääke.

Auttaa nukahtamaan, ihan varmasti. Uskon, että melatoniinin ansiosta saan myös nukuttua putkeen peräti 3-4 tuntia, mikä muutoin ei onnistu. Melatoniiniahan ihmisen elimistö tuottaa itsekin, eli ei ole mikään kemiallinen myrkky. Mutta vahvaa pitää olla minulle, mitkään reseptivapaat 1mg:n keijuversiot lähimarketin hyllyltä ei auta tuon taivaallista.

Melatoniini. Reseptivapaa. Miedompaa kuin äsken mainittu, tietysti, mutta monille sekin riittää uneen pääsemiseen.

Menoforce Strong.

Luontaistuotekaupan täti hehkutti kuinka kaikki ovat tätä kehuneet. Odotukseni olivat siis korkealla. Kahden kuukauden kuurilla ei kuitenkaan ollut huomattavaa vaikutusta.

MenoHop.

Hip, hop, tää on pop! sano myyjä. Tai jotain. Suosittu tai ei, aaltojen tempoa se ei hidastanut.

Pohjan akan yrttiuute.

Nojaa, ei kai se ota jos ei annakaan. Toista pulloa ei tämä akka kuitenkaan ostanut.

Propral. Reseptilääke.
Auttaa pahimpaan sydämentykytykseen. Onneksi tuli kerran pohdittua ääneen terveydenhoitajan vastaanotolla, että ei kai siitä mitään haittaa voi olla jos sydän hakkaa ihan hulluna kerran tunnissa. Joka päivä. On tehnyt sitä jo vuosia, kun on ollut näitä kuumia aaltoja. Mihin hän oikein huudahti, että no on! Lääkäri kirjoitti hoitajan pyynnöstä reseptin.

RegulatPro uute.

Luontaishoitajat kuulema vannovat Regulatin nimeen ja suosittavat mm. vakavasti sairaille, kuten syöpäpotilaille, jotta elimistö kestäisi rankat hoidot. Ja kyllä, esitteessä luvattiin sen auttavan myös vv-oireisiin. Auttoiko? Ei tietenkään. Ja tiedoksi: Regulatin maku on us-ko-mat-to-man kamala! "Appelsiininmakuista" my ass - noh, onneksi se on edes kallista. Eiku siis mitä häh...? :)
(350ml 60e).
Edit: 30.1.16:  Jalkaani vaivannut erittäin kivulias, jo aiemmin mainittu plantaarifaskiitti parani 2 kuukauden Regulatin käytön jälkeen (kokeilin sitä kampaajani Annen suosituksesta). Voi olla, että jalka olisi parantunut muutenkin, olihan sairaus kestänyt jo yli puoli vuotta, jona aikana jouduin vetämään rankat kipulääkitykset ja ottamaan muutamat kortisonipistokset. Ei voi tietää.

Salvisan salviauute.

Yhdessä macajauhon, Pohjan akan yrttiuutteen ja gojimarjojen kanssa tuntui nostavan mielialaa ja madaltavan aaltoja, mutta a) en tiedä, oliko se oleellinen aine mixissä ja b) mainittu mix ei kuitenkaan jaksanut tehota enää parin kuukauden käytön jälkeen.

Seronil. Reseptilääke.

Lopetin sen noin kuukausi sitten, kun luin, että SSRI-lääkkeet ovat pahaksi. Noin yleisesti. No eilen sitten lääkäri kertoi lehdessä, että "...vaihdevuosioireisiin ne ovat ainoa varmuudella helpotusta tuova lääke." Hah! Siinä siis syy, miksi (mieliala)oireeni ovat viime viikkoina olleet pahemmat kuin vuoteen, ei olisi pitänyt lopettaa! Ei muuta kuin pillerit takaisin käyttöön. Päätelmä: Seronil vähentää oireita, ainakin ahdistus-.

Shavatari lady balance.
Shavatari tarkoittaa terttuparsaa, eikä tässä luontaiskaupan yrttituotteessa muita aineosia ole. Se on kuulema perinteinen ayurvedinen hormonaalisten vaivojen helpottaja, mutta eipä minulle helpotusta tuonut tämäkään (2 kk kokeilujakso). Kauhean karhea pilleri, vaikea nielaista. Kallis.

 SoyaFlavona.

Kahden kuukauden kuuri juuri lopuillaan. Ei mitään vaikutusta, mutta syön sen silti loppuun kun ei roskiinkaan raaski heittää. Lisää en osta.

Soijajugurtit.

Saahan niistä soijaa, mutta myös niin paljon sokeria että lakkasin lusikoimasta niitä parin viikon jälkeen. Mahdollinen vaikutus jäi saavuttamatta. (Vaan kyllä ne maistuivat ihanilta...)

Soijamaito.

Koska sitä soijaa pitää joka tapauksessa jostakin saada, korvasin lehmänmaidon soijamaidolla. Huono idea, se kun ei käy teehen eikä kahviin koska menee kokkeroiseksi. Tulipahan kokeiltua.
Edit: Nykyisin on saatavilla nimenomaan kahviin tarkoitettua versiota, sitä vaan ei monesta kaupasta löydy. Lisäksi olen kuullut, että tavallinenkin soijamaito toimii, jos sen lisää hiukan jäähtyneeseen kahviin, koko ajan sekoittaen.

Tumma suklaa, 60-80% kaakaopitoisuus.

Nykytiedon mukaan sallittu herkku, jonka pitäisi auttaa jopa painonpudotukseen. Kunhan pysyttäytyy suosituksessa 20g/vrk. No, siitä en tiedä, mutta uskon suklaan sisältämän epikatekiinin verisuoni- ja sydäntauteja ehkäisevään vaikutukseen. Ja kohottaahan se mielialaa, herranen aika - suklaa!

Valeriaanakapselit. 

Löytyy eri merkkejä, mitä vahvempi, sen tehokkaampi. Auttaa rauhoittumaan nukkumaanmenoa varten sekä jos niin sikana ahdistaa ettei henkeä saa. Ainakin, jos ottaa tuplasti enemmän kuin suositus on (mä en sitten sanonut tätä!).

Vitamiinit.

Ainakin B, C, D ja E. Deetä ja Eetä vähintään 1g. Tuskin tarvitsee perustella.

Yrtti-, marja- ja hedelmähaudukkeet.

Teeksi niitä kansanomaisesti kutsutaan, vaikka ne eivät sisälläkään teiiniä eikä kofeiinia, mitä teenlehdistä valmistetussa teessä luonnollisesti on. Niin on ihania makuja ja kymmeniä erilaisia sekoituksia. Toiset viilentävät, toiset lämmittävät, toiset virkistävät ja toiset rauhoittavat. Muun muassa Bedtime, Sleep Easy, Snore & Peace ja Chamomille & Vanilla ovat ihania iltajuomia, niitä voin varauksetta suositella. Ainakin nämä haudukkeet toimivat hyvänmakuisena nesteytyksenä, jos ei muuta; vettä kun ei aina jaksa sitä suositeltua 1,5 litraa päivässä lipittää.

MUITAKIN KOKEILUJA...

Liikunta. Olen satunnaisesti ja sykäyksittäin harjoittanut kävelylenkkeilyä ja salikuntoilua, mutta ihan liian vähän. (Kuten myös ääliötanssimista yksinäni suljettujen verhojen takana, liin harvoin sitäkin.) Tiedän, että liikunta auttaisi aivan saletisti jos sitä tekisi säännöllisesti. Jo puoli tuntia päivässä riittäisi. 

Joogankin aloitin, kävin peräti neljä kertaa. Ja harmonisin mielin lähdin sieltä aina kotia. Salikin oli niin kaunis ja tuoksui ihanalta! Uskon, että varmasti olisi jooga auttanut, jos olisin jatkanut sitä heti kun tuskainen jalkapohjavaiva alkoi hellittää. Mutta ei, kerran kun jättää jonkin kesken, niin on ylivoimaisen vaikea aloittaa uudestaan. Ainakin kun on pohjimmiltaan on laiska ja saamaton.

Saamattomuuden lisäksi tulee tosiaan aina vielä jotain kremppaa, joka estää senkin vähän mitä muuten yrittäisi; jalkaani kun iski plantaarifaskiitti, tulehdus kantapäässä, en pystynyt pariin kuukauteen kävelemään edes lähikauppaan. Oikeesti! Lääkärikin kielsi! Kesti 7-8 kuukautta, ennen kuin jalka kokonaan parani. Ja vaiva uusiutuu nopeasti, jos jalkaa rasittaa liikaa; esimerkiksi lenkkeily on poissa laskuista forever.

Painonpudotusta olen tietenkin yrittänyt, kukapa ei. Kolmen vuoden ja varmaan viiden eri dieetin avulla (mm. Painonvartijoiden pistesysteemi ja gluteenittomuus). Painoa on kuitenkin pudonnut vain 5 kiloa. Itse asiassa nekin kilot ovat lähtenyt yksinomaan 5:2 pätkäpaaston ansiosta. (Aiheesta lisää blogini 5:2-osiossa.) Mutta vaikka kiloja on pikkasen lähtenyt, eivät aallot ole lientyneet. Joten: ei toimi muutaman kilon painonpudotus.

Mielikuvaharjoituksia on kokeiltu, juu, katseltu sielun silmin itseä kellumassa Jäämeressä ja kuviteltu jääpalakylpyä. Ei tuottanut toivottua vilvoitusta kumpikaan.

Hengitysharjoitukset ovat tuttuja ennestään: sisäänhengityksellä keuhkot umpitäyteen ilmaa, hitaalla uloshengityksellä keuhkot ihan tyhjiksi, 1-3 sekunnin pidätys molemmissa ääripäissä. Toimii. Ainakin vähän. Se auttaa pikkaisen lieventämään ennen aaltoa iskevää ahdistuspuuskaa.

Rentoutusharjoitus/meditaatio. Toimii, auttaa nukahtamaan. Ainakin yhdessä melatoniinin kanssa. Mutta vaikutus ei kestä montaa tuntia.

Tuuletin toimii takuulla! Sellainen on ihan pakko olla ainakin makuuhuoneessa ja ruokapöydän päässä, muuten ei tulisi elämästä mitään. Makkariin olen sijoittanut sen niin, että yletyn makuultakin katkaisijaan helposti ja että ilmavirta ei posota suoraan kasvoihin. 

Viuhkoja olen hankkinut kymmenkunta eikä yksikään ole liikaa. Niitä pitää riittää joka laukkuun, sekä niihin kodin istumapaikkoihin, joihin tuulettimien hönkä ei ulotu. Viuhkat kandee hankkia ulkomaanmatkoilta, niin saa nättejä ja tyylikkäitä; kotimaisten köyhänmiehenbasaarien Japani-aiheiset paperiräppänät on meinaan aika noloja.
Paras viuhkamannekiini ikinä, päihittää ujot geishatytöt mennen tullen: Michael Monroe!

Viileä tyyny, josta olen kertonut omassa erillisessä jutussaan, oli hyvä hankinta. Ihana oli kierähtää sen päälle aallon alkaessa, tai vetää se syliin sikiöasentoon käpertyessä.Valitettavasti vain se lakkasi toimimasta vuoden päästä, pöh. Syynä saattoi olla se, että raahasin tyynyn mukaani Bangkokiin, ja koneen ruumassa sen vakuumisysteemi ehkä hajosi...? 

LadyCare magneetti.

Valmistajan mukaan LadyCare on kehitetty varta vasten vaihdevuosioireiden hoitoon.

Sen luvataan "tasapainottavan hormonitoimintoja lähettämällä staattista magneettikenttää".
Se asetetaan pikkareihin alavatsan kohdalle ja pidetään siinä yötäpäivää.

Nyt se on sitten jo pakko lähteä niitä mummoalkkareita hankkimaan, ei tuo mötikkä tavallisissa tangoissa tule pysymään. Hehe.

5:2 paastoten: KIROAN SINUT, KREETA!

Pahiamos Beach, Kreetan parhaita rantoja

Maailman terveellisin ruokavalio on kreetalaisilla

Näinhän sitä mainostetaan. Ja tutkineet ovat insinjöörit, että se pitää paikkaansa. Paljon kalaa ja kasviksia. Siis täydellisintä sapuskaa 5:2 -paastoilijalle, kun pöydässä on mistä voi valita! Eli vika ei ole ruuassa, vaan allekirjoittaneessa, jos kolmessa viikossa saa kerättyä neljä kiloa painoa.

Kreetalainen ruokahan on hyvänmakuistakin, jopa taivaallista. Oli se sitten traditionaalista tai creative cuisinea. Tavernoissa on tietysti eroja, mutta kokenut turisti älyää valita paikan jossa paikalliset istuvat, niin ei varmasti pety. Ai että, on se niin ylellistä istua rypäleköynnösten alla rantatavernassa, kuunnellen laiskasti laineiden loisketta, mezedeitä odotellessa viiniä siemaillen. Tai pikkupaikoissa Vanhan kaupungin mukulakivikaduilla, kiikkerillä tuoleilla, monenkielisen puheensorinan keskellä; siellä sirtaki soi ja kujakissat tuijottaa kuin transsissa jokaikistä käsiesi liikettäsi makupalojen toivossa (kyllä, niitä saa syöttää). Ja kun ruoka tuodaan, sillä herkuttelevat sekä silmät että suu. Saa antautua syömään ajan kanssa, nauttimaan joka suupalasta, kuten vain lomalla voi. Miten suloista on pienen ihmisen elämä juuri tässä ja nyt, carpe diem!

Siitä kun sitten pystyisikin vain lähtemään hiljakseen tallailemaan, näkymiä ihailemaan, tumman taivaan tuhansia tähtien alla, pitkin ja poikin kapeita kujia sirkkojen sirityksen tahdittamana (120dB), miksei myös ihmisvilinään kauppakaduille - ainahan jotakin ihan välttämättä tarvitsee - ja ehkäpä drinkille tai lattelle katukahvilaan... Ja siitä sitten suoraan kotihotellia kohti KÄYMÄTTÄ JÄÄTELÖBAARISSA TAI LEIVOSKAHVILASSA matkalla!

Olin reissussa kolme viikkoa, ja neljässä eri kohteessa eri puolilla saarta. Kaksi ensimmäistä paikkaa, Paleohora ja Loutros, sijaitsivat etelärannan puolella, ja sinne tämä herkkubaarihullutus ei vielä ole pesiytynyt. Kevein mielin sai siellä painaa pään tyynyyn illalla ja herätä uuteen aamuun pirteänä. Mutta Rethymnon - kadunvarret täynnä herkkuansoja! Sama Haniassa. Itkujen itku.
Vielä jos ensimmäisen, toisen ja kolmannen saikin ohitettua, niin neljännen kohdalla liukastui jo omaan kuolaansa ja taistelu oli hävitty. Pistaasi-kookos-kermavaahto-jäätelöannos vei voiton.

Että kyllä sinulle nyrkkiä heristän, Kreeta! Mutta annan saman tien anteeksi, niin rakas henkinen kotini olet jo kohta kolmekymmentä vuotta ollut. <3

Kunhan se jackpotvoitto kolahtaa, ostan vuorenrinteeltäsi sievän valkoiseksi kalkitun talon, josta voit suoda minulle 180 asteen merinäköalan. Siellä sitten kasvatan seinänvierustalla luomusti kurkkuja, tomaatteja ja zucchinia, puutarhastani poimin appelsiinit, sitruunat ja oliivit, maastosta keräilen sen seitsemän sortin yrtit, takapihalla kuopivat kanat pyöräyttää pöytään munat ja tuttu kalastaja kalmarit ja fisut. Omavaraisena en joudu houkutusten ääreen kuin kerran kuussa, kun lähden kahvia ja muuta kuivatavaraa hakemaan! Ja tokihan silloin voin hyvin mielin suoda ketterälle ja kapealanteiselle itselleni jättiannoksen frozen yoghurtia ja päälle jätskiä ja liköörikirsikoita ja kinuskimuruja. Ja kermavaahtoa. Ja suklaakastiketta. Kera nonparellien.


NÄIN MINUN PITI SYÖDÄ:

NÄIN MINÄ SÖIN... 

Koska joku hullu kreikkalainen oli mennyt laittamaan kadunvarret täyteen näitä:

Waihdevuodet: AARGH! JO 4 VUOTTA AALTOJA!

Enää ei ihmisen lapsi edes muista, millaista elämä oli ennen.

Se oli varmaan tällaista? Mun elämä?

Kun neljä vuotta sitten aloitin tämän blogin pitämisen, kuvittelin olevani kuivilla vuodessa tai parissa. Hah! Vaan niinkin olisi voinut käydä. On paljon ärsyttävän onnekkaita naisia, jotka surffaavat aallokosta rantaan huimalla vauhdilla. Kaiken lisäksi on naisia, joille ei tule oikein mitään kunnon oireita - omassa lähipiirissänikin on niitä peräti kaksi!
Molemmat ovat päässeet tosi vähällä: muutama kuukausi pikkasen yöhikoilua, siinä kaikki.

Ja nekit tutut, joille on vähän reilummin oireita alkanut pukkaamaan, ovat hormonikorvaushoidoilla päässeet kuin koira veräjästä. Tosin sitähän ei voi tietää, miten emäntien käy kun jossain vaiheessa hoidot on pakko lopettaa. Joillekinhan aallot iskevät sitten rytinällä. Eipä kävis sekään kateeksi. Toisaalta: kaveri haki toissa viikolla hormonireseptin, ja gynekologi oli sanonut että näitä pillereitä voipi sitten popsia vaikka 10 vuotta. Ja jos sen jälkeen oireet alkaa, niin koko lopun elämänsä! Äimän käkenä Tytin kanssa mietittiin, että voiko se pitää paikkaansa, kun ei kuunaan ole sellaista kuultu. Tiedä häntä. Meikäläiselle ihan se ja sama, kun en voi niitä käyttää ollenkaan. Luomuna mennään.

Näiltä sivuilta voi vilkaista, miten montaa temppua olen hikipäissäni kokeillut helpotuksen toivossa. Joskus olen jotain löytänytkin, tai ainakin luullut löytäneeni. Mutta kyseessä onkin mitä luultavimmin ollut vain luonnollinen vaihtelu, jos keino ei ole pitkällä juoksulla auttanut. Kuvaanhan kuuluu, että muutaman kuukauden välein tulee 2-4 viikon helpompi jakso, joskus täysin oireeton (ainakin itselleni). Ensimmäisinä vuosina aloin aina heitellä kärrynpyöriä riemusta, mutta en enää. Olen alistunut. Makaan koristen lattialla. EI NÄMÄ LOPU KOSKAAN! Vasta kuolo mun korjaa. Sigh.

Okei, totuuden nimissä sanottakoon, että ON olemassa joitakin jippoja jotka vähän jelppaa. Mutta kun ne auttaa tosissaan vain vähän, niin ei maksa jaksaa vaivaa ikuisesti; että aina sinnittelisi vain kahdella kupillisella kahvia neljän sijaan, ja käyttäisi ruokien maustamiseen pelkkää suolaa ja sitäkin vain seitsemän kidettä, ja lähtisi "reippaalle lenkille raittiiseen ulkoilmaan" joka jumalan päivä, ja laihduttaisi miljoona kiloa ja pysyisi saavutetussa painossa. Kyllä, on tullut kokeiltua. Mutta ei ihmisen lapsi pitkään jaksa, kun palkinnoksi saa melkeinpä vain taputuksen päälaelle.

Kokeiltu on tietysti myös toinen toistaan kalliimmat pillerit, kapselit, jauheet, uutteet ja eliksiirit. Pah.
(Joillekin jokin niistä kyllä toimii, näin väittävät.)

Ainoa, mikä auttaa varmasti - joskin vain hetkellisesti - on tuuletin. Sellaista vain on hiukka hankala raijata mukana. Eikä ne Alepassakaan hyvällä katso, jos vetää heidän sähköänsä jatkojohdolla hyllyjen välissä. Ratikoissa taas ei ole töpseleitä. Paristokäyttöisiä tuulettimia ei ole olemassakaan, ei ihmisille ainakaan. Löytyy ainoastaan keijukaisille mitoitettu malli, jonka teho on köykäisempi kuin lehmän henkäys.

Kotioloissa tuuletin kyllä pelittää, täytyy vaan tietyissä pisteissä rampata laittamaan sitä päälle ja pois. Kun ihan joka paikassa sellaista ei voi pitää käden ulottuvilla. Tai voisi, jos olisi varaa hankkia ainakin keittiöön ja olohuoneeseen viisi masiinaa molempiin. Makkarissa pärjää yhdellä, vaan olisipa sellainen malli joka sammuu itsekseen vartin päästä! Vaan koska ei ole, niin ensin joutuu heräämään siihen helvetilliseen kuumuuteen ja juuri kun on nukahtanut, niin hyytävään kylmyyteen.

Mutta hei, nämähän on jo loppuunkuluneita juttuja. Mitäpä näitä samoja vuoden välein vuodattamaan. Toivonkin mitä hartaimmin, että vuoden päästä en istuisi enää vinkumassa tässä!

5:2 paastoten.. 6 kk = MIINUS 9 kg

Etanavauhtia, mutta en valita - paitsi biksujen puutetta

Eihän voi valittaa, kun tuloksia kerta näkyy. Yhdeksän kiloa, hei! Tuunattu viiskakkoseni toimii tosi hitaasti, mutta mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa. Vielä 11 kiloa pois vuoden loppuun mennessä, niin tavoite on saavutettu. Mutta se vaatiikin sitten jo vähän kirimistä. Vähemmän kermaherkkuja, enemmän liikkumista.*

Okei, siis muuten en valita, yhdeksän kiloa on bueno, mutta jos ihan totta puhutaan, olisihan se kiva jos mahtuisi jo nätimmät ja istuvammat vaatteet päälle. Muutkin koot kuin XXL, ja muutkin mallit kuin mahan ja takapuolen peittävät liehuvat tunikat. Joita löytyy valehtelematta tusina. Ah, kuinka niitä vihaankaan. Lähtevät kaapista kuin leppäkeihäät heti kun napakammat mallit päälle mahtuu!

Kyllähän niitä tyköistuviakin tällaiselle isolle immeiselle löytyisi, ei siinä mitään, vaan kun en halua esitellä keskivartalojumppapalloani yhtään enempää kuin on pakko. Mutta, toisin kuin tositeeveepissiksiä, niin mua ei pätkääkään häiritse jos kaltaiseni rehevät lyylit pukeutuu trikoisiin ja hihattomiin toppeihin. Se suorastaan ilahduttaa; hei maailma, katso, mä pistän päälle ihan just mitä haluan, ja jos se sua häiritsee niin buuhuu, mee itkemään sitä someen sun yhtä tyhjäpäisille kavereilles!

Mutta ne biksut. Voi kuinka mä haluaisinkaan pötkötellä aurinkopedillä bikineissä! Mutta, ja tämä on taivahan tosi, mun kokoisille ei ole olemassakaan bikineitä, semmoisia ei vaan valmisteta. Ainakaan sellaisia, joissa on ryntäille riittävästi tilaa. On vain mummouikkareita, joista en tykkää, koska ne peittää koko selän - ja se on just paras osa mua! Jos kerta osataan valmistaa tukevia ja ryhdikkäitä rintaliivejä DDDDDDDDDDD-tisseille, niin miksei bikineitä? Oikeesti? Jos sellaisia jostain löytyy, niin pliis, laitathan vinkkiä tulemaan. Kiitos!
Niin ja alaosan pitää sitten litistää vatsa, vaikka jollain väri/kuosi-illuusiolla. Tai jos ei löydy, voisin itseruskettavalla maalata vatsaan pystyraitoja, nehän hoikentaa. Kheh keh.

Vielä vähän "tuunatusta viiskakkosestani". Sehän tarkoittaa siis sitä, että en orjallisesti laske kaloreita (kuten aikaisemmissa yrityksissäni tein, enkä kauaa jaksanut, eikä pysyviä tuloksia syntynyt). Sen sijaan vietän viikossa kaksi salaattipäivää; aamulla vedän proteiinirahkaa, päällä mustikanmakuista rouhittua pellavansiementä ja tuoreita marjoja, iltapäivällä omenan (vain jos on kova nälkä) ja illalla herkullisen runsaan salaatin. Lipitän päivään mittaan paljon vettä, teetä, kahvia ja mansikka-limellä maustettua sodastream-vissyä.

Runsaalla salaatilla tarkoitan sellaista, joka ei meinaa mahtua isolle keittolautaselle. Jossa on kokonainen salaattinippu, kurkun kolmannes, tomaattia, paprikaa, retiisejä, ituja, versoja tms ja aina joku ruokaisa ainesosa, esim. chilipaahdettuja broilerinpaloja tai puoli purkkia tonnikalaa (vedessä, kalastettu delfiinejä vahingoittamatta) tai 7% paistijauhelihasta jokunen uunissa paistettu pyörykkä tai l00g lämminsavulohta, jotain tuommoista. Ja AINA supersimppeli salaattikastike, johon tulee MCT-öljyä (2rkl), omenasiiderietikkaa tai punaviinibalsamicoa, vähän vuorisuolaa ja pippuria. Nuo muut aineksethan voisi olla mitä vaan mausteita tai yrttejä, mutta öljyn pitää olla MCT.

(MCT-öljy auttaa painonpudotuksessa, googlaa vaikka. Siitä voi tehdä myös ihanaa Bullet proof-kahvia, googlaa vaikka.)

Minulle tuo 2 x salaattipäivä -systeemi on melko helppo. Joskus hirmu helppokin. Kun pitkitän ekan aterian eli aamiaisen aloittamista puoleenpäivään tai yli, niin salaattia tarvitsen vasta alkuillasta, ja sitten ilta hulahtaakin keposesti. Ai niin on mulla loppuillaksi mussutusvakkari: sokeriton salmiakkipurkka. Siitä saa just riittävästi suutuntumaa ettei iske leipä/pullahimo.

* Liikkumista aloittelen. Salit ja kaikki ryhmäjutut ahistaa, mutta kävely on ihan kivaa. Viime viikolla aloitin jopa jossain lehdessä esitellyn Neljän viikon kävelyohjelman, jossa noin 45-minuuttinen lenkki sisältää 5 intervallijaksoa. Ekat kerrat tuntui rankoilta, kyllä, mutta hitto, jo viikossa kunto koheni; eilen jaksoin vetää ylämäet samalla vauhdilla kuin tasaset! Onnekkaasti asun Keskuspuiston vieressä (se alkaa parin metrin päässä ulko-ovesta ja siellä riittää kävelypolkua ristiin rastiin kilometrikaupalla), joten kynnys lähteä ulos on matala. Siis nyt on matala, koska motivaatio on korkealla. Koska paino on pudonnut. Oi mikä ihana oravanpyörä!

Ja nyt pistän koneen kiinni ja hilpasen taas lenkille. Aurinkokin paistaa ja kaikki!

Tänään XXL, huomenna biksukokoa ;)

Puuh, lenkki ja suihku takana :)  ja mieleen tuli pari lisäystä:

1) Koska opin pätkäpaastojen aikana melko hyvin ruoka-aineiden kalorimäärät ulkoa, niin osaan koota salaatit niin että ne mahtuvat aamiaisen kanssa noin 500-600 kaloriin. Eli 5:2 pätkäpaaston sallittuun määrään. Siksi niihin ei voi lisätä esimerkiksi superterveellisiä pähkinöitä tai siemeniä, niitä voi napsia sitten muina päivinä.

2) Painonpudotus olisi huomattavasti nopeampaa, jos jättäisi viikon viitenä päivänä epäterveelliset mässyt ostamatta (jos ostaa, niin syö, ainakin tällainen kaappisyöjä). Tai ainakin kolmena päivänä jättäisi, viikonloppuna sitten vähän hölläisi. Mutta sekään ei tarkoita, että saisi vetää kokonaisen Ben & Jerry's -paketin yhdellä istumalla. Guilty!

3) Salaattipäiväni päivällinen ei aina ole salaattia. Nytkin hörppäsin kulhollinen porkkanasosekeittoa ja muutamat keitetyt parsakaalikukinnot. Kunhan suhteuttaa.

4) Pätkäpaaston varsinainen, tai ainakaan ainoa, tavoitehan ei ole laihtuminen. Se vaikuttaa elimistössä niin monin tavoin, että en ala niitä luettelemaan tässä kun olen aiemmissa postauksissa niistä kertonut. Itselleni muistisairauksien ja sydän- ja verisuonivaivojen ehkäisy/viivästyttäminen ovat ne tärkeimmät syyt. Edes niuhoimmat suomalaislääkärit eivät pysty viiskakkosen etuja kiistämään; jotain urputtaakseen hokevat lehdissä, että "niin joo mutta kun ei ihmiset jaksa sitä pitkään noudattaa ".
Mutta se laihtuminen, se on siis luxusbonus!